Koirat.com

Sonik, ripuliin auttaa ainakin lähes välittömästi canicur jos et ole jo antanut.

CEA:ta en ajatellut testauttaa, eipä sillä ole mulle oikein merkitystä. Muistaakseni se testi on aika kalliskin, ja kun tuon vanhemmat on molemmat puhtaita niin ei sillä sitä ainakaan itsellään ole, ja jälkeläisiä ei ole suunnitelmissa Täällä testataan kaikki jalostuskoirat, muistaakseni molempien ei kuitenkaan ole pakko olla puhtaita, en nyt ole ihan varma.

Canikur on kanssa hyvä aine. Ostin tuon, kun ekana tarttui käteen ja oli ainakin täällä noin 7 euroa.

Ainakin Suomessa on suositus, että sairas-sairas -yhdistelmiä ei tehdä. En nyt muista onko se vain suositus ja este pentulistalle pääsylle, vai onko ihan rekisteröintiehdoissa.. Cea:n osalta jonkin verta on tutkimuksia laitettu Jenkkeihin, hinta on jotain parisataa dollaria.

Sonik, mä veikkaan, että pentusi on korkeintaan kantaja. Sen isä on testattu geneettisesti terveeksi ja emä ei ole kantajaan yhdistettynä jättänyt sairasta pentua. Siihenhän olisi silloin 50 % todennäköisyys/pentu. Tästä voi päätellä, että emäkin voi olla geneettisesti terve, mutta jos sukua tutkii, niin todennäköisesti on kantaja.

Genetiikka on kivaa, ihan uteliaisuudesta itse aion testauttaa Rommin, käytettiin sitä jalostukseen tai ei. Ja onhan se sitten koirani vanhempien omistajille lisätietoa koiristansa. Ihannehan olisi tuo Paulchenin kuvaama tilanne: kaikki jalostukseen käytetyt koirat olisi testattu terveiksi, niin ei tarvitsisi näitä jälkeläisiä enää testailla. Hitaasti Suomikin tulee perässä..

Meillä näyttää masun toiminta rauhoittuneen ihan tuon lohiöljyn jättämisellä. Täytyy katsoa uskaltaako tuota sit kokeilla joskus viel tippa kerrallaan. Joskohan tuo puoli pumppauksellista oli sit vaan tottumattomalle liikaa.

Ja tota canicuria vois kyllä varoiks hommata. Säilyykö miten pitkään kaapissa?

Ihan uteliaisuuttaan mäkin tuota olisin testauttamassa. Joskohan olisi joskus tuolla mahdollisuus pennutkin teettää, niin tuskinpa siitä haittaakaan on, jos kaikki mahdollinen on testattu.
Jää nähtäväksi mitä tuosta sit isompana tulee. Äidin koirasta opin, ettei pidä pitää mitään itsestäänselvyytenä, vaikka vanhemmat olisikin hyvät. Aina voi tulla yllätyksiä.

Se Canikur on sellaista jauhosta puristettua tabletin tapaista, kyllä se varmaan säilyy aika kauan. En ole edes miettinyt Varastoon mäkin sitä olen ostanut, kun tuolla aina välillä menee maha löysälle jostain herkuista mitä tuolta ulkoa löytää... Sellaiseen jostain syömisistä johtuvaan mahavaivaan on auttanut yleensä ihan yksi sellainen "tabletti", kerran tuolla oli kai joku ihan oikea mahatauti ja siihen annoin sitten ihan ohjeen mukaan (Quincyn painoiselle koiralle sitä pitää antaa jo aika paljon). *edit. niin ja nykyään sitä taitaa saada jossain muussakin muodossa, mutta muistaakseni oli vieläkin kalliimpaa ja ainakin meillä tuo "vanha" on tehonnut oikein hyvin.

Rommitus, en mä usko että täälläkään jalostuskoirien tarvitsee puhtaita olla, Quincyn vanhemmat nyt vain sattui olemaan. En nyt jaksa tarkistaa, mutta eiköhän ainakin kantajan käyttäminen ole ihan sallittua. Toisaalta sillähän tuollaisista vaivoista päästäisiin joiden periytyvyys on tiedossa, kun ei käytettäisi kantajia ollenkaan, mutta sitten on taas se ongelma että kun on niin monta muutakin asiaa joita pitää huomioida...Täällähän tuli rajoitukset myös mdr1:sen osalta, se periytyy käsittääkseni samalla tavalla resessiivisesti kuin tuo CEA:kin, ja ainakin siinä saa käyttää kantajaa ja "viallistakin" puhtaan kanssa. Jo pelkästään se aiheutti aika paljon närää koska kantajia on kuitenkin kaikkein eniten ja kokonaan puhtaita taas vähiten, joten kyllähän sekin rajoittaa jo yksistään aika paljon yhdistelmiä.

