Koirat.com

Onpas täällä hiljasta! Parempi tietysti että liikutaan ulkona koirien, eikä sisällä tietokoneiden kanssa..

Oon tässä kauan mietiskelly että uskallanko tänne kirjotella, mutta nähtävästi vihdoin uskallan. Oman koiran osto alkaa vihdoin olla ajankohtanen (opiskelut loppuu, jes!). Oikeen rodun/pentueen löytyessä ens vuonna tähän aikaan vois olla jo karvavauva jaloissa pyörimässä.. Tietysti muutama vuosi vielä odotellaankin jos ei näin onnellisesti käy.

...Josta siis itse asiaan. Koirakuume on tässä parissakymmenessä vuodessa ollut useemmin kuin usein huipussaan, joten rotuihin on ainakin teoriapohjalla tullut tutustuttua aika paljon. Kelpiestä oon viimiset vuodet haaveillu. Haluisin kuitenkin olla ehdottoman varma siitä, että rotuvalinta osuis oikeeseen eikä sit jälkeenpäin joutuis ihmetteleen että mihin sitä oikeen on joutunu Koiran ehdoillahan tässä kuitenkin mennään. Ois mukavaa jos sais asiantuntevia mielipiteitä siihen, että ollaanko avokin kanssa ihan hakoteillä tän valinnan kanssa. Ymmärrän (varmasti ymmärtää kuka tahansa jo pelkästään tän ketjun lukenut ) että kyseessä on ehdottomasti paljon aktiiviteettiä kaipaava rotu.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
n. 2h hihnalenkkiä/päivä, sijoitettuna aamuun ja iltaan. Sekä juoksu-, kävely- että pyörälenkkejä. Näiden lisäksi joka päivä vapaanaolo-lenkkejä metsässä/pellolla. Ohjattua treeniä noin 2krt/vko (toko/agility), joka päivä sitten itsenäisesti harjoituksia joko lenkkien ohessa tai sitten ihan erikseen. En oo kauheen tarkasti selvillä miten ahkerasti täällä pienessä kaupungissa paikalliset koiraseurat toimii, että mahdollisuuksien mukaan mennään.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Omakotitalo kaupungin laidalla, naapureita löytyy mutta rauhallinen alue. Koiraa tulisi voida pitää vapaana omassa pihassa, toki aina valvottuna. Toi kelpien paimennusvietti vähän hirvittää autojen kannalta. Piha on kyllä vähän syrjässä, mutta tiellä ajavat autot näkyy ja kuuluu ihan selvästi. Kuorma-autoja ja muita isompia tossa kulkee tosi paljon, aika lähellä teollisuusaluetta kun ollaan. Kai aika pitkälle koulutuskysymys, mutta riittääkö pelkkä määrätietonen vastaehdollistaminen? Kai yksilökysymys myös..

¤ Lapsien määrä
Ei vielä, mutta joku päivä, ei niin kaukana tulevaisuudessa, toivottavasti useampikin. Tätä tullut mietittyä myös, että kiipeileekö kelpie sitten seinille jos parin kolmen vuoden päästä aikaa täytyy alkaa kenties käyttää johonkin muuhunkin? Tottakai liikuntaa ja metsälenkkejä ja kotiharjoituksia saa edelleen, mutta miten aktiivisesti sitä pääsee käymään "harrastuksissa" onkin sitten eri asia. Monesta paikasta olen kyllä lukenut että sopii hyvin aktiiviseen perhe-elämäänkin, mutta kuitenkin koira on ilmeisesti todella herkkä. Miten hyvin se yhdistelmä toimii? Vaikkei koiraa millään muotoa lapsille olla hankkimassa, niin onhan se kuitenkin väistämätön tosiasia ettei niitä nyt saman katon alla voi erillään pitää. Olis tosi tärkeetä että olis sillai lapsiystävällinen koira että tulisivat hyvin toimeen keskenään, valvottuna tietysti. Jonkin verran on kyllä mahdollista harjotella jo pienenä sitä lasten kanssa oloa, niitä kun tästä tuttavapiiristä muutama löytyy.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Sukulaisilla ollut aina koiria, joten koira sinänsä eläimenä ja koulutettavana on tuttu. Kotikotiini hankittiin mittelspitz kuutisen vuotta sitten, jonka koulutuksesta huolehdin minä, ja ihan kelpokoira siitä tulikin. Vielä parempitapainen jos kaikki muutkin perheenjäsenet ois noudattanu niitä yhteisiä sääntöjä.. Olisin jo silloin mielelläni lähtenyt agilityyn, mutta kotipaikkakunnallamme ei silloin kursseja järjestetty ja sitten lähdinkin jo kauemmas opiskelemaan. Eli ensimmäisestä ihan omasta koirasta sekä mulle että puolisolleni on kyse, kokemusta koulutuksestakin kuitenkin löytyy. Tosin mittelit taitavat olla huomattavasti helpompia käsitellä Avokilla ei ole kokemusta senkään vertaa kuin minulla, mutta innokas oppimaan.

