Koirat.com

Tuulituulia kirjoitti:

[quote=iBox]Mitäs te laumisten omistajat olette mieltä;
minkälaiselle ihmiselle laumis EI sovi?

Tällaiselle:
http://www.karjalainen.fi/karjalainen/Uutiset_maakunta/rottweiler_puri_sormen_poikki_4737797.html

Siis että kyseessä on estoitta ja aggressiivisesti suojeleva koiratyyppi, joiden kanssa ei voi leikkiä vapaamielistä hippiä. Kaupinkilaiselle ja / tai uraihmiselle ei sovi, koska ko. koiraa ei voi pitää KOSKAAN vapaana ja toisekseen, se ei saa tarpeeksi liikuntaa ja stressaantuu > tulee arvaamattomaksi ja agressiiviseksi.

Uutinen rotikasta joka puri sormen poikki liittyy laumanvartijoihin

Vai että tulee aggressiiviseksi, arvaamattomaksi ja stressaantuu, jos ei saa tarpeeksi olla vapaana? Tämän kirjoitit varmaan kokemuksen syvällä rintaäänellä?
Eiköhän kaikista tärkeintä ole, että laumanvartijalla on se oma piha (aidattuna) jota vartijoida.

Kellään kokemusta laumanvartijasta ja kanista samassa taloudessa? :)

^Mulla ei ole tuollaisesta yhdistelmästä kokemusta, mutta meidän Taolla oli aikoinaan pihalla "oma" siili Tulivat loistavasti toimeen. Yleensäkin tuo pitää kaikista pikkuöttiäisistä, vieraista koirista taas ei. Ei näillä mitään kummempaa saalisviettiä ole (meidän hiirentappajatytöt on tässä poikkeus), ja uskon että yhteiselo onnistuu hyvin.

Kerrostalokysymykseen: Minä olen olosuhteiden pakosta joutunut asumaan kerrostalossa kahden koiran kanssa. Ulkoiltiin päivittäin useita tunteja, mutta ei se silti ole sama asia kuin oma piha. Toiselle ei ollut mikään ongelma, toinen möykkäsi ja räpsi ikkunoita hajalle alussa. En suosittele kellekään, enkä itse myisi pentua kerrostaloon. Riski sopeutumattomutteen on aivan liian suuri, ja kodinvaihtajalaumanvartija voi olla kovin ikävä tapaus. Ainakin omat tiibetinmastiffityttöset avaavat ääntään tarhassa sen verran paljon, että paras paikka näille on maaseudun rauhassa.

Aitauksen tulee olla alusta asti pomminvarma. Ensinnäkin laumanvartija oppii yrittämään yhä uudestaan ja uudestaan kun kerran keksii tavan päästä omatoimilenkille. Ne kaivavat, kiipeävät ja repivät, mitä vaan. Toiseksi aitaaminen on niin ankeaa hommaa, ettei sitä halua tehdä useampaan kertaan. Teräs ja betoni ovat laumanvartijan omistajan parhaat ystävät.

Meidän koirat kulkevat metsälenkillä vapaana. Eivät tule aina kovin tehokkaasti luokse käskystä, mitä niiltä nyt ei voi odottaakaan. Pari kertaa tuo laiskamatonarttu on palannut tarhaan kesken lenkin, joten eivät nämä ihan kannoilla roiku (asutaan siis metsän reunassa, joten minnekään yleisille teille tai ihmisten ilmoille tuon ei tarvitse sitä varten lähteä). Oman reviirinsä ulkopuolella nämä suhtautuvat vieraisiin ihmisiin välinpitämättömästi, mutta omalla reviirillä nuorimmainen on epäluuloinen. Varsinkin sisällä se kyttää epävarmoja ja hermostuneita vieraita, joten on parempi pitää se ulkona tai tarkan syynin alla. Vanhemmat ovat kokeneempia ja itsevarmempia, eivät vähästä hätkähdä mutta eivät varsinaisesti pidäkään vierailijoista.

