Koirat.com

Hei!
Meilläkin ollut nyt pari viikkoa 4kk vanha dallu uros, ja en ole kyllä ikinä noin rauhallista pentua nähnyt! ((: Ongelmana on vaan epäluuloisuus ): autoihin ollaan jo jotenki totuttu, mutta kova ääniset kuten mopot, rekat, bussit vähän outoja ja ei tiedä minne päin lähtisi. Ja toinen ongelma on ohikulkijat, vieraita kyllä moikkaa, mutta jos joku kävelee ohi/tulee takaa niin pitäisi karkuun lähteä :|

Ja toinen ongelma on syöminen :O minusta stressaa tilannetta, keskeyttää syömisen (lähtee pois kupilta) jos joku liikkuu/kuulee askelia. Enkä tiedä miten saisin tottumaan siihen että voi syödä vaikka ihmiset liikkuu.. Muutenkin vaikka kukaan ei liikkuisi/ei olisi keittiössä niin katselee ympärilleen välillä. Ekat päivät söi ihan innolla..

Niin ja jos joku pelottaa niin juoksee karkuun, eikä edes namit motivoi :O outoa kun ennen ollut noutajia joille ruoka maistuu paremmin kun hyvin :D

Muuten tosi kiva ja kiltti hauva (:

Onko teidän dallut päässeet tekemisiin hevosten kanssa? Miten ovat suhtautuneet?

Tomo kulki mulla tallilla mukana pentuna, ja nyt ollaan tehty paluu hevosten pariin, ja tänään otin Tomon mukaan, kun lähdettiin maastoon. Tosi hyvin meni, kyllä sillä on jotenkin "verissä" toi hevosten kanssa toimiminen, hienosti kulki edellä, kunnes taisi vähän väsähtää, ja sitten asettui kulkemaan hevosen taakse/takaviistoon ja siinä meni pitkät matkat. Ja vaikka Tomolla ei monissa asioissa tunnu olevan järkeä päässä ja se on kauhea kohkaaja välillä, niin hevosten kanssa se toimii, ja on rauhallinen. Ja totteli hyvin vaikka olin ratsailla, mitä vähän epäilin, turhaan tosin.

"Onko teidän dallut päässeet tekemisiin hevosten kanssa? Miten ovat suhtautuneet?"

Itsellä on kokemusta kahden dalmisuroksen jo edesmenneen ja nyt 4 ½ kk ikäisen kanssa. Omia hevosia mulla ei ole koskaan ollut, enkä harrasta ratsastustakaan, mutta naapurimme hevosia näemme lähes päivittäin laitumella. Aiempi koirani ei ihan pikkupentuna päässyt hevosia näkemään, mutta ehkä n. 2 v iässä heti ensimmäisen hevosen kohdalla oli ihmeen luonollisesti , ihan kuin olisi "vaistonnut" alkukantaisen vaunukoiran olevan esi-isänsä. Koskaan ei hevosia takaa ajanut, ei metsälenkeillä ratsastajaa ikinä säikyttänyt, oli vain ja katsoi tyynen rauhallisesti hevosia. Tämä nykyinen pentu on "hulluna" hevosiin. Melkein joka lenkillä pitää hevosten luona käydä niitä ihastelemassa ja seisomassa pitkä tovi niitä katsellen ja taputellen. Ihan vetää hihnassa melkein "väkisin" hevosten luo aina, kun siitä kautta reittimme kulkee, ei suostu muuta kautta kiertämään ! Irti en toki ole laitumen luona ole uskaltanut pitää, joidenkin hevosten takajalat kun niin yllättäin saattaa heilahtaa potkuun...

Minulla on vähän reilu vuoden ikänen dallu-uros. On tottunut hevosiin, sillä talosta löytyy myös oma. Ihan pienenä pelkäsi sitä, mutta melko nopeasti tottui. Kulkee kuin luonnostaan hevosen vierellä! Vaikka virikkeitä ja liikuntaa riittää, niin kyllä se on hevosen kanssa maastoilu, mikä ainakin tälle kaverille on parasta!!
Pentuna Ressu oli arka, mutta nyt se on yltiösosiaalinen toisten koirien suhteen. Ihmisiä kohtaan hieman varautunut ja vahtivietiäkin löytyy. Nyt uusimpana ja ärsyttävinpänä piirteenä on ihmisten haukkuminen esim. kun Ressu on vapaana pihalla täytyy ohikäveöiöitä haukkua. Onko kellään vinkkejä miten saisi turhat räkötykset pois?
Mitä teidän muiden dallut syö. Ressulle on tullut ilmeisesti ihottumaa ruuasta, joten täytyy miettiä merkin vaihtoa. Ei se ole mitään markettien halpisruokia saanut, mutta oman kuivamuonan lisäksi se on saanut vähän kotiruokaa ja itse käynyt jostain välillä penkomassa ties mitä mm. hevosten ruokaa. Voihan se allergia jostain muustakin johtua, mutta.. Onko muilla allergikkoja??

