Koirat.com

^
Oma keskari ei ole juurikaan metsästysviettinen, mutta saalisviettiä siltä kylläkin löytyy. Se ei siis lähde metsässä hajujen perään, mutta nähdessään linnun/rusakon/pyörän (...) lähtee kyllä varmasti perään. Palaa heti kun näköyhteys katkeaa. Tosin olen varma, että jos olisin jo pennusta asti tajunnut opettaa, että jahtaaminen on ehdottomasti kielletty, tilanne olisi tod.näk. eri. Muuten helposti irtipidettävä, ei irtoa kovin kauas ja tarkkailee koko ajan missä menen.

Jos haluat oikeasti potentiaalisen tokokoiran, en suosittele snautseria. Se on yleisesti hyvin itsenäinen ja kova, ei juurikaan miellyttämisenhalua. Kyllä se tekee jos ihan oikeasti täytyy / se hyötyy siitä jotain, mutta pyyteettömästi snautseri ei liikauta eväänsäkään ;). Omani tekee herkun eteen mitä vain, mutta heti kun pitäisi suorittaa jokin liike pelkästään minun ilokseni, koira siirtyy haluttomalle ja flegmaattiselle "ei kiinnosta"-moodille. Tai viestittää, että tee akka itse. Toki snautserista voi saada vaikka minkälaisen tokomestarin, jos keksii oikean motivointikeinon. Se vain tuppaa olemaan hieman hankalaa. Ja tietenkin on näitä poikkeuksia, yhden mainitakseni mm. tämän vuoden koiratanssin SM-kultaa voittanut p&s snautseri Mihan Syysriite :) [tosin omistajansa on jossain sanonut, että Rita muistuttaa enemmän paimenkoiraa kuin snautseria].

Itse harrastan snakuni kanssa agilityä ja rally-tokoa, joissa toimii erittäin hyvin. Yleisesti ottaen oppii temput jne. erittäin nopeasti, kielletyt asia myös. Vaikka tietää, että jotain ei saa tehdä, se aina jaksaa muistaa säännöllisin väliajoin kokeilla, että josko nyt saisi. Todella hyvät hermot, ei ole "mennyt pilalle" vaikka asioita on opittu kantapään kautta ja virheitäkin tehty.

Plussaa on erittäin hyvät hermot, ei ota muutoksista itseensä, osaa rauhoittua paikasta riippumatta (tapahtumat, julkiset liikennevälineet jne.). Tulee yleensä toimeen toisten koirien kanssa, muutama sietämätön lajitoveri on elämän aikana kohdattu. Koirapuistossa nuorempia koiria yrittää välillä pomottaa, isompia väistää. Emme puistoile kovinkaan paljon, koska aikuistuttuaan leikkii vain harvojen koirien kanssa, ja koirapuistossa käynnit ovat lähinnä istuskelua. Muuten suhtautuu välinpitämättömästi muihin koiriin.

Noiden rotukyselysi kriteerejen perusteella en varauksettomasti snautseria suosittelisi, löydät varmasti paremminkin itsellesi sopivan rodun.

Kääpiösnautserista ei ole omakohtaisia kokemuksia.

Vooivoi, ja niinhän mää sanoin ettei mun eka oma koira tuu olemaan rodultaan snautseri. Ja mitä vielä!
Staran siskolle syntyi pennut viikko sitten ja kasvattaja soitteli pari päivää myöhemmin kertoen ilouutisista. Siinä sitten vihjaili, että sieltä löytyisi pieni partanaama vailla kouluttajaa.. En ottanut asiaa yhtään todesta kuin vasta puhelun lopetettuani. Yön yli mietin ja seuraavana päivänä soittelin kasvattajalle josko siellä olisi mulle koiraa tarjolla :D

Sijoitukseen otan narttupennun ja mennään pikkusta kattomaan tän kuun lopussa Staran kanssa. Ens kuun lopussa oon sitten virallisesti koiranomistaja, VIIMEIN!
Blogiin oon papanoista joitakin kuvia laitellut, siellä myös Staran viimeisimpiä kuulumisia :)

4-vuotias risuparta Topi ilmoittautuu! Itsepäinen ja temperamenttinen tapaus. Suurimmaksi osaksi kuitenkin valtavan ihana ja todella huumorintajuinen kumppani.

