Koirat.com

Kuullostaa kovin tutulta tämä pesun aiheuttama efekti.
Oon nyt suihkutellut joka päivä pullosta vettä niskaan ja harjaillut pahimpia hyppyreitä suoremmaksi. On ne ainakin loiventunut jonkin verran.
Pitänee varmaan ottaa tuolle se sadetakki mukaan sinne Lahteen, et saa pistää junalta sinne hallille kävellessä päälle, jos sataa.

Rommitus:

Laitoin eilen jo kasvattajalle viestiäkin ja selitin puutaheinää kaikesta, kun olin niin otettu tuosta hauvasta ja hänen sivunsa olivat muutoinkin todella selkeät. :) Vaikka pentua ei vielä olekaan tarkoitus ottaa.

Tummeneekohan Stellan ja Nellin tan-merkit vielä ovatko ne vähän vaaleamman (mitä koittanut blogin kuvia katsoa). Kun tällä koiralla minkä linkkasin on niin kauniin väriset merkit. Ei sillä kauniita teidänkin hauvelit on.

Mannalla ei ole ikinä tullut pahemmin pistorasiaefektiä. Ehkä juuri pesun jälkeen, kun kuivattaa. Mutta laskeutuu tosi nopeasti normaalitilaan tuo karva. Joten Mannan voi hyvin pestä näyttelyä edeltävänä päivänä. Saa nähdä muuttuuko tuo turkki jossain vaiheessa.

No nyt mäkin haluan tietää, et minkä kennelin tuotos on noin ihanainen trikkeli?

Meillä Savulla ainakin on mun mielestä aika hailakat tanit, kovasti toivoisin niiden värin viel syvenevän.

Sonik kirjoitti:

No nyt mäkin haluan tietää, et minkä kennelin tuotos on noin ihanainen trikkeli?

Meillä Savulla ainakin on mun mielestä aika hailakat tanit, kovasti toivoisin niiden värin viel syvenevän.

Laitoin sulle yv:nä. :)

Mellikin on suoraan alenevassa polvessa rusettimarsu Toffo tokenee pesusta hetkessä, tuuheammalta turkki näyttää pari päivää, mutta pyörteitä ja söröttäviä tupsuja ei ilmaannu niin kuin Mellille. Toffon turkki onkin paljon karkeampaa ja suorempaa ihan normi oloissakin.

Meillä sai koirat eilen extra herkkua, kun kissat käytti ensin tilaisuuden hyväkseen ja meinasivat pistellä kahdestaan suihinsa pari työtasolle unohtunutta(jääkaappiin menossa ollutta) broilerin koipea. Mies ehti hätiin juuri ja juuri. Saivatpahan kerrankin koiratkin jotain extraa. Eivät vaan meinanneet malttaa odottaa ruoka-aikaan asti vaan volisivat ruokakaapin vieressä huomattavasti aikaisemmin kuin koskaan ennen.

Vai että Nellin siskopuoli, vautsi! Mannatus Mäkin mietin tänään just ihan samaa, että tummeneeko noi tan-merkit vai ei, ja jos ne tummenee, niin milloin ne tummenee. Laitatko mullekkin yv:tä?
Pitäneepä munkin suihkutella tuohon turkkiin vettä ja siloitella, tosin tänään käyn ostamassa uuden paremman kamman ja kokeilen sitten sen avulla.

Tan-merkkien näkyminen kuvassa vaihtelee ja osahan sitten käsittelee vielä tosi rankalla kädellä niitä kuvia. Senpä takia en oikein usko kasvattajien sivuilla oleviin kuviin koirista vaan pyrin näkeen ne luonnossa. Esim. likaisen merlevärin voi kivasti tietsikalla siistiä..