¤ Harrastustoiveet
Toko ja agility kiinnostaa kumpikin, ja oliskin niitä kumpaakin tarkotus lähteä kursseille harrastaan. Varsinkin agilitystä oon kiinnostunu ihan tosissani, mutta mietinkin että kun ei itsellä kokemusta kyseisestä lajista oo niin onko kelpie sitten liian haastava valinta. Tarkotus olis harrastaa niin paljon kun itsestä ja koirasta tuntuu mukavalta, aika sitten näyttäs että oisko meistä kokeilijoiksi pienimuotosille kisakentille.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Se varmaan kertoo jo aika paljon, että kelpie viehättää kaiken siitä lukemani perusteella. Ainoat epäilemäni asiat ovat liiallinen paimennusvietti ja se, että onko liiankin herkkä näin kokemattomalle esim. agilityssä. Paimennusrotu kuitenkin kyseessä, niin onko sitä paimentamista mahdollista suunnata johonkin muuhun kun autoihin ja lapsiin vai miten ootte tän asian hoitaneet? Lampaita kun ei olla hankkimassa.. Itse olen tasaisen rauhallinen ja määrätietoinen kouluttaja. Kaipaan koiralta haastetta, mutta toisaalta pelkään kuollakseni sitä että onnistuisin omalla toiminnalla/toimimattomuudella aiheuttamaan vahinkoa. Onnellinen koira kuitenkin on se pääasia. Vetovastuu koulutuksesta ym toiminnasta on mulla, mutta yhteistä koiraa kuitenkin ollaan hankkimassa joten ei sais olla liikaa "vain sen tietyn ihmisen" koira. Tarkotan tällä sitä, että mieskin pystyis esim pitään ulkona käskyn alla vapaana vaikken paikalla oliskaan.


Jos jollain on vinkata hyviä kasvattajia tai muuten kyseisen rodun omistajia turku-pori akselilta, niin mielellään otetaan yksärillä vastaan. Ihan vaan sillä että pääsis tutustuun rotuun ja omistajiin vähä tarkemmin. Mikäli kelpie nyt liian haastavaksi tai lähitulevaisuuden perheenperustamis-ajatusten kannalta meille sopimattomaksi osottautuu, niin sitten joskus myöhemmin toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi koiraksi, kuka tietää.. niin kiehtovan oloinen rotu, että oon saanu ton miehenkin ihan tosissaan tähän ihastumaan!

Herrajee kun tuli pitkä teksti, mahtaakohan tätä kukaan jaksaa lukeakkaan..

Onpas täällä hiljasta! Parempi tietysti että liikutaan ulkona koirien, eikä sisällä tietokoneiden kanssa..

Oon tässä kauan mietiskelly että uskallanko tänne kirjotella, mutta nähtävästi vihdoin uskallan. Oman koiran osto alkaa vihdoin olla ajankohtanen (opiskelut loppuu, jes!). Oikeen rodun/pentueen löytyessä ens vuonna tähän aikaan vois olla jo karvavauva jaloissa pyörimässä.. Tietysti muutama vuosi vielä odotellaankin jos ei näin onnellisesti käy.

