Koirat.com

Mua myös suuresti ihmetyttää se, että muhun ylipäänsä turvataan tässä tilanteessa. Kun koko vuoden ajan N on ollut mulle todella inhottava (eikä tuo tyttö sen vähempää...). L:stäkin kävi vittuilemaan ja sitä rataa ja nyt heti kun on suurempia ongelmia niin mä yhtäkkiä olenkin "ihana ihminen jolle on niin helppo puhua kaikesta"

Makes no sense to me

Mut oli miten oli, en noteeraa mitenkään noita avautumisia. Setviköön itse ongelmansa.

^ näh, tyyppi vaan etsii uusia tapoja pitää sut otteessaan. ei varmaan kannata vastata mitään

^ Vähän tähän suuntaan päädyin itsekin. Jokseenkin sairasta :(
Mutta en vastannut mitään, vaikka mieli teki sanoa ettei kiinnosta ja blaa blaa, mutta jätin nekin sanomatta kokonaan. Mulla menee nyt niiiin mahtavasti, etten tartte menneisyyden haamuja riekkumaan.

Sanokaa mulle, ettei ole mitään pelättävää, ettei se tule oleman niin kamalaa...
Mua rupes ahdistamaan ens kesä ihan hirveesti. Mua pelottaa... että mä en selviä siitä. Mä en tule ehjänä takaisin. Mua ahistaa nyt ihan hirveästi, jotenkin kauhea taakka. Mun ei tarvi tehdä sitä, mutta jos en tee, niin mua syytetään. Sitten mä vielä rupesin tänne selittää jotain, vaikkei kukaan edes tajua mistä mä puhun. Mä vaan en tiedä kenelle mä purkautuisin. Musta tuntuu, ettei kukaan kuuntele tai ei ymmärrä, läheskään kaikille ei voi kertoa. Tää koskee mun parasta kaveria, joten en voi todellakaan sanoa sille mitään, sitä paitsi, sehän tässä kärsii enemmän. Mä olen jo melkein masentunut, joten en ymmärrä miten se ei ole... ihmiset ovat kait niin erilaisia...

Tekee nyt mieli ajantapoks avautuu kaikest turhasta.

