Koirat.com

Meillä treenataan aksaa kerta viikkoon ratatreeninä resurssipulan vuoksi, sitten kun tästä saan koulut pakettiin niin otan tekniikkaa omatoimisesti päälle 1-2 kertaa viikkoon. Tottelevaisuuspuolta aktiivisena kautena 2-3 kertaa viikkoon, nyt ollaan oltu kesän kokeiden jälkeen hissuksiin ja vedetty kerran viikkoon jos sitäkään. Hakumetsässä/paimenessa käydään satunnaisesti. Kyllä sille on parhaimmilleen vedetty neljätkin treenit viikkoon ja kyllähän se jaksaisi, mutta oma aikataulu ei anna periksi. Kilpaillaan pienimuotoisesti kahdessa lajissa ja varsinkin agility vaatisi enemmän treeniä että koiran tekniikka vastaisi sen virettä.

Karkea yleistys on että colliella on korkea laumavietti ja se on kiinnostunut ohjaajasta, mikä tekee siitä yleensä helpon irtipidettävän. Tuo mun yksilö on aina ollut vaivaton tän ja monen muun asian suhteen, se on luonnostaan junnusta asti pitänyt metsässä mua silmällä eikä ole ollut koskaan kiinnostunut riistasta. Ennemmin sitä saisi välillä vähän hätistellä että tekisi muutakin kuin norkoisi kintuissa. Kaikenkaikkiaan hyvin helppo ja vaivaton koira joka toimii ajatuksella niin tavallisessa arjessa kuin kentälläkin.

Kiitos molemmille avusta! :)

Hei. Pitkän miettimisen ja suunnittelun jälkeen olen päätynyt sileäkarvaiseen collieen joten ajattelin tulla kysymään teiltä nahkacollieiden omistajilta niin hyviä kuin huonojakin puolia koiristanne. Kuinka helppoja/vaikeita kouluttaa? Minkälaisia haasteita on ollut? JA tietenkin kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.
Kiitos jo etukäteen :)

Omassa nahkiaisessa ei valehtelematta ole muuta pahaa sanottavaa kuin äänen käyttö, rähisee koirille (ehkä johtuu iästä ja epävarmuudesta) sekä treenatessa kokoajan haukkuminen. Toki remmissä vähän menee joskus huonosti mutta se on sitten sitä omaa syytä täysin :D

Treenatessa tuo on paras otus, oppii tosi helposti, nostaa vireen helposti, palkkaantuu paremmin lelulla mutta on ahne joten namitkin käy. Kestää toistoja yllinkyllin, ei kyllästy ja tekee aina täysillä miellyttääkseen.
Ei välitä muista ihmisistä/koirista töissä ollessa eikä vapaa-ajalla oikeastaan ihmisistä, ei hae vierailta rapsutuksia tms. Koirien kanssa saattaa vähän krähää syttyä hetkeksi leluista mutta muuten tulee kaikkien kanssa toimeen.
Eka omaa myös oikein mahtavan on/off nappulan, ulkona vedetään täysillä mutta kotona nukutaan vaikka parikin päivää, eli aina ei tarvii jaksaa touhuta.
Otus on myös koovin itsepäinen, pari kouluttajaakin sanonut että tuo ei ota nokkiinsa mistään ja he ei ole muita nahkoja nähnykkään kuin näitä nokkiin ottavia. Eli ei välitä kovemmastakaan sanomisesta, tassun päälle astumisesta tms.
Ei ole allerginen, toivon mukaan terve luustolta, pysyy vapaana lähellä jnejne.

Oikein mahtava otus, passeli harrastuksiin ja nekin vain niin jos omistaja jaksaa :)
Nyt ei muuta oikeen mieleen tullutkaan.

Collietoverit, mitkä matolääkkeet sopivat ivermektiiniherkälle koiralle? Axiluria käytetty ennen, nyt pitäis löytää uutta...

^ Mie olen käyttänyt Axilurin lisäksi Drontalia, mielestäni se käy ivermektiiniherkälle.

