Koirat.com

Huomasin tuossa, et ei tuo meidän penturuoka olekkaan holistic versiota, eli siinä on hiivaa. Nyt tuo aikuisruoka on hiivaton, niin mahtaneeko se aiheuttaa vatsassa kiertämisen.. Luulis ehkä, et menis ennemmin toisin päin.

Mut nyt kokeillaan kepillä jäätä ja iltaruuaksi poika saa pelkkää aikuisruokaa, ei enää pentunapua sekaan. Jos menee pahemmaks, niin sit syy on ruuan ja jos pysyy ennallaan, ni syy on muualla.

Poika onkin nyt ollut sit kakkaamatta aamun jälkeen, et kai tää sit taas yöllä leviää käsiin..

^Toivottavasti Savu paranis pian! Alissalla oli kans kerran ripuli, joka ei menny millään ohi. Yli viikko mentiin riisillä ja hiljalleen lisäsin joukkoon lihaa ja omaa ruokaa, mut ei, aina meni uudestaan löysäks. Vasta Canicur autto ja ripuli lopulta lakkas. Mikään ei oo ärsyttävämpää, ku herätä keskellä yötä koiran vinkumiseen ja lähteä viemään sitä ulos pimeään ja märkään. Tai no, ehkä se on ärsyttävämpää siivota ripulia lattioilta.

Alissan korvat oli kyl sellaset, et aina, kun otin liimat pois, niin ne nous pystyyn siinä vaiheessa, kun liimat lähti korvien kärjestä. Eli ilman pientä painoa ne ei alhaalla pysyny. Mut mulla ei oo niin väliä, miten korvat on. Onhan sheltin ilme ihan erilainen pystykorvilla, mut kaikkeen tottuu.

Tänään jatku samanlainen meno kurssilla. Putkeen mentiin täysillä, pussi ei pelottanu yhtään ja muille piti välillä haukkua, kun ne sai mennä esteitä, kun neidin piti odottaa. Huomenna sit kontaktiesteitä, eli vähän enemmän haastetta. Mua vähän ihmetytti, kun meillä oli eri kouluttaja ku eilen ja se arveli Alissaa mediks ja kun korjasin sen olevan nippa nappa maxi, niin se sano, et kyl jotkut tuomarit saattaa joustaa mitatessaan. Vähän kyllä epäilen, jos koira on yli 42,99 cm korkea, se on maxi. Tuskin siinä nyt aletaan koirakohtasesti joustamaan. (Kiva täällä puhua siihen malliin, et kisoihin kävis tie... )

Kiva että Tutulin ja Mannatuksen +tietty koirien agilityyn tutustuminen on mennyt hyvin! Minisheltti

Quincy tosiaan rakastaa putkea, en tiedä mikä siinä on niin ihanaa Kyllä tuolla meidän ryhmässä moni muukin menee sinne ihan innoissaan, mutta kun tuo on siellä putkessa heti jos mun keskittyminen herpaantuu, ihan sama onko se putki lähistöllä. Kontaktiesteet meilläkin on tähän mennessä ollut hankalinta, tuo kun tykkää kovasti hyppimisestä ja sen mielestä olisi ihan tosi hauska hypätä sieltä puomlilta ja A:n huipulta maahan.

Mä tajusin muuten tänään metsälenkillä että se, että olen käynyt tuon kanssa juoksemassa pennusta asti vaikuttaa varmaan agilityynkin. Meillä muut ryhmäläiset on ihailleet kun Quincy osaa katsoa esteelle ja mennä mun edellä, kun muut koirat vielä tässä vaiheessa on ihan keskittyneet omistajaan(=palkan odottamiseen) tai muihin koiriin ja juoksee usein päin esteitä kun eivät katso niitä. En mä itse siihen ole niin kiinnittänyt huomiota kun keskittymiskapasiteetti kuluu kyllä täysin siihen esteeltä seuraavalle selviämiseen, mutta tosiaan juoksulenkeillä se menee aina mun edellä ja joutuu itse katsomaan mihin ollaan menossa. Kyllä se varmaan vaikuttaa tuossa agissa ihan positiivisesti, normaaleilla lenkeillä taas lähinnä rasittavasti kun koira huitelee kilometrin edellä ja sitä saa koko ajan huudella jos haluaa sen pysyvän näköetäisyydellä

