Koirat.com

Hui, luinpa noita edellisiä kirjottamiani juttuja. Miten onki voinu asiat olla niin erilailla puol vuotta sitten kun nyt? huhu, en kyllä usko vieläkään todeks et mun elämä menee loistavasti. Voisin sanoo itteeni melkeenpä terveeks; mahakivut on varmaan mun matkassa koko elämän, mutta ne tuntuu niin pieneltä siihe verrattuna mitä oon joutunu kokee. Mä valmistuin, selvisin viime syksystä huolimatta tosta koulusta ja opettajien paskasta asenteesta. Ei auttanu mikään muu ku taistella ittensä istumaan koulun penkille, olipa kuinka oksettava olo tai kuinka monesti piti käydä vessassa tunninki aikana. Vaikka kuinka nukahtelin tunneille ja mua oksetti nii mä kävin siellä. Joskus oli pakko jäädä kotiin ku heikotti niin paljon. Ja nyt mä oon tässä. Mulla on varma työpaikka eri paikkakunnalla ja kohta toivottavasti asuntoki. Jos kesäkuun lopus/heinäkuun alus tulee vielä tieto et oon päässy kouluun, nii mitä muuta mä elämältä voin enää toivoo? Voin juhliaki nyt kavereitten kanssa useemmin ku tiiän et en joudu sairaalaan makaa taas kolmeks päivää sen jälkeen. Jonkinverran tää sairaus rajottaa mun elämää vieläkin, iha kaikkee ei voi syödä ja kännäämistä ei voi harrastaa usein mut perkele mä oon tyytyväinen tähä silti. Äiti just sano et "Paistaa se aurinko risukasaanki" No totta helvetissä nyt kyllä paistaa. Musta tuntuu et sitä risukasaa ei oo enää ollenkaan. Eikä se ainakaa hidasta mun tahtia yhtään.

Nämä hetket, kun olo on riittämätön, kun tuntee ettei riitä tai kelpaa kenellekään, kun tuntuu että on järkyttävän ruma ja kamala ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Tekis mieli vaan nukkua viikko tai enemmän. Nukkusinkin, ellei mun ainoo sosiaalinen elämä atm olis työpaikalla.

En muista oonko kirjottanu tästä, mut iha sama.
Itsetunto on noussu huimasti edellisvuoteen verrattuna. Vuos sitte se oli iha pohjamudissa. Oon tajunnu olevani saman arvonen ihminen ku kaikki muutki, en yhtää vähäsempi. Oon tajunnu olevani yhtä kaunis ku kaikki muutkin. Mulla ei oo mitää hävettävää. Ehkä en oo yhtä laiha ku jotku, mutten kauheen ylipainonenkaan. Mut entä sitte vaikka olisinki? Sisko ei oo mikää laihin ihminen, mut mun mielestä kaunein ikinä.
Oon ollu aina tosi epävarma ulkonäöstäni, etenki ku mua kiusattiin sen takia parivuotta sitten. Ajattelin ettei kukaa koskaa vois oikeesti tykätä musta, saati rakastua muhun. Kaikki vaan pelleilee ja leikkii mun tunteilla. Mut nyt oon tajunnu, et ei toi oo totta. Kyl mä viel joskus löydän jonku, joka rakastaa mua just tällasena. Mun ei tarvii tehä ainootakaa kauneusleikkausta sen etee. Mulle on vaan nyt sattu kohalle toi kusipää, joka aiheutti mun itsetunnon viimeistenki rippeiden katoamisen. Mut se ei saa sitä tyydystystä, et olis pilannu mun elämän. Se teki sen ehkä hetkellisesti, muttei enää. Oon kasvanu ihmisenä valtavasti. Oikeestaa, oon kattonu et oli ihan hyvi et kävi miten kävi. Ilman sitä mitä tapahtu, rypisin vieläki ehkä huonon itsetunnon kanssa, enkä olis päässy mihinkää suuntaan. Mut koska putosin ihan alas asti, päätin viimein tehä ratkasevan päätöksen kiivetä ihan ylös asti. Vielä on vähän matkaa, mutta näin hyvää itsetuntoa mulla ei oo koskaa ollu. Voin rehellisesti sanoa, että oon tyytyväinen ulkonäkööni.
(pahoja päiviä tietty nyt satuu itse kullekkin, mutta yleisesti ottaen)

viddu mie oon tyhmä. luinpa netistä tosta solunsalpaajien ja alkoholin käytöstä yhtäaikaa. EI MISSÄÄN NIMESSÄ. niinpä. otinpa silti samana päivänä, edellisenäki päivänä jos ottaa niin saattaa olla liikaa. että silleen. ei IHME jos oli pari päivää "vähä" huono olo... ja nyt vielä tulee semmosta tavaraa tuolta suolesta että ei oo iha normaalia. mut jospa se menis ohi, viikonloppuna kyllä otan rauhallisesti, kiitoshei.

