Koirat.com

Minun kokemuksella suurimmat erot bordercollien ja aussien välillä löytyy rotujen sisällä. Aussiesta tosiaan sanotaan olevan puolustusvoittoisempi ja kovempi. Mutta aika samantyyppisiä koiria. Huipulla taitaa kilpailla enemmän bortsuja mutta johtuukohan rodun yleisyydestä verrattuna aussieen. Ero voi tasoittua vuosien saatossa kun aussietkin ovat lisääntymään päin.

Kiitos vastauksista. On varmaan aika totta, että rodun sisällä erot on suuremmat kuin rotujen välillä. Toi kuvaus bortsun ympäriinsä säntäilystä ynnä muusta johtaa siihen, että ehkä kallistun kuitenkin aussieen :D Itsellä ei ole varsinaisesti tavoitteita yltää minnekään korkealle harrastuksissa, vaan mennä niin pitkälle kuin koiran rahkeet riittää. En siis tarvitse maailmanmestaria :) Mutta pitää vielä pohtia.

JuF kirjoitti:

Kiitos vastauksista. On varmaan aika totta, että rodun sisällä erot on suuremmat kuin rotujen välillä. Toi kuvaus bortsun ympäriinsä säntäilystä ynnä muusta johtaa siihen, että ehkä kallistun kuitenkin aussieen :D

Suurin osa bortsuista mitä tiedän, ovat hyvin rauhallisia kun ei tapahdu mitään. Sitten kun tehdään niin tehdään kunnolla.

^Sama. Itse olen nähnyt enemmän rauhallisia bortsuja kuin aussieita. Siis kun tehdään, niin bc tekee, aussie sählää vähän väliä. Mutta nämä vaan omia kokemuksiani. Kannattaa käydä tutustumassa myös niihin bortsuihin ja kysellä rodusta enemmän. Itse en usko aussien menestyvän esimerkiksi agilityssa niin huipulla, koska se on bortsua raskasrakenteisempi. Mutta en tosiaan tiedä, syitä voi olla monia.

Mää veikkaan, että Snön tarkkailu voisi tappaa aika monen henkilön bortsuhaaveet - se kun nimenomaan on sellainen paikasta toiseen, edestakas ja yltympäriinsä sinkoileva duraceljänö.

Se tekee kaiken ihan älyttömän nopeasti. Kaiken. Aina. Koko ajan.

Kun sille esimerkiksi sheippaa jotakin uutta toimintoa, sen käpälä ei pysy maassa nanosekuntia pidempään. Se pyörii, se kokeilee, tarjoaa, hyppii, kierii, tekee kuperkeikan, toisenkin - ja neuloo sukan. Se ei aina tunnu piittaavan edes palkasta, välillä tuntuu kuin se tahtoisi vain oivaltaa. Agilityssa se ei meinaa mahtua tauoilla turkkiinsa, mutta välittömästi kun sen jättää radan alkuun odottamaan, se keskittää kaiken energiansa tehtävään ja unohtaa sähläyksen. Palkan jälkeen se aloittaa sen taas.

Toisin sanoen, kun Snö tietää mitä tehdään, se keskittyy siihen täysillä ja antaa kaikkensa. Silloin kun se ei ole varma tehtävästä tai odottaa vuoroaan, se on melkoinen hyrrä.

Saan olla kiitollinen siitä, että tästä ylitsepursuavasta väkkäräenergiasta huolimatta Snö on rohkea eikä paineistu herkästi. Tällä yhdistelmällä tuon ikiliikkujan kanssa pärjää hyvin - itse asiassa en vaihtaisi tuota rauhallisempaan. Ei tuota silti moni jaksaisi.

Ausseja olen nähnyt muutamia todella nopeita agilityssä, ihan yhtänopeita kuin bortsutkin nämä muutama. Olivat käyttölinjaisia ja solakkarakenteisia, ja sellaisia taitatavat olla ainakin osa aidosti työlinjaisista ausseista. Kyllä niidenkin pitää kaiketi olla älyttömän nopeita paimennustöissä, ihan kuin bortsujenkin. Suurin osa mitä yleisesti näkee, on tosin hitaampia ja jalostus taitaa olla niilläkin karvaisuuteen ja vankkuuteen päin.. Mutta jos olisi korkeammatkin tavoitteet, niin varmasti sopivan aussienkin löytäisi, tosin taatusti ne on harvemmassa kuin bortsut.