...Josta siis itse asiaan. Koirakuume on tässä parissakymmenessä vuodessa ollut useemmin kuin usein huipussaan, joten rotuihin on ainakin teoriapohjalla tullut tutustuttua aika paljon. Kelpiestä oon viimiset vuodet haaveillu. Haluisin kuitenkin olla ehdottoman varma siitä, että rotuvalinta osuis oikeeseen eikä sit jälkeenpäin joutuis ihmetteleen että mihin sitä oikeen on joutunu Koiran ehdoillahan tässä kuitenkin mennään. Ois mukavaa jos sais asiantuntevia mielipiteitä siihen, että ollaanko avokin kanssa ihan hakoteillä tän valinnan kanssa. Ymmärrän (varmasti ymmärtää kuka tahansa jo pelkästään tän ketjun lukenut ) että kyseessä on ehdottomasti paljon aktiiviteettiä kaipaava rotu.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
n. 2h hihnalenkkiä/päivä, sijoitettuna aamuun ja iltaan. Sekä juoksu-, kävely- että pyörälenkkejä. Näiden lisäksi joka päivä vapaanaolo-lenkkejä metsässä/pellolla. Ohjattua treeniä noin 2krt/vko (toko/agility), joka päivä sitten itsenäisesti harjoituksia joko lenkkien ohessa tai sitten ihan erikseen. En oo kauheen tarkasti selvillä miten ahkerasti täällä pienessä kaupungissa paikalliset koiraseurat toimii, että mahdollisuuksien mukaan mennään.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Omakotitalo kaupungin laidalla, naapureita löytyy mutta rauhallinen alue. Koiraa tulisi voida pitää vapaana omassa pihassa, toki aina valvottuna. Toi kelpien paimennusvietti vähän hirvittää autojen kannalta. Piha on kyllä vähän syrjässä, mutta tiellä ajavat autot näkyy ja kuuluu ihan selvästi. Kuorma-autoja ja muita isompia tossa kulkee tosi paljon, aika lähellä teollisuusaluetta kun ollaan. Kai aika pitkälle koulutuskysymys, mutta riittääkö pelkkä määrätietonen vastaehdollistaminen? Kai yksilökysymys myös..

¤ Lapsien määrä
Ei vielä, mutta joku päivä, ei niin kaukana tulevaisuudessa, toivottavasti useampikin. Tätä tullut mietittyä myös, että kiipeileekö kelpie sitten seinille jos parin kolmen vuoden päästä aikaa täytyy alkaa kenties käyttää johonkin muuhunkin? Tottakai liikuntaa ja metsälenkkejä ja kotiharjoituksia saa edelleen, mutta miten aktiivisesti sitä pääsee käymään "harrastuksissa" onkin sitten eri asia. Monesta paikasta olen kyllä lukenut että sopii hyvin aktiiviseen perhe-elämäänkin, mutta kuitenkin koira on ilmeisesti todella herkkä. Miten hyvin se yhdistelmä toimii? Vaikkei koiraa millään muotoa lapsille olla hankkimassa, niin onhan se kuitenkin väistämätön tosiasia ettei niitä nyt saman katon alla voi erillään pitää. Olis tosi tärkeetä että olis sillai lapsiystävällinen koira että tulisivat hyvin toimeen keskenään, valvottuna tietysti. Jonkin verran on kyllä mahdollista harjotella jo pienenä sitä lasten kanssa oloa, niitä kun tästä tuttavapiiristä muutama löytyy.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Sukulaisilla ollut aina koiria, joten koira sinänsä eläimenä ja koulutettavana on tuttu. Kotikotiini hankittiin mittelspitz kuutisen vuotta sitten, jonka koulutuksesta huolehdin minä, ja ihan kelpokoira siitä tulikin. Vielä parempitapainen jos kaikki muutkin perheenjäsenet ois noudattanu niitä yhteisiä sääntöjä.. Olisin jo silloin mielelläni lähtenyt agilityyn, mutta kotipaikkakunnallamme ei silloin kursseja järjestetty ja sitten lähdinkin jo kauemmas opiskelemaan. Eli ensimmäisestä ihan omasta koirasta sekä mulle että puolisolleni on kyse, kokemusta koulutuksestakin kuitenkin löytyy. Tosin mittelit taitavat olla huomattavasti helpompia käsitellä Avokilla ei ole kokemusta senkään vertaa kuin minulla, mutta innokas oppimaan.

