Koirat.com

^ Lähinnä puutuin ja halusin täsmentää tätä lausetta: "Pidättyväisyys on mun tietääkseni rodussa enemmän sääntö kuin poikkeus." Tämä on ihan totta varmasti, mutta näin sen ei kuulu mielestäni olla, ja on hieman surullista että esimerkiksi hyvin pidättyväisiä koiria käytetään jalostukseen. Beussin rotumääritelmäkin sanoo luonteesta näin: "Luoksepäästävä ja peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton." Silti tuntuu, että osa harrastajista pitää voimakasta pidättyväisyyttä ja jopa sitä arkuutta rotuominaisuutena.
Jos tällainen puolustusvoittoinen koira on kovin epävarma, se usein kykenee sitten toimimaan varmuuden vuoksi (=vaarallista) tai ei ollenkaan. Olen tavannut ja nähnyt epävarmoja/voimakkaasti pidättyväisiä aikuisia beusseja näyttelyissä ja kyllä se pisti miettimään kun siellä ihan hampaita väläyteltiin. Jalostustarkastuksessa oli ranskalaiset tuomarit ja kyllä siellä pisteet tippuivat koirilla jotka olivat hyvin arkoja/pidättyväisiä.

Tuo sinun kuvailemasi pidättyväisyys kuulostaa aikuisen koiran(beussin) käytökseltä ja se on ihan ok. Lähinnä aikuiselta tuollainen kumpuaakin sit ihannetapauksessa siitä, että koira on itsevarma ja tietää, kuka se on. Tuli myös mieleen, että kovin pidättyväinen/epäluuloinen/epävarma koira on vaikeampi kouluttaa esim. hakuun, jos sillä ei ole luontaista tarvetta päästä ihmisen tykö.

Se, mitä tässä yritän sanoa, on se että liika on liikaa pidättyväisyydessä/epävarmuudessa/arkuudessa, ja näihin ominaisuuksiin kannattaa kyllä todella kiinnittää huomiota. Kun näitä termejä tosiaan käyttää niin vaarana on että kukin ymmärtää ne väärin, nämä ovat vain mun omaa pohdintaa.

Noihin mahavaivoihin ja allergioihin en osaa vastata kuin oman kokemuksen pohjalta: meillä ei ole ollut. Tuolla oli sellainen vaihe, että se söi kepit ja pikkukivet ulkona ja sitten oksensi ne pihalle, mutta tästäkin selvittiin kun opetin sen jättämään ne käskystä.

Mun on tosi vaikea koittaa kirjoittaa sanoiksi tuota hidasta kypsymistä... se liittyy enemminkin siihen koiran henkiseen kypsyyteen ja valmiuteen, ei niinkään suoraan koulutettavuuteen tai oppimiseen. Hitaan kypsymisen takia beussin kanssa kannattaa edetä hitaasti koulutuksessa ja mahdollisimman rennolla asenteella, vaikka koira saattaakin vaikuttaa siltä että se kestää nopeammankin etenemisen. Oma penska on ollut todella helppo koko ikänsä, lähinnä siksi koska sillä on valtava miellyttämisenhalu ja se tekee mitä vain mamma pyytää. Aina on myös innokkaana lähdössä hommiin ja oppii todella nopeasti uusia asioita. Silti sen kanssa on täytynyt edetä hitaasti, meidän treenituokiot on vielä melko lyhyitä, me leikitään paljon ja me keskitytään nyt pitämään hauskaa yhdessä, haluan luoda tuon kanssa todella hyvän suhteen nyt pohjalle. Tolla on nyt ikää vuosi ja kaverin samanikäiseen australianpaimeneen verrattuna voisi kuvitella että se aussi on 3 ja tuo 6kk Tuo on siis vielä henkisesti ihan lapsi.

Jos TwoBeans haluut meitä nähdä niin ollaan ainakin kesällä menossa kolmeen näyttelyyn

^ Totta viserrät. Taustatyö pennun valinnassa on hirmu tärkeää.

Kiitos myös selvennyksestä tuon hitaan kehittymisen suhteen.

Teitä olisi kyllä mukava joskus nähdä, minnepäin olette näyttelyihin suuntaamassa?

