Koirat.com

Meillä on kyllä aidattu piha, mutta toki lunta on niin paljon, et yli tuleminen ei oo mikään ongelma. Kissan jälkiä siellä on ainakin ollut, mutta ei ne kyllä ton kokosia torttuja aikaseks saa. Kettujakin tässä on näkynyt, niiden jätösten kokoa en tiiä..
Ne läjät kun on isompia mitä mein koira jättää. Eikä täs oo oikein kellään naapurillakaan koiraa silleen, et olisin koskaan irtoimena nähnyt.
Mysteeri baskat..

^ Dumbo lennelly yli ja dumpannu...

No toi ei kyllä käynytkään mielessä..

CaraMelli kirjoitti:

^ Dumbo lennelly yli ja dumpannu...

Sonikilla paska mysteeri

Sanni, ollaan torstaina ajelemassa tuuskia Tammiston ohitse, voitaisiin tulla pyörähtämään siellä jos haluat tavata? Oltaisiin liikkeellä jossain klo 16 aikoihin. Mulla on siitä matka treeneihin 17.30, mut 45min/tunti olis aikaa pysähtyä Pistä vaikka yksäriä jos haluat tavata.

Meillä oli tosi kiva viikonloppu! Emännän flunssa selätetty pe, la ja su saunomalla. Perjantaina oli superhyvät treenit molemmilla koirilla! Ja alkaa näyttää että Eveä ei tarvitsekkaan lähettää rukkastehtaalle vaan se alkaa toimia jo tosi hyvin Siru meni treeneissä niin hienosti että kouluttaja hehkutti että ihan meidän parasta menoa mitä on ollut!

Muoks. Hups, ei sen pitänyt tänne tulla..

Onko jollain kokemusta jos koira mielistelee treeneissä? Mistä voi johtua? Stella on innokas ja tekee mielellään, koskaan en oo treeneissä torunut tai kieltänyt, mutta nyt viime aikoina lähestulkoon joka kerta hallilla agitreeneissä tulee "hyytyminen" jossain vaiheessa; mielistelee minua, vauhti pysähtyy eikä palkka kelpaa. Onko vaan tahti liian kova nuorelle koiralle vai mikäköhän mättää. Usein tuo on tullut siinä kohtaa kun joudun samaa kohtaa ottamaan uudemman kerran, omien mokien takia...jotenkin tuntuu, ettei koira vaan siinä kohtaa ymmärrä mitä haetaan ja sitten alkaa tuo mielistely. Itse ajattelisin että treenit lyhyinä ja tehokkaina ja itseluottamusta koiralle onnistumisien kautta. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Ei ollu Dumbo joka oli dumpannut meidän takapihalle, vaan kettu.
Kuukle ties kertoa millasia on ketun jätökset ja noi oli just tismalleen sellasia. Kymmenen läjää siivosin pois ja siellä jään sisällä oli vielä muutama lisää..

Saakohan koira tollasista jotain tauteja..?

Mulla alkaa paskojen siivous takapihalta kunhan lumet sulaa
Ne on kyllä omien koirien, kun olen päästänyt ne pihalle PISSALLE, mut joskus olen huomannut että paskaa siellä väännetään Koirat siis pääsee 3-4 kertaa lenkille ja yleensä vielä
ennen nukkumaanmenoa klo23-24 pissalle. nyt kun on tollasta luksusta ku oma piha

Meidän Ronja mielellään hyppäis aidan yli naapurin puolelle, kun lumet on niin korkealla että pääsee helposti, on pari kertaa ollut naapurin puolella , onneks on ollut myöhä, pimeä, ja koira on tullut pian takaisin...Ehkä naapurit ei ole huomannu mitään...

Olen kahlannut tämän viimeisen sheltti-keskustelun kokonaan läpi, ja silmiini ei sattunut ketään Itä-Suomesta päin? Itselläni on hirmuinen koirakuume, ja olen nyt kuitenkin päättänyt, että haluan ihan pennun, ei mitään kiirettä siis, ihan rauhassa katsellaan ja tutkaillaan. Ja shetlanninlammaskoira siis ylivoimaisesti vahvimmilla! Mutta niin, onko kellään otettu pentua jostain Itä-Suomesta?

Ja joku kertoi täällä, että oli koira ollut mukana, kun oli ollut hevosta ajamassa. Suhtautuvatko miten noin yleisesti hevosiin? Olisi upeaa, jos voisi ottaa töihin koiruuden mukaan!

Ja vielä astetta tyhmempi kysymys: jos pennulla on isompi värivirhe, niin näkyykö se sitten hinnassa..?

Jos nyt oikein muistan, niin värivirheen pitäisi näkyä hinnassa, koska ko. koira ei kelpaa näyttelyyn ja jalostukseen. Sheltin kohdalla värivirhe pääasiassa tarkoittaa rungossa olevaa valkoista (esim. kyljet, selkä tai takamuksen päällä) tai sitten ihan mustasta merlestä voi saada alennusta.Trikeillä ja soopeleilla ei sitten ole kuin tuo rungon valkoisuus. Rusehtavasta trikistä en tiedä kenenkään saaneen alennusta, koska noh.. se menee täydestä kuin väärä raha. Samoin likaisenvärinen merle ei tuo hinnan alennusta.

