Koirat.com

Sillonkun hain ekaa koiraa niin mun ainoat vaatimukset oli että uros ja ruskea.. En mä tajunnu noista asioita yhtään mitään sillon. Eka kasvattaja kehen otin yhteyttä niin vastas mulle lähes heti että yhden pennun koti peruuntui, että oisinko kiinnostunut. Onneks tää kasvattaja sitten olikin tyyliin paras kasvattaja ikinä, vaikka olinkin ihan idiootti pennunetsijä.

Blaken kanssa kattelin sitten jo tarkemmin millaset vanhemmat on ja jne, mutta en oikeen vaatinut mitään muuta koska tiesin ettei me tulla näyttelyitä kiertämään, ja hyvä niin, ei Blakesta sinne oiskaan. Mutta muuten ihan täydellinen osui.

^No ihan sama täällä, ruskea ja narttu oli vaatimus ja mä tein vielä sen emämokan että kun ei labbissivujen pentuvälityksessä näkynyt sopivaa pentua(eli sopivan väristä) niin päädyin Keltaiseen pörssiin!! No sieltä löytyi ilmoitus ruskeista pennuista. Kasvattajalla ei ollut vielä edes kasvattajan nimeä myönnetty tms. Mutta mulle kävi kyllä tuuri sillä onneksi kasvattaja vaikak olikin vasta-alkaja hänkin, niin tiesi enemmän kuitenkin kun minä! Lunan kohdalla siis kävi hyvin kun suht terveen koiran sain!

Soulah: Minä luulen että tämä kasvattaja on tarkoittanut metsästystä tai rodunomaisia harrastuksia tuolla harrastuksilla, mutta on nyt vain vähän kirjoitellut hassusti tai ei ole sitten sisäistänyt sinun tekstiä. Kasvattajia on moneksi niin kun meitä ihmisiäkin.

Minä löysin hyvän kasvattajavaihtoehdon tolleri puolelta ja niinpä jään odottelemaan hänen suunnitelmiaan. Koko ajan odottelen itseasiassa tietoa astutuksen onnistumisesta. Ja jos ei onnistu niin sitten jään odottelemaan mahdollisesti myöhempiä suunnitelmia. Minusta hyvästä kasvattajasta kannattaa pitää kiinni jos ajatukset yhtään osuu yksiin, vaikka sitten silläkin uhalla että joutuu pentua vähän odottelemaankin. Eihän se ole yhtään sanottua että nyt kun vähän katselee niitä sukutuloksiakin että se terve koira osuu minulle toistamiseen vaikka suht terveitä tämän kasvattajan koirat/pentueet ovat olleetkin.

Pari ihan tuoretta kuvaa meiltä

Bailey kuikuilee taas


Ja Blake vakavana

Ehdottomasti näin että jos löytää hyvän kasvattajan kenen kanssa synkkaa hyvin ja pentueiden terveystuloksetkin on hyviä niin kannattaa mieluummin vaikka vähän odotella kuin hätäillä. Mullehan Aapo tuli vähän niinkuin vahingossa, olin jo luovuttanut kun en kesään saanut pentua lukuisista kyselyistä huolimatta. Ajattelin siirtää myöhemmäksi, syksyyn tai jopa ensi kesään. Mutta mulle vinkattiin (kiitos vaan kyseiselle henkilölle) pentueesta ja kasvattajasta jolla olikin tulossa juuri luovutukseen mun kesäloman aikana pentuja ja sieltähän se sit natsaskin. En ollu enää edes aktiivisesti etsinyt koska kaikki pentuvälityksen pennut alkoi olemaan luovutuksessa jo mun loman jälkeen.
Mutta aksvattaja on hyvä, pitkän aikaa kasvattanut jo labbiksia, pentu ainakin tähän asti ollut hyvä pentu, terveydestä tietysti ei vielä ole mitään hajua. Luuston terveydestä siis. Ainakin tähän asti terveempi yksilö mitä Taavi on ollut, joten ehkä jotain positiivista siis.

Ei Taavinkaan kasvattajilla ollu kasvattajanimeä vielä kun pennut luovutettiin, oli haettu kyllä mutta tuli vasta myöhemmin. Eli eka pentue heilläkin kyseessä.

Bailey ja Blake!
Blakella vaan tuo pää on niin jättimäisen iso kroppaan nähden, tai siis tuossa kuvassa on! Varsinkin nuo Dumbo-korvat on ihanat!

