Koirat.com

Minä olin viime vuonna Katselmuksessa ja olin siellä aivan hukassa kun en ole koskaan ollut mukana missään näyttelyjutuissa. En tiennyt milloin pitää mennä mihinkin ja pariinkin kertaan tultiin etsimään meidät että "teitä tarvitaan kehään".

Tänä vuonna ei sitten tullut mentyä.
Säästyinpähän siis itseni nolaamiselta toista kertaa

Viimeyönä syntyi sitten Rukan toinen pentue. Siihen tuli sitten 7 pentua Kolme narttua (2mustaa+1parkki), neljä urosta (3mustaa+1parkki) Tulipa sitten kerrasta oikein kunnon pentueet vanhalle herralle!

^ Oi parkkeja

Mä olen ajatellut, että jos tulisi joskus hankittua toinen lapinkoira niin se voisi olla parkki tai parkki merkein. Mauri on parkkisoopeli niin sopisi se parkki hyvin siihen rinnalle

Tuohon ekaan syntyi mustia ja soopeleita. Niin ja molemmissa pentueissa isoin merkein Mää oon niin onnellinen näistä pikku-Rukasista!

Paljon onnea uusista tulokkaista! :) Nyt vaan sieltä valitteen se teille sopivin pentu

Päätinpä liittyä tänne suomenlapinkoirien keskusteluun, kun itsellä joskus haaveena hankkia oma lappalainen Leonberginkoira on kyllä ehdoton lempirotuni, mutta suomenlapinkoira tulee hyvänä kakkosena ja jo pienestä pitäen olen siitä rodusta tykännyt. Ja nimenomaan parkin värinen merkein ( menikö oikein? ).

Jonkin verran on tullut haalittua tietoa tästä rodusta, mutta saisikos vielä teidän kyseisten rodun omistajien kokemuksia mm. suomenlapinkoiran aktiivisuudesta? Eli onko kuinka aktiviteettia tarvitseva rotu? Mitenkäs kouluttaminen, onko helppoa vai vaikeaa?

Muoks. Niin ja vielä kysyisin, että mitäs eroavaisuuksia on näillä näyttelylinjaisilla ja paimenlinjaisilla?

^ Lapinkoirista löytyy sekä todella vilkkaita, aktiivisia ja paljon ulkoilua ja puuhaa (varsinkin pentuina/nuorina) tarvitsevia yksilöitä, että sitten vähän rauhallisempia ja sitä myötä vähemmällä puuhalla pärjääviä. Jos lapinkoiranhankinta tulee joskus ajankohtaiseksi, niin kannattaa tutustua pentueen vanhempien luonteenlaatuihin, niistä saa osviittaa pentujenkin energiatasosta.

Tarkoitatko kouluttamisella arjen sujuvuutta vai ihan lajikoulutuksia?

Lapinkoirissa ei ole jaottelua näyttely- ja paimenlinjoihin. Sellaisia lapinkoiria, joiden sukutaulusta puuttuu muutama muilla lapinkoirilla esiintyvä kantaisä, kutsutaan paimensukuisiksi. Käytännössä kaikki lapinkoirat ovat ihan samanlaisia koiria, joskin ei-paimensukuisten parista löytyy enemmän näyttelymenestymisestä kiinnostuneita kasvattajia. Yleistäen voidaan sanoa, että paimensukuiset ovat hieman pitkärunkoisempia ja vähäkarvaisempia kuin ei-paimensukuiset, mutta kaikennäköisiä koiria löytyy sukulinjasta riippumatta.

Joo kouluttamisella tarkoitan nimenomaan sitä arjen sujuvuutta.

^ Kyllä lapinkoira tavoille oppii helposti siinä missä mikä tahansa muukin rotu. Lähinnä erilaista on mahdollisen haukkumisen tilalle opettaa hiljaisempana eläminen heti pikkupennusta ja osa koirista on jonkun verran riistaviettisiä, että panostaa mukana kulkemiseen ja muista eläimistä piittaamattomuuteen. Ja sama on kuin noilla leonbergeilläkin, että ei saa antaa suloisen olemuksen hämätä vaan opettaa kunnon remmikäytös jne. nallemaisesta olemuksesta huolimatta. :)

^Kiitos ja kumarrus sulle oikein hyvästä selityksestä .

