Koirat.com

Mä en tiedä noista Viivin korvista, mun mielestä niissä ei paljoa oo muutosta tapahtunu, ehkä hiukan ylhäällä on enemmän kun sillon kun se tuli meille. Ja sitten kun kasvattajakin sano, että Viivillä on sisaruksista raskaimmat korvat, että tiedä sitä sitten mitä niille käy. Viivin yhdellä veljellä jo ainakin on vissiin noussut ne pystyyn.


Tällaset sillä nyt on. Tässä kuvassa tasan 11 viikkoa vanha. Näyttääpä se muuten isommalta kuvassa mitä on ja jotenkin oudolta, heh.

Onnea talokaupoista! Pääsette sitten pankin vuokralaisiksi Pihasuunnitelma on sitten tehty ja agilityrata valmisteilla?

Minäkin innostuin vähän lauantaina siivoomaan kukkapenkkejä ja nyt on käsivarsi limppuna, kun kimalainen ei tykännyt mun halauksesta. Sietämätön kutina ja kirvely jo kolmatta päivää. Ekaks oli vaan pikku paukura, mutta nyt se on viittävailla käsivarren ympäri ja ranteesta kyynärtaipeeseen. Kylmä-Kalle on ollut kaks vuorokautta kaverina yötä päivää ja antihistamiinia sekä kortisonivoidetta on käytetty. Pikkasen taidan olla allerginen

Hirvittää, kun Melli koittaa ottaa mehiläisiä kiinni tossa terassilla, että jos se vaikka onnistuu. Kuinkahan mahtais käydä, jos koiraa pistäis amppari suuhun. Onko kellään käyny sellaista ja mitä sillon on paras tehdä?

Tässä meidän korvapäivitys:


Yläviistoon katsoo joten kuva vähän valehtelee, mutta ei ne enää ihan poskilla roiku. Ikää nyt 16vkoa.

Meillä kanssa napsitaan kärpäsiä ja ties mitä ötököitä...ja ampiaisia puskee sisään ovista ja ikkunoista, paniikkinappulaa on pari kertaa saanut painaa kun Stella ryntää ampparin perään. Tosiaan, millaista ensiapua sitä sitten koiralle antamaan jos pääsee suuhun/nieluun pistämään?

Meillä Savu sai kimalaisen kiinni, mut onneks ei tainnut olla pistävää sorttia, eikä Savukaan tykännyt pörinästä suussa, joten päästi kimalaisen menemään ja iloisena tuo pois lensikin.

Mä oon yrittänyt pitää nollatoleranssia minkään lentävän vaanimisessa. Meillä kun tosiaan kimalaisia pörräilee takapihan apiloissa.
Mut eipä tuo ota kuuleviin korviinsa, kun sitä kiellän.
Mahtaiskohan joku kolinapurkki tai vesisuihke auttaa tuonkin opettelussa.

Jos koiraa pistää kaulaan/kuonoon/suuhun ampiainen tai kyypuree ja hengitystiet ovat turpoamassa umpeen, niin ensiapuna voi antaa kortisonia eli näitä kyytabletteja ja äkkiä eläinlääkäriin. Kyyn puremiin ei niitä kyytabletteja saa antaa, kun ei ne oikeasti vaikuta siihen myrkkyyn. Ennen luultiin niin.

Hyviltä teidän molmpien koirien korvat näyttävät. Viivillä ehkä vähän raskaat, mutta tuskin nousevat pystyyn. Stellan korvat näyttävät tosi hyviltä, toki kuvakulma ei ole paras mahdollinen, mutta suuntaa-antava.

Suzunalle onnea talokaupoista!!