Inhoan ku en oo tyytyväinen mun painoon! Välillä tulee sellasia vaiheita et yritän laihduttaa olemalla kokonaan syömättä ja sit taas on niitä päiviä ku ajattelen et aivan sama! Jos mä en jolleki miehelle kelpaa tän painosena nii antaa olla. Mut sit pelkään sitä, et jos en nyt murehdi mun painoa yhtään, nii joku päivä tajuan olevani 200kg jättiläinen ja sillon on jo liian myöhäistä. Joskus yritän lohduttautua sillä et on mua paljo lihavempia ihmisiä jotka silti seurustelee. Mut ku äh, tuntuu et MUN pitää kuitenki olla täydellinen. Vaikka mä tiedän et vaikka laihtuisin nii en olisi siltikää tyytyväinen. Ja ku vieläpä TIEDÄN et mun ei edes tarvisi laihtua! BMI on jotain 19,3 eli ihan täysin normaali. Voisin painaa 10kg enemmän ja silti olisin normaali. Mut ku haluaisin vaan olla laiha, haluan ihanan litteän mahan. Vaikka äitiki yks päivä sanoi et mun maha on aina ollu tollane ja todennäkösesti aina tulee olemaanki vaikka kuinka laihtuisin. Mut sit nään kaikkia laihoja naisia ja mulle tulee kauhee halu laihtua. Ja oon aina ajatellu et jos joku lyhyt on lihava, nii se ei haittaa, mut sit pitkä ja lihava saa aikaan kauheen tankki-vaikutelman. Tiettyihin paikkoihin(mm. tissit....) haluaisin vähä lisää rasvaa, mut musta tuntuu et kaikki kerääntyy vaan mahaan! Ja sit ku joskus pidän lyhyitä sortseja ja esim. junas joutuu istumaan nii ne näyttää aivan järkyttäviltä! Joudun aina pitämään laukkua sylis. Miks tää on oikeesti näin vaikeeta?? Ärgregqweqwsd haluan vaan syödä, syödä ja syödä, ilman et täytyy miettiä lihoanko mä vai en!

Voijee. Oikeeasti en tajua j:tä. Sillon ku minä oon menossa jonnekki kaveriporukalla vähän viihteelle, niin yks on ku maansmyyny ja jaksaa marista jutusta ties kuinka kauan. Ja sillonki juhannuksena ku olin kaverin ja sen pyn luona juhlimassa, ja oli siellä pari muutaki tyyppiä. Eikä j:tä ollu kutsuttu mukaan, niin oikeesti oli ihan suuttunu ja höpötti kaikkeen plääplää, voi vtttttu. Sitte ku herra ite päättää mennä jonnekki kavereiden kanssa, niiku esim eilen, nii käy vaan mun luona ja sit soittaa kaverille, että "millo lähetää?" tms. Sit kysyn että minne oot menossa, nii joo meen juomaan muutaman. Ja kaikista parasta tässä koko jutussa on se että herran akku loppu kännykästä eilen illalla (nojoojoo tottakai se voi olla mahdollista ja varmasti onkin) mutta kun tiedän minkälainen "saarna" mulle tulis jos mun kännykästä loppuis akku enkä ilmoittais itestäni mitään koko biletysiltana. Hei haloo, oikeesti musta on alkanu tuntuu, että saanko mä tästä suhteesta mitään irti tai siis onko tän suhteen tarkotus vaa aina masentaa mua ja vetää mua alas ja tuntuu kuin oisin joku paska ihminen ku nipotan siitä että se menee juomaan taas.... (vaikkei se edes juo kovin usein, mutta silti).. Kun haluaisin viettää sen kanssa aikaa ja tällee niin eiku herra lähtee juomaan kavereiden kans. Jos mä lähtisin tolleen ni se suuttuis mulle ihan sikana, ja sit mä en sais olla yhtään sille vihanen.lfösöfäsöäö.

Ja oikeesti jos sanoo seksille ei, nii miksei voi tajuta sitä. Ja sitä ettei se tarkota että poikaystävä ois jotenki huono tms. Sitte niiiiin ärsyttää jos sen jälkeen alkaa kitinä, mikset haluu mua. Voi äöäsöäödäöä.

