Koirat.com

^Joo, Troiluksen oli tarkoitus mennä kuviin vasta myöhemmin kesällä. Aikaistan sitä mm. siksi että saan virallisen tiedon Troiluksen luustosta jotta T voi ageilla. Nyt näyttää siltä, että Troilus alkaa reenata agia tavoitteellisesti. Maailmankirjat on sekaisin, koska olen vannonut aina että agi on se viimeisen laji mitä Troilus harrastaisi. No, minä en Troilusta siinä lajissa ohjaa vaan toinen henkilö. Ja mullahan ei ole mitään sitä vastaan, että Troiluksella on toinenkin tavoitteellinen harrastus kuin toko.

Tosiaan aksaan tutustuminen meni erittäin hyvin. Saatiin olla tunti ilman häiriötä reenailemassa. Hyppy tehtiin matalana ja meni hienosti. Kaksi hyppyä putkeen meni myös hyvin. Yhden kerran Troilus kiersi kakkoshypyn. Putkesta Troilus tykkäsi tosi paljon ja meni sinne välillä itsenäisestikin. Kulmatkaan putkessa ei vaikuttaneet vaan hienosti vauhdilla mentiin. Troilus hyppäsi kerran putken päällekin. Puomissa ohjaajan täytyi jarrutella Troiluksen menoa ettei poitsu tippunut. :D Pöydällä seisominen oli ihan iisi juttu. Kepit oli hieman haastavat, kun Troiluksella nyt oli menohaluja paljon.

Seuraavaksi mennään reenailemaan helmikuun alussa. Silloin otetaan sitten hieman korkeutta hyppyyn ja rengas sekä a-este mukaan. Mikäli siis luustokuvat sen sallivat.

Hei,kaikille ja hyvää ja onnellista tätä vuotta bortsujen omistajat!
Haluaisin teiltä monelta vastauksia kysymyksiini :
1. Milloin koirasi murkkuikä alkoi esiintyä?
2.Miten koirasi käytös muuttui?
3. Koirasi karvanlähtö? kuinka usein olet havainnut ja oletko voinut vaikuttaa karvanlaatuun tai lähtöön mielestäsi?

Kiitos oikein paljon teille jotka vastaatte ja uskon vastauksienne palvelevan monta bordercollien uutta omistajaa. terv. Skipi -kohta 7kk ; ei merkkejä jo opituista tavoista kyseenalaistaa,karvanlähtöä ei ole havaittu.

Yök mikä päivä, palasin juur kotiin Lahden näyttelyistä. Hirveä tungos ja ensimmäiset kennelyskäräkäisyt kohdattiin jo messukeskuksen tuulikaapissa. Minä en vain voi käsittää, miten näytelmöinnistä voi nauttia. Tekisi ihan hirveästi mieli perua ensi viikonlopun turunreissu.

Jotain positiivista kuitenkin: tajusin taas, miten onnekas olen, kun juuri Snö on juuri minun koirani. Snö käyttäytyi erinomaisen reippaasti, ja arvostelu oli täysin odotetun kaltainen, suorastaan toivottu: neitimäinen, köykäinen, kevytluinen ja laiha.

Sellainen se on. Kevyt, reipas ja näppärä pikku-ukko. Ei mikään näyttelykoira vaikka karvaa riittämiin olisikin, eikä siitä toivottavasti missiä tulekaan.

Misteli kirjoitti:

Lisäksi haaveilen kasvattamisesta ja jos tuosta koirasta tulee kaikin puolin jalostuskelpoinen yksilö, niin Mistille saattaa tulla pentue tai pari tulevaisuudessa. Misti täyttää ensi torstaina vasta (jo) vuoden, joten toisaaltahan näitä on ihan turha vielä miettiä. Mutta olisihan se hienoa, jos tyttö täyttäisi odotukset niin hyvin, että siitä tulisi joku päivä mammakoira.

Ihan mielenkiinnosta, mutta olen aiemmista viesteistä ymmärtänyt, että sinun mielestäsi Misti ei luonteeltaan vastaa sellaista bortsua, josta itse pidät (liian flegmaattinen jne.) Miksi haluat käyttää jalostukseen sellaista koiraa, joka ei ole lähellä omaa ihannettasi?

