Koirat.com

Täälläpä on hiljaista! Kupla kasvaa kohisten, ikää on nyt reilut 13 viikkoa ja kovaa vauhtia lähestytään painossa 10 kiloa. Oikein kivannäköinen herra. Ensi viikolla saadaan tehosterokotus ja jatketaan koirakoulussa. Lisäksi Kuplan elämä kokee pienen muutoksen, kun emäntä lähtee osa-aikatöihin ja yksinoloaika pitenee jälleen hieman. Toivottavasti kaikki sujuu harjoitellusti eli varsin mainiosti!

Vielä loppuun Kuplan blogin nimen mukainen kuva:

Me käytiin taas vaihteeks eilen Taavin kanssa eläinlääkärissä, Taavi alkoi taas ontumaan oikeeta etutassua ja kummassakin etutassussa furua, verta vuotavat patit ja tosi kipeet koiran olemuksesta päätellen. Taas tuli 6vkon antibiootti (edellinen loppui joskus pari viikkoa sit) ja korvatipat, korvissa hiivaa. Nyt lähtee kyllä teollinen ruoka kokonaan pois ruokavaliosta, kokeilen jos siitä ois apua. Nythän nappula on pysynyt mukana vaikka Taavi on saanut muutakin, se nappula on vaan sen takia että vatsa on pysynyt hyvänä, viime kotiruoka-kokeilu loppui kolmen päivän vesiripuliin. Nyt kokeillaan uudestaan. Tosta juomisesta kun puhuin aiemmin niin eilen ja tänään kun tuo on saanut muuta kuin nappulaa niin ei oo juonut samalla tahdilla. Itseasiassa en oo nähnyt sitä juomakupilla kertaakaan tän kahden päivän aikana. Oon nyt opiskellut ahkerasti kotiruokinnan saloja pari päivää ihan vaan sen takia etten nyt ruoki jotenkin puutteellisesti että joku vitamiini tms jää pois kokonaan. Varmuuden vuoksi käyn tässä lähipäivinä ostamassa jonkun vitamiinipönikän vielä että varmasti saa ainakin näin alussa kaikki mitä tarvitsee. Raakaruokaan en uskalla siirtyä, koska muutenkin herkkävatsainen koira kyseessä. Kotiruualla mennään nyt ellei tule mitään takapakkeja ripulin tai muun suhteen.
Lääkäri ainakin antoi täyden siunauksen asialle kun keskustelin haiman vajaatoiminnasta ja kotiruokinnasta, pitää vaan pitää huoli vitamiineista koska ruuan imeytyminen muutenkin huonompaa kuin terveellä koiralla. Nyt on saanut seitiä ja tummaa riisiä eilen ja tänään, huomenna vuorossa ohran kokeilu ja possun lihaa. Ohraa ei ole ennen saanut, joten sekin vähän jännittää miten reagoi, yleensä siis vatsa reagoi jos ei mikään muu. Mutta siis pikkuhiljaa edetään tässä ruokinnassa nyt ja nappulaa ei saa yhtään. Mä en jaksa enää yhtään furua tai korvatulehdusta. Enkä myöskään yhtään uutta nappulamerkkiä.
Kunhan saan sen pakastimen niin NEU varmaankin tulee olemaan osa ruokavaliota välillä, se ainakin on sopinut ennen kun Taavin lihotin normaalipainoon NEU:lla aikoinaan kun oli laihtunut haiman takia liikaa.

Eli tällaista meille, ei siis mitään uutta. Lääkäri sanoi että jos tän kuurin jälkeen vielä uusiutuu niin ei tartte enää edes mennä käymään vaan soitto riittää. Johan tässä on vuosi rampattu saman asian takia lääkärillä parin kuukauden välein.
Sen vaan unohdin kysyä, että voikohan antibioottikuurin aikana mennä rokotuksiin, jos nuo tassut tästä nyt paranee kuurin ansiosta. Rokotukset nimittäin oottais ihan tässä tai ens kuussa ja ajattelin rientää ottamaan ne heti kun tassut hyvät jos vaan kuurin aikana voi mennä, muuten ei päästä ikinä. Pitää asia vielä varmistaa alkuviikosta lääkäriltä.

Taavi on ollut aika poikki nyt viime päivinä taas, ilmeisesti tosi kipee. Lenkit on olleet sellaista vartti kerrallaan-köpöttelyä ja kotona vaan nukutaan. Kipulääkettä oon joutunut antamaan kun kotonakin alkoi tassua nostelemaan kivun takia. Ehkä se taas tästä.. märät kelit ei auta asiaa yhtään.

Voi Taavia!

Meillä taas eläinkaupassa oli sensitive skin ruoka loppunut kun käytiin ruokaostoksilla ja oli niin hintsusti ruokaa kotona jäljellä että oli pakko ostaa normiruokaa ja sen kyllä nyt näkee. Leukaan nousi viikon sisään järjettömät mätäfurut ja samoin tassuihin. Silmät myös alkoi rähmimään... No ei raaski silti heittää kallista ruokaa pois ja nyt sitten sitkeästi syötetään tämä normi ruoka loppuun ja seuraavaksi taas allergiaruokaa siis... Ja tietysti tuo kevään tulo ei auta yhtään noihin furuihin meillä ja tuo veitsen terävä hiekoitussepeli on Lunan tassuille myrkkyä ja pyrkiikin kävelemään hangella tien sijaan.