Juu eikä vaan kuvassa, se on ihan oikeesti tollanen. Vähän keskeneräinen edelleen.. Vai mahtaako jäädä tuollaiseks.

Joo, sillä ajatuksella rupeankin jo kasvattajia kyselemään, että olisi sitten se asia jo tiedossa että olisi muutama sellainen kasvattaja joiden kanssa "kemiat kohtaa" (ja kasvatustyön periaatteet). Että sitten kun tuntuu että alkaa olla se hetki koiran ottamiselle voi alkaa odotella sitä sopivaa pentuetta tulevaksi. Hätäsiä ratkaisuja tässä ei olla tekemässä!
Tuota terveyspuolta pitää vielä tutkia, pevisaa ja KoiraNettiä että osaan katsoa niitä sukuja taaksepäin. Mistä noin yleisesti tietää onko joku koiran "näyttely" vai käyttölinjainen? Sellainen sekoitusyhdistelmähän voisi olla aika hyvä! Tuolla labukkasivujen pentuvälityksessähän osalla lukee joko emän tai isän (tai molempien) kohdalla että "käytetään metsästykseen" ja/tai hyväksytty taipumuskoe. Silti metsästyslinjaiset pentueet/astutukset on erikseen?
Multa ei näköjään kysymykset lopu... :D

^Näyttelylinjaiset aika usein on suorittaneet noutajien taipumuskokeen, etenkin jalostuskoirat. En tiedä onko vaatimuksena jalotustukseen etenkin uroksilta. Ja metsällähän voi käydä näyttelylinjaistenkin kanssa. Silti tosiaan näyttelylinjaiset ja käyttölinjaiset labbikset on erikseen pentuvälityksessä. Näyttelylinjaisuus ei sulje pois niitä alkuperäisiä harrastuksia näiltä vaikka vankkarakenteisempia ovatkin.

Elekee ny ruskeiden luppakorvienne kanssa! Ihania ihania ihania.

Mä en nyt ihan muista miten noi jaot näyttely ja käyttölinjaan tehdään, mutta ihan sieltä sukupuista ne katsovat mitkä koirat tulee mistäkin linjasta. Muistaakseni käyttikset tulevat jostain tietyistä brittiläisistä linjoista. Jos jollain on jotain parempaa tietoa niin kertokoon? Ainakin labbiskerhon pentupalstalla ne käyttölinjaiset on siellä alhaalla erikseen. Sekalinjaiset lasketaan näyttelylinjaisiksi ja saa tehdä salapoliisityötä sellaisen löytääkseen käymällä kasvattjien pentusivuilla sellaisia etsimässä. Mindin vanhemmat mä tapasin tota kultsua hakiessa ja sitten kun huomasin, että Mindin emän isä oli sellainen koira jota olin kaukaa ihaillut jo pidemmän aikaa, vaikka en ole sitä koskaan tavannut, niin ajattelin, että jos noista vanhemmista saisi joskus pennun niin ostaisin. Eli mulle ei siis pitänyt tulla kolmatta, mutta koska halusin pennun juuri noista vanhemmista niin en voinut jäädä odottamaan. Kaikille olisi hyväksi tavata ensin pennun vanhemmat ja vasta sitten tehdä ostopäätös, mutta ainahan tämä ei ole mahdollista.

Vaikka mulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveissa käyttölinjainen, niin tiesin millainen ristikuulustelu sieltä olisi tulossa ja siksi valitsin mieluummin näyttelypuolen kasvattajan josta mulla oli edellinen koira. Mindin isovanhemmissa on käyttötuloksia, mutta vanhemmilla ei ole. Ei ne taipumukset sieltä yhdessä polvessa katoa ja mielestäni on tärkeä löytää taipumukset omaavia koiria myös sellaisista linjoista joissa ei vanhemmilla ole tuloksia. Itse halusin päättää mitä harrastan koirani kanssa ja valitsin sellaisen kasvattajan, että sain itse päättää oman koirani harrastuksista.

