Koirat.com

hei, vaikka nykyisn valkakreita niin luettuani maremma kyselystä, niin pakko yhtyä puheisiin.
Ennen valkkareita itselläni oli maremmoja melkeen kakskyt vuotta. viimeseni nukutettin yheksän vuotta sitten. Rotuna mahtava mutta täytyy tietää minkä koiran on ottamassa.
Laumanvartijana ehdoton ja lahjomaton. ja kun maremma ns. tervepäinen, ja sosiaallistettu ihan pennusta asti, niin koiran kanssa pärjää. tarkoitan että sitä omaa valkosta mussukka, vaikkakin laumanvartija, viedään myös koirapuistoihin, ja tasan niin kauan kunnes sieltä nousee se " näytän kuka määrää koira". Ite käytin joka koirani liki vuoteen usein koirapuistoissa, ja kun alko se uho nostaa päätään liikaa, että pittäis syyä joka karvakasa, niin lopetin käymisen. Siinä vaiheessa painuin kyseisen uhoojan kanssa koirakentälle ja kävin poruikoissa opettamassa koiralleni, että miten toimitaan muiden kanssa. Joku koiristani oppi nopeemmin ja pitää myöntää, että usein urosten kohdalla jouduin jättämään lopun iäksi kyseisen koiran kanssa koirapuistoillut.
Maremma ei ole mikään ns. koulutettava. Se tekee vain ja ainoastaan sen asian mikä tuntuu kannattavalta, ja koira näkee siinä jotain ideaa. Makupaloilla paras opettaa koska maremmalla täytyy olla jokin syy tehdä omistaja tyytyväiseksi. Ja kun puhutaan kovista koirista, ja usein olen sen juur maremmasta kuullut niin se ei pidä paikkaansa. Maremma äärinmmäisen herkkä koira vaikkakin jurrukka. Ja jos vain toimit epåoikeuden mukaisesti koiran mielestä, niin se ei sitä koskaan unohda. Ja turkkiin ei kannata käydä mistään syystä kiinni kun maremma nuori, tahi pentu, sillä kun koiralla kokoa n. 60-70 cm säkä, ja painoa 50- 60kg, niin tasan tarkkaan sille toiseksi jää. Se ei nimittäin unehha jos kohtelet sitä kaltoin.
Kurjasti kitjoitettu mutten halua pelottaa. Itselläni on ollut uroksia kuus kappaletta, ja narttuja kolme. ja kaikki koirat mahtavia. Maremma on mahtava, uskollinen, ja oikein kohdeltuna ihmisen uskollinen ystävä, ja kodin turva .

Kiitos tattistavaan hyvistä nauruista!

Ditsi, kiitos hyvästä viestistä!
Meillä on tuo neiti vielä melko pieni, mutta kyllä kehityksen huomaa: kun tuli meille niin toisia koiria ja ihmisiä lähinnä pelättiin eikä lähelle menty, mutta nyt on jo ihan eri koira ja rohkeutta on tullut huimasti lisää muutamassa kuukaudessa: vieraat mennään heti tarkistamaan, koskea ei anna toki vieläkään. Toisia koiria uskaltaa lähestyä ilman pelkoja, onneksi on tuttavapiirissä fiksuja ja filmaattisia koiruuksia joiden kanssa on saanut positiivisia kokemuksia ja leikkikavereita. Katsotaan mihin tuo kehittyy kun kasvaa. Tarkoitushan ei ole, että tuon kanssa tarvitsisi koirapuistoihin mennäkään, se on vahdiksi maalle otettu ja omasta mielestä sen ei tarvitsekaan olla kaikkien kaveri. En tarkoita että tuosta kaikille räyhäävää hullua tehtäisiin, mutta meille ei ole ongelma jos ei siitä maailman sosiaalisinta koiraa tule, sitä kun ei haettukaan ja sen takia laumis otettiin. Usein ollaan kyllä koirakavereiden ja ihmisten kanssa tekemisisssä nyt, mutta tosiaan katotaan jatkuuko tuon positiivinen suhtautuminen koko iän.

Makupalat toimii kyllä loistavasti! Ainakin vielä, pennun innolla tuo tottelee jo ihan sillä että saa rapsutuksia ja huomiota. Siis ainakin vielä...

Ja kyllä saman olen huomannut tuosta "kovuudesta": ei ole meillä näkynyt. Pehmeä koira, joka muistaa kyllä kerrasta tai kahdesta. Tuon käsityksen toki sain jo silloin kun maremmasta etsin tietoa, eli siihen oli varauduttu, vaatii perehtymistä kun koiralle jää sinne takaraivoon hyvien juttujen lisäksi ne huonotkin kokemukset.

