Koirat.com

Misteli ja empuli Voivat jatkaa varmaan tätä asiaansa esimerkiksi ykstyisviestein.

Mikäli itse olisin kasvattaja niin haluaisin ehdottomasti tavata tulevat pennun omistajat henkilökohtaisesti ennekö heille pentua lupaisin. Meileissa ja puhelimessa kuka vain voi olla mitä vain. Koira on elävä olento eikä sen varaaminen kuulu mielestäni olla vain puhelinsoitto " Hei varaisin yhden narttupennun kiitos". Pennunottajanakin haluan kyllä nähdä pennut sekä jutella kasvattajan kanssa ihan kasvotusten. Mielelläni näen myös pentueen emän ja jos mahdollista myös isän sekä tietenkin kasvattajan muita koiria.

empuli kirjoitti:

Voi voi Misteli, kyllä et sinäkään osaa viestejäsi lukea mitä silloin kirjoiteltiin tai sitten luetun ymmärtämisessäsi on jotain häikkää =( Ja kyllä kerroin emän lonkista sinulle samanlailla kuin muillekkin..
Pentuja EI ole luovutettu alle 7 viikkoisina ei nyt eikä KOSKAAN aiemminkaan. Kaikenlaisia juttuja on liikkeellä aina, mutta huhut ja tosiasiat on kaks täysin eri asiaa ja kannattaa selvittää faktat ennen syyttelyjä!!
ja sanelit hyvinkin.. kerroin sinulle, etten ota vastaan pentuvarausta jos en näe ensin ostaja ehdokasta, jos sen pennun oikeesti haluaa, niin silloin tullaan näytille!! ei sopinut sinulle moinen ja sen jälkeiset viestisi olivat sen mukaisia =(
Mutta, pennut ovat erinomaisissa kodeissa ja toivottavasti sinäkin sen pentusi ja sopivan samalla aaltopituudella olevan kasvattajan löydät.
Kasvattajilla on omat kriteerinsä pennun ostajille samalla lailla kuin pennunostajilla odotukset kasvattajasta.

No mitä silloin pentublogia lueskelin niin kyllä siellä luki että pentujen luovutus alkaa viikonloppuna vaikka ne maanantaina täyttivät virallisesti sen vaaditut 7 viikkoa.
Minä muistan kyllä mitä sanelin ja kellekin, eli en mitään ehtoja tmv. Tuosta varaushommastakin keskusteltiin meilitse ja sanoin silloin alussa miettiväni asiaa ja vastasit siihen että "okei, katsotaan sitten onko tuo narttupentu vielä vapaana". Eli sain sen kuvan että pennuille sai tehdä alustavan varauksen ennen vierailukäyntiä ja toisaalta niin luki kotisivuillasikin. Eli en minä mitään ole väärin ymmärtänyt, ilmeisesti et tainnut vain itse muistaa millaisia ehtoja olet kotien suhteen laittanut.
Ja yhä edelleenkin minä olin asiallinen jokaisessa viestissä, sinä itse lauoit toisinaan tökeröitä kommentteja ja käsitit lähes tulkoon kaikki asiat väärin. Hieman hankala kommunikoida ihmisen kanssa joka ei osaa tulkita viestejään oikein. On minulla ainakin sellainen kriteeri kasvattajan suhteen että hänen kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen ja voida avoimesti kysellä asioista.

Mutta en tosiaankaan jaksa alkaa tästä vanhentuneesta asiasta vääntämään, ole sinä mitä mieltä haluat mutta kyllä minä muistan mitä viesteissäni kirjoitin. Ja taitavatpa osa olla vielä tallessakin jos todisteita kaipaat...Minä en sinulta pentua ostanut enkä tule koskaan ostamaankaan joten aiheesta on turha enää jatkaa.