Jeeeee mut voin nyt virallisesti sanoa, että n. 23½ tunnin päästä täysi-ikäsyyden viralliset portit aukeaaaaaa. Vähän haikeeta sinänsä, koska nyt en pääse enää niin moniin paikkoihin ku ennen tai ainakaan niin helposti.... mut on se silti superkiva juttu! Jeejeee eniten kyl odotan koko jutussa vaan nyt sitä et pääsen viimein juhlimaaaaan kun oon koko viikonlopun istunu himassa (ja en oo käyny 5vko kunnon baarissa)! ja saan laittautuu ooooikeeeen kunnolla. Kauhee homma kyl ku pitää siskoki meikata ja laittaa. Omassakin naamas tarpeeks työtä.. :D No mut sitä on kyl kiva meikata :) Ja ke porvooseen! Jeee niin pitkästä aikaa vallottaa ne huudit. Saa nähä mitä siitki tulee.... aika seikkailuu taas! Oonki kaivannu :)
Jaaaaaaa ääääääh oon ihan sekasin ku oon ihan down j:n takia (no nii, en usko tätä itekää..) mutku ähhhh, r:ää jotenki en jaksa enää miettiä ees ku tiiän et anyway joudun näkee sen tammikuussa niin jotenki plääh iha sama mut sit yhtäkkii j tupsahti, vaikka ei nyt missään ihmeellisissä väleissä ollakaan mikä täs vähän niinku ärsyttääki.......... mut en vaan pääse yli siitä mitä sillon 5 vko sit tapahtu :DDD lähtemättömät arvet jäi. Joten kyllä tää nyt on ihan kaverijuttuu mutku makaa himassa yksin koko viikonlopun tylsistyksissään pikkusissa lääkehuuruissa ja läheisyydenkaipuussa niin sitä rupee miettii kaikenlaist! Luultavasti oon tiistain jälkeen täysin over taas tästä. Oon oikeestaan jo nyt, ehkä. Koska hehehhe mun mielessä ehkä saattaa olla yks toinenkin. Tai ei ehkä.... tää saattaa mennä tohon samaan piikkiin mihin j ajatuksetki tai sit ei. Se on kyl ihan kaverimatskua aina ollu (vaikkei olla tunnettu kyl hirveen kauaa) koska se ei ihan täytä mun kriteerejä mut oon tän viikonlopun puhunu sen kans aika paljon ja itse asiassa se on enemmän ku jees! Mut tosiaan... tää saattaa olla täysin ohimenevä ajatus koska se vasta tänään tuli ekaa kertaa mieleen. Mut nooo ei se ihan toimeentuloton luuseri oo... mikä on aina plussaa, mut siis jotenki jostain tosi tosi tosi syvältä tosta tulee mieleen pikkusen ehkä exä. Siis ei nyt kyl ulkonäöllisesti mitenkään, mut tollakin on tosi korkeet tavotteet elämässä ja no se on mun mielestä hyvä juttu tietty mut esim exän kohalla se ei enää ollu kivaa kun sit mun tavat oli väärin ja se oli kauheeta määräämistä ja valitusta kun otin liian rennosti ja tuhlailin vaan "miettimättä mitään" (ja se oli sen mielestä niin kovin väärin ku sain vaan rahaa tekemättä mitään). Niin jotenki..... toi piirre, en tiiä, ei hyvä. Mut no, ei tunneta ehkä ihan niin hyvin et voisin mennä tuomitsemaan. Mut en haluis sellasta et pitää taas tuntee jotain alemmuutta siitä, että ite ei oo niin ahkera ja tunnollinen kun toinen, tai sillee... en osaa selittää, mut tarpeeks luuseri olo ilman semmostaki. Lisäks toi on kyllä liian jotenki laiha mun makuun, mut mukavan aikuinen ja kypsä vaik vaan 19v. Ei semmonen ällö räkänokka amis ollenkaan (pahoittelen kaikki räkönokka amis kaverit..). Mut nooooh, veikkaan et tiistain jälkeen oon unohtanu nää molemmat ja rupeen vaan panikoimaan tammikuu juttuja tai sit en.. No mut wuhuu, tiistaita ootelles!

että voi ihmisen pää olla noin pahasti kusta täynnä?!
mä olen ihan ulkona: t oli sanonut j:lle että k oli sanonut j:tä homoksi ja että k:lla, minulla ja tt:llä on joku ketun salaliitto j:tä vastaan. j oli sitten mennyt sanomaan p:lle (k:n poikaystävälle), kuinka huora ja lesbo ja blaablaa k sen mielestä on. p oli sitten haukkunut j:n ihan pystyyn.
mä en aina vain tajua poikien aivoja! ensinnäkin: t ja j on yhdet ihanimmat ihmiset, mitä k, minä ja tt ollaan kuunaan tavattu, eikä meillä ole tosiaankaan mitään salaliittoa j:tä vastaan, eikä meistä kukaan sanoisi j:tä unissaankaan homoksi! kaiken lisäksi p ja j on aina olleet ihan bf, ja nyt niillä on sitten totaalisesti välit poikki.
mulla ei kyllä ole harmainta aavistustakaan, kuka on oikeasti sanonut ja mitä, mutta kunnon soopa tästäkin ajan myötä kehittyy, se on varmaa! :) mä oikeasti tykkään, että tämmöstäkin tapahtuu: saapahan ainakin selville kehen kannattaa luottaa, ja kehen ei, ja ihan hyväkin että joskus joutuvat kaverisuhteet vähän koetukselle :) ainut mikä vähän huolettaa, on tuo p:n ja k:n suhde, kun j, p:n bf on ollut jo muutaman vuoden pahastikin pihkassa k:hon, ja nyt sitten p seukkaa onnellisesti k:n kanssa ja j on selkeästi kateellinen ja.. ei voi muuta sanoa, kuin että huhhuh! :D

ÄRRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. taas oli stipendien jaon aika, no kukas muukaan sen stipendin sai ku se joka sai sen viime vuonnaki???? sillä on ehkä pari kolmosta enemmän ku mulla opintokortissa että jepu..... mutta miten nyt tämmönen sairaspaska voi saada mitään, enhä minä oo ees normaali nuori meiä ryhmänohjaajan mielestä.... eniten tässä ärsyttää se, että kävin syksylläki koulua vaikka lääkärit sano et en voi käydä ja plaaplaa, minä vaan menin sinne vaikka oli kuinka paska olo, olin fyysisesti ja henkisesti IHAN poikki ja aamut oli yhtä helvettiä, pelkkää vessassa istumista, itkemistä, pahoinvointia, päänsärkyä.. mut menin vaan kouluun, koska en halunnu jäädä jälkeen. äiti ihmetteli et miten mä jaksan, en tosiaantiiä miten jaksoinkaan. nyt on kyllä henkisesti semmonen jakso menossa että en jaksais semmosta samaa rumbaa uudestaan, itken jo muutenki monta kertaa viikossa enkä aina ees tiiä miks. ei vaan jaksa. elämä on niiin tasapaksua, ei mitään huimaisevaa tapahu, eikä muutenkaa mulla oo elämässä muutaku muutama kaveri ja pari ystävää. itsetunto on jossain nollissa, hävettää ja pelottaa kävellä julkisilla paikoilla, kuvittelen kokoaja et kaikki tuijottaa mua ja miettii mielessään et vttu mikä tuoki on... koulussa oon muka niin elämää täynnä ja hetiku pääsen kotiin nii pitää purkaa kaikki, vttu tämmöstä jaksa.

elättelin pitkään jo toivoja et saisin stipendin, kyllähä se nostais vähä mielialaa ku tapellu tota koulua läpi ja hirveesti poissaoloja, sairaalassa oloa.. silti vedän luokan parhaimpi numeroita. nii pistää pikkusen mietityttämään ku ei tullukaa sitä stipendiä, vaan tommone vaaleehiuksinen enkeli sai semmosen taaas!!?? ja joo OON KATEELLINEN! myönnän, enkä ees häpee sitä. mä oon vaan tehny niiin paljon enemmän työtä koulun eteen ku moni muu meiän luokalla, ei niitä numeroita pidä aina kattoo vaan yleensä aktiivisuutta ja muuta toimintaa. esim. mun yks ystävä ansaitsis TODELLAKIN jonkun stipendin, koska se on ollu opp. kunta toiminnassa mukana aktiivisesti, pitäny sen koko jutun pystyssä, ollu mukana tutor-jutuissa ymYM! VAAN EI, kun stipendit saa se joka saa kolmosia. aha. that's right. fuk u all. onneks pääsee tosta koulusta kohta pois huhhuh mikä paikka. OIKEESTI EIAHRSZÖHGIKRSLKGH<ÖSELKS. joku tulee kohta tähä sanoo et vttu miten säälittävää. samapa tuo mulle. eipä oo enää mitään hävittävää tässä elämässä.

Pakko tulla avautuu tänne I:stä. Mä niin tuun katuu et tuun taas tänne vinkumaan mut what ever..

