Koirat.com

Aloitampa nyt tämänkin tänne! Löytyyköhän meitä enää ollenkaan, edellinen ketju oli kuivahkoa tavaraa. Noo, ei mietitä sitä vielä

Oli ihana käydä tänään puistossa, Mindi oli niin kiltisti, melkein apaattisestikin välillä, sitten välillä seuraili tilannetta ja välillä juoksikin. Sitten tulikin pentu(5kk ikäinen) ja piti lähteä.
Jos tuo mode nyt lähettäisi viestiä edellisen foorumin viesteistä niin saisin siirrettyä sen tänne koulutus-osioon. :)

On meitä : D Meiltä löytyy kaks. Ulkoillaan paljon montuilla eikä oikeestaan yhtään remmissä tai puistoissa. Ootko kuullu paljon neropattien 101 dalmatialaista huumoria... 7 vuodessa siihen kerkiää kyllästyä oikeen kunnolla.

Kyllä mäkin aina silloin tällöin tänne vilkaisen. Kirjoittaminen on jääny.
Edelleen kotona kaksi dalmista. Snadi 12,5 v ja tyttärenpoikansa Valde 7 v.
Lisukkeena karjis Vanni (kohta 5-v) ja uusimpana tulokkaana juhlasekoitus Narri (kohta 4 kk).

Dalluja mulla on ollut vuodesta -93 asti. Pari jo edesmennyttä. Kisattu agissa ja TOKOssa ja näyttelyissäkin hieman pyörähdetty. TOKO on kuitenkin ollut dallujen kanssa jo pari vuotta katkolla. Snadilla välillä olkapää on jäykkä ja Valdella tulee AVO:n paikallaolossa äitiä ikävä.
Sanadi jä agistakin eläkeelle jo v. 05 kun hauislihaksen jänteestä löytyi vikaa.
Vaan eipä arjessa mummo ole ollut vanha eikä raihnanen. Vasta nyt viimeisen vuoden aikana on alkanut hieman tahti hiipua. Ei enää lähde mettälenkeillä "heittämään rundia" vaan pysyttelee paremmin poluilla. Nyt mummmelilla on kova työ opettaa tolle lauman nuorimmaiselle (pahoja) tapoja.
Niitä löytyy. Saihan mummokoira sai penikkana lisänimet: "Jästipää Jäärä" ja "Kelvoton Kutale". Nykyisin vaan "Arvoisa Rouva".

Heipähei! Enpä ookaan täällä pyörinyt sitten sivujen uusimisen.. Ei vain jaksanut uudelleenrekisteröityä :)

Mulla nykyään 2 dallunarttua, aivan mahtava kaksikko :)

Voisikohan dalluihmiset valaista, että millaisia dalmatialaiset ovat harrastuskoirina (toko, agi, pk)?
Miten tulee toimeen toisten koirien kanssa esim. uros+uros? Voimakas luonteisia toisten koirien kanssa?

Staffin rinnalle harkinnassa isompi koirarotu, jolla PK-oikeudet. Paimenet ei tunnu omilta ja rotuja selatessa silmiin pisti dallu. Seuraava koira tulossa vasta noin kolmen vuoden päästä, mutta hyvä kartottaa rotua valmiiksi, niin saa rauhassa tutkia asioita :)

Hei teiltä kyselen sellaista asiaa kuin karvanlähtö? Meidän perheessä ollut kaksi dalmista, kumpikin uroksia ja ainakin toisesta lähti ääretön määrä karvaa. Viimeinen dalmis on ollut enkelinä jo kaksi vuotta ja siltikin karvoja löytyy edelleen paikoistakin joita sen elinaikana ei ollut olemassakaan. Onko tuollainen tajuton karvanlähtö normaalia vai onkohan syynä ollut ruokavalio yms? Koirat siis vanhempien enkä itse ollut osallisena kasvatukseen, joten en tiedä mitä ruokaa koirille edes syötettiin.

Tällainen tuli vain mieleen, koska joskus haluisin saada oman dalmiksen. Ei vielä aikoihin, koska kotona on pieni kääpiöpinseri hauva, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa :)

Kappas, tämmöinenkin täällä..

