Koirat.com

Aivan ihana Nemo! Varsinkin tuo viiminen kuva, niin viaton ilme.

Halla, luin jo aijemmin viestisi, en näköjään ole kirjoittanut.. Minäkin olin aikoinaan hyvin huono koiranomistaja, muut jutut taisi minuakin kiinnostaa enemmän koirani ollessa nuori. Vasta koirani ollessa nyt vanhempi, olen tosissaan alkanut tehdä töitä sen kanssa, liityttiin eräänlaiseen tottelevaisuus-ryhmään saadaksemme ongelmat pois, tai ainakin parempaan päin. Mitään en pahemmin tehnyt tuon koiran kanssa, itsenikin ollessa nuori, muuta kuin pakolliset lenkkeilyt. Nyt kiinnostaa aloittaa harrastuksiakin, olen treenaillut koirani kanssa kaikenlaista, pidän sille enemmän seuraa ja näin. Koirasta todella on paljon iloa! Kirjoitin tämän nyt jakaakseni samankaltaisia kokemuksia. Hienoa, että sinulla menee nyt paremmin koirasi kanssa.

miranja, tolleri voisi ehkä ollakin teille sopiva rotu! Tollerit ovat hyviä harrastuskavereita, sopii kyllä melkein kaikkeen, niin kuin teilläkin on paljon mielessä.
Metsästyksestä ei valitettavasti ole kokemusta. Mutta metsästyskoira kun teillä jo on, niin on ehkä pieni käsitys sitten tollereista, mm niiden metsästysvietistä.

Ja tsemppejä Minnawille kasvavan pennun kanssa, haastavaa näiden kanssa saattaa välillä olla, pitkää pinnaa siis!

nippi, miten teillä menee Mimmin ja bretonin kanssa? On harmillista jos on ongelmia omien koirien välillä..

Meillä alkaa Nempan kanssa ensi viikolla Hienosti Hihnassa-kurssi! No enemmänhän se on emännän kouluttamista siellä itse kurssilla, mutta tuleepa siinä pennullekin taas uusia kokemuksia.

Toissapäivänä oltiin harjussa lenkillä ja Nemppa oli vapaana, kaverin koiran kanssa siinä mennä tössöttivät. Kuulin helikopterin äänen, mutta se tuntui tulevan aika kaukaa, joten en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Yhtäkkiä se helikopteri olikin päällämme ja lensi todella matalalla, joten meteli oli aikamoinen. Helikopteri tuli harjun toiselta puolelta, joten siksi kuulosti tulevan niin kaukaa. Vilkaisin pentua että miten se meteliin reagoi. Pikkuherra pysähtyi noin 5m päähän minusta ja tuijotti taivaalle. Heti perään katsoi minuun, ja kun jatkoin itse kävelyä eteenpäin niin Nemo siirtyi hieman lähemmäksi minua ja tepsutteli eteenpäin. Oli kiva huomata ettei kova meteli säikäyttänyt pentua.
Toistaiseksi ei ole vastaantullut sellaista meteliä tai ääntä, joka pentua säikäyttäisi. Jollei sitten oteta huomioon niitä sen hööpö-kohtauksia, joskus myöhään illalla herra saattaa olla näkevinään jotain jossain ja sitten onkin muka ihan kauhean kamalaa ja pitää kääntyä heti kotia kohti.

Mitäs muille tollereille ja tollereiden ihmisille kuuluu? Mitä suunnitelmia kesäksi?

Heippa taas pitkästä aikaa kaikki tolleristit! NtiCn innoittamana ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia täältä suunnalta. Meillä oli neidillä leikkaus viikko sitten, ja siitä tällä hetkellä toivumme tekemällä lyhyitä lenkkejä ja olemalla rauhallisesti (erittäin vaikeaa tuon kanssa). Viikon päästä pääsemme taas tokoilemaan pienen lepotauon jälkeen, onneksi vihdoin :)

Keäsuunnitelmia meillä on sellaista, että ainakin itse olen ajatellut illat käyttää aika tiiviisti pennun kanssa treenaten ja lenkkeillen ja puuhaten, kun ei tarvitse opiskeluasioitakaan ajatella, töitä vain. Lisäksi olemme menossa tollerileirille kesäkuun alussa ja pariin pentunäyttelyyn ajattelin ilmoittautua heinäkuuksi, kun tuo vielä juuri pääsee niihinkin :) Lisäksi olisi kiva, jos kesällä saisi treenattua tokoa sen verran, että syksyllä pääsisi ehkä kisaamaan, jos omistaja vaan uskaltaa :)

Mitäs muille kuuluu, ja millaisia kesäsuunnitelmia? Onko muita tollerileirille tulikoita?

