Koirat.com

Meillä tuohon haukkumiseen auttaa milloin mikäkin... Itsehän opetin koiran haukkumaan käskystä ja tätä kautta hiljenemään käskystä. Tossa välissä oli tietenkin vaihe, et piti haukkua kaikelle, jos vaikka heruis karkkeja :D
Kun ollaan Moonan kanssa omassa pihassa, sallin sen haukahtavan muutaman kerran "ilmoitusluontoisesti" ohikulkijalle, tähänhän sen vaistot ohjaakin. Koira hiljenee ihan vaan "riittää" sanasta :D alkuun vein sen huomion pois ohikulkijasta pallolla. Voi olla, et mun ajatusmaailma on ihan pimee kun ajattelen, et pystiksen pitää saada ilmoittaa vieraista
Lenkeillä auttoi koiran istuttaminen tien poskeen kun tuli vastaantulija. Tällöin myös katsekontakti oltava. Nykyään lenkeillä Moona töpöttelee vierellä ja jos tulee vastaantulija, niin se jatkaa töpöttelyä ja katsoo samalla mua silmiin välillä sillä meinaa lähtee homma lapasesta, jonka huomaa hihnan kiristymisestä, silloin vaan istutan sen jälleen tien viereen.

Tästä tulikin mieleen, ollaan pari kuukautta ohiteltu väkee ilman ulinaa! hyvä Moona, melkein kaks vee

Onko täällä ollut puhetta koiran ruokinnasta? Mietiskelin että löytyisköhän täältä mitteleitä, kleinejä tai pommeja jotka barffaa? Meillä on 11-viikkoinen kleinipoika Edi, ja omistaja on kovasti kiinnostunut raakaruokinnasta… :)

^ Ettäs osaa olla söpöliini
Jos tähän rotukeskusteluun ei eksy barffaajia, niin ruokintapalstalta löytyy pitkä keskustelu >>
juttu löytyy tästä linkistä

Tuota keskustelua olenkin lueskellut, mietiskelin vaan että ois kiva kuulla kokemuksia tälläsistä pikkupystykorva barffaajista Ja joo hän on kyllä melkonen hurmuri ja käsittämätön energiapakkaus! Alan kokoajan ymmärtää paremmin sitä "iso koira pienessä paketissa" sanontaa mitä olen näistä kuullut…

Meillä 1,5v mittelinarttu syö pääosin raakaa. Ekat puoli vuotta pentu söi about 50-50 raakaa ja nappulaa (koska stressasin etten osaa antaa tarpeeksi monipuolista että kaikki vitamiinit yms. tulee saatua), mutta nyt nappulaa menee enää ehkä n. 10% ruokavaliosta - lähinnä reissuilla ja koulutusnamina. Meillä syödään jauhettuna sikaa, nautaa ja lohta sekä kokonaisia kanan siipiä. Lihaa menee päivässä about 100-150g + koulutusnamit, koira painaa 6kg ja on nyt ihan hyvässä kunnossa (vielä vähän aikaa sitten oli aikamoinen honkkeli mutta nyt on sopiva).

Possun/poron/hirven luita syödään ajanvietteeksi. Extrana menee muutamia kertoja viikossa kananmunaa, päivittäin Nutrolin-öljyä. Satunnaisesti tulee ostettua jotain muuta, esim. kivipiiraa, maksaa tai sydämiä. Liian turhantarkkaa meidän barffaus ei ole, mutta hengissä koira näyttää olevan ja voi tosi hyvin. Kakkaa tulee 1-2x päivässä pienet kikkareet. Mikään liha ei ole aiheuttanut oireita, kaikki on maistunut hyvin.

Itsellä vähän sama juttu, että stressaan saako se pentu kaiken tarvitsemansa. Itse olen syöttänyt mushin vaistoa ja muita lihasekotuksia sekä ankan kaulaa ja broilerin siipiä, tekis kovasti mieli siirtyä täysin raakaan kun näkee miten se tykkää. Eikä oo kyllä maha mennyt sekasin mistään!

