Koirat.com

Siis tottahan on, että bc-kasvattajat ovat yleisesti ottaen todella tarkkoja kelle pentunsa myyvät ja pitkittävät päätöksentekoa melkein luovutusikään asti. Minulle kasvattajat eivät ole tiettyjä lajivaatimuksia laittaneet, kunhan on edes se yksi laji, jota aktiivisesti treenataan. Suurin osa on kuitenkin toivonut että näyttelyissä pyörähdetään kerran tai pari, mutta sen aktiivista harrastamista ei vaadita. Itsekään en välitä näyttelyistä pätkän verta ja mielestäni ne ovat jopa turhanpäiväisiä kauneuskilpailuja.
Joillakin kasvattajilla voi olla hurjalta kuulostavat vaatimukset kasvateilleen, eli jos tuntuu ettei pysty niihin vastaamaan, kannattaa vaihtaa kasvattajaa. Osalla kasvattajista on ainakin kisavaatimuksia, jotka siis edellyttävät kisaavaa kotia. Osa taas etsii kokeneempia koteja pennuille. Saman rodunkin kasvattajia on moneen lähtöön, mutta pitää yrittää vain valita se itselle sopivin, jonka kanssa tulee juttuun ja ajatukset lyö yksiin. Tsemppiä.

Mielestäni olisi melkein väärin koiraa kohtaan, jos kasvattaja ei yhtään "vaatisi" uudelta omistajalta harrastamista. Oman koiran kasvattaja oli selkeä: Koiraa on rakastettava, siitä on pidettävä hyvää huolta ja sen kanssa on harrastettava jotain. "Pelkkä" temppujen opettaminenkin käy, mutta bc (poikkeuksia on) on rotu, joka, kuten Vuorisumu jo sanoikin, turhautuu työttömänä. Se alkaa todella keksiä omaa tekemsitä ja yleensä tämä johtaa omistajan turhautumiseen ja koira lähtee uuteen kotiin.

Bc on myös mielestäni myös rotu, jolta on vaadittava. Se, että siltä pyytää samaa jo opittua asiaa päivästä toiseen ei haasta sitä ollenkaan. On edettävä ja keksittävä uusia opittavia asioita. Bc:t myös oppivat silmänräpäyksessä eli omistajalta vaaditaan mielikuvitusta. ;)

Juu, kyllähän jonkinlaiset vaatimukset uusilta omistajilta viestivät kasvattajan asiantuntijuudesta ja huolenpidosta pentujansa kohtaan, ehdottomasti. Ymmärrän nyt myös sen, että kasvattajat haluavat koiriaan ja samalla kenneliään näkyviin erilaisten tulosten myötä. Mutta kuitenkin tulee Bortsujen kasvattajien kanssa asioidessa sellanen ihmeellinen tunne että pitäisi olla jonkinlainen superihminen, joka pystyy harrastamaan koiransa kanssa viittä eri lajia (okei vähän kärjistettynä:D). Joskus tuntuu, että harrastamisella ja tulosten saamisella ei enää ajatella koiran etua vaan omaa etua (huom. minä kyllä todellakin haluan harrastaa ja kokeilla kaikkea koirani kanssa, kyse on vain periaatteesta;). Luulen, että koira nauttii yhtä lailla kotitekoisista jälki/haku tms. harrastuksista, kuin niistä virallisistakin, vai mitä olette mieltä? Olen kuullut juttua, että ihmiset osaavat pilata myös jonkin agitreeniryhmän hengen olemalla kateellisia muiden menestyksestä taikka olemalla turhautuneita jos muut eivät pysy ryhmän tahdissa..?

(en nyt kyllä tiedä onko vähä off topic...? ihan vahingossa meni :D)

Koiralle on varmasti ihan sama missä, miten ja milloin harrastetaan, kunhan tehdään jotain yhdessä sen oman ihmisen kanssa. Tosin, on fakta että se kuulostaa kasvattajan korvaan pahalta kun sanotaan ettei aio harrastaa kuin kotioloissa. Koska silloinhan ei voi todellisuudessa tietää tehdäänkö siellä kotona kuinka usein tai ylipäänsä ollenkaan. Ja tässä vaiheessa tavoitteellisempi pennunostaja vie pidemmän korren, luonnollisesti.