Itse rakastan bortsun tapaa liikkua, ihan erilainen kuin aussien liike. Jos muuten ovat hyvin samannäköisiä kun agilitykisoissa katsoo, niin viimeistään siinä vaiheessa kun koira on radalla, huomaa kumpi rotu on kyseessä. Minua kiehtoo myös bortsun katse, se tuijotus on jotain niin hienoa. Se on ihanaa kun koira niin intensiivisesti hakee kontaktia, tai millä antaumuksella se tuijottaa palloa. Bortsu on maaninen, ja samalla myös hullun nopea liikkeissään. Se kiehtoo. Tämä on se asia, miksi en varmaan koskaan halua vaihtaa rotua, pidän niin tuosta tuijottimesta.

Ja aussien rauhallisuudesta tai rauhattomuudesta ei ole kokemuksia, mutta ainakin tämä oma bordertollikka osaa olla myös hyvin rauhallinen. Mitä vanhemmaksi se on kasvanut, sitä enemmän se nukkuu. Nytkin jalkojen vieressä syvässä unessa. Aamulla ei meinannut päästä ylös, kun se herättyäni käpertyi mahan päälle köllimään, ettei vaan noustaisi vielä. Äsken treeneissä se antoi kaikkensa, jotta voi taas levätä seuraavaa koitosta varten. Se seurailee hiljakseen mitä teen, ja vaihtaa nukkumaan sinne missä minäkin olen. Jos on kivaa tekemistä, niin se tekee sitten hullunkiilto silmissä, oli se sitten toivottavaa tai ei. Kotona jos on telkkari päällä, niin se tasan tuijottais sitä, jos ei koko ajan ole huomauttamassa asiasta. Jos ollaan kaverilla misssä on kani, niin nukkumisen sijasta se jaksaisi tuijottaa sitä vaikka loppu ikänsä, jollei taas ole kieltämässä, eikä kerta riitä.. Kestää päiviä tekemättömyyttä, mutta kyllä se kerääntynyt energia jonkin ajan kuluttua alkaa näkymään. Jos sille ei anna tarpeeksi tekemistä, niin se tasan on kykenevä sitä ihan itse itselleen kehittelemään. Moona ei hösellä niinkuin iloinen noutaja, mutta arjessakin se liikkuu kuin elohopea.

Kuvailin eilen vähän Moonan temputtelua ja seuruuta videolle

JuF, etkös sä ettiny rotukyselyissä jotain aussieta helpompaa kakkoskoiraa? Sheltti oli yks sun vaihtoehto. Miten päädyitkin sit ottamaan toisen aktiivisen koiran? Mielenkiinnosta kyselen.

Tutuli, joo mietinnässä oli helpompi rotu. Vieläkään en ole ihan varma mitä haluan, mutta on ihan hitsisti alkanut kiehtoa toinen aktiivikoira :D Siitä ei vaan pääse yli, että nämä ovat lähempänä sydäntä ja toista koiraa miettiessä mielessä pyörii kuvia ainoastaan aussieista ja bortsuista. En oo siis vielä tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen.

Vielä bortuihmisille lisää kysymyksiä: Kuinka helppo koiraanne on pitää vapaana? Pysyykö lähellä ja tulee helposti kutsusta ym? Aussiessani rakastan sitä, että se ei koskaan päästä minua näkyvistä ollessaan vapaana, eikä esim. jäniksen peräänkään lähtiessään juokse näköpiirin ulkopuolelle. Entäs millainen on vieraanvaraisuuden suhteen ja onko kiinnostunut toisista koirista ja ihmisistä esim. lenkillä?

JuF kirjoitti:

Vielä bortuihmisille lisää kysymyksiä: Kuinka helppo koiraanne on pitää vapaana? Pysyykö lähellä ja tulee helposti kutsusta ym? Aussiessani rakastan sitä, että se ei koskaan päästä minua näkyvistä ollessaan vapaana, eikä esim. jäniksen peräänkään lähtiessään juokse näköpiirin ulkopuolelle. Entäs millainen on vieraanvaraisuuden suhteen ja onko kiinnostunut toisista koirista ja ihmisistä esim. lenkillä?

Snötä on helppo pitää irti nykyään, mutta se on vaatinut paljon työtä. Pikkupennusta asti olen palkannut ja kehunut vuolaasti, kun koira edes vilkaisee minua. Nykyään käy säännöllisesti luonani ja jatkaa sitten höntsäilyään. Tulee myös kutsusta luokse, mutta tämä on vaatinut paljon harjoittelua, palkan kanssa kikkailua ja tilannetajua. Luoksetulo ja lähellä pysyminen eivät ole olleet mitään luonnollisia toimintoja: Snö on todella kiinnostunut ympäristöstään, toisista koirista ja ihmisistä. Tämän lisäksi se reagoi raketin lailla eikä juuri jää harkitsemaan jotain kivaa nähdessään. Välillä on ollut melkoinen haaste löytää sellaisia keinoja, jotka tekevät minusta tarvittaessa ympäristöä kiinnostavamman. Tämä on kuitenkin rakentunut ajan kanssa osittain itsestään ja osittain ahkeran työn kautta.