^^

Mahtavia ulkoilukelejä alkaa olla! Nemo pääsi elämänsä ensimmäisen kerran pilkillekkin mukaan Oli hyvä kun se välillä aina tuli pää kallellaan siihen avannolle katteleen että millonka sieltä jotain nousee. Kala kun tuli niin yllättävän rauhallisesti siinä vaan katteli ja yritti nuoleskella.

Tässäpä tältä päivältä pari kuvaa





Tuli nyt aika isoina, mut en osaa pienentääkään..

Joo toi hiekoitussepeli on Taavillekin huono, se ei oikein edes halua kävellä jalkakäytävällä mitkä on täynnä hiekkaa vaan pyrkii autotielle jos ei hankea ole niin että vois kävellä siinä. Sen takia se jarrutteleekin vähän väliä ettei halua kävellä kun joka paikka on hiekoitettu ja nyt kun lumet on sulaneet niin on pelkkä asfaltti ja sepeli, ei hyvä. Tossuja oon nyt sillä jalassa pitänyt, hyvin pysyy nuo mitkä ostin hiljattain. Niissäkin on vaan se huono puoli, että kastuu helposti ja kestää kuivua eli joka lenkille niitä ei voi jalkaan laittaa kun ei oo kiva pistää märkiä tossuja. Niiden kanssa tuo nyt kävelee ontumatta ja sentään vähän reippaammin, mutta ilman tossuja meidän matka tyssää jo kymmenen metrin päähän kun ei päästä edes niille hiekoittamattomille kaduille ilman että joutuu kulkemaan hiekalla jonkun matkaa. No, niillä mennään mitä annetaan, ei tuo ainakaan vielä seinille oo hyppinyt vaikka muutama päivä tässä on tepasteltu oikeesti valehtelematta vartin lenkkejä. Ja todella hiljaisella vauhdilla. Kohta varmaan joku soittaa johonkin eläinsuojeluun että mä käyn koiran kanssa vaan vartin ulkona ja saman tien sisälle. Liikaa uteliaita meidänkin talossa. Minkäs teet kun ei toinen kävele niin en viitti rääkätäkään kun selvästi on kipua tassussa. Eri asia ois jos tuo vaan oikuttelis, mutta nyt ei oo siitä kyse vaan ihan selvästi tassusta.

Meillä alkoi toko viikonloppuna. Nellillä menee hyvin niin kauan, kun muut koirat pysyvät etäällä. Mutta auta armias, kun joku hinaa karvahanurinsa siihen Nellin kylkeen, niin pikkunen ei millään malta keskittyä suoritukseen, vaan pitäisi päästä leikkimään ja touhottamaan. Millä ihmeellä tuon ylisosiaalisuuden saisi kitkettyä pois? Ja ihmisiä vastaan tahtoisi edelleen hyppiä vaikka ollaan sitä taas saatu vähennettyä. Olen yhä niin katkera sille sedälle, joka hössötykseltään tuhosi meidän hyppimättömyyden. Sen treenaaminen on kuitenkin pitkä prosessi ja sitten tuommoinen tulee ja tuhoaa kaikki harjoittelun tulokset, voi murr.

Kotona Nelli ei ole enää kuukauteen tuhonnut mitään. Mies uskaltautui jo paikkaamaan yhden seinän ja meillä on ollut puhetta listojen vaihtamisesta, kun niitäkään ei ole hetkeen nakerrettu. Tosin eilen Nelli oli hautajaisten ajan kahdestaan Raipen kanssa meidän porukoiden kotona ja voi sitä täystuhoa, mitä nuo otukset saivat yhdessä aikaan. Revittyjä sanomalehtiä, viskottuja kumisaappaita, puhki purtu limupullo sekä takan edestä varastettuja ja silputtuja halkoja. Eilen Nelli myös puri poikki Raipen juoksunarun ja kauhukaksikko lähti seikkailemaan järvelle. Pieni paniikki iski.

Olen myös kysellyt Nellin paksuudesta muilta koiran omistajilta ja kasvattajilta ja kaikki ovat hämmästelleet eläinlääkärin ylipaino-kommenttia (yksi sanoi liian laihaksi, mutta sen labbis olikin semmonen pallo). Enkä usko, että kaikki edes kohteliaisuuttaan ovat noin sanoneet. Moni myös kokeillut tuon kylkiä ja todennut niiden tuntuvan hyvin. En siis ole laihduttanut Nelliä ja vähän omatunto soimaa, kun eläinlääkäriä vastaan kapinoin. Mies myös kyttää välillä, etten muuta Nellin ruoka-annosta :DD.

