Koirat.com

^ Joo, se on ihan todellinen ilmiö ja olen saanut sen kerran kokeakin.

Siitä on tosin nauru kaukana kun ensin odotetaan koiraa kuukausikaupalla ja kun pentu on asettunut taloksi, niin tuntuu että ei tämä ollut ihan sitä mitä odotin. Ei se ole oikeasti aina niin ihanaa se pentukoiran kanssa eläminen.

Puww: Jos pennun ottaminen on ajankohtaista vuoden parin sisällä niin lämpimästi suosittelen katsomaan eri kenneleitä ja pentueita jo hyvissä ajoin :) Itse aloin etsimään pentua maaliskuussa eikä vieläkään ole pentua kotona tai sen saannista varmaa tietoa. Bordercollien pentua saattaa joutua etsimään ja odottamaan kauankin. Ja sopivan yhdistelmän löytäminen on myös oma haasteensa. Eli olkaa ajoissa liikenteessä ja tsemppiä pennun etsintään! Itsekin sitä tarvitsen...

Misteli: Olen jo yhdistyksen sivuilta etsinyt kasvattajia oman paikkakuntani läheltä, mutta ikävä kuitenkin kuulla, että pennun saamisessa voi kestää noin kauan. Olihan se kyllä tiedossa osittain, mutta ajattelin, että ehkä meillä käy hyvä säkä ja saamme pennun suht nopeasti.. Olemme aktiivisesti etsimässä uutta suurempaa asuntoa, joten en ole vielä uskaltanut ottaa kasvattajiin yhteyttä, kun emme tiedä koska pääsisimme muuttamaan.. Mutta onhan tässä koiraa odoteltu jo monta vuotta, ei kai se haittaa vaikka joutuu vielä odottamaan sitä yhtä ja täydellistä vuoden lisää :)

Aaah, ja tsemppiä myös sinulle pennun etsintään

Moikka taas,

Täällä ollaan edelleen hengissä, vaikka tosiaan hermoja välillä koetellaan tuon sisälle pissimisen kanssa. Mutta harva koira ehkä enää 10-vuotiaana sisälle pissii eli eihän tässä enää montaa vuotta voi mennä :D Meillä lähinnä ongelmia tuottaa se, että asutaan tällä hetkellä niin isossa talossa että taitaa Eliaksen olla vähän vaikea hahmottaa tämän kaiken tilan olevan ikään kuin "omaa pesää"...

Mutta tosiaan, oikeata koiraa etsittiin noin puolisen vuotta, eli aika vähän aikaa loppujen lopuksi. Meillä sattui siis asiat loksahtamaan hyvin heti alkuunsa. Ja oli hyvä kun oltiin kesä lomilla niin voitiin käydä kauempanakin katselemassa koiruuksia.

Tällä hetkellä täällä kotosalla opetellaan kaikenlaisia peruskäskyjä eikä niinkään mitään maailmaa mullistavaa. Hyvin todennäköisesti ainakin agility ja muut jännät jutut aloitetaan vasta tuossa vähän alle vuoden iässä kun muutetaan uuteen kotiin, jossa siis Elias on ainoa koira. Nyt kun tuntuu että ihan noitten "istu, maahan, paikka, tänne" -juttujen koulutukseen menee hirveästi aikaa/vaivaa (lähinnä vaivaa) kun vanhus koittaa häslätä mukana. Mutta toki tässä voi vielä hommat helpottua ja voidaankin alottaa jo aiemmin.

Muutama tuoreempi kuva löytyy taas täältä: Eliaksen galleria

^Teillä tosiaan kävi hyvä mäihä kun ei tarvinnut tuon kauemmin pentua etsiskellä. Mulla tulee tässä kuussa se 7 kk täyteen ja taitaa tulla vielä ainakin kolme lisää. Tuottaa kyllä tuskaa tämä odottaminen, vaikka yritän ajatella siltä kantilta että hyvää kannattaa odottaa ja lopulta odotus palkitaan. Niin tulee tietysti käymään, mutta kunpa kävisi piakkoin. Kovasti jo haluaisin aloittaa tämän rodun kanssa ja alkaa kouluttamaan ja sosiaalistamaan pentua. No, sitten ensi keväänä, toivottavasti.

Elias on hirmu kaunis koira, aivan ihana väritys! Kauneimpia bortsuja mitä olen nähnyt :)

Tämmöinen ihana ipana muutti meille tänään. Nimekseen lapsonen sai Axel. Ikää 7 vko.

Ihan mahtava pentu! Tosi reipas vaikka saakin jatkuvasti pakit meidän shelttiherralta.

^Tervetuloa messiin! Vai että sulla on pentu Eveltä, onneksi olkoon!

Kiitosta!