^Misti on vielä sen verran nuori, että eihän sitä tiedä millainen koira siitä loppuviimein tulee. Mistissä on kuitenkin paljon myös hyviä, rodunomaisia ominaisuuksia. Muutama luonteenpiirre siinä ainakin tällä hetkellä on mitkä ei ole niinkään toivottuja, kuten pidättyväisyys ja epävarmuus. Niiden suhteen kehitystä saattaakin iän myötä tapahtua ja jos ei tapahdu, niin jalostukseen Mistiä ei tulla käyttämään. Mutta tosiaan, kasvattaminen vain on haaveena, ja olisi tietysti hienoa jos jo Misti olisi kelpo yksilö jolla aloitella kasvatustyötä. Mutta ehdottomasti haluan kasvattaa vain sellaisilla koirilla, jotka miellyttävät itseäni ja ovat mahdollisimman rodunomaisia. Onneksi M on vielä nuori ja on aikaa seurailla sen luonteen kehitystä ja yrittää saada sille tuloksia sekä näyttöä luonteesta ja käyttöominaisuuksista.

^^Täälläpäinkin olisi ollut tänään näyttely ja olipa hyvä ettei lähdetty, sain tämänkin vapaapäivän käyttää ulkoilemiseen koirien kanssa. Onhan se vähän huuhaata ja melkoisen tylsääkin, harrastaa kuka tykkää. Etenkään jos menestystä ei tule, niin ei varmaan pahemmin innosta juosta kehässä.

skipi kirjoitti:

Hei,kaikille ja hyvää ja onnellista tätä vuotta bortsujen omistajat!
Haluaisin teiltä monelta vastauksia kysymyksiini :
1. Milloin koirasi murkkuikä alkoi esiintyä?
2.Miten koirasi käytös muuttui?
3. Koirasi karvanlähtö? kuinka usein olet havainnut ja oletko voinut vaikuttaa karvanlaatuun tai lähtöön mielestäsi?

1. Troilus oli juuri täyttänyt 10kk. Olin silloin viikon matkalla ja kun tulin kotiin niin en ollut tuntea koiraa enää. :D Troilus oli ihan "haista v" asenteella usein ja mörköikä alkoi kunnolla. Pelästyttiin heiluvia puskia, ränniä josta valui vesi, kaljatölkkiä tiellä jne.

2. Tosiaan Troiluksesta tuli aika ärsyttävä, mutta vain hetkittäin. Käytös vaihteli aika paljon.

3. Syksyllä furminoin pari kertaa kun lähti karvaa ihan hirveästi. Nyt on sen osalta hieman seesteisempää. Karvanlaatu ei ole muuttunut (tosin vauvakarvahan on lähtenyt vasta tuossa kesällä joten hankala enempää sanoa).

Nyt kun T on kohta 1v2kk, mörköily alkaa olla takana, mutta Troilus testailee kyllä aika paljon. Jos makoilen sohvalla niin välillä koittaa nostaa tassua sohvalle, nuolee hirvittävästi varpaita ja pistää pään jalkojen päälle. Tosin on varmasti myös huomionhakua, koska tällä tavalla huomiota (kielto) on saanut parhaiten. Nyt ollaankin jätetty huomiotta ja on auttanut kyllä jonkin verran jo. :D

1. Milloin koirasi murkkuikä alkoi esiintyä?
En nyt osaa sanoa/muista mitään selkeää ikää, mutta vajaan vuoden vanhana Sumu esim. otti useamman kerran yhteen vanhemman narttuni kanssa.
2.Miten koirasi käytös muuttui?
Ks. edellinen. Mitää kovin selkeitä käytösmuutoksia en muista. Bc-nattu toimii ehkä muutenkin hieman kierolla tavalla, joten käskyjen kyseenalaistaminen voi välillä olla aika hienovaraista. Jokatapauksessa ympäristö alkoi kiinnostaa enemmän, puolustushalu heräsi, koira yritti pomottaa etenkin nuorempia narttuja, koirasta tuli itsenäisempi jne.
3. Koirasi karvanlähtö? kuinka usein olet havainnut ja oletko voinut vaikuttaa karvanlaatuun tai lähtöön mielestäsi?
Ainkin kerran vuodessa on tainnut olla selkeämpi karvanlähtö, vai olisiko ollut jopa joka juoksun yhteydessä. Harjalla/kammalla/furminatorilla olen irtokarvaa irroittanut, mutta muuten en ole yrittänytkään vaikuttaa. Ruualla uskon olevan vaikutusta karvaan.