Tribluee kirjoitti:


Ja oikeesti jos sanoo seksille ei, nii miksei voi tajuta sitä. Ja sitä ettei se tarkota että poikaystävä ois jotenki huono tms. Sitte niiiiin ärsyttää jos sen jälkeen alkaa kitinä, mikset haluu mua. Voi äöäsöäödäöä.

tää oli ihan liian tuttua meilläkin j:n kanssa aikoinaan, ennen kuin erottiin. kun mä sanoin ei, niin heti j alko syyttelemään itseään että ei oo tarpeeks hyvä ja osittain myös mua, että mä en enää rakasta sitä samalla tavalla kuin ennen, kun en halua. ja se että kyllä se muuten oli jees, mutta kun aina piti olla tekemässä se. hetken kun oltiin kaksin niin j oli vaatimassa ja anelemassa >:(

Ficaro kirjoitti:

Inhoan ku en oo tyytyväinen mun painoon! Välillä tulee sellasia vaiheita et yritän laihduttaa olemalla kokonaan syömättä ja sit taas on niitä päiviä ku ajattelen et aivan sama! Jos mä en jolleki miehelle kelpaa tän painosena nii antaa olla. Mut sit pelkään sitä, et jos en nyt murehdi mun painoa yhtään, nii joku päivä tajuan olevani 200kg jättiläinen ja sillon on jo liian myöhäistä. Joskus yritän lohduttautua sillä et on mua paljo lihavempia ihmisiä jotka silti seurustelee. Mut ku äh, tuntuu et MUN pitää kuitenki olla täydellinen. Vaikka mä tiedän et vaikka laihtuisin nii en olisi siltikää tyytyväinen. Ja ku vieläpä TIEDÄN et mun ei edes tarvisi laihtua! BMI on jotain 19,3 eli ihan täysin normaali. Voisin painaa 10kg enemmän ja silti olisin normaali. Mut ku haluaisin vaan olla laiha, haluan ihanan litteän mahan. Vaikka äitiki yks päivä sanoi et mun maha on aina ollu tollane ja todennäkösesti aina tulee olemaanki vaikka kuinka laihtuisin. Mut sit nään kaikkia laihoja naisia ja mulle tulee kauhee halu laihtua. Ja oon aina ajatellu et jos joku lyhyt on lihava, nii se ei haittaa, mut sit pitkä ja lihava saa aikaan kauheen tankki-vaikutelman. Tiettyihin paikkoihin(mm. tissit....) haluaisin vähä lisää rasvaa, mut musta tuntuu et kaikki kerääntyy vaan mahaan! Ja sit ku joskus pidän lyhyitä sortseja ja esim. junas joutuu istumaan nii ne näyttää aivan järkyttäviltä! Joudun aina pitämään laukkua sylis. Miks tää on oikeesti näin vaikeeta?? Ärgregqweqwsd haluan vaan syödä, syödä ja syödä, ilman et täytyy miettiä lihoanko mä vai en!

KOMPPAAN!!!

"Ja oon aina ajatellu et jos joku lyhyt on lihava, nii se ei haittaa, mut sit pitkä ja lihava saa aikaan kauheen tankki-vaikutelman." _ihanku_ mun suusta.... ja tääki "..tuntuu et MUN pitää kuitenki olla täydellinen. Vaikka mä tiedän et vaikka laihtuisin nii en olisi siltikää tyytyväinen." ja no, koko teksti.

Mäki oon ihan normaali, mut jos joku sanoo mulle et "sähän oot ihan normaali?!" niin miellän sen että mä olen siis lihava, normaali on ihan kirosana mulle.. Ja oon miettiny et jos sit olisin vielä lihavempi kun nyt niin mitä vittua MILTÄ mä sit näyttäisin? Mä siis vihaan ylikaiken (esim) mun jalkoja ja mun mielestä ne näyttää nyt about samalta kun ylipainosten. Varsinki jos istun.

^Ihanaa en oo yksin!!
Nyt oon jotenki saanu mun ajatuksen taas siihen et oon ihan kiva näinki eikä pari lisäkiloakaa haittaa. Aion nyt ainaki yrittää 1) olla käymättä puntarillla 2) olla miettimättä liikaa syömisiä JA 3) harrastaa liikuntaa. Yritän takoa mun päähän et jos syön kohtuudella ja liikun säännöllisesti, nii en voi olla liian lihava. Jos yritän väkisin käydä lenkillä(siis sille pakko mennä et laihdun!!1 yms) nii siitä ei tuu mitään. Nyt tarkotus on vaan saada kohotettua kuntoa ja ennenkaikkea sen on terveellistä! Ja herkkuja aion syödä aina ku huvittaa. Koska jos yritän olla kokonaan ilman, nii niitä tekee enemmän mieli ku sillon ku syö aina ku huvittaa.

Menee varmaan se viikko nii tuun jo itkemään et oon liian lihava........