Quinc on myös ihan hirveä pyydystämään kaikkia ötököitä, etenkin sisällä se ihan sekoaa niistä ja kiipeilee pitkin seiniä perässä... Ulkona on onneksi vähän rauhallisempaa. Mäkin yritän kieltää mutta eipä siitä ole hirveästi apua. Tosin onneksi tuo ei ole ollut hirveän kiinnostunut isoista ja pörisevistä, vaan lähinnä kärpäsistä, mutta äkkiäkös se ampparikin sinne suuhun eksyy. Täytyy vain yrittää olla tarkkana.

Täällähän tosiaan pulistaan aktiivisesti -hyvä niin :) Shelttien korvat tosiaan ovat joskus ongelmalliset. Minun elämäni aikana meillä on ollut viisi shelttiä ja yhdenkään korvat eivät ole olleet "täydelliset". Siirillä on tosi isot korvat ja ne on asettuneet liian sivuille, edesmenneellä Lempillä oli ihan pystyt korvat, sen pojalla Adolfilla on toinen korva pysty ja toinen taittunut, mutta nekin on liian pienet, Sofilla on melko raskaat, vaikka näyttelyissä ei koskaan ole sanottu raskaiksi, niin mun mielestä sais olla ylempänä ja vähemmän taittuneet, Pennin korvat taas on isohkot. Pennillä pidettiin painoja (collien korvavoidetta) ja laitettiin glyserolia, sillä sillä meinasi nousta korva pystyyn, mutta eivät ikinä olleet ihan pystyt. Sofille ei koskaan laitettu mitään. Onhan näitä kaikkia kikkoja, jos haluaa korvia paremmiksi. Kevyisiin korviin voit laittaa painot tai glyserolia ja jotkut liimaakin niitä. Korvathan nousevat herkästi pystyyn, kun hampaat vaihtuu ja nartuilla juoksujen aikaan. Raskaita korvia on vähän vaikeampi saada kevyemmiksi, mutta liimaamalla voi saada taittokohtaa muutettua ja trimmaamalla korvakarvoja voi saada niitä kevennettyä.

Monet pennut varmasti tykkäävät jahdata ötököitä ja miksei aikuisetkin. Meillä ne tajutaan onneksi jättää yleensä rauhaan. Meidän Siiri on allerginen ampiaisen pistolle. Kun se oli nuori, sitä pisti kerran ampiainen ja se muuttui ihan sekavaksi. Jos se ei olisi saanut kyypaukkauksesta tablettia, se olisi luultavasti menehtynyt. Kannattaa siis olla varovainen näiden pienten eliöiden kanssa. Koskaan ei tiedä, onko koira allerginen, jos sitä ei ole ikinä pistänyt ampiainen. Pieni pistos voi pahimmassa tapauksessa viedä koiran hengen, jos se ei saa nopeaa ensiapua. Meidän Adolfiakin pisti ampiainen kuonoon, kun se oli pentu. Sen kuono turposi ihan palloksi. Olihan se hassun näköinen, mutta se oli varmasti kipeä.

Viikonloppuna päätettiin meidän näyttelykesä. Neljä näyttelyä on tänä kesänä kierretty, kun olivat niin lähellä, joten nyt on näyttelykiintiö vähäksi aikaa täytetty. Meidän blogista voi lukea arvostelut. Sofin Taika-tyttö sai ERI:n ja Penni ja Sofi EH:t. Tuomarina oli Marja Talvitie.

Tässä vielä pari kesäistä kuvaa meidän tytöistä. Käytiin perjantai-iltana eräällä koskella, jonka kauniiden maisemin äärellä oli mahtava ottaa kuvia koirista. Siskoni Anni toimi kuvaajana.

Hauska lueskella täällä muiden korvaongelmia, kun ite vaan luovutti ja anto korvien olla ylhäällä. Vuoden ikään saakka me liimailtiin ja sit hiukan 1-vee synttäreitten jälkeen korvat taas nous, sit riitti. Kattelin Alissan kuvia ja esim. tässä kuvassa sillä on musta aika raskaat korvat, mutta pystyyn ne nous silti... Ja vitsit toi oikee korva on ollu hassu!



