Koirat.com

Misteli kirjoitti:

Mulla on vähän hankala tilanne, kun asutaan niiiin kaukana kaikesta ja noi kennelitkin on olleet satojen kilometrien päässä. Eli ei ihan helposti päästä pentuja katsomaan, saati sitten narttuja, vaikka mieli kyllä tekisi. Hyvähän se jos asuisi vaikkapa Etelä-Suomessa ja pääsisi helposti ja nopeasti joka paikkaan.

Voih, toi on niin totta! Itse en suunnittele nyt bortsunpentua, mutta kyllähän tuo välimatka kasvattaa huomattavasti kynnystä lähteä jotain narttua katsomaan, vaikka pennut kovasti houkuttaisikin.

Tällöin voidaan sopia vaikkapa tapaamisesta jonkin koiratapahtuman -kisan tai -kokeen yhteydessä kasvattajan kanssa, johon molemmille olisi kohtuullinen matka. Tietenkään et pääse tuolloin näkemään koiraa omissa kotioloissaan mutta antaa kuitenkin jonkinlaista käsitystä koirasta ja siitä, miten se käyttäytyy kun ympärillä on hälinää ja toisia koiria.

Bea tänään 2-vuotta! Sen kunniaksi neitokainen saa tänään uudet valjaat (se arvostaakin niitä varmaan ihan hirveästi) ja täytyyhän sille kakku tehdä :)

^Paljon onnea Bealle!

Onnittelut Bealle!

Onhan noita kasvattajia ympäri suomea. Ei todellakaan vain pk-seudulla. Itse olen ainakin valmis ajamaan pennun perässä vaikka toiselle puolelle suomea jos pentu on sellainen minkä oikeasti haluan.

Bealle onnittelut :)

^Jos minua tarkoitat niin kyllä olisin itsekin valmis lähtemään, mutta autottomana ja kortittomana on hankala lähteä käymään kasvattajien luona näytillä. Ja me tosiaankin asumme täällä keskellä ei mitään, jossa lähin kaupunki on kolmen tunnin ajomatkan päässä. Vanhemmat ovat kaiken lisäksi yrittäjiä, joilla on vähän lomaa ja vie aikaa lähteä ajelemaan ympäri Suomea, etenkin jos se osoittautuu lopulta turhaksi eikä kasvattaja myykään pentua. Jos voisi tehdä vaikka alustavan varauksen tai olisi melko hyvä mahdollisuus saada pentu niin silloin sitä helpommin tulisikin lähdettyä. On näitäkin kasvattajia kyllä, jotka ottavat varauksia ja se olisi mulle ihanteellista.

Menin sitten minäkin tuossa jokunen aika sitten vaihtamaan rotuhaaveeni bordercollieen. Tuntuu että kaikki mitä koiralta haluan löytyy tästä energiapakkauksesta.

Varovaisesti sivusta seurailin näitä keskusteluita ja lueskelin rotukuvauksia ja vihdoin uskaltauduin pistämään viestiä muutamalle kasvattajalle. Tosi hyvin vastailivat, olisikohan yksi tai kaksi jotka eivät (vielä) ole vastanneet, ja tuli kyllä vastauksista sellainen kuva että kaikki ovat aivan täysillä mukana jotta löytyisi se oikea pentu. Olen vielä aivan alkutekijöissäni tämän rodun kanssa, vaikka muuten olenkin koiran ottamista miettinyt jo pitkään, joten nyt on sitten edessä pitkä tie kun pitäisi lähteä oikeasti tutustumaan rotuun. Yhtään tuttua bortsua ei lähipiirissä ole.

Kyselin hirveän tarkkaan etenkin bortsun ongelmapuolista, kerroin omasta tilanteestani ja alun käsitykseni kauhean vaikeasta (lue: mahdoton) koirasta vaihtuivat hyvin nopeasti. Ei tämä nyt varsinaisesti helppo rotu ole vieläkään, mutta paljon vääriä käsityksiä korjaantui kun sain kasvattajilta vastauksia.