En viitti täyttää pulkkuu mun yksin puhumisella mun lj:n sisällöstä minkä stalkkausta tässä jatkan :D
Mut tätä on niin kiva lukee. Huomaa et multa tuli ekaks ihan järkevää tekstiä (vaikkakin hiton noloja juttuja! Oon niin rakastunu ja mitä kaikkea...) mut sit mulle tuli toi joku liisavaihe ym. niin koko aika vaan selitän kaikkee "ihihihihihhii vittu ku oli IHAN hullu ilta! tapahtu niin outoi juttui hahaha ei oo tottaaaaaa!! :D:D:DD:D" ja kauheet sekoiluu muutenkin. Mut sit suurimmaks osaks selitän tuol vaan miehistä.... En oikeesti ees muistanu et mul oli tollanen kolmiodraama noiden yhtien kanssa! Ja kaikkee täs rupee muistelee miten hauskoi aikoi ja mitä ihmisiä ja juttuja ja tapahtumia! Monen kaverin kans keistä tuolla puhun niin en oo enää noin läheisissä väleissä, harmi.. oli hyviä aikoja! Sit kans angstaan ihan sikana tonne jostain ulkonäköjutuista, en jaksa ees lukee niitä... ku se on vaan sellasta valitusta ja rääkymistä. Ja sit oikeesti nauroin niiiiiiiiiiiiin paljon ku löysin jotain mun kirjottamia juttuja a:sta! Ja siitä kun tutustuttiin, en ees muistanu mitenkään hirveen tarkasti esim et mitä me jossain koneella tms jubailtiin sillon jälkikäteen mut ei helvetti oikeesti :DDDD Olin jo sillon jotain et no hitto kun se on niin hyvännäkönen ja just päässy intistä uuh ei se varmaan mua haluu ja jotain se oli kyselly mua sillonkin jo kahville kun oli taas tulossa helsinkiin mut miksen mä ollu suostunu? Lol en ois uskonu tollon jos joku olis mulle kertonut et vajaan parin vuoden päästä ollaan... tällee?! _Ihan hulluu_! Ja sit kans tuol on ihan sikana juttuja exästä. Niitäkään en jaksa oikeen kyl lukea ku jotain "riideltiin taas.." blablabla... Harmi etten kirjotellu lj:tä oikeestaan yhtään viime vuoden keväällä, sitä olis nyt hauska lukee. Miettisin varmaan nyt sitäkin aikaa sillee että joo'o, ois voinu ottaa vähän rauhallisemmin. Naurattaa noi syksynkin jutut ihan tarpeeks vaik olin sillon huomattavasti rauhottunu. JA oon täs katellu et oon ainakin 3 miehestä maininnu et niiden kävelytapa on niin kiva! Ja nyt vasta tajusin et oonki miettiny et a:ki kävelee sillee niin a:maisesti ja joppe :DD Pystyisin helposti vaikka imitoimaan niitä.

Oikeesti hahahhaa mun täytyy jatkaa tän päivittelyä. En oo enää oikeestaan muuta tonne kirjotellu kun jotain random avautumisia :D

// ihan HIRVEE myötähäpee näistä jostain mun vaaaanhoista jutuista :D huhhu. ja tääl kaikki siit ku menin ekaa kertaa dokaa "laitoin just tilaukseen juomat :D vaan 2x upciderin päärynä siideriii :'DD äippä tappaaa mut jos tuun kännis himaa." :DDD huisii! kaks! ja sit tää ku tulin seuraavan päivänä kertoo.... voi ei mikä myötähäpee en kestä! ja miten teiniltä voin kuulostaa "oltiin eilen L:n kanssa porvoossa mutsi kyllä sano mulle, että jos saa tietää että oon porvoossa niin se lähettää poliisit hakee mua. no eipä saanut tietää. se luuli, että katoin l:l kauhuleffoja..." :::DDD eikäää tääki juttu "Aiotaan hankkiil l:n kans joku vitu skini hakkaa niko" nykyään l ja niko seukkaa.

argh, jotenkin pää taas ihan sekaisin syksyn suhteen...

vaihtoehtoja on tällä hetkellä taika valmentava koulutus ,mediapaja aka 6kk työharjoittelu tai hakeminen täydennyshaussa jonnekin. taika kestäisi vuoden, saisin ensi yhteishakuun jotain lisäpisteitä. ja taikan tai mediapajan lisäksi kävisin iltalukiossa korottamassa päättötodistuksen numeroita.

mutta se yksi vaihtoehto on hakea täydennyshaussa. ongelma on vaan siinä, ettei siellä ole sitä just "mun alaa", vaikka mä en vielä sataprosenttisen varma olekaan, mikä se mun ala oikein on! jos hakisin täydennyshaussa, ottaisin paikan niin joutuisin muuttamaan. onhan siellä pari alaa, jotka liippaa läheltä, mutta...?

niin mitä hittoa mun oikein pitäisi tehdä? olla vuosi täällä tampereella ja korottaa numeroita ja olla samaan aikaan jossakin vai muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa kunnon koulu ammattikoulun puolella? ja jos syksyllä tulee vielä koira. jos olisin sen vuoden täällä, sen jälkeen hakisin haluamalleni alalle, amikseen (jälleen).

mieluusti sais antaa mielipiteitä, pää tuntuu samalla niin täyden sekaiselta ja samalla niin tyhjältä. :(

AAAAAAA!! mä luulin et se on normaalia (tai no onha se) ku istuu nii reidet on metrin levyset mut sit näin pyöräillessä jonku naisen hölkkäämässä ja sil oli iha unelmareidet! MINÄKI HALUAN. hyi näitä löllyköitääääääääää.

