Koirat.com

mä en jaksa, mä en jaksa nyt. sä et voi nyt tehdä tätä mulle, tarviin sua niiin paljon. a olet minun ykkkönen ja nyt oot sanomassa mulle heihei? mitä tää ystävyys on tässä sit merkinnytkään, ei varmaan mitään niin paljon kun mulle. mä jaksoin aina uskoo et oot siinä aina ja nyt et pysty lupaamaan että oisit tulevaisuudessakin vielä siinä. tiedän että oon paska ihminen enkä millään tavalla varmaan ansaitse sun ystävyyttä, mut mä tarviin sitä. tarviin sitä niin paljon ettet tajuukkaa, tai ainaki aina luulin et tajuaisit, mut ei. oon niin pettyny. ennenkaikkea itseeni, mutta myös suhun ja sä tiedät että se on harvinaista. ja c, haluun vaan niiin että ymmärtäisit mua nyt, nytkun mä sitä eniten tarviin. mut taas kerran oon ollu paskaminen enkä tajunnu yhtään sitä miten sä haluut munkaa olla, mut mä en osaa! en oo ikinä osannu, mut oon yrittäny täysiä, nyt tarviin vaan vähän aikaa, mut myös sinut.

ja voivoi eilinen. oli jees mut oli myös semisti kyrpiinnyttävää (en saanu papereita joten tulin kotia puol kahen aikaan). varmaan mun piti revetä jokasuuntaan ja ratkasuni sit veti maton jalkojen alta, niinku kaiken muun paitsi sen yhden mikä sillon tuntu tärkeeltä, ja tuntuu edelleen. toivon vaan etten ois nukahtanu niin oltais nyt meillä nukkumassa kivasti niin. mut oivoi, on hankalaa olla 17. edes 18, pliis. mut ihaninta oli kyllä kun noi ilmotti että lähtisin niiden kanssa sinne mökille, en ois ikinä uskonu että ne ottais mut niin mielellään mukaan, ilman että sanon mitään, ne vaan mietti että joo mut jos mariaki lähtis niin plaplaplaa. olin niin ilonen, koska oon semisti junnu kuitenkin tossa porukassa, tai silleen. kun ne on 19-23. mut ne on ihania.

pitää vaan toivoo et kaikki nyt vaan luonnistuiskin jotenkin, et kaikki selviäis ja niin. oivoi.

Mun on pakko jatkaa tänne............. kukaan ei pulinassa jaksa enää varmaa kuunnella ja mä en osaa lopettaa ku nyt tuli alotetuks :D kavereille oon jo kiljunu kaiken puhelimessa ja niiltä saan vaan lisää huonoja uutisia niin en kestä! ja oikeestaan..... parempi ettei ne vaan tietäis kaikesta :D eikä pygee iha kaikest puhuu äänee, leikin ettei mitään oo tapahtunu. En muista koska ois ollu tällänen morkkis! Kyl mä nyt melkee aina joudun jotain vähä häpee mut pikkujuttuja! Päättäreiden jälkeen tosin oli kyl kans yks vuosisadan morkkis mut kyyyl nyt tää menee ohi iha kirkkaasti.

mut VOI LUOJA!!!! Kuulin lisää eilisestä.............. joku aleksis oli kuulemma tuomassa mulle ystävällisesti vettä ku tein välikuolemaa nii ku se tuli sen veden kans takas nii kuulemma vaa tiuskasin "en mä mitään vettä oo pyytäny???" sit jii prinssinä tulee sieltä perryn kanssa, jii oli kyl niin kamala ku se vaan juotti, mulla oli melkein täys perry edessä niin sieltä tulee "mitä sä haluut?" "en mä mitää! tai no otetaa yks shotti sit!" Jooo.. ja sit olin jotain hiton noloa selitelly kaverille, unohtakaaaaa! mitäköhän kaikkee muuta mä oon puhunu ja mitäköhän oon puhunu jiille.........no aaamulla en puhunukaa enää oikeen mitään! Olin niin jumissa ja mua hävetti ja oon aina aamusin iha lagi ja vaa tärisin siinä ja pitelin päääätä :D Mua hävettää nyt vaan viel enemmän. Aaaaa ja törmäsin yhteen espootuttuun ja sit tungin jiin vaan sivuun ja puhuin espoopojun kanssa varmaan 20min JOTAIN HITON OUTOJA JUTTUJA häpeen niitäki ja jii vaan oli lampaana siinä vieressä. Mä kyl roikotan sitä miten lystään. Ennenku edes nähtiin olin ollu herkussa jo jonku tunnin vaik lupasin tekstaa heti ku oon siellä ja se sit tekstas "joko herkus?" sit vielä taas joku 20min nii vastaan et joo sit se halus mut sinne niiden pöytään mut mä vaan "en. mä nyt tanssin" sit jossain vaihees se oli tulos sinne tanssilattialle sit tai jotain? "no oon nyt tanssimas kans" "okeeei, no mä en oo enää" ja sit looopulta tavattiin ja sit alkaaki vaa muisti rakoilee pahemmin (Edit edit. johonki tänne väliin :D Uskaltauduin lukee noi viestit.... ei olis pitäny! Olinpa töykee! Se pyys mua käväsee siel ylhäällä niiden pöydäs mut sanoin vaan et "ei. mä tanssin nyt" sit se laitto "Ok.." ja sit meni hetki ja se jatko "Jaah... no ei oo pakko tulla morjestaa jos et haluu :F" sit mul on tohon kestäny vastaa joku 25min "no missä sä nyt sit haluat tavata?" :D:D iha järkky ja olinpas vissiin aika humalassa jo ennen jiitä. Se koetti selittää missä nähään ja oon sillee jooojoooo halooo tiedän kyl sit kohta "sis misså..." ja en tajuu mun yhtä vastausta "vahc kaikki" wat mihinköhä mä vastaan..... hävettää?? ei joo ei JOO?). Mut eiköhän jn ja mun taival nyt ollut siiiinä! Uskomatonta ihan oikeesti jos se vielä ottaa yhteyttä, mä en nimittäin ainakaan kehtaa....... olin aamullaki niin tyly ja oon koko aika pitäny sitä ihan sätkynukkena ja lisäks näytin niin kamalalta :D Saan tolta korkeintaan booty callin sit ku se on taas lomilla...

