Koirat.com

50% mahdollisuus on tulla bluemerlejä. On niitäkin pentueita nähty, missä ei ole yhtään merleä.

Käsittääkseni musta on aika vahva värigeeni, että vaikea sanoa minkä värisiä pentuja tulee. Nämä on niitä asioita, joihin en ole vielä kovin hyvin perehtynyt.

Mutta kannattaa katsella kasvattajien sivuja ja katsella onko erilaisista pentueista kuvia ja katsoa minkä näköiset vanhemmat ja minkä värisiä pentuja on tullut.

Ok, kiitos tiedosta. Ajattelinkin että näin se luonnostaan menee että pennut on 50-50 mustavalkoisia ja merlejä :)

Missä on aktiivinen bc-keskustelu? :)
Minkälaisia hassuja tapoja teidän koiruuksilla on talvisin?

Tito näytti tänään uuden tavan nauttia lumesta. Työntää pään mahdollisimman syvälle lumeen ja lähtee siitä kulkemaan. Kävelee siis niin, että pää on koko ajan lumen alla. Kyllä sain taas hyvä naurut. :)

Tänään kävin katsomassa kahta bortsunarttua, tosin vain lenkin merkeissä koska mitään treenejä ei valitettavasti ollut tiedossa. Kummatkin toimivat kisakoirina agilityssä, 4- ja 6-vuotiaita avoimia, hienosti käyttäytyviä neitejä :) Oltiin siis kaupungissa lenkillä ja koirat juoksi vapaina. Ei yhtään välittäneet vastaantulijoista tai mistään muustakaan. Nuorempi koira oli selvästi kiihkeämpi ja kovempi luonteeltaan, toinen taas pehmeämpi. Heittelin niille lumipalloja paremman puutteessa niin junnu jo siinä meinasi kuumua, haukkua räksytti ja heitti voltteja ilmassa :D Kerrassaan hurmaavia otuksia silti! Tuommoinen meillekin kiitos!

Ihana Tito!

Axel nauttii kamalasti talvesta ja juoksee aina polun sijaan umpihangessa. Elokuussa syntynyt talven lapsi! Just tultiin lenkiltä ja pentu veti rallia isojen kanssa yli tunnin väsymättä. Tosin nyt uni maistuu.

Joko olet Misteli löytänyt sopivan pentueen? Tänne foorumille kaivataan lisää bortsuja!

Axel ja Tiaisen Snö vaikuttavat karvaisilta palleroilta. Tito on niin luikero, että en tiedä, mitä tuosta tulee. Vähän on nyt kasvanut kaulusta ja vähitellen pörhistyy, mutta Kovin karvaista ei taida tulla. Onpahan talvisin helpompaa, kun ei lumi jää joka paikkaan kiinni. :D

^^Voi kunpa olisinkin. Mä olen katsellut nyt kahta toosi hyvän oloista pentuetta, mutta ei ole vielä varmaa tuleeko sinne pentuja. Toisella nartulla ois ultra reilun viikon päästä ja toista ollaan vasta nyt astuttamassa. Että saattaa olla vielä pitkä odotus edessä, mutta ei se silleen haittaa. Ei tässä niin kauheata kiirettä ole, mutta sitten alan olla jo huolissani, jos kesälläkään ei pentua ole. Kärsivällinen oon yrittänyt olla, mutta toinen kesä ilman pentua menee jo yli. Sillon voi alkaa jo kaduttamaan, kun jätin muutaman pentueen pois listoilta. Ärrr, kun tämän pennun löydän, en ole muutamaan vuoteen uutta etsimässä, on meinaan niin tuskallinen prosessi.

Muoks. Tito on niin söpö!

Tito kiittää ja kumartaa. Tosin ei se vielä osaa kumartaa. ;)

Misteli, uskon että kärsivällisyyttä koetellaan. Pennun etsiminen voi pahassa tapauksessa olla tuskallinen prosessi. Toivotaan että sullakin olis viimeistään ensi kesänä oma pikku piraija!

Mä tykkään just tuollaisesta Titon kaltaisesta sporttimallista. Toivon ettei Axel kasvata KOVIN isoa turkkia niin olis kätevämpi kaikin puolin.

