Koirat.com

Kiitos teille! Tähän lauseeseen vaan törmäsin "Kleinspitz ei vaadi omistajaltaan suunnatonta kuntoiluintoa, vaikkakin se jaksaa innostuneesti mukana lenkillä ja saattaa ryhtyä vielä kotonakin peuhaamaan" (http://www.hauva.com/node/66) ja ajattelin jotenkin tuosta, että ei tarttis olla niin pitkiä lenkkejä. Pystyttäis normiarkena tarjoamaan tunti päivässä, viikonloppuisin enemmän. Niin ja muuta aktivointia kuten tokoilua kyllä sitten tulis tehtyä, mutta eipä sillä tietenkään liikuntaa voi korvata..

Todella harmi, koska luonteeltaan Kleinit vaikuttaa niin parhailta!

No miksei se kleini sitten passaisi, kyllä mä luulen että se tunnin pidempi lenkki plus pissatukset menee keskivertokleinille ihan ok. Varsinkin jos sen kanssa sitten puuhailee muutakin. Nää ei kuitenkaan ole mitään kauhistuttavan aktiivisia vaan ihan tavallisia vilkkaita seurakoiria. Kiovan koira onkin mun kokemuksen mukaan aika erityistapaus mun mielestä - se on sellainen ADHD-pupu, ei siis vastaa mitään keskivertokleinia mitenkään päin :D ja pentueessakin on rauhallisempia pentuja ja vilkkaampia pentuja, niistä kannattaa sit valita vaikkak rauhallisemmasta päästä pentu :)

No siis sen takia, kun tarjottaisiin minimissään tunti päivässä. Eli aamulla joku vartti, iltapäivällä vartti ja illalla puolesta tunnista tuntiin + iltapissatus riippuen päivästä. /: Luulen kyllä edelleen, että kun pennun kanssa tekisi tietysti pienempiä lenkkejä ja ulkoiluja ensin, niin siinä pikkuhiljaa tottuisi ulkoiluun siten, että ehtii ja jaksaa pidempiäkin lenkkejä myöhemmin. En kuitenkaan haluaisi ottaa koiraa sillä lähtötilanteella, että pitkät lenkit ei sillä hetkellä tunnu omalta. Täytyy yrittää ajatella koiran parasta, vaikka kuinka olisi koirakuume.

Toinen juttu on sekin, että poikaystävälle käy minimissään Mitteli, koska Kleini muistuttaa kuulemma jo liika chihua ja on niin pikkuinen. Koiran pitää olla koiran kokoinen hänen mielestään.. Eli vaikka liikunnan puolesta Kleini voisi käydä, pitäisi vielä jotenkin vakuuttaa toinenkin puolisko. :D

On fiksua miettiä asiaa koiran kannalta niinkuin olet miettinytkin, eli kannattaako vielä ottaa koiraa jos lenkkeily tuntuu vaikealta tai ajankäytöllisesti haastavalta. Koira kuin koira kuitenkin vaatii ne jokapäiväiset lenkit ja hoidon, joten hyvä että osaat jarrutella vaikka koirakuume olisikin kova. :)

Sitten kun koiran ottaminen on teillä ajankäytöllisesti mahdollista niin vie se poikakaverisi katsomaan kleinipentuja, eiköhän se pehmenee ajatukselle omasta pennelistä ihan itsestään.

Ei tuo periaatteessa vielä ihan suhteettoman vähältä kuulosta, kunhan noita "vain tunnin" minimipäiviä ei tule viikkoon hirvittävän montaa, mutta kannattaa tosiaan miettiä sitä, että lenkille on mentävä joka päivä ja aina se ei ole kovin mieluista a) omistajan b) koiran c) ohikulkijoiden mielestä Toki liikunnan tehokkuuteen, matkoihin ja aikoihin vaikuttavat myös koiran lenkkeilyolosuhteet: meno on ihan erilaista riippuen siitä antaako esimerkiksi koiran pinkoa vapaana metsässä vai töpötelläänkö asfaltilla perusremmilenkillä. Jos lähtökohtaisesti ajatus päivittäisistä, pidemmistäkin lenkeistä tuntuu ikävältä, kannattaa ehkä harkita rotua ja koiranomistamista ajatuksena, mutta ainakin itselle koiran kanssa liikkumisesta on tullut kiva tapa tyhjätä päätä ja nauttia luonnosta. Lisäksi etenkin koirakaverien kanssa on kiva sekä sosiaalistaa omaa koiraa että antaa sille liikuntaa ja samalla parhaassa tapauksessa myös itse saada mainiota juttuseuraa.