Juu heippa vaan! Olen sivusta välillä seuraillut näitä keskusteluja, mutta en ole kerinnyt itse vielä kertomaan kuulumisia. Ja valloittava urospentu on ollu tmeillä nyt n. kuukauden päivät ja kaikki on mennyt hienosti! Tosiaan juuri sieltä samaiselta kasvattajalta saatiin pentu, mistä sinäkin meinasit jossain vaiheessa. Meillä kaikki onkin mennyt hänen kanssaan todella hienosti ja kasvattajana voin todellakin häntä suositella, jos sieltä tulevaisuudessa pentuja vielä tulee. Muistelisin, että jotain pentuhaaveita siellä jo vähän viriteltäisiin :)

Pennun kanssa ollaan kovasti touhuttu kotosalla, ja pentukurssillakin ollaan jo 2 kertaa keretty käydä opettelemassa ihan perusjuttuja. Mikään hirveä hoppu tuon koulutuksen kanssa ei ole, eikä oikein voikkaan kun on jostain tupsahtanut noita muitakin koiria nyt meidän perheeseen. 12-vuotias kultainen noutaja on siis meillä asustelemassa myös, ja pari terrieriä aina välillä kyläilee. Mutta perusjuttuja ja erityisesti kontaktihommia reenaillaan kotona naksuttimella.

Sosiaalistaminen on täällä hoitunut melkein kuin itsestään, kun koiria ja ihmisiä tulee ja menee ja pari kertaa ollaan käyty pidemmän matkan päässä junalla. Tuloksena onkin sitten tosi avoin ja tutkiskeleva pieni poika. Eikä mikään hyperaktiivinen joka paikkaan juoksija vaan osaa myös ottaa rennosti.

Pikkuhiljaa varmaan aletaan enemmän reenailemaan juttuja, kunhan alkuun päästään. Agilityä vasta varmaan sitten aikuisemmalla iällä, mutta tokoa kenties jo pentuaikana jos vain sopiva kurssi sattuisi tänne lähelle.

Täältä voi muuten katsella pienen pennun kuvia, nyt on lisääminen jäänyt vähemmälle. http://kajo.legendat.org/elias/

^Hurmaava pentu! Todella kaunis väritys, itse tykkään enemmän tummemmista koirista. Kiva että teillä on mennyt hyvin Eliaksen kanssa, varmasti on hyvä jatkaa siitä mihin kasvattaja on jäänyt. Ja tosi hyvä kasvattaja on kyseessä :) Itse tosiaan myös meinasin sieltä nartun saada mutta muistaakseni pentu päätettiin sijoittaa. Joka tapauksessa en pentua saanutkaan vaikka jonkin aikaa siltä näytti. Mutta jäi niitä muitakin pennunottajia (erityisesti narttujen) vaille omaa penneliä. Toki harmittaa että näin kävi, koska yhdistelmä oli todella mielenkiintoinen ja kasvattaja aivan huippu.
Kyllähän sinne suunnitellaan pentuetta jo ensi keväälle ja narttuja on muutamia sijoituksessakin sekä kasvattajan omat koirat.
Mieti reetta, kasvattaja jopa myöhemmin soitti minulle ja kertoi toisesta kivasta pentueesta, josta nyt sitä narttupentua toivon, vaikka pennun saannista ei ole takeita ainakaan vielä. Mutta peukut pystyyn että viimein sen pennun saisin, onhan sitä jo puoli vuotta odotettukin!
Kuinka kauan muuten itse pentua etsit?

Haluatteko kuvailla mulle teidän aikuisten bortsujen luonteita? Mä haluan tehdä vertailutyötä aussiesta ja bortsusta, mullehan tulee 99% varmuudella aussie parin vuoden päästä, mutta pidetään kuitenkin vaihtoehdot auki
Millaisia on kotona, harrastusten parissa, ulkona? Pehmeitä, kovia, kumpia useimmin? Pidättyväisyys, kaikkien ihmisten ja koirien kavereita, vai pienellä varauksella? Arkuus, kuinka paljon esiintyy? Entäpä sitten liikunnantarve ja aivotyöskentely, mitenkä paljon?

^Mun bortsutyttö on vajaa vuotinen. Ei ihan aikuinen siis, mutta voi siitä jo jotakin sanoa kuitenkin. Kotona on suhteellisen rauhallinen, lähinnä surailee makuultaan mun tekemisiä ja jos vaihdan huonetta niin hipsuttelee huomaamattomasti mun perässä. Se tietää aina missä olen, ja muusta sählingistä ympärillä se ei niinkään välitä. Mutta jos energiaa on patoutunut, niin se kulkee kintereillä ja tekee jotain kummia tekohaukotuksia, sama myös aina kun se tietää pääsevänsä treeneihin. Kun ovesta astuu ulos, niin koissu on "mennäänmennäänmennäänJO"-asenteella matkassa. Motivaatio tehdä töitä on myös hyvä, toi on sellainen pikku sähikäinen. Nyt on ruvennut komentamaan muo antamaan käskyjä, esim kun kuuntelee ohjaajan palautetta niin se haukahtelee mulle ärsyttävästi. Onhan se aika dominoiva noin muutenkin.