Ei sillä, en itsekään kannata sellaista ajattelua että bc:n kanssa pitäisi olla jonkinlainen yli-ihminen ja harrastaa tavoitteellisesti viittä eri lajia. Eihän kenenkään aika sellaiseen riitä. Kirjoitellessani kasvattajille en törmännyt kyllä yhteenkään joka olisi näin ajatellut.

Misteli kirjoitti:

^^Onnea Lore! :) Ja eikö Lucakin ole vasta muutaman vuoden ikäinen? Eli molemmat sopivassa harrastusiässä Vaikka saahan sitä aina haaveilla ja suunnitella valmiiksi.

Luca on kolme vuotias eli alkaa vasta aikuisen iässä olla. Sen kanssa ei tosin harrasteta kuin agilityä, joten jää helpommin Loren kanssa aikaa painiskella useamman lajin parissa.

Loren kasvattaja toivoi että koiraa käytettäisiin edes muutamassa näyttelyssä. Ymmärrän hyvin että kasvattaja haluaa muutaman eri tuomarin arvostelun koirasta että tietää minkä tasoinen pentue on.

Useimmat kyllä näistä jotka sanovat että aikovat harrastaa vain kotona päätyvät ennemmin tai myöhemmin kisakentille Kun huomaa että koirahan osaa kaikki EVL liikkeitä myöten niin tulee siinä kipinä että jos kävisi kisoissa koittamassa ja se on menoa sitten Itselläni on tosiaan kilpailuvietti niin kova että kisaaminen oli kyllä jo koiraa ottaessa mielessä. En minä jaksaisi treenata samalla tavalla ilman jotain tavoitteita. Nyt puurretaan Loren kanssa agilityn ja tokon parissa. Sitä omaa pk-lajia vielä etsitään. Näyttelyissä käydään taas joskus ensi vuoden puolella kun tuo poitsu on vähän miehistynyt.

Mulla on pääasiassa kaikki kasvattajat olleet asiallisia ja antaneet sen käsityksen, että meille se bortsu voisi joskus tulla. Mulla kuitenkin haaveena, että tokoa ja agilitya ainakin treenattaisiin tavoitteellisesti. Myöskin sitten mahdollisesti jotain muuta mistä itse ja koira innostuu kokeilujen kautta.

Meidän käppänän kanssa harrastan agilitya ja tokoa; tavoitteena edes alokasluokasta koulutustunnus.. Jäljestystä olisi tarkoitus jossain vaiheessa opettaa/harrastaa tuon kanssa, koska tykkää käyttää nenäänsä..

Kyllä mäkin luulen ennemmin tai myöhemmin kisakentille joutuvani, kai mä sille koiralle tuloksia haluan :--) Ensisijassa se kuitenkin tulee harrastuskoiraksi, mutta varmaan innostutaan myös kilpailemaan. Tulevat lajit ovat mitä todennäköisimmin agility ja toko. Pk-puolikin kiinnostaa (haku ja viesti) sekä PEKO:sta rauniot. Muutama näyttelytulos varmuudella hommataan, toivon mukaan myös luonnetesti ja BH-koe sekä tietenkin terveystutkimukset (ainakin kyynärät ja lonkat, ehkä myös olat ja selkä). Että tämmöisiä suuria suunnitelmia minulla . Kunhan ensin sen pentuni löydän niin päästään aloittelemaan, haluttaisi jo niin kovin treenaamaan! :--D

Ajattelin nyt tulla viellä tännekkin kyselemään jos joku osaisi auttaa. Olen siis miettinyt jo toista vuotta, että meille tulee bc. Nyt kuitenkin olen löytänyt vahvan kilpailija ehdokkaan Pyreneittenpaimenkoiran.

Osaisiko joku vertailla näitä rotuja edes vähäisen kokemuksen pohjalta?

