Koirat.com

Hei, olisiko jollain hyvää linkkiä tai muuta isojen koirien kasvukäyriin. Mietityttää koirani koko, että mennäänkö ihan normaalia vauhtia, vai jääkö tuo ihan kääpiöksi.

/Myös muu jutustelu beauceroneista tänne! :)
-Swi

Juanita kirjoitti:

Hei, olisiko jollain hyvää linkkiä tai muuta isojen koirien kasvukäyriin. Mietityttää koirani koko, että mennäänkö ihan normaalia vauhtia, vai jääkö tuo ihan kääpiöksi.

Hei,

Minkähän ikäisestä koirasta on kyse?
Normaalia on ja suositeltavaakin että kasvaa hitaasti.
Meillä kaheksankuinen ja myös mietityttänyt, että jääkö noin pieneksi.
Toisaalta eipä tuo haittaisikaan. =)

Jos jää pieneksi, se on sen ajan murhe sitten. Todennäköisesti et kuitenkaan onnistu ruokkimaan sitä niin vähän, että se ravitsemuksellisista syistä jäisi pienikokoiseksi, joten suotta sitä nyt murehdit. Jos asia kuitenkin mietityttää, helpoin tie on kysellä kasvattajalta hänen koiriensa kokoja eri iässä.

Minkä ikäinen, kokoinen (säkä ja paino), uros/narttu?

Mulla nyt noin 7,5 kk vanha narttu, noin 60 cm säkä ja painoa noin 28 kg. Hoikka likka.
En itse murehtisi kuin sitä, että säkäkorkeus pysyy rotumääritelmän rajoissa.

Urokset kasvaa pidempään, kuten miehet, vielä intissä. :D Nartut voivat hyvinkin olla täydessä säkäkorkeudessaan tai hyvinkin lähellä jo 9kk iässä. Usein siis kasvu loppuu tai ainakin hidastuu huomattavasti ensimmäisten juoksujen tultua. Siihen asti vois kuvitella että narttupentu kasvaa vielä.

Ja sitten vielä muokkausta:

Oliko beauceroneille muuta rotukeskustelua kuin tämä? Olisi mukava seurata beussien edesottamuksia. Koirakamuihin kuuluu yksi beussimixi ja se on aivan loistava tapaus, hyvin paljon puhdasrotuisen oloinen. Vähän pidempi karvainen mutta muuten menisi täydestä.

Miloko kirjoitti:

Oliko beauceroneille muuta rotukeskustelua kuin tämä?.

Eipä ainakaan kcssä ole. Muuttelinkin tämän ihan yleiseksi rotukeskusteluksi jos muutkin uskaltautuisivat paremmin tänne juttelemaan.

Meikäläistä on pitkät ajat kiinnostanut beauceron rotuna (ei ehkä mahdoton ajatus joskus omistaa, mutta tuskin lähivuosina ainakaan), olisi kiva lukea henkilökohtaisista kokemuksista tän rodun omistajilta :) rotukuvaukset ja -määritelmät on aika turhia siinä mielessä, ettei oikein meinaa saada mitään irti. Eniten ehkä kiinnostaa kuinka paljon ja miten eroaa vaikkapa rottweileristä ja saksanpaimenkoirasta noin luonteensa puolesta, ja onko rotu sellainen, että pystyy hyvällä omalla tunnolla jättää vaikka yhden päivän silloin tällöin laiskottelupäiväksi, vai alkaako seiniä pitkin kävelemään tekemisen puutteesta? Noin niinkuin aktiivisuutta siis mietin.