Hei. Meillä on laumanvartijarotuinen koira ja tuosta kerrostalosta haluaisin kertoa jonkin verran.
Koiramme on sorttia, joka kulkee melko paljon mukana, milloin missäkin. Se on oppinut pennusta lähtien kaupungin hälinään ja vilinään, että myös asumaan tilapäisesti kaupungissa, jossa pihan ohi kulkee ihmisiä pitkin päivää, naapurissa saattaa pamahtaa kotibileet käyntiin keskellä yötä, aura-autot rullaavat pitkin ja poikin, bussit kurvailevat kävelytieden varsille, autojen torvet soi, vieraita koiria menee ja tulee, on pyöräilijää, on hiihtäjää, on rullalautailijaa, ruohonleikkurit pörisee ja naapurin lapset säntäilevät kiljuen silittämään suurta nallekarhukoiraa. Niimpä niin, aika paljon koiralle, jonka vaisto käskee sitä suojelemaan omistajaansa henkeen ja vereen kaikelta pahalta. Koiramme kuitenkin asustaa pääsääntöisesti poissa hälinästä, kauempana kaupungista.
Kerrostalo/ rivitalo/ paritalo ei ole ihan mahdoton paikka omistajaa laumanvartijakoiraa, kuten myöskään suuria vartioivia molosseja, jos koira aivan pienestä pennusta lähtien opetetaan tälläisessä ymäpäristössä asustamaan. Voin kuitenkin taata, että unettomia öitä on varmasti tiedossa, kun pentu jossain vaiheessa huomaakin olevansa laumansa suojelija ja ymmärtää mitä tarkoittaa sanat 'reviiri' ja 'tunkeilija', eikä enää juoksentelekaan häntä heiluen ventovieraita tervehtimään pitkin lähiötä. Tälläinen koira tälläisessa vilkkaassa paikassa vaatii omistajaltaan rajatonta kärsivällisyyttä, loputonta ymmärrystä ja rutkasti huumorintajua, että rautaista itsekuria. Löytyykö ymmärrystä, kun koira keskellä yötä herättää uhkaavalla haukullaan koko naapuruston ja aamulla seinänaapuri vanhaherra aamutossuineen postilaatikoilla sättii koiran omistajan alinpaan maan rakoon koiransa kurittomuudesta? Tai ymmärrystä siihen, kun koira takapihalla aamupissiensä ohella haukkuu pystyyn jokaisen ohikulkijan kieltojasi kuulematta ja vääntää solmuun vuokranantajan upouuden lautaaidan? Tai huumorintajua, kun olet potenut useamman unettoman yön koirasi murkkuiän takia, korjannut pari kertaa takapihan aidan, pyydellyt anteeksi naapureiden yöllisiä herätyksiä ja valmiiksi jo tulevia? Entäs itsekuria, kun nuori koira täynnä elämää opettelee asumaan ympäristössä ja opettelee ympäristönsä tavoille kokoilemalla rajojaan ja mitä saa tehdä, mitä ei? Jos tähän kaikkeen sitoutuu ja on valmis lukemaan kymmeniä kirjoja koirien käyttäytymisestä ja kouluttamista, keskustelemaan ja kyselemään kasvattajilta- myös tyhmiä, perehtymään rotuun kaikella panoksella, keskustelemaan naapuruston kanssa asiasta etukäteen ja ilmoittautua kurssille tai luonnello, jossa koiran pennun opetusta perheen tavoille ruoditaan aivan aakkosista, uskon, että koira ja sen omistaja pärjää myös hyvin kaupungissa, olettaen, että omistaja ymmärtää koiransa käytöksen ja hyväksyy sen asettamat rajoitukset. Ilman vakavaa suhtautumista tälläisen koiran hankkimiseen lähiöön, siitä tuskin hyvää seuraa tai koiran hankkijan on oltava jotenkin synnynnäisesti lahjakas.

Mielestäni kuitenkaan yleensäkään suuren koiran paikka ei ole pienessä kerrostaloyksiössä. Koira on sosiaalinen laumaeläin, joka vaatii paljon virikkeitä ja toimintaa, eikä se ole elämänlaatuunsa tyytyväinen pelkästä sohvapaikasta.
Samahan tietenkin pätee myös maalla tai taajaman ulkopuolella asuessa. Koiralle on rakennettava vahva tarha tai hankittava vahva ketju. Naapureita kannattaa informoida ja samanlainen perehtyminen rotuun olisi tietenkin tarpeen. Maalla asumisen ja kaupungissa asumisen yksinkertainen ero on - kaupungissa on enemmän ärsykkeitä, kuin maalaisromanttisessa luonnonhelmassa.
Tietysti kolikolla on aina kääntöpuolensa. Kaupungissa asuva hyvähermoinen koira, jota ohjaa hyvähermoinen, määrätietoinen, oikeuden- ja johdonmukainen, rauhallinen, tilanteensa tiedostava ja sitoutunut, maalaisjärken omaava aikuistunut avoin ihminen, joka tunnistaa tilanteet ja ymmärtää pyytää apua ja neuvoa ennenkuin niitä todella tarvitaan, kehittyy koira, joka sietää monenlaisia ärsykkeitä, jonka voi viedä erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, koira, joka luottaa omistajansa harkintakykyyn ja oppii sietämään kaikenmoista kulkijaa ja tilannetta suhtautuen siihen ymmärtäväisen kärsivällisesti. Koiralla itsessään eläimenä ja lajina on täydet edellytykset sopeutua mitä erikoisimpiin oloihin, on ihmisen vastuulla opastaa koira niihin, oli kyse koirasta kuin koirasta. Epäonnistuessaan "projekti" kantaa todella huonon hedelmän ja tuloksena on, kuten lähes päivittäin netti-ilmoituksista saa lukea, koira joutuu käytöksensä vuoksi kiertoon ja lopulta monttuun.