Mitäs mieltä te olette noista eri linjoista? Onko näyttelylinjainen helpompi kuin työlinjainen? Tuo on oikeastaan ainoa asia josta olen saanut ristiriitaista tietoa, kun muutamat sanovat että työlinjaisilla oltaisiin todettu hieman enemmän häiriökäyttäytymistä ja toiset taas sanovat että nimenomaan työlinjaiset on jalostettu siihen että toimivat paremmin ihmisen kanssa ja "kuuntelevat" paremmin, ovat parempia kotikoiria.

Haaveena olisi löytää sellainen koira jonka kanssa olisi helppo liikkua missä vain. Sellainen jonka kanssa voisi harrastaa kaikenlaista, pääasiassa haluaisin itse harrastaa TOKO:a ja agilityä. Paimennustakin olisi hauska kokeilla, mutta en tiedä onko siihen Tampereen alueella mahdollisuutta. Kuten tuolla joku muukin sanoi, on/off -nappi pitää löytyä, eli kotona ollaan rauhassa mutta työhön lähdetään innoissaan. Koiran pitäisi tulla toimeen niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa. Kaikkia ei tarvitse rakastaa, minulle riittää että sietää muita. Paljon tietty muitakin kriteereitä koiralla on, mutta tuossa muutamia yleisiä.

Ulkonäkö on sivuseikka, mutta jos oikein valitsemaan pääsisi, mieluusti ottaisin sellaisen pidemmällä (mutta suht ohuella) turkilla varustetun mustavalkoisen "perusbortsun". Ne vain on niin kauniita.

^ Omasta mielestäni tarkkoja yleistyksiä käyttö ja näyttelylinjaisten eroista on mahdoton tehdä, mutta oman mielikuvani mukaan näyttelylinjaiset ovat lähempänä "taviskoiraa", esim tavallista collieta kun taas työlinjaset linjauksensa mukaisesti ovat jalostettu nimenomaan työntekoa varten. Mistä olet kuullut tuon väitteen, että työlinjaisilla olisi enemmän häiriökäyttäytymistä? En tiedä voisiko väite pohjautua siihen, että työlinjaisilla on suuremman toimintatarmonsa vuoksi suurempi todennäköisyys aloitaa jokin häiriökäyttäytyminen, jos ne eivät saa käyttää toimintatarmoaan hyväksyttävällä tavalla? Itselläni ei ole niin paljon kokemusta eri linjoista että voisin asiasta suuria lauselmia sanoa, mutta oman koirani kasvattajan mielestä työlinjaiset erottavat helpommin milloin ollaan hommissa ja milloin vapaalla ja osaavat paremmin rajoittaa esim. paimennuksen vain tiettyihin kohteisiin, jos niille annetaan siihen mahdollisuus.

Omat kriteeni pentua etsiessäni sisälsivät nuo samat pointit kuin sinullakin ja jos paimennus kiinnostaa, niin silloin kannattaa ehdottomasti hankkia paimenlinjainen pentu. Itseltäni löytyy tällä hetkellä 11 kk vanha työlinjainen bc narttu, joka on kyllä ollut juuri sitä mitä olen pennulta toivonutkin. Asumme Tampereella, joten jos sinua kiinnostaa, niin Sumuun saa kyllä tulla tutustumaan lähemminkin.

Bea kiittää onnitteluista
Jos Fay eksyy joskus Espooseen, niin Beaakin voi tulla moikkaamaan.