^ Juu, en minäkään halua puffia. En missään nimessä. Ei siitä tulisi mitään, kun koko ajan rymytään metsissä, pelloilla ja tehdään niin paljon.

Ihana kuva Titosta!

Meillä tuo talven lapsi on ihan hulluna lumeen. Kun ensilumi tuli, ei voinut Moona kuin tuijottaa sitä, ja vahtia jokaista askeltani kun se pöllyttää lunta. Ulkona ei voitu tokoilla, kun seuraamisessa pää oli alhaalla mun jaloista lentävää lunta haukkailemassa, ja koko koira vaan kulki matalana silmä päällä :D
Tämä meni ohi onneksi aika nopeasti, mutta super kiva palkka on vieläkin kun pöllytän lunta, jota Moona saa vaania. Autosta skrapatut lumet pitää kaikki myös napata kitaan. Lunta ei voi Moonan kanssa kolata, kun se vinkuu ja puree kolaa aina kun se liikkuu. Olen erikseen koittanut opettaa että liikkuvaa kolaa ei jahdata, mutta se on niin suuri ärsyke, että helpompi vaan laittaa koira sisälle odottamaan..

Moonalle kasvoi kesällä pikkuisen karvaa, mutta nyt on kyllä ihan bikini mallissa. Lumet onnistuu silti paakkuuntumaan perskarvoihin ja mahan alle. Eikä kylmää pidä ollenkaan :(
Näyttää kyllä sporttisemmalta ilman karvoja..

Kuten junnupalstan pulinassa jo kerroinkin niin olen nyt jonkun aikaa pallotellut päässäni tollerin, bortsun ja kelpien välillä. Tarkoitus olis valmistautua ensimmäisen oman koiran hankintaan ja hakusessa olis aktiivinen harrastuskoira tavoitteelliseen agilityyn ja johonkin pk-puolen lajiin (josta tosin vielä ei tarkempaa tietoa ole). Lisäksi tahtoisin sosiaalisen kaverin ryhmälenkeille ja kaikenlaiseen touhuamiseen (olisi lähes ehdotonta että koira kävis tulisena leluun kiinni ja tykkäisi uida, tämänhetkinen neiti kun ei tee kumpaakaan ) sekä mahdollisesti olisi tarkoitus tutustua myös tokoon, kilpailumielessä tai ei.

Koiranotto tulisi ajankohtaiseksi vasta aikaisintaan kolmen vuoden päästä, todnäk viiden-kuuden. Kokemusta minulla on vain yhdestä seurakoiramaisen helposta bichonitytöstä sekä hieman ohjaajan bortsun käsittelystä talutuksen ja ratasuoritusten merkeistä. Tietotaitoa löytyy kuitenkin jonkin verran ja jatkuvasti haluan oppia ja opinkin lisää. Kuinka suuri mahtaa kunniallisille bortsukasvattajille olla kynnys luovuttaa pentu ns ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Onko näissä piireissä yleisesti jokin kirjoittamaton sääntö, että ostajien täytyy olla monen monta koiraa omistaneita eksperttejä, vai riittääkö se että asioihin on selkeästi perehdytty ja innostusta sekä yleisen tason tietoa löytyy vaikka konkreettiset kokemukset olisivatkin harvassa?

Bortsunomistajat voisivat myös ystävällisesti kertoa hieman yleisellä tasolla bortsun luonteesta, aktiivisuudesta, paimennusvietistä ja koulutuksesta. Liikuntaa kykenen varmasti tarjoamaan n 2h per päivä lenkkeilyn merkeissä (olosuhteiden salliessa tietysti mahdollisimman paljon irti) sekä aivotoimintaa joka päivä tarpeen mukaan, + viikottaiset agility/pk/tottistreenit ja kiinnostusta olisi myös lumettomina kausina 3-4krt viikossa tehdä pidempiä pyöräilylenkkejä. Koiratapaamisia, näyttelyreissuja (seuraamassa), uintireissuja ja vaelluksia/telttareissuja järjestäisin oman ja koiran halun ja tarpeen mukaan. Kuinka kykeneviä bordercolliet noin yleensä ovat viettämään aikaa muiden koirien kanssa, onko bordercollie + koirapuisto mahdoton yhtälö? Kuinka usein koiralle noin yleensä pitäisi koirakontakteja järjestää, onko pari kertaa viikossa liian vähän?