Panikointi kannatti, kuten toki aina. Saipahan ainakin taas vatsahaavaa kehitettyä stressilläni.

Snö nukkuu krapulaansa pois. Virallinen polvilausuntotulos oli 0/0, eikä kuvissa ollut sanomista (selkä, olat, kyynärät, lonkat, polvet).

^Hienoa että Snö sai terveen paperit!

^^Onnea hyvistä tuloksista! Toivottavasti Troilus tulee maanantaina perässä.

Vitsit kun mulla on niin huono omatunto. Nyt kun olen töissä niin harmittaa, kun Troilus joutuu sen normityöpäivän olemaan yksin. Sitten kun tuun kotiin niin käytän Troiluksen nopeasti ulkona asioilla. Sitten en heti jaksa tehdä mitään vaan syön ja kattelen telkkaria yms. Vasta näin esim viiden-kuuden aikaan alan olla energiatasoiltani siinä vaiheessa, että jaksan touhuta poitsun kanssa. Silloin yleensä tokoillaan/temppuillaan ulkona tai sisällä. Illalla Troilus saa sitten vasta ennen nukkumaanmenoa sen oikean lenkkinsä.

Kun olin kotona niin mehän Troiluksen kanssa käytiin lenkillä iltapäivästä ja samaan syssyyn reenailtiin. Leikittiin ja temppuiltiin myös pitkin päivää. Periaatteessahan aktivoinnin määrä ei ole muuttunut, mutta ehkä en vain itse ole sopeutunut tähän rytmiin. Tuntuu kokoajan, että laiminlyön Troilusta.

Kiitos teille Cressie ja Vuorisumu kun vastasitte kyselyyni..Toki odotin useammalta vastauksia kun palstalla kuiten kokeneita kävijöitä riittää ja tietoa olis varmaan kaikilla jakaa joista me uudet bordercollien omistajat saisimme tukea koiramme kasvattamiseen.
Eiköhän se tästä....
Skipi alkaa olla nyt 7kk ja reipas ,oppivainen uros koira. Ihmisystävällinen ja eritoten lapsiystävällinen koira. Riehuu kun haluaa ja lopettaa kun toivotaan rauhottuvan. Toisiin koiriin suhtautuu epäröimättä kiinnostuneesti ja antaa tilaa vanhempien koirien pomottaa ja ottaa opiksi isompien koirien murahduksista. Kavereina oolleet 2 aikuista bordercollieta ( narttu ja uros ) + kääpiövillakoira+ seropi ( pystykorvaa ja saksanpaimenkoiraa kait?) + beagle + amstaffi samanikäinen. Näiden kaikkien koirien kans sopuisaa pitkäkestoisetkin leikit, ainoastaan amstaffi narttu välillä innostuu kunnon tappeluun ja ainuita kertoja kun olen skipin nähnyt näyttävän hampaita ja ottelevan kunnolla, jolloin erotettu koirat.
Pihalla on irti ja ei poistu tielle. 2 kertaa ylittänyt rajan josta toruttu ja fiksusti palaa kun läheneekin tienrajaa. Tästä ollut huoli kun naapurissa on koiratarha ja heillä aina juoksussa olevia narttuja. Vielä ei ole kuiten poistunut pihastamme.
Mörköhaukkuja alkanut ilmaantua. Haukkuu kun katsoo ulos ja muka jotain näkee tai kuulee, oli kellon aika mikä tahansa, kestoiltaan 2-5 haukantaa. Ulkona samoin näkee omiansa ja muka haukahtaa kerran pari. Ehkä nämä sit jotain murkkuoireita?
Rakastaa ison cocacola ( Tyhjä jossa vettä desi) hakua ulkoa jota heitellään pihamaalla. Ennen kiikuttanut jalkojen juureen kun käsketty tuoda,nyt tuo mut ei halua irroittaa otetta ja luovuttaa...kokisin tämän myös murkkuiluksi?
Sisäänkutsu ei tapahdu parilla pyynnöllä..tarvii jujuttaa...." täällä keksiä " ja juoksee portaille mut ei suoraan sisään ja on valmis palaamaan jollei sit lirkuta konsteilla mitä vaan keksii...siis teppuroi siinäkin..murkkuilua?
ulkona lähes koko ajan
Turkki on hieno ja kiiltävä ja upeasti lainehtii. Ei yhtään karvaa ole lähtenyt, kait sitten keväällä?. Ruossa annan lusikallisen ruokaöljyä, en tiedä onko merkitystä? Syö jahtivahti kanariisiä ja kotiruokaa sekaisin. Ulkona on arkipäivisin aamulla tunnin ja töistä päästyämme illalla n.3 tuntia. Viikonloppuisin lähes koko päivän ulkona ( ulkoterassilla matto missä makaa ) oli sit pakkasta +-0 tai -15.
Kiva koira ja temppurintamalla haku on kiinnostavin. Nenähaku tehokas.Hakee piilottammamme esineen innolla, viimeaikoina löytää hyvin jopa setelirahan