Minä olen aina ajatellut saksanpystikset koiriksi, jotka liikkuvat niin paljon kuin vain omistaja itse niitä jaksaa liikuttaa, mutta jotka eivät kiipeile seinillä vaikka kaksijalkainen silloin tällöin hyvällä omatunnolla löhöpäivän pitäisikin Itsellä on saksanpystykorvista isoin kokomuunnos eli kessu, jota pyöräytän yleensä aamulla 15-20 minuuttia pissalenkillä, saman verran töiden jälkeen päivällä ja illalla sitten mennään tunniksi pidemmälle lenkille tai treeneihin. Itse en ole mikään himoliikkuja - olkoonkin, että koiran kanssa metsään tulee lähdettyä tyytyväisenä vähän kuin itsestään - ja vaihtelen välillä lenkkien pituuksia niin, että saatan heittää yhden kolmetuntisen ja jättää muut lenkit likipitäen pissapiipahduksiin tai sitten tehdä päivässä vaikka neljä puolen tunnin pätkää. Joskus jostain luin, että koira tarvitsee minimissään sen yhden pitkän, tunnin lenkin päivässä ja olen pitänyt sitä hyvänä nyrkkisääntönä ja pohjaoletuksena. Itse teen joka päivä jotain muuta aktivointia koiran kanssa lenkkeilyn ohella: namupiilotusta, temppuilua ja jotain leikkituokioita näin höpsöttelymielessä, ihan harrastuspuolella sitten tokoa, agilitya, doboa ja rallytokoa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta jokaista viikottain.

Kiovalla ja Vemsilla on hyviä huomioita siitä, että pentua katsellessa kannattaa kertoa kasvattajalle rehellisesti mitä aiotte koiralle tarjota ja pyytää vaikka vähän rauhallisempaa yksilöä, jos koirasta ei kerran tarkoitus ole mitään eräjormapikakiituria leipoa

meillä tullaan varmaan tulevaisuudessa (kun olen arkena aina kahdeksasta neljään töissä ja viikonloput vapaalla) tekemään lenkit aikalailla niin, että aamulla mennään sellainen 15-30min pissilenkki, töiden jälkeen mennään rymyämään metsään 1-1½h ajaksi ja illalla vielä käydään n. 30min pissilenkki. viikonloppuisin sitten varmasti tulee touhuttua enemmän, kun on vapaata. tokoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti, vähän kerrallaan ja mutta ei mitenkään tavoitteellisesti.

kyllä tuosta huomaa, milloin pitäisi saada touhua ja tekemistä. töllöttää ja mölisee vieressä, että eikös sitä mennä. mutta hyvin tyytyväinen kaveri kyllä on, kun saa ravata irti pidemmän lenkin päivässä. välillä mennään hihnassa, välillä irti ja välillä koirapuistoillaan.

Kiitos vielä teillekin kaikille!

Kyllä tuo Kleini edelleen on tällä hetkellä se ykkösrotu ajatuksena, mutta en aio ottaa vielä. Vuoden päästä olisi ensimmäinen sopiva hetki (kesälomalla). Tässä on kuitenkin se erotus, että pitäisi jotenkin nyt saada innostus liikkumisesta, jotta pystyisin tai pikemminkin haluaisin tehdä niitä pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Koska se ainakin on nyt selvää, että jos en ole valmis siihen yhteen väh. tunnin lenkkiin + muut lenkit sekä metsäilyyn ja koirapuistoiluun, niin parempi vain olla ottamatta.

Niin ja kuinka usein näiden kanssa siellä metsässä tai puistoissa olisi hyvä suunnilleen käydä? Pari kertaa viikossa, päivittäin? Entä te, jotka paljon käytte, niin asutteko lähellä vai joudutteko menemään esim. bussilla ensin lähemmäs? :)

Me käydään päivittäin metsässä, asutaan niin että metsä on tuossa vieressä joten sinne on helppo mennä. Viikoittain matkustetaan kuitenkin bussilla tai autolla tapaamaan kavereita ja niiden koiria vähän kauemmas omilta nurkilta.

En minäkään aina innosta hihkuen ole jokaiselle lenkille lähdössä, mutta ainakin omalla kohdalla lenkkeily muuttui paljon mielekkäämmäksi kun oli se koira jonka kanssa lähteä ja jota kouluttaa siellä lenkeillä. :) Tunti menee nopeasti koiran kanssa ulkona puuhaillessa lenkillä, usko vaan! Onko sulla jotan koirallisia kavereita joiden mukaan voisit lähteä lenkille? Vielä mukavampaa se on kun on itsellä ja koiralla molemmilla seuraa.