Mutta, kaikki mahdollinen ja mahdoton otetaan vastaan ja mitä enemmän pystytte minulle kertomaan sen parempi

Sekä tolleri, bortsu että kelpie ovat erittäin aktiivisia rotuja jotka vaativat omistajaltaan sitoutumista. Kasvattajia on varmasti moneen lähtöön: itse pentua etsiessäni törmäsin ihmisiin jotka olivat avoimin mielin antamassa bortsua ekaksi koiraksi, toisilla oli ehtona ehdottomasti enemmän koirakokemusta. Täysin näyttelylinjainen bc on varmasti jollain asteella helpompi kuin vietikäs työlinjainen, sekalinjaisista ei voi etukäteen oikein sanoa millaisia vipeltäjiä niistä kasvaa. Mutta yleistäen voidaan puhua aktiivisesta rodusta.

Koirakokemus ei mielestäni kerro suoraan kenelle bc sopii ja kenelle ei, vaan se halu ja motivaatio toimia haastavan rodun parissa. Meillä oli koko lapsuuteni ajan villakoiria, jotka ovat aika kaukana bc:stä. Olen itse uusi näiden sähikäisten parissa, mutta siksi olenkin omiani kertomaan niistä epätoivon tunteista mitä tämän pennun kanssa on tullut kohdattua. Erittäin kiltti ja symppis, mutta toisaalta haastava koira tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Täytyy sanoa etten olisi välttämättä pärjännyt jos tämä olisi ollut ensimmäinen varsinainen oma koirani. Meille on ehkä sattunut yksilö aktiivisemmasta päästä eikä 2 tuntia lenkkiä päivässä ole mitään nuorellekaan koiralle. Näitä ei väsytetä liikunnalla, vaan sillä aivotyöllä. Varauduin kyllä ajatukseen että nämä vaativat kunnolla tekemistä, mutta todellisuudessa se vaati vielä ihan vähän enemmän. Ei saa kuitenkaan olla liian ankara itselleen, tärkeintä on osata tarjota aktiviteettia suhteessa juuri sen oman koiran tarpeisiin. Sitä ei opi kuin käytännössä.

Oma otus on tosi sosiaalinen tyyppi ja kaikkien kaveri. Tämä on ehkä enemmän yksilö- kuin rotukysymys. Bc ei mielestäni ole kovin pidättyväinen rotu. Parasta näissä on ehdottomasti työmoraali: kun se kuuluisa järki kasvaa päähän niin työnteko oman ihmisen kanssa menee varmana kaiken muun edelle eikä silloin kuulla tahi nähdä mitään muuta (siis parhaimmassa tapauksessa). Paimennusviettiä esiintyy aika varmasti ja se tulee kitkeä pois ja ohjata energia turvallisiin kohteisiin. Bortsun oppimiskyky on rajaton: se oppii helposti uudet asiat ja pahat tavat tulee opettamattakin. Eli en sanoisi että kaikkein helpoin koulutettava jos ei tiedä mitä tekee. Aikuiset bordercolliet on upeaa katseltavaa jos ne toimivat hyvin, mutta usein sitä unohtaa mikä työmäärä siellä takana piilee.

Bc:tä harkitessa on tärkeää jäsentää ne realistiset tavoitteet koiran kanssa. Nämä tarvitsevat jotain mielekästä tekemistä, epäsäännöllisempään menoon löytyy sopivampiakin rotuja. Itsekin maalaili aina haavekuvia siitä miten ollaan koko ajan jossain menossa mutta totuus on että tässä on omakin elämä elettävänä. Koira ei tarvitse kaikkia maailman harrastuksia vaan ennen kaikkea sen oman ihmisen joka tarjoaa ympäristön jossa saa käyttää aivoja. Peruskoulutuksessa täytyy olla johdonmukainen, sillä pääsee jo pitkälle. Loppujen lopuksi bordercollie on kuitenkin vain koira muiden joukossa.