Oikeesti ei!! Siis okei. Mitä mä teen. Leikin että nukun... koska jäädyin ihan täysin. Ja vastaan sit aamulla. Toi on siis tosi kiva, siis ihan mielettömän rento ja hauska eikä kukaan VOI olla pitämättä tosta, oikeesti. Mut no, se on vaan niin kaveri matskua! Mut se on niin sulonen mulle et pakosti aina vähän sulan ku se juttelee. Vaik pari juttua siinä häiritsee ihan inside out ja ne sit estääkin mua kiinnostumasta.. ehkä? Nyt on taas sellanen hetki et tuntuu siltä et ihan sama, ei jaksa kiinnostaa. Se lähetti mulle niin lutusen tekstarin. Tai muutenki. Sen piti tehä kaikkia koulujuttuja ja sil on töitä huomenna ja sen piti mennä suihkuun ja tehä vaikka mitä, niin petyin sit vähän kun sillä ei ollu aikaa tekstata mulle. No mut se sitten uhrautu! Ja toi on niin hullun puhelias aina et ne tekstarit on sellasia kymmenen sivusia... se on enemmän puhelu tyyppiä! Mut onneks se ei oo viel siirtyny niiihn puheluihin.. viaik se vähän vihjaili. Jäädyn niin paljon ton puheista et en mä voi puhua sen kanssa luurissa jos se heittä tollasta settiä. Ollaan aina nähty vaan porukalla ja silleenkin aika harvoin niin.... en nyt sano että tuntisin sitä mitenkään hyvin. Tai nyt tuntuu et tunnen, puhutaan niiiin kaikesta et tost on tullu jo näin pikku hetkes aika läheinen. Vaik mul onki vähän ristiiriitasii fiiliksii koko ajan. Ainaki se on törkeen tyylikäs. Siis liian... mulle tulee vähän alemmuuskompleksi. Muuten se on semmonen ihan ok ja liian laiha, mut täydellisen pitunen. Ja luonteessa ei mitään valittamista, päin vastoin... muttaa se on ehkä vähän liian itsevarma ja se ei oo semmonen karski mies mistä mä tykkään heh. Se on semmonen... viinin lipittäjä. Eikä se mitään, mut en oikeen kiinnostu tollasista sillä mielellä. Mut siis, joo, vittu sillä on rahaa. Siis OMAA rahaa. Se on 19. Se kutsu mut yhtiin ihan hulluihin trance bileisiin, se sano että voi vipata mulle 45e liput ("ostin varmuudeks viel pari ylimäärästä lippua jos joku kaveri haluu mukaan") ja venaa miten se sano "mulla on aina satanen tai kakssatataa käteistä, on muuten niin köyhä olo heh", anteeks? Sil on 14 tonnia säästössä ja tekee koko aika töitä ku hullu ja sil on niin selvät sävelet mitä se haluu tulevaisuudestaan. Ja se ei tunnu tyytyvän yhtään vähempään.... ja siis hei en valita!? Mistä bongaan näitä rikkaita ah ja vielä niin mukavia. Eikä se oikeesti ees pörstäile noilla, lähinnä sillä et se on niin ahkera ja haluu menestyy.. Toivon ettei kukaan lue tätä kun musta saa huonon kuvan tän tekstin perusteella. Ei se mua niiden rahojen takia kiinnosta (en tiedä kiinnostaako ylipäätään ku vaan kaverina?????), mutta tyhmää rupee kieltää etteikö noi nyt olis kivaa plussaa.
Mua vähän kyllä ahdistaa että se pitää mua ihan luuserina. Oon koettanu vältellä opiskelu aiheita... Vaik oonko tyhmä vai tyhmä?, varmaan sen kiinnostus lopahtaa siihen et sori mul menee koulu aika perseelleen. Mut en jotenki haluu tuottaa pettymystä ? Hienoo.. mut haluun selittää tolle koko jutun. Tuntuu et tolle voisin rauhas avautuu niin en mä sit ees kuulosta enää niin luuserilta, hommat nyt meni niinku ne meni.. mut siis aww tota "tuntuu siltä et sä oot varmaan parasta mihin oon tähän mennessä elämäs törmänny... :)" ja oon sen takia vähän kummissani koska mua ei ahista silleen yhtään! Normaalisti oisin jo laittanu pakkia päälle kun toinen on noin selvästi kiinnostunu ja on yhteydessä noin paljon eikä oo ees ihan täydellinen paketti. Mut nyt ei... tuntuu vaan hyvält. Paitsi siis et en oo ihan varma mitä ajattelen. Tai ku... ihan tottaaaa miksen oo laihempi. Oon vaan lihonu siitä meiän viime näkemästä niin sil on ihan väärä mielikuva varmaan... huomaa taas tän mun itsetunnon. Se on ihan nolla :D