ja bastinki piti olla tietysti tuolla kuvaamassa, muistan vaan ku katoin ku basti ja kamera lähestyy meitä.... ikinä oo otettu niin rumaa kuvaa musta iha valehtelematta. aaaa ja ragesin siskonki kans puhelimessa ja taisin vähän itkeee? (way to go....) sit auoin päätä jolleki siskon työkavereille laurille ja jarnolle jotain puhelimessa ku ne ei pidä huolta mun siskosta... oikeesti oli kyllä teiniöverit vailla vertaa.

poksahhhhdan! enkä haluu et kukaan enää mainitsee tota iltaa, mä en haluu muistaa enempää. haluun vaan unohtaa ja kuolla pois :))))

Aha, okei. Sain eilen kuulla et melkee kaikki tost mun yhest kaveriporukast on vihasii mulle koska en muka enää hengaa niiden kaa enää koskaa vaa oon yksien toisien kaa kokoajan. No, kysyn noit aina mukaa kaikkialle, ja kukaa ei ikin lähe ni totta vitussa mä oon sellasten kanssa jotka tekee viikonloppusin kaikkee kivaa?? Miä vitun ongelma oikeesti. Oon nii vihane noille kaikille et ei vittuukaa kiinnosta. Oon muutenki jo pidemmän aikaa ollu sitä mieltä et joku mättää nyt ja pahasti. Esim ne suuttu mulle siit ku pyysin kaikkii perjantaon herkkuu ja kukaa ei lähteny ku pari tyyppii, ja sit meninki itiksee minne meni niit muit tyyppei iha sikana. Vittu ne suuttu mulle siitäki! Mä pyysin niit herkkuu, ne ei lähteny. Joten mikä on syy et ne on mulle vihasii??? :D:D naurettavaa oikeesti. Muutenki P ja N ei oo puhunu mulle kahtee viikkoo koska ne on mulle vihasii. Haistakoot vittu oikeesti. Muutenki P:hän hengaa kokoaja sen joidenki kavrujen kaa eikä kukaa siit sille vittuile. Mut noi on vaa kateellisii ku ne ei oo tutustunu nii hyvi noihi yksii tyyppeihi, tai ainakaa nii hyvin ku mä.
Sit eilen kysyin T.tä ja I:tä herkkuu, ni ne oli sillee et "taidan jättää tänää kyl välii" j a"emmä, muit suunnitelmii" jne, ja sit ne meni vonnelaa eikä ees maininnu mulle asiasta?? Ja ollaa oikeesti tosi hyvii kavereita et sillee outoo et mulle ei mainittu mitää ku mä kuitenki iha kohteliaisuudestaki pyysin niit herkkuu. Siis tää kuulostaa tosi lissu meiningilt ja pinilt jutuilt mut voin sanoo et tää ei oo mikää pikkujuttu nyt. Must tuntuu et menetän puolet mun kavereista, eikä se täl hetkel ees liikuta mua millää tasolla. Koska ne on mulle vihasii ku oon löytäny uusii (ja nähtävästi parempii) kavereita. Ja vittuku mä oon AINA se joka pyytää niit kaikkialle ja noi homot ei ikin lähe!!! Olis eri asia jos en koskaa pyytäis niit mihinkää mut mä pyydän! Vihaan niit nyt nii paljo et ei saatana.

Tuli tosta tulkun jutusta mieleen et mä vihaan sitä ku mä oon kans aina se joka pyytää kaikkia kaikkialle! ärsyttäväää, vihaan sitä, saan pettyy liian usein.