Hehheh. Huomaa, että on ollut viimeaikoina kiireitä. En oo ees tänne asti kerinny. Huhtikuussa meillä oli taas perinteine neljän päivän juhlarypäs, kun 21.4. ja 22.4. vietettiin kaverikoiran ja kaverikoiran ihmisen synttäreitä, 23.4. Jäbä vietti 5-v synttäreitä ja 24.4. juhlistettiin Koiranpäivää agiliitelemällä talven vuoron viimeisellä kerralla. Siitä ei mennyt kuin viikko vappuun ja Koekoiraneitsyyden menettämiseen tokokokeen muodossa. Ja taaskaan ei mennyt kauaa, kunnes löydettiin itsemme agilitykurssilta:

Strikku kirjoitti:

Agilitypulinaan:

Eilen oli kurssin eka kerta. Vitsit mä opin paljon! Aluks mä ite sekoilin ihan hirveesti, pyörittiin jokasen esteen välillä about viis ympyrää (koska meidän ohjaaja oli julma eikä tehnyt suoraa rataa vaan pisti käännöksiä ja (helppoja) ohjauskuvioita vaativia kohtia mukaan ). Pikkuhiljaa se alko sujua, ja oisko kolmannella kerralla mä jopa osasin tehdä osan niistä ohjauskuvioista ja meno näytti ainakin osittain sujuvalta. Me opeteltiin ihan uutena juttuna pakkovalssi, joka loppujenlopuksi meni sekin ihan hyvin alun vaikeuksista huolimatta. Tyyppi irtos eilen ihan sikahyvin (meidän tasolla. Yleensä joudun varsinkin putkissa juoksemaan melkein koiran edellä sinne putkeen, nyt se lähti pari metriä ennen putkea irtoamaan kohtuu hyvin ja mä sain juosta ilman, että tarvii kiipeillä putken yli). Tyypiltä löyty myös kivasti vauhtia, sai oikeesti itekin jusota (ennen se ei oo pääosin hypyistä koostuvaa rataa juossu läheskään noin nopeesti).

Ainoo, missä tuli ongelmia, oli kepit. Kepit oli heti putken jälkeen ihan loppuradasta, ja koska toi ei oo terävimmillään heti putkesta tultuaan, sillä meni eka väli järjestään ohi. Ohjaaja neuvo mua menemään putken suun kohdalle seisomaan, ja sitten kävelemään siitä kepeille. Koiran oli pakko hidastaa ja keskittyä vähän, ja sitten kepitkin meni kuin mallioppilaalla. Jatkossa pitää tehdä monipuolisempaa keppitreeniä, vaihdella sisääntulokulmia ja etäisyyttä edelliseen esteeseen. Oonhan mä noita yrittänyt talven mittaan tehdäkin, mutta meidän talvitreenipaikassa on suht vähän tilaa varsinkin sivuttain, että jos pistää vaikka kepit ja a:n vierekkäin, jää kovin vähän tilaa molempien esteiden sivuille, jolloin eri lähetyskulmia on vaikee harjotella.

Mutta kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen eiliseen ja odotan ens viikon kertaa, jolloin aiheena kontaktit, kuin kuuta nousevaa.

Ja tänään käytiin canicrossailemassa koirakavereiden kanssa. Aktiivist eloa on ollut, varsinkin kun noihin laskee normitreenit (lähes joka päivä) päälle. Hirveästi ei edes rauhotu lähiaikoina, mutta meille sopii tällainen elämä.

Muoks. Ja onnea sarahialle ja Rukalle!

Strikku kirjoitti:

Näyttelypulinaan

Tänään Ruovedellä ryhmiksessä yllätys-ERI AVK2.

"Ryhdikäs, kevyt luustoinen, jolla pitkä lanne. Hyvä ylälinja ja häntä. Voisi olla takaa kulmautunut enemmän. Vaaleat silmät pilaavat ilmettä. Purenta ok. Riittävä askelpituus. Miellyttävä luonne."


(Kuva junnukehästä. En oikeesti ymmärrä, kun seisotan normaalisti pitämättä hännästä, niin joka ikisessä kuvassa mikä tuolta on, on tilanne, jossa korjaan häntää paremmaksi.)

Terveisiä Ausseista. Meidän 16-viikkonen herra on sopeutunut talon tavoille todella hyvin. Sisäsiisteys on ollut hallinnassa jo pitkään ja remmikäytös muuttuu koko ajan paremmaksi. Julkisilla paikolla pentu haluis mennä moikkaamaan aivan kaikkea, muttei onneksi hauku juuri millekään. Vaikea opettaa olemaan hyppimättä vieraita päin, kun jokainen ryntää pennun luo "oooh so cute, what is that?"-huudahdusten kera. Jos saisin dollarin joka kerta kun joku kysyy onko koira saksanpaimenkoira tai TUMMA HUSKY niin olisin rikas.. :D

Tänään oltiin lounastamassa yhdesssä meidän lempipaikoista ja tosi nätisti pentu lepäili ja nukkui pöydän alla terassilla, keräsi huomiota tarjoilijoilta (kätevää, saatiin tosi nopeaa palvelua kun koko ajan oli joku henkilökunnasta moikkaamassa penneä..) ja suhtautui coolisti ohikulkijoihin. Tätä osaa aussilan koirakulttuurista rakastan, että koiran voi ottaa mukaan lounaalle ravintolaan (vaikkakin ulos, mikäs siinä sen parempaa terassilla kauniissa +20 talvisäässä istuessa!) eikä sitä tarvii aina jättää kotiin ku joku hysteerikkö on allerginen tai "allerginen". Askartelukaupan täditkin tahtoi herran sisälle, joten oltiin sitten yhdessä valitsemassa hääkutsujen kartonkien värejä :).