^Kuulostaa alkavalta murkkuilulta. :)

Meillä on mennyt nyt kahdet tokoreenit lähes kokonaan perseilyksi. Luoksetuloa reenatessa Troilus istuu nätisti, mutta aina kun lähden koiran viereltä, lähtee hiipimään perässä. Sitten kun kerrankin istuu ja odottaa ja kutsun luokse niin tuleekin sellaisella vauhdilla ja suoraan sivulle! Eli kyllä se kuitenkin osaa. :D

Namin kanssa ei tällä hetkellä jaksa Troilusta kiinnostaa reenata ja lelun kanssa kierrokset nousee tosi korkealle ja reenistä tulee lelun vahtaamista.

Eikö niin, että tämäkin kausi jää varmasti jossain vaiheessa taakse? :D

Meillä on murkkuilu alkanut myös, koira reilu 5kk. Yleistä korvattomuutta, sisälle tulo ongelma ja ärinöitä ja pörinöitä toisille koirille, postilaatikoille, liikennemerkeille ja muille hirveän epäilyttäville asioilla.. :D Haukkuminen on alkanut myös.

Cressie kirjoitti:

^^Onnea hyvistä tuloksista! Toivottavasti Troilus tulee maanantaina perässä.

Vitsit kun mulla on niin huono omatunto. Nyt kun olen töissä niin harmittaa, kun Troilus joutuu sen normityöpäivän olemaan yksin. Sitten kun tuun kotiin niin käytän Troiluksen nopeasti ulkona asioilla. Sitten en heti jaksa tehdä mitään vaan syön ja kattelen telkkaria yms. Vasta näin esim viiden-kuuden aikaan alan olla energiatasoiltani siinä vaiheessa, että jaksan touhuta poitsun kanssa. Silloin yleensä tokoillaan/temppuillaan ulkona tai sisällä. Illalla Troilus saa sitten vasta ennen nukkumaanmenoa sen oikean lenkkinsä.

Kun olin kotona niin mehän Troiluksen kanssa käytiin lenkillä iltapäivästä ja samaan syssyyn reenailtiin. Leikittiin ja temppuiltiin myös pitkin päivää. Periaatteessahan aktivoinnin määrä ei ole muuttunut, mutta ehkä en vain itse ole sopeutunut tähän rytmiin. Tuntuu kokoajan, että laiminlyön Troilusta.