Mun kleinipoika syö pääasiassa raakaa, Lieblingin koiran tyyliin koulutusnamina lähinnä lenkillä tavallista nappulaa. En ole stressannut kauheasti tuosta raakaruokinnasta, vaihtelen lihoja mitä syötän ja tuo saa silloin tällöin kananmunia ja öljyä. Turkki ja iho ovat hienossa kunnossa, ruoka maistuu ja suolisto voi hyvin joten näillä mennään eteenpäin jatkossakin. :)

Meillä yritettiin aloitella raakaruokinta, mutta koiran maha ei sietänyt yhtään. Luu ei sula kunnolla ja aiheutti tulehduksia. Joten siirryttiin kokonaisvaltaisesti nappulaan. Kyllähän tuo tykkäsi broikunsiivistä hulluna ja tykkäisi järsiä luita. Ja muutenkin tuntui, että lihaa meni vähän vaihtelevasti ja nirsoili kamalan paljon. Nyt nappulan kanssa syö kupin aina tyhjäksi ja aina maittaa

Heippa vaan kaikille!

On ollu jo pidempään mielessä koiranhankinta mutta tullut monenlaisia mutkia matkaan mm. elämäntilanteen muuttumista sun muuta minkä johdosta myös rotutoivekin on matkan varrella muuttunut. Ens alkuun olin noutajiin kallellaan ku etin omalle sakulleni kaveria mutta ku oma koira on nyt ikiunessa ja itelläkin elämä muuttunu radikaalisti ku lähdin opiskeleen niin nyt on mielessä erityyppiset rodutki sitte. Joka tapauksessa asiaan..

Elikkäs saksanpystykorvia olen katsellu, lähinnä kleinia tai mitteliä. Ajattelin, et täällä kyseisten rotujen omistajat vois valasta vähän enemmän asiaan liittyen, jos vaan viitsivät!:) Haluaisin siis harrastaa koirani kanssa ainakin tokoa ja myös agility kiinnostaa kovasti. Nyt kun olen selaillu kasvattajien sivuja, niin tuntuu, että suurin osa on kiinnostunu lähinnä näyttelyistä ja haluais, että tulevat pennunomistajatki niitä harrastas. Itse taas en niistä ole niin innostunut, niin olisinki kyselly, että onko ns. pakollista nuo näyttelytouhut vai mitenkä? Oon ite enemmän toiminnan ihmisiä ja siksi tuo agility kiinnostas, jostai syystä vaan työkaveri nauro mulle päin naamaa, ku kerroin sille että omalla mahdollisella spitzilläni agilityä haluaisin harrastaa. Hänellä on siis ollu muutamia spitzejä,nyt ei ole yhtään. Onko kaikki kasvattajat siis keskittyny tuohon näyttöpuoleen? Muutama näyttely ehkä vielä menisi mutta en osaa jotenkaa kuvitella harrastavani niitä sen enempää.. En varmaan arvaa yhdellekään kasvattajalle edes sanoa, että myös jälkeä ajattelin kokeilla, putoavat penkiltä varmaan:D Ois hauska kuulla, että mitä jengi spitziensä kanssa harrastaa? Onko ne just nuita näyttelyitä?

Lisäksi ois tosi jees, jos joku viittis vinkata yksärillä varteenotettavia kasvattajia..!

Amy, kyllä mun mielestä spitzillä voi harrastaa siinä missä millä tahansa muullakin aktiivisella pienellä koiralla. Oman kanssa ollaan tosi alkeissa mutta sekä tokossa että varsinkin agissa tuo pieni on ihan tosi pätevänä tekemässä! Vauhtia ja intoa löytyy koiralta niin paljon ettei itse pysy perässä ihan koko aikaa. Tiedän myös muita kleinejä ja mitteileitä joiden kanssa tehdään tokoa sekä agia ja kisataankin menestyksekkäästi, joten rotu soveltuu harrastuksiin ihan mainiosti. Miksi ei soveltuisi?

Omaa en ole koskaan näyttelyissä käyttänyt enkä käytä kun tuo leikattiin keväällä, ei vaan kiinnosta se puoli oikeestaan olleenkaan. Me ollaan käyty aiheuttamassa pahennusta yhdessä mätsärissä. :D Jälkeäkin olen tuolle joskus tehnyt, en nää syytä miksei sitä voisi treenailla? Hyvää aktivointia koiralle koosta ja rodusta riippumatta. Kasvattajien näyttelyssäkäyntitoiveista sen verran että toiveita varmaan monilla on mutta omistajan asiahan se harrastuspuoli loppupeleissä on. Varmasti löytyy kasvattajia jotka eivät näyttelyitä edellytä kiertelemään.