Tomo syö kotiruokaa. Nappulat ei sen vatsalle sovi, joten se syö lihapainotteista kotiruokaa (ehkä 2/3 - 3/4 ruoasta aina lihaa/kalaa/sisäelimiä/kananmunaa/hapanmaitotuotteita, loput 1/3 - 1/4 sitten kasvikunnan tuotteita). Käytän paljon valmiita lihaseoksia ja kasvismössöjä, teen itse puuroja, ja pyrin ruokkimaan monipuolisesti muutenkin. Tomolla ei ole mitään allergioita, eli se voi syödä ihan kaikkea, kunhan ei ole nappulaa. Kalsium menee purkista useimmiten, lisäksi öljyä, C-vitamiinia, merilevää... Oikeita luita muutaman kerran viikossa, ja raakanahkarullia myös usein. :)

Meidän lenkki menee aika usein yhden läheisen tallin ohi, ja siellä ollaan hevosia ihmetelty. :) Vanhempi koira on jo niin tottunut, ettei sitä oikein edes kiinnosta. Dallukin on jo aika hyvin niihin tottunut, usein katselee vaan kiinnostuneena.

Ruuasta.. Eli meidän dalluneiti syö nappuloita ja sinne sekaan usein esim. piimää, lihaa tai riisiä, mitä nyt sattuu löytymään. Eikä ainakaan vielä ole mitään allergian merkkejä ollut, toivottavasti ei tulekaan.

Energiaa kakaralla kyllä yhä piisaa ihan loputtomasti! Liikuntaa kyllä vaatii paljon ja nimenomaan vapaana juoksentelua. Ekoja juoksujakin jo täällä odotellaan, merkkejä on vähän ollut niistä.

Rotu kiinnostaa minua kovasti ja tulevaisuudessa on tarkoitus sellainen itselle hankkia. Sitä ennen kuitenkin haluan tähän rotuun perehtyä niin paljon kuin mahdollista. Asun Lahdessa ja olen 21-vuotias opiskelijatyttö, joten koiran hankinta ei vielä ole ajankohtaista. Mutta haluaisin päästä tutustumaan näihin koiriin paremminkin, joten siksi ajattelin laittaa tänne viestiä ja kysyä että onko Lahdessa sellaisia dalluja ja omistajia joita voisi kenties tulla tapaamaan ja tutustumaan rotuun? :) Voisin lähteä mukaan vaikka lenkeille, näyttelyihin tai minne vaan missä näkisi dalluja toiminnassa.

Lauantaina toinen dalmatiankoira astelee taloon!
Musta on tosi ihanaa, pääsen vertailemaan onko Mindi kuinka dalmatialainen rotupiirteiltään

^ Päädyit sitten ottamaan toisen dallun? :D

Juuh, niin päädyin En vielä päässyt näistä eroon

Myrkku, onnea! Kyllä itsestäkin tuntuu, että voisi hyvin toisen dalmiksen ottaa. Mutta sitten kun tuo junnu jotan perseilee, niin haaveet sattumoisin väistyvät, ainakin hetkeksi. No, ihana se toki on, ja ekojen juoksujen myötä on onneksi vähän rauhoittunutkin. Mutta kyllä siinä haastetta piisaa.

Täällä ei hirveen aktiivista dallukeskustelua ole mutta nostellaas nyt ja esitellään ittemme.

Täältä löytyy siis 6kk dallupoika Jali. Jali etsi kasvattajalla kotia ja on mulla ollu tässä vasta pari viikkoa. En kyllä ymmärrä miksei ole kotia aikasemmin saanut, ihana poika! Ilmeisesti dalmatialaisurokset ei oo kovin haluttua tavaraa? Mä koen olevani niin urosihminen, ettei narttu käyny ees mielessä Entinen koirani oli dalmissekoitus ja jotenki dalmatialainen tuntui vaan selkeeltä valinnalta, saa nähdä tulenko katumaan jossain välissä , nytte ainaki ollaan erittäin tyytyväisiä tuohon poikaan. Murkkuikää odotellessa...