Nanaki, hyvin menee! Nykyään ei enää ole mitään ongelmia yhteiselon suhteen, jee
Kyllä Mimmi tottui toiseen, aikaa se vaan otti. Kun on ollut 4 ½ v ainoa koira niin onhan se uutta ja ihmeellistä kun joku "tunkee laumaan".

Nyt kun Herneellä (bretoni) on juoksut, niin Mimmi on kokoajan sen peräpäätä nuolemassa kun se raukka ei vielä ite hallitse siisteyttä
Tässä meijän ystävykset: (kuva on vähän huono)



Eli samassa pedissä nukutaan

Vinkkinä teille, jotka mietitte tollerin aktivointia:
Kehitin yks ilta hyvän ja pitkäkestosen aktivointilelun kalutusta ydinluusta(? semmonen missä on läpireikä). Tungin toisesta päästä paahtoleivän kanttipalasta sen kokosen palan, että se menee parin sentin syvyyteen ja "tukkii" sen pään. Eli siis aika tiiviisti. Toisesta päästä tungin pari ihan ruokanappulaa ja taas leivänpalan perään. Eli siis ne nappulat jää sinne leipäpalojen väliin sen putken keskelle.
Meinas tollerin kärsivällisyys pettää kun ne palat oli niin syvällä ettei kielikään oikeen ylttänyt
Mutta pitkäks aikaa oli hyvää puuhaa!

^Hienoa että menee hienosti! Suloinen kuva kaveruksista.

Meillä ei ole sen kummempia kesäsuunnitelmia. Odotellaan tuon agilityn alkeiskurssin alkavan, lie alkaako vielä kesällä.. Tollershowhun olisi kiva päästä elokuussa, pitää vain huijata joku mukaan. Mutta niin, nautitaan alkavasta kesästä, kumpa olisi paljon hyviä ilmoja. Käydään tietty välillä mökillä uimassakin.

Tuossa Sora jo uimaan pääsiskin oikein kunnolla, kun oltiin isäni kanssa veneilemässä. Sora se vain nauttii tuosta uimisesta! Kunnon vesipeto.

Kuvakin Sorasta, hieman heikkolaatuinen, kun on sisällä otettu..


edit// vaihdoin kuvan.

^Onpa Sora nätti! Ihana toi valkonen väri naamassa

Nyt on pakko tulla hehkuttamaan, olen nimittäin ottanut itseäni niskasta kiinni vastaantulevien koirien ohittamisissa

Ennen Mimmi rupes vinkumaan ja haukkumaan jo koiran ollessa kaukana.
Ollaan ennenkin harjoiteltu tätä toisten koirien huomioimattomuutta aika satunnaisesti, mutta nyt perjantaina päätin, että perkule sentään, nyt se loppuu. Nyt viikonloppu ollaan menty namipalat mukana lenkeillä, ja tilanne on parantunu huomattavasti jo parissa päivässä!
Ihme on tapahtunut

Olen ottanut muutenkin "ohjat" enemmän käsiini, ulos lähtiessä rappuun mennään ihmisen jälkeen luvan kanssa, portaissa mennään ehdottomasti ihmisen takana ja ulko-ovellakin avonaisen oven edessä odotetaan nätisti.

Ja heti kun tulee toinen koira näköpiiriin ja Mimmi huomaa sen, aloitetaan huomion kiinnitys minuun. Mimmi tykkää kauheesti pienistä puuhahetkistä, joten säästän ne koirakohtaamisiin.
Ja se puuhahetki on jotain "istu-maahan-odota-tänne-seuraa-palkka-maahan-palkka-istu-seuraa-odota-palkka" jnejne.
Eli mielenkiinto pysyy yllä, kun nameja saa epäsäännöllisin välein. Eli kuola valuu eikä siihen toiseen koiraan viitisitä kiinnittää huomiota

Tosin vielä ollaan melko kaukana toisista koirista, mutta pikkuhiljaa

Ennen vältin kaikin keinoin toisia koiria ja käännyin/ hyppäsin puskaan yms heti kun näin jonkun hauvan jossain

Tänä viikonloppuna on ollut ihan päinvastoin, oikein odotan että tulisi toisia koiria näköpiiriin, ja tuleehan niitä, päästään oikein kunnolla harjoittelemaan, jee.