^ Oma narttu on ihan mahtava pakkaus, avoin ja rohkea sekä todella sosiaalinen sekä ihmisiä että eläimiä kohtaan. Hyvin laumaviettinen, aktiivinen, jonkin verran dominanssia. Meillä harrastetaan kerran viikossa hakua ja kerran viikossa tottista. Kun on sulaa, ollaan tehty makkararuutua ja jälkeä 1-2 krt/vko. Nyt kun on lunta, ollaan kotona tottisteltu ja keksitty kaikenlaista puuhaa aivoille; esim. opeteltu lelujen nimiä ja etsitty niitä, leikitty aika paljon pihalla ja otettu kotona tottista. Se on vähän niin, ettei liikunnalla saa tätä väsytettyä, vaan se vaatii sen lisäksi aktivointia ja nauttii ihan hirvittävästi tekemisestä! Monesti tulee tarjoamaan tottisliikkeitä, "tehtäiskö näitä!". Se on aina valmis hommiin. Koira on monessa menossa mukana, sen voi ottaa kylään mukaan sillä se osaa myös rauhoittua. Se oppii todella nopeasti ja nauttii uusien asioiden opettelusta. Miellyttämishalua tuolla on mukavasti. Mulle tuo on harrastuskoira, tulevaisuudessa myös toivottavasti kisakoira. Yllättävän helppo ollut pennusta pitäen, tietenkin kovapäisen "minä itte!"-koiran kanssa on saanut joistakin asioista vääntääkin, mutta tämä yksilö on mun käteen niin sopiva ettei sopivampi voisi olla. Nämä vaativat ehdottomasti johdonmukaista koulutusta ja ohjaamista ja etenkin koiran ollessa nuori, tietty mustavalkoisuus asioissa on hyväksi.

Me pyritään ottaa viikossa päivä tai pari hieman vähemmällä toiminnalla (=tehdään vain metsälenkkiä), sillä koiran on hyvä pitää myös niitä taukoja tekemisessä ja oppia siihen, ettei joka päivä vedetä mitään treenejä. Silloin se ei mene pitkin seiniä, kun se tietää ettei joka päivä tehdä vaan välillä ollaan ihan rauhassa.

Beussien tilanne ei Suomessa valitettavasti ole ihan hirvittävän hyvä, löytyy hyviä koiria ja sitten löytyy myös niitä todella huonoja, joilla on just paukkuarkuutta, alusta-arkuuksia, sisäänpäinkäänteisyyttä, varautuneisuutta yms samassa paketissa. Tarkkaan saa katsoa mistä ottaa ja etukäteen kannattaa tutustua mahdollisimman moneen koiraan.

Laita vaikka yksäriä jos on kysyttävää vielä!

^ Vaikuttaa kyl aivan ihanalle veitikalle, näyttäs nuori koirakin vielä olevan. Onko narttu sun ensimmäinen beauceron? Tyytyväinen rotuvalintaan ja koiraan näytät kyllä olevan ;)

Huomasinkin tuossa surffatessa, että tässä minun lähellä asustelee kasvattaja, laittelinkin jo sähköpostia josko voisi joku päivä tulla kattomaan koiria luonnossa, niin saa sitten paremman käsityksen. Ko. kasvattajan koirat tosin on ilmeisesti ahkerassa kisakäytössä (oisko jopa ihan suojeluharrastuksista lähtien kaikessa mahdollisessa), että eroaakohan esim. näiden suojelukoirien luonne jotenkin "pelkän" harrastuskoiran luonteesta radikaalistikin? Tai no kovuutta varmastikin piirun verran enemmän, mutta itsekin olen ymmärtänyt että beauceroneja on aika laidasta laitaan ja juuri mainitsemiasi erilaisia arkuuksia esiintyy paljon. Tuo vartiointi myös mietityttää, kun mulla on alitajuntaan iskenyt harhaluulo ja "pelko", että vartioiva ja puolustava koira automaattisesti käy suurinpiirtein käteen kiinni, vaikka ei aggressiivinen olisikaan. Ja tääkin vaan juontuu siitä, kun kirjoitin aikuisten palstan keskustelussa huonon koirakokemukseni yhdestä rotikkauroksesta, joka sattumien kautta päätyi laittaa hampaat kaverin käsivarteen.

^ Laita vaikka yksää kuka kasvattaja siinä lähellä asuu

On mun ensimmäinen beussi, samoin eka ns. palveluskoira. Ennen tätä mulla on ollut itsellä noita pikku-fifejä ja sitten walesisprinkku kotikotona.

