Koirat.com

Hei kaikille!

Täällä yksi joka haavaillut omasta bernistä jo muutaman vuoden ajan. Vuonna 2013/2014 on tarkoitus hankkia oma berni.
Missä vaiheessa olisi hyvä alkaa tiedustelemaan kasvattajilta tulevia pentueita, löytää meille sopiva kasvattaja joka on luotettava ja pentueet ovat tarkoin suunniteltuja ja kasvattaja on kiinnostunut pennun elämästä myös luovutuksenkin jälkeen.

Kuulisin mielelläni myös vinkkejä hyvistä kasvattajista, ketä suosittelisitte?
En halua liian aikaisin käydä kyselemään kasvattajilta heidän kasvatustyöstään ja pentueista ym. mutta pelkään että jää pentu saamatta jos lähden liian myöhään liikenteeseen.

Kuinka kauan yleensä bernipentua joutuu odottamaan?
Meillä pennun hankinta tulee ajankohtaiseksi vuoden/kahden päästä.

^ Ei, kun mun mielestä ihanan ajoissa olet liikkeellä!

Jos olet bernistä haaveillut jo pitkään, olet varmaankin jo tutustunut kasvattajiin? Mikäli et, niin on ihan hyvä aloittaa vaikka siitä, että selaat mahdollisimman monen eri kasvattajan sivuja läpi, tutustut heidän koiriinsa ja siihen, millä periaattelella he kasvatustyötä tekevät. Varmasti erotat sieltä ne sivujen perusteella itseä miellyttävimmät kasvattajat. Sitten tutki koiranetistä kyseisen kasvattajan/ kyseisten kasvattajien linjoja ja terveystuloksia.

Mikäli löydät jonkun nartun mikä on mielestäsi ylitse muiden, lienee kasvattajan mielestä mukava kuulla, että haluat pennun juuri siitä nartusta, onko tiedossa astutusta kyseiselle nartulle vuoden, parin sisään tmv. Sisällytä viestiisi, napakan pituiseen, olennaisimmat asiat itsestäsi ja mitä koiralta haluat ja mitä voit sille tarjota. Voit kysyä pääsisitkö tutustumaan juuri hänen koiriinsa, sillä haluaisit nähdä niitä jo etukäteen ja tutustuaksesi niiden luonteisiin. Mitä aiemmin, sitä parempi minun mielestäni. Lisäksi, näette jo siinä tuletteko kasvattajan kanssa toimeen vai ette. Itse ainakin perustan mielipiteeni ihmisistä pitkälti ensitapaamiseen, ja niitä mielikuvia on hankala kumota. Oman kasvattajani eka tapaaminen oli loistavan puhelias, nauruntäyteinen ja rento, tiesin heti, että olen löytänyt sen ihmisen keneltä haluan koiran. Etenkin kun koiratkin olivat juuri sitä mitä haettiin.

Yksäröin sulle omat "kasvattajasuosikkini", yhdeltä heistä on minulle tulossa pentu 2012-2013.

Riippuu varmasti ihan tilanteesta, kuinka kauan pentua joutuu odottamaan. Moni ei edes ilmoita missään pentueista, sillä niille on kodit valmiina jo ennen astutusta. Sitten kun ei ikinä tiedä miten se suunniteltu toteutuu; onnistuuko astutus, jääkö narttu tyhjäksi, montako pentua syntyy jne. Odotus voi kestää pidempäänkin, mutta mielestäni kuitenkin berninpentu on helppo saada. Ne omat kriteerit sen odotusajan oikeastaan määrittävät; keneltä haluat pennun.

Wimma: Neruda vastasikin jo aika kattavasti. Me otettiin kasvattajaan yhteyttä suunnillleen emän ultrauksen aikoihin ja oltiin varauslistalla toisena. Moni pennuista menee kuitenkin ilman sen suurempaa mainostusta, esim. sennenkoirien pentuvälitykseen ilmoitetaan vain murto-osa kaikista pennuista. Mun mielestä se on aina plussaa mitä aikaisemmin on liikkeellä ja osoittaa oikeasti olevansa kiinnostunut :)