Myykin kirjoitti:

Ajattelin nyt tulla viellä tännekkin kyselemään jos joku osaisi auttaa. Olen siis miettinyt jo toista vuotta, että meille tulee bc. Nyt kuitenkin olen löytänyt vahvan kilpailija ehdokkaan Pyreneittenpaimenkoiran.

Osaisiko joku vertailla näitä rotuja edes vähäisen kokemuksen pohjalta?

Omaa kokemusta ei ole, mutta olen saanut seuraavan käsityksen / kuullut:
- Pyrpai usein astetta vilkkaampi kuin bc johtuen pyrpain ominaisuudesta reagoida vahvasti ympäristöönsä. Näkee ja kuulee myös sen, mitä ei ole.
- Pyrpai vahtii herkemmin kuin bc.
- Pyrpaille sosiaalistaminen on vielä tärkeämpää kuin bc:lle juuri varautuneisuutensa vuoksi.
- Pyrpain paimennusominaisuudet ovat yleensä heikommat kuin bc:llä. Ei niin herkästi jahtaa asioita. Reagoi niihin kyllä, mutta ei välttämättä jahtaamalla.
- Molemmat usein sellaisia tehopakkauksia, joiden kanssa pitäisi aina olla askel edellä.

Itse pyrin ennakoimaan paljon. Miksi puuttua asioihin vasta, kun ne ovat muodostuneet ongelmiksi, kun ne voi ehkäistä? Olen huomannut, että tästä on ollut suunnaton apu. Vilkkaiden paimenkoirien kanssa pitää olla itse vielä nopeampi. :D

myway: Kiitos paljon viestitstäsi :) Auttoi paljon. Kuitenkin on viellä kova miettiminen että kumman rotuisen koiran haluaisin.

Koira tulisi agility, toko ja pk. puolelta haku koiraksi. Haluan kisata tavoitteellisesti, mutta kuitenki koira tulisi perheenjäseneksi... En halua että koira on yli sosiaalinen. Eli varautuneisuus ei haittaa. Jotenkin vain tuntuu, että en tiedä bc:sta tarpeeksi? On niin monen linjaisia koiria ja tuntuu että juuri omanlaisen pentueen löytäminen on mahdottomuus?

Osaisiko joku oikein rautalangasta vääntää mulle että minkälaisen koiran saan jos bc otan? (näyttelylinjainen, mutta toisaalta...) Olen laittanut kasvattajille meilejä ja ei kukaan ole rotu valintaani tyrmännyt mutta mutta...

Suosittelen tutustumaan erilaisiin bordercollieihin.
Mene vaikka näyttelyyn ja juttele bortsun omistajien kanssa. Tai agilitykisoihin ja kysele ihmisiltä lisää.
Itse olen aika arka menemään juttelemaan ihmisille.
Sitten jos on sopivan rauhallinen paikka ja ihminen koiransa kanssa siinä, niin saatan ruveta juttelemaan. Itse ainakin olen aloittanut rauhassa tutustumaan rotuun ja lueskellut paljon kotisivuja sekä blogeja. Myöskin yritän katsella kisoissa rodun edustajia ohjaajineen radalla ja yritän myöskin katsella minkä kasvattajan kasvatti on kyseessä.

Suosittelen ihan livenä tutustumaan rotuun eri lajeissa.

Itse kysyin yhdeltä rodun kasvattajalta, jonka pitämillä kursseilla olimme nykyisen koiran ollessa pentu; miten kannattaa yrittää löytää juuri itselleen sopivaa pentuetta ja häneltä sain ohjeeksi tutustua 3-5 bordercollieen mitkä edes hiukan kiinnostaa ja tutustua niihin kotona, treeneissä jne. monissa erilaisissa paikoissa, jotta tiedät miten emo/isä suhtautuu esim. kisatilanteissa esim. ylipäätäänsä siellä olemiseen, miten keskittyy omalla vuorolla vaikka ympärillä tapahtuu paljon ym. Siis suosittelen katsomaan koiraa mahdollisimman paljon erilaisissa tilanteissa.