Me ollaan rakennettu miehen kanssa marsuille häkkiä koko päivän, minkä vuoksi kissojen ruokinta myöhästyi tunnilla ja herkkiskissa sitten ruuan jälkeen oksensi koko aterian sohvalle. Ja koska me rakennettiin sitä häkkiä ja Quincy oli tavallisesta poiketen syömässä olkkarissa, niin se toki veteli jälkiruuaksi sen koko lastin kissanoksennusta Että nam vaan. Ei se kyllä vielä ole mitään valittanut mutta eiköhän silläkin sitten ole kohta maha löysällä tästä herkkuateriasta. On nää lemmikit vain niin ihana ja elämää rikastuttava asia

Joo nuo korva-asiat tuntuu olevan vähän jo yliluonnollisten voimien hallinnassa, mä en ole koko korviin tuhlannut ajatustakaan kun alusta asti oli selvä että näyttelyihin ei mennä, joten on sitten ihan sama miten ne korvat sojottaa. Eli luomuna mennään:


Amerikassahan korvien pitäisi olla pienet ja taittuneet vain kärjistä eteenpäin, mikä kyllä näyttää oikein söpöltä mutta mulle on melko mysteeri voiko ne korvat luonnostaan sellaiset edes olla? Mutta kyllä mulle käy sheltti millaisilla korvilla tahansa, ihan kiva että kaikki ovat persoonallisen näköisiä. Mä en tykkää sellaisista roduista joissa äkkivilkaisulla kaikki koirat ovat keskenään saman näköisiä, pakko myöntää että mietin tätä viimeisintä koiraa hankkiessani aika vakavasti mm. schipperkeä mutta se kaatui pääosin siihen, että musta tuntui yhden tavattuani että olen nähnyt ne kaikki

Sille joka kysyi pennun ulkoiluttamisesta vanhemman koiran kanssa, mä ainakin ulkoilutin noita alusta asti yhdessä. Me tehtiin aika pitkiä lenkkejä koska käytiin myös lasten kanssa samalla ulkona, enkä jaksanut tapella niitä viiden minuutin päästä takaisin sisälle. Pentu oli enimmäkseen vapaana (etenemisvauhti meillä ei ihan hirmuinen ollutkaan) ja osan matkaa kannoin sitä, vaikka se ei ikinä väsähtäneeltä vaikuttanutkaan.

Quincyllä on kyllä niin persoonallinen ja suloinen ilme, et oksat pois.

Jos Savustakin kasvaa iso, tai muutoin menee näyttelymahikset, niin jätän kyl korvien liimailunkin heti. En viitsi vaivautua.

Kiitos kaikille onnittelijoille Nyt sitä sitten ollaan miehen kanssa tuollaisen 4h+k+khh+s tönön omistajia, tonttiakin siinä on hieman alta 1900 neliötä, eli pihamaata koiran(/koirien) juoksemiseen. Muuttelemaan päästään tämän viikon jälkeen, täytyy vain aloittaa pakkaaminen ja siivoaminen vanhassa asunnossa. Kyllähän tuo hieman naurattaa ajatella että laina-aikaa on enemmän kun tähän asti on ikää kertynyt


Sirulta korva kollaasi
8vko

n.1v hörökorva Siru (vasemmalla) sisarustensa kanssa. Tässä vielä taistelin korvien nousemisen kanssa, vaikka korvat ovat varsin raskaat.

Siru nyt kaksivuotiaana. Olen tyytyväinen korvien asettumiseen, eivätkä ne enää dumbon lentoliitimiltä onneksi näytäkään

Sirulla onkin ollut tuolloin 8-viikkoisena vähän samantyyliset korvat kun Viivilläkin. =) Katsotaan mitä noille käy. Mä luulen, et käy mitä käy, ni en ala liimailemaan. Jotenkaan se kaikki vaiva ei tunnu sen arvoiselta (kai? En tiedä muuttuuko mieli...) Sama ihana Viiviskä se on millasilla korvilla vaan. =)