Miizuli: Ei tommosia kuumetta nostattavia kuvia tänne!!

Meidän agin treeniryhmään tuli nyt alkusyksystä bortsu, reilun vuoden vanha. Arvaatkaa kuinka paljon kuume kasvaa, kun seuraa niiden treenaamista ohjatuissa treeneissä.

Kukkuu.
Tommosten pentukuvien laittelu tänne on ehdottomasti kielletty
Saatan tosin itse syyllistyä siihen, jos Beasta tulee mamma tässä talven aikana
Olisi ollut ihan mahtavan ihanaa ottaa siitä itselle yksi vauveli, mutta mulle on tulossa vajaa parin vkon päästä saksanpaimenkoiran pentunen.

Saako pentukuumeen tahallisesta levityksestä jonkunlaisen rangaistuksen?

Meillä on mennyt loistavasti, tosi menevä pentu. Ihan ihmeissään ollaan oltu tämän kanssa kun Pelle oli pienenä paljon ujompi ja rauhallisempi. Axel painaa satasta menemään ja haluaisi tervehtiä kaikki maailman ihmiset. Hyvä vaan!

Lore sai viikonloppuna TK1! Jee :) Nyt sitten kohti avoa.

Toista bortsua tekisi itselläkin kauheasti mieli..ehkä joskus kolmen vuoden sisällä sellainen taloon tulee. Lore on kuitenkin sen verran nuori ja haluan sen kanssa saada ensin kunnolla harrastukset alkuun ennenkö uutta pentua otan.

Annny kirjoitti:

Lore sai viikonloppuna TK1! Jee :) Nyt sitten kohti avoa.

Toista bortsua tekisi itselläkin kauheasti mieli..ehkä joskus kolmen vuoden sisällä sellainen taloon tulee. Lore on kuitenkin sen verran nuori ja haluan sen kanssa saada ensin kunnolla harrastukset alkuun ennenkö uutta pentua otan.

Onnittelut!!

^^Onnea Lore! :) Ja eikö Lucakin ole vasta muutaman vuoden ikäinen? Eli molemmat sopivassa harrastusiässä Vaikka saahan sitä aina haaveilla ja suunnitella valmiiksi.

Hei taas kaikille!

Mizuli: on kyllä järjettömän suloinen tuo teidän axel <3 olen erityisen viehättynyt juuri tricolor bortsuihin..

Lorellekkin onnittelut menestyksestä!

Olen nyt ottanut yhteyttä joihinkin kasvattajiin pennun toivossa, mutta oli kyllä melkoinen järkytys huomata millaisia vastauksia sainkin takaisin! Minusta on käsittämätöntä, että kasvattajat suorastaan VAATIVAT pennun uusilta omistajilta tiettyjä juttuja, kuten näyttelyissä käymistä, agilityyn ja TOKOon osallistumista ym. Mitä mieltä Te olette tästä? Minä olen sitä mieltä että Bortsukin on vain koira muiden joukkossa, vaikka arvostettu rotu onkin. Siihen pätevät pääasiallisesti ihan samat säännöt kuin muihin koiriin. Lisäksi luulisi ihmisten ajattelevan että opiskelijalla jos kenellä olisi ylimääräistä aikaa harrastaa koiran kanssa,kun ei muutakaan perhettä ole eikä pitkiä työpäiviä.. Tuntuu, että jotkut kasvattajat vaativat mahdottomia pennun uusilta omistajilta! Olenko siis huono koiran omistaja, jos en halua viedä koiraa näyttelyihin (en muutenkaan perusta näyttelyihin, sillä se on vain viihdettä ihmisille ja mielestäni pinnallista)..? Ymmärrän kyllä, että kasvattajat haluavat parasta pennulleen, mutta mitä se paras sitten on? Tottakai haluan harrastaa tulevan koirani kanssa, mutta enkö saisi itse etsiä sopivimman harrastusmuodon meille? Haluan ehdottomasti kokeilla agilityä ja frisbeetä, mutta TOKO eikä näyttelyt viehätä pätkääkään, ne ovat jotenkin niin vakavia

Anteeksi avautumiseni :D mutta olisi kiva tietää onko nämä käsitykset vallitsevia kasvattajien joukossa..?

Kaikki kasvattajat eivät varmasti vaadi näyttelyissä käymistä, sillä osaa kasvattajista itseäänkään ne eivät kiinnosta. Ihmettelen, jos joku kasvattaja vaatii nimenomaan jonkin tietyn lajin harrastamista, mutta oman mielikuvani mukaan moni bortsu-kasvattaja myy pennun vain sellaiseen kotiin, jossa koiralle on tarjolla jokin aktiiviharrastus tai työ. Tämä ihan sen vuoksi, että mikä bortsulla ei ole tarpeeksi puuhaa, tulee siitä helposti ongelmakoira kun se alkaa purkaa toimintatarmoaan häiriökäyttäytymiseen. Pelkäksi lenkkikaveriksi tai silloin tällöin harrasteluun löytyy paljon sopivampiakin rotuja.