^Jep, noinhan se kannattaisi tehdä, MUTTA kun asuu korvessa... Täältä n. 100 km lähimmälle kasvattajalle, ei ajokorttia, junalla ei pääse, päivän reissu etelä- Suomeen... Mutta niikai se on pakko vaan yrittää tehdä jos mieli oikeanlaisen pennun löytää! :) Sinäänsä mulla ei ole mitään sitä vastaan että joutuisin kauaskin koira katsomaan, mutta porukat ja lompakko ei aina ole samaa mieltä.

Myykin kirjoitti:

^Jep, noinhan se kannattaisi tehdä, MUTTA kun asuu korvessa... Täältä n. 100 km lähimmälle kasvattajalle, ei ajokorttia, junalla ei pääse, päivän reissu etelä- Suomeen... Mutta niikai se on pakko vaan yrittää tehdä jos mieli oikeanlaisen pennun löytää! :) Sinäänsä mulla ei ole mitään sitä vastaan että joutuisin kauaskin koira katsomaan, mutta porukat ja lompakko ei aina ole samaa mieltä.

Yritä vaikka jossain vaiheessa esim. lomalla tehdä joku muutamien päivien reissu jonnekin suuntaan, missä pääsisit samalla reissulla tutustumaan useampaan kasvattajaan ja hänen koiriinsa. Ja näkisit koiria erilaisissa tilanteissa. Tämä on vain ehdotus.

Millaisella aikataululla olet hankkimassa koiraa??

Täällä kans sama ongelma kun asuu korvessa ja siis todellakin korvessa, lähimpään kaupunkiin on matkaa noin 200 km. Etelä-Suomi on hemmetin kaukana, autolla menee kokonainen päivä. Kaikille tiedoksi että tämä ihmemesta missä asustelen on Kuusamo, jos Ruka sanoo mitään niin täällä se on, meikäläisten ylpeydenaihe

Itse en ole päässyt kunnolla tutustumaan bortsuihin, mutta sitäkin enemmän olen rodun suhteen 'kirjaviisas' ja blogeja on tullut lueskeltua. Tietty olen myös kasvattajien kanssa jutellut, sekä meilitse että puhelimessa. Joka kerta hieman jänskättänyt soittaa uudelle ihmiselle, kun pitäisi tehdä hyvä vaikutus ja keskustella fiksusti jne. Selvitty on eikä se niin kamalaa ole. Mieluiten puhuisin kasvotusten, mutta viimeistään sen pääsee tekemään vierailukäynnillä, hui!

Oikeasti kannattaa tavata mahdollisimman paljon bortsuja, jos yhtään asuu sivistystä lähellä. Kyllä minäkin aion käydä vielä koiruuksia katselemassa, olis ainakin pari bc:tä tiedossa. Ja juuri sen kennelin kasvatteja joista itselle hyvällä tuurilla tulisi viimein se oma nassikka.

Myykin kirjoitti:

Osaisiko joku oikein rautalangasta vääntää mulle että minkälaisen koiran saan jos bc otan? (näyttelylinjainen, mutta toisaalta...)

Kukaan tuskin pystyy tähän mitään kovin tarkkaa vastausta antamaan. Jo perinnöllisten ominaisuuksien kautta vaihtelu on varsin suurta ja lisäksi on tietenkin hirveän suuri merkitys sillä miten sinä koirasi kanssa toimit ja sitä koulutat. Suurin osa bordercollieista on keskikokoisia, aktiivisia ja nopeaoppisia koiria. Mitä sen päälle sitten tuleekin, vaihtelee melko paljon. Variaatioiden runsaus voi ahdistaa valintatilanteessa, mutta itse ajattelen sitä enemminkin rikkautena ja mahdollisuutena. Kannattaa tosiaan yrittää päästä näkemään erilaisia bordercollieita, mikä onnistuu helpoiten menemällä johonkin koiratapahtumaan. Jos rotu vielä senkin jälkeen tuntuu omalta, kannattaa lähteä miettimään millaisia ominaisuuksia juuri sinä arvostat, minkä jälkeen viimeistään kannattaa olla lähemmin yhteyttä kasvattajiin.