Pari ensimmäistä vuotta meni vähän niin ja näin ja olen nyt huomannut, että meidän snaku on koulutettu ihan päin puuta. Löysin uuden kipinän kouluttamiseen ja harrastamiseen ja nyt yritän vahvistaa ja parantaa sekä tarvittaessa korjata vanhoja juttuja. Joidenkin perusjuttujen kanssa pitää aloittaa ihan alusta, kuten luoksetulo (koiralta katoaa ulkona korvat) ja häiriötekijöiden keskellä työskentely (ohitukset, käskyjen totteleminen toisen koiran läsnäollessa). Johtajuudessakin vielä hieman ongelmaa, mutta se on parantunut vuosi vuodelta. Seuraamiset ym on noin muuten ihan hyvin hallussa kotikoiraksi ilman niitä häiriöitä (hiomisen varaa toki).

Topi on energinen ja nopeasti oppiva sekä nokkela, mutta lyhytpinnainen kaveri. Haaveena olisi nyt tosiaan noiden perusasioiden (hallittavuus) kuntoonsaaminen ja sen jälkeen voisi vähän katsoa miten agility sopii meille. Tokokin kiinnostaa, mutta siihen nyt on vielä pitkä matka.

Joskus pari vuotta sitten kävimme snautsereiden agi alkeiskurssin. Vetäjä sanoi Topia ihan lupaavaksi, mikäli vaan jaksaa tehdä töitä, töitä, töitä. Partasuu kun ylikuumenee lyhytpinnaisuuden takia aika nopeasti, mikä johtaa hallittavuuden järkkymiseen ja johtajuusongelmien pahenemiseen... En osaa vielä oikein toimia noissa tilantessa.

Mielelläni kuulisin muilta snautseri-ihmisiltä jotain vinkkejä aikuisen, alkupäässä jääräpääsnakun treenaamiseen?

JuttaL kirjoitti:



Mielelläni kuulisin muilta snautseri-ihmisiltä jotain vinkkejä aikuisen, alkupäässä jääräpääsnakun treenaamiseen?

Snautsereiden kouluttaminen vaatii huumorintajua ja pitkää pinnaa ja tietyllä tavalla myös jääräpäisyyttä itseltäkin. :) Mulla on käyny tuuri koska mun käppänä on ollu aika helposti koulutettava. Se innostuu leikkimisestä ja nameista ja tekee yleensä mielellään mitä vaan niiden eteen. Muutamia juttuja tuli kuitenkin mieleen jääräpään kouluttamisesta, koska niitäkin on tullu nähtyä useita. :)

Jos tuntuu, että koiralla keskittyminen helposti häviää niin tee lyhyempiä pätkiä ja päätä treeni aina onnistuneeseen suoritukseen. Ensin voi alottaa ihan helpoista asioista ja vaikeuttaa sitä mukaa kun koiran keskittyminen paranee. Tärkein mikä mun mielestä on otettava huomioon on se, että pyrkii ite aina olemaan johdonmukainen ja selkeä, että koira tietää mitä siltä vaaditaan. Snautserit on niin fiksuja, että ne kyllä löytää kaikki porsaanreiät jos niitä pääsee syntymään.

Snautserit ei yleensä tee töitä ihmistä miellyttääkseen, joten motivointi voi olla haastavaa. Kiinnitä huomioita palkkaukseen ja hyödynnä asiat joista koira tykkää esim. lelut, herkut, ruoka, haistelu, koiriin tutustuminen. Silloin se tekee suuremmalla halulla asioita saavuttaakseen näitä sille mieluisia asioita. Esim. meillä rupes ohitukset sujumaan paremmin, kun päästin onnistuneen ohituksen jälkeen koirani haistamaan vastaantulleen jälkiä (koska se oli niistä ihan innoissaan). Jos se oli tempoillut tms. niin matkaa jatkettiin ilman haistelua.

Kuten Anuapina sanoi; lyhytpinnaisen ja "keskittymiskyvyttömän" koiran kanssa treenaaminen vaatii pitkää pinnaa. Tiedän itselläni on sellainen (siis käppänä). Me harrastetaan agilitya sekä tokoa aina sopivissa määrin, suosittelen treenaamaan molempia samaan aikaan, ainakin meillä agin aloittamisen jälkeen alkoi tokokin menemään paremmin.

