Koirat.com

Mun on pakko tulla nyt vähän avautumaan. Nuohosin KC:ta silloin alkukesästä etsien tietoa mäyräkoirista rotuna ja kaikenlaista kirjallisuuttakin tuli tosiaan selattua enkä VIELÄKÄÄN ymmärrä että mitä niin hirveää ja itsepäistä mäykyissä muka on? Tuntuu että joka tuutista sävy on aina vähintäänkin pikkaisen varoitteleva kun puhe kääntyy mäyräkoiraan. Ei pitäisi yleistää ja pelotella uusia harrastajia rodusta, vaan muistaa että koiratkin on yksilöitä ja iloita siitä että maastonakkiarmeija senkun kasvaa. Toki ymmärrän, että olisi mahdotonta saada minkäänlaista käsitystä jos kaikki lataisivat yksityiskohtaiset kokemuksensa rodusta, mutta miksi minusta sävy on aina vähän negatiivinen?

En tiedä mikä mongoloidi tuo oma pentu on, mutta toimii kun ihmisen mieli, kuuntelee, oppii nopeasti ja on hyvinkin mielyttämishaluinen. Sen kanssa ei ole ollut ongelman ongelmaa vaikka herään joka päivä odottaen että nytkö se sekoaa, nytkö se näyttää todellisen luonteensa :D mutta ei. Tuo koira on viilipytty enkä olisi parempaa pentua voinut saada.

^Porukoilla on aina ollu mäyräkoiria ja kyllä mä sanoisin, että niissä tiettyä itsepäisyyttä on. Jos mäykky ei taho, mäykky ei tee

Laitetaas porukoitten mäykkyvanhuksesta tänne muutamat kuvat Paappa ei oikein aina arvosta 10 vuotta nuoremman teinipojan hömpötyksiä Mutta hyvin jaksaa vielä mukana kulkea!

Mäyräkoiran kuuluukin olla itsepäinen, koska se on luolakoira. Hyvän luolakoiran pitää olla sitkeä ja periksiantamaton, jotta se saa painostettua mäyrän ulos luolasta. Mun mielestä itsepäisyys/itsenäisyys on vain toivottava ominaisuus mäyräkoiralle.

^ Niin, tiedän kyllä sen.

Hei osaako joku lyhytkarvan omistaja vinkata hyväksi havaittuja talviviittoja tai pukuja, kun tuo koiran malli aiheuttaa vähän päänvaivaa Vai oletteko tehneet itse/teetättäneet mittojen mukaan?

Juniorikuvia, Reino 4,5kk.

^^ Hurtalla on mallistossa mäykkymitoitettuja takkeja, itse olen suosinut niitä.

^^ Hurtalla on mallistossa mäykkymitoitettuja takkeja, itse olen suosinut niitä.

Moikka vaan kaikki.

Täältä ilmoittautuu 3kk ikäinen karkea herra. Toki omistaja hieman joutuu tässä auttamaan. No leikki sikseen. Tosiaan tuli hommattua ensimmäisenä pentuna mäyräkoira ja myötä- ja vastoinkäymisiä on ollut. Ihan vielä ei sisäsiistiksi ole opittu, mutta kyllä se tästä. Kyllä sen huomasi miten mukavaa on kun pentu häärää nurkissa. (aiemmin ollut kaksi aikuista koiraa allergiaperheestä "pelastettuna"). Nätisti herra on meille kotiutunut ja on oikein leikkisä. Vastoinkäymisinä on ollut lievä ruokahaluttomuus ja toinen alakulmahammas joka painaa kitalakeen. No ruokailuun saatiin uutta vauhtia lisäämällä kala koiran ruokailuun nappuloiden sekaan, ja siitähän herra vasta sekosikin ja nyt pari päivää jo ruoka uponnut nätisti. Ja sitten hammas, sitä ei itse huomattu vaan ensirokotusten yhteydessä lääkäri siitä mainitsi. Hoito-ohjeeksi saatiin sen tasainen vääntäminen. Ja tämän avulla hammas on jo viikossa tullut lähes oikealle kohdalleen. Huono puoli tässä on, että sormien pureminen saatiin ennen tämän hoidon aloitusta jo lähes kokonaan herralta pois, ja nyt kun sormi muutaman kerran oikein asetellaan suuhun, niin puruvimma on oikein kasvanut.