Tuohon aita-asiaan myös. Meidän musti painelee yli kaksi metriä korkeasta aidasta. Verkkoaita on mitä mainoin kiipeilyalusta, lauta-aita vain hienoinen haaste, joka vaatii hieman reisilihaksia. Ketjuja meillä on mennyt poikki pari kappaletta, sitä ennen meillä oli naru, joka purtiin poikki useampaan kertaan. Koira soveltaa tapaa vapautua myös ketjuun, eikä se paukkupakkasten aikaan ole kivaa katseltavaa. Muuta kaulapanta on mennyt poikki, niin nahkaa kuin nylonia, että ketjua. Mitähän se koira touhuaa, kun jää yksin ulos...? Vaapana pitäminen loppui, kun koira ei enää kestänytpihan tuntumassa. Koira siis on todella viisas ja kekseliäs, siitä lienee todisteena - koira osaa avata ketjun palahakalukon puremalla sitä.

^ Onko suurikin salaisuus, että mitä rotua tää teidä Musti edustaa?

iBox: Koira on keskiaasianpaimenkoira.

Kolmen keskiaasialaisen talouden kokemuksella en kyllä suosittelisi näitä kerrostaloon, rivitaloon tai edes tiivisti asutettulle omakotitaloalueelle.

Minun pikkuystäväiseni ovat isoäänisiä ja erittäin omapäisiä. Yli kaksimetrinen aita ei niitä tarpeen tullen pidättele. Ei edes lonkkavikaista. Ja aina voi kokeilla kaivautumista. Kuusiaitahan on vain ja pelkästään hieromalaite, ellei sitten ne rungot ole noin 10-15 cm välein - ja rungot tarpeeksi vankkoja.

Ja voin myös kertoa, että yksi koiristani on aivan selvästi Harry Houdinin jälkeläisiä. Muutamassa minuutissa se selvittää kuinka irrottatua tavanomaisen kaulapannan + kuristuspannan + valjaiden yhdistelmästä. Ei edes tuota päänvaivaa tai tarvetta rikkoa kalliita kytkentäjärjestelmiä.

Ovet aukenee ripaa kääntämällä, oli se sitten asetettu mihin asentoon tahansa. Ja avaimen kääntämistäkin tarkkaillaan siinä mielessä, että kyllähän sekin pitäisi periaatteessa sujua ilman ruudinkeksijän taitoja.

Ikkunalasi sellainen tuplamallinen, ei pidätä tarvittaessa. Vaan siitä voi aina loikata raamit kaulassa lävitse.

Verkkoaita, panssari- tai petosellaiseksi mainostettu napsahtaa ihan näppärästi sivuleikkureissa, joita hammaskalustoksi kutsutaan.

Ja ai niin, kaikki sitten sen merkityn reviirin ulkopuolella (ja muuten voi sitten olla vaikkapa auton ikkunasta tarkasteltu merkitsemätönkin maa-alue) liikkuva on selvästi potentiaalinen uhka ja siten parasta joko karkoittaa tai lopettaa heti kättelyssä.

Millimatleenan sanoihin koirien neroudesta voin yhtyä.
Keskiaasianpaimenkoira on erittäin itseajatteleva ja pystyy itsenäisesti ratkaisemaan ongelmia.

Mutta jos on pelkoa, että koira painelee ikkunasta läpi, on mielestäni jo korkea aika huolestua ja miettiä missä kohtaa opetuksessa on mennyt vikaan. Koira se keskiaasialainenkin on, eikä sen pääkoppa ole valurautaa vaan sieltä löytyy aivot, kuten muiltakin koirilta. Koira täytyy opettaa. Keskiaasialaisen oppimiskyky on huikea, eriasia on haluaako koira totella. Ja jos koira ei tottele, ei syynä ole rotu vaan koulutus. Keskiaasialaisen kanssa on käytettävä kekseliäisyyttä ja oltava olevampi kuin koira, jotta koiran saa tottelemaan. Sama pätee monen muunkin rodun kohdalla ja yksilö erot onkin sitten jo ihan oma tarinansa.