Yksvuotiaana korvat oli musta hyvät ja välillä mua harmittaa, et luovutin, enkä enää liimannu:



Mutta onhan noi höristimet aika symppikset!



Eli mielenkiinnolla kattelen, mitä muitten korvista kehittyy...

Tänään alko agikurssi ja oli kyl ihan huippukivaa! Tänään oli vuorossa hyppyesteet ja ihan alkeista alotettiin. Mukavan vähän oli ihmisiä kurssilla, kun ryhmiä on kaks ja meiän ryhmässä on viis koiraa. Alissa meni kyllä nätisti ja innostu kyl jo tossakin ajassa, nyt jo piti haukkua, kun muut meni esteitä. Saas nähdä tuleeko Alissasta sellanen koira, joka haukkuu kehän laidalla. Todennäkösesti, ellen saa sitä hillittyä. Kouluttaja naureskeli, et renkaasta tuli Alissan lemppari ja siltä se vähän näytti, kun se odotti väristen esteen toisella puolella. Huomenna on vuorossa läpiesteet... Innolla kyl ootan jo huomisiltaa. Harmi, et kurssi on niin lyhyt, mut saa vähän vinkkejä, mitä voidaan treenata ennen syksyä.

Juu ja sit kysyttiin Mannatuksen kanssa, et voitaisko me mitata koirien säkäkorkeudet oikeen kunnon säkämitalla. Aika hyvin oon saanu kotona mitattua, kun usean mittauksen jälkeen tulos oli muutaman millin yli 43 cm. Hyvä tuuri mulla! Mut kuulemma kouluttajan agiryhmässä treenaa Alissan kokonen sheltti, eikä sillä oo maksihypyissä ongelmia. Täytyy vaan käydä niissä terveytarkastuksissa, että tietää, voiko huoletta harrastaa. Oli aika hauskaa, kun Alissa 43 cm oli vissiin kouluttajan mielestä "normaali" sheltti, kun se puhu Mannasta koko ajan "minishelttinä". Eiköhän se oo ihan toisinpäin...

Eilen oli tosiaan ihan superkiva kurssi! Olin ihan innoissani virallisista esteistä ja menin sellanen tyhmä virne naamalla koko ajan. :D Manna oli vähän hermostunut uusista koirista ja tilanteesta, mutta ihan hyvin siellä pärjäiltiin. Lopussa haukkuminen oli sellaista turhautumista enemmänkin: "äiti hei on ihan älyttömän tylsää odottaa omaa vuoroaan."

Yhdelläkään esteellä tyttönen ei epäröinyt ja kouluttajakin kehui kaikkien koirien hyppytyyliä hyväksi. Melkein joka esteen kohdalla, kun mentiin kouluttaja aloitti meidän kohdalla: "kun tuo sun koira on vielä niin nuori (ja pieni)...." miettien että miten este mahtaa mennä. Ja kun hypättiin niin "tosi hienosti, ei mitään ongelmaa!". :D Kyllä mun superminisheltti osaa.

Ihan mielettömiä onnistumisen kokemuksia, kun kaikki esteet meni niin hienosti. Vrt. esim tokoa niin koira liian kaukana, koira ei ole tarpeeksi kontaktissa, koira vinossa yms. yms ja agi alkeen meni niin hyvin.

Mä ja mun minisheltti oltiin niin väsyneitä, että mentiin hetimmiten oikeastaan nukkumaan, kun päästiin kotiin. :) Nyt uuteen päivään ja illalla läpiesteet, JEI! Pussi tulee varmaan olemaan vähän pelottava.

Alissa onkin oikein kesäneito höristimineen päivineen. :)

Mä kävin eilen vieraissa. Kävin katsomassa kahta aivan ihanaa rhodesialaista. Tarkkaan mut nuuskittiin läpi, kun tulin kotiin, sit kuulu sellanen tuhahdus ja poitsu käänsi mulle selkänsä. :D Mamman mustis mussu. <3

Hetken jo näytti, et ripaska helpotti, mutta viime yönä heräsin lievään biologiseen sodankäyntiin 4:24. Jaskaa oli ympäri makuuhuonetta. Osa melkein vettä.

