Koirat.com

Yks tärkeimmistä ihmisistä sai imusolmukesyövän niinkun aikasemmin jo mainitsin tässä topikissa ja tänään kerrottiin, ettei V tuu kouluun syksylläkään, vasta ens vuoden puolella. Kyl se pistää vähän miettii. Ja meillä on koulussa iso kaveriporukka, jokasella oma roolinsa. Kaikille kuuluu se tietty kommentti tai lausahdus siihen väliin ja sit kun vaan ykskin porukasta puuttuu, se on ihan erilaista olla sen porukan kanssa. Tänäänkin meijän porukasta oli 3 V:n lisäks pois ja se oli ihan kauheeta. Lisäks pisti niin vituttaa, kun V tuli käymään kylällä ja yks rinnakkaisluokkalaine poika huus sille kun se tuli että "Kato syöpäläine!" Helvetti mä olisin voinu nirhata sen, vttuako tulee tuollei huutelee kun muutenkin V:tä harmittaa ettei se pääse kouluun tai mihkään juttuihin mukaa. Ei sitä voi ite ees käsittää miltä siitä tuntuu mut varmasti tosi pahalta :(

tuli eilen ihan hirvee riita kavereiden kans, oikeesti me ei riidellä ikinä mitenkään pahasti, mut nyt sit. alko hirveen mitättömäst asiast ja paisu hirveen isoks, koko juttu muutenkin osaks väärinkäsitystä. huoh että voi xxx näin paljon. en jaksa koko juttua selittää tähän nyt, on nimittäin niiiiin monimutkanen.. mut nyt sit koulus nää kaks kaverii jotka oli tavallaan mua ja mun kolmee kaverii "vastaan", niin vältteli meit koko päivän ja mulkoili vihasesti, vaik oikeestaan meiän pitäis olla vihasii :D siis mitä hlvettiä ? ja nyt soitti koulun jälkeen et niiden mielest me ollaan sovittu, jooo siis noinhan ne käyttäytyy aina koulus, ei puhu, välttelee ja mulkoilee, joo :) että onpa hieno sopu... mut joo tänää illal olis tarkotus puhuu täst kasvotusten ( meni eilen hirveeks puhelinmeen huutamiseks...... ) ja haluisin, et noi ymmärtää miten pahasti ne meille oikeesti teki.

kui kaikist kavereista on tullu niin 'aikuisia'?
ykski on muuttamas puolenvuoden seurustelun jälkee jätkänsä kans yhtee ja heil on tosiaa se 9 vuot ikäeroo ja ollaan niin maan aikuisii ja vakavissaan. ei siin mitään, mut sit toi yrittää saada mut katkeraks. niinku osottaa et mulla olis vähän huonompi ja ei-niin-vakava suhde.voi kirosana miten ottaa päähän.

Siis mua alkaa ottamaan niin paljon yhen kaverin käyttäytyminen päähän! On se aina ollu vähän tollanen mutta nyt ku sen kanssa on ollu enemmän tässä viimesen vuoden aikana, niin menee välillä niin pata jumiin. Se on vaan niin itsekäs ja kiero! Ei kukaan voi olla noin itsekäs oikeesti, en kestä :-D Muutenki mua välillä oikeen etoo () sen sellanen yli ystävällisyys ihmisille ja sellanen äh ei pysty selittää mut siis aina sellanen et siitä saa kuvan et se on sellanen ihana, ilonen, symppis joka aina lohduttaa ja keskustelee ja ymmärtää TUITUI. Oikeesti se on vaan itsekäs ja todella laiska (ja jos se ei jostain asiasta hyödy mitenkään ite niin EI VARMASTI tee) ja kiero. Se varmasti aina suunnittelee kaiken niin et se on itelleen mahdollisimman eduks, näyttää ennemmin toiset huonossa valossa ettei ite näyttäis niin pahalta jne. Mut nääkin piirteet tulee vasta sitten esiin ku tuntee tyypin hyvin. Tositositositositosi ärsyttävää. Muuten se on kyllä ihan hyvä tyyppi. ps. mä en myöskään voi käsittää miten se voi olla NIIN TYLSÄ. tai siis ei sen nyt tavallaan pitäis ärsyttää koska jokainen nyt tykkää tehä eri asioita ja sitä rataa () mut oikeesti niin laaameeee. se ei osaa bilettää ja käyttäytyy ku joku 30v perheenäiti, hei sä oot 18 elä vähän nyt ku voit!

joo no ei mitää sittenkää..