Mun mielestä on toki hyvä pyrkiä eroon kaikista tuollaisista vaivoista, jotka jalostuksella kuitenkin pystyy karsimaan, mutta ei nyt heti niin että suljettaisiin kaikki kantajatkin pois. Tärkeämpää olisi vain tietää mitä jalostukseen käytettävät koirat kantavat ja myös ilmoittaa ne ihan avoimesti, koska eihän kaikille pennunostajillekaan samat asiat ole tärkeitä. Mä en esim. voisi mitenkään ottaa mdr1-virheellistä koiraa (Quincy on kantaja, ja se sitten taas ei haittaa mua kun en sen geenejä aio jatkaa), mutta lievallä CEA:lla ei olisi niin merkitystä. Toki sekin on siinä vakavimmassa muodossaan paha vaiva.

Kukkuu pitkästä aikaa. Mitäs teille sheltti-immeisille kuuluu?

Meillä on ollut viime viikot kesävaihde päällä ja meno on ollut aika rentoa. Vähän alle kahden viikon päästä alkaa tositoimet ja päästään aloittamaan se kauan odotettu alkeiskurssi. Jännittää kyllä ihan hulluna.

Muita jotka aloittaa jossain ohjatussa ryhmässä nyt syksyllä? (Terveisin henkistä tukea kaipaava)

Me aloitetaan itseasiassa kahdessakin ryhmässä. Penturyhmiä kumpainenkin. :)

Ja Paulchen, onkos Quincystä pari ihan riikkis kuvaa tuolla shetlanninlammaskoira- foorumilla?

Hain nyt tota canikuria ja huomiseen katsotaan viel kannattaako ollenkaan antaa, kun tuntuu sille et alkaa korjaantumaan muutenkin.

Me aloitettiin agilityryhmässä kanssa nyt vasta muutama viikko sitten, joten kohtalotovereita ollaan

Sonik, kyllä mä varmaan laitoin niitä pikkupentukuvia useammallekin shelttifoorumille silloin Nyt ei taida olla oikein tunnuksiakaan tallessa enää millekään, kun ovat niin kovin uneliaita. Muut sheltti-ihmiset eivät taida olla ihan yhtä aktiivisia kuin me Tai no onhan se s-postilista kyllä aktiivinen mutta en mä sinne osaa kirjoittaa kun jokainen vastaus pitäisi avata erikseen, ja suurin osa jutuistakin käsittelee näyttelyitä niin enhän mä niistä mitään edes ymmärrä

Miten on teillä, Paulchen, lähtenyt kurssi sujumaan?

Mua jännittää kovasti että kiinnostuuko tuo koira ennemmin muista koirista kuin siitä itse asiasta jonka takia siellä ollaan.

Oikein hyvin, tai siis jopa paremmin kuin odotin. Tää ei ole mikään maailman sosiaalisin tapaus ja pelkäsin lähinnä että se heti vapaaksi päästyään käy ensin patsastelemassa kaikki muut läpi, mutta ei sitä siellä treenikentällä muut koirat kiinnosta, korkeintaan silloin kun odottelee (vaikka sitähän se nyt enimmäkseen on) vähän katselee muita. Mutta sitten kun näkee ensimmäisen esteen niin ei kyllä vilkaisekaan muita. Tuolla on ennen treenejä kaikki koirat ensin vapaana erillisellä alueella ja siellä tuo saa sitten ensin röyhistellä kaikille uroksille niin tulee hyvä mieli

Tosi kivaa on ollut, mä nyt olen ihan tumpelo mutta koira on siihen nähden toiminut oikein hyvin Mä olen harrastanut "agia" meidän ensimmäisen koiran kanssa joskus vuonna -91 ja sitten ihan pikaisesti kokeilin russelin kanssa aikoinaan, mutta en viihtynyt siinä ryhmässä ollenkaan. Eli ihan aloittelija olen.