Tosin tuolla trikillä on tosi kivat tan-merkit ihan luonnostaan. Haaleat tan-merkit voivat kieliä mustavalkotekijästä, esim. Rommin isällä (Stellan koiran isoisä) on hyvin vähäiset tan-merkit, koska sillä on mustavalkotekijä. Tällöin on mahdollista, että esim. mun koiralla olisi mustavalkotekijä (mahdollisuus tuohon olisi jotain 25%, jos nyt pikaiseen oikein laskin). Tarkkaan en tiedä miten nuo tan-merkkien tummuus/kirkkaus periytyy ja käyttäytyy, en kuitenkaan jaksa uskoa, että kovin paljoa voisi kirkastua.

Tsemppiä Mannan tutkimuksiin! Se on aina jännittävää, varsinkin odottaa kennelliitolta tuloksia kyynäristä ja lonkista takaisin.

Meillä oli niin, että ihan aluksi oli aivan ihastunut merlehin. Mutta trikeistäkin tykkäsin. Sitten kun varmistui, että trikki meille tulee ja toivomamme narttu, niin en laittanut ollenkaan pahakseni. Ja nyt kun tuota Stellaa on tullut tässä katseltua, niin onhan se kaunis. Tan –merkkien tummumisesta en mäkään tiedä, mun mielestä olleet suht samanlaiset koko ajan, kamera kyllä vääristää ja riippuu tosi paljon valaistuksesta miltä kuvassa näyttää.

Löydä kuvasta kolme trikkityttöä:



Perhepotretti:

Täällähän on puolet palstalaisten koirista sukua keskenään Hassua.

Quincyllä on valkotekijä ja todennäköisesti mustavalkotekijä, joten varmaan ainakin sen valkotekijän vuoksi väri on kovin vaalea kaikilta osin. No mulle sillä nyt ei ole oikeastaan mitään merkitystä, eikä värillä ylipäätään kovi paljoa. Paitsi että sen mustavalkoisen olisin halunnut mutta kaikki muut värit on sitten mulle yhtä hyviä

Mä en ole yhäkään pessyt tuota ikinä kokonaan Nyt jo mietin tuossa yksi päivä pesemistä, kun se juoksi tallilla koko päivän vesisateessa ja kävi sitten vielä rypemässä jossain niin, että vein kotiin sellaisen mustankirjavan möykyn. Mutta tuo turkki on kai jotenkin itsepuhdistuvaa mallia, pyyhin vain ne suurimmat kurat pois ettei koko kämppä ole musta, ja seuraavana päivänä valkoiset osat oli ihan yhtä puhtaan valkoisia kuin aina Miksi ihmeessä meidän asunto ei voi toimia samalla periaatteella...?

Sumppisuu, ihania kuvia! Ja voi että, onko noi kaikki 6 shelttiä sun? Ihana lauma...

Aivan ihana toi Mannatuksen linkittämä trikkityttö! Sillon, kun kävin kattomassa Alissaa ja sen siskoja, ihastuin Alissan trikkisiskoon. Kasvattaja oli kuitenkin aikeissa sijoittaa sen ja koska mä en halunnu sijotuskoiraa ja värivirheellinen oli jo varattu (sillon ei vielä tiedetty sen sokeudesta), niin Allu tuli mulle. Alukshan en tienny ollenkaan saanko Alissan vai trikin, kun kasvattaja pohti, kumpi menee sijotukseen. Siinä vaiheessa, kun Alissa alko olla jättiläinen sen siskoihin verrattuna, niin oli selvää, et sitä ei voi oikeen sijottaa. Sijotuspentua ei sitten tullu muutenkaan siskon sokeudesta johtuen. Mut mulla ei oo kyllä muutenkaan värillä väriä, kun tykkään kaikista...

Mannatus, tsemppiä tutkimuksiin, toivotaan, et kaikki ois hyvin! Meil on sit sama edessä keskiviikkona ja mua jännittää ihan hirveesti... Hyvä, et voin sit sulta kysellä, millasta siel oli.