Mulle iski täs kesäloman alussa ihan ihmeellinen pakko-tehdä-kaikki-nyt-eikä-kohta -fiilis. Mist tää tulee? Onhan tää aika pien murhe tässä maailmassa, mut kumminki.. jotenki on sellanen olo että oon kamalan laiska ja en saa mitään aikaan. Pitäis siivota, pitäis käydä juoksemassa, pitäis tehä puutarhahommia, pitäis laittaa pyykkejä, pitäis olla ain tarpeeks aikaa koiralle (se on kyl etusijal) pitäispitäispitäs....arrg. Ja taas se kuuluisa "läskiahdistus" tulee taas tuolt jostain :( Tuntuu et syön kokoajan jotain!!!

^ mä oon hei syöny tänään 2 pizzaa ja täytettyjä lihapullia ihan himona ja arvaa tuleeko sellane olo et hitto mä oon syöppö :s

muoks.

Noh.... että sellasta :-D tuun vähä avautuu!
Sain tänään kuulla kaverilta töissä et _se_ kuuli kaverilta (itseasiassa se samainen kaveri josta taisin tääl jo avautua..) joka kuuli sen J:ltä, et mä ja J riideltiin baarissa (=aloin raivoomaan) mikä ei nyt ihan kyllä pidä paikkaansa. Kaikki muut riiteli joka alko vituttamaan mua ja avauduin siin sit siitä J:llle miten se vituttaa mua (se ei siis riidelly) ja lähin himaan koska en jaksanu kattoo sitä riitelyy, noin tosi lyhyesti sanottuna. No se sit kai käsitti jotain väärin ja luuli sit et oisin suuttunu sille tai jotain (ku siin vähä otin lämpöö siitä et miks ihmisten pitää tulla ratkoo ihmissuhde ongelmia baariin et mielummin istun sit himassa ku kattomas tätä ku kaikki vaa on tälläsii). Nooo siis ei tos mitää, anteeks jos aiheutin sekaannuksen ja sanoinki sen jo tossa et tarkotus ei ollu ainakaan sellanen missään vaiheessa . Mut se vaan ärsyttää et miks asiasta ei voi sanoo _suoraan_ mulle vaan pitää alkaa VIELÄ KAIKEN KUKKURAKS tolle mulkerolle selittelemään noita juttuja kun juttu tos oli vähän muuttunu... (ja on tosi kiva sit saada tietää et kaikki on sit vaa puhunu mun seläntakana asiasta) kaverin keltä kuulin käsitys oli et kaikil oli ollu superkivaa ja sit koska J:tä sattu jalkoihin eikä se voinu tanssia niin mä suutuin ja lähin nokkapystyssä himaan :D:D:D:D Tosi tarinahan oli se et kaikki riiteli ja fiilis oli kaikil ihan maassa ja vaan istuttiin tekemättä mitään ja sit koska joko kukaa ei jaksanu/pystyny tanssii tai muuten vaan ei ollu kykeneväinen siihen riitelyn lomasta niin päätin et lähen himaan enkä istu siin pyörittelemäs peukaloita ja mieti et onpas harvinaisen paska baari-ilta. Mut no mä oon selvittäny asian J:n kans ei siin mitään, väärinkäsityksiä väärinkäsityksiä. Mut tän seurauksena toi toinen kaveri (josta siis valitin aikasemminki) niin pahenee vaan... en ymmärrä miten se voi saada mut vaan niin argh, koko sen asenne on niin rrrrrrrrraivostuttava et en vaan pysty tekee sovintoo sen kanssa koska joskus tekis mieli vaa repii omat hiukset päästä ku se on sellanen itsekäsmulkeropaskiainen. Joku sovinto kuitenki varmaa pitäis vaan pakolla tehä ku liikutaan samoissa piireissä niin ihan käytännöllisyys syistä. Mua vaa ällöttää ajatus et joutuisin nyt nielee mun ärsytyskuvotuksen (mikä on siis jatkunu tosi pitkään tai viime syksystä) et saisin jonkun näkösen sovinnon. En mä sen kanssa rupee kyllä kaveeramaan, ei pysty... mut silleen et homma ois selvä sen verran et voidaa olla samas porukas. Mut tiiän et ku alotan sen sovinnon tekemisen nii mua alkaa vituttaa samantien niin paljon sen asenne ja kaikki ja vaihtoehdot on joko alkaa raivoooo tai niellä... ja joo nieleminen ei oikeen onnistu. mut noooo voisin yrittää löytää jonku keskitien tohon ja ku se ei tolle omalle asennevammaluonteelleen varmaan ees maha mitään niin vähän paha alkaa vaan haukkumaan sitä enkä ees tiiä miten mä sen sanoisin. Mun mielestä me ollaan tehty ton kans ihan yhtä paljon väärin (plus sen asenne) mut sen mielestä kuulemma mä vaan oon mikä vaan vaikeuttaa asiaa koska en ainakaan rupee kuuntelee mitä paskaa :-D ja sit ei sovita ikinä ahah, haluisin selvittää tän asian sillee et voisin vaan tokasta sille et "no mikä sun ongelma on? oot täs seuraavana listassa ja et saisko tän iha käytännöllisistä syistä vaan selvitettyä. ärsytät mua täst sovinnon eleest huolimatta" mut no täähän ei onnistu..