Meillä ei ole tarvinnut suuremmin kovistella, vielä ainakaan. Nappula tuntuu tietävän kuka on pomo ja ketä kannattaa totella. Ja kun narttu on niin toivotaan, ettei sen kummempaa tarvetta tulekaan pomotella.

Tähän mennessä olen äärettömän tyytyväinen rotuvalintaan, uskomaton koira

Nyt meni tosiaan ihan arpomiseksi, mihin laittaisin tämän pienen asian:
autojen satunnainen vaaniminen!
Näillä laumanvartijoilla nyt kuitenkin on ihan omat kriteerit toimilleen
Lenkillä ollessa toisinaan menee pientareen puolelle, kuono kohtisuoraan tiehen nähden ja aivan liikkumatta kunnes sitten, kun auto on ohittanut niin yrittää täysii perään! Raivostuttavaa ja ärsyttävää ja olkaniveliin käyvää!
Ei siis tee tuota joka päivä eikä kaikille autoille. Joskus ryntäilee lähestulkoon kaikki autot ja toisina päivinä ei lainkaan.
Ihmiset ja koirat sekä hevoset ohittaa viileesti.
Kulkee hyvin hihnassa sekä flexissä muuten.
Yhteen aikaan luulin huomaavani, että vain vanhat dieselmersut hyökätään, muttei sekään pidä enää paikkaansa. Sillä ei ole mitään merkitystä onko takana pitkä vai lyhyt lenkki, tullaanko metsästä flexissä vai hihnassa ruuhka-aikaan vilkkaasti liikennöityä maantietä, eikä silläkään ollaanko aamutuimaan vai iltamyöhään liikenteessä. Sen olen huomannut, että iltaisin jos postilaatikkomme ohi ajaa auto niin huomioi terävämmin, päivällä ei ohi ajavat autot keskeytä torkkuja ja postilaatikko sijaitsee parin kolmen sadan metrin päässä talosta ja siihen sekä pienelle tielle hyvä näköyhteys.
Minkäköhän takia minulta on usein kysytty, että joko jahtaa autoja? Jahtaavatko laumikset useinkin tai yleensä? Miten olette saanut karsittua pois?

Mulla ei pojat kyllä jahtaa autoja, mutta ei kyllä pienintäkään pelkoa niitä kohtaan ole... tarkkana saapi olla vaikka ei tätä meikäläisen riivanteille tulevaa tietä kukkaan muu oikee ajelekaan ehkä joku eksyy 5 kertoo vuodessa tietty sitte kyläilijät oma lukunsa. Meillä ne autot koitetaan pysäyttää ja siinä voipi käyrä huonosti kun etteen pomppaavat rähisee

^^mun korvaan tuo kuulostaan ihan puhtaasti saalistamiselta eikå
ä siinä sen ihmeellisempää. Koiraa kiinnostaa ja motivoi ohiajavan auto liike ja vauhti. Ja mitä useammin koira pääsee toimintaa toteuttamaan sitä useammin se alkaa sitä tehdä. Tuollainen käytös karsitaan laumanvartijalta ihan saoin kuin muiltakin autoa jahtaavilta koirilta. Eli joko puhtaasti vastaehdollistamalla se tai sitten käytetään kielto/estoa ja aina oikeasta suorituksesta palkka. Mutta jokatapauksessa, saalisvietti palkkaa itse itseään, joten mitä kauemmin koira pääsee toimintaa toteuttamaan, sitä vaikeampi se on saada opetettua pois.

En ole muuten kiinnostunut laumanvartijoista ,paitsi kun naapurissamme asuu kuvaz (kuuluko kuvaz näihin laumanvartijoihin?), joka pääsee about 2-3 vuodessa lenkille (harmittava totuus ) ja oleskee paljon ulkona kettingin päässä ,jossa räksyttää. Koira on jotenkin peruskoulutettu eli voisi pitää pihassa vapaana valvotusti ,koska pihassa ei ole aitaa ja koiralla pieni paha tapa livistää omille teilleen ,vaikka palaa käskystä. Asiahan ei minulle kuulu ,mutta harmittaa koiran puolesta. Itse olen saanut ymmärryksen ,että muuten koirasta huolehditaan ja pidetään rakastettavana perheen jäsenenä. Eli kysymykseni on kuinka paljon tuollainen koira tarvisi liikuntaa?

onhan Kuvasz laumuri juu ja vapaana en ilman aitoja pitäs kyllä varsinkin jos tuon kohdalla on todellisuus ettei muuta maailmaa ole nähny kuin kotipihan ja senkin kettingin päässä, ite käyn käytännös joka päivä näissä omissa metissä samoilemassa koirien kanssa ja saavat siellä juosta vapaana muuten ovat tuossa ulkona jossa mulla on aidattuna 3000 neliöö tällähetkellä ja tarkotus on laajentaa sitäkin...