Mä yleensä suositan liimaamaan sen takia noita korvia, ettei myöhemmin harmita. Kun se ei kuitenkaan ole iso juttu, kun tekniikan oppii.. Syynä on ihan se, että monet sanovat etteivät halua lähteä tuohon rumbaan, koska koira on hyvä juuri sellaisenaan kuin on (täysin hyväksyttävä ja ihailtava syy), mutta sitten vuoden iässä haluttaisiinkin lähteä käymään näyttelyissä ja harmittaa, kun ei niitä korvia hoidettu pentuna. Vuoden iässä niitä korvia on yleensä ihan turha liimata enää. Siinä on sitten itse tosi kivassa paikassa, kun pitää sanoa, että ei niille korville voi enää mitään tehdä, harrastushyvän tulette saamaan, mutta näyttelytähteä ei koirasta tule. Se korvien liimaaminen ei estä muuta tekemistä ja jos sitten kerran jälkeen toteaa, että ei halua sitä tehdä, niin sitten antaa vaan niiden korvien olla. Pystyt korvat kuitenkin jättää yhden "harrastuksen" pois.

Just tuon takia meillä laitetaan liimaa. (ts. kasvattaja liimaa nuo)
Haluan pitää vielä kaikki ovet auki ja harrastaa koiran kanssa sitä mistä molemmat nauttii. Olkoon se sitten lopulta ne näyttelyt, agi, toko tai joku muu.

Meinasin tuossa persauksilleni lentää, kun juttelin tääl töissä, et pitää mennä pyydystämään maitoliimaa, et saa koiran korvat liimata ja sain vastaukseksi et "ai sä oot sit varmaan niitä jotka hyväksyy typistyksetkin."
Joo, sehän onkin ihan sama asia liimata karvoja, ku silpoa ruumiinosia.

Suzuna kirjoitti:

Kiitos kaikille onnittelijoille Nyt sitä sitten ollaan miehen kanssa tuollaisen 4h+k+khh+s tönön omistajia, tonttiakin siinä on hieman alta 1900 neliötä, eli pihamaata koiran(/koirien) juoksemiseen. Muuttelemaan päästään tämän viikon jälkeen, täytyy vain aloittaa pakkaaminen ja siivoaminen vanhassa asunnossa. Kyllähän tuo hieman naurattaa ajatella että laina-aikaa on enemmän kun tähän asti on ikää kertynyt

Ihan mielettömästi onnea talokaupoista! Kuulostaa ihan mahtavalta kodilta isoine pihoineen. Itsellä on myös kovin haaveissa muuttaa pois kerrostalokaksiosta, kun koko lapsuuden omakotitalossa olen asunut. Pitäisi vain ensin saada miehen kanssa vakituinen työ.

Ensin olin ajatellut vuokra rivitalokolmiota, mutta parveiltuani jo useamman viikon oikotie.fi yms. sivuilla olen todennut, että omakotitalon isoine pihoineen saan 200-300€ erotuksella lainanlyhennyksineen, joten ennemmin sitten satsaan aikanaan omakotitaloon.

Agility kurssilla meni eilenkin hienosti. Tuosta tulee kyllä niin meidän harrastus! :) Tänään onkin sitten tosi paikka, kun on kontaktiesteet. Jos Manna ei niissäkään epäröi niin on se aikamoinen.

Suzunan talo kuulostaa ihanalta! Meille tuli tänään ihan törkeä tasauslasku (tosin se täytyy vielä käyttää jollain lakimiehellä, niin ollaan joka vuosi saatu laskua 200-400 pienemmäksi...) ja vuokrakin nousee, kyllä ..tuttaa maksaa tästä loukosta vuokraa yhtä paljon kun muut ihmiset maksavat kunnon asunnosta. Mahdollisesti olisi tiedossa yksi asunto johon pääsis syksyllä, mutta pitää nyt miettiä. Tässä kylässä ei vain OLE vuokra-asuntoja ja kovin kauas ei voida lähteä, miehen työ on vain sellainen että kovin pitkien työmatkojen kanssa ei tule yhtään mitään.

Se mahdollinen asunto olisi vähän kauempana, tosin lähempänä kaupungin keskustaa, täältä korvesta kun pitää aina varta vasten lähteä ihmisten ilmoille. Toisaalta ihan hyväkin niin ei tule käytyä ainakaan turhaan kaupassa...Se itse asunto olisi kyllä tuhat kertaa tätä hienompi mutta siinä on sitten muita miinuksia, lähinnä sijainti siis. No katsotaan.