Hei apua, täst tuli ihan hirvee avautuminen! Kaverit kyseli ku eilenkin baarissa (joo...) tekstailin ton kanssa (nii i... täs on nyt jotain) et kenelle tekstaan mut kukaan niistä ei tunne tota niin se olis ollu aikamoinen "oooo kuka se on!!" - juttu. Vihaan sellasta, sen takia puhun tos vähän mun kavereille mies asioista, paitsi kevyemmist jutuista. Se on jotenki varma juttu et homma menee puihin jos rupeen puhuu siitä kaikille. Niin siks mä vuodatan tänne.. hienoo!
Haluun, mut en haluu. Mä en kyllä oo ees ollu mitenkään flirtti sille! Pahasti. Ja kaikkiin sen söpöilyihi n jätän kommentoimatta (sulan vaan yksinäni tänne tuoliin kiinni) koska en haluu antaa ihan väärää kuvaa. Tosta en ainakaan luovu! Kuolen jos ei oltais enää ees kavereita, joten nyt en haluu mokaa.... mut no, se haluu viedä mut johonkin juomaan viiniä (tuntuu niin mukavan sivistyneeltä jotenki!) ja ajelemaan. Mikäköhän auto sillä on.... ei varmaan mikään hassumpi. Oi voi. Ja toi ei oo samnlainen kun exä! Ei yhtään. Ei mitenkään. Vaik sain jo otsaani "hemmoteltu" leiman niin se on ihan fine (toisin ku exä...), toi vissiin tykkääkin hemmotella.... tai siis sen juttujen perusteella. Se sano et se haluis lähteä ranskaan uudestaan ja sit se sano jotenkin tosi sulosesti miten ihanaa se matka olis jakaa jonkun kivan tytön kanssa. Noh siis joo, mennään vaan..... :)))) Täytyy kyl laihtuu. Ihan niinku sen takii et voisin pitää jotain kivoja vaatteita, näytän ihan lihavalta ryysyltä ton vieressä :DDDD On se kiva.


Okei nyt loppu tämmönen ällöttävä avautuminen! Ehkä mä vähän pidän siitä sit kuitenkin... tai ehkä sillee vähän enemmänkin. Tai kun, en nyt osaa listata miinus puolia. Paitsi noi mitkä sanoin ja ne on kyllä aika merkittävät miinukset mut jotenki kaikki kompensoituu vaan pois niin ei ne päde! Voi jumala, mihin tää nyt onkaan menossa! Otan kyllä niiiiiiiin rauhassa tän jutun kanssa. Baby steps.

aaaa mikä fiilis. siis ensinnäkin a) en oo sataan vuoteen nukkunu noin hyvin (ja mikä parasta ne hemmetin silmälaput ei tippunu yön aikana pois, oikeesti ne tippuu AINA!!) ja b) siivoon täällä iha innolla omaa huonetta ja kaikkee (siis ihan kunnolla) ja c) mun raskausmaha on hävinny (vihdoin<3) ja ruokahalu on pienentyny huomattavasti. nyt voin taas alkaa treenata vatsalihaksia että kesällä oon sitte hyvässä kunnossa. nii ja tietty selkälihakset ja käsilihakset siin samalla sit. kaks viime kesää oon joutunu peittelee mahaa ja naamaa ku ne on ollu niin xxxxx turvonneita. en koske kortisoniin oikeesti enää ikinä. ainoastaan rasvan muodossa :D jauuuuu aim sou häpii (tää mun mielialan vaihtelu on oikeesti iha älytöntä)

L otti äsken vyön pois housuistaan ja esitti, että iskis mua sillä leikillään (se heitti aiemmin sellasta " humalainen isä tuli kotiin" -läppää) mä säikähdin niin, että meinasin puhjeta itkuun. Juoksin vaan pois makkarista ja L jäi huutelemaan mun perään.

Mä olin ihan unohtanut. Ihan tyystin ja nyt ne kaikki palas mieleen niin kirkkaana. Muistan miten väsynyt äiti oli ja minä ja sisko tapeltiin paljon ja sit juostiin aina yläkertaan itkien kun kuultiin, että herätettiin äiti ja sillä meni hermo. Koitettiin pitää makkarin ovea kiinni, muttei pystytty ja äiti tuli meidän huoneeseen ja saatiin joko vyöstä tai avokämmenestä selkäämme. Muistan miten se sattu ja miten koitin vääntelehtiä pois äidin otteesta. Ja miten useasti niin kävi.
Äiti oli niin väsynyt silloin sairautensa takia ja koko meidän elämä oli niin kaoottista.

Hassua miten yhdestä vitsistä voi muistaa kaiken tuon ja miten ylipäänsä oon unohtanut sen. Oonko vaan halunnu vai ihan vaan jättänyt ajattelematta. Ja äiti, sekin on niin eri ihminen nyt kun on parantunut ja se usein jopa itkee mulle sitä, miten väsynyt se on silloin ollut. Silti mä en ole muistanut noita juttuja, mutta ilmeisesti ne on jäänyt jotenkin alitajuntaan jonkinsortin traumana. Huomasin vaan miten tärisin ja mun sydän hakkas, kun juoksin makkarista olkkariin. Vaikka mä tiesin, ettei tuo mies koskaan löis mua sillä. Hyi olkoon.