Tulipa pitkä kirjoitus pelkän esittäytymisen sijaan, mutta olisi mukava kuulla onko muilla ollut vastaavaa hammasongelmaa ja onko se "uusiutunut" hampaiden vaihtuessa, vai toivotaanko että uusi hammas kasvaa paremmin suuhun?

Heippa!
Täällä kirjoittelee 7-vuotta täyttävän mäyräkoiraherran omistaja.
Riisis tuossa sanoikin jo hyvin mäykyn itsepäisyydestä. Ja kyllä se minustakin on juuri niin että riippuu mistä roikkuu. Eihän mäyräkoiralla palveluskoiramaista miellyttämisen halua ole. Jos vaikkapa tokoa, tms. tahtoisi tavoitteellisesti harrastaa niin näppärämmin se kävisi jonkun muun rodun edustajan kanssa.

Sanoisin että tuntemani mäykyt ovat olleet varsin topakoita ja tirpakoita, tarpeen vaatiessa toimintavalmiita. Mutta järkevällä ja hallitulla tavalla, arvaamattomiksi en mäykkyjä sanoisi. Olen kuvitellut sen liittyvän tarvittaviin luolakoiraominaisuuksiin Ja voisin verrata vaikkapa siihen, että olisin todella ihmeissäni jos labradorinnoutaja näykkäisisi, kun taas mäykyn kohdalla se ei tuntuisi ollenkaan niin ihmeelliseltä.
Mutta onhan mäykkyjäkin moneen lähtöön. Enempi ja vähempi metsästyslinjaisia, jne.

Monilla mäykyillä myös vahtivietti aikuistumisen myötä nostaa päätään ja muutamia ylimääräisiä haukahduksia voi kuulua, ja ne haukut voivatkin sitten olla tiukassa

Onnea Väinömäykylle hyvästä rotuvalinnasta!

Meiltä löytyy 8,5 vuotias karkkariuros. Toi oli ruuan suhteen tosi nirso varmaankin noin 1-2-vuotiaaseen asti. Pentuna välillä jäi ruoka kuppiin. En sen kummemmin huolestunut. Ajattelin, että kyllä se sitten syö kun nälkä on. Ruoka annettiin ruoka-aikaan ja jos sitä ei syönyt, nostettiin se pois ja seuraavana ruoka-aikana uudelleen. Taisi välillä olla jopa parin päivän paastoja. Tällä hetkellä taas ruokailua joutuu säännöstelemään, kun ruokahalu olisi valtava. Ja muistan joskus kuulleeni, että koiran neljän päivän paasto vastaa ihmisen yhden päivän paastoa. En huolestuisi pienestä ruokahaluttomuudesta tässä vaiheessa, kun kerran on leikkisä ja muuten. Eri asia, jos olisi apea eikä mikään kiinnostaisi.

Meillä muistaakseni koiruus oppi sisäsiistiksi joskus 4-kuisena. Ja senkin jälkeen saattoi jokunen kakka olla lattialla pitkän yksinolon päätteeksi. Meilläkin alkoi aikas nopeasti sisäsiistiksi ryhtymisen jälkeen jalka nousta ulkona pissatessa. Joskus olen miettinytkin, että mitäs jos koira ei olisi ollut tuolloin sisäsiisti...olisikin nostanut sisälläkin jalkaa.

Olen tainnut jossain aikaisemmassa kirjoituksessani laittaakin, että koiran ollessa nuorempi kävin paikallisen mäyräkoirakerhon tapakoulutuksissa. Kouluttaja mainitsi jo silloin heti, että emme ole valinneet kaikkein helpointa rotua. Koira on sen verran itsepäinen ja itsenäinen eli miellyttämisenhalua ei löydy. Sen olen havainnut, että mäyräkoira ovat todella nopeita oppimaan asioita, kunhan löytyy oikea motivaattori...ja monelle se on ruoka, herkut. :) Oman koiran kanssa ei tarvinnut ihan hirveästi tankata istumista, makuullemenoa, luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Ja seuratessa ottaa katsekontaktinkin oikein mielellään. Eli kyllä mäykystä tottelevaisenkin saa suhteellisen helposti. Tiedän muutaman mäykyn, jonka kanssa on tokoiltu ja kivasti on mennyt. Mäykyllä tuota itsepäisyyttä ja itsenäisyyttä täytyykin löytyä. Kyseessä on kuitenkin metsästyskoira, jonka pitää pystyä toimimaan omatoimisesti metsällä, niin ajossa kuin luolalla. Luolassakin kun voi olla vastassa ärhäkkä mäyrä, jonka kanssa koiran on pystyttävä yksin toimimaan.