Mitäs muiden bernien harrastusrintamalle kuuluu? Me ollaan aloitettu vuosi pulkan vetämisellä, agilityllä ja kohta starttaa tokon kevätkausi. Talvitauko kesti siis tänä vuonna vähän yli kuukauden, mutta jo sinä aikana ehdittiin kerätä hirveät motivaatiot tulevaa vuotta varten. Mä voisin melkein asua treenikentällä! :D

^ Me aloitettiin agilityn alkeet maanantaina, ja ainakin hauskaa oli. Tuskin muodostuu meidän leipälajiksi, mutta huvin vuoksi harrastellaan. Mooses on sen verta raskasrakenteinenkin, että tuskin miksikään ykköstykiksi tuossa lajissa muodostuu (ohjaajasta puhumattakaan). Tokossa mun pinna ei kestänyt liikkeiden hiomista, mulle on ihan sama istuuko se koira vinossa vai ei, kunhan istuu Sieltä ollaan siis jättäydytty pois. Nyt ollaan menossa myös haku ja jälkiporukkaan, ihan omaksi iloksi edelleen. Kisaamaan asti sitä tuskin tullaan missään koskaan pääsemään, mutta onpa ainakin jotain mukavaa yhteistä tekemistä. Toivottavasti vaan tavoitteeton harrastaminen hyväksytään, tokossa ainakin tuli sellainen olo joskus, että ei ilman tavoitetta sopisi siellä puuhastella, mutta ehkä se oli vain mun oma olotila ennemminkin kuin kenenkään ajatus.

Näyttelyitä me ahkerasti kierretään, vaikka sitä ei joidenkin mukaan saisi edes harrastukseksi kutsua. On se ainakin mulle harrastus

Mä tässä pohdin että voisko tän aiheen otsikon vaihtaa sennen-koiriks tai sitte suoraan sveitsinpaimenkoiriks. en löytäny ku tän berni-keskustelun ja sveitsinpaimenkoiriinha kuuluu appenzellinpaimenkoira, berninpaimenkoira, entlebuchinpaimenkoira ja isosveitsinpaimenkoira, vai tarpeen tullen näistä kyhätään omat aiheet?

ois kaikki samassa aiheessa.

^Se on ihan miten nämä berni-ihmiset haluaa. Alunperin on haluttu berneille oma keskustelu ja näyttää appenzellinpaimenkoirillekin olevan oma, löytyy tästä linkistä

Miettikää, keskustelkaa ja laittakaa infoa koska jonkun moden on se otsikko muokattava.

Meillä täällä nyt odotetaan pääsiäisenä kaveria Kaapolle, pääsen mammalomalle taas :) Meillä tosiaan on pentua odotettu jo astutuksesta asti ja nythän se odotus on kuumimillaan ja puhelinlinjat laulaa jatkuvaan.. :)

Keväällä aloitamme mahdollisesti VePeilyn ja pentukin tulee mukaan kokeilemaan, kunhan rokotukset on kunnossa :) Ajattelin kyllä hommata vetovaljaat tässä ja vähän kokeilla niitä Kaapolle ja pikkusen loivaan alamäkeen vedättää tyhjää pulkkaa tai auton rengasta (Ei oo jätkä ku 1v 3kk vasta, niin en vielä ala kunnolla vetoja ottamaa) Nyt ollaan vaan keskitytty olennaiseen, eli talvesta ja lumesta nauttimiseen!

Sennenleiriä odotellan kanssa kovasti, kumpikin berni tulossa sinne kyllä. Ja halikoirailu aloitetaan tässä kohtapuoliin!

Minun puolesta saa vaihtaa otsikoinnin.

Mikseipä täällä voisi pulista muistakin sveitsiläisistä yhtä aikaa. Saadaan ehkä eläväisempi keskustelu jos muidenkin rotujen edustajia kirjoittelisi kuulumisiaan.

Meille odotellaan myös perheenlisäystä, mutta vasta syksyllä. Voi kunpa aika kulkisi joutuisammin eteenpäin!

neruda: Mekin ollaan agilityssä alkeiskurssilla. Tira täyttää keväällä 5v. eli kilpailemaan ei enää tähdätä (epikset voisivat olla vielä mahdollisia :D). Nyt ollaan päästy tekemään pieniä ratoja ja ainakin mä olen entistä pahemmin koukussa lajiin!