Melkein kirjotin tän Sydänkäpystelyyn, mut aattelin että sitä luetaan enemmän enkä halunnu olla ihan supersupernolo, joten oon ainoostaan supernolo ja jaan tän täällä. :::D

Oon tässä hetki sitten tajunnut, miksi en oikein ikinä ihastu, tai jos ihastun, niin se ei sitten todellakaan ole sen kummempaa. "Aaa kuin söpö ja ihana se on ♥__♥" on mun suurin mahdollinen rakkaudentunnustukseni, ja nekin tunnustukset olen aina tehnyt vaan vaivoin itselleni pääni sisällä.

Kai mulla vaan on niin huono itsetunto, että en jaksaa vaivautua tekemään mitään sen enempää, koska uskon aina, ettei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Esmes töissä oon itsevarma, koska tiedän osaavani asiat enkä pelkää asiakaspalvelua. Mutta annas olla, jos pitäisi ihan muuten vaan tutustua ihmisiin. Ennen olin ihan hurjan puhelias ja sosiaalinen, viime vuosina oon vaan sulkeutunut ja muuttunut hiljaiseksi. :< Jotenkin kaipaan entistä itseäni. Vaikea saada edes kavereita, kun uskaltaa juuri ja juuri itsensä esitellä. -__-''

Viikonloppuna oltiin yksissä pippaloissa neljän hengen porukalla, ja siellä oli kyllä välillä melko masentavaa. :DDDDDdd Huomasin siellä, etten ole yhtä kaunis kuin M, joka kiinnitti kaikkien huomion, enkä yhtä rohkea kuin A, joka vain meni ja jutteli ja oli niin kadehdittavan rento ja kameleontti kaikissa tilanteissa, enkä yhtä puhelias kuin E, joka jaksoi keskustella asiasta kuin asiasta ihmisten kanssa. Olin vaan kunnon perässähiihtäjä siinä porukassa. Siinä missä muut sai kavereita tai enemmänkin, vaihtoivat puhelinnumeroita ja facebookeja, minä yritin näyttää iloiselta ja viihtyvältä jossain muiden takana.

Mulla menee tosi kauan ennen kuin uskallan luottaa toiseen. Mutta sitten kun ystävystyn, niin pidän niistä ihmisistä kiinni kynsin ja hampain. Silti multa on taas mennyt yksi ystävyyssuhde ilman että olen tehnyt mitään. Toinen vaan on muuttunut eikä enää välitä samoista asioista kuin minä, eikä sitä muutenkaan kiinnosta mun jutut yhtään. Harmittaa ja painaa itsetuntoa edelleen alemmas. :<

Vuoden verran oon ollut melko kaukana kaikista ystävistä, koska kaikki opiskelee jossain. Joten siinä mielessä piakkoin tuleva muutto ei pelota - vaikka kaipaan sitä kasvotusten näkemistä, niin tähän netin kautta yhteydenpitoonkin on tottunut. Ja onneksi ystäviä aina välillä näkee. Nämä "vanhat ystävät" lukion ja yläasteen ajalta on varmaan ainoa syy, mikseivät uusi koulu ja muutto pelota. Onhan tässä ennenkin yksin selvitty, miksei siis nytkin? Jos näkee näitä rakkaita ihmisiä edes muutaman kuukauden välein, on se parempi kuin ei koskaan.

Mutta tosiaan, tän ikäsenä enemmän tai vähemmän kaikki ympärillä olevat jauhaa ihastuksista, suhteista ja jopa perheen perustamisesta. Siinä tuntee sitten ittensä äärimmäisen ulkopuoliseksi, kun itsetunto laahaa jossain maan alla ja tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta. Ei mua ennen tää haitannut, mutta nyt kun kaikkialla ympärillä on kliseisesti sanottuna rakkautta ilmassa, niin on melkein väkisin ajautunut miettimään asioita.