Ja mua ketuttaa niin ketun ketun ketu KETUN paljon (lukemattoman muun asian lisäksi siis, en nyt mee niihin) etten enää uskalla käydä herkus koska pelkään niin paljon et ne poket muistaa mut sit ja saan porttarin (siis sit ku joulukuun jälkeen omat lol) niin pakko pitää taukoa ja oon varmaan ihan hermoromahduskuolemassa kun oon menossa sinne sit tammikuus, ei ees haittais muuten mutku just herkku mis aina porukkaa ja se on ainut ihanok paikka mis HALPAA niin en mä sinne just oikeen porttaria haluais.......... en mä siel kyl nyt muuten ois paljoo käynykää mut halpahalpaaaaa. Ärrr ja herkusta tulikin mieleen et mä ihan tosissani uskon tästä eteenpäin kohtaloon!! Ja en jatkos uhmaa sitä, heheh. Tääkin nyt on SELVÄSTI lisää kohtaloa koko tähän juttuun etten (tavallaan) VOI mennä enää herkkuun ja ku nyt olis viel syytä mennä sinne siis muutakin ku että halpaa. Ja se syy on et jii vaan pyörii ihan koko aika mieles ja en vaan pygee ottaa yhteyttä siihen, en voi ees ajatella harkitsemista ku saan sellanen häpeeaallon välittömästi (hyrrrrrr) ja tiedän ettei se ota koska olin niin tyly (plus kaikki aikasemmat..) et miks ihmeessä se ottais (vihaan oikeesti itteäni ton takia, oon joku luonnevikanen?! :D:D en aio olla jatkossa, remontoin vähän itteäni nyt) ja jos vaan voisin törmää siihen sattumalta herkussa ku siel se käy tyyliin joka pe niiiiin...... saisin ehkä mielenrauhan solmittua? mut jiin ja mun juttuun _kohtalo koko aika sano että EI_ ja laitoin sen kyl merkille siinä mutta ehdoin tahdoin sit rikoin sitä ja nyt kärsin siitä............ kuulostan nyt siltä et oon seonnu ihan kokonaan :D:D:D:D jaaa ehkä mä oon. Mut kaikki menee just niin nappiin et ei täs voi olla uskomatta DDD: Joten nyt kuuntelen sitä pientä kohtalon ääntä siellä (mikä on helpommin sanottu ku tehty... koska mietin koko ajan esim. et käyn nyt viel joulukuun ja pidän sit vasta taukoo herkust ku oon täyttäny jne). Mut ok ok ok ok, koetan nyt vaan pomppia tästä shitistä yli ja kuuntelen sitä kohtaloa, kuuntelen kuuntelen...... yeah right tykkään aina vähä tökkii kepillä jäätä vaik sitä on jo kyl tökitty ihan liikaa, ihme et siel on ees mitään jäljellä mitä tökkiä.

Mietiskelin tuossa jotain syntyjä syviä ja mietin miten onnellinen oon tänä syksynä. Laskeskelin sitten huvikseni, että kuinka kauan on viimesimmästä onnellisesta syksystä ennen tätä ja järkytyin. Tämä on 10 vuoteen eka syksy, jolloin voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen niin, että kaikki uskoo sen ja itsekin tiedän sen olevan täyttä totta.

Meidän perheen ongelmat alkoi tuolloin, siihen koulukiusaaminen joka jatkui aina kasiluokalle, siihen masennus, joka johti itsemurhayrityksiin ja laitoksilla ja huostaanotoilla pelotteluun, sen jälkeen 3v. suhde N:n kanssa, joka aluksi nosti mut jaloilleni, mutta lopulta paiskasi mut takaisin niin pohjalle, ettei tosikaan. Enkä mä uskaltanut lähteä siitä suhteesta, koska pelkäsin yksinjäämistä ja N:n uhkauksia. Toistelin vain, että parempi huonossa parisuhteessa kuin yksin. Se loppui vihdoin viime joulukuussa, jonka jälkeen alkoi sitten mun suosta nouseminen. Ja nyt, 10 vuotta kaiken paskan alkamisen jälkeen voin vihdoin ottaa ilon irti syksystä ja alkutalvesta ja todeta olevani vahva. Mulla on ihana mies (joka arvostaa mua ja rakastaa mua sellaisena kuin mä olen, eikä yritä manipuloida mua tai uhkaa jättämisellä jos esim. värjään hiukset jollain tietyllä värillä), ihana kissa (joka välillä puree mua, mut se on ihan okei) ja ihanat hiiret jotka muodostaa mun ihanan perheeni. Mulla on ihana ja kotoisa koti, joka tuntuu ja näyttää oikealta kodilta. Mulla on mahtavat siskot, jotka on molemmat selvinnyt omista ongelmistaan. Mulla on ihanat vanhemmat, joille kumpaisellekin ero teki vain hyvää ja mulla on ihana ystäväpiiri ja tutustun koko ajan uusiin ihmisiin. Ei se ollut ennen mahdollista. Mä olin ujo, pelkäsin ja N ei antanut mun tutustua juur kehenkään, koska ei luottanut muhun koska itse petti. Nyt mä hallitsen itse omaa elämääni.

Mun mieltä ei ahdista kuin rahattomuus ja se ei tunnu tällä hetkellä missään.

Ja nyt itken töissä. Enkä oikein tiedä miks. Suurimmaks osaks kai helpotuksesta ja osaks kai siks, että tuntuu pahalta ajatella miten huonosti asiat on ollut.

^ Kerroin eilen L:lle nuo samat asiat ja mulla on nyt niiin kevyt ja taakaton olo! Mun mielestä sen kuuluu tietää ihan kaikesta, jotta se osaa paremmin ymmärtää mua ja mun ajatusmaailmaani. Sain siltä niin ihanan vastauksen, ettei tosikaan. Rakastan tuota miestä niin mahdottoman paljon!

