Koirat.com

No nyt on sitten meiänki cockeripentu käyny trimmissä :) Siisti tuli!
Nyt pitäs vaan kunnolla opettaa tuo seisomaan.. Nätisti seisoo paikallaan ku on nami nyrkissä kuonon edessä, mutta pitäs saada sesomaan myös niin ettei koko ajan hamua sitä namia. Mätsäreissä ja pentunäyttelyissä ollaan oltu, eikä siitä ole kyllö mitään sanottu, mutta itteä häiritsee :D Ja eikö cockeri kuulukin seisottaa "virallisesti" niin, että pitää toisella kädellä häntää ja toisella poskista kuonoa tavallaan vähän ylhäällä? Mitenköhän tuon saisi oppimaan..? Aina kun yrittää ottaa hellästi kuonosta kiinni, ni alkaa rimpuilemaan eikä oo hetkeäkään paikallaan et vois opettaa sen niin, et ku on paikallaan ja kuonosta pidetään kiinni ni sais palkan. Mutta paikallaanhan ei tietenkään voi pysyä :D Miten te ootte saanu ton virallisen näyttelysasennon opetettua?

Täältä löytyy kohta 4kk:n ikäinen blue roan cockeri Mauri. (:

Anabell: Kannattaa ensin aloittaa ihan pienestä. Jos koirasi ei oikein pidä huulista/poskista pitämisestä eikä pysy samalla paikoillaan, niin aloita vaikka vain siitä, että hipaiset sen poskia ja annat namin. Myöhemmin voit pitää sitä kunnolla kiinni ja alkaa vaatia, että se pysyy seisoma-asennossa!

Oooh oma cockeripalsta
Täällä ilmoittautuu kohta 5kk tyttönen, Taika.

Onpas kiva, kun nyt voi kysellä asioista muilta cockeri-asiantuntijoilta
Meilläkin taitaa kohta olla tuo turkin ensimmäinen trimmaus ajankohtaista.. sen verran pöhähtänyt karva jo on. Meinasin myös viedä ensimmäisen kerran ammattilaiselle ja jatkossa toiveena olisi osata itse trimmata... Onko suosituksia minkälainen kone kannattaisi hommata?

Muoks.
^ Taikalla ja Maurilla näyttäisi olevan sama isä

Laittakaa kuvia cockereistanne...

Seisotusharjoittelu kannattaa todella aloittaa ihan pienestä eli ensin koira palkitaan esimerkiksi jo siitä kun se seisoo paikallaan hetkenkin ja asteittain sitten vaaditaan enemmän. Jos ongelmia on erityisesti juuri kuonoon koskemisessa niin itse treenaisin kuonon kosketusta ja seisontaa ensin erikseen ja kun olisivat jo yksinään hienosti hallinnassa niin lähtisin lisäämään kosketuksen seisontaan.

Trimmauskonetta en osaa suositella, koska en omista vielä omaakaan. Hankintalistalla se on sitten joskus. Hyviä keskusteluja trimmauskoneista cockereilla löytyy kuitenkin Cockerspanielit ry:n omalta keskustelupalstalta, joten käyhän siellä kurkkimassa.

Lunatic, käskystä. ;)

^
Kumpa toi mieskin innostuisi Cockerista... No tässä haaveilen muutenkin ylipäänsä siitä toisesta koirasta, mutta maybe someday...

Saattaa olla vähän tyhmä kysymys, mut onko cockereilla pohjavillaa? Seuraavaksi koiraksi olen ajatellut cockeria. Vaikkakin olisi kiva jos koiralla ei olisi pohjavillaa :)

Kertokaapas kokemuksia, kun meillä on alkanut korvien sisäpinnat hilseilemään enemmänkin ja tuntuu myös kutisevan. Tai luulen että se on sitä korvatöhkää, koska hilseilyä on lähinnä korva-aukon ympärillä... En ole korvia sen kummemmin rassaillut, vaan pyyhitty paperilla kun näkyvää vaikkua on. Pesun yhteydessä olen korvien sisäpintaa myös rapsutellut, mutta jotenkin arkailen sitä että menee vettä/shampoota korviin Kannattaako korvia pestä reippaasti vai voiko tämmöinen hilseily johtua vaikka esim ruuasta?

^ Korvien hilseily ja vaikkuuntuminen voivat johtua monestakin eri syystä, näistä ruokinta on vain yksi mahdollisuus. Ohjeistuksena on, että cockerin korvien puhdistaminen kerran viikossa on jo liian usein. Itse käyttäisin korvien puhdistamiseen siihen tarkoitettua puhdistusainetta, enkä vettä.

Jos korvat tuntuvat haittaavan koiraa niin marsmars eläinlääkäriin!