Mie varasin tuolle omalle patonkipäälle luustokuvausajan joulukuun alkupuolelle. Hurjaa, voitte uskoa että hiukkasen jännittää!

Täällä jännätään myös... 15.12 olis luustokuvien aika... hui.

Osaatteko yhtään antaa osviittaa siitä minkä verran pehko urospennun olisi hyvä painaa noin keskimäärin eri iässä (esim. 8 vko, 12 vko, 16 vko, 6 kk, jne.)? Laskurit kun tuppaavat väittämään, että pentumme, nyt 13,5 viikkoa, olisi liian kevyt, vaikka silmään tuo näyttää ihan sopivalta. Pentu siis nyt n. 9,5 kg. Toki jokainen koira on yksilö ja painoissa on paljon heittoa, mutta olisi kiva saada edes jonkinmoinen arvio "sopivasta" painosta. Myös keskimääräinen säkä olisi kiva lisäinfo :)

Mun mielestä kannattaa uskoa vain sitä omaa silmää Mun pentu painoi 13 viikkoisena 10 kg, 6 kk se taisi olla 15-17 kg ja vuoden ikäisenä 19 kg. Vasta 2- vuotiaana saavutti nykyisen, 28 kg painon.

Mun koira kyllä sairasteli tuossa ennen ensimmäistä ikävuotta, joten paino pääsi tippumaan eikä noussut hetkeen ollenkaan, eli tuo 19 kg oli liian vähän sen ikäiselle.

Onkohan mitään tietoa, missä pystyisi pk-seudulla näkemään nahkoja tässä alkuvuonna? Collieyhdistyksen sivuja ei ainakaan oo ilmeisesti hetkeen päivitetty?

^ SCY:n sivut ovat remontin alla, mutta jos oot Facebookissa niin liittymällä ryhmään sk.collie on varmasti helppo sopia treffejä.

^^Me lähetään ainakin mielellään jos kiinnostaa nahkoja treffata täällä Helsingissä :)

^ Laitoin sulle yksäriä :)

Liityin myös tohon facebook-ryhmään, näkeepähän vähän enemmän noita collikoiden kuvia.

Moikka,

Joskus aikoja sitten olenkin tänne kirjoitellut, mutta koiranhankinta aina vaan siirtyi ja siirtyi... Ja hyvä niin. Aina olen kuitenkin tiennyt, että joskus sekin on ajankohtaista. Olen täysin ihastunut lyhytkarvaiseen versioon colliesta, jotenkin se vaan tuntuu niin sopivalta mulle ja mun elämäntyyliin.

Aikaisemmin tässä viestiketjussa keskusteltiin siitä, kuinka nahkan suosio on kasvanut. Kyselisin siis ihan sellaista, että ootteko joutuneet kuinka kauan ns. jonottamaan omaa pentuanne ? En ole kehenkään kasvattajaan ollut vielä yhteydessä, mutta ajattelin jos teillä olisi tietoa siitä kuinka aikaisin pentua kannattaa alkaa kyselemään? Itselläni hankinta ajankohtainen n.2vuoden kuluttua. Olen ehkä ajoissa liikenteessä, mutta nyt kun tiedän varmasti, että koira ollaan ostamassa, niin on tosi kiva jo tutustua aiheeseen ja kysellä.

Toinen kysymys liittyisi itse nahkaan. Eli voiskohan rotu soveltua vaeltamiseen ? En meinaa tässä nyt viikkoja kestävää vaellusretkeä vaan ihan vaikka päivän kestävää. Onko kokemusta jollain, kuitenkin vaatii kestävyyttä, ketteryyttä jne..

Heippa!

Aikaisemmin olen vain salaa vakoillut collie-keskusteluja, mutta nyt päätin rohkaistua juttelemaankin, kun oman koiran hankinta on tullut itselle ajankohtaiseksi. Kirjoittelinkin jo tuonne pentuhaaveilijoiden puolelle, että ihan vielä en ole valmis koiraa ottamaan, mutta nyt olen kuitenkin collieen päätynyt, ja seurailen lähinnä kasvattajia minkälaisia pentueita on tulossa. Jossain vaiheessa keväällä, olisi tarkoitus rohkaistua ottamaan yhteyttä kasvattajiin, jos vielä tämän vuoden puolella meillekkin puikkonokka tulisi.