Kelasin nyt oikeesti et voisin niin hyvin olla loput 3 viikonloppuu ilman baaria (vielä joku vajaa 2 viikkoa sit hypin kirjaimellisesti pitkin seiniä ajatuksestaki et istuisin himassa viikonlopun....). Toisaalta oon jo kyl lupaillu ens viikonlopulle kaikkee! 3. päivä olis ne fredan tivolin pikkujoulut (kaverit tappaa mut jos feidaan!), 4. päivä pitäis lähtee kadan ja tulkun kanssa (?) baariin pyörii portaita (kada ainaki tappaa mut jos feidaan?) ja sit 10 tai 11. päivä kelattiin alustavasti lähtee tyttöjen kanssa syömään (ja siellä vois vaan ottaa muutaman, ei baaria) TAI sitten kaverin luona pikkujoulut tai molemmat, 17. päivä kaverin synttärit mut sillonkaa ei ois pakko mennä baarii saakka (/18. päivä ne pikkujoulut jos ei tona aikasempana vklp onnistu) ja sit 21. päivä omat synttärit eli sillon baariin (ja sitä ennen varmaan perheen kans syömään = nassut), 22. päivä mökille vetää naamat, 23. päivä takasin, 24. päivä joulu ja vähä taas alkohomahooolia nassuun ja sit onki uusvuos, toka tai kolmas viikonloppu tammikuussa ehkä lahteen bilettää, sit kaverin synttärit (vonnela + flamingon sviitti, iha helmi), sit tammikuun vika viikonloppu ois kaverin 19v synttärit TAI yhet pippalot playgroundissa. Hmmmm, tää kyl on oikeesti ihan mukavaa olla himassa vaan. Haluisin korkeintaan vähä tanssii ja LAITTAUTUU KUNNOLLA mut en mä muute. Ja jos sisko tulis jo huomenna stadiin nii tää viikonloppu ois iha bueno ja pelastettu! Jehh saisin tuliaisia ja voitais mennä kattomaan potter illalla ku lupasin sen kans mennä. Ja sunnuntaina mennään johonki taide juttuun käymään.

Ja muuten, mä kelasin IHAN TOSISSANI et lähtisin mun synttäreinä ainoostaan siskon kanssa baariin koska oikeesti ainut kunnon asia mitä ootan siinä et täytän virallisesti ite on se et pääsen siskon kans kunnolla baareissa käymään (aww kuulostan ihanalta siskolta). Kaikki on jo niin nähty ja koettu kavereiden kans et olis uutta mennä siskon kans (vaik ollaan me ne muutamat kerrat oltu baarissa mut no paikkojen taso.........) mut en tiiä voinko tehä niin! ku pettäisin kaikki kaverit :D:D Kamalaaaaaaaa, en tiiä. Mutsikin varmaan järkyttyis. Sehän oli varaamassa ties mitä paikkoja mun synttäreille mut ei mul jotenkaa oo vaa tarvetta millekää hulluille synttäri juhlille (olin ennen ihan toista mieltä!) ja jos lähen vaan kavereiden kans baariin niin jee mitenköhän se eroo mistään aikasemmista reissuista? ei mitenkää! Alan kuulostaa niin oudolta ku en haluu mitään muuta ku lähtee siskon kanssa baariin ja siskon luo lahteen..... :D no mut kaipaan vähä vaihteluu, tää helsinki on niin nähhhhhty.

Mä oon vihdoin tajunnu et mun elämä on arvokas, ja et sillä on merkitystä.
En jaksa selittää tähän pidemmin, mut mä oon viimein tajunnu elämän arvon ja sen et aijon ottaa siit kaiken irti ja lopettaa turhan huolehtimisen :)

joku homo pakkoruotsi. tokalla piti valita eka kieli kolmannelle ja mulle kehdattiin väittää siis opet et kannattaa ottaa ruotsi ku se on helpompaa ku englanti ja sitäpaitsi se on toinen virallinen kieli. no hyvin se meni sen kolmannen ja neljännen, kolmannella valitsin neljännelle sit tokan kielen eli englannin, vitosella rupes ruotsi jo hiukan tökkii, kuudennella oli huomattavissa selkee pudotus kolmannen ja neljännen kympeistä seiskaan, yläasteen jälkeen mun ruotsi on todistuksessa 5 tai 6, sanavarasto on säälittävä eikä ne säännötkään siis taivutukset sun muut oo mitenkään handussa. englanti taas on vaihdellu kasin ja kympin välillä, siis ysi, ja koen että jos mut nyt heitettäis esim. englantiin ja sanottas että nou finis ni hienosti pärjäisin. koen etten kielten suhteen oo juuri mitään oppinu koulussa sen neljännen jälkeen, kaikki on tullu elämän kautta. kun täällä suomessa asustaessa siihen englantiin nyt vaan tuppaa törmäämään missä tahansa enemmän ku ruotsiin. jos ylen kanavia ja tienviittoja ei lasketa.