Hei kaikki pystisihmiset !

Meille on pian tulossa mitteliuros-pentu. Kyseessä ensimmäinen koirani, avomiehellä onneksi paljon kokemusta erirotuisista koirista. Enää kaksi viikkoa ja elinikäinen unelmani omasta rääpäläisestä toteutuu !

Meidän pennulla on pienenpieni alapurenta, joka parhaassa tapauksessa lähtee ajan myötä . Olen kuitenkin antamassa koirallemme luita kaluttavaksi ihan hampaiden vahvistamiseksi ja mietin onko niiden antamiseen koiralle mitään ikärajaa..?

Lisäksi kiinnostaa teidän kantanne mitteliurosten leikkauttamiseen, kokemukset tästä ? Avokkia kiinnostaisi Agilityn harrastaminen koiran kanssa, mutta pelkään että uros keskittyisi radalla liikaa tyttöihin .

merz
meillä löytyy metsä n. kilometrin päästä kotoa. sellainen oikein kunnon kokoinen metsäpläntti, jota ympäröi pururata, eli uskaltaa sinne ihan metsäänkin lähtä vaeltelemaan ja tietää ettei eksy. käydään siellä yleensä n. 5-6 kertaa viikossa. välillä ajetaan noin kymmenen kilometrin päähän yhdelle levikkeelle ja sieltä suunnataan metsään, joka on kans tosi kivaa lenkkeilymaastoa. koirapuistossakin pyritään käymään se 1-2 kertaa viikossa nyt ainakin ennen lumien tuloa olen pyrkinyt tekemään metsässä eniten noita lenkkejä, kun talvella ei oikein hiihtoladuille ja umpihankeen viitsi lähteä rämpimään.

ja se tunti tai jopa kaksi (ainakin itsellä) hurahtaa ohi älyttömän vikkelään, kun on niin vaihtelevaa maastoa ja pääsee touhottamaan koiran kanssa yhdessä vielä kun saataisiin metsälenkille mukaan koirakaveri, niin ois älyttömän ihana!

On mulla koirallisia kavereita, Mitteleitä löytyy ainakin. :) Aionkin itse asiassa tässä lähiaikoina vierailla näiden luona katselemassa touhua ja kyselemässä, missä kaikkialla he koirineen täällä käyvät, missä on hyvät metsät, missä saa pitää auki, mihin ei kannata mennä.. Ja koska myös koirapuistoilu vähän jänskättää ajatuksena, olisi tarkoituksena mennä heidän kanssaan siellä käymään katsomassa ja toivottavasti huomaamassa, että ei sitä tartte jännittää sitten joskus tulevaisuudessa. Ja kun/jos sitten joskus on se oma koira, ajattelin, että heistä varmaan saisin kaverit, kun ensimmäisiä kertoja mentäisiin johonkin metsälle ym. Sekin varmaan innostaisi liikkumaan!

Wallen,
kuulostaa täydellistä paikalta (no, paitsi talvella)! Mutta saako koiria siis ihan pitää vapaana tuollaisessakin paikassa? Olen ymmärtänyt, että metsässäkään ei saisi ilman maanomistajan lupaa vai miten se menee? Voinko siis mennä ihan mihin tahansa metsään ja päästää vain vapaaksi?

Oon entistä vakuuttuneempi, että me muutetaan johki kivaan paikkaan metsän lähettyville sitten vuoden päästä, kun muutto ois muutenkin ajankohtainen. Hei niin, pysyykö Kleinit suht hyvin vierellä, jos päästää vapaaksi? Eli pitääkö pelätä karkaamista noin yleistäen?

Me asutaan ihan metsän viereesä ja käydään päivittäin metsälenkillä. Ei ole olemassa vähimmäismäärää kuinka paljon pitäisi käydä metsässä lenkkeilemässä, eikä muutenkaan oikeaa vastausta siihen, miten koiran kanssa ja kuinka paljon olisi liikuttava. Mä itse en kuitenkaan tohtisi koiraa pitää, jos se ei pääsisi metsään koskaan lenkkeilemään - musta se on niin olennainen osa koiran arkea ja kaiken lisäksi niin paljon laadukkaampi "liikuntamuoto" kuin hihnassa kävely. Me ei kuitenkaan sitten käydä koirapuistoissa oikeastaan lainkaan (tai no, ehkä pari kertaa vuodessa), koska meillä on vakikoirakaverit ja kivemmat maastot yhdessä leikkimiseen (=metsät/pellot tmv.).