Mies muuten kertoi viikonloppuna, miten tämä koiran omistussuhde menee. Kuulemma se on meidän koira silloin, kun se on kiltti/hassu/hellyyttävä/tottelevainen ja minun koira silloin kun se tekee pahojaan/eritteitä pitää siivota/eläinlääkärissä pitää käydä. Että näin meillä. :)

QuiQui kirjoitti:

Mies muuten kertoi viikonloppuna, miten tämä koiran omistussuhde menee. Kuulemma se on meidän koira silloin, kun se on kiltti/hassu/hellyyttävä/tottelevainen ja minun koira silloin kun se tekee pahojaan/eritteitä pitää siivota/eläinlääkärissä pitää käydä. Että näin meillä. :)

Meillä se on toisin päin, tosin meillä se menee niin että kun koira toimii hyvin ja on ihana niin se on MUN koira ja taas toisin päin niin se on miehen. Joskus olen tullut tuohtuneena treeneistä kotiin, sanoen miehelle, etten enää käytä SUN koiraa treeneissä kun ei se osaa käyttäytyä. Mutta jos se on taas toiminut hyvin niin... MUN koirahan vaan on niin täydellinen.
Sama pätee lapseenkin!

Mun äitihän aina sanoo että meidän koira, mun pitää aina huomauttaa sille että kukahan sen on kasvattanut ja ruokkinut ja maksanut kaikki kulut, että ei todellakaan oo meidän koira ja sit kun Taavi käyttäytyy ulkona huonosti niin kyllä se silloin muistaa kaikille sanoa, että kun tää on tyttären koira ja blaablaa.
Tänään päästiin ekaa kertaa moneen päivään aamulla kunnon pitkä lenkki ilman että Taavi ontui. Kerran nuoli oikeeta etutassuaan lenkin aikana, muuten kulki suht hyvin.
Ja sit niihin kakkajuttuihin taas.. nyt kun tuo on syönyt muuta kuin nappulaa niin kakka kulkee vaan kerran pari päivässä. Nappulasta sitä tulee sen 3-4krt päivässä. Eilen jo äidillekin sanoin että kun Taavi ei oo kakkinut kertaakaan että mikähän sitä vaivaa, illalla teki päivän ainoon kakan. Äiti sanoi että ei sitä vaivaa mikään vaan se on saanut ruokaa mikä imeytyy eikä tuu ulos. Kyllähän se niin on, että ei ihme ettei tuo koira liho koskaan, sehän sontii nappulasta saman verran kun mitä se syökin. Nyt itseasiassa paino oli perjantaina 32.90kg eli taas oli jopa se kilo lähtenyt. Mutta on sillä koko talven taas vauhtia piisannutkin ulkona ettei ihme.
Tänään pitää käydä kattelemassa NEU:ta jostain muutama pötkö, kai ne jääkaapin pakastelokerossa hetken säilyy, tuon ruokatahdilla kun se syö yhden pötkön päivässä varmaan.

QuiQui kirjoitti:

Meillä alkoi toko viikonloppuna. Nellillä menee hyvin niin kauan, kun muut koirat pysyvät etäällä. Mutta auta armias, kun joku hinaa karvahanurinsa siihen Nellin kylkeen, niin pikkunen ei millään malta keskittyä suoritukseen, vaan pitäisi päästä leikkimään ja touhottamaan. Millä ihmeellä tuon ylisosiaalisuuden saisi kitkettyä pois?

Mooseksella kesti kanssa pitkään ennen kuin se oppi että treeneissä ei leikitä. En antanut sen koskaan edes nuuskia muita koiria. Pidettiin vain etäisyytemme. Ja nykyään Mooseksen voi pitää irti kuhan ollaan vähän kauempana muista. Yhdessä kun harjoitellaan paikanmakuuta voi Mooseksen pitää irti, se pysyy paikoillaan eikä mene muiden luo.

Ja ylisosiaalisuuden kitkemiseen mäkin haluaisin tietää vastauksen.

Voi Taavi raasua, kannattaa sit panostaa tossuihin, että ne saisi rauhassa parantua. Ostaa toiset tossut että niitä voi vuorotella että ehtii kuivumaan. Toivottavasti tassut nyt paranisi kun ruoka vaihtu ja antibiootti auttaisi. Tossa eidän koirapuistossa käy Otto labbis ja sen tassut ei parantunut furusta ennen kuin ne siirty kokonaan kotiruokaa. Sen jälkeen ei ole tullut.

Tervehdys!
Ajattelin nyt jo liittyä seuraanne, vaikka meidän labbiksen kotiutumiseen on vielä neljä viikkoa.
Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta labbiksista joten olisi kiva jos haluaisitte kertoa koirienne luonteenpiirteistä. (En jaksanut lukea kaikkia viestejä, niitä kun näyttää olevan muutama...)
Toki olen lukenut kyseisestä rodusta paljon, mutta olisi kiva kuulla positiivisten asioiden lisäksi negatiivisista puolista omistajien suusta :)

Onko teillä koirat yksin kotona ollessaan rajattu tietylle alueelle vai saako liikkua vapaasti koko asunnossa?
Onko vajaan 5 neliön kokoinen alue liian pieni pennulle? (siis yksinollessaan) Mietimme jos koira oleilisi pukuhuoneessa yksinollessaan, sieltä kun ei löydy mitään tuhottavaa kuten kaapistoja.

Ainakin tätä palstaa lukiessa huomaa että labbikset on vilkkaita, sosiaalisia häsliä. Ihmisrakkaita ja lempeitä.

Mooses on tosi kovapäinen ja jos se ei halua jotain tehdä niin se ei sit sitä tee, itsepäinen ja dominoiva. Esim. Mooses saa tulla sohvalle. Jos tulee vieraita ja olen häätämässä sitä sohvalta niin se nostaa siitä mekkalan ja alkaa komentaa, eli haukkuu ja alkaa näykkimään. Mikä on ongelma. Nykyään tosi harvoin nostaa mekkalan, mutta kuitenkin sitkeäasti yrittää päästä sohvalle. Mooseksella on myös huono itsehillintä, menee helposti ylikierroksille ja alkaa hepulointi. Ongelmia on ollut toisten koirien ohittamisessa ja hihnassa riekkumisessa. Kummatkin on 99% kitketty.

Mooses oppii tosi nopeasti ja tykkää tehdä mitä tahansa mun kanssa, temppujen opetteleminen, tokoilu ja leikkiminen tietenkin. Muutenkin tosi huomion kipeä, tulee sylkkyyn ja nukkuu vieressä. Tykkää kaikista ihmisistä ja koirista.

Tässä mitä eläinsuojelulaki sanoo koiran pitämisestä häkissä :

"Eläinsuojelulaki kieltää koiran pitämisen niin, että sille tuotetaan tarpeetonta kärsimystä. Laki määrää muun muassa, että koiran pitopaikan on oltava sille riittävän tilava. Eläinsuojeluasetuksen mukaan koiraa saa pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa häkissä tai muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa (esimerkiksi näyttelyhäkissä) vain, jos koiran kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii. Tilapäisenä ja hyväksyttävänä syynä ei ole pidetty esimerkiksi sitä, että koira tuhoaa kotia silloin, kun väki on poissa.

Koiraa voidaan kuitenkin pitää kotona sisällä häkissä edellyttäen, että noudatetaan maa- ja metsätalousministeriön antamia määräyksiä häkin koosta. Häkin korkeuden pitää olla vähintään häkissä pidettävän koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna luvulla kaksi. Edelleen vaaditaan, että häkin pinta-ala on määrätyn kokoinen riippuen koiran painosta. Esimerkiksi yhden 30 kilon koiran häkin on oltava vähintään 3,5 neliömetriä eli vaikkapa 2 metriä kertaa 1,75 metriä. Yhdelle korkeintaan 10 kilon painoiselle koiralle pinta-ala on oltava vähintään 2 neliömetriä, 20-kiloiselle 2,5 neliömetriä, 40-kiloiselle 4,5 ja yli 50-kiloiselle 5,5 neliömetriä."

Näitten piirteet on tullu jo monesti lueteltua, mutta laitetaanpa vielä kerran.

Bailey (2v) on tosi itsepäinen ja voisin kyllä sanoo dominoivaks. Sen kanssa tarvii olla tosi tiukka kuri tai se alkaa pomottamaan ja riekkumaan miten haluaa. Lenkeillä esim kävelee todella upeesti vieressä niin kauan kun pidän hihnan suhteellisen kireällä ja ärähdän jos vähänkin kiskasee. Mutta jos annan yhtään enempää "tilaa" hihnassa, katoaa korvat ja katoaa järki. Bailey ei myöskään ole kovin "oman laumansa perään", vaan on tosi itsenäinen ja tykkää mennä omissa jutuissaan.

Vieraiden ohitukset lenkeillä menee ok, koirien ei niinkään koska sinne ois pakko päästä nyt ja heti. Kaikkia ihmisiä rakastetaan yli kaiken ja ne varmaan suurin ongelma onkin. Pihassa ei meinaa pysyä jos ihminen menee ohi, ja vieraiden kanssa ei osaa rauhottua vaan kierrokset nousee niin korkealle että lähes aina joudun Baileyn toiseen huoneeseen laittamaan.

Bailey kuitenkin oppii todella nopeasti ja nauttii siitä että opetellaan uusia juttuja. Bailey ei koskaan tuhonnut mitään, mistä en voisi itseäni syyttää kun jättänyt lattialle tavaraa tms.

Blake (9kk) taasen seuraa mua kuin hai laivaa paikasta toiseen. Se tulee nätisti lenkillä ja kuuntelee käskyjä ilman minkäänlaista ongelmaa. Se ei pomota ja osaa rauhottua käskystä, ainakin yleensä. Ohituksissa on Blakenkin kanssa vähän ongelmaa, mutta ei mitään mikä ei ois korjattavissa. Pysyy pihassa hyvin, vaikka muut ihmiset kiinnostavatkin. Mä vaan onneks vielä kiinnostan enemmän.

Blake on tuhonnut tuplasti enemmän kuin Bailey, mutta sekin rajoittunut lähinnä seinien remontoimiseen sekä mattojen silppuumiseen. Nyt meillä on todella kauniit kolmiväriset, hampaanjälkiä täynnä olevat eteisen seinät!