Mikään koira ei ole täysin kuriton tai mallia out-of-control tai jotenkin synnynnäisesti verenhimoinen tai tappamisen haluinen. Ei edes legendaarinen keski-aasian arojen ja vuorten suuri valkoinen paimenten suojelija. Legendaa on se, että koira olisi aggressiivinen. Nimittäin kotiseuduillaan koirat vaeltavat vapaina kylässä, eivätkä ne hyökkäile ihmisten kimppuun tai tapa ketään. Sellaiset koirat on karsittu pois heti kättelyssä eli ihmisille vaaralliset koirat on tapettu.
Ei se asia ole mihinkään muuttunut. On omistajasta kiinni miten koiransa opettaa - opettaako käyttäytymään kunnolla vai opettaako sen hengenvaaralliseksi.

Myöskin on mielestäni aika erikoista, ettei koiraa saa kestämään pihassa. Koira on eläin ja se pysyy pihassa, jos omistaja vain vääntää rautakankea koiralle ja hankkii riittävät varusteet. Meilläkin koira osaa avata ketjun lukon, mutta kun lukkoa ei enää ole vaan sen tilalla on pikaliitin, ei koira enää karkaile. En usko, että koiraa ei saa kestämään tarhassaan, kestäähän leijonatkin korkeasaaressa omassa pöminässään. Tulee niille "sivuleikkureillekin" raja jossain vaiheessa vastaan. Eikä kyllä näyttelyurasta tarvitse haaveilla, jos koira päivällisekseen pureksii panssariverkkoa tai valurauta kalteria... Rälläkälläkin on tekemistä rauta-aidan kanssa, joten ei se koirakaan siitä läpi mene.
Jos koira menee ali, kaivetaan verkko maahan, jolloin koira ei siitä enää mene ali. Jos koira menee yli, korota aitaa ja jos se menee vielä yli, anna kurinpalautus. Kun aita on yli kolmea metriä korkea ja koira hyppää siitä yli, on sama kuin koira hyppäisi yhtäkkiä omakotitalon katolle. Joten...

Se mitä kerrostaloihin tulee - eivät kerrostalot ole yleensäkään oikeita paikkoja koirille, puhumattakaan vartiointikoirille. Ne haukkuvat herkemmin ja niiltä löytyy myös voimaa jota pidellä, jos ne saavat päähänsä, että naapurin mummu on uhka. Myöskin isoa koiraa on vaikea liikutella pienissä hisseissä jne. Vartiointikoiran pitäminen kerrostalossa ei kuitenkaan ole mahdotonta, mutta harva ja vielä harvempi tietää mihin lähtee mukaan ja jos ei tiedä miten koirat käyttäytyvät, on ongelmia tiedossa.

Mitä autossa räyhäämiseen tulee. Meilläkin suojellaan autoa. Mutta kun otan koiran autosta, loppuu rähinä siihen - silloin vastuu siirtyy minulle, kun saavun paikalle ja koiran on luovutettava vastuu omistajalleen. Jos näin ei ole, on syytä paneutua koiran ja omistajan väliseen suhteeseen. Jos minä pyydän vieraan istumaan autooni, se on koiralle käytävä ja se myös käy. Mutta jos autooni tunkeutuu joku ja itse hätäännyn tai minua uhataan, se ei enää ole koiralle ok. Ihminen tekee koirastaan sen mitä koira on ja on myös omistajan vastuulla huolehtia, että koira kestää hanskassa.
Voin viedä koirani (myös edelliseni) ostoskeskukseen, kävelykadulle, koiranäyttelyyn, metsälenkille, hiihtopolulle, pilkille, kylään, koirapuistoon jne. ilman, että kenenkään tarvitsisi pelätä koiran hyökkäävän kimppuun. Meillä voi käydä vierailulla, eikä koirasta ole vaaraa. Kun omistaja on paikalla, ei koira saa käyttäytyä aggressiivisesti (sanotaan jo rotumääritelmässä, että suomen lain mukaan koira ei saa olla vaarallinen) tai olla hallitsemattomissa.
Rotu ei ole oikea, jos siitä ei saa tapakasvatettua koiraa, vaikka se kuinka olisi vartiointikoira.

Minä haluaisin nähdä sen kouluttajan, joka kouluttaa koirani istumaan ikkunalasin sisäpuolella, kun nuorisojengi parhaillaan varastaa perheen autoa. Olen ehkä huono kouluttaja, sillä minua ei lainkaan haitannut, että koirani menivät sitten ikkulasin läpi pokat kaulassa ja puuttuivat asiaan. Yksi nuorista löytyi saunan katolta myöhemmin minun palatessa kotiin. Koirani makasivat toivekkaina odottamassa, että se kypsyttyään ehkä putoaisi lopulta alas suoraan suuhun.

Ja mitä ketjuihin tulee. Ketjut menevät poikki kunnon nykäisystä (enkä puhu mistään kevyestä lehmänketjusta). Samoin 8 mm vaijeri katkeaa hampaiden välissä. Myös kaulapantojen liitokset ovat sellainen heikkokohta, josta ne antaa periksi. Ja tuo nuorimmaiseni osaa erittäin näppärästi riisua kaikki vermeet yltään niitä hajoittamatta.