Näyttelyjutuista mun täytyy ehkä sanoa vähän valtalinjasta poikkeava mielipiteeni mutta mä en pidä näyttelyitä minään harrastuksena ja mun mielestä nimenomaan se, että näyttelyistä on tullut "harrastus" on syynä aika monen rodun ongelmiin. Ainakaan mulle ei tule mieleen mitään muuta koiraharrastusta, missä pärjätäkseen koiriin jalostetaan niiden elämää hankaloittavia ominaisuuksia Mulle on ollut aina ihan selvää että en aio näyttelyissä käymistä harrastaa, koska mulle niillä on merkitystä vain jalostuksen seuraamisen kannalta, ja kasvattamista en suunnittele. Mun mielestä jalostuskoirat on ihan hyvä käyttää näyttelyssä, ja yleiskuvan saamiseksi niiden nekin jälkeläiset joilla ei kasvateta, voi käyttää jossain hakemassa arvostelun. Mutta en näe minkäänlaista järkeä kierrättää yhtään mitään koiraa viikonlopusta toiseen näyttelyssä, vaikka se sitten voisi saada vaikka kuinka hienonvärisiä muovinauhoja. Kasvatuksenkin suhteen näyttelyiden hyöty olisi ihan toinen, jos niissä palkittaisiin terveestä rakenteesta ja hyvästä luonteesta, ei värisävystä ja korvien asennosta. Mun silmissä fiksu kasvattaja osaa myös ottaa kasvatustyössä huomioon sen, onko se "huonomman" arvostelun saanut koira oikeasti sopimaton jalostukseen, vai onko siinä arvostelussa painotettu jotain koiran kannalta täysin epäoleellisia asioita.

Toki niin kauan kun rotu on sellainen ettei näyttelyharrastuksesta ole sille haittaa, on se ihan ok, näyttelyt ei toki ole ainoa asia mitä mä itse en koiran kanssa harrastaisi. Mutta siinä vaiheessa kun pyritään tietoisesti siihen että koira ei saa kunnolla henkeä tai sillä pitää olla 10 kiloa ylipainoa vain siksi, että koira saisi jonkun turhan tittelin nimensä eteen, voi mun mielestä kyllä puhua ihan puhtaasta eläinrääkkäyksestä. Jonkin verran kyseenalaista mun mielestä on myös koiran liikunnan rajoittaminen siksi että sen turkki ei mene pilalle, tai koiran turkin normaalin toiminnan pilaaminen lähes viikottaisella pesemisellä.

Minusta voi näyttelyt laskea harrastukseksi siinä kuin minkä tahansa toiminnan, jota tehdään viihtymisen ja hauskanpidon merkeissä. Jos joku tykkää ajella viikonloppuisin koiransa ja mahdollisesti perheensä kanssa pitkin poikin suomen maata ja muitakin maita, niin mikä ettei. Ja jos kaikki osapuolet tosiaan tykkää. On niitä hullumpiakin harrastuksia esim. kiihdytysajot tai traktorpulling. Voi jee... mut jonkun mielestä nekin on hauskaa ja järkevää puuhaa.

Itse tykkäisin ihan simona autoilusta perheen kanssa, mutta muut ei ole kovin innostuneita. Toffo voi pahoin ja Melli loikkii seinille, autossa ei ole ilmastointia jne.

Lisäksi en ole kovin kilpailuhenkinen. Harrastukset on tosiaan harrastuksia. En suhtaudu niihin mitenkään intohimoisesti. Joskus huvittaa ja toisinaan ei. Kaikki menee vähän sillain omalla painollaan. Turha stressata sellaisilla asioilla, jotka saa itse valita tekeekö vai ei. Pakollisissa tehtävissä on ihan tarpeeksi huolen aiheita.

^olikos tuo sinun Toffo, josta on juttua (jalostustarkastus juttu) uusimmassa sheltit lehdessä?
Tänään vasta sain tän lehden ja iski toi nimi jotenkin silmään.

Eihän näyttelyt koiralle ole sinänsä mitään mielekästä. Enemmän se on ihmisten juttu. Jos joku haluaa pistää rahojansa niihin muovinauhan pätkiin ja tuomarin mielipiteeseen, siitä vaan. Ihmisille sillä on enemmän merkitystä, koiralle ei niinkään. Se vaan tykkää, kun saa olla omistajansa kanssa (oletettavasti..). Mutta ei mulle näyttelyt ole harrastus siinä mielessä kuin toko. Senpä takia sen tuonne kirjoitinkin lainausmerkkeihin.

