Koirat.com

^Ei mekään tiedetä mistä se sen ois hoksannu

(Ja Lotta on kyllä oikeasti tosi iisi koulutettava. On namien perään. On vilkas ja tykkää kun sen kanssa touhuaa. Naksuttelemalla mä sitä kouluttaisin jos ois mulla... ei ku siis jos ois mun koira).

Kiitos taas vastuksistanne

Karvakamu, mä etsin sut sitten sieltä bedlari aitauksesta. Mä olen se sydämen kuvat silmissä siellä toljottava turisti. Niin ja mieskin tulee mukaan, mutta se osaa ehkä olla hillitympi kuin minä

Kyllä mä uskon että tullaan kissojen ja koiran kanssa pärjäämään ihan kivasti. Joo ja tuosta palkkauksesta tulikin mieleen, että naksutinta voisi ehdottomasti kokeilla. Eiköhän me koirulin kanssa jokin yhteinen sävel löydetä koulutuksessakin.

Meillä on ihan kävelymatkan päässä vinttikoirien juoksurata, mietin vain mahtaako sinne päästä bedlingtonin kanssa täytyy ottaa selville.

Lotan häkki on violetti, siinä on aika hyvä tuntomerkki. Mulla on tummat lyhyet hiukset ja musta jakkupuku päällä. Mun lähellä on luultavasti pieni punahiuksinen ja kovaääninen nainen... Lotan siskokin on siellä.

Lotta kiihdytyskilpailuissa vinttikoiraradalla

ryömimisharjottelua

Pitkästä aikaa tuli otettua kamera mukaan lenkille (piti saada testata uutta putkee). Lotan kanssa oli riekkumassa äitin Jasmi. Oli tosi kivaa, tytöt osas nyt leikkiä keskenään tosi kovasti ja humputtelivat urakalla.

Tässäpä samalla elpukalle bedlarin ja (ison) welshin kokoeroa. Jasmi on 48cm korkee ja painaa normisti 20kg, nyt varmaan enemmän koska maha on taas huonona ja on läski.

Mikä siinä on, että näistä bedlareista ei saa järkevän näköisiä kuvia kun ne leikkii? Nauran aina itteni kipeeks Tigrunkin kuville Hallasta. (Ja minkä takia tää bedlarikeskustelu on shelttien lisäks ainut rotukeskustelu jota luen..? )

^ sulla on bedlari kume!

^^ Hyvät kuvat, hyvin noista näkee kokoeroa. Meidän Justiinakin oli aika kookas, tosin ei ihan noin kookas. Oikein passelin kokoiselta bedlari vaikuttaa, jaksaa kulkea omilla jaloilla pitkätkin matkat, mutta esim. ruuhkabussissa saa kaapattua syliin.

^^^ Mulla on hartia pituiset tummat suorat hiukset, ja mun miehellä vaalean ruskeat lyhyet, ja tällä hetkellä movenber parta ja viikset, tiedä sitten onko niistä jo sillon päästy eroon. Paras tuntomerkki lienee, että ollaan molemmat alle 170 cm pitkiä.

Mä olen huomenna menossa yhden kasvattajan luokse kylään. Paikanpäällä on myös pentuja mutta mukaan ei lähde yhtään, vannon sen kautta kiven ja kannon. Meille tulee pentu vasta keväällä toukokuussa, vaikka olisi kuinka söpöjä ja pieniä ja hyviä Mutta siis pääsen kuulustelemaan tämän kasvateista, koska (toivottavasti) meille tulee pentu pentueesta jonka isä on tämän kasvattajan kasvatti. Kotiin voi lähteä sitten muisto sormissa pienistä naskalihampaista.

Uusi bedupennun omistaja ilmoittautuu. o/ Lauantaina kotiutui pieni narttupentu ja se on kyllä yllättänyt helppoudellaan. Kyseessä on ensimmäinen koirani, joten en tiedä oikein siitä, että onko kaikki pennut sitten ihan helppoja tällaisina ihan pikkunaperoina. Eiköhän ennemmin tai myöhemmin tule kuitenkin jotain takaiskujakin kun se tuosta kasvaa ja ehtii olla täällä vähän pidempään..

Eniten olen yllättynyt siitä, että nämä pari yötä on menneet aivan rauhallisesti. Molempina iltoina sitä on täytynyt estää vain kertaalleen pyrkimästä sänkyyn, jonka jälkeen se on nukkunut jotakuinkin koko yön rauhallisesti. Muutenkin uskoo kerrasta kun kieltää vaikka nakertamasta johtoja. Sisäsiisteydenkin suhteen näyttäisi siltä, että se ymmärtää jotakuinkin jutun juonen sikäli että heti pihalle mennessä tekee tarpeensa ja ne muutamat sisälle tapahtuneet vahingot ovat johtuneet lähinnä siitä, että olen itse kuvitellut liikoja pennun pidätyskyvystä.