^ Voi ei Tuollaiset tilateet on rankkoja ja hämmentäviä.

sipululle


ÄHHHHH voi vitura oikeesti.... siis pari päivää sit yhtäkkii exä tuli puhuu feissis justku olin kelannu et vääh läppä jos se nyt tulis puhuu hehe ja sit se tuli. Ja jubailtii kaikkee vähä sellast flirttailevaa jne. sit sama toistu toissapäivänä. Puhuttii iha sika pitkää kaikkee hassuu ja aiku oli kivaa. Ja sit eilenki vaa venasin kokoajan et tulis puhuu ja ainaku näin et joku puhuu mulle hypähdin vaa innoissani ku kelasin et jos se olis j....... VIHAAN tätä!!! Siis mul on viel tunteit sitä kohtaa ja näi, ja tosi hyvä et ollaan nyt väleis ja kavereita. Oikeesti, mut en kestä ku just pääsin 100%yli ja nyt se taas on alkanu kummittelee mieles. No jaa.

Sit risteilyl pikkase säädinjotai yhen tyypin kaa voihelvetti..... kaduttaa nii paljo et apua:D:D:D:::: kauhee morkkis. siis onhan se ihan kiva mut eeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii iu iu idjshkfjdsfhjsdf. toivon vaa nii et se ei sano siit kellekkää :D en kestäis.

JA sit tuo ihanuus joka on nyt ulkomailla mut tulee uv:ks takasi haluisin niii nähä sen nyt uv:na voiku nähtäis ♥ eile tekstailtii kaikkee semi hassuu just perus sydämii ja laival kännis lähettelin sille jotai <333333 -viestei :D:: mut joo. Tykkään siit oikeesti mut vielki mua hämmentää se, et ku ollaa kaveriporukal esim perus koulus tai muute hengataa jossai, se on ihanku oltas vielki kavereita vaan. Mut sitku ollaa kahestaa ni siin on kyl jotai enemmä..... ääh oon iha sekasi taas.
Ja ärsyttää ku ei oo kotibileitä nyt uv:na :-((

Apua oon jotenki ihan sekasin. Oon niin kaveri viboil mut samal niiiiiiiiin kaikkee muuta ku kaveri viboil täs messis. Tosi hämmentävää.. Ja mun mielest on sairaan söpöä et se avautuu mulle kaikista sen asioista niin suoraan ja kaikenlaistaaaa. Tai siis oikeesti, noi jutut, noit ei vaan voi ruveta kertoo jokaselle vastaantulijalle. Jotenki toisaalt on vähän hirveetä et se luottaa muhun näin nopeesti noin paljon! Koska noi jutut ei silleen oo hirveen kevyitä. Tai siis sillee tavallaan on kevyitä, jos ne ottaa tällee niinku me otetaan mut... nojaa.
Ja mä valittelin sille vähän et on tosi paskat fiilikset uudest vuodest, eikä oikeen kiinnostais nyt tämmönen ja et ottaisin mielummin ihan rennosti jonku kivan kanssa ja tällee... ja silki on vähä huonot vibat tiettyjen juttujen takii huomisest sit, stressii ja sellasta, niin se ehdotti ensin ihan läpällä, että mentäis johonki mis saadaan olla rauhas ja juteltais vaan koko yö ja otin sen siis ihan läpällä. Mut sit se tekstas ku se oli lähteny koneelta et "Oikeesti, eiks me voitais tehä niin?!". Sulosta! Mut vähän mahotonta.... Ja sen lipevillä jutuilla ne mun baby stepssit ois kyllä aika unohdettuu kauraa. Huoh. No mut joooo, huomenna ei varmaan sit nähä ollenkaan tai edes keretä olla oikeen yhteyksissä.