Sen takia mä sanoin noin korvien liimaamisesta, että tasan tarkkaan 95 % koiranpennun ostaneista aluksi sanoo, että ei halua mitään näyttelyissä käydä jne. mutta kun se koira kasvaa ja jos on ihan ok rotumääritelmänsä edustaja, niin pikkuhiljaa sitä tuleekin se kutina, että entä jos. Kun ihmiset kehuvat, kun koira on niin nätti ja kysellään käyttekö näyttelyissä jne. Sitten harmittaa, kun korvat ovat pystyssä. Kasvattajallekin on kiva, että se pentu käy edes kerran näyttelyssä, jos välimatkaa on 600 kilsaa (kuten meillä) ja nähdään harvoin ja kuvatkin voivat olla mitä on (esim. otettu yläviistosta, jolloin rakenne vääristyy jne.), niin näyttely on ainoa mahdollisuus saada jonkin asteinen objektiivinen, rotumääritelmään verratu arvio koirasta.

Toinen miksi näyttelyitä "kannatan" on se, että uskon vaakasti porttiteoriaan. Kun koiran kanssa opetellaan sitä näyttelykäyttäytymistä, saadaan se koira muutenkin vähän kuriin ja toivottavasti hoksataan kuinka kivaa sen koiran kanssa on touhuta. Tällöin onnistumisenkokemusten kautta aletaan tutustua muihin lajeihin, kuten tokoon tai agilityyn. Näyttelyistä on helppo aloittaa, koska se on suhteellisen yksinkertaista touhua ja opastusta saa helposti.

Samaa mieltä kyllä olen siitä, että ulkonäkökeskisyys on huonoa. Liioitellut piirteet roduissa kuin rodussa on pahasta. Esim. itse en tykkää yhtään näistä kaikkein muhkeimman turkin omistavista shelteistä, puhumattakaan collieista. Ei ole joka kelin turkki ei. Mutta kuitenkin väittäisin, että suurin osa näyttelyissä kävijöistä on tavallisia koiranomistajia, jotka eivät rajoita sitä koiransa liikuntaa turkin takia tms. Se on harmi, että pieni osa porukasta pilaa koko homman. Missä lajissa ja asiassa tahansa.

Oli laji mikä tahansa, niin kauan kun järki pysyy päässä ja homma hanskassa, on vain hienoa, että sen koiran kanssa tehdään edes jotain. Oli se sitten kehän kiertämistä ja nätisti seisomista. On sekin parempaa kuin vain koira kiertää korttelin ja on aina sohvalla. Näin kärjistettynä.

Jos mä haluisin noita korvia liimailla niin jonkun pitäis oikeasti näyttää mulle mallia, mä en usko, et ihan itse omilla käsilläni saisin niistä hyvää jälkeä, ainakaan ekalla kerralla Nyt en ainakaan tietäisi kenen puoleen kääntyä..

Ja kyllä mä sen ainakin tiedostan, että myöhemmin/vuoden ikäisenä niitä on turha liimailla jos on pystyyn nousseet jne jne, mutta kuitenkin tämä on tämän hetken mielipide.

Oon muuten tosi onnellinen kun Viivi on saanut pentukaverin, göötti tytön, jonka kanssa on saanut nyt riehua omassa pihassa. Se on niiin onnellinen kun saa temmeltää samankokoisen ja yhtä vilkkaan koiran kanssa. =) Ja kyllä onkin päätöntä menoa ja kummankin taisteluörinä on sitä mallia, että huhhuh. =) Ja kyllä ootan sitäkin aikaa, että päästään tonne koirapuistoilemaan Mannan ja vaikka Alissankin kanssa.

Joo omistajia vartenhan ne kaikki koiraharrastukset on (huvittaa välillä kun tuolla rotukyselyissä opastetaan jotain "vaativammasta" rodusta haaveilevaa että sellaista ei voi ottaa, jos ei halua/voi harrastaa jotakin) ja sheltti nyt on onneksi sellainen rotu jota pelkkä omistajan näyttelyinnostus tuskin sen kummemmin haittaa, koska tuo turkki nyt kuitenkaan ei ole sellainen että se näyttelyitä ajatellen menee pilalle jos koira juoksee metsässä. Mahdollisesta korvien laittelustakaan koira tuskin kärsii, lähinnä vain tottuu siihen että niitä korviakin ronkitaan. Mutta kyllä se näyttelyharrastus mun mielestä kuitenkin eroaa autonlaittokisoista yms. siinä, että se koira on pääasiassa eikä siltä kysytä haluaako se turkkiinsa nyyttejä tai onko elämä mukavampaa sen lyhyemmän kuonon kanssa, kun tuomarit siitä palkitsevat.