Vieraanvaraisuudesta:

Snö ei ole koskaan ikinä tavannut sellaista henkilöä, jota se ei rakastaisi sydämensä kyllyydestä. Sen maailma tuntuu mullistuvan jokaisesta henkilöstä, jonka se kohtaa - ja heistäkin, joita se ei saisi kohdata. Vieraita se ei jättäisi rauhaan, jos saisi itse päättää. Ulkona se kävisi joka ikisen vastaantulijan luona, jos saisi itse päättää. Nykyään ei enää huomioi muita ihmisiä kodin ulkopuolella ilman suoraan Snölle kohdistettua lässytystä, mutta kettu vie senkin eteen on tehty töitä. Koirista voisin sanoa saman.

Mutta tämäkin on vain yksilö. Yleistäen sanoisin Snön olevan keskivertobortsua vilkkaampi ja yltiösosiaalisempi. Pitäisin keskivertobortsua kuitenkin keskivertoaussieta sosiaalisempana, etenkin mitä ihmisiin tulee.

Troilusta pystyy pitämään vapaana metsässä ihan kivasti. Meilläkin ollaan tehty paljon työtä vapaana olemisen kanssa ja edelleen palkkaan vuolaasti (lelu) aina kun Troilus tulee ilman käskyä tsekkaamaan missä mennään. Kutsustakin tulee hienosti ja silloin myös palkataan kunnolla. Mun mielestä kuitenkin luoksetulo on se asia numero 1, joten tulen jatkamaan palkkausta varmasti hamaan tulevaisuuteen. Me ei olla metsässä törmätty ihmisiin/koiriin/jäniksiin joten en tiedä kuinka Troilus niihin reagoisi. Ainakin hihnassa on pyrkinyt rusakon perään, kun sellaisen on nähnyt. Troilus vapaana ollessaan kyllä juoksee näkökentän ulkopuolella, mutta ei kovin kauaksi taida mennä kun aika nopeaa tulee kuitenkin takaisinkin.

Troilus rakastaa ihmisiä ja myös muita koiria. Kaikki on kavereita. Nyt on tullut tosin muiden urosten kanssa pientä kärhämöintiä, mutta muuten kaikki on kavereita. Nyt Troilus on alkanut lähteä kohti ohikulkevia ihmisiä ja siitä nyt yritetään päästä eroon.

Moonaa on pystynyt aina pitämään ihan kivasti vapaana metsässä, se luonnostaan seurailee minnepäin liikun, ja pitää kokoajan silmällä tai kuulostelee, vaikka liikkuukin kaukana minusta. Juoksee välillä näkymättömiinkin, mutta tulee salamana takaisin jos vaihdankin suuntaa. Luoksetulo on toki opetettu ihan palkan kanssa, ja sitä se noudattaa mielellään, mutta jos pitää valita pupun jahtaus vai palkka, niin pupu kyllä vie voiton. Ihmiset ja koiratkin ohitetaan nykyään ihan ok. Remmissäkin on aina menty ohi, niin miksi vapaanakaan pääsisi moikkaamaan. Koirien ohituksessa olen sen kuitenkin ottanut usein varmuuden vuoksi kiinni. Lähellä kulkeminen on myös ihan opetettu juttu, sillä luonnostaan se liikkuu hyvin kaukana minusta.

Ja niin, me käytiin eilen Snön kanssa ensimmäistä kertaa hieroskeltavana. Tarkoituksena oli etenkin tilannekatsaus lihaksiston kunnosta ennen jumppamunailutreenin aloittamista.

Kaikki kunnossa, eli tänään alkaa meidän jumppatreeniohjelma.