Ei me olla vielä mitään ihmeellisyyksiä tehnyt, ihan tuon ohjaamisen opettelemisessa on tarpeeksi hommaa... Mutta siis koira tekee kyllä niin kuin olisi jo enemmänkin treenannut, se tajuaa kyllä tosi nopeasti mikä on kulloisenkin homman nimi ja jos mä en olisi niin tumpelo niin meno näyttäisi varmaan jo ihan oikealta agilityltä *edit kerrottakoon että kun meidän kurssin vetäjä halusi kokeilla keppejä niin että koira on vapaana, niin sen itsensä kanssa Quincy meni ne ilman yhtään virhettä, ja mä onnistun aina sohlaamaan sen ollessa hihnassakin niin, että heti alussa menee jotain vikaan...

Huih, katselen tässä samalla uutisia love paradesta, sehän oli ihan tässä meidän lähellä. Näyttää ihan järkyttävältä Ihan käsittämätöntä miten tuollaista voi tapahtua, kai tuollaisia asioita vähän suunnitellaan etukäteen... Käsittämätöntä että kuolleita oli kuitenkin "vain" 19.

Hienoa kuulla! Ehkä meidän machomieskin hyvällä tuurilla sopeutuu joukkoon. Tuo patsastelu on niin tuttua. Mutta ongelmaa tuskin on jos koira vaan innostuu esteistä. Ehkä pitäisi tehdä itselleen palvelus ja lakata vaan stressaamasta etukäteen. Aloittelijoitahan siellä ollaan kaikki.

Mulla ja Alissalla (ja Mannatuksella ja Mannalla) alkaa huomenna se neljän päivän agilitykurssi. Eihän tossa ajassa ehdi ihmeitä tehdä, kurssilla käydään läpi kaikki esteet ja opetellaan hiukan sääntöjä. Silti ootan jo ihan innoissani huomista, kun pääsee vihdoin alottamaan agia ees hiukan. Hiukan jännittää ensi viikon sää, kun on luvattu taas sellasia yli 30 asteen helteitä. Kurssi alkaa seitsemältä illalla, mutta tuskin sillon on vielä niin kovin paljon viileempää ja ulkokentällä kuitenkin ollaan... Saa nähdä, miten Alissa jaksaa.

Syksyllä sit toivottavasti päästäis jo johonkin ryhmään. Mua välillä ahdistaa, kun Alissa on niin "vanha" ja tuntuu, et kaikki alottaa agin heti, kun koira täyttää vuoden. Mut sit kerran mietin, et mihin mul on kiire? Mul on tavotteena pitää hauskaa Alissan kanssa ja kattoa, mihin rahkeet riittää. Kumpikin on ihan alottelijoita, niin parempi edetä vaan ihan rauhassa.

Meillä ei taas ole ehtinyt olla vielä yhtään kertaa niin, että olisi ollut alle 30 astetta lämmintä ja vauhtia on kyllä riittänyt mulle ihan tarpeeksi... Tosin nyt tuo on alkanut jopa vähän kuuntelemaan, niin että jos nyt joskus oikeasti viilenee ja koira piristyy entisestään, ei se ehkä ole enää siinä vaiheessa mikään katastrofi. Alkuunhan se ehti mennä putken läpi 20 kertaa ja hyppäämään sen ylikin 5 kertaa sillä aikaa kun mä mietin että mihinkäs suuntaan meidän oikein pitikään mennä Nyt se jo tajuaa jotain vaikka olisikin putki näköetäisyydellä. A- estettäkin se päätti treenata ensimmäisen kerran omatoimisesti, kun sellainen sattui olemaan kentällä ja mä erehdyin katsomaan kerran väärään suuntaan kun en ollut ihan varma mihin olin menossa... Ollaan me nyt harjoiteltu A:ta sitten jo ihan tarkoituksellakin

Tuolla meidän kurssilla ei ole juurikaan ihan nuoria koiria, mä olisin myös halunnut aloittaa heti kun se oli sallittua, mutta se nyt ei käytännön syistä onnistunut. Mutta kyllä tuo nytkin on kurssin nuorimpia, yksi russeli taitaa olla aika tarkkaan samaa ikää ja muut on tietääkseni vanhempia, ihan tarkkaan en kyllä kaikkien ikää tiedä. Sen huomaa siitä että muilla on tuo tottelevaisuus noin yleisesti paremmin hallinnassa mutta nuo varsinaiset harjoitukset ei ole meillä ainakaan huonommin menneet kuin muilla. Miehen töiden takia me ei edes oltu kahdella ensimmäisellä tunnilla.