Meillä tuolla mäyriksellä ei pahemmin vahtimisviettiä ole. Se kyllä seuraa, mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei hauku. Kesälläkin talon takapihalla käyskentelee ja aidan toisella puolella menee ihmisiä ja koiria, tyytyväisenä vaan seurailee hiljaa ohikulkijoiden menoa hiljaa. Ainoat paikat kun haukkuu, on silloin, kun innostuu kunnolla leikkimään tai on metsästystouhuissa mm. ajossa ja silloin, kun haluaa päästettävän ulkoa sisälle. Muuten on aikas typpisuu. Koiran ollessa nuorempi, vähän pelkäsinkin, että haukkuuko toi koira edes ajohommissa, kun oli aina niin hiljaa.

Oho, tulipas taas tekstiä...

Laitetaanpas viestiä kuukauden hiljaiselon jälkeen. Nyt on täällä ruvennut sisäsiisteys edistymään ja hyvin harvoin kotoa löytää pissan, sekin 90% paperille tehtynä, loput 10% niin että etutassut ollut paperilla. Aamut on ollu vaikeimpia, eli ei tarvitse viikonloppuisinkaan nukkua pitkään ellei siivota halua :D Osaahan tuo otus olla ärsyttävä, välillä. Mutta suurimman osan ajasta ollaan todella hellyyttävä tapaus.

Viikonloppuna päästiin koirapuistoilemaan kun rokotukset on hoidettuna. Kavereita on alkanut ympäriltä löytymään ja muutama mäyräkoirakin on ollut lenkkikaverina.

Nyt on herralle alkanut hampaita tulemaan eli toisin sanoen lelut saa kyytiä. Välillä tosin myös allekirjoittaneen kädetkin.

metsässä ollaan liikuttu ja siellä viihdytään parhaiten, nytkin oltiin reilu tunti pyörimässä viereisessä pikku metsikössä. Rusakot on pariin otteeseen saaneet haukut lumiselta mäyräkoiralta, jolla metsästysvietti on alkanut nostamaan päätään.

Ollaan mietitty jonkinlaista koirakoulua herralle, että saataisiin siitä vielä enemmän yhteiskunta kelpoinen. Nyt siirrytäänkin iltalevolle, että ruoka maistuu kohta :D

Pitää yrittää kirjoitella hieman useammin.

Hei!
Täällä kirjoittelee kolmen kääpiöpinserin omistaja jolla on jo puolentoista vuoden ajan ollut ylitsepääsemätön mäyräkoira-kuume. Tilanteesta tekee ristiriitaisen se, että etiikkani taistelee kovasti mäyräkoiran ottamista vastaan. Erityisesti, kun ihastukseni kohde on pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira.

Kokemuksia rodusta, joskin sileäkarvaisista ja normaalin kokoisista mäyräkoirista löytyy vuosien ajalta. Muut ovat jääneet hieman vieraammiksi. Erityisen mielenkiinnon kohteena on juurikin tuo pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira (ja/tai) kääpiömäyräkoira.

Näistä haluaisin kuulla erityisesti luonteenpiirteistä, siitä kuinka koira toimii laumassa. Kuinka riistaviettisiä ne ovat, vai onko niistä todellasaatu jalostusvalinnoilla enemmän seurakoiramaisempia.

Nykyisen laumani kanssa liikumme paljon luonnossa, ja kun käyn marjastamassa on lauma aina mukana. Se pysyy hyvin silmänkantaman sisällä, eikä yksilöt irtoa kovinkaan kauas. Aluetta tutkiessaan ne pitävät hyvin yhteyttä ja asettuvat lopulta repun tai marjaämpärin viereen lepäämään ja tarkkailemaan ympäristöä. Haluaisinkin kuulla, että onnistuuko marjastaminen näin mäyriksen kanssa, vai joutuisiko sen pitämään kytkettynä koko ajan?