...
Normi elämää ja normi tunteita koiran omistajilla. Pienten lapset äidit kokevat ihan saa pahaa omatuntoa kun lapset ovat tarhassa jne.
Mä en koe tän koiran kans enään samaa pahaa omatuntoa kuin tein aiemman koirani kans joka voi huonosti kun oli yksin ..ei syönyt, itki, ripuloi jne. Tää koira on ihan eri juttu. Tietää kun jää...vahtiin kotia..näkee kun laitan eväät sun muut jutut valmiiksi töihin lähtiessä, tiedostaa että hän jää nyt ja toi lähtee. Jätän toki jotain sille sählättävää päivän ajaksi..vessapaperirullia joihin piilottanut nameja jne mitä vaan keksinkin. Ei tuhoa paikkoja mut nään toki että just kun alan laittaa kenkiä jalkaan osaa keksi jotain..esim narkuttaa muka tuolin jalkaa.. siis ei toki halua jäädä yksin mut koira on koira ja meidän on käytävä töissä ja tottuuhan koira kun toi toistuu aina ja sit vapaa-ajalla saakin sit meidän huonot omatunnot purkautua sen kans olemiseen. Esim mulla ois vaihtoehto jättää koira eläkkeellä olevalle äidilleni päiväksi..mut koira ei viihdy siellä joten oma koti ja oma paikka on ok.

skipi kirjoitti:

Hei,kaikille ja hyvää ja onnellista tätä vuotta bortsujen omistajat!
Haluaisin teiltä monelta vastauksia kysymyksiini :
1. Milloin koirasi murkkuikä alkoi esiintyä?
2.Miten koirasi käytös muuttui?
3. Koirasi karvanlähtö? kuinka usein olet havainnut ja oletko voinut vaikuttaa karvanlaatuun tai lähtöön mielestäsi?

Kiitos oikein paljon teille jotka vastaatte ja uskon vastauksienne palvelevan monta bordercollien uutta omistajaa. terv. Skipi -kohta 7kk ; ei merkkejä jo opituista tavoista kyseenalaistaa,karvanlähtöä ei ole havaittu.

Tässä ny vielä meiltä :)

1. En muista tarkalleen, tuo on ollut aika omapäinen koko elämänsä. Ehkä tossa marraskuulla-joulukuulla kun juoksi ekan kerran (10-11kk).

2. Nooo.. En osaa antaa lyhyttä tyhjentävää vastausta, mutta esimerkiksi on yhtäkkiä kyseenalaistanut hihnassa vetämättä olemisen ja alkoi tuijotella pistävästi toisia koiria häntä pystyssä (jonka kyllä kitkin pois heti, ei tee sitä enää, vetäminen onkin vielä haastavampi pulma), alkoi toiselta koiralta puolustaa ruokiaan ja päätti, että on kovis eikä tykkää vieraista nartuista enää vaan murraa niille (joka kuulostaa ihan koomiselta, "pörrr!"). Treeneihin keskittymisen kanssa on saanut tehdä töitä: itse liikkeet tekee pääosin ok, mutta liikkeiden välillä on kaikkea muuta kuin aktiiivinen minua kohtaan, vaikka motivaatio sinänsä onkin ok ja innostuu heti ekalla käskyllä tekemään. Jämäkkä sen kanssa saa olla mutta ei liian kova.

3. Nyt kun oikein muistelin niin ~4kk kun kasvatti junnuturkin niin oli jotain, muuten ei ole ollut. Karvanlaatuun ja -lähtöönhän voi vaikuttaa antamalla tarpeeksi öljyä. Itse en kyllä ole kauhean aktiivisesti antanut kun karva & anturat ovat olleet hyvät, mutta olenpa nyt alkanut sivussa antaa Islallekin kun toista koiraa parhaillaan lihotan.

Heip hei ja kiitos teille jotka vastailitte. Taas olis kyselyn paikka: Noista tassujen anturakarvoista. Niihinhän tarttuu lumi ja muodostuu lumipahkuroita. Kannatteeko karvoja leikata pois anturoiden välistä ? Tuntuu että nehän suojaavat. Vai oletteko keksineet joitain kikkoja miten se lumi ei niin tarttuis? Ajattelin ite kokeilla pikkasen ruokaöljyä hipasta niihin kun nyt lähden metsäreissulle ja katon jos ei niin tarttuis, mene ja tiedä.
Otan kiitollisesti vastaan kaikki kikat. Eilen metsäreissulla suht monta kertaa lämmitin tassuja ja sain irti lumikökkäreitä .En oikeen haluais leikata karvoja pois mut jos se ainut helpotus niin ei sit muu auta, matkan teko sujuis mukavammin.

skipi kirjoitti:


1. Milloin koirasi murkkuikä alkoi esiintyä?
2.Miten koirasi käytös muuttui?
3. Koirasi karvanlähtö? kuinka usein olet havainnut ja oletko voinut vaikuttaa karvanlaatuun tai lähtöön mielestäsi?