Missäpäin Itä-Suomea asut? Siellä suunnalla on esim. Varkaudessa, Pohjois-Savossa jne. kasvattajia suht paljon. Samoin harrastajia on mm. Kuopiossa. Oma koirani on syntynyt ja kasvanut Iisalmessa.

Edit. Sonik No ulosteen kauttahan voi levitä matoja ja jos kettu on muuten teidän pihalle pyörinyt, niin kapi tarttuu helposti. Oireita kapille on huono turkin kunto, kainaloiden rapsuttelu, sellainen ylenmääräinen kutiseminen. Että jos Savu hirveän paljon enemmän itseään raapii, niin veisin eläinlääkärille. Maalla kuin asuin ja koirat sai mennä niin kuin huvitti, niin lapsuuden sekarotuisella oli kapi. Se tarttuu todella todella helposti ja on kurja vaiva.

Onko muilla useamman nartun omistajilla ilmennyt sitä, että toinen narttu yrittää astua toista? Manna on nyt juoksujen loppupuolella alkanut astua Nemiä välillä. Olisikohan kyseessä joku arvosjärjestyksen selvittely, kun Nemikin alkaa tulla murrosikään (tulee 8kk tässä kuussa).

Hormoonit jyllää! Meillä ainakin astutaan kaikki nelijalkaiset, ku sattuu olemaan juoksut tulossa tai menossa, astujalla tai astuttavalla. Leikatut kollit saa myös osansa. Rodulla tai lajilla ei tunnu olevan väliä, jonoon vaan kaikki...

No mä en oo Savua vielä tonne takapihalle päästänyt, kun viel on sen verran lunta, et aidoista näkyy joku 20cm.
Mut täytyykin siivoilla tarkkaan. Jätösten määrästä päätellen se kettu on tuol viihtynyt useemminkin.
Kaupunkielämää parhaimmillaan..

Sumppisuu, Sirun siskolla on agilityssä tullut myös sellaista että alussa menee kivasti ja sitten koira hyytyy ja menee epävarmaksi ilman mitään varsinaista syytä. Tähän olen todennut että silloin on vain treenattu liikaa/liian vaativaa/palkattu liian vähän. Lääkkeenä omistajan kanssa riekkumista/leikkimistä/todella helppoja vauhdikkaita pieniä harjoituksia, niin saa taas hyvän mielen ja moottorin päälle. Muista palkata kaikista pieleenmenneistäkin suorituksista koiraa, jos vika on ollut sinussa. Näin uudelleen tekeminen on kivaa. Oletin että tarkoitit agilityä myös teillä?

Titiuu, Mulla on ollut koira aina tallilla mukana ratsastelemassa tai kärryttelemässä. Tosi kivasti on aina mennyt. Ratsastaesas kulkee hyvin mukana, mutta nyt on kärrytellessä vähän innostunut liikaa hevosen paimentamisesta, alkuinnostuksen jälkeen on kyllä rauhoittunut juoksemaan nätimmin mukana. Ollut mukana ihan kymmenenkilometrin lenkeillä jossa välillä kävelyä välillä ravipätkiä, jaksaa yleensä oikein hyvin ja jos ei jaksa niin on helppo napata syliin tai jalkoihin Heppojen kanssa on vain aina otettava huomioon collie-sukuisten kanssa mahdolliset hevosten madotukset ja matolääkkeiden yliherkkyys joka voi koitua pahimmassatapauksessa kuolemaksi. Me ollaan kuitenkin ihan rohkeasti kuljettu tallilla liikoja pelkäämättä, vähän kuitenkin varotaan (ei mennä madotusten aikaan eikä pariinviikkoon sen jälkeen ainakaan).

Sonik en halua pelotella mutta kettu voi levittää myös ihmiselle vaarallista loista. Tuota kuitenkaan ei ole tavattu suomessa varsinaisesti kun muutamilla ihmisillä, jotka ovat saaneet tartunnan ulkomailta sekä pohjoisessa poroilla. Suomessa ei siis ole vielä onneksi muuten tavattu, että sinällään tääkin oli nyt ihan turha tieto

Mannatus, tuon astumisen pitäisi olla ihan normaalia narttujen välistä huurailua juoksujen aikana etenkin

Kiitokset vastauksista!

Rommitus, olen Pohjois-Karjalasta, Kiteeltä. Savonlinnassakin näkyy olevan kasvattaja. Kun plussaa kuitenkin olisi, ettei toiselle puolen Suomea tarvitsisi lähteä.

Suzuna, minkä ikäisenä veit koiran ekaa kertaa tallille, oliko se koiran ja hevosten ensitapaaminen?