Bortsun kuuluisi olla ohjaajapehmeä, mutta toisaalta ympäristökova. Omani on vähän enemmän kova, se on mulle ehkä helpompi, kun en ole itse niin kokenut kouluttaja niin mokia tulee enemmän tai vähemmän. Liian pehmeitäkin yksilöitä on, ja se ei olekaan niin hyvä juttu.

Meillä rakastetaan ihmisiä valtavasti, aina on pakko päästä pusuttamaan ja pomppimaan päin kuin jojo. Ihmiset on paljon kivempia kuin koirat. On sillä muutama leikkikaveri mutta mun kanssa touhuais paljon mieluummin. Ja nyt ensimmäisten juoksujen jälkeen se on ruvennut tosi helposti sanomaan muille jos tulevat liian iholle. Tuo haluis kontrolloida kaikkea ja kaikkia, jos joku muu haluis leikkiä ja häntä ei huvita niin alkaa ärräämään. Ei todellakaan mikään koirapuistokoira, mutta sietää silti toisia. En tiedä onko tämä sitten yleistä..

Me ei lenkkeillä ihan hulluna, mutta jokapäivä on n. tunnin metsälenkki vähintään. Tärkeintä on, että saa juosta paljon vapaana. Päivittäin on jotain älliä vaativaa tehtävää myös, jos ei treenejä niin naksutinkoulutusta pitkin päivää tms. Jo yksi tekemätön päivä näkyy seuraavana päivänä yleisenä levottomuutena. Virtaa riittää!

Tuolla edellisellä sivulla kyselin..olisko joku osannut auttaa?

En osaa vastata, kun ei ole vielä ollenkaan bortsua ja ekakin koira on niin nuori, etten osaa noihin asioihin vastata.

Juus siis tarkoitinkin että ne joilla on kokemusta tms.

Myykin kirjoitti:

Kuinka haastava bordercollie uros (näyttelylinjainen) on? Onko paljon haastavampi kuin narttu?
Entäpäs muuttuuko narttu jotenki, jos se leikataan? Uroksellahan ainakin käytös muuttuu... Meillä ainakin näin.

Tässäpä muutama pähkinä purtavaksi!

Tätä, ja muita kysymyksiä, pohtiville suosittelen lämpimästi tutustumaan rotuyhdityksen sivuihin sekä foorumiin, sieltä löytyy paljon keskustelua bortsuista ja myös tästä aiheesta. (http://www.sbcak.fi/)

Bortsu uros ei ole sen haastavampi kuin narttukaan, koska lähes aina on kyse yksilöeroista! Eli noin karkeaa yleistystä ei voi tehdä. Toki urokset saattavat olla todella kovapäisiä, mutta siihen pitää aina bortsun kohdalla varautua. Paljon eri bortsu ihmisten kanssa keskustelleena olen myös sitä mieltä, että bortsu nartut todella ovat "narttuja" :D. Molemmissa sukupuolissa on varmasti omat plussat ja miinukset ja niinhän se on, että toisille toinen vain sopii paremmin. Se mikä itselle sopii, pitää vain tietää ottamalla selvää asioista..ja kasvattajista ja pentueista jne.

Tuolla myös ihan mielenkiintoinen kasvattajan kirjoittama juttu: http://cabaroo.com/fin/urosvsnarttu.html

Lunaticille ja norruskalle Mulla on nyt reilun vuoden ikäinen bortsunarttu ja vuosien varrella olen seuraillut muutamaa muutakin bortsua välillä melko läheisestikin (lähinnä työlinjaisia). Sumulla on nyt säkä n. 50 cm ja painoa n. 13 kg, vaikka tosin se varmasti vielä tässä kehittyy kropaltaan. Tarvittaessa se menee kyllä varsin pieneen tilaan (esim. takapenkin jalkotilaan), mutta kokoa ja ketteryyttä on sen verran, että pärjää hyvin hankalassakin maastossa.