Enhän mä tiedä, olenko oikeasti niin rumaärsyttävätyhmäläski kuin miltä musta tuntuu, mutta kuten sanottu, se on fiilis joka päivä nykyään. En ymmärrä, miten vielä yläasteella olin niin vahva, että nauroin kaikille päin naamaa ja olin kuin mitään ei olis tapahtunut? Kestin ihan mitä tahansa, kaikki haukut ja katseet. Tuleeko tää jotenkin viiveellä sitten? Masennuksesta oon kuitenkin selvinnyt, että en tän takia nyt ole vielä katolta hyppäämässä. Mutta en silti voi kuin kiittää niitä ah, niin ihania ala- ja yläasteaikoja, joiden ansiota tää mun epäitsevarmuus taitaa olla. ♥ Sillon yksikään sana tai haukku ei satuttanut, mutta nykyään vaan sulkeudun hiljaa ja yritän torjua niitä ruma-läski-tyhmä-ärsyttävä-oliks se sun äiti joka...-nolo -mantroja, joistä pää täyttyy välillä ihan kokonaan. Mitähän ihmeen käsittelemättömiä traumoja nää on, ja miks niiden on pakko tulla just nyt, kun elämä alkoi maistua pitkästä aikaa oikeasti loistavalta?

^Mulla on aikalailla sama homma.

Sit vielä tääki et mie ajattelen aivan liikaa siis esmes nytki että eikai Kennedy saa nyt jotain kuvaa että kyylään sitä tai jtn. :D Ja sitte joskus on vaikea heittäytyä hulluihin juttuihin, siis vaikka hypätäänvaatteetpäälläjärveen, sattuu oleen just parhaimmat ihanimmat farkut niin eihän ne päällä raaski järveen hypätä! Ja kaikkea semmosta, toi nyt oli huono esimerkki mutta ehkä joku tajuaa mitä haen.

pakko nyt vauhkoo johonkin

VAIKKA siis joo ei ole millään lailla mun asia tai vaikuta mun elämään mitenkään että sinänsä koko asia on mulle ihan sama mutta silti, ilman sen suurempia perusteluita, mulla on täysoikeus olla tätä mieltä hehah.. eli en vaan käsitä näiden joidenkin neitosten miesvalintoja. siis no voisin alottaa siitä jo, että nää sais ulkonäöllisesti paljon paremman näkösiä miehiä mutta no en lähe sille linjalle kuitenkaan vaan siis lähinnä mua hämmästyttää et nää ottaa näitä itätyyppejä (itätyyppi nimitystä käytetään henkilöistä jotka on sellasia, no, minkälainen on yleinen stereotypia itähelsinkiläisistä, hankala puhuu näistä semmosille jotka ei ymmärrä suoraan mitä/ketä.. aina tarkotan). mut siis toi mun kaverin uusi poikaystävä on tollanen. sen edellinenkin oli, mutta se ei ollu niin paha koska sen ulkonäkö oli ihan perus, mutta toi uus on vaan tollanen järkyttävä ITÄTYYPPI, tunnen itsekin ko. tyypin ja no siitä ei tuu kyllä koskaan mitään :) se asuu varmaan kohta jossain kontulan haisevassa vuokrakämpässä kasvatten jotain huumekasveja ja välillä käy jossain sossunluukulla. tollasen henkilön kuuluu pariutua itätytön kanssa! ne voi sitten yhessä kävellä sinne sossunluukulle kolmen vahinkolapsensa kanssa ja riidellä äänekkäästi yleisillä paikoilla? ei tollasen kanssa kuulu olla kaunis laiha blondi joka menestyy ite elämässään ihan kunniakkaasti ja on tottunu elää tollasessa neljän kerroksen unelma asunnossa ja joka sais varmasti about kenet vaan haluais? en mä tiedä miks nää samaakastia olevat USEAT tyttöset tekee tälläisen samanlaisen päätöksen ja ottaa näitä idän löytöjä joista ei ole kun harmia! jotenki vaan ihan tyhmää kun vois saada niin paljon parempaakin? luojan kiitos oon ite saanu niin paljon parempaa, voi että, vaikka moni noista on niiiiiiiiiiiiin paljon paremman näkösiä kun minä.

joo mut siis oon varmaan suurinpirtein ainut mun tutuista (jotka pyörii näillä huudeilla) kellä ei oo ollut edes mitään juttua kenenkään itätyypin kanssa, siis ei yhenkään, eikä tuukkaan! tai no siis.... j:hän on idän omia pikku kasvatteja mutta onneks siitä on kuoriutunu hyvä mies joka pärjää elämäs! ja jolla on tavotteita ja on järkevä. ja no se nyt on vaan niin eriasia!!!! (tajusin just ite kuinka tää sotii pikkusen tätä vastaan...) mut siis j on hyvännäkönen eikä siis näytä itätyypiltä eikä pukeudu kun itätyyppi. ja eihän täällä asuvista nyt siis suurinosa näytä miltään itätyypiltä MUTTA j:n historiaan katsoen luulis että siitä olis kasvanu itätyyppi, mutta luojan kiitos ei. sillä on kyllä jotain järkyttäviä itätyttöjä hyvinä kavereina, ja ne on kaikki niin hyi, jotenki niin saastasia ja mauttomia! oon hirvee, mut no ihmiset voi vaikuttaa ite elämäänsä ja kaikkeen ja ne valitsee ton tien, ei mahu mun päähän et miks. disgusting. jopen pitäis vältellä noita likasia itätyttöjä (ja ottaa minut!) mutta no ei kai se nyt mun asia ole... mut siis jos se joskus ajautuu vakiintumaan kunnolla jonkun tollasen kuvotuksen kanssa niin alan oikeesti itkee ku joppe sais niin paljon parempaa (kuten minut!). j:llä on joku sama vitun syndrooma??? kun noilla mun kavereilla. JÄRKEVÄISTYKÄÄ (ja olkaa kuin minä! noei, tai no joo.. on tää nyt parempi tie)