Tykkääkö koira leikkiä? Mistä nameista se eniten tykkää? Vai onko sille ihan jokin muu parasta palkkaa. Meillä vuosi sitten palkaksi kelpasi vain juusto, makkara, kana ym. koirien namit ei kiinnostanut, nykyään kiinnostaa enemmän.

Myöskin miten koira ruokansa, pistä koira työskentelemään saadakseen ruokansa. Meillä pitää tehdä aina jotain ennenkuin pääsee ruokakupile. Ainakin odottaa nätisti ja ehkä vaadin tekemään jotain tottelevaisuutta. Katse pitää tulla joka kerta eikä kupille saa mennä ennenkuin lupa annetaan.

Oman koirani paras palkka agilityssa on, että saa mennä sen lelun kanssa putkeen leikkimään. Tätä sallitaan välillä. Kanttaa myöskin käydä lukemassa meidän kotisivuja/blogia, niin voit saada sieltä jotain vinkkejä.

Snautseri ei ole mikään helpoin motivoitava, tietysti yksilökohtaista. Kannattaa yrittää etsiä se koiralle mieluisin palkka.

Itselläni saattaa olla toko-treeneissä 2-4 eri palkkaa mukana, jos koira kyllästyy yhteen, niin käytän sitten toista, josta yleensä saa uutta motivaatiota.

Itse ostin yhdessä välissä useampia erilaisia leluja, kunnes löytyi se koiran mielestä paras palkka.
Jos alueellasi järjestetään esim. snautsereiden omia toko-treenejä, niin sinne pyytämään vinkkejä. Ja treenaamaan häiriössä.

Suosittelen vain käyttämään aikaa. Me tehtiin kaverin kanssa vuosi töitä, kunnes löytyi neidin kunnon motivaatio työn tekemiseen.
Kannattaa myös muistaa, että jos koira on nopea oppimaan, ettei tee liikaa samanlaisia harjoituksia kerrallaan. Ainakin meillä sitten aletaan osoittamaan mieltä eikä kiinnostuta siitä tekemisestä.

Onko täällä riiseni ihmisiä keskustelemassa?

Olisin kysellyt hieman millainen harrastus kaveri riiseni on? Monipuolisen vaikutelman itse saanut. Olen harkinnut, josko sellaisen ottaisi tähän ketjun jatkoksi harrastus kaveriksi, kun vanhasta koirasta ei tahdo enään olla niin monipuoliseen harrastukseen (toko, agi, nly, pk jälki, pk haku, verijälki, vepe)..

Eli kokemuksia ja kertomuksia riisenistä harrastus kaverina ottaisin mieluusti vastaan :) (Yksityisellä saa laittaa mietteitä eri kasvattajistakin, koska niidenkin osalta rotua harrastavien mietteet kiinnostavat.)

Hei!
minulla on 3v snautserinarttu (olen omistanut sen puolitoistavuotiaasta), aivan ihana ja viisas, syli-rapsutusfanaatikko, mutta omaa käytännönongelmia kodinulkopuolella.
- toivoisin kovasti löytäväni keskikokoisen snautserin(nartun?) omistavan ihmisen,-iä, jolla olisi aikaa s.postailla ajankanssa kanssani rotukokemuksista ja antaa neuvoja,vinkkejä itselleni ja koiralleni avuksi arkeen. Pelkästään se että mikä on rotuominaista käytöstä, antaisi paljon selvennystä. Olen lukenut netistä sen mitä sieltä googlettamalla rodusta löytyy - aika vähän "perustietojen" lisäksi.
Narttu on steriloitu minulle tulon jälkeen. Luonne ei muuttunut mitenkään.
Hyvin vahtivaistoinen -hyvässä ja pahassa, epäluuloinen vieraille, toisten koirien kohtaamiset, mesuaminen myös autossa, suuret luulot itsestään ja kuitenkin epävarmuusko
taustalla. Hyvin kestävä,älykäs luonne, mutta hepuloi jos menee överiksi. Makupaloilla hyvä motivoitumaan. Johtajuusongelmaa ei ole välillämme.
Olen kiintynyt tähän narttuun niin etten varmasti antaisi koskaan pois. =)

Yksi kysymys Tähän vielä - miten yleistä on että nurmikko kuolee/palaa siitä mihin koira pissii?
polte näkyy seuraavana keväänä tyystin kuolleina nurmikkoläntteinä!