Hihnan toisesta päästä löytyy 22v Jyväskylässä yliopistossa opiskeleva tyttönen, joka ei näemmä voinutkaan elää ilman koiraa, vaikkei moista pitänyt tulla aikoihin. Mut oli tartuttava tilaisuuteen kun sellainen eteen sattuu (bongasin sattumalta ilmoituksen, otin yhteyttä ja koira oli päivän päästä kotona )

Katotaan josko me Jalin kans tutustuttais enemmänki koiramaailmaan tokoilun ja agilityn merkeissä, mua erityisesti agility kiinnostais

^ Teretulemast pilkullisten maailmaan
Mullakin näitä jo kaksi löytyy, on kyllä varmaan aika ehdoton raja tällä hetkellä, sitten kun on jo ihan oma talo niin varmaan tulee kolmas, mutta siitä ei sit tietoa onko edes pilkullinen vai joku muu.
Mä en oikein tiedä, tosi useat pelkää just dallu-urosten mainetta, ainakin mitä oon kuullut. Ne on "vihaisia isona" ja "kauhean dominantteja" ja vaikka mitä. Toki näillä löytyy päätä, mutta ihan samalla tavalla nartuilta ja muiltakin roduilta :D
Peruskurilla pärjää aika hyvin (ja sillä aktivoinnilla)!

Ja joo, hyvin on mennyt näiden kahden kanssa, vaikka Valdo on aika hurjapäänä tuolla ulkona, kaikkea pitäis maistaa ja haistaa ja sinkoilla sinne sun tänne, mutta loppulenkistä sitten rauhoittuukin ja kävelee nätisti hihna löysällä. Se energian taso

Juu siis urosdalluista löytyy kyllä vaikka ja mitä pelottelua netistäkin. Kyllähän niitä tuli luettua sillon ku rotua pohdin, mut kaikesta huolimatta aina jotenki kummasti dalluun palasin Eiköhän tän kans pärjätä :)

Joo energiaa tosiaan riittää... Meillä on ihan sama, loppulenkistä osataan kyllä mennä nätisti. Tai sillon kun tiedossa on herkkuja, ei puhettakaan että ilman niitä viittii tehä yhtään mitään Välillä kyllä tympäsee kun tuo menee herkkujen kans ihan hirveen nätisti lenkillä mutta auta armias kun se huomaa, että namit on loppu tai niitä ei muuten vaan koko ajan tipu! Ei viiti koko lenkkiä kuitenkaa namittaa. Ja kepit, ai että jokainen pieni tikku ja kepinpätkä on päästävä maistamaan...

Ja huoh kun herra on keksiny hirmu kivaa viihdykettä yksinolojen ajaks. Tylsäähän tuolle tulee yksikseen, tänään oli noin 5 tuntia yksin joista 4h nukkui nätisti (webbikameralla vakoilin) ja sen jälkeen alkoi hyppiminen tiskipöydälle, josta pudotettiin lattialle kaikki mahollinen mitä irtos ja niitä sitten natusteltiin. Saipa hampaita maistaa eteisen jalkalistatkin. Mitä tuommosen kans voi tehä ku joskus pakostakin sen noita pidempiä jaksoja yksin joutuu olla?

Josko jotain positiivistakin välillä. Luoksetulot Tää on ihan huippu vapaana, tulee luokse pienellä hihkasulla ja vauhdilla! Jäälläkään ei lähde muiden ihmisten luo ja koiriakin ollaan ohitettu irti ilman että luo on pitäny päästä. Hihnassa tuo taas on ihan mahoton toisten koirien perään, varsinkin jos toinen koirakko menee edellä, silloin vedetään ja vauhdilla kun pitäisi päästä tutustumaan.

Joku koirapuistossa mainitsi, että onpas röyhkeä kaveri ja sitä tää kyllä on. Isompienkin urosten kans roikutaan poskissa ja hypitään selkään ja muutenkin härnätään. Ja tuntuu ettei tuo yhtää osaa välittää vaikka toinen vähän ärähtää takasin, hetken antaa olla rauhassa, mutta sitte taas uuella innolla. Mä pelkään, että joskus jonku koiran kärsivällisyys ton kans loppuu ja se saa kunnolla selkäänsä. Ja mitä, pitääkö koirapuistossaki kuunnella omistajaa?!

Minkäs ikänen Valdo on? muoks. Eiku tossa allekirjotuksessahan tuo ikä näkyy Semmoset 3kk? Minkäs kokonen Valdo on? Jali on epämääräsellä punnituksella ja mittauksella semmoset 27kg ja noin 58cm, saa nähä paljonko aikoo vielä kasvaa. Kasvattajan mukaan kohtuu pieni urokseksi eikä pitäis ihan hirveitä enää kasvaa.