Mä pidän itse koiriani vapaana siellä missä koen sen olevan turvallista. Koirat liikkuu vapaana usein lenkkipoluilla, metsissä, hiekkakentillä treenatessa ja toisinaan talonyhtiön pihalla. Lain mukaanhan näin ei saisi tehdä (eikös ole niin, että taajamassa ei saa pitää koiraa vapaana muuta kuin siten, että se on välittömästi kytkettävissä, ja pesintäaikaan ei saisi pitää ollenkaan vapaana), mutta mä olen tarkka, ettei koirat häiritse muita millään lailla - ja ei ole vielä tähän mennessä kukaan tullut valittamaan koirien irtipidosta, vaikka musta tuntuu, että niitä nipoja asuu näillä nurkilla aika reilustikin. Hiihtoladuilla mä en koirieni kanssa kävele talvisin, koska oman kokemuksen mukaan hiihtäjät on aika kovia sanomaan, jos koirien kanssa menee laduilla. Toisekseen, esimerkiksi alamäissä en yleensä kerkeisi tarpeeksi nopeasti keräämään koiria tykö, jos hiihtäjä tulee hillitöntä vauhtia alas.

Kleinit pysyy yleensä hyvin lähellä, kun ne päästää irti. Toki vapaana lenkkeilyä kantsii harjoitella ihan pienestä pitäen, ja varma luoksetulo on kanssa hyvä harjoitella kuntoon. Mun kleini nuorena kollina ei sinänsä karkaillut, mutta ei totellut luoksetulokäskyä vaan haahuili omia reittejään. Näihin kun puuttui aina, niin rupesi kleinikin pysymään kivasti mukana. Nykyään Väinöä voi pitää melkeinpä missä tahansa vapaana.

Posoke Onnea pennelistä! Laitahan sitten paljon kuvia pennusta, kun se kotiutuu.
Luiden antamisessa ei ole mitään ikärajaa, meillä on koirat syönyt jo reippaasti ennen luovutusikääkin raakaluita.
Mulla ei oo kokemusta mittelin kastroinnista (vielä, kohta on...), mutta kleinista sen sijaan on. Mitteliä en kastroi siksi, että sitä kiinnostaisi liikaa tytöt harrastuksissa, vaan siksi, koska talouteen tuli narttupentu, joka on sijoituksessa. Meillä ei ole ollut tosiaan suurempia ongelmia siinä, ettäkö koiraa kiinnostaisi liikaa nartut. Kyllä se oli tuossa pahimpaan murkkuikään aika ärsyttävä hormonihirviö, mutta ihan hengissä siitä selvittiin. Meillä on myös keskitytty siihen, että mun kanssa tekeminen olisi aina kaikista kivointa ja parhainta maailmassa, joten aika usein, vaikka lähellä olisikin ollut ihkuja tyttöjä, koira kokee minun kanssa tekemisen kannattavammaksi. Tämä on tosiaan minun oma kokemus, mun koirani ei siis ole mikään järisyttävän yliseksuaalinen tapaus, mutta löytyyhän noita ihan mahdottomiakin uroksia rodusta. Jos/kun teillä ei ole kuitenkaan tarkoitus käyttää koiraa jalostukseen (jos purentavika on ja pysyy, niin tuskin meinaatte), niin kastrointi ei ole mitenkään huono ratkaisu.

Mullakin on koira aika monessa paikassa vapaana vaikka se ei sallittua aina olekaan, mutta tämä pysyy kyllä tosi hyvin mun lähellä eikä ole kukaan vielä valittanut irtiolevasta koirasta. Vapaana koira on aina metsässä ja usein myös kuntopoluilla (jotka ovat talvisin hiihtolatuja eikä me silloin lenkkeillä niitä pitkin) ja puistoissa. Koirapuistossa käydään ihan satunnaisesti, tämän kokoiselle ei mun kokemuksen mukaan aina ole löytynyt oikein sopivankokoista leikkiseuraa ja tällä on paljon vakkarikoirakavereita joita me nähdään useita kertoja viikossa vapaana metsälenkeillä. :)

Minun kleini pysyy tosi kivasti vapaana lähettyvillä, on häipynyt tasan yhden kerran metsässä kun haistoi tuttuja koiria lähistöllä pentuna. Olen vaan pitänyt sitä ihan junnusta saakka vapaana, oppi pysymää minun lähettyvillä aikalailla itsestään. Nämä kiintyy tosi vahvasti omaan ihmiseensä, joten se helpottaa irti pitämistä. Toki kantsii harjoitella luoksetulo kuntoon niinkun vems sanoikin.