toivoisin että koirat.com-sivustolla käsiteltäisiin avoimesti roduttain koirien ominaisuuksia,luonteenpiirteitä (rotumääritelmät eivät kerro juuri mitään)
auttaisi varmasti kaikkia uusia koiranhankkijoita valintaa tehdessään.
- eli olisiko siinä yksi otsikkoaihe keskustelulle - kerrottaisiin kukin koiriemme hyvät ja pahat puolet...vai tahtooko kukin ne mieluummin pitää salassa..?!
- itse voin suoraan ainakin sanoa että voin vain kääntyä katsomaan syyllistä peiliin ja väliin taas halata itseäni ja koiraani. =)

Täällä elämää innokkaana ja uhkarohkeana tepsuttelee 3kk vanha Luka-käppänä :). Aivan ihana ja mahtava, kun ei ole huonekaluihin vielä hampaan jälkiään jättänyt, mutta kädet on kyllä kokeneet kovia. Luka on vähän liian uhkarohkea, menee laiturille ja kurkottelee niin pian se sieltä jo putoaa. Näin käynyt 3 kertaa ja aina onneksi osannut uida rantaan, eikä syvääkään ole ollut. Joskus käy kahlaamassa vedessä, mutta sitäkään nykyään tosi harvoin.

Onko teidän muiden snautserit kovia uimaan, vaan onko ne ihan kauhuissaan tyyliin " Hui, iiks vettä! " niinkun tuo oma kääpiö?

Tossa kuva turjakkeesta:

Luka¨

Hemu Vanhempi koirani (labradori) kun tekee paskat jonnekkin pihalle, niin joskus siihen ilmestyy semmonen palanut alue! Olen itsekkin tuota miettinyt ja naurskellut, kun kakat polttaa ruohikon..

"Onko teidän muiden snautserit kovia uimaan, vaan onko ne ihan kauhuissaan tyyliin " Hui, iiks vettä! " niinkun tuo oma kääpiö?"
.......................................................................

Luka on todella suloinen otus, niinkuin pennut aina... mutta onhan se ihana namu-pampula tuollainen, kuin pehmolelu - jokapuolelta niin nätti ja söpö pikku paketti.
tumma yksivärisyys vielä plussaa viemään hellyyspisteet.
Hauska tuo kokoero vanhan tomeran Labbiksesi rinnalla(katsoin kuva-albumisi läpi) - toivottavasti vanha jaksaa kakaran metkuja ja ikiliikkujan kohellusta!
meillä on vanha uros-cairn 15v. kaverina ja hyvin ovat alusta asti juttuun tulleet, cairn on kyllä paljon omissa oloissaan ja antaa nuoren tehdä omiaan.
- tosin snautti kyllä menee välillä jyräten yli kun joku on ovella tai tulee pihaan auto, ei paljon väistele esteitä..=/ Mutta teillä on onneksi kokoero toisinpäin.

Ota Lukalle lelu mukaan rannalle ja heitä sitä rantaveteen - Leikin/hakemisen myötähän moni koira innostuu uimisestakin ja yleensäkin arkuus veteen kaikkoaa jos sitä olikaan.
ja toinen vesipetokoira on hyvä kaveri rantaleikkeihin.
mutta kaikki eivät tykkää uida ja thats it.
sinänänsä turkinpesun vuoksi vesisiedätys olisi hyvä opettaa jo pienenä.

Hellu-snautseri menee mieluusti veteen vauhdilla, ei pelkää vaikka pääkin käy vedenalla, mutta uidessaan kauhoo etusilla hypäten ylöspäin - ns. laukkaa peppu alempana(joku muukin jossain keskusteluissa taisi mainita samaa..), välillä taas kyllä hetkittäin ui ihan normaalisti. Mutta ei ole sellainen rauhallinen uija. Syvemmällä tukee hypäten ihmistä vasten. Ikäänkuin touhu kokoajan viedä ihminen rantaan.
Mutta toinen kesä vasta yhdessä joten emme ole ennättäneet vielä sinuiksi järvielementin kanssa - varmasti kehitymme vuosien myötä.
Rantaan lyöviä aaltoja Hellu arkailee eikä halua silloin veteenkään.
On niin jänisviettinen ettemme voi pitää sitä irti, joten flexissä myös uidessa.