Haluaisin siis tietää kuinka paljon kuvasz tarvisi päivässä liikuntaa. Tiedän että laumurille oma piha sen vartiointi on todella tärkeää ,mutta kun se alkaa mennä jo hiukan hermoon kun joka kerta kun lenkittää omaa koiraa ,niin saa kuunnella kamalan räksytys saattueen ja pelätä ,koska kettinkin irtoaa ja juoksee tiellä.
Muutama kesä sitten kun koira perheineen muutti koti kulmilleni ,niin yksi aamu kun olin kaverin kans hakee postia ja menimme oikotietä tämän talon ohi tai no ohi emme päässeet kun koira syöksyi pihasta eteemme ja alkoi murista. Jopa minä joka yleensä hellisi pelottamimmankin koiran olin aivan paniikissa. Päätimme kääntyä. Koiraa ulkoiluttaa (siis silloin kuin koira ulkoilutusta saa) 9 vuotias tyttö ,joka ei saa hallittua tätä suurta koiraa. Naapureiden onneksi tätä parivaljakkoa ei kovin usein siis näy ,mutta uskon että nyt keväämmällä koirakin pääsisi useammin lenkille. Pelkään oman ja naapureiden koirien puolesta ,koska kuvasz oli kerran käydä kiinni omaan koiraani ,mutta onneksi saiN (naapurin tyttö vain sanoi ups ja poistui paikalta) koirat irti. En osaa sanoa tytölle tarpeeksi hellä varaisesti että vain aikuiset ulkoiluttaa noin suurta ja voimakasta koiraa. Monta on koiran omistajaa ja vielä enemmän kasvotus tapoja ,mutta mielestäni koiralle pitäisi olla muutakin ulkoilua kuin kettingissä rähiseminen.

No kyllä laumuri liikuntaa tarvitsee, en oikeesti osaa muuta sanoo kun omalla kohdalla mulla koirat ovat käytännös päivät ulkona ja lisäksi käydään mettälenkillä 1-2h päivässä... Kuulostaa muutenkin aika pirun vaaralliselta yhdistelmältä mitä kuvailet koska laumuri ei koskaan ole pienen lapsen käsissä turvallinen saattaa ottaa tilanteen kun tilanteen uhkana lapselle ja sillo käy huonosti... Uskomatonta mistä näitä ihmisiä sikiää

muoks. Ei se pihassa rähinä muuten lenkittämällä lopu :-) sanotaan näin et pessimisti ei pety mut toivotaan ettei pahin käy ja koira nappaa kiinni johonkuhun vaan et omistajat tulis järkiinsä ja ettis koiralle uuden kodin missä sais olla muuta kuin kettingin jatkona

Tiedän ,ettei kaikki rähinä lopu vaikka kuinka käyttäis lenkillä ,mutta koska haukunta taitaa olla enemmänkin energian purkamista ,vaikkakaan kaikki ei ole. Ja perhe on "pelastanut" koiran ,kai koira olis lopettu ellei kysyinen perhe olis ottanut koiraa. Säälin niin paljon koiraa ,mutta kun koira on tyttärelle tärkeä.?

Millainen asuinympäristö teillä on jos voipi udella?? Koska se haukkuminen ei lopu kyllä lenkittämällä jos vaikka olisikin omakotitalo tiiviissä taajamassa siinä on silloinkin turhanpaljon vartioitavaa kaikenaikaa.. Laumikset tuppaa ilmoittamaan kaiken tavallisesta poikkeavan eli kävelijät (ihmiset yleensä) oudot äänet yms. Ja vielä kodinvaihtaja joka pelastettu jostain 9v lapsen käsissä ei perkeleen perkele en enää muuta osaa sanoa, sormet vaan ristiin ettei käy pahemmin kenellekään

Mie sanoisin et sen koiran pitäis löytää kunnon laumiksien päälle ymmärtävä koti maalta tai sitten piikille ei tuollainen ole oikein koiraa kohtaan olla sellaisten ihmisten pihassa kettingissä jotka ei tunnu tajuavan millaisen koiran ovat ottaneet ja jatkuvassa stressissä vilkkaalla alueella