Mietinnässä minulla on oikeastaan enää, että uros vai narttu? Pk collieidenomistajilta haluaisinkin kysellä, mitä eroja teidän mielestä on ja miksi olette päätyneet valintaanne? Olen kyllä ajatellut, että kun lähden pentua hankkimaan, niin juttelen asiasta kasvattajienkin kanssa, ja ihanteellisinta olisi löytää sellainen kasvattaja, joka osaisi katsoa, mikä koirista mulle sopisi, oli sitten uros tai narttu. :)

Lisäksi, välillä mietin, että kuinka kukaan uskaltaa ottaa koiraa (tai muutakaan eläintä), kun jo haaveiluvaiheessa pelkään, missä kaikissa asioissa voi mennä metsään!

Mulla on kans toi sama, että vaikka kaikki on vasta suunnitteluasteella niin mietin silti miten kaikki tulee menemään, niin hyvässä kuin pahassa Meillä on kyllä ollut koira ja koirista on kokemusta. Oon myös paljon lisännyt tietouttani esim. lukemalla. Silti oon miettinyt, että mitä jos kaikki menee penkin alle

Vaikka noita ajatuksia mulla onkin ollut, niin kyllä positiiviset ajatukset kuitenkin voittaa! Jos nyt joku menee pieleen tai ei suunnitellusti, niin sitten se korjataan tai sen kanssa opitaan elämään. Ehkä en osaa stressata, koska halu omaan koiraan on niin kova ja hankinta on kauan harkittu juttu Ehkä niitä "kaikki menee pieleen" ajatuksia on pyöritellyt pään sisällä niin kauan, että ne on oppinut siirtämään syrjään ja miettimään positiivisuuden kannalta.

Ootko kallistunut jomman kumman vaihtoehdon puolelle enemmän vai onko sukupuolikysymys vielä täysin auki ? Onks sulla joku ennakkoluulo jompaa kumpaa sukupuolta kohtaan, esim. koulutettavuudelta tai herkkyydeltä?
Mäkin nimittäin vielä mietin kumpi se ois, mutta tällä hetkellä narttu tuntuisi silti oikeelta vaihtoehdolta mulle.

meikkus kirjoitti:

Ootko kallistunut jomman kumman vaihtoehdon puolelle enemmän vai onko sukupuolikysymys vielä täysin auki ? Onks sulla joku ennakkoluulo jompaa kumpaa sukupuolta kohtaan, esim. koulutettavuudelta tai herkkyydeltä?
Mäkin nimittäin vielä mietin kumpi se ois, mutta tällä hetkellä narttu tuntuisi silti oikeelta vaihtoehdolta mulle.

Narttua mäkin oon miettinyt, mutta tuun kyllä uroskoirienkin kaa toimeen. Mietin lähinnä koko eroa, hormonien vaikutusta koulutukseen, juoksuja, merkkailuhalua. Noi on tietty siinä mielessä vähän hankalia kysymyksiä, kun ovat niin koirayksilöllisiä.

Hevosissa tulin aina oriiden tai ruunien kaa paremmin toimeen, olivat mun mielestä suoraviivaisempia. Tammoilla oli mun mielestä rotuun ja kokoon katsomatta enemmän tietyntyyppistä herkkyyttä, ja taipumusta sellaiseen "ämmämäisyyteen".

Koirissa taas en oo ainakaan meillä kotona huomannut uroksen ja nartun välillä niin suuria eroja. Asun siis alivuokralaisena vielä vähän yli viikon asunnossa jossa muuttaessani oli 2 koiraa, uros ja narttu, mutta enää narttu, kun uros lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 14 vuoden ikäisenä viime syksynä. Yhteiseloa näiden koirien kaa oli uroksen kanssa vähän yli vuosi, ja nartun kanssa puolitoista vuotta.