Mä seurasin varmaan vuoden kasvattajien sivuja aina silloin tällöin ennenkuin oli edes päätös tehty koiran hankinnasta. Mutta sitten ku päätös tehtiin että pentu hommataan, niin kriteerit oli kutakuinkin ne että pitää olla musta narttupentu hyvälonkkaisista vanhemmista ja että luovutusaika ois meidän loman aikaan ja näyttelylinjaista haettiin. Sitten yks mielestäni hyvä kasvattaja löytyiki, jonka kans vaihdettiin sähköposteja ja alustavasti varattiin seuraavasta pentueesta musta narttu. Siinä vaiheessa kuultiin yheltä tuttavalta toisesta kasvattajasta hyviä kokemuksia, heillä itelläkin oli sieltä koira. Piti heti alkaa tutkaileen uuden kasvattajan sivuja ja siellähän oliki tulossa pentuja ja vielä parempaan ajankohtaan mutta sitten kävi ilmi että on tulossa kokoruskea pentue... piti päivä kaks miettiä että entäs jos pentu oiskin ruskea Päiväkään en oo katunut että vaihdoin pennun väriä lennosta, onhan tuo ruskea niin söpöläinen Tossa vaiheessa otin yhteyttä kasvattajaan ja aattelin että oon myöhässä ku pennut oli syntymässä parin viikon päästä jo. Varauksia toki oli jo pennuista mutta yllättäen kaikki muut oli urosta vailla, joten me oltiin eka nartun varaaja Ekalle kasvattajalle pistin sitten viestiä että pentu tuleekin aikaisemmin toisesta paikasta ja sieltä tulikin ihana viesti takaisin jossa toivotettiin kaikkea hyvää uuden tulokkaan kans
Sitten ku pennut syntyvät narttuja oliki 3kpl. Yks meni sijoitukseen ja kahdesta saatiin valita. Jäin seuraamaan sen ekan kasvattajan pentueen syntymistä ja sieltä syntyi pelkkiä uroksia, joten ilman pentua oltais jääty. Yhteenvetona voisin todeta tähän pitkääään sepustukseen että ihana pentu saatiin ja kasvattaja on kiva. Kuulumisia on vaihdettu useaan otteeseen. Ja sitten jos tullaan siihen tilanteeseen että oltais toista koiraa hommaamassa, varmaan ekana seuraan näitä kahta kasvattajaa ja heidän pentusuunnitelmia. Mutta vielä ei ole ajankohtaista, ei todellakaan, pitäis saada tuosta murrosikäisestä kasvatettua eka kunnon kansalainen

Urokset taitaa olla jostain syystä halutumpia kuin nartut, mä kun Aapoa etsin niin lähes kaikilla oli kaikki urokset varattu. Joillain jo pitkälti etukäteen ennen pentujen syntymää, toisilla heti syntymän jälkeen. Yhdeltä kasvattajalta tuli peruutus yhteen urokseen, olisin sen saanut, mutta olin jo Aapon varannut joten jouduin sanomaan että pentu tulee muualta. Enkä oo katunut. Tai no, katuukohan kukaan ylipäätään omaa koiraansa. Ei varmaan. Taavin kohdalla kyllä vähän pentuaikana mietin että mitä menin tekemään, se oli niin kauhee silloin. Ehkä jopa välillä kadutti. Mutta ei se silti sitä tarkoita ettenkö ois kaikkeni tehnyt koiran eteen, ja teinkin. Jotenkin sitä vaan ekan koiran kanssa oli ihan kädetön kun vastassa oli kaikki ongelmat, tuhoominen, pahat murkkuilut, jatkuvat sairastelut, itsepäinen koira joka teki just niinkuin sitä huvitti yms. Jossain vaiheessa tuntui ettei enää omat taidot riitä kasvattamaan siitä koiraa. Mutta aika kultaa muistot näköjään. Tää toinen ois voinu olla yhtä kamala, mutta onneksi ei ollut. Sainkin rauhallisen ja kiltin pennun tilalle joka ei oo vielä edes murkkuillut millään tavalla.

Mulla taas on ihan vastakkainen kokemus, päädyin urokseen osakseen sen takia että niitä oli helpompi saada. Sillon Baileyn kanssa siis.. Erityisesti ruskeista pentueista aina nartut oli varattu. Blaken pentueessa sain olla ensimmäisenä valitsemassa pentuni mutta sen jälkeen kyllä varattiin heti nartut.