Täytynee koklata noita kasvattajan suosittelemia relatippoja ja jos ei sekään auta, ni hain sitä canikuriakin kaappiin. Voikohan sitä antaa, jos löysää tulee vaan välillä ja välillä tulee ihan normi kakkaa?

Ehdin taas hetkeksi koneen ääreen kun koiruudet vetävät sikeitä tuossa jaloissa.
Hiukan on paremmin jo mennyt näillä kahdella. Tuntuu vain että vuorokauden tunnit ei riitä kun vie kahta koiraa ulos erikseen. Miten paljon te kahden koiran omistajat olette vieneet pentua ja vanhempaa koiraa yhdessä ulkoilemaan? Muutaman viikon päästä pitäisi mennä takaisin töihin joten vähän pelottaa miten saa ajan riittämään kun nytkin on kiire.
Sisäsiisteys on meillä aika alkuvaiheessa. Kun asuu kerrostalossa niin ei aina ehdi ulos kun pentu jo pissaa lattialle. Paperitkin meillä on, mutta niillä tuo ei oikein ymmärrä käydä vaan lorottaa suoraan lattialle.
Tuo Viivin kuva on ihana. Se näyttää siinä kyllä paljon isommalta kuin meidän Pinja vaikka ikäeroa ei ole kuin pari päivää.
Nyt olen aloittanut naksuttimeen totuttamisen. Jos vaikka panostaisin siihen nyt ahkerammin kuin tuon vanhemman kanssa.

Sonik, kyllä noita maitohappobakteereja voi antaa tuossa tilanteessa ihan hyvin. Itse syötin muutaman päivän ylimääräistä tuota Biopak'tia, vaikka uloste ei ollut löysää enää. Ihan varmuuden vuoksi. Uskon, että Canikurissa on sama juttu.

Olipa kiva lukea Mannatuksen ja Tutulin agitreeneistä. Minä aloitin Sofin kanssa agilityn, kun se oli 1,5-vuotias. Se oppi kyllä tosi nopeasti esteet ja oikeastaan minkään esteen kanssa ei ollut sellaisia ongelmia, että se olisi pelännyt. Käytiin samassa seurassa alkeiskurssi ja kolme jatkokurssia (joka kurssissa kuusi harjoituskertaa). Harrastamisemme oli siis todella katkonaista. Hyvä puoli tässä seurassa oli se, että ryhmät olivat pieniä ja kouluttajat huippuja (agilityn maailmanmestari). Nyt toukokuussa aloitettiin melkein vuoden jälkeen agilityn treenaaminen. Mun yo-kirjoitusten takia tuli niin pitkä väli. Nyt ollaan eri seurassa, niin treenit on ollut koko kesän ja jatkuvat vielä syksyyn. Sofi on ihan kelpo agilitykoira. Välillä unohtaa korvat ja putkeenhan se ei mene, jos siellä on vettä :) Meillä on vielä työtä sen kanssa, että Sofi uskaltaisi itsenäisemmin hakeutua esteille. Kisaamisen aloittamista ei olla vielä suunniteltu. Ehtiihän sitä.

Sonik: Tuo ripulin siivoaminen on tosiaan niitä koiran omistamisen varjopuolia :/ Onneksi meillä siitä ei kärsitä kovin usein. Jos jollekin tulee ripuli, niin seuraavana päivänä syötetään keitettyä riisiä ja katsotaan, auttaako. Jos ei vieläkään ripulointi lopu, niin jatketaan riisillä seuraavakin päivä. Viimeisenä keinona annetaan canikuria. Toivottavasti Savu tokenee pian!