muoks. No sen verran piti vielä kysyä, että missäpäin Suomea asustelette? Me ollaan Tampereella ja jos kiinnostaa ja ootte lähellä niin mun kleiniin saa kyllä tulla tutustumaan kun rotu kerran kiinnostaa!

itse pidän koiria irti juurikin metsässä ja kesäisin lenkkipoluilla. luka tulee luokse tosi nätisti, eikä oikeastaan edes lähde juuri haahuilemaan minnekään sen kauemmas. ja toki jos asiasta minulle mainittaisiin, niin ottaisin koiran kiinni ja olen kuitenkin koko ajan valmiina ottamaan koiran kiinni, jos tarvis vaatii. ja onneksi luka myös antaa ottaa kiinni, eikä lähde rallaamaan karkuun.

pitkään tosin mietin, että uskaltaako tuota pitää lainkaan irti (kun kodinvaihtaja on ja pohjakoulutusta ei ole itse tehnyt), mutta kyllä menee loistokkaasti irti lenkillä

Kiitos vielä teille kaikille!

Tässä ollaan jo paljon viisaampia ja on myös paljon enemmän aineksia tehdä päätöksiä. Nyt pystyy miettimään paljon realistisemmin koko touhua. Aika näyttää kuinka käy, mutta siitä voitte olla varmoja, että jos päädytään koira ottamaan, se tulee kyllä saamaan kaikki liikunnat sunmuut kuten pitäisikin. :) Ei aiota ottaa koiraa, jos ei olla varmoja, että voidaan tarjota sille hyvä koti myös liikunnan suhteen.

Kiova, laitan sulle yv:tä!

Vems kiitos vastauksista !

Meidän pentua ei tosiaan aiota käyttää jalostukseen jos purenta pysyy sellaisena kuin on . Aika ja kokemus sitten näyttää kastroidaanko vai ei. Jos kellään on lisää kokemuksia tästä, niin jakakaa toki :)

Ja laitan heti kuvia kun herra kotiutuu ! Se on niiiin söpö ja komea .

Taiksutin on kesän aikana puuhaillut uutta aluevaltausta tokon parissa. Aina mä jaksan hämmästyä siitä, miten hidas oppimaan tuo on.. :D Mutta hauskaa meillä on ollut, se on pääasia!

Syksy on tuonut mulle mukanaan flunssan ja sitä myötä agitreenejä on jäänyt väliin. Pitää varmaan ruveta viskelemään ton ruuat ympäriinsä tai jotain muuta aktivointia ettei ihan mummoudu :D

Me tosiaan asutaan myös Tampereella, eli jos lähellä asut niin meillekin saa tulla tutustumaan vähän rauhallisempaan kleiniin kuin mitä Kiovan koira on

Remy, meidän Vänni on taas ällistyttävän nopea oppimaan Ukkoon verrattuna. Sen motivaation kaivaminen on taas sit sellaista rakettitiedettä että...

Haha, meidän Väinöt vemsin kanssa on tosiaan vähän eri kaliiberia vaikka samaa rotua ovatkin.

Toi on kyllä nopee kun mikä oppimaan kaikenlaista toivottua ja siinä sivussa toki myös kaikenlaista vähän vähemmän toivottua. Millonhan sitä ite oppisi pysymään tuon koiran perässä..

Oon muuten viemässä Väinöä kastroitavaksi varmaan tässä syksyllä, kertokaahan kokemuksia? Onko kukaan kokeillut sitä sellasta implanttia mikä vastaa kastraatiota laskemalla testosteronitasot alas?

Mitä sä haet siltä kastraatiolta? Riippuu mun mielestä siitä hyvinkin paljon. Jos haet selvyyttä esim siihen onko jokin tietty ikävä ominaisuus hormonitoiminnasta johtuvaa, muttet ole varma haluaisitko muuten kastroida koiraa, niin implantti on ihan fiksu kokeilu. Jos taas joka tapauksessa kastroisit koiran jossain vaiheessa, veisin koiran ihan normikastraatioon. Meidän Vänpyltä miehisyys vietiin silloin pari vuotta sitten, ja mä olen ollut todella tyytyväinen tulokseen. Koira ei laiskistunut, mutta rauhoittui (vai johtuuko aikuistumisesta, en tiedä...), muuttui kuitenkin hieman leikkisämmäksi. Alkuun pari viikkoa oli kamalia kun koira piti kantaa ulos tarpeilleen - koira oli niin kipeä/inhosi uutta olotilaa jotenkin että olisi halunnut vain maata sohvalla ja syödä herkkuja.