Ohjaajistakin mä 30v. olen nuorimmasta päästä yksi tyttö taitaa olla mua nuorempi, muutama on mun ikäluokkaa ja loput on vanhempia, pari on yli viisikymppisiä.

Tutuli kirjoitti:

Mua välillä ahdistaa, kun Alissa on niin "vanha" ja tuntuu, et kaikki alottaa agin heti, kun koira täyttää vuoden. Mut sit kerran mietin, et mihin mul on kiire? Mul on tavotteena pitää hauskaa Alissan kanssa ja kattoa, mihin rahkeet riittää.

Mua myös vaivaa tämä ajatus välillä, mutta toisaalta, nuohan ei ole lähellekään kahta vuotta, niin kyllä sitä vielä ehtii vaikka mitä. Tuntuu että meidän tapauksessa on parempi että aloitetaan vähän vanhempana, on vähän järkeä tullut päähän.

No nyt on sitten poika ilmoitettu geenitestiin.
Hyvästi yli 200e..

Me ollaan aloittamassa tokoilu elokuussa ja täällä on kaks eri kerhoa, mut en oikein vielä tiedä, että pääsenkö toisen kerhon kurssille ja sit, et kumman kerhon kurssille menisin. Luin Miizuli sun blogista, et teillä on ilmeisesti huonoja kokemuksia Jyväskylässä tokoilusta?

Mäkin mielelläni kuulisin kokemuksia Jyväskylän tokoilijoista, kun ehkä valmistumisen jälkeen palaan taas sinne suuntaan.

Mä en nyt missään uudessa ryhmässä ala Rommin kanssa, mutta mä alan itse vetämään tokoryhmää =D Toki pennuille, mutta jännittää silti. Nyt on 10 kerran kurssisuunnitelma tehty, katsotaan sitten ekan kerran jälkeen kuinka paljon sitä pitää vielä muokata.

Tervetuloa vain meidänkin puolesta uusille shelttiläisille

Ah että oli rauhallinen viikonloppu kun Siru oli vanhemmillani hoidossa. He oikein vaatimalla vaativat koiran hoitoon Kyllä oli pakko myöntää että koti tuntui kauhean tyhjältä kun pikku tirppana ei ollut pyörimässä jaloissa, seuraamassa kaikkea mitä papahtuu tai valvomassa ruoan kokkausta.. Kai se pitää jo todeta että koirattomana ei enää osaisi yhtään olla.

Huomenna tehdään asuntokaupat!

Paljon onnea Mannalle!

cayla ja Rommitus: Jyväskylässä on minun tiedossa kaksi paikkaa jossa voi tokoilla ja joita olen harkinnut. Sen enempää nimiä tai paikkoja mainitsematta sanon että toisessa näistä ei ollut ihan meidän tyylistä koulutusta, siinä ei pahemmin onnistumisen iloa päässyt kokemaan ja Pelle lähinnä paineistui vain. Kokemusta on tosin vain yhden kouluttajan verran mutta se riitti vaihtamaan maisemaa. Toivon että tuo toinen paikka olisi vähän miellyttävämpi.

Itse odotan innolla, että tämä meidän poika olisi sen ikäinen, että pääsisi harrastelemaan jotakin. Pentukurssi kyllä odottaa kunhan tämä täyttää sen 3kk. Toivotaan vain, että silloin olisi kursseja tarjolla.

Nyt on Milolla korvat liimattu. Ihan hyvin sujui kun poika oli väsyksissä. Itse vain mokasin, kun liimasin korvat hieman eri tavalla. Tuo toinen kyllä irtoaa luultavasti melko pian niin saan sen sitten korjattua.



Johan muuttui pojalla ilme, kun korvat on lurpalla. Eipä enää ole niin ylvään näköinen. Hieman kyllä säälittää tuo sen mököttäminen.

Voi pikku Miloa

Mä en oikein tiedä mitä tekisin tuon korvien kanssa, kun viikonloppuna kattelin, että toinen korva nousis ylös, mutta ei se taidakaan nousta. Toinen korva on sitten vähän raskaampi.. Ehkä mä en sitten vielä tee mitään ja odotan mitä tuleman pitää. Eilen illalla päästiin leikkimään 3kk ikäisen tollerinartun ja 5 kk ikäisen japsipojan kans, kivaa oli ja Nelli oli ihan väsy sen jälkeen.

Miizuli okei, toivottavasti se toinen paikka olisi sitten teille sopivampi, jos ootte sinne joskus suuntaamassa. :)