Blake oppii tosi hitaasti, vaikka kylläkin tykkää siitä että opetellaan asioita. Esimerkkinä tassun antaminen, ollaan melkee 4kk harjoteltu eikä se vieläkään onnistu. Bailey oppi päivässä.

muoks, lisäsin pari juttua.

Mäkin nyt voisin vastailla samaan hommaan

Lulu (kohta vuoden) on ollu aina yksinolot koko kämpässä ja se on kyllä huomattu. Mitään seiniä tai listoja ei oo tuhonnu mut irtotavarat joutuu kyllä piilottamaan. Asunnon takia meillä on vaikeuksia rajata sille mitään tilaa. Jos joskus tulee seuraava koira niin toivottvasti on uusi asunto niin voi sitten rajata pennun heti alusta. Täälä on siis lähteny kaikki lehdet, kengät, kynät (kaikki mitä pyödältä saa) kaukosäätimet, tyynyt ja jopa sohvan kulma.

Lulu on aika itsepäinen, mutta ei ole kyllä dominoiva, kertaakaan ei ole yrittänyt "komentaa takasin".. itsepäisyys tulee vähän tuossa että tekee vähän mitä itse haluaa, tai ainakin yrittää. Ruoka on tietenken erittäin hyvä millä sen saa motivoitua kuuntelemaan omistajaa, sillon kaikki sujuu kun vettä vaan Joten erittäin ahneita täälä ollaan myöskin! Lenkillä yrittää myös mennä omia menojaan omaan suuntaansa ja puokkoilee mihin sattuu, mut jos pitää tarpeeks lyhyellä hihnalla niin osaa myös kulkea nätisti.

Ylisosiaalinen, eli kaikki ihmiset ja koirat ovat maailman parasta! koirat menee myös ruuan ohi, minkä takia koirien ohitukset on melkein mahdoton tehtävä, kun edes makkaran pala ei siinä vaiheessa kiinnosta kun koira tulee vastaan. Ihmiset Lulu MELKEIN aina ohittaa todella nätisti, jotkut tietynlaiset ihmiset herättävät mielenkiinnon, esim jos on tosi äänekäs niin sit yritetään mennä luokse.

Tulee myös kaikkien koirien kanssa hyvin toimeen, on siis tosi alistuvaa sorttia (ainakin vielä), ei uhittele muille vaan alistuu heti jos toinen koira komentaa.. tosin tässäkin itsepäisyys taas korostuu sillain että vaikka toinen koira ärähtää niin samaa juttua pitää silti yrittää viiden sekunnin kuluttua uudelleen, jos se vaikka olis nyt sallittua!

Lulu osaa olla sisätiloissa nykyää tosi rauhallisesti, jos itse ei sitä riehuta niin ei ole kierroksilla koko ajan. Jos tulee vieraita niin on innoissaan ensimmäisenä moikkaamassa mutta ei vedä mitään hirveitä kierroksia päälle, että osaa rauhottua todella nopeasti. Tosin se aina yrittää tyrkyttää kaikkia leluja ihmisille ja änkee syliin mutta lopettaa kun kieltää. Jos joku "erehtyy" sen kanssa heittelemään palloa niin sitähän sit heiteltäis vaikka koko päivä ja lelu tuodaan myös suoraan syliin!
Mutta aivan mahtavan rodun olet kuitenkin valinnut ja onnittelut siitä! Jokainen koira on tietenkin erilainen.

Luna oli pentuaikaina "teljettynä" lapsiportin avulla keittiöön. Neliöitä en osaa sanoa, että paljonko ois ollut, mutta sellainen suht pienehkö kerrostalo kaksion keittiö kuitenkin. Sinne sitten haalittiin käytettyä muovimattoa laminaatin suojaksi ja keittiöremontista tiedettiin/päätettiin jo ennen koiran tuloa joten ei haitannut vaikka vähän askarteli siellä:


Tässä muovimatosta kuvaa:


Luonne: Luna on ollut ja on edelleen tosi kovapäinen ja ihmisiä kohtaan dominoiva, nartuksi tosi kova. Sen kertoo luonnetestin pisteetkin jotka olivat korkeammat kun keskiverto labbiksella. Pompottaa siis immeisiä jos saa siihen mahdollisuuden.
Toisia koiria kohtaan taas on tooosi alistuva, ehkä liiankin, saanut sitten turhaa höykytystä osakseen siitä.
Toisaalta Lunaa on ollut helppo motivoida kun se oikea tapa löytyi ja lopulta se mieluinen harrastuskin(agility). Ruoka ei niinkään ole harrastusten parissa se paras palkka, vaan joku repimisleikki taikka pallon heitto palkaksi on se paras. Peruskoulutuksessa ja uusien asioiden opettelussa namit tärkeämmässä osassa. Toki nameja käytän vieläkin mutta jos pystyy vaan niin palkkaan mielummin lelulla kun se motivoi sitä parhaiten.
Ihmisiä liiaksikin rakastava yksilö siis, jonka kanssa kuitenkin on joutunut ja joutuu edelleen repimään hiuksia, sopivan haastava koira siis. Ei se "helppo eka oma koira", niin kuh labbista joskus mullekin kaupiteltiin ja perheemme edes mennyttä labbista muistellessa, niin eipä arvattu että kohdalle osuu tuollainen taulapää. Mutta ah niin ihana ja voi kai sitä jo ehkä sanoa, että kun tuo sen 6-vuotta juuri täytti niin alkaa sitä "vanhuuden" viisautta vähän näkymään... mutta onneksi sitä virtaakin on ja juuri pistin hakemuksen kesän agilitytreeniryhmään, saa nähdä irtoaako paikka vaiko eikö. Vepe treenit alkaakin sitten kunhan vedet vähän lämpenee eli varmaan tuossa toukokuussa. Sitten onkin pari kertaa viikossa Lunalle taasen sitä kivaa puuhaa tiedossa ja minä pääsen huilahtamaan lapsiarjesta!