tätä ei nyt varmaan käsittänyt kukaan oikein, mutta ihan sama ei tätä nyt ees kenenkään tarvi lukea saatika ymmärtää kun nää piirit on niin monimutkasia ja monitasosia :DD kunhan tässä höpisen ittekseni itelleni johonkin tästä aiheesta........

^kiitti, piristit mun bussimatkaa kivasti :DD kiinnostais kyl nähdä minkä näköönen se itätyyppi oikeen on, harmi ettei siellä päin tuu liikuttua!

jessus ! pakko avautuu niinki tärkeestä (:D) asiasta ku ihmisten meikkaaminen !! mua ärsyttää kun ihmiset ei_osaa meikata, ziiiiiisus!

1) mua ärsyttää kun silmiin täytyy tunkee ne linnunpaskat.... mitä sellanen sentin paksunen vaalee töhkä korostaa siel silmäkulmissa? ei yhtää mitää, se on vaan todella kamalan näköstä.
2) niin ja jessus kun sitä ripsiväriä täytyy tunkea 10 kerrosta ripsiin ja taivuttaa joka välissä niin et loppujen lopuks ripset näyttää paskakasoilta ja sojottaa ihan kohti kattoa. ei ripsentaivuttimilla oo tarkotus vääntää ripsiä yheksänkymmenen asteen kulmaan herranjumala..
3) suurin rikos on väärän värinen meikkivoide !!!!!!!!! ihan sama onks sitä levittäny kaulalle asti mutta VÄÄRÄN VÄRINEN ON VÄÄRÄN VÄRISTÄ! jeesus että tekis mieli sanoa ihmisille kenellä on miljoona sävyä tummempi meikkivoide ku iho... se on kans jotain niin jäätävääääää....
4) kulmien värittäminen mustaks kajaalilla varsinki jos kulmat ei todellakaan oo lähelläkään mustan väristä luonnostaan. eikö ruskee riitä vai miks täytyy tehä itestään jonkun transun näkönen ? :D:D en oo tavannu viel yhtäkään kenelle sellaset sopis. ja sama se et jos tekee niit hemmetin lovia kulmakarvoihin........................................ ei riitä sanat siihen.
5) huulet täynnä meikkivoidetta. ja se kuolaraja mikä siit sit jää jos ei kokoaja lisää sitä meikkivoidetta huuliin. siis ku jeesus, ei se tee huulista mitenkää luonnolisen näkösiä? ja muutenki, se vaan on aika superteinin näköstä.
6) poskipunat sihdattu väärin..... yh! en ees jaksa perustella.

ja siis mä tykkäänvaik kui pal luonnollisesta meikistä, mut vaik ei haluis olla luonnollinen niin esim tässä on ihan onnistunu meikki. välil vaan oikeesti miettii et eks ihmiset kato peiliin meikkisession jälkee ennen ku painelee kylille? kantsis.

komppaan madia!
meikkiä voi kyllä olla mun mielestä paljonkin sillon kun se on siististi laitettu, sellasta suosin! mut jos ei oo esim. aikaa meikata kunnolla niin meikatkaa sit mielummin vähemmän kuin et sutasette naaman täyteen tosi epäsiististi, _se ei toimi_! ja jos ei osaa meikata niin harjotelkaa, kattokaa vaikka meikki tutoriaaleja youtubesta tai jotain.............. en haluu kattoo niitä järkyttäviä meikkimokia tuolla kadulla ku jotenki myötähäpee tulee ja sellanen mitä vittua hanki peili. yleensä niiden kantajat vielä luulee että osaavat meikata mikä tekee siitä vielä tuhat kertaa surullisempaa. en mä nyt kyllä väitä olevani mikään mestari itekään mutta kyllä mä nyt jotain osaan.. etenkin muita meikatessa onnistun aina hyvin! vaikka ite sanonkin. oma naama on vähän haastavampi projekti.