Kello yö kahen sunnuntai avautuminen ois nyt ihan paikallaan.
Mua naurattaa toi S, ei siis exä-S vaan toi joka tuli tänään juttelemaan. Tutustuttiin siis joskus oikeesti tuhat vuotta sitten jossain kotibileissä ja sit se tietysti tupsahti faceenkin sillon aikanaan ja ei olla puhuttu mitään ikuisuuksiin kun ei tossissaan oo ikinä kiinnostanu se ja se on vaan lojunu tuolla facebookissa ja nyt tänään se tuli jubaa! Se eros viikko sitten sen tyttöystävästä. Ja alko jotain flittailemaan ja mulla oli tylsää.... joten en mä nyt ihan sitä torjunu, mut sit aloin kelaa et joo hyi helvetti joku taso mitä oikeen kelaan ja estin sen. Mut sit illalla tuli taas tylsää ja sallin sen taas. Mut sit me vaa avauduttiin kaikest ja puhuttiin jostain autoista ja tollasta mukavaa kaverillista (ja toihan olis siis hyvä pitää kaverina, kännikuskeja ei oo koskaan liikaa...!!!!) ja kelasin jo et mahtavaa täähän menee hyvin. Ja sit se kyseli mua ajelemaan ja mietin että joo.... eihän siitä haittaa vaikka toi on ihan pelle :DDD Siis välillä sen jutut on niin, eh, epäkypsiä. Ei todellakaan ihan tota mun makuun, mut on se ihan perus mukava kuitenkin. Mut sit se alko yhtäkkii taas flirttailee ja heitti kaikkee ihan öööö kivaa settii...........ja olin vähän sillee et ööööh ootko tosissas, niin tuli vähän jäätävä tunnelma :DD Mut jos se nyt oikeesti vielä pyytää mua ajelemaan niin vähän pelottaa kyl mennä jos se yrittää jotain.... hyi hyi ei ikinä tollasia pikku poikia mulle. Mut blaah, on se rankkaa ku käyttää vähä hyväks ihmisiä! Kuulostan kamalalta. Ja I know, oon kamala.

Ainiin ja puhuttiin tänään kaverin kanssa M:stä (ootan muuten mielenkiinnolla tuleeko se toinen M onnittelemaan mua synttäreinä, ei olla vieläkään selvitetty välejä sen osalta.. huoh, meen kyl puhumaan sen kans jossain vaiheessa.) no siis ei olla tänkään kanssa mitään välejä selvitetty. Paitsi sillon kännissä menin yleisen painostuksen takia valkosen lipun kanssa sen luo heilumaan ja kaikkea, mutta ei sitä tuntunu enää sen illan jälkeen kiinnostavan. Ei se mua oikeasti yhtään haittaa koska en ollankaan kaipaa sen seuraan koska se ärsyttää mua ihan hirveesti. En vaan ymmärrä miks se on noin luotaansa työntävä vaik valkosta lippua heilutettu (ja me ollaan molemmat tosi itsepäisiä joten se aloite oli se hankala) mut vaikka se on nyt tehty niin ei kelpaa. Eikä sillä ole oikeesti mitään kavereita, ei mitään sosiaalista elämää ja se vaan lihoo...... se ei tuu ikinä baareihin mukaan, ei nää mun tietojen mukaan oikeestaa ketään viikolla ja koulussakin sillä on jotain 3 kaveria. En ymmärrä miks se tolleen oikeen tarkotuksella erakoituu. En mä sen hyvä ystävä halua ollakaan enää varmaan koskaan, mut kyl mä sen kanssa voisin olla väleissä ihan vaan sen takia et vähän huolestuttavaa tollanen, ollaan tunnettu kuitenkin yli 10v.... mut no toisaalta, ei jaksa sinänsä kiinnostaa YHTÄÄN koska itepähän se ton aiheuttaa mut toi sen lihominen rupee olee ehkä kaikkein huolestuttavinta. Mut no, ihan miten vaan! Kummastuttaa vaan, et minkälainen idiootti tekee itelleen noin :DDDD?

Öitä vaan.

yks kaveripoika oli yhessä yhen meidän kaverin kanssa about puolvuotta ja kaikil oli kivaa. sit ne eros. sit tää kaveripoika alko pyörii meidän kaa enemmän ja meist tuli entistä läheisempii ja kaikilla oli taas hauskaa. no nyt tällä sitten onkin jottain juttua jonkun muijan kanssa ja ku oltii mäkihypyn mc kaveriporukal +sen uus muija oli siel niin tää ei ees kattonu mua tai mun toista kaveria ja nyt muutenki tullu tosi etäiseks. ja näi oli viimekski ku se oli semmosen muijan kaa jota me ei tunnettu. mua niin en ees tiiä mikä tää fiilis on kun ajattelee tota asiaa. pelottaa ja ärsyttää samaan aikaan?