Stella3; Heh, dalmiksella on yksi karvanlähtöaika ja se kestää tammikuusta joulukuuhun. Että kyllä sitä lähtee paljon, tosin liika on liikaa dalluillakin ja huono ruokavalio toki vielä entisestään lisää karvanlähtöä. Olen huomannut että mitä pehmeämmältä dallun turkki tuntuu, sitä vähemmän siitä lähtee karvaa. Esimerkkinä tämä nykyinen pehmeäturkkinen urokseni joka ei löysää läheskään niin paljon karvojaan kuin karkeaturkkinen, jo edesmennyt dalluni. Ystäväpiirissä tehnyt tätä samaa empiiristä tutkimusta ja karkeampi karvaisista tosiaan lähtee huomattavasti enemmän karvaa. Liekko tässä siis ruokavalioerot syynä? (Hyvien rasvojen puute tms.)

Hamti; Dalmatialainen on hieno harrastuskoira. Suosittelen klikkaamaan dallufoorumille, siellä on eri lajeista paljon keskustelua! Toisten koirien kanssa toimeentuleminen on minusta vain omistajasta kiinni, eli sosiaalistaako pennun vai ei. Omat urokset on rakastaneet kaikkea ja kaikkia, sosiaalisia ja kaverirakkaita minun kokemukseni mukaan.

Harmillisen hiljainen tämä keskustelu. :/
Täällä olisi suht. tuore pilkullisen omistaja. Kotona on siis flatin lisäksi 3 kuukautinen dalmistyttö. Ihana tapaus on kyllä, vaikka pääsi yllättämään kovapäisyydellään ja vilkkaudellaan! Namien kanssa saa kuitenkin hyvin koulutettua. Eiköhän tästä hyvä tule, vaikka flattia haastavampi tapaus onkin.

Miten muuten teidän muiden dalmikset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin? Eikö rodussa kuitenkin pitäisi vähän sellaista pidättyväisyyttä olla?

Lorelei kirjoitti:

Miten muuten teidän muiden dalmikset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin? Eikö rodussa kuitenkin pitäisi vähän sellaista pidättyväisyyttä olla?

Oi, onnea dallupallo-perheenlisäyksestä!

Dalmikset voivat luonteeltaan olla hiukan pidättyväisiä, mutta arkuutta ja selkeää pelkoa ei saisi esiintyä. Dallut joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa (omat+läheisten) ovat olleet hyvin hennosti pidättyväisiä, jotkut eivät käytännössä lainkaan.

Hehee, dallun jästipäisyyttä ja hösellystä saa kyllä maistaa kotiutumispäivästä lähtien. Mutta kyllä siitä hieno koirakansalainen johdonmukaisella koulutuksella tulee.

Lorelei kirjoitti:

Miten muuten teidän muiden dalmikset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin? Eikö rodussa kuitenkin pitäisi vähän sellaista pidättyväisyyttä olla?

Mä olen aina kuvitellut, että dallut nimenomaan ei ole pidättyväisiä, ja se oli mulla myös kriteeri kun valitsin rotua ja päädyin dalluun. Pari arkaa olen tavannut, mutta esim. kasvattajan luona hänen koiransa suorastaan juoksivat vieraiden syliin, eli olivat todella avoimia, ja jotenkin mä olen kuvitellut, että dallun kuuluu olla sellainen kaikkia ihmisiä rakastava.

Tomo on aika avoin, mutta vieraiden ihmisten kanssa joskus on havaittavissa hienoista jännittymistä (esim. kaupungilla vastaan kävellyttä humalaista väisti, kun tämä ojensi kättä silittääkseen, ja kerran on yhdelle ihmiselle haukkunut eikä mennyt lähelle). Tää jännittyminen on ilmennyt nyt vasta sanotaanko viimeisen puolen vuoden aikana, Tomohan siis täyttää kesällä 2v. Pentuna oli vielä paljon avoimempi, kaikki olisi pitänyt rakastaa kumoon, oli kuka tahansa. Ja kun esim. kotiin tulevat vieraat on (hyvin riehakkaasti ) tervehditty, ei Tomoa sen jälkeen välttämättä kauheasti kiinnosta, vaan se menee sängylle makoilemaan, kun taas tuo seropi tunkee syliin ja haluaa olla ihmisten lähellä. Rapsutuksista Tomo kyllä nauttii, mutta on melko itsenäinen tapaus, eli ei koko ajan tunge seuraan.

Niinjuu ja eläinlääkärit, hierojat yms. ihmiset on Tomon mielestä Todella Epäilyttäviä.

Mä koen tuon dallujen hennon pidättyväisyyden sellaisena "hei, kukas sä olet, ootas hetki kun vähän nuuhkin" -meininkinä (ei missään nimessä pelkona, arkuutena tai agressiivisuutena). Eli aina ei heti ensimmäisenä juosta syliin, vaikka ainakin tuo oma kyllä on enemmänkin näitä syliinsyliinsyliin-hemmoja, kuten edesmennyt dallunikin.. Koirasta vaan saattaa hetkellisesti huomata sellaisen 'mietiskelyn' sen kohdatessa.

Muokkauksena lisäilyä vielä;

Eli tämä oma jäbähän on melko raivostuttavan innostunut vieraista, edellinen dalluni oli paljon rauhallisempi sen jälkeen kun oli saanut vieraat (intopiukassa) moikata. Tämä tunkis syliin ja omis vieraan itselleen jos vaan antaisi, hukuttais vieraan loputtomaan dallurakkauteen ja vaatisi ikuista rapsutussopimusta. Vois mun puolesta olla vähän vähemmän rakastunut vieraisiin siis.. Eläinlääkäritäti on tosi kiva, mutta koska sillä selkeästi on kummallisia taka-ajatuksia, ei siltä vastaanoteta esimerkiksi herkkuja. Nehän voi olla vaikka myrkytetty jollain rauhottavilla.

No tässä nyt on varmaan kyse siitä, että puhutaan eri asiasta, kun puhutaan pidättyväisyydestä. Mun mielestä pidättyväinen koira ei joko ota kontaktia vieraaseen, tai jopa väistää vieraan kosketusta. Ja taaskin arka koira voi myöskin väistää, mutta tekee sen eri tavalla, pelokkaasti, kun pidättyväistä ei muuten vaan kiinnosta. Eli mun mielestä koira joka tulee uteliaasti nuuhkimaan vierasta, ei ole pidättyväinen, ehkä ennemmin hillitty.

Tomo haukkuu eläinlääkärille. Ottaa namit kyllä yleensä, kun on pohjattoman ahne, mutta haukkuu muuten, eikä anna koskea.

Okei, mä taas ajattelen että koira voi olla pidättyväinen vaikka tuleekin tekemään tuttavuutta / tarkastamaan onko vieras ok-tyyppi. Silloin koira ei juokse tai kävele reippaasti punttia nuuskimaan, mutta kuitenkin lähestyy hetken päästä vierasta tarkastamaan minkälaisesta vastaantulijasta on kyse, ensin ehkä hetken tilannetta sivusta tarkkaillen. Lähinnä sitä elekieltä joka koirasta silloin välittyy voi parhaiten minusta kuvailla sanomalla hennon pidättyväinen. Voimakkaammin pidättyvä koira sitten ei ehkä annakkaan koskea itseensä, eikä ole kiinnostunut vieraista.

Ehkä se sitten on vain hillittyä käytöstä, useasti vaan lukenut ja kuullut kuvailtavan dalmista mahdollisesti hiukan pidättyväisiksi. Uroksissa mä en ole tätä juurikaan huomannut, joissain nartuissa kylläkin joskus.

Muokkailemalla taas lisäilen:
Rotuinfostahan sen olen tainnut lukea: "Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä, vilkkaita ja eloisia koiria. Niiden luonteeseen ei kuulu aggressiivisuus, arkuus eikä hermostuneisuus. Myös pidättyvästi ystävällinen luonne on sallittu." Tuota sitten lienee sovellettu usemmassakin dalmissivustossa.

Joo, mäkin ymmärtäisin tuon pidättyväisyyden sellaisena, että koira kyllä tulee tekemään tuttavuutta, mutta hieman varovaisesti. Ja vieraat voi tervehtiä, mutta ei välttämättä jää rapsutettavaksi. :) Kyllä tämä meidän kakara ihmisistä kovasti tykkää, alkuun oli ehkä hieman ujo eikä kaikkien luokse mennyt. Saa nähdä, että millainen sitten aikuisena on.

Hitsi, miten tuolla voi sitä virtaa riittääkin! Ikää on nyt siis 3,5 kk. Tuhoja ehtii tehdä, eikä oikein usko kieltoja, kun on niin kovapäinen. Ovatko teidän muiden dallut tehneet paljon tuhoja yksin ollessaan? Pennun tila on rajattu keittiöön, kun on yksin (vanhempi koira on muissa tiloissa, portti välissä), mutta on sielläkin kaikenlaista tuhoa aikaseksi jo saanut. Täytyy nyt pöydät ja muut tasot kyllä tyhjentää kokonaan tavaroista. Leluja ja luita kyllä jätän aina saataville, joten ei pitäisi olla tekemisestä puutetta.

