Koirat.com

^Täällä meillä päin on yksi kultsu joka on kaljuuntunut osasta kehoa ja lekurissa siis käytetty ja kuulema koiratkin voivat "kaljuuntua" vanhuuttaan, tämä yksilö on kyllä jo 14 vee...

Yksi ot tähän väliin:
Lunan tuleva pikkuveikka 5 vko:a

^Tuitui Kuolaan tota enemmän sit tuolla tollerikeskustelussa tai fb:ssä

Joo, mä en edes ihmettelis jos Taavilta alkais karva lähtemään, se kutiaa kuitenkin etenkin keväisin ja syksyisin melko paljon. Muistelen tosiaan että siltä on ennenkin tollai lähtenyt tuppona pieni määrä karvaa ja kyllä se takaisin kasvoi. Toi naama vaan on ärsyttävä paikka kun näkyy niin hyvin, että jos alkaa enemmänkin karvaa tippumaan siitä niin vähän tylsää. Muutenkin tosiaan jo naama ruvella ja karvattomia kohtia kuono täynnä, vanhoja taisteluvammoja vuodelta nakki ja sit toi uusin haava mikä on siis parantunut, mutta karvaton alue siinäkin jäljellä. Ei siis kovin kaunis oo tällä' hetkellä tuo koira.

Jepjep, käytiin taas Taavin kanssa lääkärissä. Alkoi olemaan taas meno niin onnetonta tuon kanssa ja on ollu Aapollekin vähän kärttyisä kun on kipee.

Taavin tassut näyttää tältä:


En nyt osannu laittaa linkkinä et ois voinu valita kattooko vai ei.

Eli furu kukkii taas, karvat ajeltiin ja siellä allahan muhii kunnon tulehdus. Ei ihme että meno on vähän nihkeetä ja olo on ärtyisä. Lisäksi tulehdus silmissä ja korvissa, ja antibioottikuurin, silmätippojen ja korvatippojen lisäksi pitkä kortisonikuuri. Nyt katotaan päivä kerrallaan tätä hommaa taas, alkukesä ja alkuvuosi oli niin hyvä, nyt taas räjähtänyt käsiin tää homma. Talvi on yleensä aina tolle hyvää aikaa eli katotaan jos nyt kortisoni auttais että talveen päästäis "terveenä" niin sit voi ens vuoden puolella miettiä mitä tekee. Mutta alkaa kyllä kohta olemaan se raskas päätös edessä jos tähän malliin jatkuu. Kuten sanottu, päivä ja viikko kerrallaan ja katellaan miten homma etenee.

Eikä Taavi.Toi on itellekin niiiin raskasta ja ahdistavaa.Onko Taavi kokeillu barffausta?Voimia Taavin ihmiselle!

Kauheaa Taavi ja Eepi! Jaksuja!

Mä juuri tänään varasin Lunalle vihdoin leikkauksen, suun pari pattia poistetaan kun jollain tasolla kyllä häiristsevät koiraa. Samalla nukutuksella poistavat mahdollisen hammaskiven ja katsovat muutenkin suun kunnon. Tosin tämä tapahtuu vasta lokakuussa(eka päivä) kun yhdet kisat on agissa jo tilauksessa syyskuun lopussa, mutta toisaalta patit on olleet suussa jo melkein vuoden mutta nyt muutaman kuun sisälllä vasta ovat kasvaneet sen verran että lekuri sanoi että kannattaa poistattaa. Odotin sitten lääkärinkin kehotuksesta mahdollisen vesipelastus kauden loppuun ja näin sitten tein. Eilen oli vikat vepetreenit meinaan.

Taavi on jo tänään ollut heti paljon pirteempi kuin aiemmin, antibiootti ja kortisoni alkanu vaikuttamaan. Juosten lähti iltalenkille eikä ois halunnut kotiin kun aiemmin se on menny niinpäin että se ei oo halunnut kävellä. No ei ihme noilla tassuilla. Mua välillä ihan hävettää etten oikeesti tajua että tuolla tassujen karvan alla muhii vaikka mitä. Vaikka kyllähän mä nytkin tajusin että sillä on taas se tulehdus, mutta että noin paha. Lääkärikin sanoi että taitaa olla hetkeen pahin tulehdus tuolla tassuissa. Mutta eilen oli taas niin huono koiran omistaja-olo että olin jo taas märehtimässä sitä Taavin pois päästämistä. Tänään taas se on selvästi enemmän oma itsensä ja pirteä eli on ollut enemmän sellainen ei vielä-olo. Ehkä se tästä. Kortisonikin varmaan osaltaan vaikuttaa sen olotilaan nyt kun ei oo yhtään rapsutellut itseään mitä taas ennen kuuria teki ihan hirveesti.