Agitem, suosittelen ehdottomasti tutustumaan rotuun niin kotioloissa kuin harrastuskentilläkin kun koiranhankintaan on noinkin pitkä aika vielä. Ehdit hyvin päästä perille siitä millainen rotu on kysessä ja onko se juuri sinulle sopiva. Jos sinulla on mahdollisuus lainakoiraan niin suosittelen kokeilemaan myös esim siellä agikentällä miltä se ferrari tuntuu kädessä.

Onnea sen oikean rodun etsintään!

Onko kellään teistä Tendingistä haettu bortsu. Rakastuin itse tohon kenneliin ja keväällä taitaa meille tulla siltä bortsu. Misteli ootko jo löytänyt pentueen josta bortsun otat? Muut Kertokaapas mistä kennelistä ootte bortsunne ottaneet :DD

^Hyviä pentueita olen useampia löytänyt, katsotaan nyt mistä meille tulee ja milloin. Keväällä niitä näyttäisi syntyvän ihan kiitettävästi, kunpa vain saisin jostain niistä.
Tendingiltä ei taida olla kovin helppoa saada koiraa, pennut menevät aktiivisille ja kokeneille kilpaharrastajille, joten jos aloittelija olet, en sinuna uskaltaisi hirveästi laittaa kys. kennelin varaan. Sitä paitsi pennut ovat työlinjaisia, eikö kannattaisi aloittaa näyttelylinjaisesta? Käyttiksiä ei monesti suositella ekaksi bc:ksi.
Eikä muuten kannata luottaa siihen, että saisit jostakin varattua pennun, niin eivät näyttäisi bc-kasvattajat toimivan, joten pennun etsiminen voi venyä hyvinkin pitkäksi. Et voi vain päättää että "tuolta mä haluan pennun", niin haluavat varmasti muutkin, mutta kasvattaja päättää kenelle pennut myy eikä luultavasti auta, vaikka olisit kysellyt pentueesta ensimmäisten joukossa.
Ja narttupentuja yleisesti ottaen kysytään enemmän. Jos alat nyt etsiä ensimmäistä bortsuasi, kannattaa oikeasti varautua odottamaan sitä pentua pitkään. Hyvällä tuurilla toki voit saada sen suht äkkiä tai jos sulle käy mikä tahansa yhdistelmä.

Btw, täällä ei saisi mainita kennelnimiä.

Ymmärsit varmaan vähän väärin mun äskeisen viestin, vaikka oonkin vasta 13 niin uusi koira on ollut 4 vuotta mietinnässä ja borderia on etsiskelty 2 vuotta eri kenneleistä. Meidän perheellä on kyllä ollut käyttis bortsu, 2 malinoisia joiden kanssa olen aktiivisesti kisannut. Valittettavasti he kaikki ovat koirien taivaassa :( Ja vielä tuosta kys. kennelistä, en ole laskenut sen varaan, vaan olen tutkinut eri vaihtoehtoja, kys. kennelin koirat ovat rakkaudella ja hyvistä yhditelmistä, joka on tietysti tärkeää. Vaikka en kys. kennelin koiria livenä olekkaan nähnyt olen nähnyt monia käyttis bortsuja toiminnassa ja se on hienoa katseltavaa. Näyttelyistä en edes oikein perusta joten ihan kättöpuolelle tyttönen tulisi.

Hyvä jos tää nyt selvensi :-)

Uups, huomasin ton edellisen viestin laitettuani ettei saakkaan olla kennelnimiä...

