Koirat.com

Täällä on ajelut kokonaan taas tauolla kun käväs plussalla ja sitten pakasti eli joka paikka on ihan jäässä edelleen. Huomenna kylläkin pitäis saada uutta lunta.

Piti oikein tulla tänne lukemaan husky-ketju, kun ostin lauantaina yhden englantilaisen koiralehden, jossa oli artikkeli huskyistä. Siinä sanottiin mm. ettei huskyjä voi pitää kissojen ja pienlemmikkien kanssa voimakkaan riistavaiston takia, että ne tuhoavat hirveästi paikkoja ja niitä ei voi jättää yksin kotiin.

Meillähän oli husky-poika aikanaan lapsuudenkodissa (ihan puhdasrotuinen ja rekisteröity) eikä kuvaus (noilta osin) osunut ollenkaan meidän Nikoon. Tyhmiä kun oltiin silloin aikanaan, niin emme ottaneet selvää koirarodun ominaisuuksista ennen koiran hankintaa . Lapsihan minä silloin vasta olin ja HALUSIN koiran ja HETI ja aikuinen husky uros oli naapurustossa myytävänä. Joten meille tuli husky. Ei mikään ihanteellinen alku hommalle sen tajuan kyllä oikein hyvin nyt vanhempana ja viisaampana.

Meillä oli Nikon taloon tullessa kaksi kissaa ja kaksi marsua. Marsuja ei tietysti häkeistään pois päästetty Nikon kanssa samaan huoneeseen, mutta ei Niko niihin ikinä mitään kiinnostusta osoittanut. Kissojen perässä Niko joskus juoksi, mutta heti kissan pysähtyessä ja sähähtäessä, Niko perääntyi pois. Aikanaan meille sitten otettiin kolmas kissa - pikkuruinen tyttöpentu. Pampula oli tuskin edes Nikon pään kokoinen. Tyttösellä oli kuitenkin melkoisesti asennetta ja kun se nosti selkänsä kaarelle, pörhisti pienen häntänsä ja sähisi koiralle, niin lähes 30 kiloinen husky uroksemme katseli minua kauhuissaan, että pelasta nyt minut tuolta kaamealta pedolta.

Muuten ei Niko ollut mikään heikkohermoinen yksilö, vaan hyvin rauhallinen kaveri tuli ulkona vastaan sitten mitä tahansa.

Ikinä ei Niko tehnyt kotona mitään pahoja. Ei ainuttakaan kertaa. No tokihan se oli jo 2v. meille tullessaan. Hyvin pärjäsi koulu-/työpäivät yksin (tai olihan sillä kissat seurana).

Sellainen oli meidän husky-poika. Yksilöitähän kaikki eläimetkin on, mutta enpä voinut tuota artikkelia lukiessani olla ajattelematta, että meidän husky taisi olla hieman epätavallinen.

redpomelo kirjoitti:

Piti oikein tulla tänne lukemaan husky-ketju, kun ostin lauantaina yhden englantilaisen koiralehden, jossa oli artikkeli huskyistä. Siinä sanottiin mm. ettei huskyjä voi pitää kissojen ja pienlemmikkien kanssa voimakkaan riistavaiston takia, että ne tuhoavat hirveästi paikkoja ja niitä ei voi jättää yksin kotiin.

Hauska kertomus!
Oma mileipide on, että kyllä husky tuhoaa paikkoja siinä missä muutkin koirat jos niikseen tulee. Mutta yhtä hyvin on tuhoamatta. Ensimmäinen huskyni oli 10kk ainoa koira ja ei koskaan tuhonnut mitään yksin ollessaan tai osoittanut rauhattomuutta. Aktiivinen rotu husky tietysti on ja vaatii toimintaa. Toisaalta työkoiran ominaisuuksiin kuuluu ottaa rennosti ja levätä silloin kun ei ole toiminnan aika.
Riistaviettiä toisilla on paljon ja toisilla vähemmän. Minulla ei ole muita eläimiä. Jos nyt ottaisin vaikka kissan niin uskon, että ruuaksi päätyisi. Jos pennusta asti olisi tottunut että kissa kuuluu laumaan, niin tilanne olisi varmaan toinen.

Meillä on kolme kissaa ja husky. Hyvin toimii. Mutta tosiaan, kasvattajallakin oli kissa, joten oli ihan syntymästä saakka tottunut niihin.
Mutta veikkaan että mikäli tuo ulkona näkee kissan ja pääsee perään, niin melko varmasti tappaisi jos kiinni saa.

Meidän poitsu on nyt 7kk eikä ole tuhonnut kuin yhden asian koko pentuaikana - pöytätuulettimen johdon jyrsi poikki yksinollessaan.

Onhan husky aktiivinen rotu, mutta on niitä muitakin erittäin aktiivisia ja tuhoistaan kuuluisia ns. tunnetumpiakin rotuja pilvin pimein. Esim. siskon sakemanni aiheutti pentuaikana tosi paljon tuhoja, se rikkoi lähestulkoon kaiken, mihin vain kykeni hampaansa upottamaan.

Nämä tuhoamis-asiat riippuvat varmasti paljon yksilöstä, jotkut tuhoavat enemmän kuin toiset.

Laitetaas tännekin kuva meidän pojasta, joka on tasan 7kk tänään.

^ Komea poika. Tykkää varmasti kovasti lumesta.

redpomelo kirjoitti:

Piti oikein tulla tänne lukemaan husky-ketju, kun ostin lauantaina yhden englantilaisen koiralehden, jossa oli artikkeli huskyistä. Siinä sanottiin mm. ettei huskyjä voi pitää kissojen ja pienlemmikkien kanssa voimakkaan riistavaiston takia

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että melkeinpä koira kuin koira tottuu mihin elukoihin tahansa, jos leimaantuu niihin pentuna, tokihan esim. aikuisen kodinvaihtajan kohdalla tilanne on ihan toinen.
Muutama vuosi sitten minua varoiteltiin, kun olin shikokua hankkimassa frettitalouteen. Tottahan tuollainen riistaviettinen Ilmestyskirjan Peto repii ensitöikseen riekaleiksi frettini. Noh, toisin kävi ja yksi freteistäni on edelleen shikokuni paras kaveri.
Myös tuo husky osaa olla näätien kanssa tosi nätisti, kun on niihin tottunut.

Tässä vielä pari kuvaa näistä kauheista tappajakoirista ja niiden huono-onnisista saaliista.






(pahoittelen muutaman kuvan taattua kännykameralaatua. :D )

Tällaisilla vetolenkeillä ollaan aloiteltu pikkuhiljaa.

^ Hyvältä näyttää.

^ Joo, kyllä se vetää ainakin.

Laitetaas tännekin kuva poitsusta tältä päivältä. 8kk tuli eilen täyteen.

^Makeet silmät ja hauskasti on toi nenä jakautunu väritykseltään! :D
Komea on koira.

Täällä on vihdoin päästy avaamaan rekikausi. Lunta ei ole kuin muutama hassu sentti, mutta moottorikelkan jälkeä pitkin pääsee sutimatta jäällä. Ollaan välillä ajeltu mönkijälläkin vaihtelun vuoksi ja muualla kuin kotona ajellessa.







Videotakin tuli yks päivä otettua kun oli kyytiläinen. Sumuinen keli jäällä ja kotia kohti . Kuormalla ajo oli mukavaa, reki oli erittäin vakaa ja rauhassa edettiin.

^ Kuinka pitkiä matkoja sä yleensä ajat kerralla? Entä kuinka pitkiä matkoja nuo sun haukut yleensäkin jaksaa posottaa menemään yhtä soittoa?

Tällä kaudella ei kovin hirveitä matkoja olla menty kun kelit on olleet niin huonot. Ennen joulua koirat oli kevyellä kolmen viikon vapaalla kun ei ollut turvallisia ajo-olosuhteita, joka paikka oli peilijäässä.
Kun kuorma on raskas (mönkijä) niin oon mennyt tänä vuonna max 7km lenkkiä. Nyt kun päästään jäälle reellä niin ois tarkotus nostaa kilsoja pikkuhiljaa ylös, toivottavasti ainakin 25km saadaan tällä kaudella rikki. Vähän hankaloittaa kun jäälle ei tällä hetkellä voi ankkuroida kun ei lunta paljon ole eli juottaminen kesken matkan ei onnistu ellei kurvaa aivan rantaan ja vedä siepparilla puuhun kiinni. Onneksi lumi on höttöstä ja koirat sitä syövätkin kun pysähtyy, joten juomalla varustautuminen ei oo aivan välttämättömyys.
Ja en osaa sanoa kuinka kauan nämä jaksas posottaa yhtä kyytiä, varmaan aika kauan. Monesti se oon minä jonka takia pysähdytään hetkeksi (hanskat huonosti, puhelin soi tai jotain muuta). Moni asiahan siihen jaksamiseen tietty vaikuttaa, kuten lämpötila, ilmankosteus, juotot jne.
Matkat ei meillä kovin hurjia tosiaan ole kun kaks koirista on ensimmäistä kauttaan valjaissa ja kuten kerroinkin niin alkukausi meni ihan plörinäksi.