Lisäksi kovasti kiinnostaa miten mäyräkoira ja etenkin nuo pienemmät toimivat arjessa. Kuinka herkästi ne menevät, tai voivat mennä rikki? Voiko niiden antaa vapaasti hypätä sohvalle/
Sängylle, vai täytyykö se pyrkiä estämään kokonaan? Entä rappuset, pitäisikö koira kantaa aina niistä, vai saako se kulkea niissä vapaasti?

Meidän lauma on aika liikkuvainen. Kuinka paljon tuollaista pientä mäyräkoiraa uskaltaa ja voi liikuttaa? Juoksulenkeille kai voi ottaa mukaan, mutta mites polkupyöräily? Meillä vauhtina on ollut tuollainen kääpiöpinsereiden ravi ja silloinkin tuon hitaimman mukaan. Talvella pyöräilyn sijaan ollaan sitten potkukelkkailtu.

Turkkikin toki kiinnostaa. Millainen on tuollaisen pitkäkarvaisen mäyräkoiran turkinlaatu. Onko se ikäänkuin spanielimaista? Kuinka suuritöinen se on ja takkuuntuuko se helposti? Kun karva irtoaa onko se sellaista joka tarttuu joka paikkaan tiukasti kiinni?

Entäs sitten suupuoli? Onko näillä yleensä pysynyt hampaat hyvin suussa vanhoiksi asti? Klinikkaeläinhoitajana kun on päässyt liian monesti näkemään sen, miten joillain roduilla tuntuu hampaat tippuvan suusta jo ennen viidettä ikävuotta?

Puolentoista vuoden ajan olen yrittänyt vakuuttaa itseäni siitä, etten voisi mäyräkoiraa ottaa, koska olen aina pitänyt "peruskoiran" mallisista koirista. Nyt jotenkin vain tuntuu siltä, etten pääse
Yli tästä mäyräkoira asiasta.

Minkäänlaista kiirettä tässä koiran hankinnassa ei nyt vielä ole. Sillä haluaisin olla todella varma siitä, onko mäyräkoira meille sopiva koira ja ennenkaikkea siitä, olemmeko me mäyräkoiralle sopiva perhe ja lauma. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan kaikenlaisista kokemuksista ja näkökulmista, tätä asiaa koskien.

Kiitos jo etukäteen!

Facebookissa on Mäyräkoirat ryhmä, josta saat varmaan runsaasti vastauksia kysymyksiisi, kannattaa käydä tutustumassa.

^Jos henkilö kysyy täällä koirat.comissa jotain, niin eikö olisi ihan kohteliasta vastata niihin kysymyksiin täällä eikä pelkästään ohjata muualle palstalle?
Kaikki eivät välttämättä ole facebookissa ja vastauksista täällä voi olla hyötyä muillekin kiinnostuneille, ketkä kenties miettii ihan samoja kysymyksiä. Vastausten lisäksi voi toki linkittää sivustoja, mistä saa lisää tietoa :)

Sorry, kun nyt mokasin. En alkanut sepustaa omista kokemuksistani, kun minunulla sattuu olemaan normikokoisia karkkareita ja aloittaja oli nmenomaan kiinnostunut kaniini- tai kääpiökokoisista pitkäkarvaisista. Tässä keskustelussa on ollut aika hiljaista ja mäyräkoirat keskustelupalsta sekin on kuopattu vähäisen käytön takia.

Mutta alkupaeräiselle kysyjälle voisin sen verran vastata, että osa mäyräkoirista on irtipidettäviä ja osa ei. Riippuu sitten siitä minkälainen yksilö sattuu käteen ja toki siitä miten hyvin kouluttaa koiransa. Käsittääkseni pitkäkarvaisten turkki on helppohoitoinen, mutta siinäkin lienee yksilöllisiä eroja. Nämä ovat koiria siinä missä kaikki muutkin rodut, reippaita, liikkuvaisia ja yllätys yllätys rakenteestaan huolimata hyvinkin ketteriä. Pienempien kokomuunnosten luonteissa saattaa olla hajontaa näin olen ymmärtänyt, mutta fiksu koiranhankkija osannee tutustua pennun taustoihin etukäteen.

Zenadjan, laitoin yksäriä :)

Meillä 2 pk mäykkyä, ja osaomistuksessa 1 pk kääpiö ja 1 pk normi uros. Yksi humppatukista on nyt ilmoitettu viralliseen tokokokeeseen, saapa nähdä kuinka käy ;)

Päätin tulla vähän herättelemään ketjua, vieläkö täällä pyörii mäyräkoirien omistajia?