mua ahistaa nyt iha oikeesti??? mulla on oikeesti iha superhyväpalkka ku miettii mun koulutusta ja tää on kummiski kesätyö ja saan iha älytöntä tuntipalkkaa, mut tuntuu silti että en varmaa pärjää syksyllä. äiti luo iha hirveesti paineita kokoaja, jos esim. kerron paljo mul on tilil rahaa, ja sit se rupee rraivoo et "MINNE H***TTIIN NE SUN RAHAT ON MENNY, OOTKO TAAS OSTANU MEIKKEJÄ JA VAATTEITA SINÄ ET IKINÄ TULE PÄRJÄÄMÄÄN TUOMMOSELLA TUHLAUKSELLA!!!" no, ostin sillo ennenko palkka tuli nii sen yhen mekkotunika-jutun, se oli alle 20e ja sit sukkiksetx2,alusvaatteita ja shortsit, niist tuli jotai 35e. eli ei hirveesti(kö)? ei ainakaa mun mielestä. no juhlimiseen on menny nyt iiha liikaa, ja nyt tän vkl oon kiltisti ja käyn kotona ja sit seuraavana vkl on ehkä vähä pakko juhlia (mite nii PAKKO???) no hitto en nyhvää missää kämpillä ja SMG esiintyy henkas nii pakko mennä. ne vaahtobileet on kyl pakko jättää välistä muute menee kaks, tai kolmipäiväseks taas.... ja sitäpaitsi ne on torstaina ja perjantaina on töitä. nonii, eli sinne ei ainakaa! nii ja sit on menny iha sikana ruokaan. oikeesti sain palkan sillo 28.päivä ja tähä päivää mennes on sen jälkeen menny varmaa semmonen 70-80e. osa tietty niist on juomia mut silti.. syön makaronia koko loppukuun. hirveetä. en osta mitää herkkuja!! jos mulla olis säästös elokuun lopussa 1700 (se on nyt tavote!) nii pärjäänköhä mä sillä.. kai sillä jotai kämppään saa?? sit syksyllä yritän tehä MAHD. paljo töitä. alkuun saan onneks hyväkslukuja nii voin olla enemmän, eli jos alkuun voisin olla vaikka 60-70h kuussa, nii siitä tulis 740-860e/kk. sit opintotuki n. 300+asumislisä 200. 500+740= 1240 miinus vuokra joka on jotain 300-400 eli jää 800 käteen, alkuun, ainaki ehkä? riippuu nyt töistä, mite kerkeen olla. eli jos siitä sais sitte aina säästöön 400-500. pitäs mun pärjätä???

siis mun viimeset viikot on ollu vaa pelkkää numeroitten pyörittelyä, en enää ajattele mitää muuta ku palkkaa, vuokraa, tuloja, menoja, plussia miinuksia, mun pää oikeesti räjähtää!! näin sitäpaitsi viime yönä unta et mun tililtä oli hävinny 390e ja siellä oli enää 15 euroo??? olin IHA paniikissa. vielä herätessäki. apua. hitto tää teksti on sekavaa, mun oli vaan _pakko_ purkautua ku mää stressaan tästä nii hulluna. ja sit tietty kohta ylittyy kaikenmaailmat tulorajat sun muut ku teen liikaa töitä ja sit tulee jäännösveroja ja mätkyjä ja pitää maksaa opintorahoja takasi ja voi herrajestas. ois nyt äiti vaa hiljaa eikä stressais mua enempää oikeesti rupeen muute kohta itkemään. AMEN.

oikeesti sanokaa nyt et mä stressaan iha turhasta. eihä joillaki oo yhtää säästöjä ku ne muuttaa omaan kämppään?? eihän ja mulla on sentää kesätyö, ja sit vielä osa-aikatyönä jatkuu. oikeesti pitäs opetella hengittää, pyörryn kohta?!

^Sun äitisi on oikeilla jäljillä, mutta esittää asian turhan hysteerisesti.

Nyt kun olet aloittamassa omaa elämää, mikä kuluttaa omaa rahaa ihan eri tavalla kuin eläminen vanhempien luona, et välttämättä osaa arvioida elämisen hintaa vielä tässä vaiheessa oikein. Siksi äiti on varmaan huolissaan: Luulee, että kulutat kaikki rahat saman tien kun saat ne, koska et hahmota paljonko esimerkiksi ruokaan kuluu kuukaudessa.

Voisitteko laskea äitin kanssa yhdessä paljonko sulla menee rahaa elämiseen kuukaudessa ja sitä kautta arvioida paljonko sun kestää tuhlata ennen syksyä? Varmaan helpottais äidinkin oloa ja saisit itse realistisia lukuja, se äiti kun on aiemmin ostanut sulle ruuat ja osaa varmaan antaa hyviä säästövinkkejä.