¤ Harrastustoiveet
Toko ja agility kiinnostaa kumpikin, ja oliskin niitä kumpaakin tarkotus lähteä kursseille harrastaan. Varsinkin agilitystä oon kiinnostunu ihan tosissani, mutta mietinkin että kun ei itsellä kokemusta kyseisestä lajista oo niin onko kelpie sitten liian haastava valinta. Tarkotus olis harrastaa niin paljon kun itsestä ja koirasta tuntuu mukavalta, aika sitten näyttäs että oisko meistä kokeilijoiksi pienimuotosille kisakentille.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Se varmaan kertoo jo aika paljon, että kelpie viehättää kaiken siitä lukemani perusteella. Ainoat epäilemäni asiat ovat liiallinen paimennusvietti ja se, että onko liiankin herkkä näin kokemattomalle esim. agilityssä. Paimennusrotu kuitenkin kyseessä, niin onko sitä paimentamista mahdollista suunnata johonkin muuhun kun autoihin ja lapsiin vai miten ootte tän asian hoitaneet? Lampaita kun ei olla hankkimassa.. Itse olen tasaisen rauhallinen ja määrätietoinen kouluttaja. Kaipaan koiralta haastetta, mutta toisaalta pelkään kuollakseni sitä että onnistuisin omalla toiminnalla/toimimattomuudella aiheuttamaan vahinkoa. Onnellinen koira kuitenkin on se pääasia. Vetovastuu koulutuksesta ym toiminnasta on mulla, mutta yhteistä koiraa kuitenkin ollaan hankkimassa joten ei sais olla liikaa "vain sen tietyn ihmisen" koira. Tarkotan tällä sitä, että mieskin pystyis esim pitään ulkona käskyn alla vapaana vaikken paikalla oliskaan.


Jos jollain on vinkata hyviä kasvattajia tai muuten kyseisen rodun omistajia turku-pori akselilta, niin mielellään otetaan yksärillä vastaan. Ihan vaan sillä että pääsis tutustuun rotuun ja omistajiin vähä tarkemmin. Mikäli kelpie nyt liian haastavaksi tai lähitulevaisuuden perheenperustamis-ajatusten kannalta meille sopimattomaksi osottautuu, niin sitten joskus myöhemmin toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi koiraksi, kuka tietää.. niin kiehtovan oloinen rotu, että oon saanu ton miehenkin ihan tosissaan tähän ihastumaan!

Herrajee kun tuli pitkä teksti, mahtaakohan tätä kukaan jaksaa lukeakkaan..

Hui! Miun pikku termiitti jo 5kk :) (kuva muutaman viikon takaa)


Näin lyhyellä kelpiekokemuskella voin jotain vastailla omiin näkemyksiini perustuen.

Tuosta paimennustaipumuksesta. Se tosiaan riippuu yksilöstä, miten paljon sitä löytyy. Jos valitsee ns. näyttelylinjaisen, niin se todnäk omaa vähemmän paimennusviettiä kuin wörkkeri. Ja vaikka itselläni on sekalinjainen eli wörkkereitä taustalta löytyy niin ei kovinkaan paljoa paimentaipumuksia ole havaittavissa. Lampailla on tarkoitus käyttää jossain vaiheessa ja vaikka jotain ideaa paimentamisesta Terralta löytyisikin niin ei siitä ikinä työkoiraa saisi. Joskus saattaa tuijotella ja vaania toisia koiria leikkiessä, mutta ei muuta. Autoja yritti aikaisemmin vähän jahdata, mutta sen luen enemmänkin saalisvietiksi kuin paimentamiseksi ja siihen on auttanut vastaehdollistaminen. Tosin vielä en uskalla pitää irti tiellä liikkuvien autojen lähettyvillä, omasta pihasta lähtevät autot eivät aiheuta mitään reaktioita.

Liikunnan ja treenien määrä näyttäisi ihan riittävältä miun mielestä. Meillä ei tehdä edes joka päivä jotain, mutta usein kuitenkin. Aktiviteetinkin määrä riippuu yksilöstä, mutta lähtökohtaisesti kelpie on aktiivinen rotu, joten siihen kannattaa varautua. Mutta aktiivisillekin koirille kannattaa opettaa, ettei ihan aina tarvitse tehdä mitään. Kun tämän opettaa niin se voi edesauttaa tilannetta sitten kun mahdolliset lapset vievät koiratouhuilta aikaa.

Niin ja Terra ainakin rakastaa lapsia :) siskon pojat saavat aina ensimmäisinä tervehdyspusut.