Ihan ensiksi: laumanvartijarotuiset koirat eivät ole juoksulankakoiria, niitten psyyke ei kestä sitä PISTE
Haukkuminen ei liity tosiaan kettinkiin sinänsä, vaan kaikesta ja kaikista vieraasta ilmoitetaan, toiset herkemmin ja ärhäkämmin kuin toiset. Tietysti, jos haukkuu ihan ittekseen kettingissä niin silloin se haukkuu isäntäväelleen vain protestoidakseen.
Laumikset ovat oikein oivia lenkkeilykavereita, pitkätkin matkat taittuvat. Niidenhän täytyy ollakin hyväkuntoisia, miten ne muuten suojelisivat laumaansa! Tuon tarpeen määrittäminen on hankalaa, muttei se naapurin kuvasz varmasti saa riittävästi liikuntaa pelkästään kettingin jatkona...
Meidän tasan vuodenikäinen Kita saa aamuisin kolmen kilsan maantielenkin, n.aamu seittemästä ilta yheksään se on ulkona, jos lasten kanssa lasketaan mäkeä tms. se tietysti juoksee koko ajan mukana, päivästä riippuen se voi päästä 1,5-9km iltapäivälenkille(osa matkasta metässä) ja illalla vielä ennen nukkumaan menoa vähän jaloitellaan yhdessä: haetaan postit tai käydään max 3km lenkki. Hihnassa/flexissä on aina, kun ei olla omassa pihassa vaikka ympäröivät pellot ja metsät ovatkin meidän, ettei se tasapää ihan huvikseen alkaisi laajentamaan reviiriään
On meilläkin muutaman metrin kettinki; se on sitä varten, jos kävellään joillekin tuluille, niin koira voi odottaa vieraassa pihassa esim. rattaiden kanssa, jos poiketaan sisälle...Kita nimittäin on napostellu poikki ja pätkiksi aikansa kuluksi yhen nylon/heijastinhihnan ja yhden oikein kunnon nahkahihnan, ei siis karannu, mutta

TATTISTAVAAN: Asumme maalla ,mutta pieni pieni kyläyhteisö on kerääntynyt tien viereen. Tie ei ole kovinkaan liikennöity muutama auto päivässä ja ehkä pari-kolme ulkoilijaa kulkee.

SELEVÄTSÄVELEET: Tiedän ettei lenkittäminen poista haukkumista ,mutta koira tavallaan haukkuu turhautuneisuuttaan välillä. Ja naapurin koira ei saa edes osaa tuosta teidän koiran liikuntamäärästä.

Naapurin asiat eiväthän minulle kuulu ,mutta säälin koira parkaa niin paljon.

Kiinnostaisi tietää, käyttääkö täällä laumanvartijoiden omistajat koiriaan koirapuistoissa ja miten ne sinne sopeuduvat yleisesti? Osaako käyttäytyä yleensä jne, kokeeko siellä tilanteen uhkaavaksi?

Ei, en ole ottamassa itse kysyn vain mielenkiinnosta kun tuli eilen puhetta kaverin iskän kanssa joka sanoi, että oli koirapuistossa nähnyt kaukasianpaimenkoiran, joka ei ollutkaan niin hirveän hallinnassa naisella..

^ Me ollaan kerran satuttu koirapuistoon samaan aikaan slovakiankuvac uroksen kanssa. Muistaakseni oli ihan aikuinen uros, eikä puistossakaan tainnut ei ollut muita kuin me (mulla siis sekarotuinen narttu, joka oli silloin jonkun 6-8 kk). Leikki varsin nätisti mun koiran kanssa ja käväsi mun luona haistelemassa oisko nameja taskuissa.

Se on niin yksilöstä kiinni nuo koirapuistot, ite olen pyrkinyt käymään kyllä varsinkin pentuaikana sosiaalistamassa ja totuttamassa kaikenkokosiin ja näkösiin kavereihin, tervepäinen laumuri ei sitä tappelua hae... ei se siitä peräänny jos joku haastaa mutta harvoin on se joka sen aloittaa.. Tietysti pitää olla sitä silmää itselläkin millon voipi viedä, jos näkee selvästi että siellä puistossa on vierailulla joku toinenki hilpasen kovempiluontoinen tapaus ni jätän menemättä.. Varsinkin pentuaikana jos ja kun laumuri saa huonoja kokemuksia toisista koirista niin sulla on todennäköisesti myöhemmin näpeissäs koira agre 80kg lihaspallo

Me käydään säännöllisesti puistoilemassa tiibetinmastiffilauman kanssa. Puisto ei kuulu niiden reviiriin, mutta portilla ihan jokainen tulee haukutuksi. Siksi nuo pitää ihan joka kerta raahata portilta pois, kun tulee lisää porukkaa. Muuten tulevat ongelmitta kaikkien kanssa toimeen, eivätkä reagoi riidanhaastamiseen. Edesmennyt uros ei tullut vieraiden koirien kanssa toimeen, eikä se puistoillut kuin omassa porukassa. Nykyinen uros on vasta reilun vuoden, ja luonne saattaa muuttua vielä paljonkin. Aika näyttää, osaako olla siivosti jatkossakin, vai jääkö puistoilu senkin osalta.