Faxe Ei millään pahalla, mutta ihan jos tässä pientä päässälaskua suorittaa, niin jos olet 13 ikävuoteesi mennessä ehtinyt aktiivisesti kisaamaan kolmen koiran kanssa, jotka ovat kuitenkin tähän mennessä jo kuolleet, niin ainakin itse alan spekuloimaan:
Jos koirat eivät ole yhtäkkisesti poikkeuksellisesti kuolleet kaikki melko nuorina, niin tuskin olet ihan hirveästi kuitenkaan ehtinyt kilpailemaan, saati itse kisatasolle koiria kouluttamaan. (Näyttelyitä ja esim. Junior handleriä en itse laske kisaamiseksi, josta olisi hirveästi hyötyä käyttökoiran koulutuksessa). Tässä huomioituna se, että koiran aktiivikisaura alkaa yleensä aikaisintaan 1 vuotiaana ja yli kymmenvuotiaita koira harvoin enää näkee kisoissa.

Ja tosiaan, jos on realistinen, niin käyttölinjaista koiraa tunnetusta kennelistä voi olla vaikea saada ensimmäiseksi koiraksi, etenkin, jos ikää on vain noin vähän. Tietenkin, jos esim. vanhemmillasi on kenneliin valmiiksi hyvät suhteet, niin voi onnistuakin, jos oikein onnistaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että pelkkien hienojen nettisivujen ja tuloslistojen perusteella ei vielä kannata mihinkään kenneliin tai yhdistelmään rakastua, vaan odottaa ensin, että pääsee tapaamaan sekä koirat että kasvattajan ihan livenä. Käyttöpuolella, ihan syystäkin, kasvattajat haluavat pennut mieluiten sellaisille, omistajille, joiden taidoista ja halusta kouluttaa koira mahdollisimman pitkälle voi olla mahdollisimman varma. Käyttöpuolen koiraa ei kannatava valita vain sillä perusteella, ettei ole kiinnostunut näyttelyistä, vaan sillä perusteella, minkä luonteista koiraa etsii. Puhtaasti paimenlinjaisia myydän usein vain tiloille "oikeisiin töihin".

Onnea kuitenkin pennun etsintään! Toivottavasti löydät pennun haluamastasi kennelistä ja yhdistelmästä.

Koitampa vieläkin selventää;
Eli olen siis vasta 13 vuotta. Meidän perheessä oli käyttisbortsu kun olin ihan pieni, sen kanssa en tietenkään ole kisannut. Myös vanhempi malinois oli vanhempieni kisakoira. Sitten kun olin 10 kerkesin kisaamaan aktiivisesti kahdn vuoden ajan nuoremmalla malilla ennen kuin se kuoli. On siis totta että käyttisbortsua en voi omalle vastuulleni ottaa,mutta koulutus ja kisautus olisivat silti minun hommiani. Vanhemmillani on kokemusta paljon käyttiksistä ja minulla teknistä tietoa paljon MUTTA olen myös seuraillut palljon livenä käyttiksiä! Puhutte kaikki totta ettei kennelin tai koirien ulkoasuuun saa rakastua, enkä teekkään niin, rakastun yhdistelmiin ja luonteisiin! Totta kai! Saatatte pitää mua IHAN kakarana, mutta ainakin suurelta osaa tiedän mistä puhun. Toivon ettei kukaan kantaisi kaunaa minulla ja että jatketaa tätä bc palstan juttelua normaalisti! <3

Faxe kirjoitti:

Meidän perheellä on kyllä ollut käyttis bortsu, 2 malinoisia joiden kanssa olen aktiivisesti kisannut.

Ei tässä mistään kaunan kantamisesta ole kyse. Ihan turhaan hermostut, jos niin ajattelet
Ehkä mun suomenkielen taidoissa on jotain vikaa, kun ymmärsin tuosta yllä olevasta lauseesta, että olet kisannut aktiivisesti sekä bortsun, että kahden malin kanssa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että missä lajissa olet kisannut?
Oma tarkoitukseni oli ainakin kertoa niistä realiteeteista, joita itselleni on tullut vastaan. Henkilöstä riippuen 13-vuotias voi olla paljon taitavampikin kouluttaja, kuin aikuinen. Yritin vain korostaa sitä realiteettia, että ensimmäistä omaa koiraansa etsivän 13 vuotiaan voi olla vielä normaalia vaikeampi vakuttaa kasvattajaa, joka etsii tavoitteellista harrastajaa omistajiksi käyttölinjaisille bortsun pennuilleen, ellei kasvattaja tunne sinua entuudestaan.