Koirat.com

Mulla pisti ainakin silmään kun joku päivä lueskelin uusinta Sheltit -lehteä ja osiota Rotumääritelmä 2011. "Koko: säkäkorkeus: urokset 37 cm, nartut 36 cm. Yli +- 2,5 cm poikkeama on vakava virhe." Siis nartut 36 cm! Siihen vielä 2,5 cm lisää niin se on jo 38,5 cm (ihan ite laskin) Täytyy kyl mitata toi Viivuska pitkästä aikaa..

Aika jännä, et rotumääritelmä on muuttunu... Miten noi virheiden vakavuudet sit ennen meni? Ja jos mä nyt menisin nyt Alissan kanssa kehään, ni oisko se suoraan hyl?

Komppaan kyl CaraMelliä, mäkään en ymmärrä, jos suurin painoarvo jalostuksessa annetaan näyttelymeriiteille. Eikä voi ku ihmetellä, et onko joku uros oikeesti niin hyvä, että sitä kannattaa käyttää jalostukseen 65 kertaa (esimerkki Alissan sukutaulusta).

sinis, ootko mitannu Budin painoa? Mä en oo merkinny muistiin Alissan korkeuksia (miksköhän? ), mut painot kyllä. Budi kuulostaa kyl aika isolta pojalta.

Ennen oli vain virheiden kohdalla ei-toivottu, esim. pystyt korvat olivat ei-toivottuja. Vakavia virheitä sanamuotona ei tainnut olla..

Tuohan kuulostaa täysin järjettömältä! Eikö Kennelliiton nimenomaan pitäisi tajuta, että geenipoolin laajentaminen on hyväksi roduille? Pikkuvirheistä huolimatta. Ja tuo hammaskohta pistää oikein vihaksi. Mokomalla määritelmällä voisi heittää vesilintua.

Nyt kun hoksasin katsoa kennelliiton sivuilta toin rotumääritelmän, niin sanotaanhan siellä näinkin:
"Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
¤ Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä."
Eli jos tosiaan tuomarit sisäistää tuon, niin ei voi ihan metsään mennä. Toisaalta näissä kaikki on niin paljon tekstin tulkinnasta ja tuomarin omista mieltymyksistä kiinni.

Hyvä että sentään noin...

Ei teistä kukaan satu asumaan Vantaalla, tai ollut eilen Tammiston nurkilla lenkkeilemässä? :D Kaksi shelttiä tepasteli lenkillä, kun ajoin autolla ohi. Toinen isompi, toinen pieni pentu vielä.

Huh, on ollut niin kiirettä että en ole ehtinyt edes käymään palstalla, koitin nyt äkkiä lukaista ketjun läpi. Jopas olikin taas tullut viestejä viime kerrasta

Kennelliittohan on tietääkseni muuttamassa rotujen nimiäkin taas, kai niidenkin sitten pitää aikansa kuluksi jotain siellä puuhailla. Esim. koirien terveysongelmiin paneutuminen olisi varmasti ihan liian työlästä, joten keksitään nyt sitten uudet rodunnimet...

Minä nyt en noita näyttelyjuttuja kovin korkealle arvosta muutenkaan, mutta onhan se nyt ihan naurettavaa että siellä kytätään jotain korvien asentoa ja värin määrää, kun samalla koirat pöyhitään sellaisiksi puuhkiksi että sitä rakennetta ei ole edes mahdollista arvostella. Joskus kai näyttelyillä on ollut tarkoitus olla jonkinlainen merkitys jalostuksessa, mutta taitavat nuo nykyään olla ihan vain ja ainoastaan harrastusmuoto niille, jotka tykkäävät kerätä muovinauhoja. Ainakaan mulle ei kyllä pentua hankkiessa vanhempien näyttelymenestyksellä olisi minkäänlaista merkitystä, paitsi että jos ne ovat kovin menestysekkäitä, niin todennäköisesti ovat sitten "hiukan" turhan runsasturkkisia meidän tarpeisiin

Rommitus kirjoitti:


Eihän sheltit mitään pk-koiria ole, ihan faktahan tämä on. Ovat pehmeämpiä ja ohjaajan on tämä tiedostettava. Hyvä niin, jos haluaisin pk-luonteisen koiran, niin ottaisin pk-koiran.

Mikä on pk-luonteinen? Mielestäni monien pk-rotujenkin luonteet on onnistuttu pilaamaan varsin lahjakkaasti. Näissä asioissa on aika mahdotonta yleistää, kun ne pk-rodutkin ovat keskenään kovin erilaisia. Mulle henkilökohtaisesti koirassa kaikkein tärkeintä on se, että sen pää kestää normaalia arkea. Vaikka tykkäänkin myös harrastaa, on se harrastaminen kuitenkin sivuseikka. Olen viimevuosina nähnyt niin paljon pk-rotuisia koiria jotka ovat täysin hermoheikkoja ja suorastaan häiriintyneitä (ennenvanhaan sanottiin luonnevikaisia, nykyään sanotaan että kaikki johtuu omistajasta, mutta eiköhän niillä perityillä luonneominaisuuksillakin yhä jotain merkitystä ole etenkin jos omistaja on kokenut koiraharrastaja ) että ei voi kuin sääliä sellaisia koiran irvikuvia Niihin verrattuna pehmeä tai vähän varautunutkin sheltti on vielä ihan äärimmäisen helppo kaveri.

Omasta koirasta sanoisin harrastusten kannalta huonona puolena ehkä sen suunnattoman vilkkauden ja energisyyden, se on toki myös ihan erinomaisen hyvä puoli sitten vähän pidemmälle mennessä, mutta kun ollaan kumpikin vielä aika alkutaipaleella niin välillä ottaa hermoon... Agissa katselen kateellisena niitä joiden koira menee rataa sellaista rauhallista juoksuvauhtia ja ohjaaja ehtii aina oikeaan paikkaan ja koira katsoo mitä ohjaaja tekee Jos (tai no siis kun) mulla tulee jonkun tehtävän aikana sekunnin murto-osan pituinen epävarmuus seuraavasta esteestä tai tarkoituksenmukaisimmasta ohjauskuviosta, on koira mennä painellut jo vähintään viisi lähintä estettä sekä kaikki näkökentässä olevat putket kolme kertaa edestakaisin Toki jos ohjaaja on hyvä ja tietää mitä tekee, pääsee tällaisen koiran kanssa varmasti pidemmälle kuin sen rauhallisen etenijän.

Toistoja tämä kestää ihan kuinka paljon vain, ei ole tullut ainakaan vielä rajoja vastaan. Ei myöskään ole sillä tavalla pehmeä että välittäisi tassuille astumisesta (saati tassukarvoille), päälle juoksemisesta , A:lla liukastumisista tai puomilta tippumisista yhtään mitään. Vaikka sitten taas normaalielämässä tämä on kuitenkin siinä mielessä pehmeä että muistaa sellaiset paikat missä on sattunut jotain epämiellyttävää, ei se niissä pelkää mutta yleensä on paljon valppaampana. Agikentällä vain ei todellakaan välitä mistään kolhuista. Ja niin kuin joku (Suzuna?) sanoikin niin osaa kyllä lukea ihmisiä, ei vain ohjaajaa vaan myös muita, varmaan paremmin kuin paraskaan psykologi


Meidän BH-kokeeseen on enää kuukausi, mutta olen siltä osin aika luottavainen että treenit on kyllä menneet hyvin viime aikoina. Melkein kaikilla muilla meidän ryhmästä on joku sellainen liike joka on vähän epävarma, mutta Quincy tekee oikeastaan kaiken samalla tavalla. Kaikki liikkeet ei nyt tietenkään mene aina nappiin, mutta ei ole mitään tiettyä asiaa jossa epäonnistuttaisiin usein, ja yleensä kaikki kyllä on sujunut sillä tavalla pääosin ihan kivasti, että kokeessakin pikku haparoinnit menisivät läpi. Mutta kun siitä ihmisen lukemisesta oli puhetta, niin saa nähdä kuinka paljon sitten hermoilen siellä ja mitä siitä seuraa

Pk-luonteinen tarkoitan pk-koiraa, jotka nyt ovat perusshelttiä tai mitä tahansa seurasessejä lähtökohtaisesti vietikkäämpiä.

Koulutusohjaajan kurssi on suoritettu. Kokeen katsominen ja 10 kerran valvotun harjoituskurssin pitäminen ja se on siinä. Tänään oli ihan ok päivä, vaikka vähän eri mieltä oli asioista ko. kouluttajan kanssa. Mutta onneksi sitä voi itse tehdä eri tavalla sitten. Sain vaan tänään ihan kamalan krampin vasempaan reiteen ja nyt mulla on sitten puujalkana koko jalka. Että kiva kiva.

^Ok. Tosin sekin riippuu kyllä ihan siitä, mikä pk-rotu on kyseessä ja mistä vieteistä on puhe

Mulle ne pk-rotuiset ovat lähtökohtaisesti myös ihan perus seurasessejä, ja ainakin ennen ne olivat sitä myös oikeasti, vaikka niiden kanssa olisikin lisäksi enemmän tai vähemmän harrastettu tai niitä olisi käytetty työkoirina. Nykyään vain harmillisen moni ei näytä arkielämää kestävän vaikka harrastaminen onnistuisikin.

Olipa mukavaa tänään, kun käytiin reippailemassa Lillin kanssa shelttilenkillä. Käveltiin sellainen metsäpolku ja sitten paistettiin makkaraa. En huomannut laskea, kuinka monta koiraa oli mukana, mutta varmasti yli 10, ehkä jopa 15. Ja Lilli ei pelännyt yhtään. Johtui varmaan siitä, kun siskotyttö ja äitikin oli mukana retkellä. Nyt sitten makoillaan reporankana kotisohvalla.

Sheltti on kyllä haukkuherkkä rotu, se tuli taas todistettua. Ehkä yksi minuutin mittainen hiljainen hetki oli, mutta suurimman osan ajasta oli useampi kuin yksi koira äänessä. Lilli ei onneksi ole kuitenkaan pahimmasta päästä...

muoks. kirjoitusvirhe (paisettiin )

Rose kirjoitti:

Olipa mukavaa tänään, kun käytiin reippailemassa Lillin kanssa shelttilenkillä. Käveltiin sellainen metsäpolku ja sitten paistettiin makkaraa. En huomannut laskea, kuinka monta koiraa oli mukana, mutta varmasti yli 10, ehkä jopa 15. Ja Lilli ei pelännyt yhtään. Johtui varmaan siitä, kun siskotyttö ja äitikin oli mukana retkellä. Nyt sitten makoillaan reporankana kotisohvalla.

Sheltti on kyllä haukkuherkkä rotu, se tuli taas todistettua. Ehkä yksi minuutin mittainen hiljainen hetki oli, mutta suurimman osan ajasta oli useampi kuin yksi koira äänessä. Lilli ei onneksi ole kuitenkaan pahimmasta päästä...

muoks. kirjoitusvirhe (paisettiin )

Vissiin Turun sheltit sit ei ole herkkähaukkuisia Kun meillä oli yhteislenkki maaliskuussa, muistaakseni haukkumista ei kuulunut ollenkaan Vai muistanko väärin, voiko joku siellä olijoista oikaista? Ainakaan paljon ei haukkumista kuulunut.

Rose, olitko sä Oulusta kotoisin? Alissan sisko ja isä asuu Oulussa tai jossain Oulun lähistöllä ja ne käy vissiin aika usein noilla shelttilenkeillä. Muistatko, oliko lenkillä mukana Neroa tai Ronjaa (trikkejä molemmat)?

Paulchen kirjoitti:

Agissa katselen kateellisena niitä joiden koira menee rataa sellaista rauhallista juoksuvauhtia ja ohjaaja ehtii aina oikeaan paikkaan ja koira katsoo mitä ohjaaja tekee. Jos (tai no siis kun) mulla tulee jonkun tehtävän aikana sekunnin murto-osan pituinen epävarmuus seuraavasta esteestä tai tarkoituksenmukaisimmasta ohjauskuviosta, on koira mennä painellut jo vähintään viisi lähintä estettä sekä kaikki näkökentässä olevat putket kolme kertaa edestakaisin.

Kuulostaa tutulta. Veikkaan kyllä, että Alissa on perusluonteeltaan rauhallisempi kuin Quincy, mutta kyllä sillä agissa piisaa vauhtia. Meiän ryhmässä on esim. cockeri ja sen meno on kyl aika erilaista verrattuna shelttiin. Cockeri lönkyttelee just sellasta rauhallista vauhtia ja ohjaaja ehtii hyvin tehdä kaikki ohjauskuviot. Alissan kanssa saakin olla aina tosi tarkkana, et se ei ehdi lukemaan rataa itse väärin ennen mun ohjausta. En mä kyllä silti vaihtais tota mihinkään.

Voi voi, siskolla on nyt jännät paikat, kun se odottelee yhen aussipentueen syntymistä. Jos käy hyvin, sillä on pentu joskus kesäkuun alussa kotona. Saa nähdä auttaako se mun pentukuumeeseen vai pahentaako se sitä! Oon niin innoissani, ois tosi kivaa, jos Allu sais leikkikaverin, jota se näkis sitten tosi usein. Ja vihdoinkin mulla on perheessä joku, joka kestää mun loputtomia koirajuttuja!

