Koirat.com

^ Jeee. :) Onnea pennun hankintaan!

Jee, lauantaina pääsen katsomaan bedlingtonia! Mun hyvän ystäväni entisellä työkaverilla on 13- vuotias vanhus jota menen tapaamaan. Näin niitä bedlingtoneja alkaa läheltä löytymään kun innoissani rodusta kaikille vaahtoan

^ Vanhukset on kyllä aivan ihania! No ja pennut tietysti kans ja aikuiset!

Oi ja voi, se oli ihana!

Miehen kommentti näkemisen jälkeen, ei hän edelleenkään ulkomuodosta niin välitä, mutta luonne oli kiva. Oli kuulemma hyvin spanielimainen Heti perään tokas että turkki oli kyllä ihanan pehmeä ja koira oli ilmeikäs, et ei siinä kuulemma mitään vikaa oikeestaan olekkaan..

Paljon tietoa tuli trimmaamisesta, sain nähdä välineitä ja koirasta katsotiin trimmirajoja tms. Ja meinataan yhdessä mennä tapaamaan muitakin bedlareita. Sain myös vanhoja bedlington-tiedote vihkosia vuosilta -91, -92, -99 ja 2000, niissä riittää selailua vähäksi aikaa. Eli oli todella antoisa reissu.

^
Aika klassinen kommentti mieheltä. Tosin tota spanielimaisuutta mä en ymmärrä Kun mä en ole yhtään yhtään spanieli-ihminen kun musta ne on ihan liian innokkaita ja osallistuvaisia

Turkki on pehmeä. Se on niitä juttuja joita on vaikea kuvailla eli koiraan pitää päästä upottamaan kädet. Vanhoista lehdistä oon melkein kade!

Tuliko mitään yllätyksiä? Miltä trimmaus kuulosti lähempää katseltuna?

Trimmaus sinänsä ei kauhean vaikealta kuulostanut. Vaikeinta taitaa olla koiran opettaminen trimmaamiseen. Eli "helppoahan" se on jos kaveri seisoo kiltisti paikoillaan... Niin ja että omat otteet olisi varmoja, niinkun että osaa käyttää välineitä tms. Meillä ainakin Justiinan kanssa on välillä sellasta draamaa, että trimmaaminen muuttuu triplasti haastavammaksi kuin mitä on.

Siitä tulikin mieleeni, että mistä kannattaisi katsella trimmauspöytiä ja mitä niistä kannattaa maksaa? Mulla on yhdellä kaverilla pöytä, mitä varmasti pääsis lainaamaan mutta ehkä olisi helpompaa jos olisi oma. Lattialla trimmaukseen en edes ryhdy, koska ei selkä kestä sellasta kumartelua. Ja ruoka,- tai työpöytä ei oo kauheen kiva, kun ei koira muutenkaan saa pöydillä olla. Jos tekis pikkuhankitoja jo etukäteen niin odottavan aika ei olisi ehkä niin pitkä

Niin ja toinen hankinta on trimmikone, eli mitä suosittelette. Meillä on joku kamala romu, mikä oli yhtä tyhjän kanssa. Maksettiin siitä 29,90 eikä siitä ole ikinä ollut mitään hyötyä, vaikkei tuolta spanieliltakaan muuta tarvinnut sillä ottaa kuin tassut ja korvat. Justiinahan käy nykyään ihan ammatti trimmaajalla, siten että mä itse pesen ja harjaan koska se ei jaksa siellä enää seistä kuin n. tunnin. Tää trimmaaja sano mulle ettei hänellä ole bedlingtoneista kokemusta, että kotitrimmin voi tehdä, mutta ei näyttelyyn. Mutta mä haluankin ihan itse opetella ja tehdä sehän on iso osa näiden hoitoa! Niin ja tietysti ne harjat ja sakset, näillä oli myös lerkupuristimet korvakarvojen poistamiseen.

Niin ja Tigru tuohon spanielimaisuuteen... mites sen nyt muotoilis. Meiän silmissä se tarkottaa samankaltaisuutta walesinspringerspanielin kanssa, jotka on aika persoonallisia. Samankaltainen persoonallisuus, eli niinkun valtavirrasta poikkeava koira vai miten sen nyt sanois. Ja ne ilmeet ja tuo yksilö oli ihmisrakas ja piti erityisesti miehistä, joten miestäni liehakoitiin oikein kunnolla ehkä se toi mieleen meidän oman koiran.