Hellu: Me ollaan aina melko pian viety pentu ja aikuinen ulos yhdessä. Kun pentu on tullut, joku aikuisista on saanut juosta sen kanssa vapaasti pihalla. Meidän aikuiset ovat osanneet leikkiä aina hyvin sievästi pennun kanssa. Kun pentua ollaan viety pienille kävelylenkeille, on aikuinen otettu melko pian mukaan. Meidän pennut ovat ainakin oppineet kulkemaan remmissä näin nopeammin, kun katsovat mallia aikuisesta. Kun pentu on sitten vähän kasvanut, ollaan otettu se sitten aikuisten kanssa metsälenkille mukaan. Aluksi ollaan pidetty pentua remmissä ja vähitellen päästetty irti. Näin se on oppinut nopeasti lenkkeilytavoille.
Meidän sheltit ovat olleet melko hitaita oppimaan sisäsiisteiksi. On mennyt useampi kuukausi, vaikka ollaan asuttu omakotitalossa. Lehdelle ne ovat kyllä oppineet ja aina välillä tehneet ulos, mutta on mennyt kauan aikaa, ennen kuin ovat olleet täysin sisäsiistejä.

Sellainen kysymys vielä, että onko täällä ketään sheltti-ihmisiä Oulun seudulta tai ympäristökunnista? Olisi kiva joskus järkätä jotain yhteislenkkiä, jos sattuu olemaan :)

Mitäs mieltä olette nyt näistä Nellin korvista?

Mannatus, miten teillä on sujunut se ohituskurssi? Ja täältäkin vielä onnea Suzunalle talokaupoista :)

Muoks. Laitoin noi kuvat uudestaan. Ja taas.. Onpa huonolaatuisia kuvia..
Muoks2. Ensi viikolla alkaa meidän tokoilu, vihdoin ja viimein tuli sähköpostia.. Iiiiiks, alkaa jo vähän jännittämään

Niin, tää shelttien korva-asia taitaa olla ihan oma tieteenlajinsa . Musta ainakin tuntuu, että noi korvat elää ihan omaa elämäänsä tällä hetkellä, katsellaan, kaikessa rauhassa.

Meillä on käynnissä nyt ehkä hieman tokopainotteinen pentukoulu. Se kestää kerrallaan tunnin ja on aika pitkä aika näin nuorelle koiralle. Sitten ajattelin aloittaa naksuttelukurssin tässä syksyllä, kerran käytiin jo vähän katselemassa sitä touhua ja pääsimme mukaan ryhmään. Ja Stella on myös usein mukana kun Fridan kanssa touhuun agilityä koulutuskentällä. Rakastaa putkea! Se ampasee sinne kuin raketti ja on niin into pinkeenä kun pääsee mukaan. Pihalla oon ottanut Stellan kanssa jo vähän ohjauskuviota , lähinnä siivekkeen kiertoa, siivekkeiden välissä kulkemista ja eteen irtoamista ihan leikin varjolla.

Mä kyllä kuljen suurimman osan lenkeistä molempien koirien kanssa. Kun ei tuo meidän vanhempi koira näillä helteillä jaksa mitään himolenkkejä tehdä, niin kortteli-pari kierretään yleensä aamuin illoin ja sitten jossain välissä joku metsä/rantalenkki vapaasti juosten. Pihalla saavat kans keskenään touhuilla suht vapaasti. Mutta välillä toki kävellään yksitellenkin etteivät ihan unohda sitäkään hommaa ja tulee eri tavalla Stellallekin rutiinia ohituksiin yms jännittäviin tilanteisiin.

Mä tarkkailisin noita Nellin korvia. En tekisi niille vielä mitään. Mun silmiin tuo kuvan vasen korva on vähän sen oloinen, että saattaisi nousta ylös. Oikea on ihan hyvä, vähän raskas ehkä, mutta ei mitenkään paha. Mä tarkkailisin ja jos tuo kuvan vasemman puoleinen tuosta paljon kevenee, niin laittaisin molemmat liimaan ihan varulta. Pitäisi nähdä livenä mikä on tilanne, mutta näin kuvan perusteella.