ONKO MUILLA SNAUTSERI JÄNISTEN PERÄÄN??

Eilen käytiin mökillä ja koirat tietty mukana,niin tuli yksi tuttu sinne käymään ja kerroin, että Luka ei ole mennyt uimaan ja tuskin meneekään kun on pudonnut laiturilta, niin johan se pentu menee uimaan! Luka katseli vesikirppuja ja sitten tuli sorsa, niin lähti uimaan. On tainnut pikkumies katsoa isosiskoltaan mallia, ui nimittäin kuin noutajat konsanaan!

kohta minä menen uimaan..

Mun koira menee uimaan jos heittää sille kepin veteen ensin pari kertaa riittävän lähelle, että saa kahlata ja sitten vähän kauemmas. Kahlaamaassa saattaa käydä muutenvaan ainakin niin että varpaat vähän kastuu.

Ja kyllä jäniksen perään lähdetään ja kovaa. Yleensä sitä jahdataan niin kauan, että häviää näkyvistä. Olen miettiny millä sen tavan sais opetettua pois.. Vinkkejä saa antaa :)

Luka pääsikin nytten tällä viikolla elämän hotellissa, oli siis reissussa mukana ja oikein kiltisti oli. Loman kruunasi tietty kasvattajalla käynti ja Luka siistittiin. Kuukauden päästä onkin sit eka trimmi! :) Korvat liimattiin ja niitä pitääpi pitää sen kolmisen viikkoa. Onko muilla kokemusta tosta korvien liimaamisesta, että auttaakohan se ettei ne korvat ssitten nouse pystyy. Hampaiden lähdön aikana kuulemma nousee jos on noustakseen.. Kasvattajan luona Luka sai myös leikkiä kuukauden nuoremman käppänäpennun kanssa, samasta kennelistä mut eri pentueesta oli se neitonen. Kivaa oli varsinkin tänään, kun haettiin toinen koira kotia :) Leikkivät kovasti ja innokkaasti.

Kasvattaja muutekseen sanoi, että kaks kertaa päivässä voidaan antaa ruokaa ja reippaasti enemmän, kun toi pentu on vähän laiha. Minkä painosia teidän pennut on ollu 4 :n kuukauden iässä? Lukan tarkkapaino selviää huomenna lekurissa, kun annetaan piikki persuuksiin :D

Naver kirjoitti:

Luka pääsikin nytten tällä viikolla elämän hotellissa, oli siis reissussa mukana ja oikein kiltisti oli. Loman kruunasi tietty kasvattajalla käynti ja Luka siistittiin. Kuukauden päästä onkin sit eka trimmi! :) Korvat liimattiin ja niitä pitääpi pitää sen kolmisen viikkoa. Onko muilla kokemusta tosta korvien liimaamisesta, että auttaakohan se ettei ne korvat ssitten nouse pystyy. Hampaiden lähdön aikana kuulemma nousee jos on noustakseen.. Kasvattajan luona Luka sai myös leikkiä kuukauden nuoremman käppänäpennun kanssa, samasta kennelistä mut eri pentueesta oli se neitonen. Kivaa oli varsinkin tänään, kun haettiin toinen koira kotia :) Leikkivät kovasti ja innokkaasti.

Kasvattaja muutekseen sanoi, että kaks kertaa päivässä voidaan antaa ruokaa ja reippaasti enemmän, kun toi pentu on vähän laiha. Minkä painosia teidän pennut on ollu 4 :n kuukauden iässä? Lukan tarkkapaino selviää huomenna lekurissa, kun annetaan piikki persuuksiin :D

Ei kyllä mitään muistikuvaa minkä verran koira painoi yli 2,5 vuotta sitten..
Mutta kylkiä kokeilemalla tietää onko liian laiha vai ei.. Kysy huomenna lekurin mielipidettä.

Kehtaako tälläsiä edes laittaa kun toi on niin rehevöitynyt... Ei ole nähnyt trimmaajaa yli puoleen vuoteen.