Bortsut ovat kyllä aktiivisia, mutta samalla myös olosuhteisiin hyvin mukautuvaisia, joten tervepäinen bortsukaan ei yhdestä vapaapäivästä vielä seinillä hypi. Tuo omakin otus osaa rauhoittua sisällä varsin hyvin, nuoresta iästään huolimatta. Tosin kannattaa myös varautua siihen, että pennun toimintatarmo voi helposti kohdistua kodin sisustukseen aktivoinnin määrästä huolimatta. Toisaalta bortsua ei kannata otaa, jos ei halua aktiivista koiraa, mutta itse ainakin pidän erittäin paljon siitä luonteenpiirteestä, että hommia tehdään täysillä ja kotona otetaan sitten lunkisti. Jos pentunsa on valinnut oikein ei harrastamisessa tule ainakaan vastaan se etteikö koira jaksaisi ja haluasi tehdä hommia. Ja jos kuntopohja on yhtään kunnossa, niin myöskään fyysinen kestävyys ei työskentelyä rajoita.

Mun kokemuksen mukaan bortsujen luonteissa riittää variaatioita laidasta laitaan. Tiedän yksilöitä, jotka ovat erittäin kovia, teräviä ja puolustushaluisia ja tietenkin myös erittäin vietikkäitä ja sitten on niitä ylipehmeitä arkoja lapasia ja kaikkea siltä väliltä. Yhdistävä piirre on (toivottavasti) kuitenkin aktiivisuus ja halu tehdä "töitä". Ausseihin verrattuna bortsut ovat ehkä keskimäärin pehmeämpiä ja niillä on vähemmän puolustushalua, mutta tosiaan yksilökohtaiset erot ovat suuria. Sama pätee myös siihen haukkuherkkyyteen. Tosin ei ole erityisen toivottavaa, että bortsukaan paimentaessaa haukkuu paljoa.

Itse olen ollut omaan pentuuni enemmän kuin tyytyväinen. Se on aktiivinen ja työskentelyhaluinen, mutta osaa rauhoittua tarvittaessa. Sitä on mahdollista motivoida monella tavalla. Se on sopivan pehmeä/kova eli ei pienistä säikähdä, mutta viesti menee tarvittaessa perille. Se on sosiaalinen ja avoin, mutta ei yli-innokas. Fysiikaltaan se on terve (luusto kuvattu kokonaisuudessaan) ja jaksaa liikkua lähes määrättömän kauan (testattu vaelluksella Lapissa). Liikkeissään se on ketterä ja sulava alustasta tai maastosta riippumatta. Turkkia sillä on riittävästi pitääkseen sen lämpimänä lähes säässä kuin säässä, mutta sitä on laadultaan ja määrältään sen verran vähän, ettei se paljon kampaa kaipaa tai tuo puolta metsää mukanaan. (Toki muunlaisia turkkejakin bortsuilta löytyy)

Lunaticille ja norruskalle Mulla on nyt reilun vuoden ikäinen bortsunarttu ja vuosien varrella olen seuraillut muutamaa muutakin bortsua välillä melko läheisestikin (lähinnä työlinjaisia). Sumulla on nyt säkä n. 50 cm ja painoa n. 13 kg, vaikka tosin se varmasti vielä tässä kehittyy kropaltaan. Tarvittaessa se menee kyllä varsin pieneen tilaan (esim. takapenkin jalkotilaan), mutta kokoa ja ketteryyttä on sen verran, että pärjää hyvin hankalassakin maastossa.

Bortsut ovat kyllä aktiivisia, mutta samalla myös olosuhteisiin hyvin mukautuvaisia, joten tervepäinen bortsukaan ei yhdestä vapaapäivästä vielä seinillä hypi. Tuo omakin otus osaa rauhoittua sisällä varsin hyvin, nuoresta iästään huolimatta. Tosin kannattaa myös varautua siihen, että pennun toimintatarmo voi helposti kohdistua kodin sisustukseen aktivoinnin määrästä huolimatta. Toisaalta bortsua ei kannata otaa, jos ei halua aktiivista koiraa, mutta itse ainakin pidän erittäin paljon siitä luonteenpiirteestä, että hommia tehdään täysillä ja kotona otetaan sitten lunkisti. Jos pentunsa on valinnut oikein ei harrastamisessa tule ainakaan vastaan se etteikö koira jaksaisi ja haluasi tehdä hommia. Ja jos kuntopohja on yhtään kunnossa, niin myöskään fyysinen kestävyys ei työskentelyä rajoita.

Mun kokemuksen mukaan bortsujen luonteissa riittää variaatioita laidasta laitaan. Tiedän yksilöitä, jotka ovat erittäin kovia, teräviä ja puolustushaluisia ja tietenkin myös erittäin vietikkäitä ja sitten on niitä ylipehmeitä arkoja lapasia ja kaikkea siltä väliltä. Yhdistävä piirre on (toivottavasti) kuitenkin aktiivisuus ja halu tehdä "töitä". Ausseihin verrattuna bortsut ovat ehkä keskimäärin pehmeämpiä ja niillä on vähemmän puolustushalua, mutta tosiaan yksilökohtaiset erot ovat suuria. Sama pätee myös siihen haukkuherkkyyteen. Tosin ei ole erityisen toivottavaa, että bortsukaan paimentaessaa haukkuu paljoa.

Itse olen ollut omaan pentuuni enemmän kuin tyytyväinen. Se on aktiivinen ja työskentelyhaluinen, mutta osaa rauhoittua tarvittaessa. Sitä on mahdollista motivoida monella tavalla. Se on sopivan pehmeä/kova eli ei pienistä säikähdä, mutta viesti menee tarvittaessa perille. Se on sosiaalinen ja avoin, mutta ei yli-innokas. Fysiikaltaan se on terve (luusto kuvattu kokonaisuudessaan) ja jaksaa liikkua lähes määrättömän kauan (testattu vaelluksella Lapissa). Liikkeissään se on ketterä ja sulava alustasta tai maastosta riippumatta. Turkkia sillä on riittävästi pitääkseen sen lämpimänä lähes säässä kuin säässä, mutta sitä on laadultaan ja määrältään sen verran vähän, ettei se paljon kampaa kaipaa tai tuo puolta metsää mukanaan. (Toki muunlaisia turkkejakin bortsuilta löytyy)

Kiitos paljon teille, kun jaksoitte vastailla

Tuntuu hauskalta, että Sumu painaa 13 kg ja on kohta aikuinen. Massaa tulee varmasti vielä päälle. Tito on 4kk ja painoa reipas 10 kg. :D Pentu on lihaksikas ja ketterä. Pitkät takakoivet löytyy. Isukkihan painaa sen 24 kg. Painoi ainakin pari viikkoa sitten, kun isukki laitettiin karitsojen jälkeen vaa'alle. :D Kaverilla on työkkäri ja narttu 16kg.

Ps. Tällä viestillä ei ole sisältöä - kunhan turisen itsekseni. :)

Hei kaikille! Täälä olisi kanssa yksi aktiivinen opiskelijapariskunta, jolla on sairaalloinen bordercollie kuume! Olemme saaneet paljon tietoa näistä keskusteluista, mutta asia mihin emme ole vielä törmänneet on Bortsun turkin hoito.. Mitenkäs siitä lähtee karvaa ja kuinka usein muutenkin hoidatte koiranne turkkia? Olemme tosiaan haaveilleet Bordercolliesta jo monta vuotta, mutta emme ole ehkä olleet sellaisessa elämäntilanteessa, että voisimme siihen vielä koiran ottaa :) Saas vaan nähdä miten unelmien käy kun kasvattajat kuulevat että olemme kerrostaloasukkeja, se kun ei taida olla oikein heidän mieleensä, varsinkaan Bortsujen kohdalla :/ Toivottavasti kasvattajat edes mieltyisivät urheilullisuuteemme, että peukut pystyyn! ;D

Puww kirjoitti:

Hei kaikille! Täälä olisi kanssa yksi aktiivinen opiskelijapariskunta, jolla on sairaalloinen bordercollie kuume! Olemme saaneet paljon tietoa näistä keskusteluista, mutta asia mihin emme ole vielä törmänneet on Bortsun turkin hoito.. Mitenkäs siitä lähtee karvaa ja kuinka usein muutenkin hoidatte koiranne turkkia? Olemme tosiaan haaveilleet Bordercolliesta jo monta vuotta, mutta emme ole ehkä olleet sellaisessa elämäntilanteessa, että voisimme siihen vielä koiran ottaa :) Saas vaan nähdä miten unelmien käy kun kasvattajat kuulevat että olemme kerrostaloasukkeja, se kun ei taida olla oikein heidän mieleensä, varsinkaan Bortsujen kohdalla :/ Toivottavasti kasvattajat edes mieltyisivät urheilullisuuteemme, että peukut pystyyn! ;D

Ei niille tärkeintä ole missä ihmiset asuvat, koska se koiran aktivointi on se tärkein asia ja että koiran kanssa harrastettaisiin jotain.

Kasvattajilta olen kysynyt kuinka paljon turkki vaatii hoitoa; ovat vastanneet, että silloin tällöin harjausta ja jotkut vastanneet, että riittää kun harjaavat koiran kerran 4 kuukaudessa. En sitten tiedä kuinka paljon kannattaa yleistää, koirien turkithan kanssa vaihtelee. Kuulemma karvaa lähtee aika paljon.

Bortsujen turkit vaihtelevat laidasta laitaan. Eli ihan lyhytturkkisesta lähes pk-colliemaiseen karvapuuhkaan ja melko karheasta helposti vanuttuvaan pumpuliin. Jos karva on lyhyt tai sitä ei ole mahdottomasti ja se ei ole liian pehmeää, niin silloin turkki ei juuri harjausta kaipaa, jos omistaja ei turkkia omaksi ilokseen halua harjailla. Pehmeä, paksu ja pitkä turkki taas varmasti alkaa takkuuntumaan ajan myötä ja kaipaa säännöllisempää harjausta. Rodunomaisen turkin tulisi kuitenkin olla helppohoitoinen ja säänkestävä.
Karvaa lähtee karvanlähtöaikaan enempi-vähempi riippuen tietysti siitä turkin määrästä. Muulloin ainakaan Sumulta ei juuri karvaa lähde.

Kiitos vastauksista! Olipas mukava kuulla muutenkin, että kerrostalo ei olekaan mikään este koiran hankkimiselle! Jostain olen saanut sellaisen käsityksen että Bordercollie on rotuna niin energinen, että sitä ei mielellään kerrostaloon anneta :D

Pitää vissiin seuraavassa koiranäyttelyssä uskaltaa lähestyä Bortsujen omistajia, jos mielii saada lisää tietoa rodusta! Onko teille käynyt niin, että ollessanne koiranne kanssa näyttelyssä, joku rodusta kiinnostunut on tullu kyselemään koirastanne ym.? Minulle on sanottu että juuri esim. näyttelyissä on hyvä keskustella kasvattajien ja omistajien kanssa. Vai onko se niin, että näyttelyissä ei olisi aikaa rupatella niitä näitä?

^Me asutaan kerrostalossa samoin kuin myös Sumun kasvattaja. Optimi olisi tietenkin asua omakotitalossa tai jopa maalla, jolloin koira saisi olla pihalla suurimman osan ajasta. Kerrostalossa asumisen ja aktiivisen koiran omistamisen varjopuolia on, että aktiivisimmassa pentuiässä olevan pennun energian kohdistaminen toivottuun tekemiseen koko ajan voi olla täysi mahdottomuus, jolloin koira purkaa energiaansa esim. työpäivän aikana kodin sisustukseen. Sumu on mm. syönyt johtoja, seiniä, lattian muovimattoa, sohvaa...Tämän vuoksi se myös vietti n. 1 kk ajan yksinoloaikansa häkissä, vaikka en sitä mielelläni siellä olisi halunnut pitää. Nyt vuoden vanhana se tuntuu alkavan pikkuhiljaa rauhoittumaan...*koputtaa puuta*.

Haha! Luinki tuolta aikaisemmin, että ei kannata asuntoa liiemmin sisustella, jos meinaa koiranpennun sinne ottaa :D Hyvä, että asia on nyt tiedossa, niin osaa varautua siihen minkä tulee ehkä kohtaamaan, kun pentu on ollut hetken aikaa yksin..

Meillä oli paikallislehdessä juuri juttua sellaisesta ilmiöstä kuin puppy blues, eli pentu masennuksesta, mikä siis tulee omistajille pennun hankinnan jälkeen. On vissiin vähän sama asia kun synnytyksen jälkeinen masennus, vaikka ihan eri asia onkin. Kiva lukea tällaisia juttuja, kun pennun hankinta olisi ajankohtaista :/ :D