Nämä eivät ole lähiöihin sopivia mukavia seurakoiria, niin yksinkertaista se vaan on.

Kuulostaa tosi itsekkäältä antaa koiran edes repiä teräsvaijereita poikki. Onko käynyt mielessä mitä se aiheuttaa koiran niskalle ja henkitorvelle?
Toisekseen, jos koira käyttäytyy noin aggressiivisesti, että menee ikkunasta läpi, on se erittäin vaarallinen itselleen, mutta myös ympäristölleen. Olisit vankilassa, jos koirasi olisi tappanut tämän nuorisojengin jäsenen/ jäsenet. Koiran ei kuulu mennä ikkunasta läpi. Ja jos sitä pitää normaalina, niin... aika erikoista.
Myöskin poliisia varmasti kiinnostaa tälläinen koiranpito.

Minun koirani (että edelliseni) istuu varmasti paikallaan, jos niin käsken, ja kyllä ikkunan takana olohuoneessa, vaikka joku räjäyttelisi poltopulloja pihassa. Sitä en tiedä mitä se yksinään sisällä tekee, kun olen poissa, mutta kertaakaan ei koira ole ikkunasta, ovesta tai seinästä läpi mennyt hyökätäkseen tunkeiljoiden kimppuun. Kukkaruukut kestää ikkunalaudalla hyvin paikallaan, juuri sillä kohtaa mihin olen ne asettanutkin.
Saan koirani toki räyhäämäänkin, mutta miksi tekisin niin? Toisekseen, yksikään koirani ei ole rähissyt kenellekään vain siksi, että olen koiran halunnut niin käyttäytyvän vaan rähinään on aina liittynyt todellinen uhka - ei lavastettu, keksitty uhka, ei naapuri, ei lenkkeilijä vaan todellinen uhkaava tilanne.

Jos härkä kestää häränriimussa, kestää siinä myös koira. Meillä lähti kerran juoksulanka siansorkkineen päivineen irti seinästä ja tolpasta, kun koira vauhdilla riuhtaisi toisen koiran perään. Vaijeri ei pennyt poikki, koska se kestää nelivetotraktorinkin nykäistessä toista traktoria ojasta, se on painomitoitettu 8000 kiloon asti. Ei mene poikki ja on turha kenenkään väittää, että koira on sen saanut poikki. Puristimet oli ja on edelleen tehty sorvissa sopiviksi ja hitsattu paikalleen. Hihnasta löytyy kaikenkaikkiaan kolme joustoa, jotka on painemitoitettu kestämään 10 000 kiloa painavan purjeveneen ja liittimet on nostokestävyydeltään lähes 7000 kiloa. Ennen vaijerit oli kiinni siansorkilla, ei kestänyt, mutta nytkun ne ovat läpipultilla, ne kestävät. Ennemmin lähtee rautatanko irti betonista ja 3 metrin syvyydestä kuin, että vaijeri irtoaa. Koko lysti maksoi noin 30-40 euroa.
Kaulapanta on perusnahkapanta. Ja kestää.

En ihan oikeasti jaksa uskoa, että koira ei kestä missään kiinni. Se on täyttä soopaa. Ihmisillä on tiikereitäkin lemmikkeinä ja ne kestävät siellä missä niiden kuuluukin, miksei koira kestäisi. Eikä keskiaasianpaimenkoira ole edes suurimmasta päästä vartiointikoiria.

Nyt on kyllä koulutuksessa aika isoja aukkoja, jos tälläistä pääsee koiran kanssa tapahtumaan.
En edes halua kuulla enempää.

Minä en laumanvartijoista mitään tiedä, mutta tuo että koira menee ikkunoista läpi kuulostaa kyllä todella vaaralliselta myös koiralle itselleen ulkopuolista nyt puhumattakaan. Toivottavasti tähän kylään ei koskaan sellaisia muuta!

Kerttuliini: Laumanvartijakoira on aivan valloittava koira, joka soveltuu niin lapsiperheeseen kuin yksinäiselle taivaanrannanmaalarillekin. Sen voi ottaa iltakävelylle kävelykadulle mukaan tai kahmia syliinsä katsomaan salkkareita. Se on perheen, sen omaisuuden ja mahdollisten kotieläinten turva, mutta samaanaikaan myös lasten nukkumatti ja naapurossa tunnettu rauhallinen (laiska...) nallekarhu. Oikein opetettuna...
Koira se on siinä missä muutkin ja samat koirien aivot sieltä kovan kallon alta löytyy kuin muiltakin.