Mimmi selvästi katsoo myös mun "reaktioita" tilanteissa, mulla onkin ollut nyt semmonen "mennään eikä meinata"-asenne, joten sekin varmaan helpottaa.

Nyt kuitenki alkaa menemään huonosti kun tulin hehkuttamaan

Me tosiaan myös opetellaan tuota koirien ohittamista nätisti. Namit otin minäkin lenkeille mukaan, sekä nyt yritän olla johdonmukaisempi lenkeillä (ennen kun mentiin hällä väliä mitä Sora tekee -asenteella). Käskytän tarpeeksi tiukasti ja palkitsen tietenkin heti, kun toinen koira on nätisti ohitettu. Koirakoulussa sain inspiraation, pakko todella saada tuo riekkuminen koiria ohittaessa loppumaan. Ja paremmin jo menee. Itsekin jonkin verran odotan niitä koiria tulevan, että voidaan harjoitella.
Tsemppejä nippi tähän ongelmaan! Ehkä se siitä lähtee rullaamaan meillä kummallakin, pikkuhiljaa.

nippi kirjoitti:

Nyt kuitenki alkaa menemään huonosti kun tulin hehkuttamaan

Hah, näin se tuntuu aina olevan.

Ja kiitos Sora-kehuista. Nätti koira se on minustakin.

remuelvis kirjoitti:

Käännyn nyt kokemattoma teidän kokeneenpien puoleen kun olen alkanut epäilemään tuota meidän varatun tolleriuroksen alkuperää... Ensinnäkin pentuja ei ole rekisteröity, sillä isä ei ole vielä kaksivuotias. Miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa, voihan pennun rekisteröidä myöhemmin? Molemmat vanhemmat ovat reikisteröityjä. Lisäksi hämäsi myös yhden pennun väri, sillä oli muutamia mustia laikkuja kehossaan. Emä on väriltään hyvin tumma, myös sen kirsu on musta, onko tämä hyväksyttyä novascotiannoutajilla?

Koira ei ole tulossa näyttelykäyttöön, mutta harrastaisin mielelläni sen kanssa esimerkiksi agilityä, onko rekisteröimättömyys este??

Auttakaa tietämätöntä :)

Jos kyse on tästä kasvattajasta ja pentueesta, niin kannattaa ennen ostopäätöstä lukaista seuraavat lehtiartikkelit naps ja naps .

Rotukoiran rekisteröimättömyyteen on aina syy ja yleensä tämä syy ei kestä päivänvaloa, joten kannattaa oikeasti miettiä onko muutaman sadan euron säästö sen arvoinen.

Anteeksi kun tuppaudun vääränrotuisen edustajana, mutta siis tuo ^ asia on jo selvitetty. Lisää siitä voi lukea tuolta pentu tulee taloon osiosta.

Nemo on keksinyt kissan hiekkalaatikon... Pitänee hommata vessan oveen pieni haka, jolla saa oven jätettyä sen verran raolleen että kissa mahtuu, mutta koira ei!

Hihna-kurssi suoritettu, saatiin kovasti kehuja siitä kuinka noin pieni jaksoi niin hyvin keskittyä harjoitusten ajan. No mitäpä sitä ei nuorimies tekisi kalkkunanakkien eteen!

Mökillä ollaan oltu tooosi paljon koiruuksien kanssa, ja Nemo on muutaman kerran tippunut laiturilta järveen kun on koittanut häseltää uimassa olevan Vilman perään. Vielä kun se hoksaisi mennä sieltä rannan kautta ja vaan rohkeasti kahlata vähän pidemmälle.. Noh, kaikki aikanaan.

Mites teillä muilla tollerit kestää kuumuutta? Oon huomannut että sekä Vilma että toi meidän poitsu on molemmat tosi lämpöherkkiä, näillä helteillä ollaan aika rauhallista poikaa, paitsi sitten illalla kun viilenee ja pääsee metsään riekkumaan vapaana niin sitten jaksaa taas.