Joku perehtyneempi varmaan osaa vinkata kasvattajapuolta paremmin, mutta ehdottomasti jos pystikset miellyttää ja harrastukset kiinnostaa niin suosittelen! :)

Mäpäs voisin vastailla myös noihin Amyn kysymyksiin, muutaman mittelin ja yhden oman pentueen huimalla kokemuksella.

Jos harrastuspuolelle (nimenomaan tottikseen tai agiin, jälkeen ym.) haluaa suunnata, niin suosittelisin ennemmin mitteliä kuin kleiniä. Jos mitteleissä näitä aktiivisesti harrastavia koiria ei ole kovin runsaasti, niin kleineissä vielä vähemmän. Tottahan tuo on, että valtaosalla se ainut harrastus on näyttelyt, mutta kyllä niitäkin muuhun tekemiseen ja enemmän luonnepuoleen painottavia kasvattajia löytyy, kun vähän viitsii etsiä. Jos hakee harrastuspuolelle sopivaa pentua, kannattaa se ehdottomasti ottaa sellaisista vanhemmista, joilla löytyy näyttöjä ja tuloksia sieltä toivottujen harrastusten parista. Yleensähän noissakin harrastuksissa tarvittavat ominaisuudet, miellyttämisenhalu, sähäkkyys, nopeus, terävyys, on hyvin vahvasti periytyviä vanhemmilta, joten vanhempien valintaan todella kannattaa panostaa.

Ja kun alat lähestymään kasvattajia, niin ehdottomasti rehellisesti kertomaan omista toiveista tulevan koiran suhteen, ja myös sen suhteen, mitä et halua! Eli ei kannata pennun saamisen toivossa lähteä lupailemaan, että tulee käymään esim. näyttelyissä, jos ei oikeasti homma kiinnosta tai ole aikeissa myös niissä sitten käydä. Ja jos haluaa esim. jäljelle sopivaa pentua, niin kyllä se pitää kasvattajalle mainita, että hän sitten osaa sanoa, onko vanhemmilla mitään sellaisia taipumuksia, että olisi toivoakaan niitä periytyvän myös pennuille.

Ainakin noissa omissa 4 mitsussa on eroja niin luonteissa kuin harrastusominaisuuksissa kuin yöllä ja päivällä. Tuo kotona asuva vanhempi narttuni on kuin ihmisen mieli, sopii kaikkiin harrastuksiin mihin vaan itsellä oma mielenkiinto riittää, koira kyllä kiipeää vaikka perse edellä puuhun jos palkkaa on tarjolla. Tällä hetkellä treenaillaan sen kanssa tokoa, alokasluokan liikkeet ois kivasti hallussa, jos vaan oma rohkeus riittäisi kisaamaan asti. Samoin hajuaisti tuolla on kohdillaan, omaksi iloksi ollaan treenailtu hakua omalla porukalla ja namin piilotustakin ahkerasti tehdään. Sitten taas toi mun toinen kotona oleva junnu.. noh, se on toista maata. Mä en ole vielä keksinyt, mihin harrastuksiin se voisi sopia, vai sopiiko mihinkään. Se on mahdoton ADHD, keskittymiskyky on nolla, tuhoja saa aikaan senkin edestä. Voisin kuvitella, että jos joku harrastuskoiraa toivonut olisi saanut tuon meidän neidin, olisi se jo palautettu takaisin kasvattajalle.

Sitten taas nuo pari tytsyä, jotka mulla on sijoituksessa lähipiirissäni, ovat nekin tosi erilaisia luonteeltaan ja käyttlöominaisuuksiltaan. Vanhemman kanssa ollaan tahkottu tokon alokasluokan kurssit läpi, mutta koiran miellyttämisenhalu on sen verran nollassa, että kisaamaan siitä ei ole koskaan. Hyvällä päivällä, kauniilla ilmalla ihan ok omaksi iloksi puuhasteluun, mutta siinäpä se. Agilityä on jonkun verran kokeiltu, siinä taas toimisi paremmin, kun on nopeatempoisempi laji, mutta itseä se taas ei jaksa tarpeeksi kiinnostaa. Toinen sijoitustytsä taas omaa huomattavasti enemmän miellyttämisenhalua, sen kanssa ollaan nyt aloiteltu tokoa ihan kivalla menestyksellä, luulen että siitä voisi jopa tulla jotain. Eli niinkuin kuvauksesta huomaa, koiria löytyy kyllä joka lähtöön, myös niitä harrastuksiin soveltuvia. Pitää vain ihan tosissaan panostaa etsintään ja hyvän, ennen kaikkea rehellisen kasvattajan löytämiseen.