Ihan perseestä. Ketuttaa ton takia vaan lisää. Lisäks olin ehkä vähän liian tyly sille, tai ainakaan se ei enää vastaa. Oihh voihhh. Oon täs mun kuplassa vaaaan! Kaverikin tänään pääs eroon yhestä sen ahistelijasta vaikka se ahistelija söpöili ihan super söpösti sille! Olin ihan myyty jo ite, niin symppis... Nojoo, mutJ nyt se haluu lähtee metsästää miehiä baariin :DDD Normaalisti.... olisin ihan messis, mut nyt eiiii. Haluisin vaan toteuttaa meiän pläänin. Se kuulostaa niin satatuhattakertaa paremmalta ku huominen, kauheeta stressiä ja äääh.... Pyääähhh haluun jonku kainaloon ja vaan jutella kaikkee maan ja taivaan väliltä. Onnistuuuukooooo? Eiiiii. Täytyy mennä juoksennella eka joka paikassa ja sit mennä rääkyy singstaria kavereille ja juoda tuhat lasii boolia. Hyyyiii oon tylsä!

pakko tulla tännekkin hehkuttamaan. mä oon oikeesti löytäny maailman parhaimman miehen! mua mietitytti ensin ikäero et miten meijän maailmat voi kohdata, mut jotenkin tä yhteiselo on ollu niin saumatonta. siis tottakai on ollu erimielisyyksiä ja välillä suututtaa toi baarissa lappaaminen, mut normaali arki on sujunu ihan mahottoman hyvin.

alex ymmärtää mua ihan täysin, nytki äiti sano mulle et kannataisko lopettaa toi kiukuttelu (pääkipee ja makasin sohvalla), mut alex tuli ja sano meijän äitille et ei se maria kiukuttele, antaa toisen nyt olla parantaa päänsä. ja teki mulle ruokaa, toi sen tänne ja halas mua mut anto olla rauhassa:)

yleensäki se on kauheen huomaavainen, osaa olla hiljaa oikeissa paikois mut sit se on kans hirmu ihana kun se voi kauheen spontaanisti pussailla ja halata ja sen kans on älyttömän helppo keskustella iiiiihan kaikesta! ja meijän vanhemmatkin tykkää siit ihan tositosi paljon.

mä ajattelin nikken jälkeen etten haluu sitoutua yhtä vahvasti kehenkää enää tän ikäsenä kun se homma ei kuitenkaan tuu toimimaan, mut nyt mulla sit taas on niin sellanen olo et mä haluan olla ton miehen kanssa ikuisesti!

nyt muuten lähtee. koulu, urheilu, koirahömpötys - kaikki ! tää on niin päätetty, mulle jää niin paljon enemmän aikaa puuhailla vaan itteni ja omien juttujeni kanssa kun py lähtee inttiin ja oon siitä tavallaan tosi onnellinen. muutenkin musta on ruvennu tuntumaan et se koko aika mitä se siellä tulee olemaan on jotenkin tosi auvoisaa aikaa, jos näin nyt voi sanoa. okei, tottakai tulee ihan järjetön ikävä kun näkee niin harvoin, mut luulen että mulla on sit paljon enemmän intoa panostaa ja jotenkin näyttää että saan asioita aikaseksi, itelleni varsinkin. nyt oon asennoitunu niin että hyihyi oon kauhee lusmu joka asiassa ja plaplaa, mut paskat. ihan varmaan pääsen tavotteisiini kun vaan painan menemään tän kevään. ei paha. sit kesällä teen vaan töitä ja syksyllä sitte lähtee toivottavasti vika vuosi lukiota (se on nyt vähänniinku päätetty, maanantaina opolle survomaan mun kurssit kasaan). mä en voi enää ku pistää itteni likoo ja sehän nyt oon iha varma !

Miten mua voi kyllästyttää näin paljon kaikki nyt!!!
Mut mä päätin et tähän tulee samantien muutos eli en todellakaan haluu menettää välejä I:hin ja ujutan itteni noihin piireihin jotenki kunnolla. Tosin... se ei varmaankaa iha hetkessä nyt onnistu kun tarviin I:hin hyvät välit ensin takas :D Mut kyl se ajan kans sitte onnistuu uskoisin.
En nää vaa enää oikee mitää erityist hohtoo missää vanhassa ku tiiän paremmast. Ja tää on vaan niin mun juttu, i feeeeel it, ah ette tiiäkkää :) Toisaalta vähän orpoo ku tää on niin mun _oma juttu_ ja oon tottunu aina jakaa jonku kans tälläset ihan uudet piirit ja jutut. En vaan tiiä onks tää kenenkään muun juttu sillee (siis puhun nyt parhaimmista kavereista).. mut ei se kyl oikeestaa haittaa yhtää ku eiköhän täs pärjätä "yksinki" jos niin käy.... :D

Hihihi ja vielä kun saan kropan täydelliseks niin elämä on oikeestaan aika täydellistä.