Missä iässä se muuttuu kauheaksi riivöksi?

^ Voii, onnea pennelistä! Kuvia, kuvia!!!
Haluatko pistää yksärillä mistä sun pentu on tullut? En tiennytkään, että nyt jossain on pentuja ollut :)

Laitoin yksäriä.

Iska, päivää vaille 8 viikkoa vanha:

Ei niistä välttämättä tule riiviötä. Mä kanssa odotin, että milloin tulee hirviö-nukka, mutta se oli oikeastaan aina tosi helppo pentu ja teini. Ihan todella helpolla päästiin. Olihan sillä pieniä juttuja, esim. silppusi pussit ja paperit jos jäi sen ulottuville yksinollessa, mutta kaikki meni pelottavan helposti. Hihnassakin oppi kävelemään nätisti n. 5 sekuntia sen jälkeen kun laitoin pannan. :D Edelleen odottelen ongelmia.. No turkki on joskus takkuinen. Se ehkä!

Laita mullekin yksää mistä pentu, en mäkään tiennyt (onneksi.....) että jollain oli pentuja.

Toivon, että täälläkin päästäisiin helpolla. :D Yritän kuitenkin olla olematta turhan optimistinen, ettei tule oltua huolimaton.

Lotta on kyllä superhelppo ollu aina. Ehän mää oo sitä etes kouluttamalla kouluttanu koskaan Sen kans eläminen on vaan niin älyttömän helppoo ja sen suhtautuminen elämään on niin rento ja avoin. Lotta ei säiky mitään, ottaa asiat vastaan niinku ne tulee ja se on semmonen, että antaa mun hoitaa asiat ja ite on ihan rentona. Esim lenkillä kun on pari kertaa vastaan tullu koira joka on kohdalla tullukki yllätyksenä rähinällä päälle, onLotta vaan siirtyny mun taakse ja jatkanu rauhassa matkaa. Se jättää mut tulilinjalle hoitaan asian eikä ite ota stressiä.

Ihana pentu!! Onneksi olkoon ipanasta!

Musta sen näkee jo aika hyvin siitä pienestä pennusta että kenestä tulee millainen isona (ja onneksi näkee niin voi sitten helpommin ohjata oikeat pennut oikeisiin koteihin). Yuki oli maailman helpoin pikkupentu kun se oli semmoinen istuskelija filosofi joka harkitsi joka liikkunsa tarkkaan, muisti kaiken ja oppi suunnilleen yhdellä toistolla mikä on kiellettyä ja mikä toivottavaa.

Isompana se ei sitten olekaan ollut niin iisi kun pehmeänä koirana tosiaan muistaa kyllä kärsimänsä ikävyydet (esim lasten, kissojen ja toisten koirien osalta) ja kun sen itsevarmuus on kasvanut niin se on alkanut keksiä kaikkea kivaa. Junnuna se myös kokeili rajoja suht tosissaan ja yksinollessaan tehtaili kaikkea pientä mistä en koskaan päässyt sitä kieltämään kun en paikalla ollut (esim raahas pyykit pyykkinarulta saunan ylälauteelle, teki niistä pesän ja ilmeisesti nukkui siellä yksinolon vaikka olikin aina ovella vastassa meidän tullessa... koska se ei ollu yrittäny moista pienenä sitä ei oltu koskaan kielletty siitä... ).

Savun kohdalla totesin että haluan vähän reippaamman, rohkeamman ja vauhdikkaamman pennun ja sainkin just sellaisen. Se alkoi kiukutella mulle jo kasvattajan luona kun olin niin ikävä että rajoitin neidin elämää remmillä (ajattelin totuttaa siellä kun aikaa oli 4 päivää totutukseen ja edessä oli matka kahdella lennolla ja autoilla kotiin). Neidin ratkaisu moiseen ikävään oli lyödä takamus tiukasti maahan ja alkaa purra remmiä poikki Lopulta se huomasi että jos se kävelee ja puree remmiä siinä niin en huomaa sen aikomuksia yhtä hyvin joten sitä pitä vahtia aika lailla sen kävellessä