Jospa minäkin vielä vastailen tähän.
1. Sillä ei varsinaisesti ole ollut mitään selkeää murkkuikää, että olisi pöhissyt kummille asioille tms. Voi olla pari yksittäistä tapausta, mutta ei selkeästi mitään kautta. Ensimmäisen juoksun jälkee 7kk se selvästi aikuistui kuitenkin jollain tapaa.
2. Muiden koirien kanssa on tullut huonosti toimeen, varsinkin vieraat nuoret nartut on pahimpia. Moona itse haastaa riitaa, ja provosoituu herkästi. Mitään selkeää käskyjen kuuntelematta jättämistä ei paljoa ole ollut, vaan ennemminkin hyvin hienovaraista laistamista asioista, ja miltein näkymätöntä kieroa huijaamista. Ja siinä se on välillä onnistunutkin, mm. varastelee pöydältä muttei ikinä jää vahingossakaan kiinni.
3. Vajaa 2v oli yksi karvanlähtö, jolloin pudotti lähes kaiken. Silloin sai ihan furminoida kunnolla. Muuten siitä lähtee hiljakseen karvoja, muttei mitään verrattuna vaikka meidän labradoriin. Juoksun jälkeen karvaa on eniten, ja siitä se sit tippuu hiljalleen. Nyt se syö hyvälaatuista ja hyvin rasvaista ruokaa, ja turkki on oikein kiiltävässä kunnossa, ennen oli huonompaa ruokaa, ja vaikka laitoin rypsyöljyä ei turkki ollut nykyisen veroinen. Nutrolinia sain palkinnoksi joskus jostain, ja sen purkin aikana oli turkki oikein priima, mutta on niin tyyristä, että en sitä raaski ostaa.

^ Meillä ei tartu tassuihin paakkuja kun karvaa on niissä vähän, mutta housuissa oli niidenkin puolesta ihan kunnon kokoisia lumipalloja. Otin ja leikkasin heti koko housut pois paakkuineen, eikä ole vaivannut sen koomin. Vähän hoopolta se tosin näyttää, mutta parempi noin. Jos tulis tassukarvoihin paakkuja, niin saksisin nekin pois. En minkään rasvojen kanssa jaksaisi löträtä.

Meillä lumi ei jää Islalla tassuihin kiinni ollenkaan (<3) mutta colliella jää senkin edestä. Niillä on ainakin aina karvoja leikattu varpaiden välistä ja tassun päältä ravan ja lumen vähentämiseksi sekä näyttelyyn ja samaa tehdään bortsuillakin, jos sitä tassukarvaa on. Nita-collien tassukammotuksiin on käytetty myös Tummelia, jota on hierottu tassunpohjiin loskakeleillä ja ei muuten jää yhtään niin pahasti sitten enää lumi kiinni. :)

Tässä kaikessa hiljaisuudessa olen seuraillut bortsujen keskustelua. Itsellä Borderia ei valitettavasti ole, mutta saakos haaveilija osallistua mukaan keskusteluun?

^ Tervetuloo vaan!

Me päästiin Snöön kanssa viimein kokeilemaan canicrossia, nyt kun on koirakin kuvattu. Tätä hetkeä on odoteltu siitä asti kun tuo oli vielä ihan nappula, mulla kun on jäänyt juoksulenkit lopulta kokonaan kun ei riitä laiskalla ihmisellä viitsimystä tehdä useita lenkkejä päivässä.

Alkuhämmennys muuttui vimmatuksi vetoriemuksi, kun poukkoiltiin ulkona kahden ruokakupin väliä. Hyvä husky siitä viel tulee!