Tuntuu, että kaikki on ihmeellisiä kieroilijoita, keneenkään muuhun kuin ehkä kahteen lähimpään kaveriin ei voi luottaa. Kaikki yrittää saavuttaa suosiota mitä ihmeellisimmin keinoin, jotkut elää täydessä valheessa vain ollakseen siistejä muiden mielestä, jotkut ovat pettureita. Musta tuntuu, että itseltäni on lähtenyt tunteet. Tai periaatteessa olen just aika herkkä ja kauhean rakkaudennälkäinen ilopilleri, mutta ensimmäisen kerran voin sanoa ja myös tarkoittaa sitä, että en välitä. En oikein mistään. En koulusta, en elämästä. Lisäks mä haluan eroon joistain mun kavereista. Ne puhuu mulle täyttä paskaa edes tajuamatta että tekee niin. Siis mä vaan en kestä tota yhtä, se ei ajattele mua yhtään. Mä kuuntelen vaikka kuinka kauan sen ongelmia (jotka nyt ovatkin periaatteessa aika isoja), mutta se ei kuuntele mua edes puhelimessa. Se ei kuuntele mun suruja eikä huolia, mutta ei myöskään mitään iloisia uutisia. Ei mun tarvitse sietää sitä että se puhuu suoraan mun naaman edessä pelkkää paskaa, mutta olen itse niin kohtelias ja raukkis ja no, ehkä ymmärtäväinenkin, etten vaan pysty.
Tulevaisuuteenkin uskomisen mä olen lopettanut, koska vaikka mä ajattelisin, että kohta on kivaa ja kohta mä onnistun, niin ei ole tapahtunut ei sitten mitään. Mun pitää tehdä kaikkeni nyt, ei se tulevaisuus ole parempi noin vaan. Ei kaikki hyvät jutut tule mun luokse aina automaattisesti, sen mä tiedän. Mutta kuitenkin, mä oon pettynyt tähän elämään. Mä haluaisin enemmän toteutuneita unelmia, vapautta, elämää, rakkautta ja jonkun kaltaiseni. Mutta minulla ei ole oikein mitään noista.

En kyllä tiiä kuinka kauan tätä oikeesti jaksaa. no okeei, pitäis olla hirmu ilone ku on terve ja voipi käydä koulua taas (melko) normaalisti muttaku innostus koko koulunkäyntiin on iha nollassa, ku jokanen päivä pitää tapella läpi tän väsymyksen kanssa. mä vaan nukun, nukun ja nukun. tänään en jaksanu mennä kouluun koska vtutti aamulla niin hlvetisti herätä ja olin niiin pahalla päällä ja huusin äitille ja itkin. nukkumisesta on tullu mulle melkeen pakkomielle. nooh, iisalmeen piti kummiski raahautua liukkaanajon tunnille.. menin tädin luo nukkumaan ja sen jälkeen elämä näytti taas paljon valosemmalta. en oo kyllä pitkään aikaan ollu noin kiukkunen väsyneenä. toivottavasti en ookaan. en tuu enää oikeen kenenkään open kanssa toimeen, koska jos ne käskee tehä jotaki nii sanon vaan "ei innosta/ei jaksa/ei huvita" ja kiukkuan niille. joka aamu vtuttaa herätä vaikka olisin nukkunu 10tunnin unet. mä vaan tartteisin päiväunet keskellä päivää nii elämä ois paljon helpompaa. koulu menee muutenki nykyään iha päin peeersettä vaikka yläasteelta lähtiessä keskiarvo oli 9,1.. tai no, kyllä mulle tulee suht hyviä numeroita mut ei niistä puoletkaan pidä paikkaansa, poissaoloja on iha hirveesti ja motivaatio nollassa. ihanat lääkkeen sivuvaikutukset, lyön varmaan jotaki vielä suutuspäissäni. oon tosi huono hallitsemaan hermojani ja kolmesti oon jo lyöny verille pari tyyppiä. jooopajoo, huomenna vois yrittää kouluun mennä ku luokanvalvojan tunteja on.

VAIKKA musta alkaa tuntuu et oon tän topicin joku vakkari avautuja niin tuun kirjottaa taas yhen romaanin. On niin tyhmä filis vaan jauhaa koko ajan tonne pulinaan vaan tätä samaa ja samaa.. blah, mua niin ärsyttää etten voi puhuu täst kavereille! Tai no mikä estää, mut en vaan haluu

En tykkää täst tilanteesta yhtäääään koska tuun ton kanssa niin harmillisen hyvin juttuun. Olis edes ruma tai joku henkisesti täysin tasapainoton sekopää niin mitään ongelmaa ei ikinä olis tullukaa koska oisin vaan sanonu että oot liian vanha ei kiinnosta moi moi. Mut siis nyt vaan kelaan et ihan hyvin mä voisin olla sen kaveri, mutta..... ongelma piilee siinä kun en maha sille mitään ku tommonen rupee flirttailee mulle niin flirttailen vaan jotenki luonnostaan takasin ja sit soppa onki keitetty!! Oon niin ongelma magneetti. Oon ihan ehottomasti alusta asti ollu sitä mieltä et ihan liian vanha mut välil vaan unohtaa sen iän.... ja no siis ei mua muuten se ikä silleen ehkä kai haittais hirveesti koska se on noin nuorekas (inside out, en ikinä olis arvioinu sitä ton ikäseks), mut siis ööö elämäntilanteet ehkä vähän eri jne.
Ja siis moi ollaan nyt tekstailtu huikeat kaks päivää vasta toistemme kanssa ja jo nyt jotenki panikoin hysteerisenä tätä juttua?!?! Ei näin? Hmph, mul on hölmö olo. Toi on kyllä vähän täynnä itteään. Sain niin jonku päänsisäsen raivokohtauksen kun se lähetti mulle tällästä "niin no, kai mä ihan hyvännäkönen olen ;) ... kylhän suakin kattelis kahvin merkeissä? :)" NO MUTTA KIITOS, imartelevaa, liimaan mun naaman tilalle vaikka sitten peilin niin voit sitä sitten katella.................... teki niin mieli vaan tiuskii takasin jotain kielteistä (ylireagointia eihäääää), niin olis päässy täst koko sopasta eroonki ennenku se pahenee, mut ei pystyny :( Mua ärsyttää ku mikset voi olla vähän nuorempi! Ainiiiiin sitäkin vielä että toi S on niin kamalan nuori, ton kans on kiva ku pystyy keskustelee jotain älyllistäkin. Tekee mieli hakata päätä seinään aina kun s tulee puhumaan kun se on niin ooohhhhh pelle... siis ei sen tarvi ku pari lausetta sanoa niin tulee sellanen "" -olo.