Näin yleistäen, koira ei käy kiinni ellei koe, että sua/sun omaisuutta ihan selkeästi uhataan. Ja omistajan tehtävä on kertoa koiralle, että mitkä tilanteet ovat ok, yleensä pelkkä omistajan olemus riittää tähän.
Esim. noissa beussien jalostustarkeissa koiraa ja omistajaa uhataan ja sen jälkeen kun uhka muuttuukin ystävälliseksi, pitäisi koiran palautua tilanteesta ja ottaa aiemmin uhannut henkilö hyvin vastaan. Tilanteet ei siis saisi jäädä päälle.
Tietenkin tarkkana saa ja pitääkin olla ja koiralle pitää pennusta pitäen opettaa, miten missäkin tilanteissa toimitaan. Ja tähän vaikuttaa myös koiran hermorakenne; huono hermorakenne + puolustusvoittoinen koira = paha yhdistelmä.

Meillä pentu vahtii kotona, jos havaitsee jotain esim. pihalla tai ovikello soi, se päästää pari vahtihaukahdusta. Sanon sille "kiitos, riittää" ja se tietää, että mamma hoitaa tilanteen loppuun.

Hei,

Minulla nyt kymmenkuinen tyttöpentu ja meilläkin erittäin sosiaalinen tapaus. Ainakin vielä.
Tosin olen nyt tavannut muutamia "rotukohtalotovereita" jotka kertoneet, että heidän koiriensa luonteet muuttuneet siitä "kaikkien kavereista" päinvastaiseen niiden ollessa n. vuoden iässä. Ensimmäisten juoksujen jälkeen. Heillä koirat ei siis enää siedä samaa sukupuolta olevaa koiraa enää ollenkaan.
Beussin luonnehan kehittyy sinne kolmivuotiaaksi saakka, joten nyt kaikkea rakastava pentu siis voi kohta olla melko tuittupää muille. Toivottavasti näin ei käy.

Kyllä meillä otetaan ihan rennosti parikin päivää viikossa, eikä koira ole siitä moksiskaan. Tuntuu, että se itsekin nauttisi kun saa loikoilla sohvalla ja levätä kunnolla.
Muuten liikunnaksi meillä hakutreeniä ja tottista pari kertaa viikossa. Ja tietenkin metsälenkkejä ja myös ainakin vielä voidaan käydä puistossa painimassa muiden koirien kanssa.
Nyt kun paljon lunta niin hankipomppiminen käynyt hyvästä treenistä.
Osaa kotona myös rauhoittua kun vihdoin tajusi sen pikkupentu vaiheen jälkeen.

Se että miten beussit eroaa esimerkiksi spk:sta en osaa vastata, mutta meillä myös Hovawart ja siihen nähden ovat kuin yö ja päivä.
Beussimme esim ei hauku! Pitkään luulin, että tuo on täysin mykkä, mutta puolivuotiaana aloitti vahtihaukut. Kun kuulee esim vieraan tulevan niin muutama haukku ja sitten hiljenee. Muuten muille koirille tai ihmisille ei ole haukkunut tai murissut ikinä. Tältä tytöltä saat ottaa luut suusta, ruokakipon pois nenän edestä, eikä se tee yhtään mitään. Katsoo ja lähtee pois jos ei saa takaisin.
Hoffi taas ihan pennusta saakka puolustanut omaansa vaikka sitten hampailla jos murina ei ole tehonnut.
Energiaa beussilla tuntuu parin hoffin verran kyllä riittävän. :)
Meillä taitaa kyllä olla yliaktiivinen yksilö. ;D
Rodusta oli kyllä pahemmat ennakkoluulot, kuin mitä se on osoittautunut olevan. Tai sitten tämä kaikki on vielä viatonta pennun kasvuaikaa... tai ollaan saatu mahtavat hermorakenteet omaava poikkeustapaus =D

Rorys, yksäriä laitettu :)

Kuokkavieras tulisi tänne kyselemään myös rodusta... Olen miettinyt seuraavaksi koiraksi ehkä n puolentoista vuoden kuluttua juurkin beauceronia tai sakemannia Lunalle kaveriksi ja harrastuksiin. Itseä koiraharrastuksista kiinnostaa eniten toko, sekä pk-lajit jahka niihin pääsisi paremmin tutstumaan. (Agikaveriksi otan joskus vielä sheltin, mutta se siitä)

Onko tietoa rodun terveystilanteesta? Luonne tietysti kiinnostaa myös, joskin siitä jo lueskelinkin rotuyhdistyksen sivuilta. Rorys vähän vihjasikin jo, että arkoja ja varautuneita yksilöitä löytyy. Huolella saisi siis ajoissa ruveta tutstumaan kasvattajiin, mahdollisiin vanhempiin, luonnetesteihin ym. Dominointitaipumuksesta puhutaan, tämän piirteen voimakkuus tietysti vaihtelee yksilöittäinkin paljon, mutta onko beauceronien omistajilla ollut vaikeuksia toisten koirien kanssa, ts alistaako nöyremmät yksilöt kovinkin helposti?