Oletko miettinyt Mooseksen kanssa rally-tokoa? Mä olen halunnut kokeilla sitä jo pitkään Tiran kanssa juurikin rennompana versiona tokosta, mutta en ole vielä saanut ilmoitettua meitä kurssille. Harmi jos on jäänyt tokosta tuollainen fiilis, mekin roikuttiin treeniporukassa yli kolme vuotta ennen ensimmäisiä kokeita, mutta tosiaan sillä erotuksellä että tavoitteena oli joskus (vaikka vetsku-iässä) päästä kisaamaan.

Kyllä mäkin lasken näyttelyt jonkinlaiseksi harrastukseksi, vaikka meidän kehässä juoksemiset väheneekin vuosi vuodelta :D

Onnittelut etukäteen pennunodottajille! Kuume on täälläkin kauhea, mutta ei ainakaan vielä näy helpotusta..

Mullekin sopii otsikon muuttaminen.

^ Me ei olla vielä päästy edes mihinkään pieniin ratoihin, mutta ehkä vielä joskus. Oon miettiny rally-tokoa, mutta sekin oli aika tyyris harrastus kun muutama kerta makso satasen tai jotain. Se olis varmaan ihan hauskaa ja rentoa tekemistä, mutta pakko melkein vähän priorisoida mihin ne eurot laittaa, ja mulla niitä palaa aika hyvin niihin näyttelyihin

Ja joo, mulle valitettavasti tuli semmonen olo kun käytiin, täytyis löytää joku löyhäpipoisempi porukka missä treenailla omaksi iloksi, niin ei tulis sellaista oloa, että tuhraa muiden aikaa kun ei aio kisaamaan.

oon ollu sähköpostin kautta yhteydes suomalaisiin grosse - (isosveitsinpaimenkoira) ihmisiin ku ei niitä iha joka nurkan takaa löydy. rotu on alkanu kovasti kiinnostaa mua mut just ku ei oo kauheen yleinen rotu suomessa ni ei nii helposti pääse tutustuu rotuun. onks täällä muita rodusta kiinnostuneita?

törmäsin yks päivä tosi hellyyttävään ja ISOON berniin, oli kaupan edessä ni ei voinu jäädä rapsuttelee.

Mä vaihdoin nyt tuon otsikon, mutta jätin vielä "selvennyksen" mistä entisestä ketjusta on kyse. Nappaan sen jossain vaiheessa pois, kunhan tulette tutuiksi uuden keskustelunnimen kanssa

neruda: Mites jos käy pienen rallykurssin että saa vähän tuntumaa kyltteihin ja jatkaa sitten treenejä kotona/harrastelijaporukassa? Noin mä olen ajatellut tehdä sitten joskus, koska suurin osa rallykursseista on tosiaan aika kalliita. Oletteko muuten käynyt teidän alajaoston treeneissä?

Me siirryttiin agilityssä muutaman kerran jälkeen alkeisjatkokurssille ja siellä on tullut harjoiteltua enemmän noita ratoja. Kaikki esteet alkavat olla tuttuja (keinua ja pöytää ei olla otettu radalla) ja tunneilla keskitytään nyt myös ohjauskuvioihin. On se itsellekin aika vaativaa yrittää liikkua, ohjata ja ajatella samaan aikaan, mä olen aina ihan solmussa! :D

Tervetuloa myös lyhytkarvaisille :)
mysterious: Grosset on kyllä ihania! Bernien lisäksi tulee seurattua sivusilmällä myös noita muita sennenrotuja, ehkä vielä joskus taloon tulee sellainenkin.

^ Nyt on tunnustettava, että oon sen verta laiskan puoleinen, että jos en käy ohjatusti/porukassa niin en välttämättä saa aikaiseksi kotona puuhasteltua sen kummemmin. Tarvis saada se ok -talo, missä olis pihassa tilaa vetää vaikka mitä. Tarkoitus oli käydä vielä ohjatusti agilityssa ja sitten hankkia hallikortti ja mennä kaveriporukalla treenailemaan kun perusasiat on hallussa. Harmi vaan, että 100€ on tuokin 6 kerran kurssi. Ilmoittauduin sit alajaoston jälkikurssille (8 kertaa, 15€) ja alan käydä siellä ihan rahallisten perusteiden vuoksi. Lauantaisin on sit ilmaiset treenit mihin saa osallistua, jälkeä ja hakua. Meillä ei alajaostolla ole agia/rallytokoa/vepeä tarjolla vaan painottaa just perus tokoon, tää on eka jälkikurssi pitkään aikaan. Myös päivän kestävä paimennuskurssi on taas tulossa, ja sinne haluan osallistua myös.