Pakko vaan saada sanoa, että oon ihan hurjan onnellinen tällä hetkellä. :)

Oikeesti on paljon asioita, joita kaipaan, joita pelkään, jotka on epäselviä ja jotka stressaa. Mutta silti, ihan juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, mä oon tajuttoman onnellinen.

Tän fiiliksen kruunais enää vaan se, jos kaikki ystävät olis täällä. Mutta koska kaikkea ei voi saada, täytyy jaksaa vähän odottaa. Ensi viikonloppuna näen varmasti jo joitakin, ja sitä seuraavana viimeistään.

Ja on jotenkin helpottavaa huomata, että osaa rakastaa itteäänkin. Mulla on niin älyttömän onnellinen olo, että haluaisin vaan olla tässä ja hymyillä typerästi, vaikka oikeasti pitäis lähtee nukkumaan. :D

Mussa on kyllä jotain vikaa pakko olla. Hommaudun vaan vaikeuksiin koko ajan, enkä ite ymmärrä miten tyhmä mä olen.

Kauheeta kun en voi puhuu ystäville tästä, en vanhemmille ja viimesempänä nyt tänne..

mun elämä on iha sekasi. vasta yks kaveri kuoli, tai emmätiiä, emmä sitä kovin hyvi tuntenu, mut silti itkin sen takia pari päivää, töissäki. ja itken nytki ku ajattelen sitä. sitte kuoli toinen täältäpäin, sitä en tuntenu ollenkaan mut seki tuntu iha pahalta. nyt yks tuttu makaa teholla hengityskoneessa kriittisessä tilassa, välillä se on hengittäny ite mut nyt se joutu taas siihe koneeseen, ja se on ollu siel jo vaik kuin pitkään. ja nyt alkaa taas oma terveys pettää, jos tommosil yli tonnin maksavilla lääkkeillä ei saa tehoa aikaan nii millä -itulla sitte? soitin hoitajalle ja kerroin oireista, seki oli iha ihmeissään ku viimeks just sano mulle et "jo on tytöllä tujut lääkkeet vaikka noin nuori oot" no, tehos ne sen pari kuukautta ja tässä sitä taas ollaan... no, lääkäri sit soitti, oli viel joku sijainen ku oma lääkäri on thaimaas (fuck). sitteku se mainitsi kortisonin nii rupesin itkee. tosin yritin itkee silleen äänettömästi et se lääkäri ei kuule mitään, oon tosi huono näyttää tunteitani ja kätken kaiken aina sisälle. no, kokeillaan ensin toisia lääkkeitä ja sit taas varmaan kortisoni... voi ku se oma lääkäri tulis äkkiä takas, se tajuaa et ei mulle enää kortinosia tai se sairaus tulee vaan enemmän riippuvaiseks siitä. se heittää taas mun mielialaa laidasta laitaan, pistää mut syömään hulluna ja turpoon taas jokapaikasta. ja toukokuussa on valmistujaiset, unelmoin et siellä olisin kerranki yhtenä päivänä prinsessa mut sammakko musta taitaa tulla tällä menolla.... tosin noi solunsalpaajat ja biologiset lääkkeet on jo iha sielt ääripäästä, et jos ne ei toimi nii sit saattais olla leikkaus, sitä mä pelkään varmaan iha eniten. kuka nyt haluaa et sisältä leikellään sisäelimiä kokonaan pois ja tilalle tulee reikä mahaan ja pussi joho kaikki ruoat tulee? no ei kukaan. sitäpaitsi jos joutusin nyt keväällä leikkaukseen nii se ois byebye valmistumiselle ja ens syksyn jatko-opinnoille. mä en kestäis sitä. mä en kestä mitään, rupeen heti itkemään ja luovutan. mistä mua rangaistaan?

^Voi kulta pieni. Kunpa sua vois jotenkin auttaa. *Miljoona halausta*