Ihania trikkejä! Minä täällä edelleen koirakuumeilen. :) Vieläkään ei tietoa pennusta, mutta koitan uskoa että kyllä se oikea koira sieltä kohta putkahtaa!

Kysymys: Kiinnittävätkö kasvattajat huomiota siihen, onko sheltillä luonnostaan oikeanlaiset korvat? En tuomitse korvien liimaamista, vaikka luulen etten itse siihen ryhdy. Pitäähän korvien olla oikeassa asennossa, jos käy näyttelyissä. Mutta jalostuksen kannalta! Minusta vaan on outoa, että jos korvien halutaan olevan tietynlaiset, että sitten kuitenkin jalostuksessa käytetään koiria, joiden korvat ovat liimatut, eli ne ovat oikeasti geeneiltään pystykorvaisia, ja tulevat siis periyttämään pystykorvaisuutta!
Mitä olette mieltä? Kokemuksia?

(jos tästä aiheesta on jo ennestään keskustelu, niin pahoittelen. oikealle sivulle voi sitten linkittää.)

Rose kirjoitti:

Ihania trikkejä! Minä täällä edelleen koirakuumeilen. :) Vieläkään ei tietoa pennusta, mutta koitan uskoa että kyllä se oikea koira sieltä kohta putkahtaa!

Kysymys: Kiinnittävätkö kasvattajat huomiota siihen, onko sheltillä luonnostaan oikeanlaiset korvat? En tuomitse korvien liimaamista, vaikka luulen etten itse siihen ryhdy. Pitäähän korvien olla oikeassa asennossa, jos käy näyttelyissä. Mutta jalostuksen kannalta! Minusta vaan on outoa, että jos korvien halutaan olevan tietynlaiset, että sitten kuitenkin jalostuksessa käytetään koiria, joiden korvat ovat liimatut, eli ne ovat oikeasti geeneiltään pystykorvaisia, ja tulevat siis periyttämään pystykorvaisuutta!
Mitä olette mieltä? Kokemuksia?

(jos tästä aiheesta on jo ennestään keskustelu, niin pahoittelen. oikealle sivulle voi sitten linkittää.)

Kun ne korvat eivät periydy yksi-yhteen. Pystykorvainen voi jättää luonnonkorvaisia, jopa liian raskaita korvia ja toisinpäin. Korvat eivät periydy kuin esim. cea tai pra, jotka periytyvät resessiivisesti l. väistyvästi.

Kyllä kasvattajat katsovat, että eivät pistä kahtaa koiraa, joilla on sama vika, yhteen, eli jos emällä on raskaat tai leveälle asettuneet korvat, niin uroksella olisi hyvä olla oikea-asentoiset korvat. Tuomarit näyttelyissä korviin kiinnittävät huomiota. Sheltti on kuitenkin ns. päärotu, jossa pään rakenteella ja koiran ilmeellä on suurta merkitystä. Liimaaminen on pieni juttu, ei häiritse koiraa yhtään, kun sen tekee oikein. Jalostuksessa on kuitenkin niin paljon muutakin huomioonotettavaa (koiran koko, luonne, terveys, valkotekijäisyys jne.), että korvien asento on se viimeinen asia sillä listalla. Ihan hyvin voisin ottaa pystykorvaisen koiran jälkeläisen, jos yhdistelmä on muuten sitä mitä haen.

Kuten sanoin, korvat ovat ihan vihoviimeinen asia, joita jalostuksessa mietitään. Olisihan se ihan mahtavaa, jos muita ongelmia ei olisi.. Mutta tilanne on se, että vaikka rotu on hirveän suosittu ja rekisteröityjä koiria on paljon, geenipooli on pieni ts. koirat ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Tähän kun lisätään resessiivisesti periytyvät pra ja valkotekijäisyys, niin on todella vaikea löytää nartulle sopivaa urosta.