Huoh! Eiks siskoilla pitäis olla joku siskon suojeluvaisto olemassa eikä ne siispä tutustuttais pikku siskojaan liian vanhoihin tyyppeihin? Mä olen pikkutyttö vielä :(

Huohhh. Kunnon angstit päällä. D:

Töissä yhden tutun vanhemmat on ilmeisesti aika huonossa kunnossa tms. En oo viittiny enempää kysellä, mut hirmu paha mieli sen puolesta. :(
Yks kaveri eros pitkäaikasesta poikakaveristaan, jonka kanssa asuikin jo yhdessä. Nää ei oo ehtiny ees selvittää mitää asioitaan, saati asumisjärjestelyjä, ja tällä miehellä on jo uusi. Tuntuu tosi pahalta kaverin puolesta, se on ihan rikki.
Toisella kaverilla menee muuten vaan huonosti, kun se ei tiiä mitä elämällään tekis, ei tiiä mitä opiskelis tai mihin hakis töihin tai ylipäätään yhtään mitää. Ja sitte kun se vatvoo asioita, se ei saa mitään aikaan ja on koko ajan ihan maassa ja valittelee niitä asioitaan lähinnä mulle.
Pikkusiskollakaa ei mee nyt hyvin. En ees tarkkaan tiiä mitä kaikkee kuviota tässä on, kun vasta tänään sain tietää, mutta pääasiassa kai se on väsymys ja pari muuta juttua. Jospa joululoma helpottais sen oloa. :(
Sitte vielä vanhimman koiran kasvaimet. Tiiän, ettei sitä voi leikata nyt tässä ennen joulua, mutta on kauheeta elää tässä epätietoisuudessa, että onko ne hyvän- vai pahanlaatuisia.

Kun nämä kaikki ynnää yhteen ja lisää siihen väsymyksen ja huonosti nukutut yöt, niin seuraukset nyt arvaa jokainen. Oon ihan sekasin ja äreä ja syön huonosti. Työtkään ei meinaa sujua millään. :( Tekis mieli vaan jäädä nukkumaan peiton alle ja olla vaan, mut vielä pitäis jaksaa kaksi viikkoa. Sitte ois neljän päivän loma.

teemu on ihana. meni hermo (turhasta) alexille ja sattuu maha julmetusti ni menin nukkumaan pariks tuntii nii herään sit jossai vaihees siihen kun teemu nukkuu mun vieressä:) se oli nikollekki soittanu et marialla on taas miesmurheita ni niko oli lähettäny viestin: "tietkö neamaria me miehet ollaan ihan perseestä, tyhmiä eikä me ees tajuta mistään mitään mut silti me tykätään kovin teistä hankalista, kiukuttelevista ja ailahtelevista naisista! kyllä se alex varmasti tekis sun kanssa jotain mielummin kun töitä, mut harmi että jotain täytyy tehdä sen rahankin eteen ;) tuun lauantaina kotiin, take care :)"

pojjaat ♥

Exä avautui mulle eilen yöllä siitä miten taas vaihteeksi sen nykyinen on jättänyt sen. Tällä kertaa syynä oli kuulemma lettuainesten loppuminen....... Eli perin tasapainoista meininkiä siis. Tämä nykyinen oli sitten ilmoittanut poliisille N:n (exän) pahoinpidelleen tätä, vaikka se ei ole totta (ja itsekin uskon sen, koska fyysistä väkivaltaa en uskois ikänä N:n käyttävän naisiin, henkistä vain). Nyt on sitten kuitenkin tulossa pahoinpitelysyyte, koska tämän nykyisen äiti oli sitä mieltä, että se on totta ja koska nykyinen on alaikäinen, niin äidillä on sanansa sanottavana. Muutenkin sain kuulla hurjat selitykset siitä, miten niiden suhde on yhtä vuoristorataa, mutta koska rakkaus vain roihuaa suurena niin siksi aina palaavat yhteen. Eroja on nyt vuoden aikana kertynyt rapiat parikymmentä kappaletta ja aina yhtä tyhjäpäisistä syistä. Muuttivat kuitenkin yhteen kuukausi sitten.

Miksi ihmeessä tuo jannu avautuu mulle tästä? Olenko mä ilkeä jos en vastannut mitään enkä aio vastata jatkossakaan tai olla muutenkaan tukena, jos se vielä jotain kertoilee?