Että mua vihastuttaa ja suututtaa juovat ihmiset! Alkoholi muuttaa ihmistä niin kauheasti!
Esimerkiks kun oltiin juhannusta viettämässä lauantaina kavereiden kanssa kun paikalle tuli isoveljen kaveri 17 vee kädessään melkeen tyhjä leijonapullo. Se ei sanonu mitään kun se tuli sisään (me istuttiin siis uimalaitoksella, joka on sellanen suht avonainen koppero ja siinä on tavallaan keskiosa, joka on sellanen iso huone ja sivuilla pienemmät kopperot), katteli vaan ketä sielä on. Me istuttiin bff:n, joonaksen ja timon kanssa yhessä pienemmässä kopissa ja se yritti tulla sinne. Toinen kaveri oli siinä sitten edessä, ettei se päässyt sisään ja sano tälle tyypille, että sitä ei haluta sinne koppiin. No, ei me bff:n kanssa ajateltu, että se tekis mitään niin sanottiin sitten että päästää sen vaan sisääs. Heti kun se tuli sinne koppiin, se ilmotti tulleensa haastaa riitaa ja että se halus vetää jotain turpaan, mutta ei viitti koskee seiskoihin. J ja T molemmat 16 vee, joten J lähti siitä samantein pois, T jäi istuun siihen mun viereen. Tää tyyppi tuli T:n viereen, sano sille jtn et "mä oon *****. sä oot varmaan ennenkin kuullu mun nimen." T vaan nyökkäs sille ja tyyppi oli ihan valmiina lyömään sitä. No eipä siinä mikään auttanu kun mennä väliin siinä vaiheessa. T pääs lähtee siitä kun mä juttelin tälle tyypille (no okei, mä ennemin riitelin sen kanssa). J ja T lähti kotarilla siitä sitten vähän matkan päähän, kun ne jätti kaikki ajokamat ja kypärät ja kaikki niin ei ne voinu ees pitkälle lähtee. No mä sitten "vähän" haastoin riitaa tän tyypin kanssa, kun muut totes että taitaaki olla meijän aika lähtee. Mä ja bff otettiin sitten J:n ja T:n kaikki kamat mukaan ja viel kun me oltiin lähössä, kuultiin kun tää tyyppi rupes viel potkii seinää. Mentiin sitten vähän matkan päähän ihan "oikeelle" rannalle ja siel sit kuulin, että M (joka on tän tyypin kaverin pikkuveli) oli samantien laittanu viestiä isoveljelleen että tulee hakee sen pois. Juttelin siinä sit viel parin kaverin kans, jotka oli vähän matkan päähän jääny kattoo et miten käy. Tää tyyppi oli sit hajottanu osan siitä seinästä, mut onneks M:n isoveli tuli sit hakee sen pois. Joo ihan oudosti ja sekalaisesti kirjotettu, mutta en nyt osaa/jaksa kirjottaa paremmin. Ja tää tyyppi on tosiaan mun omankin isoveljen kavereita ja mekin ollaan sen kanssa joskus oltu tosi hyvissä väleissä.