Kelpiet ovat nopeita ja herkkiä koiria, joten ne voivat aiheuttaa ongelmia agilityssä kokemattomalle ohjaajalle. Ja vaikka itse kisaan agin kolmosluokassa vanhemman koirani kanssa niin voi tuo kelpien nopeus tuottaa miullekin vaikeuksia.. :D Mutta ei kelpie mikään mahdottomuus ensimmäiseksi harrastuskoiraksi ole, työtä se toki voi vaatia.

Jos haluatte molempia yhtä hyvin tottelevan koiran, pitää molempien sitä koiraa kouluttaa edes melkein yhtä paljon, sanoisin. Paimenkoirat ovat kuitenkin useimmiten herkästi yhteen ihmiseen kiintyviä.

Tärkeää on tutustua moniin kelpeihin, koska rodusta löytyy monenlaista koiraa. Laitan yv:tä kasvattajista/harrastajista :)

Me asustellaan Eurassa, ja silloin tällöin käydään myös Raumalla jos haluaa meidän 5kk ikäisen kelpienartun nähdä :)

Hui, onpas tämä päässyt hiljentymään! Nostellaas vähän ylöspäin, mitä kuuluu kelpeille? :)

Täältä löytyy 3v kelpiepoika, jonka kuulumisia voi lueskella blogista, johon linkki löytyy alta :)

Hui, onpas tämä päässyt hiljentymään! Nostellaas vähän ylöspäin, mitä kuuluu kelpeille? :)

Täältä löytyy 3v kelpiepoika, jonka kuulumisia voi lueskella blogista, johon linkki löytyy alta :)

Lueskelinpa tuoreehkona terrieri-ihmisenä tämän ketjun läpi. Tämän nykysen koe-eläin/harjotuskappaleen jälkeen ois varmaan sen verran hajulla omasta koulutustaidosta, että pystyis loogisemmin miettimään sitten joskus tulevaisuudessa ihan harrastuskoiraakin! Nyt käsissä on siis irlanninterrieri, jonka valinnalle paimenihmiskaverit on vaan tokasseet "niin, onkai ne kivoja jos tykkää hakata päätä seinään"

Kelpie siis pyörii ajatuksissa joskus muutaman vuoden päässä ihan oikeeksi harrastuskoiraksi, kun nyt eka selviäis että mikä kiinnostaa tosissaan itseä. Seurailen siis näitäkin tapahtumia hiljoksiin sivusta, tutustutaan nyt eka tähän irskin sielunelämään..

Kokeillaas saadaanko eloa tänne.. Käykö täällä nykyisin yhtään kelpie-ihmistä? Olisi kiva saada kelpiekeskusteluita aikaiseksi :)

Kysymys: Onko ihan poissuljettu ajatus ottaa kelpie ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Rotu vaikuttaa meidän talouteen aika hyvältä, ja suhtaudumme asiaankuuluvalla vakavuudella tähän aktiivisuusasiaan, mutta muutaman kasvattajan sivuja silmäillessäni havaitsin, että useammaltakin löytyi maininta, että antavat koiran vain "aktiiviseen kotiin, jossa on jo aiempaa kokemusta".

Meillä on siinä mielessä kokemusta koirista, että niitä on ollut lapsuudenkodissa, ja myöhemminkin on tullut hoidettua muiden karvakuonoja, mutta se ei toki ole sama asia kuin oikeasti oma. Tuntuu vaan kyllä vähän karulta sekin ajatus, että tässä pitäis ensin ottaa jonkun muun rodun yksilö ikään kuin harjoituskappaleeksi.

Minä en silloin aikoinaan uskaltanut ottaa ensimmäiseksi koiraksi kelpietä juuri aktiivisuuden takia, vaikka olin koko elämän koirien kanssa puuhannut. Olisin kyllä todennäköisesti kelpin kanssa pärjännyt jo silloinkin, mutta en vain "uskaltanut".

Varsinkin näyttelylinjaisia kelpejä on paljon ihan kotikoirinakin ja varmasti ensimmäisinä koirina, joten en näe sitä mitenkään mahdottomana. Ja kun teillä on kuitenkin jo tiedossa rodun aktiiviisuus, niin osaatte luultavasti siihen jo varautua.