Mä ajattelen edelleen ton pidättyväisyyden vähän eri tavalla.. mut ei takerruta siihen.

Tomo teki jonkun verran tuhoja pentuna. Askarteli vähän tapettia uuteen uskoon, samoin lattiaa, tuolin pehmusteita, kännykän laturin ja pari muuta johtoa, vähän pöydän- ja sängynkulmaa, muutaman kirjan, silmälasit... Mutta jossain vajaan vuoden ikäisenä kaikki tuhoaminen loppui, ja nykyään voin jättää vaikka ruoat pöydälle lähtiessäni tai kämpän millaiseen siivoon tahansa, ja Tomo ei varmasti koske mihinkään poissaollessani. Sen voi myös jättää yksin mihin tahansa vieraaseen paikkaan nykyään, ilman että tarvii miettiä onko talo pystyssä vielä kun tulee takaisin. :D

Saako kysyä miks teillä on koirat eri tiloissa yksinollessaan?

Toki saa. Ei olla vaan siis uskallettu jättää niitä vielä samaan tilaan, eihän sitä voi koskaan tietää, että mitä sinä aikana voi tapahtua.. Kasvattaja siis myös sillon sitä ehdottomasti suositteli. Ja saapa vanhempi koira olla rauhassa ilman, että kakara koko ajan sen korvissa roikkuu. Mutta kyllä kohta jo voisi nuo samaan tilaan jättää, on pentukin jo sen verta kasvanut, että tuskin mitään vahinkoja sattuu.

Onneksi ne tuhoamiset eivät ihan jokapäiväisiä ole! Ja nyt on jo aika monta päivää mennyt niin, että ei ole pissojakaan lattialta löytynyt.

Mä en tiedä mitä tihutöitä tämä jäbä on pentuna tehnyt, tuli minulle 9 kuukauden ikäisenä. Meillä ollessaan on kyllä työstänyt lompakkoa, silmälaseja ja muuta mukavaa silloin kakarana. Edellinen dallu oli kyllä ihan maanikko nuorempana tuhoamaan kaikenlaista mutta aikuisuuden myötä ne jäivät kokonaan pois. Tämä nykyinen on nyt 5-vuotias eikä tuhoa tai varastele yksinollessaan, joskus saattaa kenkiä kantaa eteisestä olohuoneeseen mutta ei kuitenkaan pureskele niitä. (Kummallinen tapa kyllä, kantaa aina kenkäpareja ja asettelee ne vierekkäin olkkarin matolle..) Lapsen leluihin se on ollut ihastunut aina ja vaikka koitetaan muistaa sulkea lastenhuoneen ovi kun lähdetään niin on se pari kertaa siellä silti päässyt vierailemaan yksinollessaan. Käy mylläämässä pehmoleluhyllyn ja etsii vinkuvat kumiankat jotka sitten vie omaan tuoliinsa..

Moi! meillä kanssa dallu pentu Lanacos Check Me out "Nella". Nella on nyt 12vk , perjantaina saatiin eka rokotus ja hienosti meni. Nella on nyt toista viikkoo täysin sisäsiisti, mut mää olenkin kotihoitovapaalla niin ulkona käydää 8-10 kertaa päivässä :)
Meillä kanssa tavaroita varastellaan omalle pedille, mut mitään ei oo vielä tuhonnu. Pojan lelut on kaikista kiinnostavimmat mut nyt ottaa niitä enään vaan sillon kun kukaan ei oo kieltämässä...

anskupansku - Onnea dallutytöstä. Mullapas onkin teidän kakarasta kuvia vähän reilu 3 viikkoisena muun lauman kera :D

Me ollaan nyt treenailtu paljon kotitottista. Maahan, istu, paikalla, tänne, seiso jne. käskyt ovat jo tuttuja, nyt opiskeltu sivulle- ja seuraa-käskyjä sekä hiukan noutamista(vaikkei noutaja olekkaan :D)

Heippa.
Olen suunnitellut Dalmatialaisen hankkimista. Itselläni on aiemmin ollut Bokseri joka oli myös hyvin riehakas tapaus. (olen siis käsittänyt että Dalmis on myös aikalailla riehakas)
Kertokaapas minulle nyt mahdollisiimman paljon hyviä ja huonoja puolia Dalmatialaisesta?
Kiitos :)