Itsekin olen aina sen käsityksen saanut että showlinjainen bortsu on helpompi, etenkin vasta-alkajalle. Senpä takia minäkin haen pääasiassa näyttelylinjaista pentua, mutten toisaalta tykkää liian raskasturkkisista koirista. Samanlainen "kauneusihanne" minullakin on: suht pitkäkarvainen mutta ohutturkkinen mustavalkoinen koira. Ne tosiaan on kauniita :) Mutta pääpaino pennunhankinnassa on tietenkin terveydessä ja luonteessa, ulkonäkö on sivuseikka eikä näy-tuloksilla ole minulle mitään merkitystä. Olen saanut sen kuvan että työlinjaiset bordercolliet on luonteeltaan säpäkämpiä ja kiihkeämpiä, työntekoon jalostettuja koiria. Näy-linjaiset taas ovat pehmeämpiä ja helpompia, jotka eivät vaadi omistajaltaan niin paljon. Toki mielikuvia on erilaisia myös kasvattajien keskuudessa, mutta minun käsitykseni on tällainen.
Hyvin ovat kasvattajat minutkin ottaneet vastaan tuolla bortsumaailmassa ja koirakirjojen käsitys vaikeasta koirasta on muuttunut. Bortsutkin ovat kuitenkin vain koiria :) Ei helpoimmasta päästä tosiaankaan, mutta ei ylitsepääsemättömänkin vaikeakaan. Toki rotuun pitää tutustua kunnolla että tietää mitä on ottamassa. Aktiivinen käyttökoira kuitenkin kyseessä, todellinen energiapommi tosiaan :)

Täällä myös yksi bortsusta haaveileva. Haave tulee olemaan haave vielä ainakin sen parisen vuotta, että saan nykyisen kouluni käytyä loppuun. Koulun asuntolaan kun ei ole kuin yksi koira sallittu. Ja tämä odotus on ihan hyvä myös, että saisin tuolle ensimmäiselle riiviölle hieman lisää ikää ja järkeä mittariin. Nyt tuo käytös ei ole vielä mitenkään ihannoitavaa.. Bortsu on tällähetkellä siis se rotu jota eniten mietin, mutta kyllä sitä mietintämyssyssä pyörii vielä nahka ja kelpiekin... Bortsun on ainut jossa olen jo kasvattajia katsellut... Ensimmäisen kanssa tuli niin mokattua.. Toiste en halua mokata ainakaan vanhempien tai kasvattajan valinnassa. Hyvin kun on aikaa niin pystyy tutustumaan sekä kasvattajaan että emoon.. Kovasti vaan meinaa järki unohtua kun eksyy agility-kisoihin tai vastaaviin tai ihan vain nettiin kuvia katselemaan.. Odottavan aika on pitkä

Pehmeydestä puhuttaessa kannattaa muistaa, että useinmiten pehmeä koira on käytännössä hankalampi kuin hieman kova. Bortsuissa, myös työlijaisissa moni koira on myös ns. ohjaajapehmeä eli koira on muuten suht kova, mutta ottaa ohjaajalta saadun palautteen vastaan varsin herkästi. Paimenena työskentelevältä koiralta kuitenkin vaaditaan että se kuuntelee ohjaajan pieniäkin vihjeitä, mutta ei lopeta työskentelyä esim. lampaan pienestä puskusta tai potkusta.

Minun bortsuhaaveesta tulee viimein totta kun tänään varmistui pennun saanti. Pitäisi tässä lähipäivinä maksaa varausmaksu ja sitten yksi tyttöpentu on virallisesti minun Nyt alkaa kuuden viikon jännittävä odotusaika ja pentu kotiutuukin sitten elokuun lopulla. Aion kyllä käydä pentuja katsomassa jossakin välissä. Kasvattaja vaikutti mukavalta ja yhdistelmä on hyvä. Sitten täytyy alkaa miettimään sitä miten saadaan tämä talo pentuturvalliseksi ja pitää rakennella jonkinlainen pentuaitaus. Toki pennuntarvikkeita pitää shopata. Siinä siis puuhaa odotusajaksi.