Edit. Niin ja näissä touhuissa toimii myös hyvin sanonta "matka ei tapa, vaan vauhti". Eli on kätevää koittaa opettaa koirille myös vähän hiljaisempi menovaihde, varsinkin jos tähtää vähän pidemmälle matkalle. Ite en oo kyllä vielä onnistunut hiljasempaa vaihdetta opettamaan käskystä kun nuoruuden into koirilla on mitä on. Käsky saatetaan muistaa viiden askeleen verran ja sitten lähteekin taas vauhti kiihtymään. Ei kait siinä kun hiois vain.

^ Oukkelidoukkeli.

Meidän pisin "vetolenkki" (jos sitä nyt vetolenkiksi voi kutsua, tuo kun on aika laiska vetämään tyyliin ekan kilometrin-kahden jälkeen ) pyörällä on n. 12 km. Yleensä käyn sen kanssa päivittäin yhden pidemmän (n.7km) lenkin heittämässä pyörällä, hyvin jaksaa jolkotella. Muuten meidän peruslenkki esim. aamuisin on n. 3km. Ja pyörällä useimmiten liikahdellaan.

Oon yrittänyt pitää ihan säännöllisesti "lepopäiviä", ettei se totu siihen että joka päivä pääsee pitkille lenkeille, vaan joskus on myös "tylsää". Ihan hyvin se osaa ja rauhoittua, vaikka välillä tuleekin tuijottelemaan joku lelu suussa, että haloo, mullon ihan mälsää!!1

Mutta eihän tuo olekaan kuin vasta himppa vajaa 9kk, eli täys kakara vielä.

Sehän riippuu paljon vetovastuksesta kuinka pitkän matkaa kärsii mennä ja auttaako itse koiraa jne. Pyörä rullaa perässä kevyesti ilman polkemistakin ja sillä oiskin hyvä mennä pitkää kevyttä matkaa. Mönkkärin kanssa noilla on se reilu 200kg perässä vedettävää ja en käytä moottoria. Rullaahan se mönkkärikin tietty suht hyvin kun liikkeessä on jos ei oo mäkiä.

Tämän kauden matkatavoite on meilläkin tuo 25km. Vielä ei ole 13km mennyt rikki... Pääasiassa vedätän kikkarilla (koiria on kaksi) auttamatta enää lainkaan. Pitkään auttelin niitä potkimalla ylämäkiin ilman parempaa tietoa, mutta en suosittele. Koirat tottuu apuihin ylämäissä eikä saa lainkaan voimatreeniä ja joudu oikeasti töihin. Taakkaa vedätän harvakseltaan renkaalla ja silloin tällöin ovat päässeet valjakkoon mönkkärin eteen tekemään oikeasti töitä.

Jos on vain yksi koira kannattaa hakeutua silloin tällöin jonkun kanssa yhteistreeneihin. Sillä saa koiran menoon lisää puhtia ja intoa. Se tepsii ainakin omille paremmin kuin mikään muu.

Mä oon huomannut, että mikäli otan meidän pinserin mukaan lenkille, vetää tuo husky paaaljon paremmin. Siinä on vain se miinus, että kun kääkkä on niin pieni, ettei sen kanssa voi pidempiä pyörälenkkejä oikein tehdä. Näkee siis ihan selvästi, että se kaveri siinä rinnalla motivoi/innostaa sitä vetämään ihan eritavalla.

Ei sitä turhaan sanota, että huskylla olisi hyvä olla kaveri.

Joo, pitää alkaa tässä pikkuhiljaa selittämään miehelle, miksi se toinen husky olisi välttämätön!