Ennen Nelliä ajattelin, että kaikki labbikset on lempeitä, rauhallisia, kilttejä ja maailman tottelevaisimpia. Sellaisia olivat porukoiden kennelin labbikset (pakko varmaan ruveta äidiltä kyselemään kasvatusvinkkejä..) ja koirat, joiden kanssa lapsuuteni vietin.

Ja viime kesänä tuli kuvioihin Nelli, raivostuttavan rakastettava omapäinen tuholaispossu. Tuhoamisvimma loppui reilu kuukausi sitten, pari viikkoa ensimmäisten juoksujen päättymisestä. Sitä ennen oli jotain säpäleinä, palasina tai muulla tavoin tuhottuna, mikäli Nelli joutui jäämään kotiin yksin yli vartiksi. Tuo on oikeasti syönyt kokonaisen lattialistan (oli alle metrin pituinen, mutta kuitenkin), nakertanut kahteen seinään reiät, jyrsinyt ovenkarmit, nakertanut joka ikisen listan eteisessä pilalle ja syönyt oman porttinsa muistuttamaan jonkinlaista keskiaikaista kidutusvälinettä (paljon teräviä seipäitä rivissä). Nelli on myös syönyt kolme kaukosäädintä, mp3-soittimen, miehekkeen raybanit, oman näyttelyarvostelunsa, lukemattomia kenkiä, rasvoja, tyynyjä, leluja... Toistan: joka päivä kun tuli kotiin töistä, jotain oli tuhottu. Nellillä on rajattu tila (eteinen ja makkari) eikä se ole vaikuttanut tuhovimmaan millään lailla. Nyt tuo tuntuisi onneksi kasvaneen siitä yli.

Vaikka Nelli on täystuho, en ole koskaan sille hermostunut kunnolla. Ja minulla on todella lyhyt pinna. Jotenkin tuo on vain liian rakastettava, että sille voisi kunnolla edes korottaa ääntään. Nelli rakastaa ihmisiä ja muita koiria enemmän kuin mitään muuta. Tämä tuntuu olevan yleinen "vika" rodussa. Ihmisten ohitus sujuu, koirien ei. Ja tuntuu, että kaikki rakastavat myös Nelliä. Koirapuistossa tuo tulee kaikkien kanssa toimeen ja saa ne arimmatkin yksilöt leikkimään kanssaan. Nelli on tosi nopea oppimaan ja namit tuntuvat olevan se paras palkka meillä.

Nelli tulee mielellään sängylle viereen nukkumaan jos vain saa luvan siihen. Tästä onkin tullut meillä pieni perinne, että Nelli uinuu allekirjoittaneen vieressä niin kauan, kunnes mies tulee nukkumaan. Sohvalle tuo ei tule, ei ole koskaan halunnutkaan. Aivopähkinät on parhaita ja tokoilusta tuo tuntuu tykkäävän ihan kamalasti.

Ei Nellissä oikeastaan muuta negatiivista sanottavaa ole kuin tuo tuhoamisvimma ja järkyttävä itsepäisyys välillä. Jos neiti haluaa jotain tehdä, niin hänhän tekee. Ei kuule käskyjä eikä tottele millään tasolla. Tämäkin on onneksi vähentynyt parin kuukauden takaisesta murkku-Möröstä. Ihana se on.



Josta tulikin mieleeni, että kysyin eläinlääkäriltä mielipidettä Nellin pennuttamisesta joskus tulevaisuudessa jos lonkat/kyynärät ja silmät on ok. Nellin isällähän todettiin loppuvuodesta Distichiasis ja silmäluomen sisäänpäin kääntyminen. Eläinlääkärillä itsellään on labbis ja hänen mukaansa se on ok, koska nuo on niin harvinaisia labbiksilla ja turhaa hysteriää liikenteessä moisten takia. Ennemminkin pitäisi kiinnittää huomiota pennun vanhempien allergioihin, iho- ja korvaongelmiin, jotka ovat kuulemma nykyään oikea riesa tämän rodun kanssa. Tuli parempi mieli.