Meillä kyllä koira seisoo paikallaan, mutta trimmaus ei kyllä ole helppoa. Karva on niin pehmeää, että tasaisen jäljen saamiseksi saa kyllä opetella hetken jos toisenkin. Kunnon sakset ja trimmauskone on kyllä välttämättömät. Mulla on koneena Andis AGC 2-speed. Se on ollut todella hyvä kone, kasvattajalla on sama käytössä. Sakset kaipaisin uudet, mielellään vaikka kahdetkin. Onko jollain hyviä saksisuosituksia? Nuo vanhat on aika lyhyet, tarvitsisin pidemmät laadukkaat sakset.

^ Hyvä pointti ei tullut mieleen että karvan laatu on niin erilainen kuin spanielilla...

^^ Siis letkupuristin korvakarvojen poistamiseen.

Jep, ei oo ihan samaa käsitellä kuin wss... Murh. 15 vuotta spanieleita trimmanut, muttei mitään otetta tuohon pumpuliin. Onneksi kasvattaja järkkää alkuvuodesta trimmauskurssin, sinne marsmars!

Trimmipöytä kannattaa olla oma! Aika moni tuntuu hankkineen omansa Peten koiratarvikkeesta ja siellä näyttäisi nyt olevan tarjouksiakin pöydistä ihan kivasti! Meillä on säädettävä, joka on ikävän kiikkerä mutta toisaalta mä tykkään että pöytä on korkeampi kuin keskivertopöytä joten ei ollu kauheasti vaihtoehtoja (pesukoneen päällinen on yleensä aika näppärällä korkeudella ja jos siihen laittaa muovisen automaton niin se ei ole liukaskaan... näin niin kuin vinkkinä jos joku ei halua omaa pöytää ostaa eikä keittiön pöydällä tms seisottaa)

Trimmikoneista suosittelen panostamaan heti alkuunsa Andiksen tai Osterin koneeseen. Ehkä ostaisin nyt Andiksen AGC 2-speedin jos oisin konetta hankkimassa, sillä sitä on tosi moni suositellut. Älä ota johdotonta (akut eivät kuulemma pidemmän päälle kestä) äläkä mitään halpisversiota (eivät pysty ollenkaan bedlingtonin turkkiin). Teristä kestävämpiä ovat ne jotka eivät ole Fine cut tai keraamisia vaan ihan perus teriä. Ja teriksi tarvit 10 tai 15 (jotkut käyttävät myös 30...) ihan niiden lähes kaljujen alueiden leikkaamiseen ja minä suosittelen kyllä ostamaan lisäksi terät 5 (= niskan leikkuu) ja 4 (kropan siistiminen kun ei mennä näyttelyyn). Mutta sekin on sitten makuasia. Osan mielestä on suorastaan pyhäinhäväistys koskea kroppaan koneella (musta on vaan opetellessa ihan hyvä että voi vähän tasoitella niitä omia opetteluja ja turkin laatu paranee koneella ajaessa) ja toisaalta niska on alueena niin pieni että moni saksii sen. Laadukas kone maksaa 150€ ylöspäin ja terät n. 40 € / kpl.

Meillä korvakarvoja on nypitty enimmäkseen ihan vaan pinseteillä ja sormin, mutta jokin aika sitten ostin siihen ihan oman työkalun (taisi olla finndogsilta ne). Ihan peruskarsta (tyyliin tällainen) on turkille hyvä ja metallinen kampa (suosin mustia sellaisia semitiheitä... eli ei ihan niitä kaikista tiheimpiä eikä toisaalta kaikista harvimpiakaan). Ihan näppärä on tällainenkin kampa joka on kaksipäinen eli toinen pää on harvempi ja toinen tiheämpi. Sillä voi sitten käydä ensin harvalla sen turkin läpi ja sitten kääntää kamman ja käydä tiheämmällä uudestaan. Paras kampa on ostettu näyttelyreissulla kun hain Savun kotiin ois pitäny tajuta ostaa niitä joku sata sillä Suomesta en oo vastaavia löytäny

Saksista mulla on nyt kolmet... eli lyhyehköt Eickerit joilla on näppärää napsia tarkkuutta vaativat jutut (korvan reunat, suupielet yms yksityiskohdat). Sitten on Isot Roselinet jolla saapi tehtyä isoa tasaista pintaa kivasti (Yukin kroppaan ihan ehdottomat) ja uusin rakkauteni Show Tech:n käyrät sakset (joiden kanssa mä tykkään nykyisin trimmata tytöt melkein kokonaan... Bedlington kun koostuu melkoisesta määrästä kaaria niin koen noi kaarevat jotenkin tosi kivaksi. Mutta en mä tiedä oisko ne ainoina saksina kivat? (vaikka oon mä jokusen kerran havahtunut siihen että koko koira on niillä tullu saksittua eli vois ne mennä siinäki?) Kesti ehkä kahden trimmin verran tottua noihin suorien jälkeen, mutta nyt on suuri hätä jos ne on jossain hukassa kun trimmauksen aloittaa. Saksiin palaa n. 70-90€ (poikkeuksena noi ihmeen halvat show techit, jotka vahvoista epäilyistäni huolimatta ovat olleet ihan hyvät...) Laadukkaita saksiahan on vaikka mitä. Ja niihin voi käyttää just niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa (jossain näyttelyssä kokeilin jotain tosi kivan tuntuisia saksia jotka oisin kyllä kovasti halunnu jos ne ei ois maksaneet 250€...)