Misti pysyy hyvin irti ja sitä voi huoletta vapaana pitääkin eri paikoissa. Esim. rauhallisemmilla kävelyteillä kaupungissa Misti menee usein ilman hihnaa. Luoksetulo on lähes 100-prosenttisen varma ja se tuleekin viimeistään toisesta käskystä luo. Tämän eteen on tehty paljon paljon työtä pentuna, mutta kyllä se on kannattanutkin. Edelleenkin useimmiten palkkailen Mistiä luoksetulemisesta, jotta se pysyy kannattavana. Kovin lähellä M ei kylläkään pysy vaan huitelee monesti näköetäisyyden ulkopuolella, on joskus kadonnut pitemmäksikin aikaa. Se on luonnostaan sen verran itsenäinen tapaus. Mutta kyllä se tulee aina tarkistamaan ollaanko messissä. Jos jänis tai poro menee ohi, niin Misti lähtee varmana perään ja siinä tapauksessa sitä ei luokse saa. Tästä on kokemusta.

Ihmisten ohitukset menee ok, Misti ei niistä pahemmin välitä ja voinkin käskeä sen tienreunaan paikkamakuuseen kunnes ihminen on mennyt ohi. Toisten koirien kanssa ei suju niinkään hyvin, vaan Misti on liiankin kiinnostunut niistä ja provosoituu helposti, hyökkii ja haukkuu kohti häntä pystyssä. Tänäänkin olin molempien koirien kanssa hiihtolenkillä kaupungissa ja yllätys oli suuri, kun Helmi ei välittänyt muista koirista yhtikäs mitään, kun taas tämä juniori oli varsin ärhäkkänä.


No johan tuli yksi aussietuttu napisemaan siitä, miten en tiedä rodusta mitään, yleistän asioita ja perustan mielipiteeni muutaman koiran varaan. Hohhoijaa Ja hänhän varmasti tietääkin montako ausssieta olen elämäni aikana nähnyt. No jos aikuisella ihmisellä ei ole muuta tekemistä kuin kytätä toisten kirjoittamisia ja lukea ja ymmärtää niitä väärin... Jos ei tuon varmempi ole itsestään, koiristaan ja rodustaan, niin pitääkö siitä muille tiuskia. Ihmettelen mä vaan. Ei mulla muuta, mutta aina selvästi löytyy joku, jota ei toisten tekemiset ja kirjoittamiset miellytä.


Ja nyt on Misti ilmoitettu Kemijärven kokeeseen, tilaa on kuulemma reilusti. Mä itse asiassa toivonkin, ettei siellä olisi hirveästi porukkaa, jotta Misti keskittyisi hyvin. No en tiedä keskittyykö muutenkaan, mutta toivotaan parasta. Nyt ei olla juurikaan tokoteltu, mutta pitää vielä muutamaa juttua hioa. Viisi viikkoa aikaa, se riittää kyllä!

Luoksetulo... No, bortsulle tuntuu olevan aika helppo opettaa vedenpitävä luoksetulo. Asia, josta en tingi koskaan, kenenkään kanssa, mutta bortsulle helpompi takoa aivo-osastoon kun ei ole vieteiltään ihan sitä mitä äärimmäisyydet ja on myös pehmeämpi. Islan kanssa on tehty pennusta asti luoksetulo a) kivaksi b) varmaksi. Eli toisaalta mulla oli taskussa AINA oikein ihanaa herkkua sille, mutta kun se jo osasi, tein sille niin että se oli esimerkiksi ihanan hajun lumoissa ja kutsuin kun tiesin, ettei se tule. Harpoin vaivihkaa mutta ripeästi sen luokse, murahdin vihaisesti jotakin (oikeasti en tokikaan malttiani menettänyt) ja näin osoitin tyytymättömyyteni siihen ja jätin sen sitten hetkeksi huomiotta, mikä niin nuorelle pennulle on kamalaa kun on juuri kohdannut tyytymättömyyttä itseensä. Jatkettiin pätkän matkaa, se löysi parhaassa tapauksessa taas hajun, kutsuin ja se tuli tietty tuli hännän alla ja hurjat kehut siitä, ensin hyväksyntä sitä kohtaan takaisin ja sitten vielä hyvä herkkupalkka kun toimikin oikein :) Siitä hiljalleen vaikeuttaen, nyt vaadin jo että se tulee toisen koiran kanssa leikkiessään ekalla käskyllä luo, saa hyvän palkan ja saa palata luvalla takaisin kaverille. Hankalammista aina paras palkka.