Saalisviettiä varmaankin rodulta löytyy, ja paimennustaipumusta? Mites riistan kanssa? Saalisvietti olisi hyväkin olla kohtalainen, mutta joka pupun hajun perään ei tarvisi lähteä pinkomaan.

Vielä yksi kysymys: miten helkutissa toi nimi lausutaan...? Ranskan opinnot jääneet kohtuu köyhiksi...

^ Kannattaa ehdottomasti tulla esim. 9. - 10.4.2011 katsomaan beussien luonnetestiä Orimattilaan ja/tai 15.5.2011 beauceronien jalostustarkastusta Tuomarinkartanoon, Helsinkiin. Siellä näkee sitten koiria ja niiden ominaisuuksia, vähän että minkä tyyppisiä koiria tulee mistäkin ja pystyy tekemään jonkinlaista vertailua että mistä itse tykkää jne.

Mikään rotu ei ole "terve", beusseillakin on omat terveysongelmansa mutta itse miellän sen ainakin terveemmäksi kuin esim. sakemannin. Juuri parhaillaan beussiyhdistys kerää terveystietoja terveyskyselyllä, mielenkiinnolla odotan tuloksia. Tapaturma-alttiita nämä tuntuvat etenkin nuorena olevan

Riistan perään lähtevät jotkut, jotkut eivät. Käsittääkseni herkemmin nämä riistaviettisetkin lähtevät jos saavat ensin näköärsykkeen, mutta toki tämäkin on ihan yksilöllistä. Samoin laumaviettiä on toisilla enemmän, toisilla ei sitten välttämättä juuri lainkaan jolloin saa olla tarkkana ettei koira lähde huitelemaan omatoimisesti minnekään. Enemmän olen itse tavannut näitä kiltisti mukana hengailevia eikä oma koira (toistaiseksi!) ole lähtenyt minkään perään vaikkakin lintuja katselee välillä vähän "sillä silmällä". Meillä tuo pikkukoira on se riistatappaja ennemminkin...
Paimennustaipumusta on joillakin, joillakin sitten taas ei. Skaala on laaja. Saalisviettiä tuolla omalla on mukavasti ja sen vahvistamien onkin meillä tämän talven päätehtävä, eli siis leikitään paljon. Palkautuu jo hyvin patukalla yms. ja usein se roudailee mulle leluje oma-aloitteisesti käteen että "pyydä mua tekee jotain ja sit mä voin palkaks leikkiä!" Saalisviettikin toki riippuu koirasta ja siitä, mitä sen kanssa on tehty.

Meidän penskallahan on tuota domintointitaipumusta pentutestin mukaan jonkin verran, tähän asti se on esiintynyt meitä ihmisiä kohtaan hyppimällä päin, riekkumalla hihnassa ja lällättelemällä "ettepäs mahda mulle mitään, mä teenki nyt mitä haluun!" sekä sillä, että se tulee välillä eteen istumaan, ottaa paidanhelmasta kiinni ja tuijottaa tooosi pahana silmiin "mitäs nyt teet!". Ollaan jätetty kylmästi huomioimatta nämä. Sen sijaan toisia koiria kohtaan ei ole ainakaan vielä ollut ongelmia, tuo "puhuu hyvin koiraa" eikä höykytä kaveria turhaan tai huvikseen. Tuon 4,7 kiloisen pikkukoiran (narttu myös) kanssa eläminenkin sujuu ongelmitta. Koskaanhan ei voi tietää mitä aikuistuminen tuo sitten tullessaan. Oman lauman koirat nämä kyllä yleensä hyvin hyväksyvät.

Beauceron lausutaan monella eri tavalla, mm. beuseron, buseron, boseron, booseron...