Topihan on siisti verrattuna tohon omaan koiruuteen.. Onneksi eka nypintä olis ens kuussa, mutta ei olla saatu kiinni yhtä tyyppiä joka vois nyppiä sen, niin näkis miten se tapahtuu. Sitten varmaan yritettäis itekkin. Eilen netista katoin jonkun kennelin foorumilta, niin se 6 kk pentu oli kamala pehko, eikä oltu edes siistitty, tai siis kaulaa tai peräpeiliä ajeltu kuten tuo Lukan kasvattaja teki
Siinä sitten oli pentu nypitty ihan kaljuks niin nyt tavallaan salaa toivoisin, ettei kukaan olis valmiina tota nyppimään niin vois ite nyppiä kasvattajan ohjeiden mukaan miten haluaa.. Pelkään siis että se joka ton nyppii, niin nyppii kaljuks

Minkälainen on snautserin eka trimmaus tai nypintä?

muoks.. Eläinlääkäri anto nyt sen rabies-rokotteen ja kasvattajan suosituksesta ollaan pyydetty sitä eläinlääkäriä antamaan duramune dappia tolle pennulle, kun kuulemma tulee käppänöille kohtauksia tai jotain siitä nobivacista, niin eläinlääkäri anto kaks ekaa rokotetta tota duramunea mutta tiistaina kotona huomattiinkin että todistuksessa luki nobivac! Googletettiin sitten pikasesti ja luettiin joiltain sivuilta, että eri merkkisiä rokotteita ei pidä antaa kahden viikon sisällä tai voi tapahtua jotain kauheaa
Onneks Luka ei mitenkään oireillu, oli ihan normaalisti, onneksi. Seuraava rokotus on vasta sitten vuoden ikäsenä niin pitää muistaa mainita.. Kai sillä nyt joku selitys tolle on, ihan pätevä lääkäri muuten..

Paino on Lukalla nyt 4.9 ja ruokaa annetaan vieläkin enemmän. Eilen illalla annettiin desi nappuloita tolle, vaikka Lukan pitäis enää syödä vaan kaks kertaa päivässä. Mutta Luka oli semmonen rauhaton ja vinku ihan nälissään. Kyllä sille sitten ruoka maistui, ei olis muuten syöny jos ei olis maistunut. Meidän Luka ei tykkää enää piimästä! Ollaan laitettu sitä ruuan sekaan, niin nyt pitää taas sitten ostaa toiselle koiralle oma piimä ja toiselle raejuustot. En viitti ihan paljaana noita ruokia antaa, tuleepahan makua.

En mä ole kuullut että jostain tietyistä rokotteista olisi tullut käppänöille jotain. Meillä on Nasu rokotettu samalla kertaa kaikki ihan ilman mitään ohjeistusta eikä kasvattaja ole puhunut moisesta. Onko siitä jossain palstalla tai jossain ollut puhetta ettei rokote passaa käppänöille? Koirahan ei tarvitse maitotuotteita, joten jos pentu ei halua niitä syödä, niin suotta niitä sitten syötät. Lihaa voit kyllä lisätä ruokaan, sitä ei ole nappuloissa koskaan liikaa.

Miten sä sitten haluat että pentu nykitään jos ei kaljuksi? Haluatko että koiralle jätetään pohjavilla ja jos haluat niin miksi, helpompaa jatkoa ajatellen on nykkiä kaikki pohjavilla pois jolloin pikkuhiljaa sen määrä vähenee? Vai onko koiralle kasvanut jo uutta karkeaa karvaa alle? Miten olet nyt huoltanut koiran turkkia, oletko hinkannut pohjavillaa pois furminaattorilla tai veitsellä? Ainakin takut mitä varmasti pohjavillaan tulee, kannattaa ennen trimmiä selvittää ja se vaatiikin hyviä hermoja.

Keneltä kasvattajalta sun koira muuten on? Jos haluat kertoa niin voit laittaa vaikka yv:nä tulemaan.

Kasvattajan joku kasvateista oli jopa kuollut kun oli saanut tuota rokotetta. Joillekkin ei tule, mutta aika harvoille silti tulee. Sen takia kasvattaja suositteli, ettei sitä nobivac rokotetta, kun saattaa tulla. Ei tuo eläinlääkärikään tienyt siitä asiasta ennenkuin kerrottiin. Lukan kasvattaja myös suositteli laittamaan vettä tai piimää nappuloiden sekaan kun jotkut käppänät eivät juo tarpeeksi vettä, meillä aluksi laitettiin vettä mutta nyt tuo pentu juo kunnolla niin ajattelin tunkasta vähän piimää, kun kasvattajallakin saanut sitä. Laitan yksärillä kasvattajan nimen tulemaan.