QuiQui pakko sanoo kans, että meilläkään ei oo varmaan yhtäkään työpäivää takana ilman että mitään olis tehty! Jos muuten on ollut nätisti niin pöydiltä on joka ikinen päivä revitty pöytäliinat lattialle ja sohvalta tyynyt.. Mut jos Lulu on ollu esim kauppareissun, eli sen pari tuntia yksin niin silloin ei välttämättä oo tehny mitään.

Tätä ei pitäisi kirjoittaa.. huomenna alkaa varmaan tapahtumaan muuten...

Meillä reilu 4 kk yhteiseloa takana.. tuhoja..ei mitään, vielä. Pienenä järsi lattialistan kulmasta maalit pois, etikkavesi auttoi jättämään ne rauhaan.. ikean lampun varjostimen nypläsi irti (sekin roikkui jo valmiiks rikkinäisenä hieman..)
Minä kattelin marley&me leffan ennen Helmin tuloa ja olin kauhusta kankeena että millainen otus omalle kohalle sattuu

Hampaita lähtenyt 6 kpl, uusia tullut tilalle, eikä ole luita järsinyt sen enempää kun ennenkään..

Eli tähän asti on helpolla päästy

Neiti joutui olemaan heti 8 viikkoisesta asti itekseen päivät, paperille tuli isompi ja pienempi hätä, joskus meni ohikin..
Nyt ollut reilun viikon että ei ole tullut sisälle mitään, tosin itte oon ollu lomalla niin oon ollu ulkona juoksuttamassa.. 2 päivää ollu töissä ja Helmin pidätyskyky ollut 10 tuntia..
Jospa tuosta tulisi sisäsiisti lopullisesti
On sitä odotettukkin!

Ihana otus

QuiQui kirjoitti:

Vaikka Nelli on täystuho, en ole koskaan sille hermostunut kunnolla. Ja minulla on todella lyhyt pinna. Jotenkin tuo on vain liian rakastettava, että sille voisi kunnolla edes korottaa ääntään.

Tästä meinasi aikanaan koitua meillä suurikin ongelma kun ekat murkku pomotukset aloitti mua kohtaan. Minusta se oli vaan niin naurettavan hellyyttävää kun toinen hullun kiilto silmissä näykki mun käsiä tai esim. sohvaa siitä kohdalta missä istuin. Nauroin vain sille. Mies ei sietänyt tätä hetkeäkään ja pisti heti rajat sille vaikka söpö olikin. Mutta kyllä se mullakin mitta tuli lopulta täyteen ja tajusin että mun pitää vaan nyt tehdä selväksi kuka täällä määrää ja niinpä sitten "painittiin" kerran asiasta sen kanssa ja ne uhittelut loppui siihen. Toisen kerran painin sen kanssa sitten ulkona saman asian suhteen ja sekin loppui siihen. Mutta periaatteessa nuo kaksi kertaa olen joutunut oikeasti näyttämään tuolle kuka on kuka(ei lyömällä tai muuta vastaavaa). Herkemmän koiran kanssa tätä ei olisi joutunut tekemään, mutta kyllä Lunan kanssa.

Mun anoppia(mitä koira ei onneksi ole tavannut enää hetkeen) tuo koirahan vei kun pässiä narussa. mm. otti sitä aina kädestä kiinni hampaillaan. Siis otti anopin ranteen suuhun ja anoppi sitten salli tämän ja koira välillä talutteli sitä muikkelia pitkin taloa, koska se oli niin hellyyttävä anopin mielestä. Sanottiin moooonta kertaa ettei se ole söpöä vaan koira alistaa sua... eihän se sitä uskonut, on sellainen ihmistyyppi että hän on aina oikeassa muut väärässä, ja uskon että hänen näkemisien vähentymiset ovat auttaneet Lunan ihmisdominansissa, onneksi! Meinaan ei enää niin paljoa esim. hypi ihmisiä päin kuin ennen, vaikka hyppii toki vieläkin mutta vähenevässä määrin.

Rella ei ole tuhonnut yhtään mitään missään vaiheessa. Luonteeltaan se on vilkas ja energinen, mutta rauhottuu kyllä, kun saa jotaki tekemistä. Se oppi nopeasti sisäsiistiksi ja on muutenki melko helppo koira ollu kaikin puolin, ei mitenkään itsepäinen tai hankala. Vähän arka joskus, mikä on pikkusen ongelmallista, mutta muuten ihan täydellinen. Aina ois innokas tekemään ja touhuamaan jotakin. (: Tulee kans toimeen kaikkien kans, vieraisiin ihmisiin suhtautuu melko välinpitämättömästi, tuttuja se rrrrakastaa hurjasti.