Kannattaa rekkautua yhdistyksen foorumille ja lueskella myös sieltä juttuja. Ja meidän likkaankin saa tulla tutustumaan, asutaan Tampereella.

Kiitoksia! Ehkä saatankin joskus tuppautua teidän neitiä katsomaan, paras kaveri muutti justiin Nokialle joten siellä suunnalla tulee varmaan käytyä jonkun verran tulevaisuudessa... Hmm, nuo luonnetestit kyllä kiinnostais, noin niinkuin yleensäkin, joten ehkä käyn niitä vakoilemassa, kiitti vinkistä.

^ Eipä kestä

Juu, tuppaan tähän hiljaiseen ketjuun tunnustamaan, että olen viimeiset 3 iltaa istunut surffaamassa eri kasvattajien ja rotuyhdistyksen sivuilla, syynäillyt luonnetesti- pk- ja mh-tuloksia, katsellut harrastusvideoita... Ja mitä enemmän sitä lueskelee, sitä enemmän sormet syyhyää ottaa kasvattajiin yhteyttä ja ruveta oikeen tosissaan tekemään pentusuunnitelmia ja miettimään sopivia yhdistelmiä. Kesälle 2012 aikaisintaan, tosin, kun Luna on vielä niin nuori. Tällä hetkellä ei ole rahkeita ja aikaa pitää kahta aktiivista harrastuskoiraa, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus töitä vähentää siinä määrin missä kukkaro antaa periksi ja muutenkin ottaa koiraharrastuksiin enemmän aikaa.

Lunan kanssa tosiaan vielä kuviot vähän auki, tokopuolella on aloiteltu ja pikku hiljaa katsellaan mihin asti päästään siinä ja tuleeko tuosta likasta minkäänlaista kisakoiraa näissä käsissä... Ja jos ei pärjätä, niin harrastellaan sitten Lunaatin kanssa ihan omaksi iloksemme, sohvaeläin se ei ole eikä siitä sellaista tule. Beussin ohella toinen vaihtoehto on ollut saksanpaimenkoira (tai jopa toinen valkkari), mutta enempi vaan nyt näyttää Ranska vievän voiton.

Tähdennetään nyt vielä: haussa siis hyvähermoinen harrastuskoira paimenien puolelta, jolla löytyy yhteistyöhalua ja tekemisen iloa, mutta kestää myös hajoilematta jos vaikka flunssan kourissa joutuu viikon makaamaan. Tokossa siintää omat tavoitteet ja suurin kiinnostus, mutta myös pk-puoli voisi olla kiikarissa sen mukaan millaisia rahkeita koirasta löytyy. Näyttelyissä ravaaminen ei ole mun juttuni. Koiran luonteelta toivon sen yhteistyöhalun (tai mitä miellyttämishaluksikin sanottu) ja hyvähermoisuuden lisäksi rohkeutta, keskittymiskykyä, ohjaajapehmeyttä, kyvyn myös rauhoittua ja ottaa lunkisti, koirasosiaalisuutta (millä en viittaa niinkään koirapuistossa kaikkien-kaveri-häsellykseen, vaan lähinnä koira-aggression vähäisyyteen, toisten elukoiden kanssa täytyisi tulla toimeen rähinöimättä)... Ihmisiä kohtaan ei tarvitse olla "rakastan kaikkia aina ja kaikkialla"-asennetta, mutta ylettömän varautunutkaan tapaus ei ole kiva. Koira voisi suhtautua vieraisiin joko välinpitämättömästi tai hillityn ystävällisesti. Rosmot ja oikeasti uhkaavat tyypit tietysti sopii karkottaa muille maille . Viettiä ja sähäkkyyttä saa löytyä siinä määrin kun otetaan huomioon, ettei mun kokemuksella vielä retostella kannata. Eli ne kaikkein tulisieluisimmat yksilöt jättäisin mieluummin kuitenkin osaavampien ja kokeneempien ohjaajien käsiin. Nämä luonnepuolen jutut tietysti paljolti on koulutuskysymyksiäkin ja vaikuttajana useampikin asia kuin geenit. Tämäntyyppistä yksilöä olen mielessäni kuitenkin hahmotellut.