Toinen esimerkki. Juttelin pitkästä aikaa mun kaverin kanssa mesessä, jonka kanssa meillä meni välit melkeen kokonaan poikki tossa puolisen vuotta sitten ja jonka kanssa en enää oikeestaan oo tekemisissä, kuljetaan eri kaveriporukoissa jne. Noo kyseltiin siinä sitten kuulumisia ja kaveri sitten ilmotti odottavansa kirkastusjuhlia. En mä pitäny sitä mitenkään outona, mutta sit tää kaveri rupes selittää, että ne on menossa juomaan ja telttaan nukkumaan sinne alueelle ja että kattoo kuinka monen väärän tyypin vierestä sitä herää. Kerto kuinka aina, kun ne on ollut juomassa yhellä toisella kaverilla, vierestä on löytyny aina vähintään pari ihan väärää ihmistä. Ja tää mun kaveri seurustelee. Kyllä mä jäin vähäks aikaa ihan vaan kattoon mitä se oli kirjottanu ja jouduinpa siinä sitten toteemaan itelleni, että mä en tuntenu sitä ihmistä enää yhtään. Sillon kun me oltiin vielä lähes parhaita kavereita, se ei tosiaankaan olis käyttäytyny noin. Kai se täytyy vaan myöntää, että aika muuttaa ihmisiä, samoin seura. Ja itteä ei kyllä enää kiinosta yhtään kaveerata tollasen kanssa, ite kun en perustu oikeen juomiseen yhtään. Pari sillon tällön on ihan ok, mutta se että neljä 15vee tyttöö juo ittensä sellaseen kuntoon, ettei tajua mistään mitään ja löytyy jotain vieraita ukkoja vierestä, menee sitten pikkasen yli. Ehkä jollekin sen on ihan normaalia, mutta mä en sitä voi käsittää. Taaskin sekava selitys, muttaaah... koittakaa kestää jos joku näitä edes lukee :D

Ja voi mun menneisyydestäkin johtua se, etten hyväksy hirveemmin alkoholinkäyttöä. Nobody knows.

voi jumankekka oonko mä ikinä ollu näi pohjalla. meinaan yksinäinen :D ku mul on tavallaa 2 parasta kaverii, joiden kans hengaan aina koulus. ollaan semmone koulun kovin kolmikko. mut nyt kesäl nää on viettäny enemmä aikaa kahestaa ja nää oli samal riparil ja näillä on nyt niin paljon semmosii kavereita joita mä en tunne ja sit ku ne viettää niiden kans kaikki aikansa. sillo ku jompi kumpi ei oo maisemis nii kyl sitte mulle soitetaan. enkä mä sit viiti soittella niille ku ne vaa hengaa niide tuntemattomien kaa ja ku tiiän et ne on aina jossai nii miks turhaan vaivautuisin. sit jotkut kommentit fb on alkanu tuntumaan vähä piilovttuilemiselta. ei siis, ei mua silleesä haittaa et niil on kaikkii uusii kavereit eikä mul oo, mut jotenki yksinäine olo kuitenki. kyl mulla niiku on paljo muitaki kavereita mut noi kaks on aina yleesä ollu vaa ne kenen kaa oon hengannu ja ne on ollu semmone "turva" tai emt:D outoo vaa ja tällee ku on vähä jännä olo nii tuun vainoharhaseks ja oon jo miettiny et millane ens vuos tulee olee koulus et eristäydynkö mä nyt niistä niin että ne on koulun kovin kaksikko...... emt en jaksais stressaa ja miettii koko tilannetta, ku tiiän et ne ei oikeesti ajattele mua pätkääkää:D w/e

sit yks toine frendi, jonka kans vietettiin alkukesästä paljo aikaa. se sillo tykkäs yhest meidä kaveripojasta ja koko ajan se vaa puhu siitä ja sit aina se poikaki piti pyytää joka paikkaan mukaan, sit ku tuli kaikkee kesäsuunnitelmii ja kaikki jäi sillee kesken nii tää tulee aina joskus fb "moi arvaa mitää<3<33<3 oon taas vähä pahistellu olin iha gänäs<333 ja me pussailtiii yhe kaverin serkun kaa ja nukuttii vierekkäi jeeeeh<33" ja sit ku kysyn et jee millo oot maisemis millo nähää ymymymym nii "no pittää kattoo" ku sillo alkukesäst SE oli se joka kysy mua koko aja jonneki nii ei kyllä kiinnosta meidän seura enää ollenkaa ku on uus mies. eli tein semmose havainnon et tää käytti meitä vaa hyväkseen.