Lähinnä tuossa koulutuksessa se, kun vuokranantaja ei ole niitä pahemmin kouluttanut, niin ne kyllä toimivat kotikoirina ihan ok, mutta niillä on kyllä ollut aikamoisia käytösongelmiakin, kuten remmirähjäys, haukkuminen, ruoan kerjääminen.... mutta kun eivät ole mun koiria, niin en ole niiden käytökseen ottanut muuten kantaa kuin sen, että kun mä ulkoilutan ni remmissä ei rähjätä, eikä multa saa mitään haukkumalla.

Joo nää on näitä vaikeita kysymyksiä, mitä tulee mietittyä aika paljonkin. Mutta toisaalta, niinkun säki sanoit, nää on niin yksilöllisiä juttuja, että varmaks ei voi ikinä sanoo millasen nartun tai vastavuorosesti uroksen saat. Molemmissa on ne plussat ja miinukset, jos niin voi sanoa. Olis kyllä kiva saada ihan rotujen omistajien kokemuksia tästä aiheesta..

Mulla on aina ollut kaikki lemmikit uroksia, niin marsut, linnut kuin koirakin :) En tiedä mikä niissä viehättää, ehkä juuri se, etteivät urokset omaa sitä usein mainittua narttumaisuutta. Ja toki mun mielestä on helppoa, kun ei tarvitse juoksuja murehtia: omissakin "naisvaivoissa" ihan tarpeeksi kestämistä Joskus aikoinaan muistan marsujeni kasvattajan sanoneen, että jos hän pystyisi harrastamaan kasvatustoimintaa pelkillä uroksilla, ei hänen talossaan naaraita olisi. Eli ilmeisesti nämä narttujen/naaraiden negatiiviset piirteet löytyvät kaikista eläimistä kokoon ja ulkonäköön katsomatta. Ai niin, pidän myös siitä, että urokset ovat usein vähän "hömelöitä", joille voi nauraa

Ensimmäinen koirani, joka sattuu olemaan pehko, on kyllä luonteensa puolesta äärimäisen herkkä ja neitimäinen, vaikka uros kyseessä onkin. Saa nähdä jos tuo testosteroni toisi hieman miehyyttä tähän neitiin

Mä olen myös enemmän uros-ihmisiä. Mun oma pk collie oli kyllä pentuna ja nuorena haastava, mutta nykyään todella tottelevainen ja tossun alla Tosi sympaattinen kaveri. Sanoisin, että nartut ovat helpompia, mutta niiden "ailahteluja" voi joutua katsomaan koko loppu elämän (riippuu oikeasti yksilöstä ja kasvatuksesta!). Urokset taas ovat haastavampia, mutta jos niistä kerran saat ruodittua kunnon koiran, se on ja pysyy. Jos taas kasvatus menee suohon, uroksen kanssa menee syvemmälle.

Nartut on ainakin collieissa usein hyvinkin herkkiä, jopa arkoja. Uroksissa on enemmän tai vähemmän potkua. Jos ei ole kokemusta koirista tai vähänkään epäilee koulutustaitoja, varmempi valinta on narttu. Nartuilla on juoksut pari kertaa vuodessa, mutta uroksella ne on periaatteessa joka päivä. Ainakin oma koira kyllä viestii selvästi, jos lähistöllä olis kiimaista riistaa... Mutta hyvin pystyn silti pitämään irti, ei karkaa mihinkään

Aamupissatuksilla (kun on itsellä kiire) narttu on helpompi, koska tyhjentää rakkonsa kerralla Uroksen kanssa saa kiertää ja kaartaa enemmän, kun pitää vähän annostella ja merkkailla.

Ja mun mielestä ajatukset, että "pärjäänkö varmasti" tai "meneekö kasvatus metsään" kertovat vain siitä, että on harkinnut tarkkaan koiran hankkimista ja oikeasti välittää siitä, millainen koirasta tulee