Ulkonäkökysymyksistä sen verran, että haluan koiran olevan koiran kokoinen ja näköinen, puhutaan esim säkäkorkeudesta +40cm, mutta satakiloista jättiläistä en kaipaa kuitenkaan. Turkin olisi hyvä olla kohtuullisen helppohoitoinen ja säänkestävä, vaikka ihan lyhytkin. Ulkonäön suhteen haluaisin koiran olevan melko liioittelematon. Värillä ei väliä. Ulkonäköä tärkeämpää on terveys, missä tietysti kaikkien rotujen kohdalla on omat ongelmansa, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja huipputerveistä vanhemmistakin voi läpä läpä joo. Olisi toki mukava kuitenkin, ettei tarvitsisi ell-asemalle kausikorttia ostaa, eikä kokeilla 78 erilaista ruokintavaihtoehtoa että saa elukan pysymään kasassa.

Asun omakotitalossa miehekkeen kanssa lähiössä. Lapsia ei ole, eikä varmaan tulekaan. Ja tosiaan perheestä löytyy jo Luna-neiti joka suhtautuu tosiin koiriin ystävällisen alistuvasti. Ei siis mikään päälepäsmäri pomottaja ainakaan tässä vaiheessa. Iän myötä ehkä saa vähän munaa luonteeseensa, ehkä. Lenkille jaksan lähteä säällä kuin säällä. Tulevasta elukasta olisi tulossa minulle siis oma harrastuskoira, isännällä ei ole näistä aikeista kuin se kuuluisa harmaa aavistus että jotain on tekeillä... Töissä käyn yleensä virka-aikaan. Työkuvioihin tuskin suuria muutoksia tulevaisuudessa on tulossa.

Kasvattajalta toivoisin vastuullisuutta ja kiinnostusta työhönsä ja eläinten hyvinvointiin, sekä taitoa ja kokemusta hahmotella sopivanluontoista pentua ostajalle. Näyttelymenestystä enemmän arvostan huolellisia ja asiallisia terveystuloksia, harrastus- ja luonnetestituloksia ja rodunomaisuuteen panostamista muillakin osa-alueilla kuin hännän pituudessa. Haluaisin, että kasvattajaan voi ostotapahtuman jälkeenkin olla yhteydessä ja että ollaan kiinnostuneita pennun elämästä kuitenkin antaen tiettyä vapautta itse touhuta oman elämäntilanteen puitteissa. Ettei nyt ihan olla kyttäämässä tuloslistaa heti kun on saatu penska opetettua sanomalehdeltä pois.

Mitähän absurdia (?) unelmaa mä tässä olen maalaillut... Noh, jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja tulee vaikkapa potentiaalisia kasvattajia (Suomen rajojen sisäpuolelta toivomani mukaan) mieleen keneltä kannattaisi pentusuunnitelmista kysellä, laittakaa ihmeessä yksärillä. Ja toki rodun tuntijat voivat mielellään ottaa kantaa, että sopiiko tuo mun liirumlaarum yhtään beauceroniin vai kannattaako suunnata jonkun muun rodun topiciin kuokkimaan. Painotan vielä, että pennunhankinta ei ole ajankohtaista nyt, vaan aikaisintaan siellä ensi kesänä, ehkä myöhemminkin. Vähän vaan ollaan nyt ajoissa liikkeellä. Itsellä jo pari kenneliä mielessä, mutta kun tänne ei kai saa niitä nimiä laittaa julkisesti (?)...

muoks, jäsentelyä

Mä nyt sit vastailen reilun 7 viikon omakohtaisen beussikokemukseni pohjalta, eli tulossa runsaasti yleistyksiä ja muuta sekavaa Oon siis useitakin beusseja aikasemmin tavannu, mut oma on aina oma ja eri asia.