On ollut todella kiva huomata että avokin on alkanut touhuamaan Nemon kanssa. Vaikka sillon kun koira tuli oltiin hyvin jyrkkiä siitä että mitään ylimääräisiä hän ei tee koiran kanssa. Nykyisin ne jo käy yhdessä metsä-lenkeillä niinä päivinä kun avo pääsee aikaisemmin töistä kun minä. Ihanaa kun omat rakkaat pojat tulee toimeen!

^Kiva lukea Nemon kuulumisia!

Kuumuus ei haittaa meidän poikaa! Pitkille lenkeille se on aina valmis, olisi minkälainen sää tahansa. Eli hyvin kestetään näillä helleilmoilla (tai no emännästä en olisi aina niin varma..).

Pitäisi meidänkin tuonne äidin mökille päästä useammin tässä kesällä, saisi Sora uida, kun se niin rakastaa uimista. Harmi kun ei oikein ole hyviä uittopaikkoja tässä meidän lähellä..

Haa, eilen pääsi Sora uimaan! Tuossa noin seitsemän kilsan päässä on ihan pienen pieni lutakko, koirille siis oikein tarkoitettu. Kävellen sinne ei jaksaisi mennä, eilen oltiin isän autolla liikenteessä, kun isä oli käymässä meillä.
Oi, kuinka Sora niiiiin tykkäsi. Se olisi jaksanut uida ja noutaa keppiä varmaan maailman tappiin asti. Ei se olisi millään halunnut sieltä lopulta pois lähteä.

Höh, meiltä jääkin sitten Tollershow tänä vuonna väliin.. On niin huono paikka ja aika sille. Toivotaan, että ensi vuonna pääsisi!

Pian olisikin Soran synttärit!

Meillä tosiaan jäi nyt suuret harrastussuunnitelmat suunnitelmatasolle, kun tuli Ellille ikävä diagnoosi eläinlääkäriltä. Huomasin kesäkuun alussa eräänä iltana sen nisien seuduilla ihon selkeää punoitusta. Seuraavana aamuna oli iho muuttunut jo violetiksi. Näytti tosiaan ihan siltä, kuin joku olis sen mustelmille hakannut, mitä tietenkään ei ollut käynyt. Koira ei ollut muuten mitenkään kipeän oloinen eikä iho näyttänyt yhtään kutisevankaan. Soitin siis eläinlääkärille, ja saatiin seuraavaksi päiväksi aika.

Eläinlääkäri sitten katsoi ihoa, totesi ihon olevan pahasti tulehtunut ja antoi sitten 30 päivän mittaisen antibioottikuurin. Eläinlääkäri epäili ihon menneen niin pahaksi sen vuoksi, että koira olisi sitä nuollut tai muuten raaputtanut. Sitä hieman ihmettelimme, sillä emme olleet huomanneet koiran kertaakaan nuolevan tai rapsuttavan tätä tulehduskohtaa. Ihmettely jäi kuitenkin sitten siihen, sillä emmehän me äidin kanssa kumpikaan mitään asiantuntijoita ole. Koiran imusolmukkeiden huomasimme myös olevan hieman turvoksissa, mutta ajattelimme, että se liittyi tulehdukseen.

Reilun kahden viikon antibioottien syönnin jälkeen mitään parannusta ei ollut tapahtunut vaan pikemminkin päinvastoin. Huomasin kaulan sekä etu- ja takajalkojen viereisten imusolmukkeiden olevan nyt ihan kunnolla turvoksissa, ja ihon punoittavan karvan alta myös niiden luota. Myös silmien ympärykset punoittivat. Totta kai siis imusolmukkeita oli kokeiltu ja ihoa tarkkailtu koko ajan, mutta nyt päätin soittaa eläinlääkärille uudelleen. Aika saatiin jälleen seuraavaksi päiväksi.