ja sit vielä nää kaikki miehet ei jestas en kestä.

nyt tulee onnellisuuspurkaus multa!
oon niin happyhappy, ennenkaikkee siitä et teemu on jo tosi hyvässä kunnossa :> ei se vähään aikaan oo kipuillu, mut muistan kyl hyvin vielä et se oli kriittises tilassa sairaalassa ja itkin viime yönä sen vieressä ilosta. meille kävi älytön mäihä kun teme selvis niin vähillä siitä kolarista, missä olis voinu suurella todennäkösyydellä myös kuolla. mä oon niin helpottunu oikeesti! ää. ei tätä fiilistä pysty ees sanoin kuvaamaan.
niin ja teemu alko ajaan ajokorttiaki, enää puol vuotta ni seki on 18 :-0

toinen asia on tä muutto, six days o: se on kyl varmaan tosi kivaa (ja väsyttävää) sit sisustaa se uuteen uskoon ja kaikkee. tä talo on jo ihan tyhjä, tuntuu sillai hassulta. lapsuuskoti jää taakse viikonpäästä, ehkä tirautan sinä päivänä pari kyyneltä.

niin ja mun sukunimi vaihtuu tässä parin viikon päästä (----: ♥


ja sit huonot asiat.

nikon muutto :---------( se vaan lähenee ja lähenee. joskus syys-lokakuun vaihteessa toi sit lähtee sinne omaan kämppään. mul tulee ihan hirvee ikävä sitä vaik toki nähdään mut ei enää niin usein. kyl mä sen ymmärrän et niko haluu alottaa oman elämän mut silti tä on yhtä tuskaa tämmönen. varsinki ku tuskin menee montaa vuotta siihen et teemuki lähtee pois kotoota. aaarg.

Äh, nyt iskee todellisuus ja kovaa. Yksin asuminen on ihan jees, enkä kyl kadu tänne muuttoa yhtään, mut äh. Yöllä kuuluu melua pihalta ja naapureista, seinät on niin ohuet et oon hyvinkin tietoinen naapureiden ilmavaivoista. Koiraa pitäis kokoajan hyssytellä ettei vaan tee mitään mistä kuuluu ääntä ja tuntuu et ihan vaan sen eestaas kävely tääl on liikaa melua. En tiedä missä menee raja, minkä verran ääntä on ok tämmösessä talossa?

Ja vaik tää kämppä periaattees on ihan kiva. Toimiva pohjaratkasu, hyvät yhteydet keskustaan ja kouluun mut silti yhyy! Oma suihku olis kiva, lukollinen wc ja ehjät ikkunat. Lattiamatto joka ei aaltoilis olis ihan jees, vieläpä jos ois ehjäki. Laminaatit olis jotain aivan liian ihanaa. Ketuttaa tän kämpän huono kunto, ketuttaa ikeakalusteet ja kaikki halpisratkasut. Haluun tilavan kaksion itelleni missä on tummat laminaattilattiat ja persoonallisia ja laadukkaita huonekaluja.

Naapureista suurin osa on ihan ok. En näe niitä yleensä koskaan, enkä kuule. Mikäs siinä, ihan ok mulle. Mut noi seinänaapurit on aika kovia tappelemaan, aika usein kuuluu huutoa ja kinausta sieltä. Tänään jotain epämääräsiä ääniä (joku löi jotakuta/jotain) ja sen jälkeen kivun valittelua. :( En uskalla soittaa poliisille koska pelkään et siit tulee mulle ongelmia. Tottakai jos tajuaa et siel on joku akuutimpi tilanne menossa ni soittaa poliiseille, mut en mä ihan pienestä viihti.. Osa noista naapureista on aika alkoholisoituneita mut ihan vaarattomia. Noist seinänaapureista on vaan aika epämääränen kuva, niit en oo nähny ku kerran vilaukselta pihas, kuullu ääniä vaan.. Tympii vaan kun tänään seiskalta alko mesoaminen siel ja kesti melkei kasiin, no en oo sen jälkeen saanu nukahdettua uudellee vaik haluisin. :(

Mut tää kaupunki on kiva, haen kokoajan opiskelija-asuntoo, odottelen et jotain parempaa sattuis kohdalle. Tää on vaan semmosta kompromisielämää. Joko asut hienos kämpäs kaukana keskustasta ja koulusta tai hyvin vaatimattomasti lähel keskustaa ja koulua. Tai sit vuokra kohoaa ihan kamalaks.. Mut kyl tää tästä, mä luotan siihen. Tänään on vaan huono päivä.

