Koirat.com

Yllä olevalle kuukausi sitten kyselleelle pari ajatusta: Mittelspitz on tosiaan vahtikoira. Se ei siis ole alunperin seurakoira, vaan sen tehtävä on ollut (ja paikoitellen on edelleen) ilmoittaa vieraista tontilla/sen läheisyydessä äänekkäällä haukulla. Haukkuminen on ollut toivottua ja jalostettu eteenpäin. Mittelin ei ole tarkoitus ollu turhanhaukkuja, mutta kannattaa pitää mielessä että mittelin mielestä esim tontin ohi kävelevät epäilyttävät ihmiset/koirat/kirkuvat lapset voivat olla todellinen uhka. En tunne montaa mitteliä joka EI haukkuisi epäilyttäviä ohikulkijoita, tai aidan takana olevia naapureita. Omani vahtii pihaa ja ilmoittaa juurikin tuollaiset hivenenkin normaalista poikkeavat asiat. Se on sille sallittua. Sisällä se saa haukkua koputuksen, ovikellon, mutta ei muuta. Lenkillä ei saa haukkua mitään. Nämä on kaikki sääntöjä jotka olet itse sille luonut, ilman niistä mustavalkoisesti kiinni pitämistä se kyllä huutaisi joka ikisen äänen ihan kaikkialla. Kodin ulkopuolella se on täysin hiljainen, koska siellä sen ei tarvitse vahtia.

Yksilöerot ovat toki suuret, mutta pääsääntöisesti sanoisin että täysin hiljainen mitteli on liki mahdottomuus saada aikaan (ilman jotain tosi kyseenalaisia koulutusmenetelmiä). Jos ottaa haukulla ilmoittavan vahtikoiran, kannattaa miettiä onko valmis vetämään selkeät rajat pennusta asti, ja ehkä myös kestämään joidenkin asioiden haukkumista siitä huolimatta. :)

Muuten meille kuuluu hyvää, mittelikakara on kasvanut teinikoiraksi, ja aloittanut agilityssä kisaamisen. Ekat koiratanssikisat on kuukauden päästä. Kleini kisailee normaaliin tapaan ja pitää jöötä teinisiskolleen. :D

MariSJR kirjoitti:

Hei! Onko täällä mitteleiden omistajia?
Kovasti on harkinnassa mitteli perheen jatkeeksi, mutta se haukunta?! Onko se ihan aikuisten oikeasti kuinka mahdotonta? Yksilöissä toki eroja, mutta jos erittäin määrätietoisesti ja tiukalle koulutuksella pyrkii haukkumiseen puuttumaan, saako mittelistä ikinä millään tasolla suht hiljaista. Asiasta saa haukkua kerran js ihan viimeistään käskystä sen täytyy loppua, onko tämä täysin mahdoton yhtälö mittelin kanssa?
Onko kellään japsista kokemusta samasta asiasta?
Entä mitteleiden eroahdistus? Esiintyykö teidän koirilla tätä? Onko kovinkin yleistä? Muuten olisi perheeseemme täydellinen rotu, mutten voi sietää turhanpäiväistä louskutusta!

Mulla on sekä mitteli että kleini. Aikalailla voisin komppailla Remya ylempänä, eli samantyyppisiä louskuttajia munkin koirat luonnostaan olisivat. Ne molemmat hiljenevät sisällä käskystä (tai viimeistään toisesta napakammasta käskystä), mutta kynnys suun avaamiseen on aika pieni kieltämättä. Me ollaan asuttu koirieni kanssa aina kerrostalossa (nyt vilkkaassa luhtitalohenkisessä ratkaisussa), eikä tässä sen kummemmin mitään ongelmia haukkumisen suhteen ole, kun haukkua esiintyy yleensä vain ovikellon soidessa tai silloin, kun koirat tuijottelevat ohikulkijoita ikkunasta (tämä ei ole suinkaan sallittua, mutta nuorempi varsinkin harrastaa tätä joskus kun en ole vahtimassa).

Jos nyt rehellisiä kuitenkin ollaan, niin kyllä mua toisinaan nyppii se, kun pystykorvilla se hiljaa oleminen on välillä aika vaikeaa, ihan siis muuallakin kuin sisällä. Hiljaa olemisen eteen joutuu kuitenkin näkemään aika paljon vaivaa. Mulla on myös ei-niin-haukkuherkkä snautseri, ja olen huomannut, kuinka paljon mukavampi koira se on arjessa jo ihan senkin takia, että se ei reagoi kaikkiin asioihin haukkumalla tai muuten vaan mölisemällä. Varsinkin mun mitteli räksyttäisi innostuessaan, turhautuessaan ja jännittäessään. Kleini sen sijaan on luonnostaan hieman hiljaisempi, mutta se haukkuu taas herkästi aina leikkiessään.
Mutta siis, kyllä mittelin todennäköisesti ihan kelvoksi kerrostalokoiraksi saa koulutettua, kun näkee vaivaa. Täysin hiljaista siitä tuskin saa.

Mun vanhemmilla taas on japsi omakotitalossa. Käsittääkseni niiden pitäisi olla hieman hiljaisempia, mutta enpä mene sanomaan pitääkö paikkansa, kun tunnen tosiaan vain tuon yhden rodun edustajan kunnolla. Se vahtii omakotitalossa haukkumalla aika paljonkin, eikä lopeta käskystä yhtä herkästi kuin omat saksalaiseni. Luulen kuitenkin, että tässä tapauksessa koulutteluhommat on jäänyt vähän puolitiehen.

Mun kleinillä oli nuorena poikana eroahdistusta, mutta haitari ruvella kouluttamalla sain siitä oikein kelvon yksinolijan. Mittelillä ei koskaan ole varsinaisesti ollut eroahdistusta, mutta se ei pidä yksinolosta selkeästikään _yhtään_. Yksinolo kuitenkin kuuluu melkein jokaiseen arkipäivään, ja näin ollen mittelikin kestää yksinolot hiljaa ja ahdistumatta. Mitteli on muutenkin tosi perskärpänen mammanpoika, se ei ole lainkaan itsenäinen.

Muuten saksanpystykorvat ovat oikein rakastettavia ja valloittavia tyyppejä, mutta jos mä niistä jotain saisin muuttaa, niin haukkuherkkyyttä säätäisin vähän vähäisemmäksi ja toivoisin ripauksen enemmän itsenäisyyttä kuin mitä esimerkiksi mun mittelissä on.