Eli suunnittelemalla ja vaatimalla pikku hiljaa se tulee myös pupun perästä tai kun lähellä on vieras koira ulkoiluttajineen. Automaattisesti se ei sitä osaisi, se on temperamentiltaan todella vilkas, eli huomaa kaiken ja niin rohkea että uskaltaa mennä katsomaan yksikseen kaikkea, sekä sen verran kova ja omapäinen jo että nyt voisi olla hankalampi aloittaa jos se jo luulisi että voi mennä minne haluaa. Toinen, mitä käytän, on maahanmeno, jonka olen opettanut niin että se menee juuri siihen kohtaan missä käsky kävi, riippuu tilanteesta kumpi on näppärämpi. On se kiva että voi pitää rennosti irti missä vaan (autoteiden välittömässä läheisyydessä en silti pidä koskaan "haihattelemassa", treenit on eri asia, koira kun on aina eläin) eikä tarvitse yhtään miettiä tuleeko sieltä nyt joku tai jokin.
Eli on se suht helppo opettaa, mutta ainakin Islan kanssa vaati myös jämäkkyyttä. Se ei palkkaudu mistään suoraan niin paljon, että voittaisi toiset koirat, puput tai ihmiset ilman tietoa, että on silloinkin toteltava.

Ihmisiä kohtaan Isla oli pentuna tosi avoin, yhdessä vaiheessa mielistelevä ja nykyään aika cool. Se on aina ollut kaikkia ihmisiä kohtaan hyvin rohkea (ja rakastaa yhä lapsia), nykyään vaan mun rapsutukset voittaa vieraat. Jos vieras pyytää sen tulemaan tai näyttää erityisen mukavalta, se ottaa rapsutukset vastaan, voi antaa pari nopeaa pusua ja palaa taas puuhiinsa. Vieraista koirista, ainakaan nartuista, se ei enää tykkää suoraan, mutta varoittaa sellaisen 5kg pikkukoiran pörinän kuuloisella murinalla

Ensi maanantaina virallisiin kuviin. Pitääkin olla tällainen pessimisti.

Troilus menee virallisiin kuviin maanantaina 23.1. Troin lonkat on hieman löysät joten voi tulla.C ihan hyvin. :-(

Tänään käytiin tutustumassa agilityyn. Yhtään ei Troilus arastellut putkea eikä puomia vaan veti täpöil vaikka tehtiin putkeen kulmiakin. :-)

Mulla ei pitäisi olla mitään syytä tämän kaliiperin huoleen, mutta jännitän kuvausta silti hurjasti. Agilityn estävät löydökset olisivat meille niin kova paikka, että taidan olla ma-iltaan asti valkea kuin lakana.

^No hyvin se menee, aika vakavaa saa olla jos agility pitäisi jättää. OCD olis oireillut jo, kyynärät on tosi tosi tosi harvoin jotain muuta kuin 0, Agilityä voi harrastaa vaikka lonkissa olisikin löysyyttä, eli jos ei ole huonompi kun c, niin ei mitään hätää jos lihakset tukemassa hyvin. Selkä on terve melkein varmasti myös, koska hieroja ei löytänyt hirveitä jumeja. Ihan turhia siis jännität ;)

^ Kiitos tsempeistä, auttoivat ehkä hitusen, vaikka näitä jännityksiä ei järjellä selittää voikaan.

Mulle on tullut nämä kammot varmaankin hevospuolelta, ne penteleet kun ovat aina jostakin rikki. Luustoltaan terve elukka tuntuu ihan mahdottomalta lottovoitolta.

^^^Mä luulin, että aioit käyttää Troiluksen virallisissa kuvissa joskus myöhemmin keväällä..?

Jaa-a, Mistikin pitäisi kuvauttaa tässä kevään aikana. Kauhulla mäkin sitä odotan, erityisesti lonkkia ja kyynärpäitä. Lisänähän ajattelin kuvauttaa olat, selän ja polvet + silmät. Kasvattajahan vaati kuvauttamista heti vuoden iässä, mutta mä vähän myöhäistän sitä. Ei tässä niin kiirettä ole ja kasvattajallakaan tuskin on pentusuunnitelmia ainakaan tälle vuodelle. Näin uskoisin, mutta en tiedä, ei olla oltu yhteyksissä aikoihin.
Mäkin mietin, että on tosi syvältä, jos agin harrastaminen estyy. Lisäksi haaveilen kasvattamisesta ja jos tuosta koirasta tulee kaikin puolin jalostuskelpoinen yksilö, niin Mistille saattaa tulla pentue tai pari tulevaisuudessa. Misti täyttää ensi torstaina vasta (jo) vuoden, joten toisaaltahan näitä on ihan turha vielä miettiä. Mutta olisihan se hienoa, jos tyttö täyttäisi odotukset niin hyvin, että siitä tulisi joku päivä mammakoira. Miksi mun pitää miettiä kaikkea aina viisi vuotta eteenpäin, eikö olisi helpompaa elää tässä ja nyt, ihan niin kuin koirakin.