Mulla ei ole enää kavereita. Ne ei oikeasti halua olla missään tekemisissä, vaikka joskus jotain puhuttaiskin. Yhden kanssa on yritetty tavata jo kuukausia, ja aina on tullut viime hetkellä jotain sekavaa ja epäuskottavaa selitystä ("Emmä nyt kun mä siivoon" "Emmää pääsekkään kun tuli.. yks homma" jne.) Tulee koko ajan semmonen olo että: Kuinka tyhmänä mua oikeen pidetään? Pitäiskö muka uskoa tuollaiset sekunnissa tekaistut selitykset?
Mä olen niille vaan hätävara joka kaivetaan jostain stanan kolosta esiin ja sitten oletetaan ettei mulla ole ollenkaan omia asioita ja menoja ja oon aina vapaana ja käytettävissä jos ne tarvitsee hätävarakaverin johonkin. Ei ne oikeasti välitä hevonpskaa miusta eikä mistään paitti itsestään. Mun jutut ei kiinnosta ketään eikä mua oikeasti kuunnella, ei ole kuunneltu muutamaan vuoteen. Ne luulee että mulle voi sanoa mitä tahansa paskaa, ja en saa loukkaantua siitä, pitäisi sietää kaikki. Sitten jos itte vahingossakaan jotain negatiivista sanoo niin ollaan tosi v-mäisiä ja niitä pitää sitten alkaa lääsäämään. Koulussa ne löytää aina parempaa seuraa, ja selän takana puhutaan kuitenkin kaikkea pskaa.
Hohhoijaa..

^ Kuin suoraan mun elämästä.

Musta tuntuu että mä en koskaan osaa sitoutua. Tämänkin herran kanssa meni sukset ristiin sen takia kun pistin jarrut pohjaan ja sanoin että en oo valmis sitoutumaan, vaikka minusta tuntuu että en vain uskalla. Sillä nyt haaveilen taas seurustelusta ja läheisyydestä, mutta sitten kuitenkin pelkään samalla ja toivon että minun ei tarvitseisi taas ahdistua seurustelun takia. Kuitenkin haluaisin niin paljon läheisyyttä ja tunteen että on joku joka todella välittää, ja haluaa että olet hänen tyttönsä, etkä kenenkään muun. Voi ääh.

Ja sitte ahistaa tuo koira. Siis muutenhan se on tosi jees ja muuten, mutta kun sillä on ilmentynyt tuota hännän jahtausta ja niin. Ja oon lukenu netistä monta juttua että lopulta on jouduttu lopettamaan koira kun siitä hännän jahtauksesta ei oo tullu loppua. Jospa tuo lopettais!

mä oon niiiiiiiiiiiin ilonen kun mulla on tuo veli<3 ennen mä inhosin sitä ja se mua ja oltiin vaa että "no jaa ei toi oo ees sukuu mulle jote w/e jos vähä hakataan toisiamme" mutta sitte nykyään se esittelee mut ihan siskona ja me tehään nykyään kaikki yhessä ja sillon tällöin liikutaan samassa kaveriporukassa:-)) ja ilman tota hölmöö vanhemmat ei ois päästäny mua rock cockiin mut tää sit tuli siihe "minä voin kattoo tuon junnun perään" ja myöhemmin sano sit mulle et ei mun tarvii sen kaa hengata siel ku se vaa dokaa kuitenki mut et se sano vaa sen siks et pääsisin sinne. sitten myöhemmin samana iltana tää oli MIELUMMIN mun ja mun kaverin kaa kun sen omien kavereiden kaa:D sit se meniki silllee et me jouduttiin kattoo vähän sen perään.. sit se osti mulle anteekspyynnöks ben&jerrysiiiiihihi:-) ja gänäs se jätti mulle jämät ku se poltti mut sit selvin päi se vaa pyyteli vaa anteeks ja sano et se ei ikinä haluis et mä alkaisin polttamaan. tänään ne lähti sit iskän kaa uistelee mökille nii mulle tuli sit ikävä sitä kun se on vaan niin tui ja paras isoveli ikinä<3