Facebookissa jos satut olemaan, niin sieltä löytyy sellainen ryhmä kuin Mitteslpitz Finland, johon kannattaa liittyä. Paljon juttua niin harrastuksista kuin mitteleistä yleensä. Siellä myös kasvattajat jossain määrin pentujaan mainostelee, eli rohkean kriittisesti vain katselemaan. Sen verran on pakko huomauttaa, että tuon harrastuspuolen lisäksi kannattaa katsella tarkasti myös terveystuloksia. Jos koiralla on paskat polvet, ei sen kanssa pitkään aksata vaikka kuinka ois muuten moottori kohdillaan. Sama juttu silmien suhteen, sokeutuva koira ei juuri esteitä hyppele.

Pyysit myös noita kasvattajasuosituksia. Et vain kovin tarkasti määritellyt, mitä tarkalleen ottaen siltä kasvattajalta haet. Milloin pennun tulisi olla luovutuksessa? Onko kasvattajan sijainnilla väliä? Minkälaista kasvattajaa ylipäänsä toivot, yhteydenpitoa jatkossakin vai haluatko vain ostaa pennun? Onko pennun värillä väliä? Voin kyllä suositella monenlaistakin kasvattajaa, jos vähän tarkennat että mitä olet hakemassa.:)

Onnea pennun etsintään joka tapauksessa!

Kiova Niin, en osaa sanoa miks joku agimitteli tai -kleini on jotenki hankala kuvitella mielessä, ehkä siitä että enemmän on tullu agikentillä nähtyä shelttejä, jotka kuitenki menee mitteleiden kans samaan kokoluokkaan. Yhtenä vaihtoehtona mulla itse asiassa oli sheltti mutta itsellä on tullu nähtyä muutamia arkoja yksilöitä hyvästä sosiaalistamisesta huolimatta ja arkaa koiraa en itselleni halua. No hyvä kuulla, että on harrastuspuolta spitzeillä myös muualla ku näyttelyissä Ja ajatuksena ei siis ole dissata näyttelyharrastajia, harrastushan se on siinä missä muutki koiraharrastukset, mulle se vaan ei kolahda

Catteri Pennun olisin valmis ottamaan aikaisintaan ensi tammikuussa, luultavasti kuitenkin keväällä olisi se paras ajankohta. Jos hyvä kasvattaja löytyy, ei kasvattajan sijainnilla ole merkitystä, haluan kuitenkin omiin toiveisiin ja ajatuksiin sopivan koiran ja jos se tarkoittaa pidempää matkaa kasvattajan luo, asia on täysin ok. Tosiaan kiinnostaisi sellaiset kasvattajat, jotka hitusen enemmän olisi tuosta käyttöpuolesta kiinnostuneita ja mahdollisia käyttötuloksia aikaisempien pentueiden vanhemmista tai pennuista löytyisi. Yhteydenpidolla ei sinällään ole väliä, toki toivon, että jos jotain ongelmaa nyt koiran kanssa ilmaantuisi, voisin mahdollisesti kysellä neuvoja mutta ei tosiaan mikään ehdoton vaatimus. Pennun värillä ei periaatteessa ole merkitystä mutta jostain syystä ku nyt nuita värejä olen tsiigaillu niin eniten silmää miellyttää soopeli ja sitten harmaa. En tosin tiedä yhtään, että kuinka yleisiä värejä nuo sitten ovat? Eli onko täysin mahdotonta kuvitella saavansa Suomesta vaikkapa soopelimitteliä, jolla ois terveys ja luonneki kohillaan ja käyttöä vaikkapa agissa?

Yksityisviestillä heitetty Amya.

Itselläni löytyy täältä 10vk vanha kleinityttö josta ei ole tulossa näyttelyhurttaa ollenkaan. Suunnitelmissa mielenvirkistykseksi jälki ja tottis, muuten mennäänkin vain pitkin metsiä ja tutkitaan maailmaa. Itse kerroin koirani kasvattajalle alusta asti rehellisesti, että näyttelyihin ei olla menossa ja se oli heille täysin ok. Koirani kasvattajat keskittyivät jalostuksessaan myös nimenomaan luonnepuoleen joka olikin ainakin meidän pentueessa aivan loistava, ei olis voinut parempaa pentua löytyä! Ja tosiaan heille on tärkeämpää hyvä ja rakastava koti kuin kehässä käyminen, mikä on mielestäni todella hyvä juttu:) eli etsit huolellisesti niin niitä loistaviakin löytyy!