Meille kotiutuu kuukauden päästä karkeakarvainen uros enkä meinaa vieläkään ymmärtää miten pian se on! Kauheat suunnitelmat ois harrastuksien suhteen mielessä, mutta katsotaan nyt mihin sitten päädytään. Luolaharrastus mua on aina kiinnostanut, joten eiköhän me ainakin käydä koittamassa kun ikää on tarpeeksi että mitä koira tykkää.

Aiemmin meillä oli lyhytkarvainen uros joka oli kyllä aivan mahtava tapaus. Jos tällä mäykyllä on ees puolet sen luonteesta, niin laittaa kyllä nää sohvaperunalabbikset järjestykseen.

Itselle on tulossa marraskuun lopun aikoihin lk kääpiömäyräkoira uros ja olisi kiva jutella saman henkisten kanssa. Kovin on hiljaisenoloinen palsta...
Missä kaikki mäykkyjen omistajat nykyään on?

Haaveilen vieläkin sen täydellisen punaisen riistaviettisen lk mäykyn omistamisesta. Aina on sellaiselle paikka jos sen löydän, mutta ei oo vastaan viel tullut, ehkä joku päivä!



Vanhemmilla porskuttaa vieläkin toukokuussa 13 täyttävä kk mäykky. Mitään ongelmia ei oo terveydellisesti, ihana oma hassu itsensä. Yhden neljän laumalaisen lopettamisen myötä viime vuonna huomasi sellasen muutoksen, että tavallaan iski se vanhuus samointein. Nukkuu syviä pitkiä pätkiä eikä herää enää jääkaapin oven aukaisuun taikka uloskaan aina jaksa + öisin tuppaa sisälle välillä tarpeitaan tekemään, mutta uuden pennun myötä alkoi olemaan taas skarpimpi - pitäähän sitä nulikkaa komentaa kuitenkin. Pari pientä rasvapattia tai kasvainta tullut, mutta eivät vaivaa tai kipuile.

LK:ssa ja KK:ssa (normikoot ainaki) on ihan hirveet luonne-erot, ainakin omakohtaisen kokemuksen mukaan kun näitten mettämäyristen kanssa pyöriny, mutta ei se mäyräkoiran itepäisyys oo miun mielestä ihan tuulesta temmattu. KK on mun mielestä paljon seurakoiramaisempi ja helpommin motivoitavissa sekä löytyy halua tehdäkin jotain nakkinsa eteen, vaikka tääkin tappaisi supit ihan sen sileän tien jos vielä luolille uskaltaisi laskea. Muita koiria kohtaan utelias ja kiinnostunut eikä ole niin semmosta ison koiran egoa pienessä kropassa, vaikka välillä aika luupiä tuntuukin olevan omien laumalaisten kanssa. Mutta LK.. ne on kyllä niin jääräpäitä että. Ihan eri kaliiberia kuin KK. Paljon, paljon paljon enepi itsenäisempiä kuin muut mäykyt ja sitä kautta itepäisempiäkin. Miellyttämishalua ei juurikaan ole, mutta ruokakaapilla on kyllä aina kyttäämässä. Temppuja vaan ei esittele nakkia saadakseen vaan odottaa, että hälle se annetaan ilman kerjäämistä. Se missä KK:ta kiinnosti temppujen opettelu, LK ei oikeasti laittant tikkua ristiin. LK:lla oli myös vahtiviettiä ja kun perhe oli poissa kotoa, sisälle ei oikeasti ollu kellekään asiaa. Sama juttu auton kanssa. KK:lla on jonkinlainen itsesuojeluvaisto, LK olisi ampaissut suoraan karhunkin päälle.

Nykytilannetta en sit tiiä luonteen puolesta, mutta ainakin sen huolestuttavan homman olen mäykyissäkin huomannut, että hinnat nousee ja näyttelymeriitit kanssa, mutta riistavietti alkaa pikkuhiljaa kadota etkä enää juurikaan löydä mettämäyriskasvattajia kuin muutaman.

// voi olla siis, että kun näitte mettäkoirina olevien mäyristen kanssa pyörinyt pääosin, että sieltä tulee se kovapäivyys ja kun nämäkin alkaa olla jo seurakoiramaisempia myös luonne heltyy sitä mukaan ja ehkä sitä kautta se kuuluisa mäykyn itsepäisyyskin alkaa kadota?