Mulla meni vielä eilen selkä ja ajattelin, että Taavin pystyn lenkittämään hissukseen itsekseni kun se on niin rauhallinen. Pah, se veti juosten lenkille ja vetikin hihnassa pitkästä aikaa oikein kunnolla, se siitä rauhallisuudesta

Niin oliko Taavi barffilla?
Joo kipeeltä tuo tassu näyttää.. Ja karulta tää kuulostaa, mutta parempi se koira on liian aikasin päästää pois kuin liian myöhään. Eikä niistä kivuista ja kutinoista voi tietää kuinka pahat ne on, ku ei koira sitä voi ilmaista. Toivottavasti kortisoni auttaa.

Mooseksella itsellä oli kaksi viikkoa sitten oksennustauti. Sitä kesti joku 4päivää ja tavaraa tuli molemmista päistä ulos. Sen jälkeen kun oksentelu ja ripuli loppui niin Mooses sai neljä tälläistä kohtausta. Kohtaukset ilmeni kolmen päivän sisällä. Käytettii eläinlääkärissä ja tehtiin kaiken maailman kokeita. Kaikki oli normaalia. Ell. sanoi että voisi olla alkavaa epilepsiaa, jotain epätasapainoa oksentelun takia... Arvailuja vaa. Noh niiden kolmen päivän jälkeen ei ole ollut yhtäkään kohtausta melkeen kahteen viikkoon. Toivottavasti ei enää tulekkaan. Jos kohtaukset jatkuu niin sit pitää miettiä eläinlääkärin kanssa uudestaan mitä tehdään.

Ei oo barffilla kun mulla ei oo pakastinta, syö allergianappulaa ja kotiruokaa melkolailla fifti fifti. Kotiruokana Kypsennettyjä lihoja ja seitiä, ohraa, riisiä ajoittain. Raakaa sen vatsa ei ainakaan tähän asti ole edes kestänyt eli en tiedä voisko sitä barffille siirtääkään. NEU:ta saa ajoittain, mutta huomasin viimeksi että niissäkin on melkein jokaisessa jotain mille Taavi on allerginen.

Tokihan mä tiedän etten mä voi varmasti sanoa miten kipeä tuo on. Onneks siitä joka kerta näkee kun se on kipee, eli se ei kyllä peittele sitä millään tavalla. Ihan jo pelkkä joku korvatulehdus riittää siihen että näen Taavista että joku mättää. Mä oon vaan aiemmin ihmetellyt sitä että kun muutkin koirat syö kortisonia pitkinäkin jaksoina putkeen niin miksi Taavi on saanut aina vaan lyhyitä pätkiä, sekin jo auttais noihin tassuihin luultavasti. Ja se kutina mitä tolla on koko kropassa on jotain aivan järkyttävää aina näin syksyisin (joku ulkoinen allergeeni mikä vaikuttaa koska aina yleensä syksyllä on kutinat, silmätulehdukset ja korvatulehdukset), onneksi nyt ell sanoi että se on pieni aika vuodesta jos tolle syöttää kortisonia vaikka koko syksyn, lopettaa talveen ja kevät ja kesä on yleensä hyviä, ainakin ton atopian puolesta. Nyt onneksi saatiin pitempi kuuri ja talvella tuskin kortisonia tarviikaan.

Mun tarkoitus ei todellakaan ole pitää sitä elämässä kiinni jos sen elämä menee pelkkään kärsimykseen. Mutta tosiaan siitä hyvä koira, että näyttää kun on kipee jolloin ehtii reagoimaan heti ja hakea lääkkeetkin heti jolloin se olokin paranee nopeemmin. Ja vielä on positiivista se että furu reagoi antibioottiin, tässähän on vaarana myös se että tulee resistentiksi tolle antibiootille mitä on syönyt jo vuosia furuun.

Mutta esimerkiksi nyt, heti kun kortisoni ja antibiootti on vaikuttaneet niin se on oma iloinen itsensä taas. Sama iloinen ilme naamalla lenkeillä kun aina normaalistikin kun kaikki on kivaa. Se jaksaa taas Aapoakin kun tossa oli pari päivää kun se vaan nosteli Aapolle huuliaan kun se tuli lähelle eikä jaksanut sitä yhtään, siitä jo tietää että on kipee. Lisäksi lenkit oli halutonta löntystelyä, nyt se menee jopa edellä hihna pitkällä, ajoittain jopa vetää (normaali Taavi siis) ja siitäkin jo tietää että kipee se on.

Ei kääk,eläinlääkäriin mennään huomenna.Lopon yksi nisä on kummallinen,toivottavasti olen turhaan huolissani.Onko täällä yhtään barffaavaa labbista?