Ohjeiden mukaisesti ollaan perus kammalla ja karstalla sitä harjattu parikin kertaa viikossa, joskus useammin. Kasvattaja sanoi meille, että kun kammatessa alkaa karvaa lähtemään niin voi jo miettiä millon sitten nypitään. Ja joo, tolla lähtee kammatessa karvaa niin taitaa olla pikkuhiljaa kypsä nypittäväksi, näin ainankin kasvattajan puheista ymmärsin. Vähän hakoteillä ollaan tän nypinnän kanssa, pakko myöntää.

Furminaattori on hyvä vehje pohjavillon poistoon etenkin ennen trimmausta, suosittelen. Ja tosiaan mitä enemmän sitä pohjavillaa viitsii trimmien välillä hinkata pohjavillaveitsellä/furmiksella niin sitä helpompi se on sitten saada trimmattua. Ja mitä vähemmän pohjavillaa koirassa on sitä helpompi se on pitää takuista vapaana, sillä karkea kunnollinen karva ei takkuunnu laisinkaan, vaan se on se pohjavilla mikä tekee takkuja turkkiin. Ensimmäinen trimmi saattaa sitten kestää kauan, joten siihen kannattaa varautua. Oletko totuttanut pentua olemaan pöydällä esim nykkimällä korvakarvoja, leikkaamalla kynsiä tai harjailemalla pentua siinä? Itse opin Nasun kanssa melkolailla kantapään kautta kaiken oleellisen ja nyt kun toinen pentu tulee olen kyllä täpinöissäni, mutta en todennäköisesti samalla tavalla paniikissa mitä Nasun pentuiän kaikesta käsittelystä ja muusta. Snautseri osaa kyllä esittää että kaikki toimenpiteen kampaamisesta kynsien leikkamiseen on vähintään eläinrääkkäystä.

Meillä Nasua ei alkuun käytetty välitrimmissä eli siistittävänä vaan se rehotti melkoisena karvatollukkana trimmien välit. Nykyään kun trimmaan Nasun itse niin myös pidän sen siistinä trimmien välit ja ajelen pepun, naaman ja korvat, sekä lyhennän jalkakarvoja. Sakset pitäisi vielä hankkia, kun fiskarsseilla ei ole mitenkään kiva leikkoa.

Uuden pennun trimmaukseen saan ilmeisestikin apuja joltain joka osaa näyttelytrimmin tehdä, mitä itse en hallitse. Mutta kaitpa senkin oppii, ei se mitään rakettitiedettä pitäisi olla.

Kasvattaja kun siisti Lukan, niin nähtiin miten ne jalkakarvat leikataan ja tällein. Tosi helpolta näytti, kun vaan kampas "pystyyn" ja naksi sitten saksilla. Me onneksi saatiin kasvattajalta Lukan lisäksi harja,kampa,kynsisakset ja ihan ammattilaisten parturisakset, jotka on tosi terävät! Puutarhapöydällä olen seisottanut ja kiltisti siinä napottaa, paikalla pysyy seisaalteen kun pitää namia nenän edessä
Korvakarvoja ollaan nypitty ihan alusta asti, mutta eläinkauppaan kun mentiin näyttämään käppänäharrastajalle pentua, niin se idiootti repi ihan väkisin ne karvat korvasta ja nykyään Lukaa täytyy alistaa kunnolla kun alkaa nyppimään. Ennen tota eläinkaupan myyjän nyppimistä Luka rauhallisesti nukahti aina syliin,kun nypittiin ( mamin pieni enkeli ) . En varmana vie tuon noita-akan luokse Lukaa enään koskaan, koska se jopa nyppi selästä karvojakin, Luka oli tuolloin joku 9 viikkonen.

Labradorilla on furminaattori, pitääkin sitä alkaa käyttämään molemmilla koiruuksilla. Tosin se furminaattori on aika hilseinen, kun vanha rouva hilseili yhteen aikaan tosi paljon. Voiko sen vaan huuhdella vedellä, vai meneekö pilalle tai jotain?

Sisko löysi netistä todella surullisin kääpiösnautseri Millin tarinan, tuossa linkki jos jotakin kiinnostaa. Alkoi samantien surettamaan,melkein itku tuli

Millin tarina