No mulle myytiin koko viime vuoden alkuvuosi kevääseen asti ei oota urosten suhteen
Jostain syystä osaan pentueisiin oli syntynyt tyyliin yks uros joka oli tetty heti varattu tai kasvattaja piti itsellään, tai sit just että oli pitkälle etukäteen jo varauksia. Taavin kanssa taisin olla niin ajoissa aikoinaan liikkeellä että emä odotti vielä pentuja ja mitään varauksia ei ollu vielä tehty. Urosta silloinkin etsin ehdottomasti ja kaks urosta syntyikin joista toinen tuli mulle. Varauksen muistaakseni Taavista tein vasta kun pennut oli kolme viikkoisia jolloin niitä sai ekaa kertaa käydä katsomassa. Muistaakseni ennen sitä eivät ottaneet varauksia edes vastaan. Mutta olin siis jos sitä ennen käynyt kasvattajien kanssa juttelemassa ennenkuin emä synnytti pennut.

Aapon kasvattajan näin vasta luovutuksessa ekaa kertaa.. oltiin kyllä oltu muulla tavalla yhteydessä paljon. Pennut näin vain kerran joskus 5 viikon iässä ennen luovutusta. Taavia taas kävin kattomassa muutamankin kerran ennenkuin sen kotiin hain.

Oon ennenkin tän laittanu varmasti mutta mä en kestä. Mä tosiaan valitsin Blaken tuosta pentueesta koska muita pentuja ei kiinnostanut minä yhtään mutta Blake ei jättänyt mun sormia hetkekskään rauhaan. Vei mun sydämen heti.

Nyt olinkin saanut jo monelta kasvattajalta vastauksia ja kaikki tosi asiallisia ja todella ystävällisiä! Tuli oikein hyvä mieli! Kyllä tässä varmaan tutustun niin moneen kun suinkin että sitten pentua valitessa on hyviä ehdokkaita, kaikillehan ei ehkä tule niin usein pentuja..! Mutta todella mukava olo jäi näistä :)

Soulah: Jos asut pk-seudulla niin meillekin voi tulla tutustumaan kahteen höntti-labbikseen.

^^Hieno homma.

Mulle tuli muuten mieleen, kun taas on julkaistu noita suosituimpia koirarotuja ja rekisteröintimääriä, että sitä ei tule edes ajatelleeksi, kuinka helppoa on lopulta saada labradori. Tarjontaa on ihan älyttömästi, minäkin Nevaa etsiessäni valkkasin pentueen, joka syntyi sopivasti lomani ajankohtaan, ja vanhemmilla oli hyvät terveystulokset. Kun useista muista roduista ylipäänsä syntyy ehkä 5 pentuetta vuodessa! Mulla oli käytännössä useita pentueita joista valita. Tosin nykytiedon mukaan osaisin katsoa ja kysyä muutakin kuin ne lonkat ja kyynärät, ja seula olisi varmasti ylipäänsä tiukempi...

Tonne noutajien pentuvälitykseen käsittääkseni menee linjat paitsi suoran sukulinjan mukaan, myös osittain kasvattajan ilmoituksen mukaan. Siis sekalinjaisen pentueen voi saada käy-sarakkeeseen, jos (sukulinjan mukainen) painotus on sen suuntainen. Sekalinjaisten kasvattajissakin on aika paljon painotuseroja, osa kasvattaa tarkoituksella ns "dual-purposeja", joiden pitäisi rakenteensa puolesta sopia paremmin näyttelyynkin, osa kasvattaa periaatteessa käyttökoiria, mutta eivät ole turhantarkkoja mistä linjoista ne hyvät ominaisuudet nyt sitten periytyvät, kunhan koira toimii. Ja osalla kasvattajista tuntuu olevan aika paljon painotuseroja ihan pentueiden välilläkin.

Helppoa se varmaan on jos löytää sopivat kasvattajat ja on liikkeellä ajoissa. Aapon kohdalla tuli kyllä sellainen olo että miten voi olla Suomen suosituimman koirarodun hankkiminen niin vaikeeta. Tietysti kysyntäkin näillä on suuri, ei kai se muuten suosituin rotu oliskaan. Ja liian paljon ihmisillä on edelleen käsitys labbiksesta helppona kotikoirana, mihin osaltaan se suosio varmaan perustuukin. Mulla varmaan vaan osui ne kasvattajat eteen joille synyti tosi vähän uroksia, lähestulkoon jokaisella jolta kysyin oli yksi tai kaksi urosta ja ne oli menneet kaikki. Narttuja oli sit senkin edestä.