^laitan sulle yksärillä

Täytyy myöntää, että oli typerä sanavalinta multa tuo pidättyväisyys. Sen kun jokainen käsittää vähän eri tavalla. Mä tarkotin sillä itsevarmaa ja ehkä jopa hieman ylpeää koiraa, jota ei vaan kiinnosta mennä kaikkien rapsuteltavaksi. Arka ja epävarma pelkopurija ei varmasti ole kenenkään mieleen.

Meidän kakara täytti juhannuksena 5kk ja hampaat vaan tippuilee suusta. Toinen heiluva alakulmuri katkes viime viikolla, kun pentu juoksi lelu suussa päin sohvaa Kaikesta yrityksestä huolimatta hampaan pala ei ole ikenestä irronnut vaikka uusi hammas on työntänyt sen sivuun. Tänään mennään näyttämään sitä lääkärille.

Åsa teki susilelulle lobotomian:

Aivan ihania kuvia Åsasta terkkuja puolsiskolta
taitaa olla aika veijari tyttö :)

Nyt on lääkäristä kotiuduttu. Tiukassa oli hampaan pala, mut saatiin se kuitenkin irti ilman rauhoitusta. Saatiin kovasti kehuja rauhallisesta käytöksestä, kun pentu antoi ronkkia suuta ilman suurempia kiukutteluja Huomaa kuulemma, että on pienestä pitäen totutettu käsittelyyn.

Aika veijari tyttö tuo kyllä on. Se oli eilen yksinollessaan ravinnut itsensä parilla tomaatilla ja sinapilla. Lähes kaikkiruokainen tapaus, ainut mikä ei ole tähänmennessä maistunut on riisi.

Banjo kirjoitti:

Mä tarkotin sillä itsevarmaa ja ehkä jopa hieman ylpeää koiraa, jota ei vaan kiinnosta mennä kaikkien rapsuteltavaksi. Arka ja epävarma pelkopurija ei varmasti ole kenenkään mieleen.

Juuri näin Hyvännäköinen pentu sulla. Aika menijöitä nämä tuntuvat erityisesti nuorina olemaan, meillä juostaan edelleen välillä päin huonekaluja jne tai lyödään nenä ovenkarmiin kun ei vaan tajua/ehdi väistää

Banjo kirjoitti:

Täytyy myöntää, että oli typerä sanavalinta multa tuo pidättyväisyys. Sen kun jokainen käsittää vähän eri tavalla. Mä tarkotin sillä itsevarmaa ja ehkä jopa hieman ylpeää koiraa, jota ei vaan kiinnosta mennä kaikkien rapsuteltavaksi. Arka ja epävarma pelkopurija ei varmasti ole kenenkään mieleen.

Mun mielestä pidättyväinen tarkoittaa juuri tuota, ei suinkaan arkaa.

^ Jep, vaan silti avoin beussi on kyllä meikäläisen mieleen. Ei pidättyväinen. Osa kasvattajista ei edes käytä pidättyväisiä koiria, koska tuo ominaisuus ei välttämättä ole parhaimmillaan yhdessä näiden koirien muiden ominaisuuksien kanssa.

Sopiiko tämä rotu teidän joilla on kokemusta rodusta niin minulle joka omistaa nyt perhoskoiran(ensimmäinen oma koira)ja hoidellut toisten koiria pari viimistä vuotta.Haluan kuulla teidän mielipiteen. Koira ei siis tulisi aivan ensimmäiseksi koiraksi vaan koirista on pienestä asti kokemusta.

^ Sehän riippuu ihan siitä millaista koiraa haet ja millainen ihminen itse olet. Mulla oli aiemmin kokemusta vain pikkukoirista, sitten tuli beussi ja hyvin on pärjätty. Rotu vaatii hyvän koulutuksen, mielekästä tekemistä ja ohjaajan, joka osaa käsitellä fyysisesti ja psyykkisestikin vahvaa koira.

Siis haluaisn paljon isomman koiran kun tämä tämänhetkinen on ja myös sellaisen joka tykkää touhta kaikenlaista!:) Bellan kanssa touhuilen kaikenlaista ja metsissä juoksentelen vaikka kuinka kauan ja kyllä bella jaksaa, mutta koko ja luonne on molemmat koksak nykyinen koira on hyvin arka toisia koiria kohtaan ja monta kertaa isot koirat on käyny kimppuun ja on mulle tullu sellanen pelko ettei aina uskalla mennä lenkillekkää ku pelkää et naapurin iso koira on vapaana..jne..Ja sekin että ehkä vähän enemmän halukkuutta erilaiseen touhuiluun vaikka Bella tykkääkin touhuilusta mutta enemmän tykkää yksikseen juoksennella vapaana(asutaan maalla). Riittikö tämÄ??;D