Henkilökohtaisesti en jaksa tätä kohkaamista. Tasan tarkkaan muissakin roduissa korvia hoidetaan, esim. tiedän snautseripiireissä korvien teipattavan ja liimattavan poskiin (!), jotta korvat olisivat oikein. Harjakoirapuolella taas korvia teipataan ylös tai alas, ihan omistajan mieltymyksen mukaan. Yhtälailla ei niin nakuja harjiksia säännöllisesti ajellaan ja vahataan! Tästä aiheesta on jossain ekassa ketjussa juttua tai sitten vanhalla palstalla, mutta en nyt tarkemmin enää muista..

Nonni ja nyt sitten kasvattaja olikin tullut kipeäksi, eikä tuukkaan näyttään huomenna tota meidän koiruutta. :(
Nyt en oikein tiedä mitä sit tekisin. Pelkään, et saan paniikkikohtauksen siellä kehässä, jos sitä ite meen viemään.

Muakin välillä naurattaa, kun joku kauhistelee shelttien korvien liimaamista. Muistan esim. pentupalstalla kerran jonkun kauhistelleen mulle, et miks liimaan koirani korvia, sehän on rääkkäystä! Niin kauan, ku koira ei kärsi, niin musta liimaaminen on ihan ok. Monessa muussakin rodussa tosiaan "manipuloidaan" koiran ulkonäköä kaikenmaailmaan teipeillä sun muilla virityksillä. Jos sheltin korvilla ei ois taipumusta olla kärjestä taipuneet, ni ei ne liimauksesta huolimatta jäis alas. Liimaaminen on musta aika pieni juttu ja monet sheltit tarttee vaan hetken liimauksen kasvuissä, jotta korvat asettuis oikein. Alissalla nous korvat pystyyn sitkeesti vielä vuoden iässäkin liimaamisesta huolimatta, joten mä luovutin, kun näyttelyt ei muutenkaan ollu tähtäimessä.

Sonik kirjoitti:

Nonni ja nyt sitten kasvattaja olikin tullut kipeäksi, eikä tuukkaan näyttään huomenna tota meidän koiruutta. :(
Nyt en oikein tiedä mitä sit tekisin. Pelkään, et saan paniikkikohtauksen siellä kehässä, jos sitä ite meen viemään.

Älä hätäile! Sanot kehäsihteerille, että olet ekaa kertaa. Se kyllä neuvoo ja opastaa. Hyvin se menee! Muakin pelotti ihan hirveästi ekaa kertaa, kun Rommia esitin pentuluokassa. Jalat vain tärisi ja sain selitettyä jotenkin kehikselle, että olen ekaa kertaa. Se tosi ystävällisesti opasti ja neuvoi, käänsi tuomarin ohjeet suomeksi ja kädellä vielä näytti, että kulje tuonne ja sitten tuonne ja takas jne. Muista, sun panikointi tarttuu tosi nopeasti koiraan. Yritä vaan pysyä rauhallisena, vaikka se on varmana vaikeaa.

Edit. Ei mua muuten tuo kysely noista korvista haittaa, mielelläni aina selitän ja neuvon. Enemmän mua ärsyttää se, että shelteistä ja collieista on otettu nyt silmätikku. Ei huomata sitä, että myös muissa roduissa tätä tehdään. Mä en tosiaan näe liimaamista pahana, koska se ei koiraa häiritse. Erään tutun koiralle (muun rotuinen) laitettiin hirveät painot ja leuan alta vielä joku puutikku/paino, joka siis leuan alta yhdisti korvat), jotta korvat olisivat oikein. Mun mielestä se meni jo vähän yli.

Rommitus kirjoitti:


Kuten sanoin, korvat ovat ihan vihoviimeinen asia, joita jalostuksessa mietitään. Olisihan se ihan mahtavaa, jos muita ongelmia ei olisi.. Mutta tilanne on se, että vaikka rotu on hirveän suosittu ja rekisteröityjä koiria on paljon, geenipooli on pieni ts. koirat ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Tähän kun lisätään resessiivisesti periytyvät pra ja valkotekijäisyys, niin on todella vaikea löytää nartulle sopivaa urosta.