Lisäksi tarvitaan vielä ainakin fööni, mutta siihen käy ihmistenkin kapine jos siinä on kylmäpuhallus.

Spanielimaisuudesta: voi näissä toki olla paljonkin samaa, mulla ei oikeasti ole spanieleista kauheasti kokemusta Mutta jotenkin olen mieltänyt ne sellaisiksi jatkuvasti iloisiksi hännän paukuttajiksi jotka haluavat olla mukana kaikessa ja touhuavat more or less koko ajan (saa korjata jos oon väärässä). Mä tulisin hulluksi sellaisen koiran kanssa. Näähän on kyllä iloisia ja kotiin tullessa tervehtiminen on kaikkea muuta kuin hillittyä (kukahan ne ois opettanu ) mutta ei näitä muuten sisätiloissa paljoa näy eikä kuulu jos niitä ei kutsu paikalle tai niiden kanssa jotain touhua. Usein nukkuilevat omissa oloissaan eikä kaikki aina tuu ees tervehtimään kun tulen kotiin (Karvakamu voi kertoa tästä enempiki ).

Kiitos tiedoista! jos tekis pikkuhiljaa hankintoja niin voi huijata itseänsä ettei niihin niin kauheesti mene rahaa

No just tuollaisisa spanielit on, ja totta että se spanielin sähellys olemus puuttui, vaikka meidän tapaama yksilö kovin sosiaalinen olikin Meidän koira osaa kotona rauhoittua, mutta vieraiden tullessa rauhoittuminen kestää piiitkän tovin kun ne vieraat on niin ihania

Hahhaa, mä olen voittanut Mustiin ja Mirriin 100 euron lahjakortin Se on vuoden voimassa, voisi käydä tsekkaa mitä kaikkea kivaa sieltä sais...

^Joo itseään on hyvä huijata! Jos on oikein taitava niin myös puolison huijaus onnistuu (viime talvena mietin pitkään raatsinko ostaa turboföönin ja sanoin siitä miehellekin moneen kertaan. Se lopulta kysyi että miksi moinen on nyt niin iso asia että osta pois vaan... kunnes tajusi mitä se fööni maksaa sama juttu tänä vuonna kun trimmauskone alkoi temppuilla (pysyi päällä vain ollessaan omituisessa kulmassa). Kysyin monta kertaa että osaisikohan mies korjata ja mitä sen kanssa pitäis tehdä ilman mitään vaikutusta. Kunnes lopulta sitten sanoin että tarvin siltä rahaa koneen ostoon. Sekin oli ihan ok, kunnes selattiin yhdessä sivustoa jolta koneen ois voinu tilata. Meni 10 minuuttia ja mies oli tutkailemassa mikä mun vanhassa koneessa on vikana ja korjasi sen

Hyvä etten ollu ihan pihalla spanieleista! Eikä tosiaan ollu tarkoitus mitenkään mollata niitä vaan todeta vaan että mulle ne eivät käsittääkseni sopisi (ja ihan sama pätee villakoiriin ja toisaalta muista syistä esim pk rotuisiin tai metsästyskoiriin) ja siksi en nää samanlaisuutta luonteissa. Ihania koiria kyllä seurata esim harrastusten parissa!

Mustista ja Mirristä kysyisin trimmikonetta, kampaa, karstaa, shampoota ja muuta tällaista. Ehkä hyvässä lykyssä sieltä voisi saada sen pöydänkin (riippuu kovasti kaupasta onko ne kalliimpia kuin muualla).

Lotta kävi kuvauksissa:










Hallan päiväkirjaa päivittelin vasta ja facebookiin lisäsin videon (mutten taida osata linkata sitä sieltä tänne enkä oo ehtiny ladata youtubeen)

^ Hyvin kaunis Lotta!