meillä on ollut juoksu nyt viikon ja onneksi toistaiseksi on mennyt poikien kanssa hyvin ensviikolla täytyy jo pitää eri tiloissa jos parhaat päivät alkaa
ollaan nyt sitten treenattu tottista enemmän kun ei voi koirikseen päästää juoksemaan päästämään höyryjä
näyttäis tottiksessa paras palkka olla lihapullat lelut ei niin paljoa kiinnosta.
elokuussa alotetaan treenaamaan palveluskoira kentällä jospa sais vaikka ens vuonna suoritettua
BH:n ainakin näin aluksi

Beussi on oiva rotu aktiiviseen perheeseen. Meillä ensinmäinen beussi hankittiin Ranskasta vuonna 2004 ja tänä keväänä uusi. Beussit sopeutuu hyvin erinlaisiin ympäristöihin(Ranskassa oli kesällä +35 ja täällä hirmuiset pakkaset), varsinkin kun meillä koirat on päivät pihalla. Tietenkin ne vaativat kunnon koulutuksen ja liikuntaa. Tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmia :)

Aloitin tän keskustelun joskus muinoin, ja unohdinkin sitten samantien..
Kaveri on kasvanut nyt n.70+cm ja painoa löytyy 38kg. Laiha on ja atleettinen, vielä pitäisi saada massaa aikalailla paljon.

Ihan varoituksen sanaksi kaikille pösöä ensikoiraksi haluaville: OTA JOKU MUU, tai ottakaa edes narttu.

Ensimmäinen ihka oma koirani oli pösö narttu, arka, vuoden vanha, ehkä kaltoin hieman kohdeltu? Pelkäsi miehiä, autoja, ihmisiä yleensä, kaikkea uutta. Luonteeltaan ilmeisesti "pehmeä", muisti kaiken pahan ja kaiken mitä kerran säikähti. Vaikka teininä mulla ei ollut mitää muuta kuin aikaa, olla sen koiran kanssa, meni vuosia, ennenkuin siitä tuli käytökseltään varma ja rauhallinen. Kaikki tekemäni työ kyllä palkittiin, koira oli elämänsä loppuun asti mitä ihanin, toimi kuin ajatus ja kiltti kuin mikä. Hän oli se "elämäni koira".
Mutta, se vaati ihan hirveästi töitä. No, lähtökohdat ei koiralla olleet mitä parhaimmat, mutta aran pennun voit saada ihan ilman kodinvaihtajaakin.

Nykyinen, eli tämä uros... En IKINÄ olisi osannut odottaa sitä näin vaativaksi. En IKINÄ olisi pärjännyt tälle, jos nämä kaksi koiraa olisi tulleet eri järjestyksessä..

Täysin ADHD, 10km lenkin jälkeen nukkuu ½h, ja on taas virtaa täynnä. 1h tottiksen jälkeen sama homma. Jäljen ajamisen jälkeen, sama homma.
Todella "miehekäs", tietää oman arvonsa, machoilee ja pullistelee. Kokeilee hermoja joka päivä.
Silti, rakastava, hellä ja kiltti.
Ei koskaan agressiivinen tuttuja ihmisiä kohtaan. Ulkona, varsinkin pimeällä?, suojeluhaluinen minua kohtaan
Luonteeltaan ilmeisesti "kova", palautuu ylläreistä nopeasti, eikä pelkää seuraavia samanlaisia tapahtumia. Ei paukkuarka ja todella avoin ihmisille, jotka minä "hyväksyn".
Työ sen kanssa on kesken, mutta pikkuhiljaa olen alkanut uskoa siihen, että tästä tulee toinen "elämäni koira".

Nämä kaksi koiraa ovat edustaneet rodun kahta ääripäätä.

Pehmeä ja arka koira, ei koskaan vaatinut liikuntaa enempää kuin mitä sille jaksoin tarjota. Hyväksyi ihmiset puolentunnin alku kiljumisen ja vahtaamisen jälkeen, silti pienellä varauksella aina. Ulkona ei koskaan suojeleva.
Kova ja peloton, vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Aivotyöskentelyä, liikuntaa ja toimintaa. Ottaa avosylin kaikki vastaan lyhen alku haukkumisen jälkeen. Kaikki kouluttaminen vaatii 100toistoa ja edelleen.