Eepi, jep. En mäkään noin vain luopuisi koirasta ennen kuin kaikki keinot on käyty läpi. Onhan nää niin rakkaita et kyl näiden eteen tekee mitä vaan.

Mooses on barffilla. Sillä tuli hiivaa korviin ja tassuihin niin siirryttii barffille. Sen jälkeen ei oo ollu.

Mun pojat tänään

Voi noita Taavin tassuja! Mutta hyvä jos koira nyt voi lääkkeiden ansiosta paremmin!

(Ja OT:na tähän väliin, Lunan tuleva pikkuveikka on aivan tajuttoman suloinen!! )


Mä olen taas vaihteeksi harjoitellut ottamaan koirasta rakennekuvia yksin. Ja paukuttelen henkseleitäni sen verran, että alan olla jo aika hyvä siinä!

Pirkko 8,5kk, paino 21kg, säkä vielä mittaamatta

^Mä en ikinä saa näistä tollasia kuvia yksin. En saa niitä edes seisomaan paikallaan niin että pääsisin sivulle ottamaan kuvan. Aapo osaa seiso-käskyn sentään eli sen kanssa saattaiskin onnistua, mutta Taavi ei osaa vaan länttää pyllyn aina heti maahan, sen takia se aina istuu joka kuvassa, se ei vaan pysy seisomassa vaikka mitä tekis Itseasiassa tänäänkin yritin sitä, namilla ja vaikka miten.. ei, se vaan länttäsi ittensä istumaan. Mä en tiedä missä oon mennyt pieleen kun Aapo osaa seistä käskystä, mutta Taavi ei
Eikä noista saa muutenkaan seisomakuvia muutakuin vahingossa jos oon yksin. Jonkun kaverin kanssa saattaa saada jos on nopee, muuten ei. Aaposta kyllä joo kun tosiaan osaa seistä käskystä, mutta siihenkin melkein tarttee sen toisen ihmisen joka ottaa sen kuvan.

Mulla on ongelmana se, että koira kyllä jää seisomaan hienosti paikalleen, mutta sen pää jää seuraamaan mua. Eli seisoo hienosti mutta katsoo aina suoraan kameraan.

^Joo, Aapon kanssa käy varmaan just noin, mun pitääkin kokeilla joku päivä kun oon sen kanssa yksin ulkona Taavin sais seisomaan niin että joku riiputtais namia vähän matkan päästä sen kuonosta ylempänä, silloin se seisois ryhdikkäästi. Mutta pitääks mun alkaa kehittelee joku naru-systeemi niin että roikottelen näiden yllä nameja jotta ne seisoo että saan kuvan niistä seisomassa :nauru

Ja että mua riepoo kun Aapo haukkuu noille ulkoa tuleville äänille edelleen. Jos ikkuna on auki niin se haukkuu kumeella äänellään hetken aikaa. Todella ärsyttävää! Ja äsken kun tulin iltalenkiltä Taavin kanssa törmäsin rapussa naapuriin ja kysyin siltä samalla että onko kuulunut häiritsevää haukkua kun en tiedä jos toi haukkuu ulko-äänille yksin ollessaankin. Ei kuulemma oo mitään häiritsevää haukkumista kuulunut, naapuri tekee vielä yötyötä eli sitä varmasti häiritsis jos tää räkyttäis täällä päivät kaiket. Samalla kun juttelin tossa oman oven takana naapurin kanssa niin kuulin kun Aapo haukkui täällä kotona Onneksi se on sellaista hauhau pari kertaa ja se siitä. Mutta silti todella ärsyttävä tapa. Nykyään se jo melkein ryntää ikkunaan kun kuulee jotain ääntä ja alkaa varmuuden vuoksi jo haukkumaan, ja kun tossa meidän ikkunan alla on sellainen romulava mihin ihmiset tuo kaikkea roskiin menevää tavaraa, meille saattaa kuulua siitä vaan kolina mutta Aapo ei näe siihen lavalle niin kauhee räkytys jo siitäkin. Kohta tolle pitää varmaan hankkia joku haukkupantakin vielä kuonokopan lisäksi. Vaikka ei kai vielä luokitella häiritseväksi jos silloin tällöin koira haukkuu muutamia kertoja kun se ei jää päälle kuitenkaan. Mua vaan ärsyttää se ihan sen takia että se on selvästi jo tapa Aapolla. Ei se haukkuminen niinkään vaan se että se automaattisesti haukkuu kun jotain kuulee pihalta. Ei kuitenkaan esim. rappukäytävän äänille hauku.

Näköjään Velmun kuva on omien säätöjeni takia hävinnyt tuolta... ehketi voin siis kerta kiellon päälle laittaa vielä tännekin erirotuissaastetta...