Haa, en tiennyt, että korvien periytyminen ei olekkaan niin suoraviivaista! Ja ei muutenkaan sillä, että ajattelisin korvien olevan tärkein asia sheltin jalostuksessa.
Ei minustakaan liimaaminen ole paha juttu, itse en luultavasti vaan jaksa sitä tehdä. Jos kasvattaja haluaisi auttaa, voisin harkita.

Rommitus kirjoitti:


Edit. Ei mua muuten tuo kysely noista korvista haittaa, mielelläni aina selitän ja neuvon. Enemmän mua ärsyttää se, että shelteistä ja collieista on otettu nyt silmätikku. Ei huomata sitä, että myös muissa roduissa tätä tehdään. Mä en tosiaan näe liimaamista pahana, koska se ei koiraa häiritse. Erään tutun koiralle (muun rotuinen) laitettiin hirveät painot ja leuan alta vielä joku puutikku/paino, joka siis leuan alta yhdisti korvat), jotta korvat olisivat oikein. Mun mielestä se meni jo vähän yli.

Hyi! No tuo menee jo rääkkäykseksi, sanon minä.

Rose, ei se liimaaminen ole vaikeaa. Mä kehotan liimaan sen takia niitä korvia, kun aluksi sanotaan, että joo ei me näyttelyitä haluta käydä ja tulkoon sellaiset korvat kun tulee (sinänsä todella mahtava asenne!), mutta sitten harmittaa, kun koira on vuoden ikänen ja korvat sojottaa pystyssä ja halutaan näyttelyihin. Se on harmillista sitten sanoa, että ei niitä korvia enää alas saa. Kasvattaja varmana auttaa liimaamisessa ja esim. mä olen opettanut lähialueen ihmisille korvien liimaamista ja sillan tekemistä. Että kyselyä vaan sitten muille sheltti-ihmisille vaan, jos tuohon tilanteeseen joudut. Toki voihan olla, että sun pennulla on luonnonkorvat. Itse ainakin toivon, että seuraavalla pennulla olisi luonnonkorvat. Se tilanne on noin puolet koirista on luonnonkorvaisia (tai raskaskorvaisia) ja loput sitten kevyitä/pystyjä. Mutta toki nämä pystyt korvat ovat näkyvämpiä netissä, kun ihmiset kyselevät neuvoja.

Joo kyllä niitä tosi törkeitä juttuja tehdään koirille "kauneuden" nimissä. Älytöntä on just nää karvattomat koirat. Itse en voisi ottaa edes karvaista versiota niistä. Ihan sen takia, että geeni, joka aiheuttaa karvattomuutta on letaali. Eli jos pentu perii sen molemmilta vanhemmiltaan l. on homotsygoottinen geeni kohdalla, pentu kuolee. Lisäksi edes yksinkertaisena se geeni aiheuttaa mm. hammaspuutoksia. Eikä yksikään naku koira ole oikeasti naku: niillä on karvaa aina jonkin verta, vähän samalla tavalla kuin sialla on karvaa, sellaista karkeaa harjasta. Sitten niitä koiria puetaan talvella ties mihin kerrastoihin ja kesällä rasvataan ettei nahka pala. Onko järkeä? Ei minusta..

Ikävä vaan, että ihmisen paras ystävä joutuu kärsimään meidän itsekyydestä ja erikoisuuden tavoittelusta. Parastahan se olisi, jos noita korvia ei tarttisi liimata eikä muuta ihmeellisyyksiä tehdä, jotta koira olisi rotumääritelmän mukainen. Mun rajani menee korvien liimaamisessa, sen enempää en koiraani aio muokata. Se on hyvä just tuollaisenaan. Tiedän kyllä, että on niitäkin ihmisiä, jotka laittavat ties mitä tököttiä turkkiin, jotta sen väri muuttuisi hyväksyttävämmäksi jne. Onneksi näyttelyissä nyt edes vähän tuota yritetään rajoittaa ja suurin osa ei tuohon lähde.