Beauceron on maailman paras rotu, en enää vaihtaisi toiseen. Mutta ne osaa olla TODELLA vaativia ja hurjia. Hammasta on tullut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi, ei sen takia että olisi agressiivinen, vaan koska pösö koittaa aika helposti hammastekniikkaa jos muu ei toimi. En ikinä pelkäisi omaani, mutta en ihmettele miksi jotkut kavereistani/kadulla kulkijoista niin tekevät.

Äh, ei sittenkään mitään. Kummastakaan ääripää-kuvauksesta en tunnista omaa koiraani eikä se sijoittuisi edes näiden ääripäiden välille. Ja hyvä niin.

Koira oppii tiettyyn määrään aktiviteettia ja oppii vaatimaan yhä enemmän ja enemmän. Kannattaa ehkä vähän rajoittaa aktiviteetin määrää että oppii rauhoittumaankin.

Mitä olit sanomassa? Parempi olla sanomatta mitään, kuin jättää asia auki mutta vihjailla että on sanottavaa?

En tiedä mihin koirasi sijoittuu, mihin väliin. Omani on kaikessa haastavuudessaan mahtava, mutta en voi suositella sitä ekaksi koiraksi.

^ Sanotaan näin että mä voisin suositella beussia ekaksi koiraksi vallan helposti, mikäli omistajalla on 1) maalaisjärkeä, 2) tarjota tarpeeksi aktiviteettia 3) tietoa siitä mitä on ottamassa 4) onnistuu valitsemaan hyvän kasvattajan jolta saa jatkossa tukea ja neuvoja, ja joka osaa valita sopivimman pennun. Tiedän parikin joille beussi on ollut nimenomaan se eka koira ja toinen näistä koirakoista on ihan kisoihin asti päässyt.

Ei mulla sen kummempaa ollut kuin pitkä teksti siitä, jonka voin tiivistää siihen että nuo kuvailemasi koirat eivät mielestäni tosiaankaan ole beussin kaksi ääripäätä ja minusta on jotenkin hassua että puhut beusseista "hurjina". Tai sitten en vain pääse jyvälle siitä mitä tuolla sanalla tarkalleen tarkoitat

Ja onhan se totta etteivät kaikki beussit sovi ekaksi koiraksi, pentueissakin on hajontaa, mutta niinhän sitä on muissakin roduissa ihan yhtä lailla.

Saan tekstistäsi käsityksen, että minulta mielestäsi puuttuu kaikki nämä neljä kriteeriä?
Eka beussini oli eka koirani, kodinvaihtaja ja arka. Jos mulla olisi ollut muutakin tekemistä silloin, ei koirasta varmasti olisi tullut niin mahtava.

Mitkä ovat mielestäsi ääripäät?

Pennuissa on hajontaa, tottakai. Mutta sitten kun satut saamaan ensimmäiseksi koiraksesi tuon joka mulla on nyt, olet pulassa. Se on hurja. Sillä on älyä ja voimaa, enemmän kuin pienessä kylässä. Se on täysin peloton. Valtava suojeluvietti. Itsetietoinen ja macho. Sillä on todella tiukka oma "personal space" johon ei varsinkaan vieraat ihmiset saa koskea. Tulee hammasta, jos en ole välissä kieltämäss. En tiedä mikä on sinun mielestäsi hurja koira, mutta minulle se edustaa kaikkea tuota ja kovaa halua käyttää hampaitaan kaikkeen.

Beussi on mun mielestä huonompi vaihtoehto ekaksi koiraksi kaikkien noiden, ja sen takia ettei se ole niin "helposti" koulutettava kuin esimerkiksi spk. Mutta onhan niitä eroja. Toiset oppii helpommalla ja toiset ei.

^ En suinkaan tarkoittanut että sinulta puuttuisivat nämä kriteerit, vaan sitä että noita juttuja noudattamalla riski saada omiin taitoihin ja tilanteeseen nähden liian vaativa ja vaikea koira minimoituu. Enhän tunne sinua saati koiraasi

Jos nyt aletaan karkeasti yleistämään ääripäitä, niin mun mielestä toisessa ääripäässä on se avoin, rohkea, itsevarma, toimintakykyinen, sopivan vietikäs koira hyvällä hermorakenteella varustettuna. Toisessa sitten taas hyvin arka, huono hermorakenne, paukkuarka, pehmeä + hyvin terävä.