Monet kasvattajat tekevät (onneksi) jalostustyötään tavoitteenaan mahdollisimman hyvä harrastus- tai työkoira. Kun pennut päätyvät harrastaviin tai jopa kilpaileviin koteihin, pääsee kasvattaja myös paljon paremmin näkemään kuinka hyvin hän on onnistunut jalostustyössään, mikä auttaa tekemään tulevaisuuden jalostuspäätöksiä. Tietenkin myös kasvattajat, jotka panostavat koirien ulkonäköön, haluavat usein myös kasvattiensa käyvän näyttelyissä edes muutaman kerran, saadakseen niitä virallisia näyttelyarvosteluita.

Tokoon osallistumista voi perustella ihan sillä, että niin bortsu kuin muutkin koirat tarvitsevat sen perustottelevaisuuden, mitä on hyvä treenata vaikka siellä tokotreeneissä.

Mikäli et itse ole lainkaan kiinnostunut näyttelyistä, niin ainahan voit ehdottaa kasvattajalle, että kasvattaja voi käyttää koiraasi omalla kustannuksellaan näyttelyissä x kertaa. Helpointa on kuitenkin varmasti yrittää vain etsiä sellainen kasvattaja, jonka kanssa ajatukset ovat samoilla linjoilla. Tällöin kasvattajasta on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa.

Tuosta olettamisesta vielä sen verran, että monet kasvattajat ovat oppineet kantapään kautta, että luulo ei ole tiedon väärti. Osa opiskelijoista on hyvinkin kiireisiä tai sitten sohvalla makoilu kiinnostaa enemmän kuin koiran kanssa harrastaminen, joten pelkästään sen tiedon perusteella en itse ainakaan lähtisi mitään olettamaan. Parhaiten se ytheinen sävel löytyy, jos on löytyäkseen, jos kerrota kasvattajalle mahdollisimman tarkkaan ja avoimesti omasta tilanteestasi ja suunnitelmistasi esim. niiden harrastusten suhteen.

Kiitos rauhoittamisesta

Ehkä tuli vedettyä pienet ylireagoinnit, mutta tuli niin pahat alemmuuskompleksit joidenkin kasvattajien juttujen jälkeen, että melkein masennuin :D

Onneksi on myös niitä kasvattajia jotka jakavat kanssamme samoja ajatuksia. Ja olen kyllä nyt sitä mieltä, että kyllä se on parempi nähdä kasvattajan kanssa kasvotusten ja istua juttelemaan sen sijaan että lähettäisi sähköpostia tai puhuisi edes puhelimessa. Muuten syntyy helposti väärinkäsityksiä.. En jotenki tullut muutenkaan ajatelleeksi, että jotkut kasvattajat panostavat nimenomaan koiran ulkonäköön ja siksi haluavat käyttää koiriaan näyttelyissä.

Olipas hyvä, että purin mietteitäni tänne enkä kasvattajalle :D ei olisi varmaan pentua herunut sen jälkeen muutenkin nämä keskustelupalstat on melko mainioita paikkoja, koska ne tuovat aina uusia näkökulmia omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin. Tämä meidän pennunhankinta on vielä aika lapsenkengissä niin parempi se nyt on selvittää näitä juttuja kun vasta jälkikäteen :)

Ymmärrän kyllä hyvin kasvattajien toiveen siitä että heidän kasvattinsa pääsisivät mahdollisimman aktiivisiin koteihin. Bc on erittäin työskentelynhaluinen koira ja se tylsistyy sohvaelämästä. Sellaiseen tarkoitukseen on sopivampiakin rotuja. Minun mielestä hyvä kasvattaja on sellainen joka ei kuitenkaan mittaa kasvattinsa hyvinvointia jonkin tietyn lajin harrastamisen mukaan, vaan nimenomaan antaa koiran ennen kaikkea perheenjäseneksi ja luottaa omistajan harkintakykyyn siitä mitä koiransa kanssa harrastaa. Tuosta näyttelyasiasta en oikein osaa sanoa, toisaalta ymmärrän senkin mutta ehdottomana vaatimuksena saisi minut kyllä unohtamaan ks. kasvattajan.

Kuten Vuorisumu jo sanoinkin, niin kannattaa puhua avoimesti siitä mitä koiransa kanssa haluaa harrastaa. Näin löytää varmasti ihmisen joka on omien ajatusten kanssa samoilla linjoilla.