Kyllä mä sen noin niinkuin yksilötasolla ymmärrän että joku tykkää näyttelyissä käydä, kyllähän mäkin kävin suomessa mätsäreissä ja se oli ihan mukavaa. Tykkäsin siitä koska tapasi paljon koiraihmisiä ja koira oppi rentoutumaan sellaisessa erikoisessa tilanteessa. Mutta loppua kohti (kävin niissä yhteensä varmaan jotain 8? kertaa) se alkoi sitten oikeastaan ollakin jo vähän turhaa kun tavoite oli saavutettu ja koira käyttäytyi siellä paljon rennommin kuin ensimmäisillä kerroilla ja sen kummempia odotuksia mulla ei niistä ollutkaan.

Mä vain ajattelisin että näyttelyiden tarkoitus olisi palvella jalostusta, eikä silloin ole oikein tarkoituksenmukaista hyppyyttää yhtä ja samaa koiraa vuosikausia niissä näyttelyissä, hyvässä lykyssä vielä samoilla tuomareilla, vain siksi että se ehkä saisi pari ylimääräistä kirjainta nimensä eteen. Vaan saada jalostukseen ajatelluille koirille arvostelu koirasta, vaikka sitten parilta eri tuomarilta, mutta tuskin tarvitaan 20:tä arvostelua että tiedetään millainen koira on. Mutta toki silloin kun yksittäinen koiranomistaja tykkää vain käydä siellä viettämässä päivää, ilman hirveää stressiä ja koiran viikottaista puunaamista se on varmaan ihan mukava harrastus ja koirallekin ihan hauskaa kunhan sen tarpeista huolehditaan.

Mun mielestä näyttelyharrastus noin suurempana kokonaisuutena on vain vähän ongelmallinen asia silloin, kun jalostuksessa pyritään koiran elämää haittaaviin ominaisuuksiin siksi, että ne koirat voisivat ehkä saada näyttelyistä pari ruusuketta. En oikein koe että ne ruusukkeet ja vaikka sitten ihan muotovalionarvot olisivat sen koiran elämän hankaloittamisen arvoisia.

Mun ystävälläni on käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria, ihan koko perheen kotikoirina ja hän harrastaa lisäksi pk-lajeja, mutta ei mitenkään hampaat irvessä kuitenkaan. Etenkin toinen hänen koiristaan on aivan UPEA todella kaunis, sopusuhtainen mutta myös ihanaluonteinen, energinen, ystävällinen ja avoin. Näyttelyssä tämä koira sai T:n koska se oli "liian pieni", "heikosti kulmautunut" ja "vailla eleganssia". Oikeasti, mua alkaa melkein itkettämään kun näen niitä näyttelyissä menestyviä, jättikokoisia luukasoja jotka hoippuu selkä kyyryssä ja jalat solmussa "elegantisti" omistajansa perässä. Ihan järkyttävää katseltavaa Kerroinkin aikoinaan kun meidän pentukurssilla ole sakemanni, joka ei edes silloin pentuna pystynyt laukkaamaan koska sillä oli niin "hyvin kulmautuneet" jalat että ainoa mahdollisuus oli ravata "elegantisti". On siinäkin (käyttö-) koiranelämä...

Sonik kirjoitti:

^olikos tuo sinun Toffo, josta on juttua (jalostustarkastus juttu) uusimmassa sheltit lehdessä?
Tänään vasta sain tän lehden ja iski toi nimi jotenkin silmään.