Lentokentällä sen suloinen kirkuminen kuului häkissä koko odotusajan(oli totutettu häkkiin, mutta neiti ei halunnut siellä olla, häkki jätettiin lentokentän henkilökunnan haltuun heti lennolle kirjauduttaessa). Kuuntelin kauhulla kun lentokoneeseen mennessä kiljunta vahvistui (pelkäsin että jos ko kiljuminen kuuluu ruumasta niin isosti niin kaikilla menee hermot siihen)... Mutta siellähän neiti oli ovella vastassa. Lentokapteeni oli kuullut sen huudot ja sanonut että ei sitä voi laittaa ruumaan kun se huutaa vaan otetaan sisälle koneeseen ettei oo niin kurjaa pienellä Mun saapuessa koneeseen se oli opettanut lentoemännille että toisen on oltava koko ajan kumartuneena lepertelemään sille (sen aikaa se oli hiljaa ja aina kun lentoemäntä koitti tehdä omia töitään niin Savu huusi). Se hankki kiljunnallaan meille ykkösluokan paikat Mikään hätä sillä ei tosiaan koko aikana ollu. Ihan vaan kova oma tahto. Ja sen tahdon kanssa on sitten painittu ihan jokusen kerran myöhemminkin... Mulle se on nyt ihan sielun kumppani ja luottokoira joka paikassa ja sen kanssa on aivan huippua harrastaa. Mutta muita ihmisiä se ei oikein tykkää totella vieläkään

Halla on jatkanut äitinsä jalan jäljissä. Se on hiljaisempi (paitsi suuttuessaan jolloin sen suloääni kuuluu kyllä kauaskin) mutta vielä omapäisempi tavallaan. Se sinänsä kyllä oppii nopeasti mitkä säännöt on, mutta se ei yleistänyt niitä pentuna mihinkään... eli kun se oli oppinut että mun sukkia ei saa hakea sukkalaatikosta niin se lakkasi tuomasta juuri sitä paria, mutta raahasi kyllä ilomielin toisen sukkaparin sieltä tai samat sukat pyykkinarulta. Sen kanssa on väännetty kyllä ihan joka ikisen asian kanssa aika pitkään, mutta sitten kun joku asia sen päähän iskostuu niin se kyllä sen asian osaa ja siihen voi luottaa.

Se myös ihan oikeasti tykkää niin hirmuisesti meistä ihmisistä ja kehuista että pyrkii aina olemaan kiltti. Pentuna sen kanssa todettiinkin usein että se haluaa olla kiltti ja jos kiltteyteen pyrkimisestä seurais palkintoja niin Halla pärjäis tosi hyvin. Se oli vaan niin vilkas että onnistui kehittämään sata tapaa olla tuhma siinä ajassa kun sen miettiväisempi veli vielä istui ja mietti tekisikö mitään. Hallahan oli se joka 5-6 viikkoisena oppi siirtämään tavaroita olkkarin pöydän eteen, kiipeämään pöydälle ja tekemään sieltä surmanloikkia kohti sohvaan (tipahtaen joka kerta mahalleen sohvan eteen koska välimatkaa oli liikaa). Sen kanssa sai oikeasti pelätä että lyö vielä päänsä pahasti jonnekin. Se oli erittäin vakaasti päättänyt päästä sohvalle koska siellä sen rakastamat ihmisetkin usein istuu. Nykyisin muru on tosi ihana enimmän osan aikaa, mutta en uskalla antaa sitä esim kammattavaksi juuri kellekään koska se kyllä kokeilee rajat uuden ihmisen kanssa varsin tehokkaasti

Molemmat tytöt on arjessa mulle tosi iisejä ja ne voi viedä mihin vaan eikä tarvi paljoa ajatella (kunhan tosiaan on itse mukana handlaamassa tilannetta) mutta Yuki on tosiaan paljon itsenäisempi ja herkkyytensä takia sitä pitää vähän miettiä ja toisaalta se "joutuu" uroksena tyttöjen edessä usein esittämään isompaa kingiä kuin onkaan mikä ei ole myöskään kivaa. Sillä on myös muutama ikävä harrastus (kuten mummojen säikyttely) joiden takia sitä pitää pitää tarkemmin silmällä vaikka se esim irti ollessaan yleensä pysyy lähempänä kuin tytöt ja liikkuu hitaasti himmailemalla...

Ihana pentu Onnea paljon!

Mä taidan arvata mistä pentu on tullut, mutta laitan yksärillä kysyen kanssa. Mä olen niin kade kun sulla on jo pentu ja mä vasta odottelen...

Minähän siis olin katsomassa pentuja ja rotuun tutustumassa, ja aivan kamalaa oli lähteä sieltä ilman pentua kotiin. Ne oli aivan aivan ihania!

Pennut on erittäin pahaa huumetta.