Jos tätä kaavaa noudatetaan, eihän kukaan voisi pitää turvallisesti myöskään bullmastiffia, dogoja, filoja, presoja, ranskanbulldoggia, pitbull-tyyppisiä koiria, bullterriereitä, dobermanneja, cane corsoa, snautseria, bordeauxindoggia, montaakaan terrierirotua jne.
Chihuahuakin on vaarallinen, jos sitä ei opeteta. Toki tuho on vähemmän järkyttävää kuin esimerkiksi boxerin suuttuessa, joka on myös oiva vartiointikoira.

Voi hyvänen aika. Ei laumanvartija huvikseen hyppele ikkunoista tai käy uhkailemassa nuorisoa. Minä ymmärrän millimatleenan tilanteen juuri sellaiseksi missä laumiksen voidaan olettaakin puolustavan omaansa; ei omistajaa paikalla, omalla reviirillä, vieraita jää miihailemaan oman auton ympärille. Kyllähän laumis on valmis puolustamaan sekä ihmisiä että omaisuutta siihen henkeen ja vereen. Ei voida pitää yhteiskunnan kannalta hyvänä asiana että se menee ikkunan läpi mutta ei tuo nyt minua niin yllättänytkään.

Varusteista jos puhutaan niin tässä kohtaa epäilen kyllä käytetyn tavaran ominaisuuksia. Tarviihan nuo enemmän kuin fleksin turvallisuussyistä mutta ei niissä mitään yliluonnollistakaan oo.

Laumanvartija on perheelleen nimenomaan ihana, valloittava koira jonka kanssa voi tehdä kaikenlaista. Toisille sitten ei niinkään. Laumanvartijan kanssa ei varmasti tarvii pelätä että itselle tapahtuisi mitään, mutta pitää osata ennakoida ja huolehtia siitä tapakasvatuksesta ettei toisillekaan kävisi.

hupellus: Yhdyn samaan.

Mutta. Ensinnäkin jos koira hyppää ikkunan läpi - rikkoutunut lasi repii koiran ihon rikki ja lävistää lihaksia. Rikkoutunutta lasinsirua jää turkkiin, ihoon ja huonolla tuurilla palaset pureutuvat lihaksiin. Jos koiralla on vielä ikkunan raamitkin kaulassa, herää kysymys minkä kokoinen ikkuna on mahdollisesti ollut kysymyksessä(?) Tuuletusikkunasta koira ei mahdu ja olohuoneen ikkuna on niin iso, ettei pitäisi olla pelkoa, että ikkuna lähtee liitoksistaan. Terävät lasit kaulassa olisi lävistäneet myös helpommin kuin helposti koiran henkitorven ja koira olisi kuollut alta muutaman minuutin.
Se, että poliisikoira Rex saksalaisessa jännityssarjassa hyppää ikkunan läpi, ei onnistu todellisuudessa ihan yhtä helposti. Rex hyppää nimittäin elokuvalasin läpi, joka on tehty sokerista ja vaikka mistä.

Ja jos koira nyt on sitten oikeasti siitä ikkunasta läpi hypännyt ja selviytynyt hengissä ja saanut eläinlääkäriltäkin siunauksen jatkaa elämäänsä, ihmettelen, ettei moinen ryske ja "tappamisenmeininki" ole herättänyt suurempaa huomiota. Laki on itselleni tuttua ja yleensä tuollaisessa tilanteessa tehdään rikosilmoitus varkauden (rikoksen) yrityksestä ja rikosilmoituksen jälkeen, kun lähdetään hankkimaan selvitystä miten tilanne on sitten oikein mennyt kenenkäkin mielestä, tulisi ilmi tämä koirien osuus, johon valtio antaisi kaksi vaihtoehtoa - pidä koirat kurissa tai hankkiudu niistä eroon.
Tiedän tanskandogin, joka söi itsensä tammiovesta läpi ja painui kuokkimaan naapureiden grillipäivälliselle. Koiralla oli tikit naamassa monta viikkoa ja armoton antibioottikuuri päällä, joka muistaakseni saatiin uusia useammin kuin kerran. Koiralta täytyi myös poistaa huulta ja kaupan päälle tuli vielä paha ientulehdus, joka johti parin hampaan poistoon.

Jos tämä nyt on totta niin suosittelen tosiaankin hankkiutumaan koirista eroon tai pitämään ne häkissä, jossa on verkko kaivettu maan alle, että häkissä on myös verkkokatto. Kun koirat ovat ulkona, on syytä käyttää kuonokoppaa, kun kerran tilanne ei ole minkään vertaa hallinnassa.
Minua surettaa lukea tälläistä tekstiä ja toivon tosiaankin, että kyseessä on jokin hyvin kyseenalainen vitsi. Koiran ei kuulu hyppiä läpi ikkunoista. Eihän täällä kukaan muukaan kulje ikkunoista. Pääsen minäkin ikkunasta läpi, mutta kun minut on opetettu kulkemaan ovesta, ei ikkunasta. Luulisi kuuluvan jo perusasioihin opettaa koirallekin tämä.