Nukka sitten meni, ja otti jäniksen hengiltä. Mun vika, päästin tässä meidän (kerros)talon pihassa irti ja samantien hoksas pupun ja ampas perään. Pupu oli typerä, juoksi aukealle ja teki ympyrää, niin Nukka sai sen kiinni. Suoraan tarras niskaan/kurkkuun ja pupu parka huusi kuin syötävä. Sitä oli ihan hirveä katsoa. Tai toki yritin mennä väliin, mutta pupu ehti kuolla ennen kun sain Nukan siitä irti. Nyt hän kokee olevansa The Suuri Saalistaja ja istuu ovella vahdissa, että milloin pääsee pupujahtiin. Vaistojensa varassahan se toimi, mutta kurja temppu silti.

^^ Voi että kun tuo Lotta on kaunis, kyllä huomaa että kuvien ottaja osaa valokuvata. Meikäläisen kuvista ei tuommosia sais, vaikka olis kuinka nätti koira

^Ebeli ai kauhia...tosi inhottavaa...toivottavasti mulle ei koskaan käy noin. Tämä meidän lähiö on rusakoita ja metsäjäniksiä molempia täynnä, kettujakin vilisee ja ovat tosi kesyjä. Mun täytyy siis olla tosi tarkkana tulevan koiran kanssa

Allekirjoituksesta ehkä joku jo huomasikin, että meidän Justiina on siirtynyt vihreämmille laitumille . Ikävä on kova ja suru murskaava, no kaikki jotka ovat koirasta joskus luopuneet tietävät mistä puhun.. Mutta elämä jatkuu ja hyvä niin. Olin eilen 10 viikkoisen airedalenterrierin vahtina, ja pentukuume roihahti täysiin liekkeihin uudestaan. Oli ihana puuhailla pennun kanssa, siinä unohtui surut ja murheet.

Onkos messariin tulijoita? Itse ajattelin lauantaina olla paikalla 10.00 sydämen kuvat silmissä vilkkuen bedlington kehän äärellä.

^ Me tullaan Lottiksen kanssa :)

Lotta kävi eilen kasvattajalla trimmissä ja hitsi sieltä paljastu entistä enemmän kunnon harmaata! Kyljet on ihan kunnon tummat ja onhan se taas aikusemman näkönen.

Noi Tigrun kuvat on tosiaan Lotan viralliset 1v kuvat jotka tilasin, teetän sieltä tauluksi pari. Ne on aivan ihania!

Karvakamu, meidän täytyy ehdottomasti treffata messarissa. Mä pääsen näkemään tuon pikku kaunottarenkin

Mä aloin tuon Ebelin ^^ jänis viestin myötä miettimään bedlingtonin riistaviettiä. Meillähän kun on kaksi kissaa. Koira tulee meille pentuna ja kissatkin ovat tottuneet koiraan, ja näiden tottutamiseen toisiinsa nähdään vaivaa, mutta voiko kissaan juokseminen sisällä laukaista tuon riistavietin. Tarkoitan siis joskus kun koira on aikuinen, vaikka olisivat hyvin tottuneet toisiinsa, ja tulisivat toimeen? Entäs koirapuistossa joku minimini koira (eh, eihän nämäkään suuriä ole, mutta joku chihu) joka juoksee? Ehkä vähän hassuja pohdintoja, mutta kun tuo riistavietti on itselle niin paljon vieraampi kuin nuo nenämetsästäjät

Ja sitten kysymys motivoimisesta. Miten ja millä olette parhaiten saaneet motivoitua lampaitanne? Esim. agility tms. treeneissä. Mä mietin osaankohan itse motivoida koiraa oikein, kun tuolle spanielille ja saksanpaimekoiralle tosiaan maistui kaikki syötävä ja sen eteen oltas kiivetty vaikka perä edellä puuhun, eli lelulla motivointi on mulle aika vierasta. Olen kyllä kuullut kaikenlaisista kummalisista koirista, jotka eivät namin eteen eväänsä liikauta ja niistäkin joille kelpaa vain jokin superherkku!Tämäkin lienee yksilö kysymys niin rodussa kuin rodussa, mutta noin niinkun galluppina, kumpi toimii teillä paremmin nakki vai lelu?

Tälläisiä mietintöjä tällä kertaa, musta on tullut oikeen bedlington keskustelun terroristi, kun pommitan teitä viikon välein kaikenmaailman kysymyksillä

Ebeli: Ikävää Valitettavastihan se on niin että valtaosa bedlingtoneista lähtee kyllä pupun perään sellaisen nähdessään (eikä päästä irti) joten se oma valppaus on vaan tosi tärkeetä. Älä oo liian vihainen Nukalle tai itsellesi se koira ei vietilleen mitään mahda (eikä kyllä omistajakaan koiran vietille). Ens kerralla vaan tarkempana.

Elpukka :( Otan osaa suruun.
Saalisvietti on tosiaan aika moinen mietittävä välillä. Lähinnä niiden ulkoilutuspaikkojen suhteen. Moni bedlington on kissojen kanssa samassa taloudessa enkä kyllä ole kuullut ongelmista. Kissa on kuitenkin omaa laumaa eikä se sisällä niin mahdottoman pitkästi pääse sinkoilemaankaan. Ulkona en pitäisi kissaa ja bedlingtonia yhdessä irti... Ja meillä mä en pidä tätä porukkaa chihuahuan tai venäjän toyn kanssa irti. Yhteiset leikit ei kauhean hyvin suju noin pienen kanssa (kun nämä haluavat ennen kaikkea juosta ja noin pienet eivät vauhdissa pysy) ja toisaalta se riski siihen että pientä luullaan saaliiksi on kuitenkin olemassa. Toki mulla on lauma (ja laumassa nää jutut korostuu), mutta en pitänyt Yukia sen yksin ollessakaan ihan pienten kanssa puistossa irti kun se ei selvästi oikein tiennyt miten niihin suhtautua. Turha riski.

Meillä motivoi parhaiten lelu mutta namikin toimii. Riippuu hiukan tilanteesta ja tehtävästä kumpaa käytän. Uusi temppuja opetellessa mennään yleensä namilla (naksuttelussa iisimpi), samoin silloin kun tarvitaan "rauhaa" eli esim kontaktiesteillä ja sitten kun kaivataan vauhtia ja kasvatellaan motivaatiota niin käyttöön otetaan lelut (paitsi Yukilla se on päivästä kii kumpi käy paremmin).

Juu ei tässä Nukkaa voi syyttää, itseään kylläkin. Kissojen kanssa meillä on mennyt hyvin. Siskolla on kissa, ja Nukka on ollut siellä hoidossa. Pienenä ei ollut kissaa nähnytkään, mutta eipä ollut moksiskaan ja ne oli voinut jättää myös vahtimatta. Onneksi.

Olen mä Nukkaa uskaltanut pitää irtikin sen jälkeen, mutta on kyllä tarkastettu monta kertaa, ettei pupuja lymyile lähistöllä. Nyt alkaa taas tulla lunta ja Nukka on ihan innoissaan. Itekin taas pitää alkaa miettiä vaatetusta Nukalle ja itselleen. Me taidetaan tarvita vielä yks toppahaalari. Se muuten mikä on Hallalla tai Savulla, sellanen pinkki-vihreä on aivan ihana. Mutta sen valmistaja ei taida enää tehdä niitä, näin muistelisin. Täytyy tyytyä johonkin tavalliseen. :D

^Suosittelen teillekin tmi Taulukkaan umpihaalaria (collegevuorella normaalin fleecen sijaan). Se vihreä-pinkki on HippieHoundin joka jäi mittaamattoman mittaiselle tauolle (ja aika pitkä tauko tuntuu olevan kun nyt on toka vuosi).

Pupuset liikkuu aika usein tietyillä alueilla ja toisaalta myös tiettyyn aikaan (hämärän aika on pahin! eli pimeälläkin on turvallisempaa pitää koiraa irti).

Meillä Yuki ei tykkää kissoista (tykkäsi kunnes iski kateus kun tajusi että mä silittelen niitä ja on sillä pari aika ikävää irtokissakokemustakin), Savu sietää sisällä ja Halla rakastais isosti. Ketään ei oo kissoihin totutettu. Ulkona kaikki lähtisivät perään... Pupujen ja marsujen kanssakin tytöt on olleet hoidossa ilman ongelmaa (toki yksinollessa olivat sitten eri tiloissa), mutta omaksi en moisia uskaltaisi ottaa (no ja ei tarvi uskaltaakaan koska allergia). Kissan voisin ottaakin jos en ois niillekin allerginen.

Elpukka, todellakin tulet sittenmeitä tervehtimään! :)

Mulla on menny pitkään että on ihan oikeesti alkanu meneen Lotan kans koulutushommat yksiin. Eihän Peppikään mikään helppo ollu koska ei nameista ollu kiinnostunu, tää possu sitä kyllä on. Naksutin kuitenki toimii Lotan kans hyvin ja toi on kyllä fiksu ku mikä. Oppii hetkessä. Mutta laiskana possuna yrittää suorittaa temput makaamalla maassa söpönä ja kellahtamalla selälleen, että tätäkös tarkotit. En yhtään tiedä, mistä se tuon on hoksannu...