Joku toinen voikin sitten olla kanssani ihan eri mieltä

Mun mielestä olisi hirveää pelätä, että oma koira hammastelisi joko minua tai jopa vieraita ihmisiä. Samoin olisi ikävää, jos ihmisillä olisi oikeasti jokin syy pelätä mun koiraa (jokin muu kuin siis joidenkin mielestä pelottava ulkonäkö). Oli se rotu sitten mikä tahansa, ja nuo kuvaamasi ominaisuudet eivät mielestäni kuvaa beussia mitenkään rotuna, juuri tuollainen beussin ei pitäisi olla (ja tästä moni kasvattaja koittaakin pyrkiä pois valitsemalla jalostukseen avoimia ja itsevarmoja koiria). Suht monta beussia tunnen, eikä yhdenkään niistä osaisi odottaa esimerkiksi hammastelua tai "personal spaceen" päästämättä jättämistä. Beussin kuuluu olla luoksepäästävä ja sitä onneksi ne suurimmaksi osaksi ovat, joko sitten pidättyväisellä tavalla (eli antavat koskea vaikka niitä ei ehkä itseään kiinnostaisikaan) tai sitten hyvin avoimesti syliin ryntäämällä. Sanoohan rotumääritelmäkin luonteesta, että: "luoksepäästävä ja peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton."

Olin keväällä katsomassa jalostustarkastuksia ja kyllä siellä lähes jokainen koira oli luoksepäästävä, eli vieras ihminen pääsi taputtamaan ja ottamaan kontaktia ilman murinoita (myös uhan jälkeen). En tiedä oletko tavannut kuinka paljon beusseja ja olitko kentis katsomassa noita tarkkeja, mutta noissa ainakin näki sen että hurjasti on menty eteenpäin beussinkasvatuksessa Suomessa. Arkoja tai hyvin pidättyväisiä koiria oli hyvin vähän ja hyvä niin.

Omalla koirallani on mukavasti dominanssia ja se tykkää käyttää hampaitaan mutta missään nimessä niitä ei käytetä minuun. Sen kanssa on väännetty nuorempana asioista, mutta ihan samalla tavalla kuin muidenkin nuorien koirien kanssa oli rotu mikä tahansa. Ei beussit ole mun mielestä rotuna mitenkään "hurjia", yksilökysymykset ovat sitten asia erikseen.

Koulutettavuudesta sen verran, että mun koira oppii ainakin todella nopeasti ja sen kanssa ollaan edetty tosi hyvää tahtia eräässä pk-lajissa. Sen sijaan tokoa ei olla tahkottu vielä niin paljoa, koska rotu kypsyy hitaasti ja siksi tokon tyylinen viilaus ei ehkä ole sitä parasta tämän rotuiselle nuorelle koiralle ettei onnistu tappamaan tekemisen intoa heti alussa. En tiedä tarkoititko tätä seikkaa tuolla koulutettavuudella, koska mitä itse tunnen beusseja niin ovat olleet kaikki helposti koulutettavissa. Tietenkin yksilöissä ja ohjaajissa on eroa ja oikean motivaattorin löytäminen on aina haaste, etenkin jos koiralla ei satu olemaan lainkaan saalisviettiä (mä tykkään että sitä täytyy beussilla olla). Ihan hyviltä näyttävät nuo tulostilastotkin koiranetissä. Tietenkin jos kisatykkiä haluaa ja tahtoo edetä nopeasti niin beussi ei ole se oikea valinta, vaan sitten otetaan vaikka malikka.

Sulle on selkeästi osunut vaativa pentu, en sitä lähde nyt tässä analysoimaan kun en tosiaan tunne teitä. Tuli mieleen, että kyseessä voi olla myös jonkinlainen mörkökausi ja siitä voi hyvinkin meno vielä tasoittua ja rauhoittua. Sitä halusin tällä viestilläni sanoa, että pieni osa tämän rodun edustajista on noin vaativia (koska tätäkin topicia lukee varmaan muutama jotka beussista haaveilevat niin ei nyt pelotella heitä ihan suotta ). Koiria nämä ovat siinä missä muutkin. Beussifoorumilla on hyvä keskustelu arkuudesta, avoimuudesta ja pidättyväisyydestä. Kannattaa käydä lukaisemassa