Kovin yksilöllistä siis tuo puistokäyttäytyminen, eikä laumanvartija ole välttämättä sen huonompi puistoilija kuin mikään muukaan koira. Koska niillä on kokoa ja voimaa keskivertoa enemmän, pitää omistajan tuntea ja hallita koiransa todella hyvin, ettei kohtalokkaita vahinkoja pääse tapahtumaan.

Kita on oikea herrasmies puistoissa, näyttelyissä ja kuten muuallakin muiden koirien kanssa.
Ei ole eläissään murahtanut tai ärähtänyt muille koirille eikä millekään muullekaan asialle.
Kotona, eli sen omalla reviirillä, sen luona käy leikkimässä englanninspringersspanieliuros, bichon frise -narttu, dogo argentino -narttu, beauceronnarttu ja kettuterrierityttö.
Koirapuistoissa Kita juoksee muiden mukana ja leikkii selvästi iloisena leikkikaverin iästä, sukupuolesta ja koosta huolimatta. Kerran on suursnautseri käynyt sitä päin hihnassa, Kita haukahti sille. Koirapuistossa kävi kerran mustaterrierinarttu sen päälle kuin yleinensyyttäjä; Kita nousi takajaloilleen, kuin ori konsanaan, ja huitaisi etutassuilla (käytti kuin karhu käpäliään) päällekäyjän pois kimpustaan ja käveli tilanteesta pois, onneksi nartun omistaja veikin hetikohta koiransa pois koko puistosta. Kita on nyt 14-kuinen uros ja rodultaan owczarek podhalanski.

Tuohon "autojen jahtaamiseen".

Meillä tytöt hyökkää autoa kohti, välillä jopa rähähtää hyökätessään. En tiedä voiko sitä kutsua jahtaamiseksi? Tätä hyökkäilyä tapahtuu vain lenkeillä, jotka alkaa kotipihasta. Eli silloin kun lenkkeillään ns "omalla reviirillä". Jos on nameja niin voi ehkä saada koirat istutettua ja olemaan hyökkäämättä, tai sitten ei. Mietin olenko itse aiheuttanut tämä kiristelemällä hihnaa autojen tullessa vastaan. Meillä on kapeat tiet, joten ehkä on tullut remmiä kiristeltyä auton lähestyessä. Elsahan opetti tämän tavan tehokkaasti Armille.

Juuri kotiutunut uros 9 kk, ei ainakaan vielä hyökkäile ja toivottavasti ei alakkaan. Oon kovasti yrittänyt varoa hihnan kiristelyä.

Palasin vanhaan aiheeseeni: autojen jahtaamiseen.
Kita täyttää ens viikolla kaksi vuotta ja sama meininki on kuin keväällä. En kylläkään tosiaankaan näe sitä oikein metsästämisenä, ehkä kuitenkin enemmän suojeluna. Kapeat ovat maantiet täälläkin ja nyt on lumivallejakin. Jos autoilija kiertää meidät nätisti niin eipä tuo ole moksiskaan, mutta sattui tuossa päivänä eräänä, että kesken matkan pysähdyin niistämään ja auto peräkärryineen melkein pyyhkäs lahkeitani niin Kita suuttui ja yritti käydä sen päälle. Laitan aina Kitan pientareen puolelle istumaan, jos puhelimeni soi tai niistän tms. Luulisin nimittäin, että jos se olisi metsästämistä niin eiköhän tuo jahtaisi lähestulkoon kaikkia autoja eikä vain satunnaisesti joskus joitakin...

Koirapuistoissa ei olla käyty aikoihin, näyttelyissä kuukausi sitten viimeksi. Samat leikkikaverit on kuin ennenkin, oman perheen kissa on rakkain eläinystävistä.

Meidän uusin harrastus on pulkan vetäminen. Voittajanäyttelyistä ostettiin nahkaiset länkivaljaat ja rottinkiaisa. Kita tykkää kovasti, on todella polleena työssään! Ei ole hankikantoa ollut lainkaan, niin parin kilsan maantie vetoja nyt on tehty. Aloitettiin ujosti klapien taloon tuonnilla ja sitten puolen kilsan vetoja lapsi kyydissä.
Kyllä on kivaa...