Siis ei voi olla totta. Mun ala-asteen aikainen paras (ja edelleenkin yksi läheisimmistä) kaveri aikoo ottaa PAPERITTOMAN "rotu"koiranpennun! Meinasin räjähtää kun se vaan muina miehinä sanoi suunnittelevansa tällaista, kun tänään nähtiin pitkästä aikaa. En olisi ikinä voinut kuvitella tämän kaverini hankkivan rekisteröimätöntä koiranpentua, koska S on ollut aina niin "eläintensuojelija", mä muistan kun me ala-asteella paasattiin turkistarhauksesta ja eläinrääkkäyksestä, ja ajateltiin naiivisti että me pystytään kahdestaan muuttamaan maailma paremmaksi. Kun kysyin S:ltä, miksi ihmeessä se ei hanki rekisteröityä koiranpentua vaan haluaa tukea pentutehtailua, vastaus oli että hän ei aio osallistua näyttelyihin tai alkaa harrastamaan mitään. Että pentu on rekisteröimätön vain siksi, koska pentujen emä on rekisteröimätön, mutta että pennut ovat puhdasrotuisia ja muutenkin priimaluokkaa. Mä pahoin pelkään, etten pysty kääntämään S:n päätä, koska me nykyään nähdään tosi harvoin ja meidän välit on viilentyneet tän viimeisen puolen vuoden aikana, joten mulla ei ole mitään sanottavaa pentuasiaan. Enkä mä haluaisi välejä kokonaan katkaista siksi, että hän ottaa rekkarittoman pennun, joka on puolet halvempi kuin rekisteröity. Tajuaisi nyt hyvä ihminen että lopulta se pentu voi tulla paljon kalliimmaksi kuin rotukoira, ja että koiran hankintahinta on vain pieni osa kaikista kuluista!!

Okei. Yks vanha kaveripoika jonka kanssa en oo ollu väleissä johonki 9 kuukauteen, (ja jolta tossa keväällä pyysin anteeks viimein mut en saanu anteeks ja ollaan oltu siit asti ihan näkymättömiä toisillemme) niin se tuli nyt puhumaan mulle ja sano esim näin

xxxxxx sanoo:
no mun tuli ikävä :)
ja en mä tiiä.. ensi loukkaannuin tosi paljon siit mitä sä teit, ja sit ku pyysit anteeks ni jotenki en vaa ees halunnu antaa anteeks , sillon ainakaa, mut olin tyhmä ne kuukaudet, anteeks.
oisin onnellinen jos joskus viel ajan pääst oltais viel yhtä hyvii kavereit ku oltiin parhaimmillaan

sanoin suoraan et tuskin me ollaan, en mä ainakaan ite osaa kuvitella itteeni ton seuraan enää tai avautumas tolle ainakaan sillee miten joskus ennen. ja blaaah vaati mult niiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon ja niin kauan aikaa ennenku sain ees pyydettyy tolta anteeks ja tein sen niin vilpittömästi ja se vaan heitti lisää paskaa mun niskaan vaik must tuntu _NIIN_ pahalta jo valmiiks (ja oli tuntunu ne kaikki kuukaudet) ja sit sanoo ettei se haluu ees nähä mua enää ikinä ja kaikkea niin siinä vaiheessa pistin sen niin syrjään ku pystyin ja en tiiä haluunko ottaa tota takas esille :-D mut.... en tiiä. ehkä aika näyttää! toisaalta ois kyl ihan kiva jos onnistuttais mut jotenki tuntuu vähän vaikeelta..... eikä hirveen luonnolliselta.