Beussi on parhaillaan hyvähermoinen ja luotettava paimenkoira, joka on aina valmis touhuamaan omistajansa kanssa. Meidän pentua ei vieraat ihmiset kiinnosta. Se käy mun luvalla nuuskasemassa vierasta ja antaa silittääkin, mut tulee sit rauhassa mun jalkoihin istumaan eikä kiinnitä enää vieraisiin huomiota. Ainakin tämä tapaus on siis jonkin verran pidättyväinen, mutta ei missään nimessä arka. Pidättyväisyys on mun tietääkseni rodussa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jos haluaa koirastaan mahdollisimman vähällä vääntämisellä tottelevaisuusvalion, niin kannattaa valita joku toinen rotu. Ainakin mun tuntemissani beusseissa on sen verran kovuutta, itsepäisyyttä ja oveluutta, että kouluttajalta vaaditaan piiiiitkää pinnaa ja kekseliäisyyttä. Nää kasvaa henkisestikin niin hitaasti, että lähemmäs nelivuotias (varsinkin uros) saattaa olla ihan kakara. Jos kaiken sen kikkailun ja lähes jatkuvan pelleilyn jaksaa katsoa läpi, niin palkintona on koira, joka palvoo omistajaansa ja toimii kuin ajatus.

Meidän 15 vko ikäinen pentu tuntuu olevan juuri sitä, mitä koiralta halusinkin. Se ei taida pelätä mitään ja jos se joskus jotain säikähtää, niin se palautuu sekunnissa ja menee haistelemaan säikyttäjää eikä seuraavalla kerralla enää kiinnitä siihen huomiota. Viikonloppuna se nukkui sikeesti selällään keskellä olkkarin lattiaa vaikka täällä oli 5 äijää katsomassa jääkiekkoa. Kaikkeen liikkuvaan se upottaa hampaansa kurkkua myöten eikä irrota suosiolla. Painiessaan lelujensa kanssa se murisee. Vanhempia koiria se ei kunnioita pätkääkään ja lällättelee, jos ne yrittää komentaa. Dominanssia tuntuisi siis olevan ja sen kanssa mun täytyy olla tarkkana. Heti, kun otan koulutusnamit esille, pentu juoksee mun eteen istumaan ja odottamaan käskyä eikä huomaakaan ympäröivää maailmaa.



muoks: Tämän sepustuksen pointti oli siis se, että kyllä mä voisin sulle beussia suositella. Hyvin nämä on pärjänny tokossa ja pk-puolella, niinku oot varmasti nettiä selaillessasi huomannut.

^ Sievä penska

Täytyy sanoa, että pidättyväisyys ei ole kai pahasta, mutta omasta mielestäni se ei ole tässä rodussa millään tapaa vaalittava ominaisuus. Päinvastoin. Liika pidättyväisyys tuntuu olevan sääntö ennemminkin suomalaisten kasvattamissa koirissa, valitettavasti.

^^ Korva nurinpäin, hih!

Pidättyväisyys luonteenpiirteenä onkin jännä kysymys noin yleensä. Valkkarinkin kohdalla siitä riittää paljon puhetta. Että mikä sitten on sitä "sopivaa" pidättyväisyyttä, mikä epäluuloisuutta ja mikä arkuutta... Omasta mielestä koira saa kyllä olla nimenomaan pidättyväinen jonkin verran, minkä näen käytännössä tarkoittavan sitä, ettei koira heti syöksy empimättä vieraiden syliin ja häntä heiluen rakasta aina ja kaikkia. Vaan esim vieraan ihmisen tullessa taloon pysyttelee etäämmällä, tarkkailee tilannetta, mutta rauhallisena. Jos vieras jää iltaa istumaan, koira käy nuuskimassa tulijan ja hyväksyy tämän läsnäolon, ei pelkää, ei räyhää, murise tai juokse häntä koipien välissä sängyn alle, mutta ei tuppaa jatkuvasti rapsutettavaksikaan. Näyttely- tai koetuomariin suhtautuminen on rauhallista, välinpitämätöntä. Ehkä huomaa, että koira ei suoranaisesti nauti käsittelystä, mutta se ei myöskään yritä paeta tai väistää (ilman piiiitkää harjoittelua nakein ja lihapullin) tai käyttäydy aggressiivisesti. Uhkaavia vieraita (esim kadulla joku ryöstäjäehdokas) saattaa kyllä rähistä (meneekö sitten puolustusvietin puolelle se). Tällainen pidättyväisyys on minusta ihan ok koiralla, kun kerran sen kanssa arjessa pärjää ilman että jokaista kohtaamista täytyy pohjustaa monta tuntia. Se on ehkä enemmän nimenomaan välinpitämättömyyttä vieraita kohtaan. Mutta mitä nyt kukakin näillä termeillä käsittää, tuo oli minun mielipide.