Useat koirat ovat valmiita suojelemaan omistajaansa ja omaisuutta tarpeen tullen. Keskiaasianpaimenkoirat ovat siinä vain hanakampia. Mutta keskiaasianpaimenkoiran ominaisuuksiin kuuluu myös tunnistaa tilanteet ja toimia sen mukaan eli vieraan saapuessa, koiran reaktio ei aina saa olla intensiivinen tai aggressiivinen vartiointi. Äkkinäisissä tilanteissa ensisijainen ja toivottu reaktio on tehokas puolustus.
Se, että koira on laumanvartija, ei tarkoita sitä, että koira saa olla vaaraksi muille. Suomessa koira ei saa tuosta noin vain purra ketään, puhumattakaan tappaa. Laki on asettanut säädöksensä, jonka tarkoitus on ajaa kaikkien hyvinvointia ja toimivaa organisaatiota, myös eläinten - sitä on vain noudatettava ja jos lakia rikkoo, siitä seuraa rangaistus. Tätä tilannetta voi pohtia tunti kausia jurillisesti miltä kantilta tahansa ja aina päästään tulokseen - koirien pito ei täyty edes lain asettamia vähimmäisvaatimuksia.

Jos koiraansa ei pysty kouluttamaan ja pitämään sitä hallinnassa ja täyttämään koiranpidossa lain kohtia, ei kannata hankkia koiraa.
Ja miksi yleensäkin hankkia vaativa rotu, puhumattakaan niitä lisää, jos ei ole ensimmäistäkään pystynyt kouluttamaan. Tosiaankin vastuutonta ja silkkaa hulluutta.

Laumanvartijakoira suojelee omistajaansa ja sen omaisuutta ja taistelee tämän puolesta tarvittaessa loppuun asti. Tämä on koiran kyky. Jo laki, että maalaisjärki käskee rajoittamaan käytöksen tiettyyn pisteeseen. On omistajan tehtävä rajat käytös eli opettaa koiransa. Vaikka omistaja ei ole paikalla, ei noin saa tapahtua. Koirat täytyy sitten laittaa myös sisällä lukkojen taakse huoneeseen, jossa ei ole ikkunoita.
Kyllä joku roti pitää löytyä, niin koirille kuin omistajallekin.

^Kyllä ihan totta, tarinassa on aukkoja joihin olisi mielenkiintoista saada vastaus - mikä ikkuna? millainen lasi? oliko liioittelua alkuperäisessä tarinassa - mikä on totta ja mikä kuvitusta? Ja kyllä, vaarallista se olisi koiralle hypätä ikkunasta, eikä minkään koiran kohdalla voida sanoa että se olisi normaalia. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään mitenkään erityisesti opettaa koiralle että ikkunoista ei saa kulkea. Eipä ne koskaan oo yrittäneetkään.

No sitten kun päästään lakiasioihin niin jos kyseessä on tyyliin 13-vuotiaiden nuorisojengi niin kyllä minä toivon että vielä voidaan asioita selvittää niin että jutellaan vanhempien ja nuorten kanssa ilman poliisejakin. Jos puhutaan täysi-ikäisistä niin eiku poliisille vaan minun puolesta.

Kompskompskomps tälle:

volkodav kirjoitti:

Se, että koira on laumanvartija, ei tarkoita sitä, että koira saa olla vaaraksi muille.

Laumanvartijan kohdalla vaan on suurempi riski siihen että se on vaaraksi muille.

Siitäkin oon kyllä ihan samaa mieltä siitä että koiran kanssa pitää tehdä töitä ja varmistaa kaikkien turvallisuus ihan sama millä keinolla. Sitten kun jossain on menny pieleen (jalostus, opetus, varusteet, olosuhteet, tilannetaju, luottamus) niin saadaan lukea niitä uutisia missä on käynyt pahasti.

Ikkuna on 130x90 cm. Koiralla erittäin paksu turkki, painaa 78 kg. Aivan käsittämätöntä kyllä, mutta tästä episodista sillä ei todellakaan ollut naarmuakaan.

Kaksi muuta oli jäänyt onnekseni sisälle, riski olis ollut, että yläreunasta olisi lasi tipahtanut giljotiinin tavoin.