Kyllä alkaa jo jännittää, tasa viikko enää niin Lunan elämä mullistuu taas...

Täytyy kylllä sanoa miten ylpeä loppujen lopuksi olenkaan Lunasta, vaikka sitä täällä välillä haukunkin.
Siis mitä kaikkea Luna on meidän kanssa asuessaan "joutunut" kokemaan... ollaan ensinnäkin muutettu sen elinaikana 3 kertaa ja nyt juuri kaksi viikkoa sitten siis muutetiin tämän 3 kerran...
Sitten on pari muksuakin tähän tullut...
Ja millä aikajanalla nämä on tulleet nämä muutokset. 2006 Luna syntyi, muutettiin 2009 ekan kerran, sitten 2009 joulukuussa syntyikin jo esikoinen. Sitten 2012 huhtikuussa syntyi taas toinen mukelo ja siitä pari kuukautta eteenpäin niin muutettiin taas... ja 2013 elokuussa muutettiin kolmannen kerran ja syyskuussa sitten tuleekin jo koiravauva...
Ihme kun onkin noin harmaantunut raukka jo...
Mutta siis miten sopeutuvaisia nämä lapukat ovatkaan Tai ainakin Luna on!
Toivon mukaan uusi hauva edes jotenkin olisi sen elämässä se positiivinen muutos. Lapsia tuo lähinnä välttelee ja nukkuu yksinään "kartanomme länsisiivessä" eikä tule niiden luo kovinkaan usein... no toisaalta voisi ehkä rasittaa jos pyörisi koko ajan jaloissa...
Pentu tulee siis siinä mielessä muuttamaan arkea kun se tuskin hereillä ollessaan on "kartanomme länsisiivessä".

Kokeilin Aapon kanssa tota seisotusta ja kuvan ottamista.. tässä teille

^^toisaalta ei Luna ennen muksujakaan ole ollut mikään syliin änkeäjä vaan nimen omaan tällain oman tiensä kulkija... Paitsi talviöinä jolloin nukkuu kyllä mukavan tiiviisti sängyssä KOKO yön!

^Taavi ainakin vanheni Aapon tulon jälkeen varmaan viis vuotta Tuntuu että harmaat vaan lisääntyi ja ikää tuli salamana lisää. Vaikka toisaalta Aapo myös piristi Taavia hirveesti, se jaksaa taas leikkiä ja painia välillä vaikka kaipaa kyllä paljon omaakin rauhaa edelleen. Eli ei jaksa nuorta innokasta höselöä koko ajan. Siinä mielessä ois voinu ottaa pennun muutama vuosi aiemmin, ois tuokin jaksanut paremmin, mutta toisaalta, ei meillä ongelmia ole nytkään. Ei kai Aapoa tarttekaan viihdyttää 24/7, ei Taavin eikä mun. Mutta kyllä jotenkin huomaa, että joko johtuu iästä se että omaa rauhaa Taavi kaipaa hirveesti tai sit siitä että se on tottunut 6 vuotta olemaan yksinään. Mutta kyllä Aapo sille silti rakas on, se aina nuolee Aapon suun kun tuun Aapon kanssa lenkiltä kotiin, tervehtii Aapon ekana aina. Ja silloin harvoin kun Aapo ei oo kotona (ollut pentuna pari kertaa hoidossa) mutta minä ja Taavi ollaan niin Taavi kattoo mua että hei, jotain puuttuu, hae se rääpäle kotiin

Sen takia Taavi lähtee välillä mun äidin luokse pariksi päiväksi hermolomalle että sais kunnolla lomaa tosta duracell-pupusta. Aapo kun on välillä ihan koko ajan sen kimpussa.

iino kirjoitti:

Mä olen taas vaihteeksi harjoitellut ottamaan koirasta rakennekuvia yksin. Ja paukuttelen henkseleitäni sen verran, että alan olla jo aika hyvä siinä!

Ihan on syytä paukutella, tykkään tosta kuvasta älyttömästi ilman kaunista kuvauksen kohdettakin. Teknisesti mahtiotos!

Me ollaan täällä Nellin kanssa hypitty seinille viimeinen kuukausi kun typykän juoksujen takia on pitänyt vältellä koirakavereita ja vapaana juoksentelua metsässä. Järjestin vauhdikkaampaa liikuntaa sitten polkupyörän avulla ja neiti tuntui tykkäävän kovasti. Ekan kunnon pyörälenkin jälkeisellä lenkkikerralla veti heti pyörävaraston ovelle, että "otetaan taas se vempele mukaan ni saan juosta!" Tarvii vaan muistaa rasvata polkuanturoita vähän useammin kun asfaltilla ravaa/laukkaa.