Eläinlääkäri tarkisti imusolmukkeet ja muutkin koiran oireet ja totesi, että koiralla on leukemia. Ei kuulemma ole olemassa mitään muuta sairautta, jossa kaikki imusolmukkeet turpoaisivat. Hoitokeinoa ei siis ole, ja elinaikaa eläinlääkäri antoi maksimissaan puoli vuotta. Ei ole kuulemma kivulias tauti, väsyttävä vain, ja jossain vaiheessa alkaa mennä ruokahalu, kun suolen ympärillä olevat imusolmukkeet turpoavat niin, että ruoansulatus hankaloituu. Väsymyksen olen kyllä huomannut jo vähän aikaa sitten, mutta ajattelin sen johtuvan vain koiran huonosta kunnosta ja ikääntymisestä. Kyllähän minä tiesin, ettei se mikään nuori koira ole, mutta silti surettaa luonnollisesti ihan hirveästi. Jotenkin vaan olin aina ajatellut, että Elli elää varmaan ainakin 15 vuotta, kun se on aina ollut niin energinen ja innokas. Pahimmasta surusta on nyt vähän päästy yli, ja pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä kuukausista...

Noin muuten koira on vielä ihan iloinen ja reipas, mitä nyt tietysti väsähtää vähän nopeammin. Eiköhän tässä vielä ehditä nauttia kesästä, uimisesta ja pöydän alle putoavista makkarankuorista.

Moi. Olisin novascoteista kiinnostunut, mutta tuttavapiiristä ei löydy yhtään jolla olisi tästä rodusta kokemusta. Joten, ovatko scotit kovin herkkähaukkuisia, sopivatko kerros- tai rivitaloon? Entä ovatko sopivia nuoren ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Kiitos jos joku jaksaa vastailla (:

Halla, voi ei, olen kovin pahoillani näistä huonoista uutisista. Yrittäkää tosiaan nauttia tästä kesästä. Se on niin surullista, kun lemmikin aika on lähteä liian aikaisin. Valitettavasti on näitä kurjia sairauksia. Tsemppiä sinne teille!

Juliina, lueskelin myös tuota sinun rotukysely-ketjua. Noista sinun tänne laittamistasi kysymyksistä, novascotiannoutajat ovat hiljaisia koiria, joten siksi sopivat kerros- ja rivitaloon. Ensimmäiseksi koiraksi näitähän ei suositella, varsinkaan kovin nuorelle. Itse otin nuorena tollerin, onneksi tämä minun yksilö on ollut todella helppo koira. Olisiko vanhempasi kuinka mukana koiran koulutuksessa?
Sitten tuolta sinun rotukyselystä, metsästysviettiä näillä on, sitähän et halunnut. On kyllä hallittavissa. Eivätkä ole yhtään miellyttämishaluisia, vaan kovin itsepäisiä. Ja jokseenkin itsenäisiä, ei siis niin seurallisia kun vertaa moniin muihin rotuihin. Turkki näillä on helppohoitoinen, mutta niitä karvoja siltikin näkyy joka paikassa, karvanlähtöaikana varsinkin. Harrastustoiveita sinulla myös oli, no tollereiden kanssa voi harrastaa mitä vain, ja on ehdottomasti hyväkin, että niiden kanssa harrastaa.

Kiitos vastauksestasi, Nanaki! Koiran koulutus ynm on pääasiassa minun vastuullani, mutta jos karkaa niin sanotusti käsistä, niin vanhempani siinä tapauksessa puuttuisivat asiaan. Onko huono? (:

Täältäkin löytyy kaksi tollerinarttua!
Elli 5v. ja Cara 12vko 5pvä. Cara on siis Ellin pentu, joka jäi sitten meille kotiin toiseksi vuhkuksi.

Heipsan nunnu´! Kiva kun löysit tiesi tänne.

Juliina kirjoitti:

Koiran koulutus ynm on pääasiassa minun vastuullani, mutta jos karkaa niin sanotusti käsistä, niin vanhempani siinä tapauksessa puuttuisivat asiaan. Onko huono? (:

Mitä tarkoitat tällä?

Heipsan! Haluaisin kysellä kaikenlaista tollereista. Olen hankkimassa tolleria ja tiedän kyllä minkälainen rotu se on. Perusjuttuja kyselisin kuitenkin.
1. Miltä kasvattajalta/kennelistä hankitte oman tollerinne? Voiko jotakin suositella (yksärillä viestiä)
2. Minkälaista ruokavaliota käytätte koirallanne? Mitä teidän tollerit syö, mitä ja milloin ?
3. Mitä kaikkea aktiivijuttuja/leluja olette hankkineet? (Tollerithan tarvitsevat tekemistä )

Siinä ne suurinpiirtein olivatkin, mutta kertokaa muutakin harrasteita ja juttuja yms yms mitä olette novascotiannoutajan kanssa puuhanneet.