ja tähän loppuun tämmönen ällö ihkutus!
ÄÄÄÄ miten mä onnistun saamaa tommosen käsiini näin randomisti ja sattumien kautta. melkee liian täydellinen :( toi sen tyyli ja musiikkimaku ja se on vaa tommonen ettei tollasia ees oo olemasssa. herttanen kuunteleva keskusteleva eikä täynnä itteään ja semmonen kaikkee muuta ku lammas, uhh! ja ughh tekis mieli vaan kuolla ku nään sen esim. tossa takissa... just tommonen kiva öööö räppäri homma mut ei semmonen nolo käytän-kaikkii-isoi-vaatteita-yo-yo vaan siis tommonen et kuolen ku nään tollasta.......ja hyi nyt kaikki muut miehet toi on parhain :( muttah alkaa tuntuu niin mahottomalta et EN SUOSTU TÄHÄNNNNN haluun ton

Nyt se sitten iski. Tämä "ei tästä mitään tule-fiilis". Vähän jo odottelinkin. -_-

MINÄ. HALUAN. POIS. TÄÄLTÄ.

En edes siksi, että ahdistaisi ja ärsyttäisi tämä paikka. Yläasteella luulin niin ja vannoin lähteväni heti kun peruskoulun päättötodistus on handussa, mutta sittemmin olen huomannut, että vika olikin ihan toisissa asioissa.

Kun ne korjaantui, niin ei tää Maaninka muuten hassumpi paikka ole. Mutta en mä tänne iäkseni haluaisi jäädä! Anteeksi vaan.

Yläaste meni sen loppua odotellessa. Lukio meni nauttiessa uudenlaisesta vapaudesta, uusista ihmisistä ja elämästä. Lukion lopulla sitä alkoi odottaa (välillä hieman pelonsekaisin tuntein tosin), mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

No eipä tuonut mitään. Turhaan odoteltiin tätäkin. SSDD, life goes on.

Mulla ei ole kiire opiskelemaan opiskelemisen takia, vaan sen uuden elämän, joka siellä odottaa! Lisäksi mä rakastan oppimista. En yhtään tykkää istua toimettomana tekemättä mitään. Haluan oppia, nähdä ja kokea jotain uutta!

Oon jo löytäny monta paikkaa, joihin voisin hakea - ensi vuonna. Vuosi pitäisi kestää. Puoli vuotta siitä menee toivon mukaan Uutis-Jousella, jossa todennäköisesti viihdyn. Mutta entä ne jäljelle jäävät kuukaudet, jotka ajaa mut hulluuden partaalle jo nyt? Pelkkä ajatuskin siitä ajasta saa mut huutamaan. -_-'

Tänään sanoin jo äidille, että vaikken pääsis minnekään keväällä opiskelemaan, muutan silti pois. Ihan jonnekin randomiin kaupunkiin. Sillon mulla on ikääkin sen verran, että saan edes jotain tukia.

Olishan mulla nytkin unelmia ja haaveita, joita haluaisin toteuttaa. Mutta jos niiden toteuttaminen merkitsis ilmiriitaa ja taistelua kotona, niin ei kiitos. Sitä mä en jaksa. Mieluummin uhraan ne jutut tämän "yhteisen hyvän" edessä. Ja noh, onhan siinä taustalla itsekkyyttäkin - jos pysyn väleissä kotiin, siitä tulee olemaan mulle vielä joskus hyötyä. Todennäköisesti. Toivottavasti.

Toisaalta inhottaa olla tällanen nyhverö, joka tanssii toisten pillin mukaan. Ja toisaalta tunnen olevani kauhea valittaja, koska oikeastaanhan mulla on asiat hyvin - vaikka on välivuosi, niin mulla on edes jonkunlaisia tuloja, oon täyshoidossa kotona ja positiivisesti ajateltuna ensi vuonna tähän aikaan valmistaudun opiskeluihin.

Mutta nyt en jaksa olla positiivinen. Nyt haluaisin vihdoin katsoa ja kokeilla, että miten mun omat siivet kantaa. Tehdä kerrankin jotain itse, yksin, muista riippumatta. Kokeilla. Tehdä virheitä. Tehdä ne kaikki virheet, jotka multa on jääneet tekemättä tätä suojattua elämää eläessäni. Nyt haluaisin olla se lapsi, joka aiheuttaa vanhemmilleen ongelmia ja harmaita hiuksia.

Ja silti vaan käperryn ja heijastan tekemiseni suoraan toisten odotusten mukaan. Tää on yhtä aikaa erittäin loogista, erittäin pelkurimaista ja erittäin typerää. Mut ehkä tää tästä.