No onhan se meitin Toffeliini

Noista näyttelyistä vielä sen verran, että minustakaan eivät nämä lieveilmiöt ole eettisesti oikein. Yhdenkään harrastuksen ei pitäisi olla millekään osapuolelle haitaksi, vaan päinvastoin. Nuo kyseiset autourheilulajit otin vaan esille siksi, että ne ovat minun mielestäni maailman tylsimpiä katsottavia... ellei jalkapalloa oteta lukuun

Näillänäkymin en aio viedä Miloa näyttelyihin. Korvia kuitenkin liimaan, koska eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja mielestäni ei tuo ole mikään suuri homma liimailla noita. Mutta jos tuo on sitten kasvettuaan oikean kokoinen ja nenä on tummunut täysin, niin kyllä sitten harkitsen näyttelyissä käymistä. Tietenkään en aio ottaa sitä miksikään pakkomielteiseksi touhuksi, koska itse en sellaista kestäisi, eikä varmasti koirakaan.

Sonik kirjoitti:

^olikos tuo sinun Toffo, josta on juttua (jalostustarkastus juttu) uusimmassa sheltit lehdessä?
Tänään vasta sain tän lehden ja iski toi nimi jotenkin silmään.

Uu, mäkin bongasin Toffon sieltä lehdestä! Meille tuli ne tänään, tän vuoden 1 ja 2 lehti, jee. =) En kerinnyt vielä kun vilkuilemaan molempia, mutta Sirukin oli päässyt sinne, oliko se agilityn ykkösruusuke kuvissa vai? Muistin Sirun nimen kun oon joskus nähnyt siellä treenisivuilla.

Mäkin sain ne molemmat eilen, jahka olin jo kuukauden piinannut jäsensihteeriä sähköposteillani "missä on mun lehti!?"

Näyttäs olevan Savun isukki sijalla 8. vuoden sheltti(?) listalla.

Mannatus ja Paulchen, kiitos

Ensiasuntonahan me miehen kanssa tuo omakotitalo ostettiin. Muutetaan siihen kerrostalokaksiosta. Pitkään mietittiin tuota rivitalo/omakotitalo vaihtoehtoja, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen että ennemmin laitetaan hieman enemmän rahaa ja ostetaan oma, loppujen lopuksi se tulee halvemmaksi kun rivitaloissakin on jo varsin suuret vastikkeet sitten kun koko on se 3-4h. Ja minulla oli ehdoton vaatimus että riittävän kokoinen oma piha (ei täyty rivareissa) ja mies halusi autotallin ja parkkitilaa 3 autolle (harvemmin rivareissa).
Kuukausittaiset kulut on samaa luokkaa tuolla omakotitalolla ja 3+h rivitalolla, kun lasketaan lyhennykset ja vastikkeet yms menot ja laskut, ja ne kulut ovat vain hitusen enemmän mitä maksamme nyt vuokraa..

Soittelin tuossa "anopille" hän lupasi tulla avuksi siivoamaan ja laittamaan asuntoa muuttokuntoon ensi viikonloppuna. Helpotus kyllä saada apua siihen hommaan, hirvittää jo valmiiksi (+anoppi saa pestä ikkunat, mitä inhoan yli kaiken )

Näyttelyistä harrastuksena, minusta näyttelyissä (ei liian vakavissaan) käyminen on oikein mukava harrastus. Siellä tapaa ihmisiä, yleensä saa nauttia ulkoilmasta ja koira pääsee tapaamaan muita koiria. Ainakin Siru pitää matkustamisesta ja on näyttelypaikoilla yleensä aivan into pinkeenä, eli ei siis stressaa tilanteesta. Siinä tapauksessa jos koira ei itse nauti tilanteesta, niin turhahan sellaista on sitten väkisin sellaisiin raahata. Mutta niin pitkään kun se on mukavaa yhdessä olemista niin hyvähän harrastus se on :) Ja niinkuin tuossa jo mainittiinkin niin onhan se myös hyvä sosiaalistamis/käytösopettelu paikka.

Itse halusin liimata koiralle "oikeaoppiset" korvat, vaikka meille ei näyttelyuraa ollutkaan suunnitteilla. Minusta sheltti ei näytä sheltiltä ilman taittuneita korvia ja onhan tuolla korvan taitteella ollut alkuperäisesti ihan oikea tarkoituskin rodun historiassa Söpöjähän sheltit ovat on sitten korvat lurpat tai pystyt

Muoks. Eevus Siru löytyy sieltä näyttely ykkösruusukkeiden saaneista (muistaakseni ensimäisenä) Nyt on kovassa metsästyksessä se agilityn ykkösruusuke tälle vuodelle, vielä yksi nolla tarvitaan!