Arkuuskin on vähän sellainen subjektiivinen käsite tavallaan. Muutamaan tuttuun koiraan verraten voisin sanoa Lunaa varsinkin tietyissä tilanteissa araksi. Ja ne, jotka ovat oikeasti aran koiran kanssa olleet tekemisissä, sanovat, ettei tuo ole arkaa nähnytkään. Ehkä Luna sitten tippuu siihen "epäluuloinen"-kategoriaan, jos se on joku välimuoto. Esim koetuomarin kohtaamista on pakko treenata ennekuin mihinkään kokeisiin kehtaa mennä. Luna ei oikein siedä vieraita ihmisiä liian lähellä, varsinkaan jos ne tuijottavat sitä tai kiinnittävät huomionsa voimakkaasti siihen. Random seisoskelijat liikennevaloissa tms ei haittaa, vaikka olisi vieressäkin, niinkauan kuin ei katso koiraa. Ja joskus jotkut aivan vieraatkin käydään suinpäin moikkaamassa, ilman mitään kyräilyjä. Tiedä sitten mikä siellä on että joitakin ihmisiä sietää paremmin kuin toisia.

Seuraavan koiran toivoisin kyllä olevan rohkeampi, vaikka tosiaan ei Lunankaan kanssa nyt mistään kauheista ongelmista voi puhua. Ihan normaalia elämää sen kanssa voi elää. Kun muistaa vaan vieraille aina toitottaa miten sitä kannattaa lähestyä. Tai siis olla lähestymättä ja antaa sen itse tulla tervehtimään.

Luonnetestit ja MH-kuvauksetkin suvussa tietysti jotain viitettä antaa. Pienenpi todennäköisyys, että tervepäisistä ja hyvähermoisista koirista tulee kauheita jänishousu-jälkeläisiä, vaikka toki sekin riski aina on, niinkuin monessa muussakin asiassa ja ominaisuudessa.

Muoks, niin, pistetään nyt samaan viestiin tämäkin: Herkkämahaisuus ei tietysti välttämättä ole mikään rotuun sidottu ominaisuus, mutta onko beussien arki kovin mahavaivaista? Allergiat, onko yleisiä? Rotufoorumiakin olen lueskellut kyllä, ja tosiaan ainahan näitä jostain löytyy, jossain määrin. Terveysongelmia siis.

Sitten vielä tuosta, kun sanotaan, että beussi kehittyy hitaasti ja oppiminen vaatii aikaa. Käytännössä? Jos lähtee jotain uutta asiaa opettamaan, onko jollain kokemusta verrata johonkin toisen rodun edustajaan, jota koulutettu samoilla menetelmillä, saman ohjaajan toimesta? Arkitottelevaisuus / hallintakysymykset? Onko tämä enemmänkin hidasta sisäistämistä koiralta, vai jonkinlaista kyseenalaistamista tai "kovapäisyyttä", motivaation puutetta? Kun jos nyt tuota omaa Lunaa ajattelen, niin sehän on kärppänä heti valmiina intoa puhkuen, kun kiskon liivin päälle, otan ruuat taskuun ja naksuttimen käteen. Jos työn alla on aivan uusi asia, se hoksaa tosi nopeasti, mitä mä ajan takaa, mutta ärsykekontrolliin saamisessa on rutosti hommia. Varsinkin paineen alla (esim kaukopalkka) Luna helposti sählää ja hosuu, vaikka osaisi käskytettävän asian hyvin. Ja saattaa esim mennä maahan kun käskee perusasentoon. Eli oppii älyttömän nopeasti, mutta yleistäminen ja ärsykekontrolli on asioita, minkä kanssa saa tahkota. Onko beussilla tämä kuvio tavallaan toisinpäin, eli oppi menee kalloon hitaammin (vaatii enemmän toistoja, hitaammat etenemiskynnykset), mutta kun oppii, niin osaa sitten myös. Näin kärjistetysti. Onhan tottakai rotujen sisällä erilaisia oppijoita, ja alkuopetuksen, yleistämisen ja ärsykekontrollin vaatii aivan kaikki, samoin ohjaaja ja koulutustapa vaikuttaa, millä moottorilla koira toimii jne jne yms yms, mutta noin periaatteessa?