Tuolta collie pulinasta sain idean, että jaksaisitteko shelttien omistajat listata ko. rodun miinukset ja plussat? :)

Tässä hieman omakohtaisia kokemuksiani:

miinukset:
-haukkuherkkyys
-pelokkuus (joissain tapauksissa)
-jääräpäisyys (teini-iässä)

plussat:
+iloisuus
+söpöt äänet
+nopea oppimaan
+ei nirsoile

Nää plussien ja miinuskohtien tekeminen on niin rassaavaa, kun on itse kirjoittanut auki moneen kertaan ne jutut, mutta kokeillaas mitä saan aikaan. Sisältää sitten kaikkea sheltteihin liittyvää nää mun listat.

Miinukset:
- koon vaihtelut
- rodun suosio
- luonnevariaatiot (arka-reipas, ohjaajapehmeä-ohjaaja kova jne.)
- turkin runsauden variaatiot
- pra
- matadorien runsas käyttö
- akillesjänteen luksaatio tietyissä linjoissa
- muutamia luusto-ongelmaisia
- hammaspuutokset ja purentavirheet
- haukkuherkkyys useimmilla
- paimennusvietti joillain kovahko
- nirsous ja toisaalta taipumus ylipainoon (tosin paljon saa omistajat katsoa peiliin tämän kohdalla)

Plussat:
+sopiva koko useimmiten
+ helppo turkki useimmiten
+ parhaimmillaan hyvä ja kestävä koira moneen menoon luonteensa puolesta
+ perusterve, ongelmia on, mutta ei tavallista enempää. Todennäköisyys saada pitkäikäinen ja terve koira on suurempi kuin sairaan koiran saaminen
+ ei liioiteltua rakennetta (vrt. geelisaku tai shar pei jne.)
+ lonkkakuvaus pakko (vielä kun saisi kyynärät)
+ monia hyviä kasvattajia, jotka tekevät parhaansa rodun eteen
+ hyvät harrastusmahdollisuudet
+ helppo kouluttaa yleensä
+ sopii lapsiperheisiin
+ useimmiten hyvä ensimmäinen oma koira
+ niin ihmis- kuin koirasosiaalinen yleensä
+ peruskoiran ulkonäkö

Varmana jäi paljon listalta ja osa saattaa olla kahdesti eri ilmaisuin, mutta nämä nyt pikaisesti tuli mieleen.

Käyn nyt kiittämässä ja kumartamassa > teidän tiedonjaon ansiosta se oma tulevaisuuden rotu taitaa olla aika pitkälle päätetty (avo saa tehdä hyväksynnän jossain vaiheessa ), sen verran positiivista ja omaan ajatusmaailmaan sopivaa porukkaa taitavat sheltit olla. Ja kiitos Rommituksen kasvattajasuositusten, olen jopa melko varmasti löytynyt sieltä sen oman kasvattajankin, sen verran hyvin tuntuu jutut menevän yksiin. Se on vasta sitten joskus, vuosi-pari vuotta vielä täytyy jaksaa odotella, mutta on jo valmiiksi hyvä fiilis. Jään takavasemmalle seurailemaan, ja pommittelen teitä väliaikoina ihmettelyilläni, jos jotain mieleen tulee.

Sumppisuu, oletko itse täysin varma ohjaamisestasi, kun Stella alkaa hidastella vai oletko hiukan epävarma? Ite oon ainakin huomannu, että Alissa lukee mua todella tarkkaan ja menee aina epävarmemmin, jos oon itekin epävarma ohjaamisesta (eli aika usein ). Sillon, kun meillä oli kurssin päätöskisat, huomasin selvästi, että jotkut jännitti tosi paljon ja se tarttu koiriinkin. Yksikin koira jäi istumaan ekan esteen taakse, vaikka sai lähtöluvan ja himmaili sitten läpi koko radan pysähtyen melkeen joka esteen taakse epävarmana. Koirat lukee ihmistä tosi tarkkaan ja aika tarkkana saa olla, että koira ei huomaa esim. jos itsellä on huono päivä.

Rommituksella olikin tosi hyvä lista shelttien hyvistä ja huonoista puolista. Mun on pakko sanoa tohon ylipainotaipumukseen, että se on oikeesti tosi ärsyttävä piirre. Kauan meni mullakin tajuta, että Alissalle ei voi antaa mitään ylimäärästä ilman, että sen vähentää aina ruoka-annoksesta tai se näkyy jossain vaiheessa koirassa. Ruuat on myös pakko mitata vaa'alla, mikään sinne päin arvio ei ainakaan meillä riitä. Lisäksi Alissa syö suht vähän verrattuna kokoonsa. Eli tarkkana saa olla.

Plussiin lisäisin vielä sen, että sheltti on helppo opettaa olemaan vapaana, ainakin Alissa oppi sen kuin itsestään. Lisäks ite oon tykänny siitä, että sheltit kiintyy voimakkaasti omiin ihmisiin ja on pidättyväisempiä aivan vieraita ihmisiä kohtaan (ei toki kaikki).

Jee, jee, siskon mahdollinen tuleva aussipentu oli syntynyt perjantaina (muistin väärin, et ne syntyiski vast parin viikon päästä) ja tyttöjä oli niin monta, et eiköhän sieltä riitä sopiva pentu! Allu saa pentukaverin, joka jaksaa leikkiä paimenkoirien leikkejä!