Tässä vielä lainaus yhdistyksen sivuilta koskien cockerin korvien hoitoa

Cockerspanielit ry kirjoitti:

Miten hoidan cockerini korvia?
Cockerin korvien hoidon tärkein asia on riittävän usein suoritettu trimmaus. Karvat on pidettävä lyhyenä 1/3 osassa korvan yläosasta ja etenkin korvakäytävän suulta. Tämä takaa mahdollisimman hyvän ilmanvaihdon korvakäytävässä, joka on rakenteeltaan pitkä ja kapea. Lisäksi käytävässä on lähes 90° mutka, mikä tekee korvakäytävän rakenteesta huonosti tuulettuvan. Kosteus jää helposti muhimaan korvakäytävään ja herkistää tulehduksen kehittymiselle etenkin, jos korvakäytävän ihossa on muutoinkin altistava ongelma. Monen korvatulehduksen taustalla onkin yliherkkyys tai muu sairaus, joka on hoidettava ennen kuin korvatulehduskierteestä päästään lopullisesti eroon.
Korvia ei tule puhdistaa jatkuvasti - vain silloin kun se on todella tarpeen eli kun vaikkua on näkyvissä. Kerran viikossa tapahtuva puhdistus on jo liian usein! Puhdistuksessa on hyvä käyttää nestemäistä mietoa koiran korvien puhdistamiseen tarkoitettua puhdistusainetta, jota lorautetaan reippaasti molempiin korviin ja hierotaan tämän jälkeen korvakäytävän suuta, jolloin korvasta kuuluu selvä lotina. Hieronnan jälkeen korvakäytävä puhdistetaan sormin vanua apuna käyttäen niin syvältä, kuin sormella ylettyy. Vanupuikkoja ei tarvita. Jos korva on jo selkeästi punoittava, ärtynyt ja/tai märkivä, siihen ei saa laittaa mitään aineita, ennen kuin eläinlääkäri on tarkistanut, että koiran tärykalvot ovat ehjät.

Heipsis!
Täällä yksi cockerista haaveileva (1-2v päästä vasta kolmas koira kyllä tähän taloon, vanhempi koiramme saksanpaimenkoira on kohta 4v ja beagle täyttää vasta 1v. lisäksi vielä pienet lapset joten ei kannata hoppuilla )
Ennen kun tuo beagle tuli meille (mieheni koira, ihan jänismetsälle ajatellen tuo rotu)
En olisi voinut kuvitella mitään pientä koiraa tahtovanikaan.
Mutta on tuo näppärän kokoinen ja ihan omaksi harrastuskoiraksi ajattelin pienempää muttei "rikki menevää" koiraa, joka jaksaisi minun ja sakemannin kanssa rymytä pitkin metsiä.
Ja myös mahdollisesti linnustuksessa voisi koirani olla mukana.
Näyttelytoiminta kiinnostaa, vaikkei kokemusta ole kun kehän nurkilla ihailusta :)
Mitään ihan totaalista lapasta en halua, mutta en niin kovaakaan koiraa, cockeri taitaa olla tältä väliltä, tietty ääripäitä on. Toki koiralla saa luonnetta olla.
Jotenkin tuntuu, että tämä voisi olla se rotu mitä tahdon. Kokemusta koirista löytyy liki 30v ajalta, spanielit on aika vieras tuttavuus kuitenkin.
Turkkirotuja ei minulla ole koskaan ollut, mutten koe sitä mitenkään työläänä ajatuksena. Johan tässä huushollissa lapsia, kaneja, koiria yms hoidetaan niin miksei siinä menisi yksi trimmattavakin (tosin se taito täytyy ammattilaisen minulle sitten joskus opettaa, tuskin mitään salatiedettä sentään on)

Kaverini kasvattaa cockerspanieleita ja olen aina ollut sitä mieltä, että cockeri on liian pieni omaan menooni. Nyt kun muutamia vuosia on takana kera näyttelyreissujen, olen ruvennut kallistumaan jopa cockeriin. Haaveissani olisi kaverin kennelistä blue roan narttu, jonka kanssa kävisin näyttelyissä...

Mikä luonteenpiirre koirissanne on parasta? Rakastan kaverini urosta, jonka mielestä hän on maailman kuningas ja palvottu :D Mielestäni pienessä koirassa kuuluukin olla hieman koppavuutta.
Toisella ystävälläni on vain yksi cockeri ja tälläkin cockerilla on omat hauskuutensa. Ei tainnut mennä vikaan sanonta "iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn".

Teillä cockerien omistajilla vois olla tietoo, että miksi osalla cockereista on paljon pienemmät korvat ja toisilla taas toosi isot ja pitkät luppakorvat? :D
Onko se korvien koko ihan sattuman kauppaa vai? (toivottavasti ei oo ihan naurettava kysymys:)

Tanya kirjoitti:

Mikä luonteenpiirre koirissanne on parasta?