^ et tosiaan ole, anna olla vaan niin pysyy todennäköisesti molempien elämä helpompana ja mielekkäämpänä kuin jos lusikkas työntäisit tohon soppaan, u know :--)

jajoo, voin sanoo et mulla menee itseasiassa paremmin kun pitkiin aikoihin. en muista millon viimeksi mun ja faijan välit olis ollut näin hyvät! me jutellaan nykyään asioista ja kysyn enemmän ehkä jopa sen mielipidettä mun tekemisiin/menemisiin/ajatuksiin/mihin vaan, kun äiteen, ja ihan vaan siksi että se on niiin paljon rauhallisempi ja rennompikin. ja oon oppinu luottaan siihen taas, ei mun tarvi pelätä sitä jos se jostain syystä korottaaki ääntään, koska sillon oon vaan ite ollu typerä eikä siitä äänenvoimakkuuden nousemisesta enää seuraa mitään sellasta mitä ennen. ja isukki on ihan rakastunu santtuun, se anto meidän audin sille ajoon illaks et käytiin samal pesettään se - just syksyllä ihmetteli et kui porukka antaa autoja parikymppisille kolleille ajettavaks et eihä tos oo mitää järkee (viittas siis siihen, miten aina oltiin liikkeellä pekun ja niiden ducatolla/alfalla tai allun ja niiden sprintterillä ja millon milläkin, käytiin ajamas niil ja kaikkee) ku ei ne malta eikä osaa eikä mitään ja dfvniuefrwöö :Dd

kouluki menee paremmin ku koskaan, niinku oikeesti. jukast on iha megaiso apu ollu ja tulee jatkos olemaanki ainaki ton matikan kans, tänää se mb2 uusinta minkä oon käyny yli vuosi sitte, huijui. mut hyvin se menee, mun kohdalla kuulemma itseluottamuskysymys, jotein eiku vaa, paa meneee!

ja ah, ihanein santeriakseli (santtu axel for real) ikinä. sulosin tapaus ever, huomaavainen (tuo kukkia, tulee käymään ihan muutenvaan ja yllättäen, ostaa mulle ohimennen vaikka suklaapatukan jos käy kaupassa, kyselee mitä mulle kuuluu ja aiai) ja lempee (voiku se ei ees uskalla hieroa mun hartioita kunnolla vaikka oon sanonu etten mee rikki, silittelee aina ja ottaa kainaloon ja jos kävellään jossain niin saattaa pysäyttää ja vaan pussata vaikka poskelle ja oioi) ja huolehtivainen mut ei sentää yhtään niin paljoa kun exä oli, siihen meni aina hermo. tää on semmosta fiksua! jaksan aina ihmetellä, et voi tsiisius miten oonki voinu seurustella nuoremman kanssa, kun tuonki kans tulee hetkiä et noniin taas herraseni sä oot hei yheksäntoista.. mut on tää kaikes ihanuudessaan vähän pelottavaakin koska se intti se intti. oon ihan varma, että se tekee vaan hyvää vaikka onkin varmasti ihan kauheeta, mut uskoisin et se lähentää meitä sit tositosi paljon. 25 aamuu :c

keps kirjoitti:

^ et tosiaan ole, anna olla vaan niin pysyy todennäköisesti molempien elämä helpompana ja mielekkäämpänä kuin jos lusikkas työntäisit tohon soppaan, u know :--)

Exän elämä kuulostaakin helpolta ja mielekkäältä atm. D: Mut joo, päätin tuossa L:nkin kanssa jutellessani, että annan vaan olla kokonaan. Vaikka tykkäänkin koittaa auttaa ja kuunnella ihmisiä, niin mullakin on oikeus vetää raja johonkin varsinkin kun tuokin teki mulle mitä teki.

Eniten pelkäsin vaan, että kuulostaan katkeralta ja vihaiselta, jos en taho olla tukena tässä. Mut kuten sanoit, mun on parempi olla kokonaan erossa koko jutusta. Antaa heidän hoitaa omat ongelmansa ja etsiä tukensa jostain muualta. Ainakin mun elämäni säilyy helpompana ja mielekkäämpänä! (Kiittelinkin sitä jo eilen, kun mietin että luojan kiitos meillä ei ole tollasta soutamista ja huopaamista, sekoilua ja ennen kaikkea jatkuvaa riitelyä :o )

^ Oon kepsin kans samoilla linjoilla, että ei sun tartte olla siinä mikään välikäsi tai tuki missään muodossa. Kuten itsekin sanoit, että teidän historiakin on mitä on, niin en näe syytä, miksi sun nyt pitäisi jaksaa olla auttamassa ja tukemassa ja olla hyvää ystävää. Totta kai se voi tuntua pahalta ja itsesyytökset voi nousta, mut sulla on hyvä syy olla sekaantumatta siihen soppaan.
Etenkin, kun tuo kuulostaa todella monimutkaiselta ja vaikealta tilanteelta kaikkien eroamisine ja äiteineen, niin sitä soppaa hämmentää varmasti jo niin moni henkilö, ettei susta ehkä todellista apua edes olisi. Tietysti jos kauhee soppa syntyy, niin voit esmes poliisille puhua N:n puolesta, mutta muuten suosittelisin ehkä pysymään erossa. Sulla on kuitenkin nyt asiat niin hvyin ja elämä raiteillaan, että tuntuis pahalta, jos tuosta sitten poikisi jotain huonoa. :<