Misteli: Yksi vaihtoehto on toki laittaa vaikka sbcak:n foorumille ilmoitus, että jos joku on vaikka pohjoisemmassa käymässä niin kävisit silloin katsomassa. Samoin tämä toinen henkilö (jonka nimimerkkiä en nyt huomannut katsoa). Meillä esim. on suvun tila Kuusamossa, missä harvoin vieraillaan. Viime käynnistä on vuosi aikaa, mutta kyllä sitä joskus taas tulee liikuttua sinne päin.

Jos bordercollie on tyystin uusi rotuna, niin kannattaa käydä katsomassa koiria kisoissa, mieluiten varmasti siinä lajissa mikä itseä kiinnostaa. Itse teen pääsääntöisesti tokoa, eikä minulle kerro oikeastaan mitään esimerkiksi koiran agilitysuoritus.

Molempien vanhempien tunteminen, tai vähintään yhteydenpito mahdollisuus molempien vanhempien omistajiin auttaa paljon pennun kanssa toimiessa.

Onnea pennun hankintaan itse kullekin! :)

Kiitos neuvoista! :)

Kyllähän se tottakai on rikkaus, että on valinnanvaraa! Mutta kuitenkin se sitten hirvittää, että löytääkö juuri oikeanlaisen...

Mitä muuten ajattelette, että onko kovin virheellistä bc:lle jos se on varautunut? Yksi kiinnostavalta vaikuttava koira olisi, mutta luonteeltaan hiukan varautunut. Itseä ei sinäänsä varautuneisuus haittaa. Koiran ei suunapäänä tarvi olla kaikkiin tutustumassa.
Mutta ilmeneekö varautuneisuus usein hermostuneisuutena ja rauhattomuutena? Kuitenkaan tällaista koiraa en halua!

[quote=Myykin]Kiitos neuvoista! :)

^http://www.sbcak.fi/bc%20tulkinta%20o..pdf : "Bordercollien tulisi kuitenkin osoittaa kiinnostusta myös sitä tutkimaan tulevaa tuomaria kohtaan, vaikka se omaa luontaisen paimennustaipumuksen ja voi olla varautunut vieraita kohtaan (ei mielistele) muttei koskaan ole agressiivinen taikka arka."

Oman koirani suvusta löytyy useampikin varsin pidättyväinen koira, mutta ne eivät ole missään nimessä hermostuneita tai rauhattomia. Toki siinä mielessä termiin kannattaa suhtautua hieman varauksella, että välillä esim. arkuutta perustellaan koiran varautuneisuutta, vaikka ne eivät ole toistensa synonyymejä.

Miuski kirjoitti:

Misteli: Yksi vaihtoehto on toki laittaa vaikka sbcak:n foorumille ilmoitus, että jos joku on vaikka pohjoisemmassa käymässä niin kävisit silloin katsomassa. Samoin tämä toinen henkilö (jonka nimimerkkiä en nyt huomannut katsoa). Meillä esim. on suvun tila Kuusamossa, missä harvoin vieraillaan. Viime käynnistä on vuosi aikaa, mutta kyllä sitä joskus taas tulee liikuttua sinne päin.

Jos bordercollie on tyystin uusi rotuna, niin kannattaa käydä katsomassa koiria kisoissa, mieluiten varmasti siinä lajissa mikä itseä kiinnostaa. Itse teen pääsääntöisesti tokoa, eikä minulle kerro oikeastaan mitään esimerkiksi koiran agilitysuoritus.

Molempien vanhempien tunteminen, tai vähintään yhteydenpito mahdollisuus molempien vanhempien omistajiin auttaa paljon pennun kanssa toimiessa.