Hienoa kuulla Misteli! Minä en tuollaisesta varausmaksusysteemistä olekkaan tiennyt... Mutta laitoin yksityisviestiä niin katsoppa se :)

^ Minun mielestäni varausmaksu on ihan yleinen käytäntö pentujen kanssa? Oli siis kyseessä minkä rodun edustaja vain :)

Eipäs tullutkaan pentua nyt tuosta yhdistelmästä. Peruin varauksen vähän aikaa sitten sattuneesta syystä, josta ei nyt sen enempää. Valinta oli minun ja olen siihen oikein tyytyväinen, vaikkakin se pennun saanti taitaa siirtyä myöhemmäksi. Mutta eipä oikeastaan harmita, tein mielestäni oikean päätöksen :)

Tuo varausmaksu on tosiaan aika yleinen käytäntö ja sen ymmärrän että kasvattajat sen pyytävät. Todistaa jollain tapaa että ostaja on oikeasti pentua ottamassa eikä ilmoita viime hetkellä ettei pentua otakkaan ja pennut jäävät kasvattajalle käsiin.

^Mielestäni oikean päätöksen teit jos pentu ei oikealta tuntunut ja mitä tuolla eräällä toisella sivustolla kirjoitit...Itse ainakin haluan pennun vanhemmat nähdä (tosin Lorella isän näkeminen ei onnistunut kun on ulkomaalainen koira).

Jep, kyllä se oli oikea päätös :) Ei vain jäänyt hyvä tunne pentueesta puhelun jälkeen. Ja haluan olla ehdottoman varma päätöksestä, ettei myöhemmin kaduta. Minulla on tässä edelleen muutamia pentueita harkinnassa/toiveissa ja ainakin yhdessä paikassa olisi tarkoitus mennä käymään, mahdollisuuksien mukaan. Tänään ajattelin yhdelle toiselle kasvattajalle soittaa, että saas nähdä minkä sieltä saan tuomioksi ;)
Mutta, hyvää pentuahan kannattaa tunnetusti odottaa!

Nyt on sitten ensikosketus rotuun saatu kun kävin katsomassa neljää bortsua ihan livenä. Kaikki nämä yksilöt antoivat todella hyvän kuvan rodusta. Tai ainakin sitä kautta että jokainen oli hyvin eri tyylinen rotunsa edustaja. Siinä samalla sai tietty kysellä kaikenlaista bordercollien luonteesta, sairauksista ja muista rotuun liittyvistä asioista. Ehkä kaikkein vaikeinta itselle oli erottaa mikä kuuluu rotuominaisuuksiin, mikä koiran persoonaan ja mikä taas tulee koulutuksen kautta. Myöskin niistä negatiivisista asioista juttelimme mutta mikään ei vielä(kään) kuulostanut ylitsepääsemättömältä. Erityisesti yksi näistä neljästä koirasta pisti silmään juuri sellaisena jollaisen itsellenikin haluaisin. Suuri plussa tietty rodun puolesta!

Joku kysyi että mistä olen saanut sellaisen käsityksen että käyttölinjaisissa olisi enemmän häiriökäyttäytymistä kuin show-linjaisissa. Olen monestakin paikasta kuullut että työlinjaiset esimerkiksi enemmän paimentaisivat autoja, ihmisiä, polkupyöriä, yms. kuin näyttelylinjaiset. Nämä kommentit eivät ole siis tulleet ainakaan suoraan bortsuharrastajilta joiden kanssa olen jutellut vaan ihan muualta. Olen kuitenkin nyt hyvin monelta taholta kuullut että koiran persoona ja vanhempien luonteet merkitsevät enemmän kuin linja. Ehkä kuitenkin näissä asioissa pitää uskoa mieluummin kasvattajaa kuin serkun kaiman tuttuja joilla ei edes ole minkäänlaista kokemusta itse rodusta.

Kaiken kaikkiaan tuo tapaaminen oli hyvin piristävä kokemus! Kyllä siinä vain niin saattaa käydä että meille "ihan vahingossa" sellainen seuraavaksi tulee.

Mun bortsukuume on kasvanut aika kovaksi.

Seuraavaksi pitäisi jossain vaiheessa saada aikaiseksi lähdettyä tapaamaan kasvattajia.
Mulla 3-4 kasvattajaa, joiden koiriin aion tutustua tarkemmin ja jossain vaiheessa yrittää päättää mistä haluan oman koiran.