Mulla on monitoimikleini Taika, joka on puuhaillut agin, tokon ja koiratanssin parissa. Siitä tuli juuri Suomen Agilityvalio, joten nykyään se kantaa titteliä FI AVA. Että kyllä voi kleinin ja mittelin kanssa päästä pitkälle jos vaan tahtoa riittää. :)

Kasvamassa mulla on mitteli,koska halusin vähän isomman koiran harrastuksiin. Sen kanssa on tarkoitus perehtyä agin lisäksi pekopuuhiin ja tokoon, ja ainakin tällä hetkellä sillä on kunnon tappoasenne leikkimiseen ja hirveä into toimia, joten aika näyttää mitä siitä tulee. :)

Pari kesäkuvaa Väinöstä

Uaaa apua pystyjen omistajat!! Täällä nyt reilun kolmen kuukauden kleininarttu on todellakin löytönyt oman äänensä vaikka aiemmin oli lähes mykkä. Nyt haukkuu yötä päivää KAIKELLE, jokaikinen kolahdus, risahdus, kovempi ääni ja haukkua tulee sarjatulella. Kolme viimeisintä yötä on nyt nukuttu pätkissä koska koira haukkuu pienintäkin risahdusta keskellä yötä, miten ihmeessä tuon eläimen saa vaiennettua?! Nyt on hyvät neuvot kalliit, oikeasti pinna on jo todella tiukalla kun ei edes nukkua saa. Mitään uutta ei ole tapahtunut, mikään ei ole muuttunut. Alkanut myös huutaa yksin ollessaan mitä ei tehnyt ennen. Miten olette opettaneet pystyjänne hiljaisemmaksi?

Mä vastaan noihin harrastusjuttuihin vähän tällee myöhässä, katsotaan onko tästä enää apua

Mun näkemyksen mukaan melkeinpä koiralla kuin koiralla voi harrastaa ns kotioloissa, kunhan koiraa kiinnostaa jossain määrin tehdä ihmisen kanssa hommia. Ja motivaatiokin on onneksi aika paljon kiinni siitä, miten koira ns opetetaan pentu-nuoruusaikana tekemään yhdessä ohjaajan kanssa hommia. Mun oma mittelini on siinä mielessä kelpo harrastuskaveri, että se oppii nopeasti, tarjoaa aktiivisesti toimintoja ja on mukavasti toistonkestävä. Motivaatiota siis löytyy, mutta sen sijaan se on todella pehmeä ja väärän toiminnan "korjaaminen" on tehtävä aika harkiten. Myös kisatilanteessa koira paineistuu minun jännittämisestä. Jos itselleni lähtisin uutta harrastusmitteliä etsimään, toivoisin hieman kovempaa koiraa paremmalla hermorakenteella. Kyllä näistäkin harrastamiseen on oikein hyvin - haasteita löytyy jokaisen rodun kanssa ja mittelin kanssa haasteet on hieman erilaisia kuin vaikkapa ns. tykkien bordercollieiden kanssa.