Tutuli kirjoitti:

Rose, olitko sä Oulusta kotoisin? Alissan sisko ja isä asuu Oulussa tai jossain Oulun lähistöllä ja ne käy vissiin aika usein noilla shelttilenkeillä. Muistatko, oliko lenkillä mukana Neroa tai Ronjaa (trikkejä molemmat)?

Ei ollut tällä lenkillä. Demi taisi olla ainoa aikuinen trikki siellä, sitten oli pari trikkipentua. Pari merleä oli, ja valtavasti soopeleita. Huono sää kuulemma verotti osallistujia. (Me oltiin siis ensimmäistä kertaa.) Täällä kuvia retkeltä!

Voi meidän pientä neiti shetlantilaista.
Oli tosi mukavaa raahata perässään sellasta neljällä tassulla jarruttavaa koiraa aamulla. "Hyi yäk, tassuthan täällä kastuu, älä mamma pakota mua menemään lätäköstä!" Juuh, tuollahan onkin helppo selvitä kuivin tassuin..
Loppu lenksusta Savu näytti vaan nyreetä naamaa "noni, nyt ne tassut sit kastu ja mä oon ihan kurassa.."
Ja ovelle päästessä sen oli korvatkin taas siinä "mua hakataan kotona" asennossa..
Voi elämä..

^Meilläkin on yks aika masentunut sheltti aina lenkillä mukana. Ja kidutus ei sentään lopu ulko-ovelle vaan rääkki jatkuu kylppärin puolella. Kyllä on rankat kaksi-kolme viikkoa tulossa kun vesi tekee näin tiukkaa. Tuo pentuhan sitten vastapainoksi kierii mudassa...

Tosi kivoja kuvia Rosen lenkiltä
Osanotot Savulle. Ei ole elämä ruusuilla tanssimista, se on rapakoiden väistelyä...

Toffo on koko ajan mun lähettyvillä ja voi sitä valitusta, kun meen vessaan. Tuskin ovi ehtii kunnolla kiinni, kun uikutus alkaa. Onhan se ennenkin nyyhkinyt vessan oven takana, mutta nyt alkaa olla kyllä huippu surkeeta.
Olen syynäillyt, että oisko sillä aamupahoinvointia tai ruokahalun huononemista, mutta ei, päinvastoin. Viime yönä heräsin kyökkäilyyn, mut se oli Melli. Tää jännitys ja pähkäily vie multa yöunet
Onneks lämmin ilma ja vesisade pehmitti hanget, niin uskaltaa ulkonakin kääntää selkänsä koirille. Eivät pääse enää loikkimaan aidan yli. Pidin aamulla ihan itekseni sellaset keräily talkoot pihalla, kun jotain ruskeita jutskia oli pukannut hangesta esille. Vaatimattomasti ämpärillinen tuli saaliiks ja luultavasti saan huomenna ottaa uusiks, jos keli pysyy tämmösenä. Eipä ole enää valkosta hankee juurikaan missään, kun kaikenlaista pölyä ja roskaa on tullut esille. Karseet jäätiköt on joka puolella, ettei tiedä mistää uskaltais kävellä.

Joo, muuten ollaan kyllä niin kulmakunnan urosta, että.. Mut sit kun puhutaan tassujen kastumisesta, niin muuttuu ääni kellossa..

Meillä alkoi kanssa pilkistellä rukseita läjiä takapihalta. Muuten hyvä, mut me ei olla koko talvena siellä käyty tarpeilla..

Paulchenille vielä kiitos vastailusta ihmettelevän kyselyihin :) Kyllä se tuntuu koko ajan varmistuvan, että tässä se meidän tuleva rotu nyt on. Aika näyttää, mutta nyt kyllä sydän huutelee, että "löytyi!".

Sonik kirjoitti:

Meillä alkoi kanssa pilkistellä rukseita läjiä takapihalta. Muuten hyvä, mut me ei olla koko talvena siellä käyty tarpeilla..

Meillä kävi, ennen aidan rakentamista, naapurin sesse jättämässä terveisiä. Erotti hyvin omien koirien läjistä, kun muistuttivat norsun jätöksiä ja väri oli 'kivan' oranssiin vivahtava. Hajun perusteella olis voinu suunnistaa kotiin vaikka säkkipimeässä. En tiedä mitä extra laatuista murkinaa oli syötetty.