Mutta joo, koiran jalostaminen on niin vaikea juttu. Oli rotu mikä tahansa. Sen verta paljon on sisäsiittoisuutta Suomessa, perinnöllisiä sairauksia, ulkonäöllisiä vikoja (esim. shelteillä valkotekijäisyyttä on melkeinpä linjassa kuin linjassa, aina ei edes tiedä päältäpäin onko koira valkotekijäinen vai ei), puhumattakaan aikuisten ihmisten hiekkalaatikkoleikeistä.. Kyllä sitä itseäkin vähän kiinnostaisi kasvattaminen, mutta tuskinpa siihen kuitenkaan lähden. Tällä hetkellä shelttijalostus on aika hankalassa jamassa, rodun vaihtoakin olen miettinyt puolitosissani. Mutta ei voi mitään, pidän rodusta silti niin paljon, että varmana mulla shelttejä tulee olemaan aina enemmän tai vähemmän. Ellei jotain ihmeellistä tapahdu.

Ei ole gaselli kuutta shelttiä mulla, vaan kuva on kasvattajan luota jossa käytiin treffaamassa sukua.

Rose, minäkin mietin aluksi korvien liimaamisen olevan tosi hankalaa mutta eihän se olekaan. Itse olen korvat saanut liimattua ja nyt viimeksi jopa sen sillan sinne väliin. Eikä tuo liimaus näytä koiraa haittaavan millään tavalla. Ainut minkä olen kokenut hankalaksi on, kun taloudessa on kaksi koiraa ja leikkien tiimellyksessä korvat tai lähinnä liimat saa vähän osumia… Ja näyttelyihin ei mekään varsinaisesti tähdätä, mutta ei tästä mitään suurempaa haittaakaan ole. Molemmilla vanhemmilla on luonnonkorvat, Stellalla toinen korva on kevyempi kuin toinen ja liimauksella ajattelin saada ne symmetrisiksi, onnistumisesta ei tosin ole takeita.

Sonikille tsemppiä kehään huomenna! Mä olen menossa Lietoon agikisoihin toisen koiramme kanssa, tuo kisajännitys on vaan sellanen asia joka (toivottavasti) kokemuksen myötä helpottaa. Mulla on agistartteja virallisissa alle kymmenen ja nyt pikkuhiljaa tuntuu, että jännitys on positiivista ja alkaa (ehkä) jo nauttimaan tilanteista kun ennen varsinkin eka startti on ollut ihan järkkyä oman jännityksen osalta.

Näyttelyistä vielä sen verran, että katselin tuon trikkikeskustelun innoittamana nettisivuja ja törmäsin sellaiseenkin, että 38,5cm narttu oli kokonsa puolesta saanut HYL. Ja joiltakin muilta tuomareilta kuitenkin EH. Eli tällaisen kookkaan sheltin kanssa saa sitten olla tarkkana minne ja kenelle ilmoittautuu?

Sonik kirjoitti:

Nonni ja nyt sitten kasvattaja olikin tullut kipeäksi, eikä tuukkaan näyttään huomenna tota meidän koiruutta. :(
Nyt en oikein tiedä mitä sit tekisin. Pelkään, et saan paniikkikohtauksen siellä kehässä, jos sitä ite meen viemään.

Hyvin se menee! Voin luvata, että meilläkin on meno varmaan ihan täyttä sekoilua huomenna :) Mä yritän nyt ottaa vaan sen asenteen, ettei se ole sitten niin vakavaa, jos siellä tulee mokailtua. Mua ei tällä hetkellä kovin paljon jännitä, mutta odottakaas vaan huomisaamua!