Moonasta on tullu vesipeto



Viime viikonloppuna oltiin mökillä ja pari päivää uitiin ja leikittiin pallolla... Pehmopallolla... Heittelin pehmopalloo järveen ja hurtta meni innoissaan noutamaan, välillä hautas pallon hiekkaan rannalla ja sillä oli maailman kivointa. Ei ollut kuuma kun vesi viilensi, välillä kävi ottamassa nokoset mökin rappujen alla.
Maanantaina pääsin töistä puolenpäivän aikaan ja eteisessä istu pieni hauva, varustettuna "anteeksanteeks"-ilmeellä. Mietin, et mitä helkkaria se on tehny. No, oksennellu ympäri kämppää, oli sängyllä ja olkkarin matolla kerrokset oksennusta ja Moona vaikutti tosi huonovointiselta. Siivosin jäljet tyynenä ja lähin porukoille kuskaan koiraa, kun olin luvannu töiden jälkeen mennä katsoon kaverin viikon vanhaa vauvaa. Kävellään autolle ja yhtäkkiä Moona menee vaan makaan maahan, eikä suostu enää liikkumaan, joten kannan koiran autoon ja soitan ell, että pitääkö tulla näyttään. Ell sanoo, ettei vielä kannata, koska koiran maha voi olla vähän herkillä oksentamisesta ja muutenkin heikko olo... Vettä kuulemma lääkkeeksi.
Olin kaverilla tunnin verran ja kokoajan mietin et missä kunnossa koira on äidin hoivissa ja luotin siihen että se ilmottaa jos jotain kummallista ilmenee koiran voinnissa. Sanoin tuituit vaaville ja lähin kiireesti tutkaileen koiraa. Kokoajan ajattelin et koira on löytäny aamulenkillä myrkkyä ja suunnittelin jo miten myrkytän sen jälkeen koko pikkukylän....
No, Moona oli edelleen tosi kipeä ja levoton, lipoi huuliaan eli nyt se oli oikeasti tosi kipeä. Kokoajan koitti kammeta syliin makoileen ja suoristeli vaan varttaan. Makoili mahallaan, talja-asennossa, mikä ei todellakaan ole Moonalle normaalia. Kysyin vanhempien mielipidettä, et pitäskö mun lähtee käyttään koira päivystyksessä Tampereella, johon isän vastaus oli "sä tunnet ite koiras parhaiten, käytä jos yhtään siltä tuntuu". Ei mitään, volvon nokka kohti nekalaa ja univettiä, matkalla soitto sinne et me ollaan nyt tulossa. Otettiin paino, 4,7kg ja ell kysy et kuulostaako tutulta. Moona painaa normaalisti 4,2-4,5kg. Otettiin verikokeet, jotta selviääkö onko kyseessä myrkytys; tulehdusarvot hitusen koholla, samoin ruumiinlämpö. Jasso, nakataan koira röntgeniin samalla kun emäntä vollottaa toisessa huoneessa. Odotellaan tovi, samalla koira saa nestettä, kun oli jo vähän alkanut kuivumaan... TATTADAA, ell kysyy et onko mahdollista et koiran suolessa on kauheet määrät hiekkaa... Siinähän se oli puolet nieleskelly hiekkarannan hiekasta pallon mukana...
Ell pisti vielä antibioottia koiran niskaan, samaten suolentoiminnan edistävää ainetta ja pahoivoinninestolääkettä. Kotiin tuliaisiksi 7pvn antibioottikuuri ja parafiiniöljypullo. Jos koira ei tiistaihin mennessä pasko hiekkakakkuja niin sit mahahuuhteluun.
Tiistai-aamuna vein koiran porukoille työpäivän ajaksi (äitini on sairaseläkkeellä) ja sanoin et lähtee vaikka taksilla viemään Moonan univettiin jos siltä näyttää, et mä maksan kulut kyllä...
Karkaan töistä etuajassa kun en pysty keskittyyn mihinkään. Eikä oo kuulemma koira vieläkään paskonut. Damn it. Oli saanu parafiiniöljyä jo 10mll, alko jo loppuun keinot. Ei auttanu kävely, eikä mikään. Sit muistin, et koirien anaalirauhasia kun tyhjennetään, niin usein ensin viedään koira suihkuun jotta sen ahteri rentoutuu. Mentiin sit Monsterin kanssa suihkuun ja varmaan 10min päästä huomaan veden pinnalla öljyä sit pieni viuhahdus porukoiden takapihalle ja JEE, ekat hiekkakakut väännetty. En oo varmaan koskaan ollu yhtä iloinen siitä et koira kakkaa
Soitin vielä varmistussoiton univettiin, notta tartteeko tulla käymään. Ei kuulemma tarvi.

Nyt mussukka on taas ennallaan, kuinka onnellinen olin kun se taas pihassa haukku naapureille, eikä vaan möllöttäny paikallaan. vielä huominen ab kuuria jäljellä. Taidetaan hankkia uus vesilelu... Vinkkejä?

Me oltiin meidän viimeisessä alo-luokan tokokokeessa 14.7., tuloksena ALO1 184,5p KP ja TK1! :) Tarkoitus olisi nyt tänä syksynä korkata avo, jos vain saadaan meidän kaket parempaan kuntoon. Samoten rallytokoa on tarkoitus kokeilla ja ehkä kisoihinkin syksyn aikana.