Kannattaa käydä tapaamassa kelpejä livenä esim. näyttelyissä, kokeissa/kisoissa, kasvattajien luona yms. ja jutella omistajien kanssa. Kelpieitäkin on niin monenlaisia, että siten löydätte teille sopivimman. Onnea kelpien hankintaan, jos siihen lopulta päädytte! :)

Vanha keskustelu, mutta löytyy googlella kelpieistä tietoa etsiessä, joten laitan tähän rotua pohtiville vinkiksi aktiivisempia kanavia:

Facebook:

Australiankelpie Finland
Working Kelpie Finland
Paimenkoirarinki, bc ja wk
Suomen Paimenkoirayhdistys ry.

Rotuyhdistys facebookissa:
SBCAK ry
SBCAK Keskustelufoorumi

Jalostuksen tavoiteohjelma, josta selviää kelpieiden terveydentila, yleisimmät sairaudet, luonne- ja käyttöominaisuudet, populaation tilanne Suomessa ja muualla maailmassa, ym.
http://www.sbcak.fi/jalostus/tavoiteohjelmat

Kasvattajia ja pentuvälitys:
http://www.sbcak.fi

Paimennuskilpailuihin tai maatilan työkoiraksi pennut:
https://www.spky.fi/wopr/pentuvalitys/pentueet-ja-aikuiset-koirat/

Kelpie on mukava ja terve rotu. Sopii myös ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, jos on valmis käymään ahkerasti treeneissä ja harrastamaan kelpien kanssa. Kilpailla ei tarvitse, mutta innokas kelpie nauttii kyllä treenaamisesta lajissa kuin lajissa (toko, agility, vepe, paimennus, jäljestys, koiratanssi, nosework, jne. jne)

Mulla on 12,5- vuotias kelpiemummo Hukka. Hukka on mun ensimmäinen oma koirani, eli ensimmäinen jonka koulutus ja kasvatus oli puhtaasti mun vastuulla. Ja pakko sanoa, että hyvä siitä tuli. Nyt näin vanhemmiten se on jo varsin rauhallinen ja lunki yksilö. Kestää hiljaiset ja rauhalliset päivät, kun ei tapahdu mitään, mutta on toisaalta heti mukana kun jotakin tapahtuu.
Yksinolo meillä voi olla ongelma, sen paras kaveri ja pikkuveli kuoli yllättäen viime viikolla, eikä Hukka ole ollut käytännössä ollenkaan yksin yli kymmeneen vuoteen. Ja pikkuveli tuli meille just siksi, kun Hukalla oli nuorena niin paha eroahdistus. Mutta ehkä mummoutuminen on helpottanut sen kierroksia vähän.

Kun Hukka oli nuori, se oli superenerginen ja vauhdikas ja aina valmis kaikkeen pöljyyteen, mihin suinkin mahdollista. Jos en itse tarjonnut sille puuhaa, se keksi sitä itse, enkä todennäköisesti arvostanut sen elettä yhtään :D
Sen kanssa on harrastettu aika lailla kaikennäköistä. Pelastus- ja hömppähaku on meidän ykkönen. Ei olla moneen vuoteen etsitty ihmisiä metsästä, mutta se on Hukan lempparia. Lisäksi se on luonnollisesti treenannut tottista, tokoa ja agilityä (agi oli toinen superlaji). Rally-toko oli kuulemma typerin idea ikinä, Hukalle kun ei saa puhua kun se tekee töitä. Ja meidän ohjaaja käski kehua koiraa koko ajan. Hukka pysähtyy jos kehutaan ja kysyy että oliko jotain asiaa, ja jos ei niin ole hiljaa sitten, kun toinen tekee töitä! :D
Jälki ja paimennuskin on kuuluneet meidän repertuaariin. Joskin Hukka ilmoitti että lampaat on tyhmiä ja se ei niitten kanssa ala mihinkään. Mutta hevosia se hakee kätevästi tarhasta, paimentaa kissat pois makkarista ja terassin alta ja paimentaa toiset koirat metsässä ihmisten luokse, jos ei luoksetulo huvita.

Hukka on myös oppinut ison liudan temppuja, ja toimii mun aputassuina melko lailla päivittäin. Sen lempparitemppu on joko työntää ovi kiinni tai auttaa pyykkihuollossa.