Koirakoulussa päästiin pentuluokilta isojen poikain ryhmään ja alotetaan nyt siellä 1A-ryhmässä ensi sunnuntaina opettelemaan lisää perustaitoja. Fiksu jätkä se kyllä on, mutta itsepäinen. Mun syli on se halipaikka rauhoittumiseen ja miehen se on valinnut riehuntakaveriksi.

Minä tein jotain semmosta mitä vannoin etten ikinä tee nimittäin minä leikkasin Mallan turkin alas saksilla.

En tiedä mikä piru minuun meni,ehkä yks löysempi kakka mikä jäi perse karvoihin kiinni aiheutti sen klik....

Onhan Se hirveen näköinen ei voi kieltää,mutta olihan Se turkki yllättävän paksu,sormiin tuli rakko kun sakset hankasi vastaan kun minä vaan saksin menemään

^ Mitäpä sitä ei koiransa tähden tekisi. Mäkin saksin eilen niin paljon herkkuja, että nyt mulla on sormet ihan täynnä rakkoja XD.

OZlappie: Kiva kuulla että on mennyt lähtemään hyvin! On nää kyllä kivoja otuksia. :) Ja kuulostaa ihanalta tuo koirakulttuuri siellä, täällä suomessa se kun tuntuu olevan vähän erilaista.. Suhtaudutaan meihin pääasiassa hyvin, mutta välillä kummastuttaa kun bussissa ihmiset nyrpistelee nenäänsä/kadulla väistää ja mulkoilee vaikka mun koira on hiljaa ja kävelee kiltisti muista piittaamatta :D

Mites sarahian pikkusille pennuille kuuluu?

Vitsi mä niin tykkään ku toi penska on kasvanu ja aikuistunu<3 Päästiin palaamaan tokotreeneihin ja saatiin oikein ryhmäpaikka! (meidän seurassa sinne haetaan, kuka vaan ei pääse) Arjessa se toimii kun unelma, kaikki lällättely ja temppuilu on jäänyt sikseen. Ja siitä löytyy enempi ja enempi uusia kykyjä: kokeiltiin ihan aloittelijoina esineruutua yks päivä kaverin kanssa. Tuohan löysi jopa, nenä vaan tuhis ku se vaels ympäri ämpäri mettää. :D Tunnarin kanssa sama juttu, eipä oo ongelmia nenän käytössä.
Ja siitä voin olla varma ettei toi tuu elämänsä aikana varmasti enää koskaan saamaan ruokaansa kupista. On nimittäin motivaatio ihan erilainen ku tietää että pitää totella, muuten ei tipu ruokaa ja illalla nälättää.

^Kait ne ihan hyvin voi Eihän ne mulla siis täällä ole kun ovat siis tuon mun uroksen pentuja. Kuvissa kyllä näyttävät varsin ällöttävän suloisilta Meen tuossa joskus kesäkuussa katsomaan toisia noista, kun ovat vaan reilun 2h matkan päässä, toiset ovat kaukana, niin sinne en valitettavasti pääse käymään. Ei mulle sieltä kummastakaan itselle tule, mutta pitäähän pikku-Rukia katsomassa käydä Ja lupaan räiskiä kuvia, sitten kun katsomaan meen!

Vilma kesäisenä aamuna anivarhain <3

Mites? kuinka pitkiä lenkkejä nämä lapinkoirat jaksaa päiwässä tehdä?

^Jos ei jostain porottavista helteistä puhuta, niin taatusti jaksavat pitempiä kuin omistaja.

Hei!

Meillä on nyt sellainen tilanne, että varauksen suhteen pitäisi tietää sukupuoli. Nyt tarvitsisin siis (suht pikaista) apua lapinkoiran sukupuolen valintaan.

Eli miten sukupuolet eroavat lapinkoiralla toisistaan, jos mitään yleistä voi sanoa? Tästä rähisemisestä on ollut puhetta, ettei saman sukupuolen edustajat välttämättä tule toimeen keskenään. Millaisia ovat muuten? Haluaisin mieluummin sellaisen leikkisän lempeän kaikkien kaverin kuin itsenäisen jäyhän jököttäjän. Käsitykseni on, että poikakoirat saattavat rodusta riippumatta olla enemmän "äijiä", mikä ei välttämättä ole se suosikkijuttu.

Automaattinen ajatus oli ottaa poikakoira, mutta nyt ei enää ole väliä. Ilmeisesti nartut ovat helpompia, mutta viekkaampia tms.? Saa vapaasti kertoa eroista, jos kokemusta on.

PS. Jos kaikki menee hyvin, pentu tulossa taloon syyskuussa. :)