Onnea pennun hankintaan itse kullekin! :)

Ihan hyvä idea, mutta tuskin kukaan täällä meidän kotikaupungissa sattuu pyörimään. Siis kyllä täällä on ainakin yksi bc-narttu (Pikkupaimenen kasvatti) jonka omistajaan pitäisi ottaakin yhteyttä ja kysyä että milloin treenailevat jotta voisin mennä katsomaan. Periaattessa mulle on ihan sama missä lajissa nään koiran toimivan, itseäni kun kiinnostaa useampi laji. Kaikenlaisia agility- ja tokovideoita on tullut katseltua että tiedän mistä on kyse ja miten koirat yleensä käyttäytyvät jne. Pk-treenejä olisi mielenkiintoisinta seurata, ne kun kertovat koirasta eniten. Paimennuksessa olen bortsun nähnyt ja työskentely oli todella tarkkaa ja tehokasta, hienoa katseltavaa!
Ja olis pari muutakin bc-narttua tiedossa, joiden omistaja aikoi ilmoittaa mulle milloin ovat Kuusamossa käymässä. Ja nämä koirat ovat tosiaan sieltä kennelistä, mistä olen itse kiinnostunut ja mahdollisesti pennun saan, iik !

Olen nyt kysellyt erään nartun (jolle on pennut tulossa) omistajalta tarkkaan että millainen koira on kyseessä ja aika hyvin on luonne selvillä. Hyvin paljon sellainen mitä oman koirani toivon olevan. Uroksesta on kovinkaan paljoa tiedä, kun kasvattaja ei muistanut omistajien email-osoitetta antaa. Mutta ehdin siitä vielä myöhemmin ottaa selvää.

Minä siis kaipaan melko kovaa koiraa, joka antaa myös virheitä anteeksi. Toistoja saisi myös kestää sekä "kovempia otteita" (tarkoittaen sitä ettei ole kovin herkkä, nöyristelevä ja varmisteleva tossukka). Eli mieluummin sellainen kaikin puolin kova koira, mutta itsepäisyyttä en silti kaipaa. Hyvän koulutettavuuden ja viretason omaava tehopakkaus, joka ei kuitenkaan hypi seinille vaikka joskus aivotyöskentely jäisi vähemmälle. Sellainen joka kestää myös välipäiviä, jolloin tarjolla olisi vaan lenkkeilyä. Toisten koirien kanssa pitää tulla toimeen mutta vieraiden ihmisten kanssa ei kannata alkaa pusuttelemaan vaan enemmän juuri tuota varautuneisuutta. Itsenäinenkin luonne olisi plussaa jos pennusta pk-koiraa mielin. Päälaji silti mitä todennäköisimmin on agility.

Tuo narttu on hyvin pitkälti tuommoinen koira; kaikin puolin kova, kestää virheitä ja välipäiviä.

Noin kuukausi pitäisi vielä jännittää ja toivoa että viimein kävisi säkä, jotta tammi-helmikuussa meille muuttaisi pieni bortsutyttönen. Tosin, minun tuurilla tämäkin pentue "kusee" niin kuin on jo useamman kerran aikaisemmin käynyt. En vaan millään haluaisi enää pettyä, piinallinen ja pitkä prosessi on todellakin ollut. Sinänsä pennun saannilla ei hirveä kiire ole, mutta kun sitä on jo odotettu...

Heippa kaikki!

Minullekin sanottiin, että parhaimman kuvan rodusta saa kun käy katsomassa koiria erilaisissa toiminnoissa ja viettää sen kanssa aikaa yleensä. Jännä kuitenkin, että bortsu on kuitenkin melko suosittu rotu, mutta silti niitä ei näe missään, ei ainakaan minun paikkakunnallani. Kerran juna-asemalla sellaisen bongasin ja tietysti menin heti omistajaa jututtamaan. Näyttelyssä olen jo kuitenkin käynyt ja siellä koirakuume luonnollisesti vain nousi. Kaikki koirat Bortsu kehässä vaikuttivat niin rennoilta ja rauhallisilta. Kauniita olivat kaikki..

Minulla on nyt kuitenkin kysymys, johon en ole vielä löytänyt vastausta: minkä värisiä pentuja blue merle äiti synnyttää (isä on siis ihan mustavalkoinen)? Riippuuko se täysin hänen kantamistaan värigeeneistä? Onko blue merlen pentueessa luonnollisesti blue merle pentuja?