Meillä on siinä mielessä Nukan kanssa ihan erityinen suhde, että ollaan ihan vauvasta asti oltu sen kanssa tekemisissä aina ja ollaan kyllä kun paita ja peppu. Haittaakin siitä toki on, esim. näyttelyssä se veti mun luokse koko ajan (olin kyllä piilossa) vaikka kasvattaja esitti sen. Kasvattaja asuu ihan lähellä ja ollaan paljon tekemisissä, Nukka rakastaa kasvattajaa mutta minkäs sille voi kun oma äiti on niin ihana.

Meidän pitäis mennä taas tokokurssille, mutta talvella se on hankalampaa. Mutta kyllä me yks alo-startti haluttais kuitenkin saada. Ehkä ens vuonna sitten.. Nyt talvella keskitytään vaan fysiikkaan, lumessa juoksu ja tarpominen on hirveen hyvää liikuntaa ja kehittää lihaksia hyvin. Lumessa ylämäkeen juoksuhan on parasta pepputreeniä myös mulle. Nukalla on aika jäätävät reidet, vaikka se on alle 2v. Näyttelyssäkin tuli arvosteluun "lihaksikas taka-osa" ja toisalta on sen eteen tehty vähän töitäkin. Kuitenkin liikunta, ulkoilu ja treenit menee meillä aina näyttelyiden edelle.

Tosta helppoudesta vielä, Nukka sopeutuu myös vaatteiisiin, tossuihin, pipoon, kaikkeen. Porukoiden koiralle kun laitat tossut niin ei muuten ota askeltakaan. Mutta nyt onkin pystynyt tekee tunninkin lenkit ihan hyvin ja tänäänkin oli tyttö niin innoissaan, että oli koko lenkki yhtä iloista irrottelua. Kohta pääsekin jo jäälle!

Sitä odotellessa, että pääsee lumihankeen kahlaamaan. Nyt ihan matalakin lumikerros on ihan kamala juttu pennun mielestä. Vähän on hakusessa se, että missä tuota voisi rennosti juoksuttaa irti, kun kaikkialla on lunta. On se täällä kerrostalon pihalla juoksennellut vapaana joka päivä kun se vielä seuraa minua aika hyvin, mutta vähän tuntuu hurjalta pitää vapaana alueella jossa voi kuitenkin tulla vastaan ihan nurkan takaa muita koiria ja autotiekin on lähellä.

Tänään tosin ei seurattu ihan niin hyvin, kun Iskalla oli niin kylmä, että se paineli kesken kävelyn ulko-oven eteen istumaan ja jumahti siihen. Ei lähtenyt perään, vaikka katosin nurkan taakse. Onneksi lähti sitten uudelleen ohi kulkiessa perään, ettei tarvinnut antaa periksi, vaikka kylmähän sillä varmaankin vain oli.

Jännä nähdä millainen tyyppi tuosta kasvaa, itsellä kun ei ole ihan kamalasti silmää sen arvioimiselle että mikä on ihan yleistä pentutoimintaa ja mikä taas sitten pysyvämpää luonnetta.

Hei muuten, miten olette onnistuneet opettamaan pennut trimmaamiseen? Itse olen menossa jossain vaiheessa kasvattajan luokse opettelemaan ennen mitään omia yrityksiä, mutta jännä nähdä miten käy. Tuo kun ei oikein tykkää siitä että pitäisi pysyä paikallaan kun tehdään jotain ikävää, vaikka miten tunkisi namia naamaan samalla.

Emmä oo sitä trimmaamistakaan mitenkään opettanu. Se on vaan ollu siinä ku on käsketty. Pienenä Lotta kilju ku pieni kidutettu porsas kun sitä etes kampas, iski hammasta käteen urakalla. Mutta kun koskaan en antanu periksi, niinsitten se alko näytteleen kuollutta. Sepäs se mua vasta harmittiki....
Lotta teki viime talvena sitä, että kun oltiin vaikka hiekkakuopilla ja sitä alko tympiin, niin pikkumuori teki u-käännöksen ja lähti paineleen meidän jälkiä takas autolle. Sieltä se sitten aina löyty kyyröttämästä kun palattiin (lähdettiin siis perään). Lotta on aina ollu kyllä semmonen,että se tietää mitä se tahtoo. Jos sille annetaan vapaus valita siis.

Huomenna meillä lähtö etelään, semmonen 7-9 tunninajomatka edessä. Huhhuh. Kyllä onraskas reissu Lotallaki edessä. Perjantaina trimmi (pesu sitä ennen)', la ja su kehät (ja pesut kumpana päivänä). Maanantaina paluumatka. Huhhuh!

^ Ainiin messariin meette! Isot tsempit kehään, mua harmittaa ihan hirveesti etten pääse sinne. :(