Ja ne nk. vieraat, eivät tosiaan kohteliaasti tulleet vain kyläileen pihapiiriin. Vaan olivat lyöneet sivulasin maasturista rikki päästäkseen siihen sisään. Minulla ei ole lukkoa portissa, vaikka muutaman kerran olen sitäkin harkinnut. Tilan ympäri kulkee riista-aita ja siinä sähkö (tosin hevosten vuoksi) ja portilla sekä tasaisin välimatkoin joka ilmansuunnassa on varoituskyltti kummallakin kotimaisella vartioivista koirista. Ja portillani on ovikello sekä puhelinnumero, mikäli haluaa aivan asiallisesti päästä ovelleni.

Ja muuten Suomen virkavalta ei katsonut minun koirineni mitenkään vaarantaneen yleistä turvallisuutta. Nuoret olivat minun tontillani ja hajoittivat minun autostani lasin - he lopulta joutuivat korvaan tämän, kuten muuten myös sen rikkoutuneen ikkunan. Yhden näiden nuorten vanhemmat olivat tehneet tutkimuspyynnön vaarallisesta toiminnasta pihapiirissäni. Siis se vaarallinen toiminta oli näiden koirien olemassaolo. Mutta kuten sanottu, poliisin mielestä kuten myös vakuutusyhtiön oli, että minä en ollut laiminlyönyt yleistä turvallisuutta mitenkiään koirineni, että lähinnä olin rikoksen uhri.

Tähän sen verran vielä lisäystä, että koirani matkustavat kanssani paljon, ovat tottuneita liikkkumaan yleisillä paikoilla, tapaan vieraita ihmisiä ja eläimiä. Koti on kuitenkin niiden koti ja tämän pihapiirin elävät niiden lauma, jota ne katsovat velvollisuudekseen vartioida.

Ja muuten myös sen verran, että minulla on ns. kotikonttori pihapiirissäni ja siellä käy aika monena iltana viikossa täysin vieraita ihmisiä. Mutta heillä ei todellakaan ole tapana hajoittaa autoni sivulaseja tai muutakaan omaisuuttani. Koirani ovat tottuneet siihen, että mikäli emäntä tervehtii vieraita portilla, on ne todennäköisesti sellaisia, jotka tuovat leipää pöytään tai muuten vaan ovat viihdykkeeksi tarkoitettuja ystäviä.

Ai niin vielä lisäys, että nämä nuoret kyllä ovat kaikki aivan täysi-ikäsiä, ei mitään naapurin teinimussukoita.

Okei. Tämä tuskin on uskon asia, mutta silti en usko, ettei koira vahingoittunut millään tavalla. Itse eteisen ikkunan särkeneenä, ja juu kyllä nyrkillä lyömällä, voin sanoa, että sotku on sellaista, ettei naarmuitta voi selvitä.
Keskiaasianpaimenkoiralla on paksu nahka ja joustava ihonalainen kudos, joka on kehittynyt sen turvaksi tuhansien vuosien aikana taistelussa mm. susia ja karhuja vastaan. Tämän paksun nahkan, jota myös läskipussiksi sanotaan, suojaa koiran henkitorvea puremilta. Siitä jokatapauksessa hammas menee läpi, jos tappelupukarit ovat tosissaan. Itse näin sivusta seuranneena tiedän, että hammas menee siitä nahasta läpi. Miksei siitä menisi myös lasinsirut?

Ihmettelen myös suunnattomasti virkavallan mielipidettä...
Ihmettelen kyllä suunnattomasti myös koko juttua. Ja kehotan vaikka sitten lämpimikseni hieman paneutumaan koirien koulutukseen.

Minulla on Maremma koirana, eikä ole mitään ongelmia ollut. Koirapuistossa iloisesti tervehtii muita koiria ja ihmisiä. Pahasti haukkiherkkä ei ole. Nyt on vaan paha mörköikä päällä ja kehissä väistelee tuomareita hyvinkin tehokkaasti. :) Nyt ollaan ruvettu vieraille ihmisille antamaan nameja, ja hyvin antaa jo taas tutkia. :)

Itselläkin noita laumanvartijoita on ja sanottava että yksilöitä nekin kaikki ovat. oma Podhalanski ei ainakaan kovin haukkuherkkä ole, iltaisin saattaa muutaman kerran pihalla haukahtaa eli ilmoittaa että olen paikalla :) tärkeintä näitten kanssa on minun mielestäni juurikin se pitkäpinnaisuus ja huumorintaju kunnollista sosiaalistamista unohtamatta eli ota koira mukaasi aina silloin tällöin mukaasi paikkoihin joissa aiot tulevaisuudessa käydä ja totuta ihmisiin varsinkin niihin joitten kanssa olet enemmän tekemisissä.. koska välillä itse kukin voi tarvita apua milloin missäkin niin parempi että että koira oikeasti on tottunut ja hyväksyy mahdollisen hoitajansa yms