Hyvin pitkälle nämä korvat ovat makuasia. Joku tykkää kevyemmistä, toinen vähän raskaammista. Rotumääritelmässähän ei sanota muuta kuin, että pitää olla kärjestä 1/3 taittunut. Mitä se sitten tarkoittaa on makuasia. Onhan Rommillakin kärjestä taittuneet oikein, mutta eihän sen korvan kärjet osoita alas vaan eteenpäin. Jotkut tykkää noista, jotkut haluaa, että se taite on selkeä ja on tuollainen puoliluppa.

Meillä on ollut korvat liimassa nyt ihan 7 viikkoisesta asti, kun meinasivat asettua poskille asumaan. Ja nyt noi pirulaiset meinas väkisin pamahtaa pystyyn ennen edellistä liimausta.
Koittais nyt jo päättää minne ne sit lopulta tahtoo mennä.

Pitäiskös niiden rauhoittua sitten kun hampaat on vaihtunut?

Hiukan karmaisee mennä töistä kotiin, jos se on ripaskoinut koko kämpän ja sohvan (joka on mun silmäterä) ruokottomaan kuntoon.

Mut aamulenkkiä pitää nyt kyllä kehaista. Poitsuhan meni ku ihmisenmieli aamulla hihnassa. Nenä maassa jolkotteli vierellä, niinku parempikin vihikoira.
Jos joku olis mulle vuosi sitten sanonut, et mä käyn pienessä tihkusateessa lenkillä puol seiskalta aamulla ja nautin siitä, niin olisin varmaankin pitänyt hulluna. Niin se vaan koira muuttaa tuota arkea.

Turjake sohvanvaltaaja (tuollaset noi korvat on liimassa, liimattu sekä taitteet, että päälaelle "silta")


ja tuollaiset ne oli ennen liimausta


Murrr!!

Mä liimasin Rommin korvia vuoden ikään asti, tiedän yhden, joka piti liimassa kaksi vuotiaaksi asti.. Mutta korvista tuli kyllä hänellä hyvät. Se on ihan tapauskohtaista, joillekin riittää se yksi liimauskerta, jotkin vaativat pidemmät, joillakin ei auta mikään. Parhaiten sen näkee, kun avaa liimat ja sitten antaa olla pari päivää. Jos korvat pysyvät, niin ok, antaa olla, jos nousevat ylös/lässähtävät alas, niin uudestaan vaan liimaan. Itse henkilökohtaisesti lopettaisin vuoden iässä liimaamisen, jos mitään suurempia näyttely suunnitelmia ei ole. Kyllä ne korvat yleensä siihen vuoden ikään mennessä asettuvat, jos ovat asettuakseen.

Ei noi Savun korvat kovin pahoilta näytä, siis eivät ole liian pystyt kuvien perusteella. Itse tykkään vähän kevyemmistä korvista. Pakko sanoa, olen noita siltoja tehnyt muiden koirille ja onko ärsyttävämpää? Toivon ja rukoilen, että en sitä omalle koiralleni joudu ikinä tekemään. Rasittavaa puuhaa.

Täälläkin on biologinen sota kännissä, ripsaa on ollut auton penkeillä asti. Toivottavasti tuo masu tuosta pian rauhoittuu.

Olitte korvista puhuneet. Pidin Pellellä painoja vuoden ikään ja nyt pysyvät minun silmään nätisti (ava ei kerro totuutta!) Vaikka välillä sitä mietti että onko mitään järkeä liimailla ja painoilla kun sinnikkäästi pyrikivät korvat pystyyn, mutta loppujen lopuksi olen iloinen että ne painot oli korvissa sitkeästi.

Ihania kesäkuvia kaikilla, intoudunpa itsekin laittamaan: