Koirat.com

Lotta on nyt ilmotettu ekaan näyttelyyn! Lähtään Tampereelle toukokuussa pupseihin esittäytymään.

Niin ja Lotta täytti eilen 6kk, niin se aika rientää :)

Voi että minä tykkään noista tuossa melkein kaljussa trimmissä. SITTEN joskus, kun minulla on bedlington ja jos ei näyttelyihin olla menossa niin varmasti ajelen turkin lyhyeksi. Ei tuo näyttelytrimmikään enää niin omituiselta ja oudolta näytä, kun noihin on vähitellen tottunut, mutta hieman hirvittää miten sen sitten osaisi ja saisi pidettyä hyvänä. Pitää vain yrittää sitten löytää kasvattaja, joka ei olisi ihan kammokaukana ja jonka luona voisi käydä trimmauttamassa ja itse opettelemassa kädestä pitäen.

Tuo polvi sallii kyllä kävelyn ihan kohtalaisesti, joten se puoli ei ole ongelma, täällä metsässä muutenkin löytyy hyviä irtipitopaikkoja eli juoksemaan kyllä pääsee. Tuollaista otusta jaksaa varmasti nostella pestessä paremmin kuin afgaania, joten uskoisin kyllä pärjääväni vaikkei tuo polvi enää koskaan ihan priimaksi tulisikaan.

Karvakamu: Onko teillä se Tuuri vielä suunnitelmissa? Tampereellekin voisi muuten lähteä, mutta on se vähän pitkä matka ja meillä on silloin Tyttikin.

Kuva

Tää Tigrun kuva saa mut aina niiiin hyvälle päälle



// muokkasin kuvalinkin tekstin
- griffon

^^ Tuuri vaihtui Tampereeseen, onnistuu trimmauksen kanssa paremmin kun tuonne on kasvattaja tulossa ja voi laittaa koiran aamulla :)

ransa kirjoitti:

Voi että minä tykkään noista tuossa melkein kaljussa trimmissä. SITTEN joskus, kun minulla on bedlington ja jos ei näyttelyihin olla menossa niin varmasti ajelen turkin lyhyeksi. Ei tuo näyttelytrimmikään enää niin omituiselta ja oudolta näytä, kun noihin on vähitellen tottunut, mutta hieman hirvittää miten sen sitten osaisi ja saisi pidettyä hyvänä. Pitää vain yrittää sitten löytää kasvattaja, joka ei olisi ihan kammokaukana ja jonka luona voisi käydä trimmauttamassa ja itse opettelemassa kädestä pitäen.

Tuo polvi sallii kyllä kävelyn ihan kohtalaisesti, joten se puoli ei ole ongelma, täällä metsässä muutenkin löytyy hyviä irtipitopaikkoja eli juoksemaan kyllä pääsee. Tuollaista otusta jaksaa varmasti nostella pestessä paremmin kuin afgaania, joten uskoisin kyllä pärjääväni vaikkei tuo polvi enää koskaan ihan priimaksi tulisikaan.

Kyllä kaikki asialliset kasvattajat ovat valmiita opettamaan trimmaamista kädestä pitäen. Mulla on ollut mahdollisuus opetella asiaa monenkin ihmisen opissa ja vieläkin saan neuvoa kun tuntuu että sitä tarvin (ja saisin varmaan kasvattajan trimmaamaankin kasvattinsa jos pyytäisin). Kun kuulin ekan kerran että kaikki eivät opeta niin olin ihan järkyttynyt jutusta! Eli oletusarvo on että kasvattaja on valmis kasvattejaan trimmaamaan ja opettamaan sen trimmin tekoa. Ja yleensä muutkin auttavat sen kans.

Musta ei kuulosta ollenkaan siltä että se sun polvi ois haitaksi bedlingtonin kanssa. :) Ja näitä kyllä nostelee aika näppärästi, jos on tarvis. Mä en kyllä pestessä nosta mihinkään vaan koirat kääntyy käskystä, nousee käskystä ammeeseen ja sieltä pois ja itse istun penkillä jos muistan sen hakea siihen viereen... aika usein tajuan pesun loppuvaiheessa köykistelleeni selkä mutkalla koiran yllä, mutta se nyt on vaan omaa tyhmyyttä. Narttuja on koon puolesta iisimpi nostella kuin uroksia. Varsinkin meidän pikkuponi on hyvinkin ergonominen nosteltava: 7,5kg pikkuinen otus joka pitää yllä lihasjännitystä nostettaessa ja ottaa itsekin kiinni jos sen nappaa syliin. Halla 8kg on jo astetta hankalampi kun se vetää ihan veteläksi nostettaessa :D ja Yuki 12,5kg on sit jo aika paljon isompikin, vaikkei ollenkaan mahdoton nosteltava sekään.

Huhhuh, ens viikon sunnuntaina on sitten meidän ensikoitos kv-näyttelyssä! Mutta mukava päästä Lottiksen kanssa reissuun. Lotta täytti viikko sitten 7kk, isot typy jo.

Tänään Lotta sai oman mökin.


Viikko sitten käytiin mätsärissä, Lotta SIN1 ja BIS10




Jostain syystä Lotta kävi tänään pyykillä.

Tuli mieleen sellainen kysymys, että miten on tuon turkin pesun kanssa näyttelyihin valmistautuessa. Pestäänkö bedlington juuri ennen näyttelyä vai pitääkö pestä esim. viikkoa aiemmin, jotta turkki olisi näyttelyssä sitten oikeanlainen?

Ei hitsin hitsi, mulla on ollut jo pidemmän aikaa ihan järkyttävä bedlarikuume!
Rotu vaikuttaa täydelliseltä minulle, paitsi turkin suhteen. Kuinka usein/ paljon bedlarin turkkia pitää puunata? Meillä kun on nyt sheltti niin sille riittää perusteellinen harjaus kerran parissa viikossa.

^ Mulla kans! Päivä toisensa jälkeen löydän itseni kuolaamassa bedlareita On tullut tutkailtua eri kasvattajienkin sivuja...

^ Multa saa sit kysellä kans. Taidan olla ainoa kasvattaja joka pyörii täällä :)

ransa kirjoitti:

Tuli mieleen sellainen kysymys, että miten on tuon turkin pesun kanssa näyttelyihin valmistautuessa. Pestäänkö bedlington juuri ennen näyttelyä vai pitääkö pestä esim. viikkoa aiemmin, jotta turkki olisi näyttelyssä sitten oikeanlainen?

Juuri ennen. Kysymys on pikemminkin siitä että ehtiikö pestä samana aamuna vai joutuuko pesemään edellisenä iltana Karva ei pysy suorana kovin pitkään ja jos on vähänkään kosteaa niin se alkaa kihartua aika nopeasti. Ja kehässähän sen pitää olla suoraksi föönattu. Trimmin voi tehdä aikaisintaan viikkoa ennen, mutta senkin suhteen viimeinen silaus tehdään sitten mieluiten siellä kehän laidalla eli napsitaan viimeisetkin hapsut pois.

Annsku kirjoitti:

Ei hitsin hitsi, mulla on ollut jo pidemmän aikaa ihan järkyttävä bedlarikuume!
Rotu vaikuttaa täydelliseltä minulle, paitsi turkin suhteen. Kuinka usein/ paljon bedlarin turkkia pitää puunata? Meillä kun on nyt sheltti niin sille riittää perusteellinen harjaus kerran parissa viikossa.

Se on hyvä kuume! (muuten paitsi että tahtoo olla krooninen tauti)
Turkkia pitää puunailla jossain määrin viikottain. Pennuilla joutuu tekemään useammin kahdestakin syystä: 1) pennun turkki on erilainen ja laadultaan työläämpi eli menee helpommin takkuun ja 2) kun pentua puunaa useammin niin turkin huollosta tulee sille tuttua (menee vähemmän aikaa kerralla jolloin pentu jaksaa toimet ja toisaalta toisto on pennulle vaan hyväksi). Mutta aikuisella kaava menee suunnilleen näin:
* Kerran viikkoon koira karstataan ja kammataan läpi. Aikaa menee n. 15 minuuttia koko koiraan (jos sitäkään).
* Koira pestään kun se on likainen. Tämä riippuu kovasti koirasta, sen iästä (pennut likaantuu nopeammin) ja vuodenajasta. Keväisin ja syksyisin pestä saa aika usein kun taas talvella voi mennä pitkäänkin. Pesu vie puolisen tuntia jos koira on kovasti likainen ja huomattavasti vähemmän jos se ei ole kovin likainen. Föönaus ei ole joka pesulla ihan pakollinen, mutta helpottaa jossain määrin jos sen jaksaa aina tehdä. Mä en kyllä ole föönannut juuri kuin trimmien yhteydessä (nämä kuivuvat omillaankin alle puolessa tunnissa). Kuiva koira sit kammataan pikaisesti läpi.
* Trimmaus kannattaa tehdä 4-6 viikon välein. Silloin koira on aika lailla siisti kokoajan. Lisäksi ylipitkä turkki takkuuntuu helpommin ja on siis vaikeampi pitää kunnossa. Ensin pestään ja föönataan koira. Kammataan karva pystyyn. Sitten leikataan ja ajellaan koneella. Aikaa menee koko touhuun 3-4h (kokenut trimmaaja tekee kotitrimmin nopeamminkin jos pohjat ovat kunnossa).
Kuulostaa ehkä aika paljolta näin, mutta ei oikeasti ole vaikeaa ja turkki kyllä palkitsee. Se ei haise koiralle koskaan oikein hoidettuna. Siitä ei irtoa karvaa. Ja se on ihanan pehmeää siliteltäväksi. Kaverin kanssa laskeskeltiin joskus että se käyttää karvojen imuroimiseen enemmän aikaa kuin me turkin hoitoon.

Meille on kuka tahansa bedlingtoneista kiinnostunut tervetullut käymään. Ja käymään myös niin että näkee sen trimmauksen alusta loppuun (saa kokeillakin jos haluaa). Eli laittakaa vaan viestiä jos yhtään siltä tuntuu. Lupaan että me ei purra (Karvakamu voi vahvistaa sillä me on se aivopesty!)

^ Ei kyllä kuulosta ainakaan minulle pahalta tuo turkin hoito, kun on tottunut puunaamaan näitä spanieleita Tässä taannoin meillä sattui töissä käymään bedlari, oli pakko mennä silittelemään ja oli se karva pehmoista! Ja yllätyin muuten koosta, jotenkin kuvista mieltää pienemmäksi koiraksi mitä oikeasti on! Täälläpäin ei kovin usein bedlareita näe..

Minua hirvittää tuo trimmausosio tuossa turkin hoidossa... Itsehän se olisi opeteltava tekemään... Pesu, föönaus ja harjaus ovat tuttuja juttuja entiselle afgaaninomistajalle.

Muutamaan kertaan olen jo miettinyt uskaltaisiko lähestyä kasvattajia ja kysellä, josko olisi mahdollista päästä tutustumaan rotuun TODELLA hyvissä ajoin (meillehän seuraava koira tullee 2014/2015, eikä vielä ole ihan varmaa, että rotu on tämä minun himoitsema, kun lapsilla ja miehellä voi olla jotain mielipidettä seuraavaan koiraan)

Noin 100km vanhempieni luota olisi yksi kasvattaja, joka vaikuttaa sellaiselta, että sieltä voisi sitten aikanaan kysellä pentua, mutta mitä mahtaisivat ajatella, jos tunkee nenäänsä tutustumaan jo pari vuotta etukäteen. Ehkä maltan mieleni vielä toistaiseksi ja yritän jossain näyttelyssä bongata rodun edustajia ja käydä jututtamassa. Toivottavasti ensi kuussa Tuurissa olisi edes joku bedlari paikalla.

^ Kyllä sinne vissiinki on joku tulossa.

Ja joo, kyllä tuonne Tigrun luo uskaltaa koiriin mennä tutustuun :) Ja meille saa kans tulla. Tosin Lottis on pupsi, joten ei meillä samaa kuvaa saa rodusta kuin tuolla kolmen aikuisen keskellä. Tosin asutaan niin lähekkäin, että voidaan myös tälläytyä samaan paikkaan :) Ja me kuljetaan Seinäjoki / Tampere suunnalla kans, joten ne osuu kartalle paremmin mitä Oulu, niin saa ilmota.

Lotta viime sunnuntaina Tampereella.

^ Lotta on kovin sievä :)

Kiitos. Niin se on munki mielestä

Lotta on semmoinen hymytyttö!

^

Hei! Täällä ilmoittautuu kanssa yksi omasta bedlarista haaveileva. Muutaman mieltä askarruttavan asian haluaisin kysyä, kun täältä kerran löytyy bedlarikokemusta omaavia ihmisiä

Eli kuinka pehmeitä koiranne ovat? Itse käsitän pehmeyden siis mm. taipumukseksi muistaa ikävät kokemukset ja palautua epämiellyttävistä tilanteista huonosti. Kokemusta minulta löytyy erittäin pehmeästä koirasta, enkä toista samanlaista halua.

Sitten, leimaantuuko bedlari kiihkeästi yhteen ihmiseen? Tämä on nimittäin myös ei-toivottu piirre tulevassa koirassani. En halua koiraa, joka on jatkuvasti kiehnäämässä vieressä ja joka palvoo maata jalkojeni alla.

Ja vielä turkinhoidosta, vaikka siitä on täällä jo paljon kirjoitettukin; osaisiko kukaan verrata villakoiran turkkiin? Villiksen (ei näyttelytrimmissä) trimmaamisesta kokemusta löytyy, enkä koe sitä ollenkaan vaikeana, työläänä tosin. Upean näköisiä muuten nuo lyhyeksi trimmatut bedlingtonit, vaikkei tuo rodunomainen trimmikään hassumpi ole.

Harrastatteko bedlingtonienne kanssa jotain (muuta kuin näyttelyitä)? Itseäni kiinnostaisi ainakin agility ja mahdollisesti MEJÄ, löytyisikö bedlingtoninterrieristä potentiaalia harrastuksiin?

Minä nyt en ihan hurjasti omaa tätä kokemusta, Lotta kun on vasta 8kk täyttänyt. Mutta, kun spanieleista kokemusta on taas sitten aika pitkältä ajalta, niin verrata pystyy.

Lotassa oon alusta asti tykänny siitä, että jos se säikähtää, niin se on kaks sekunttia ja se puistelee päätään ja on vaan et hei, ei täs oo mitään hämminkiä. Ja ei sillä kyllä vielä ainakaan ole yhtään mitään pelkoja ollu. Nyt on mörköikä ja murisee ja haukkuu monille jutuille, mut sitten me käydään yhdessä tarkistaan ne roskapussit ja epäilyttävät kivet.

Kyllä minä sanoisin, että Lotta on ihan mun koira, mutta ei sillä kyllä ole koskaan tuottanu ongelmia jäähä vaikka vieraaseen paikkaan ilman mua ja kotonakin se touhuaa ihan omiaan, ei koskaan seuraamalla seuraa. Joskus hakeutuu sohvalle viereen tai näin, mutta se on paikoissa, jotka itse valitsee miellyttäviksi. Toihan nyt on niin itsepäinen ja itseriittonen, että ihan sillon 10 viikkosenakin saatto lenkillä päättää, että enää ei huvita, lähden kotiin. Ja sitten se käänty lenkillä ja taapersi päättäväisesti autolle odottaan että muut tulee.

Me ei vielä harrasteta muuta ku näyttelyitä, mutta kesälle /syksylle katsotaan kyllä sitten agilityn alkeiskurssi. Ja toko mua itteeni kiinnostaa, niin voi toki olla et siitä sitten alotetaan ensin.

Lottahan kuulostaa (ja näyttää) varsin täydelliseltä pikkuiselta

Tuota voimakasta leimaantumista pelkään lähinnä siksi, että tällä hetkellä omistan koiran, jota ei oikein voi viedä hoitoon, kun se ikävöi minua voimakkaasti. Samoin yksinolemisen kanssa on ollut pennusta saakka ongelmaa (koirani on nyt 5v), myös silloin kun koiran seurana on joku muu kuin minä. Tuskin kuitenkaan millekään rodulle on ominaista vastaava käytös, taitaa olla enemmän yksilöstä kiinni.

Jahka päästään nykyisen koirani kanssa eroahdistuksesta voitolle, niin voi alkaa häiritä kasvattajia yhteydenotoilla. Siihen saattaa tosin mennä aikaa..

Meidänkään tyttö ei ole eriityisen pehmeä. Ja tän sisko nyt varsinkaan. :D Viikonloppuna sitä tuli jalkapallo puistossa päähän, kun jotkut pojat potki vieressä. Kyllä se sen jälkeen väisti jos pallo tuli lähelle, mutta yhtä innokkaasti kyttäs sitä peliä silti. Idiootti kun on. Treeneissäkään ei paineistu, hyvin kestää toistoja ja on ollut melko helppo treenata tokoa. Agilityä monet harrastaa ja siihen löytyy varmasti potentiaalia ja miksei jälkeenkin, sitäkin taitaa osa harrastaa.

Meilläkin onnistuu hoitoon jättämiset sun muut hienosti. Ei tuo taakseen vilkaise, etenkin jos tuttujen luo lähtee hoitoon ja joka paikassa on hyvin mennyt. Minä olen meidän koiralle ykkösihminen, mutta se näkyy lähinnä siten, että ulkona vapaana ollessa seuraa mua, eikä avoa. Sen verran on meidän perään, että lenkillä ei lähde näköpiiristä pois, jos vapaana on. Huitelee siis näköetäisyydellä ja jos siitä meidät kadottaa, niin kiire tulee. :D Mutta se on tosiaan kätevä, kun ei karkaa. Yksinolot on sujunut aina hyvin, mutta se tosiaan on yksilökohtaista.

En vaihtais.