Ehdottomasti iloisuus, ei epäilystäkään.

ppip, kyllä kaikilla cockerspanieleilla on suurin piirtein samankokoiset korvat. Koristekarvat korvissa vaan saattavat hämätä hyvinkin paljon. Toiset trimmaavat cockerinsa korvakarvat lyhyemmiksi päättymään heti korvanlehden alareunaan kun taas toiset antavat korvakarvojen olla pitkinä.
Esimerkkinä meidän Manu, klikkaa linkeistä.
Pitkässä mallissa ja lyhyessä mallissa.

Taidanpa miekin osallistua keskusteluun ex-cockerin omistajana. Santtu-cockeri tuli miulle aikuisena kodinvaihtajana ja ehti elää luonani vain kolme vuotta. Ihastuin kovin cockerin aina niin iloiseen luonteeseen ja uskollisuuteen. Yhdessä treenailtiin kotioloissa tottista ja mejää. Vaikka Santtu oli kooltaan iso cockeriksi, kaipasin isompaa koiraa itselleni, siksi siis rodun vaihto englanninspringeriin.

Santtu eli siis vain kotikoirana, joten trimmikin oli sen mukainen. Musta väri ja sukupuolena uros, antoi oman haasteensa turkinhoitoon. Turkkia siis oli ja paljon ja ennen miulle tuloa turkinhoito oli laiminlyöty. Koskaan siitä ei kaunista sileää tullut ja varsinkin loppuajasta sairastelut näkyivät myös turkin laadussa. En kuitenkaan kokenut turkkia mitenkään ylivoimaiseksi hoitaa, haastavampi se kyllä oli sprinkkuun verrattuna.

Jos näyttelyissä aikoo käydä kannattaa kiinnittää huomiota turkin oikeaoppiseen trimmaukseen. Tuomareille vaikuttaa aika paljon missä kuosissa turkki on. Oikeaoppisella trimmillä saa myös pieniä virheitä piiloteltua. Turkki on uusiutuva luonnonvara, joten ei sitä lopullisesti pysty pilaamaan. Itsekkin vielä opettelen, vaikka trimmauskertoja on takana jo useita kymmeniä. :) Pennun kanssa ensimmäiset trrimmauskerrat voivat olla haastavia, mutta malttia ja määrätietoisuutta, kyllä ne muksut oppii.

Seisottamisesta vielä sen verran, että malttia vaan harjoitteluun. Useita harjoituskertoja päivässä pieniä aikoja kerraan ja hyvä tulee. Kyllä ne pienet nopeasti ymmärtää mistä on kyse. :) Peilin edessä harjoittelua suosittelen lämpimästi, että näkee itsekkin paremmin miten se koira seisoo.

Miten on cockereiden ja omistajien syksy sujunut?

kkrista|` - ei, cockerilla ei ole pohjavillaa :)

Ja lisää kuvia toivotaan
Cockeria oon miettinyt viimeiset kaksi vuotta labbiksen kaveriksi, se oikea hetki vaan ei ole vielä tullut. Täällä käyn säännöllisesti lukemassa ja kattelemassa kuvia, mutta ei oikein ole omaa kirjotettavaa vielä kun ei sitä omaa cockeriakaan ole vielä.

Täällä olisi myös cockerityttö Selma, 19vk. Painoa on kertynyt jo sellaiset 8kg ja hampaiden lähtö on kovassa vauhdissa.

Miten Cockerin ensitrimmaus on teillä onnistunut? Meidän tyttö puree niin paljon, että jo ajatus trimmauksesta kuulostaa karmivalta tällä hetkellä.

Ihania kaikkien cockerikuvat! Kohta täällä meilläkin temmeltää pieni cockerityttö (tosin vasta jouluna, mutta kai se kuukausi menee nopeasti).



Siinä kuva meidän neidistä siskojensa kera. Ei tosin vielä tietoa, että kuka tytöistä on meille tulossa...

Sellasta haluisin kysästä, että ootteko miten pukenut cockerinpentujanne talvella? Ollaan mietitty, että pitäiskö joku takki hommata pennulle...?

kiivilintu kirjoitti:

Sellasta haluisin kysästä, että ootteko miten pukenut cockerinpentujanne talvella? Ollaan mietitty, että pitäiskö joku takki hommata pennulle...?

Meillä on käytössä sadehaalari, joka on mahan alka umpinainen. Sitten on vähän paksumpi toppatakki, jossa mahan alus jää paljaaksi. Mielestäni jonkinlainen takki on hyvä olla, koska ainakin pentu palelee todella helposti. Sadetakki on kätevä kurasäällä, koska Cockerin karva on sen verran pitkää, että siihen kyllä tarttuu kaikki muta ja sitä on hankala saada pois muuten kuin pesemällä.