Taavi on melkoinen jästipää, ollu pennusta asti. Se jos saa päähänsä jotain niin se myös tekee. On se myös nöyrä ja tottelee nykyään helposti, mutta itsepäinen se on kuin muuli ja vedättää muakin ulkona välillä ihan 6-0. Lenkilläkin jos se päättää että haluaa johonkin tiettyyn suuntaan niin se istuu keskelle katua ja mulkoilee mua sen näköisenä, että minähän en sinne tule. Mutta perusluonne on sellainen hölmön häslä, kiltti kuin mikä (paitsi niille aikuisille vieraille uroksille), rakastaa kaikkia ihmisiä estoitta ja kaikki on sen mielestä kivaa mitä tehdään. Paitsi tassujen pesu ja suihku. Nuorenahan tuo oli varsinainen adhd, virtaa piisas ja korvat unohtui narikkaan aina tohon kolmeen ikävuoteen asti. Kaks vuotiaana sitä pystyi alkaa kouluttamaan intensiivisemmin, keskittymiskyky oli jo kasvanut sen verran että se malttoi tehdäkin asioita. Siis toki mä Taavia koulutin alusta asti, mutta ennen kahta vuotta tuntui että kaikki opit valui ohi kuin vesi hanhen päältä.
Nykyään tuo on tollainen leppoisa kohta 6-vuotias kaveri, lunkki kun mikä. Rauhottui siinä kolmen vuoden hujakoilla todella huomattavasti verrattuna nuoruusvuosiin. Sellainen ylenpalttinen sähellys hävisi ja tilalle tuli koira joka malttaa olla paikallaan ja odottaa. Kyllä se vieläkin innolla tekee sitä mitä tekee, muttei hössötä turhia.

Meillä on aina ollut koiran käytössä koko asunto. Johtuen siitä, että asuin Taavin ekat vuodet yksiössä missä ei tilaa saanut rajattua kun ei ovia ollut. Tuhoominen alkoi siinä 4kk iässä ja loppui päälle vuoden iässä. Nykyään asun Taavin kanssa isossa kaksiossa ja täällä se pääsee kaikkialle muualle yksin ollessaan paitsi keittiöön, sen suljen aina kun koira jää yksin. Muuten saa vapaasti kulkea, tosin se taitaa eniten viettää aikaa eteisessä sekä makkarissa joten vaikka rajaisin sille alueen niin ei se siitä kärsis.

Tosta ruuasta vielä, mulla on vakaa usko siihen, että tassu-ongelmat vähenee ainakin ruuan vaihdon myötä. Ja nyt ollaan jopa niin pitkällä että ei mitään ripulia tai siihen viittaavaa ole ainakaan vielä ollut vaikka on pelkällä kotiruualla mennyt. Tosin vielä se on ollut aika yksipuolista kun mun uskallus kokeilla uusia juttuja on vähän minimissä kun aina kokeilut päättyy johonkin ripuliin tai muuhun, mutta pakkohan se on alkaa monipuolistamaan pikkuhiljaa. Tänään ostan vielä jotain vitamiinia lisäksi että varmasti saa kaiken sen mitä tarttee.

Lisään vielä tuohon luonnepuoleen sen, että vaikka Taavi on itsepäinen kuin muuli niin silti se on mulle tosi herkkä ja alistuva. Mun ei tartte kun nostaa etusormea sille tai äännähtää kun se on tekemässä jotain väärää ja se tottelee. Toista se oli silloin nuorena Mutta mun äitiähän se vedättää ihan täysillä, pitää sitä tasavertaisena kaverina eikä yleensä tottele yhtään.
Taavi myös oppii nopeesti asioita, sitä on kiva kouluttaa ja opettaa kun se oppii äkkiä ja on innostunut mistä tahansa.
Taavihan on muuten ihan maanantai-kappale, terveys on ihan nollassa, mutta luonne on täyttä kultaa. Ja terveydenkin puolesta on luusto kuvattu terveeksi, muuta tervettä siinä ei taida ollakaan. Harrastuskoiraksi ei ole jatkuvien sairasteluiden takia, mutta mainio kotikoira ja lenkkikaveri kunhan vaan tassut on kunnossa.

Taavihan ei juuri hauku. Ei vahdi kotona ääniä eikä mua, vaan meille saa tulla postit ja vieraat ovikelloa soittamalla ja Taavi on aina hiljaa. Ulkona saattaa haukkua esim. koirapuistossa kun kutsuu ohi kulkevia koiria luokseen. Mutta siis todella harvoin haukkuu. Täälläkin taisi olla haukkumisen suhteen erilaisia labbiksia, toiset vissiin jopa vahtii jos oikein muistan. Meillä ei vaihtimisesta oo tietoakaan. Todistettavasti on kerran mua puolustanut tositilanteessa vaikka en olis uskonut, eli kyllä siitä särmääkin löytyy tarpeen mukaan. Muutenhan tuo on tollainen vässykkä ja mamman poika.

Tänään ostin Taaville broilerin jauhelihaa sekä lohta pötkössä, katsotaan kestääkö maha noita. Pikkuhiljaa kokeillaan uusia juttuja ja monipuolistan ruokavaliota. On saanut nyt tummaa riisiä ja ohraa lisukkeena että saa muutakin kuin lihaa ja kalaa, hyvin on sopinut ainakin tähän asti. Raakakruokintaan en tosiaan uskalla siirtyä, tuntuu muutenkin että tuolle sopii paremmin kypsennetyt lihat ja kalat kuin raakana.
Nojoo, tulipas pitkä teksti, ei näitä kukaan varmaan ees jaksa lukea, mutta menköön..