^Itseasiassa Valdo on 5kk, tuli mulle tollon joulukuussa, pitäsköhän muuttaa tota ettei hämää enempää ihmisiä
Eli aika samanikäisiä poikia ovat, tällä on painoa sellanen 23kg ja säkä lähemmäs ellei jo 57cm (narttu on sen kokoinen niin hyvä vertailla:D) ja aivan varmasti tämä kasvaa vielä, on sellaiset kasvupatit jaloissa.

Tälläkin on alkanut rohkeutta tulla vähän, mutta vielä ainakin kunnioittaa vanhempia koiria eikä hypi ihan silmillä (vielä tosiaan). Leikkisi mielellään kyllä kaikkien kanssa, mutta osaa jättää rauhaan jos on aremman tai välinpitämättömän oloinen. Silleen siis ylpeä tuosta saa olla!

Valdo ei oo tuhonnu mitään kun Mindi on sen kanssa ollut, mutta yksinään on sitten meinannut keksiä kaikkea, ei tosin koskaan huonekaluja tai listoja yms jyrsinyt. Tosin silloin kun äiti oli sitä hoitanut ja se oli joutunut olemaan jopa lähemmäs 8h itekseen, niin ei ollut mitään tehnyt! Epäreilua :D

Kiva ku on samanikäisiä pentuja

Jaliki on koirapuistossa kyllä ihan yks tuuliviiri. Riippuu ilmeisesti hirveesti seurasta, viime kerralla oli niin kilttiä poikaa ja oli koko ajan mielistelemässä yhtä narttua, nätisti juostiin ja leikittiin ja jopa käytiin muaki välillä morjenstaan Toisena kertana sitte taas hypitään toisten selkään minkä keretään ja ollaan koko ajan kiusaamassa. Ota tuosta sitte selvää.

Mutta ai että on kiva kulkee pojan kans ku tuo ei oo vielä miehistyny ja merkkaile joka nurkalle, pysyiski tämmösenä Saa nähä millon alkaa hormoonit hyrrään, vielä ei ees koipi nouse.

Voi raukkaa ku toinen yrittää piilottaa luutaan tänne, välillä vilkuilee alta kulmien että ethän sä nyt vaan nää mihin mä tän piilotan Sen verran alkaa olla levotonta liikehdintää että muutenkin voitais lähtee käymään iltapissatuksella.

Hei,

Olen etsiskellyt pentuni vanhempia. Olisiko kenelläkään tietoa Mikkelin seudulta beauceron-dalmis mix pentueesta? Tai oletko törmännyt samanlaiseen sekoitukseen jossain muualla? Oma pentuni kiersi ensimmäisen kuukauden luovutuksen jälkeen, taustalla oli vissiinkin hieman vaikea ero ja muita "syitä", ettei pentua tahdottukaan enää pitää vaan laitettiin eteenpäin. Nyt pentu on saanut hyvän loppuelämänsä kodin, mutta haluaisin löytää vanhemmat perinnöllisten sairauksien varalta.

^Mikkelin seudulta en ole kotoisin, joten en asiassa osaa auttaa, mutta löytyiskös moisesta sekoituksesta kuvaa?

Vähän kuvia omasta sessestä




Ensimmäistä kertaa eilen sain kuulla kommenttia että "onpa se pieni" Yleensä lähes poikkeuksetta kaikki ovat suureksi "haukkuneet". Kaveri siis moisen kommentin heitti kun ensimmäistä kertaa Jalin näki, kun dalmatialaiset on kuulema semmosia lanteen korkusia

Sainpa myös eilen kuulla, että dalmatialaiset joutuvat usein kahinoihin. Ai miten niin? No kun noi täplät. Kun jotkut koirat luulee niitä silmiksi ja kokee "tuijotuksen" uhkaavana. Mä en osannu tuohon sanoo oikeen mitään. Mut enpä ainakaan vielä oo moista huomiota tehny

Luulin jo tänne kirjoitelleeni mutta ilmeisesti on jäänyt.
Elikä helmikuussa meidän laumaa rikastuttamaan saapui dallu-uros Milo. Milolla ikää löytyy pian kolme vuotta ja tuo on kyllä vienyt sekä meidän ihmisten että seefferinarttumme sydämen täysin! Ei kyllä varmasti jää viimeiseksi pilkulliseksi meidän perheessä. ;)

^Kukas Milo on virallisesti Kuviakin on aina mukava nähdä!
Kiva vaan saada uusia dalluja palstalle, ei täällä hirveetä tunkua oo