On varmasti vaativaa kun pääsee tekemään oikeita ratoja, mutta varmaan tulee aina hyvä fiilis kun suorittaa radan ja ylittää itsensä kun on pystynyt ohjaamaan, ajattelemaan ja liikkumaan yhtä aikaa En usko, että ite edes selviäisin moisesta haasteesta

mä oon ollu niin varma että kyllä sennenkoirista se on berni, mut kyllä oon kallistunu sinne grossen kannalle. mieluummi lyhytkarvane ku pitkä, mutta eihän sitä koskaan tiedä kumpi mulle joskus eksyis :)

Meillähän on muutama sveitsikkä, eli löytyy berni ja appenzelli:) joten minusta on kiva että on yhteinen keskustelu..

neruda: Hahah, joo mäkin tarviin yleensä sen treeniryhmän potkimaan mua persuksille ja tsemppaamaan eteenpäin. Ja me asutaan vielä omakotitalossa, mutta ei tuossa pihalla tule otettua kuin ehkä kerran kuukaudessa hyppyä tai vähän seuraamista :D

Mä katoinkin tota teidän jälkikurssia ja kirosin kun ollaan sen verran kaukana, onneksi meillekin järjestetään kaksi jälkiteemapäivää niin pääsee tutustumaan lajeihin (pelto ja metsä) hyvien kouluttajien avulla. Samaten osallistutaan myös paimennuspäivään (siis meidän alajaoston kautta) ja jos kyydit onnistuvat niin kokeillaan huhtikuussa myös raunioita.

Se on kyllä mahtava tunne, kun koira osaa eikä itsekään mokaa mitenkään pahasti. On niin ihanaa kun saa ylpeillä Tiralla, koska ne sen teinivuodet olivat ihan hirveitä :D

^Missä on raunioita? Tosi kiva, hienoa kun järjestetään kaikkea muutakin kuin "pelkkää" tokoa. Ja toi on ihan totta, veikkaan että itelläkin jäis ne treenailut pihassa aika minimiin, nyt on vaan niin helppo syyttää sitä, että ei oo omaa pihaa missä treenata

Minkäslaisia teiniriiviöitä muuten täällä kaikkien sveitsiläiset on olleet?
Meillä nyt 1,5 -vuotias uros, eikä se kyllä ole todellakaan paha, vaan aika helppo nallekarhu. Luonnetta löytyy ja omaa tahtoakin, mutta aika kuuliainen kaveri kyllä ollut, tähän saakka ainakin. Kaikin puolin passeli, laiskanpuoleinen poika meidän talouteen. Nyt sitten odotellessa, että koska se kaveri mahtaa saapua, mutta taitaa mennä vuodenvaihteeseen ainakin ennenkuin lisäystä on odotettavissa.

^Pääkaupunkiseudulla eli mennään Oittaan raunioradalle. Oma piha on kyllä ihana, vaikkei Tirakaan siellä itsekseen paljoa juoksentele. Jos kukaan ei ole seurana niin tuo nököttää portin vieressä katsomassa kadulle tai torkkuu jossain lähellä. Saa nähdä miten me sopeudutaan kerrostaloelämään sitten joskus.

Tira oli ADHD kuorrutettuna dominoinnilla ja pienellä itsepäisyydellä. Ensimmäiseksi koiraksi se on ollut kiitettävän haastava, mutta opettanut samalla mulle tosi paljon. Kuitenkin Tira on ollut just sitä mitä mä toivoinkin eli hyvä harrastuskoira. Se rakastaa yhdessä tekemistä ja se piirre on auttanut meidät sen teinihelvetin läpi.

Muutama vuosi sitten mä koin treeneissä pienen valaistumisen, kun palkkasin Tiraa nameilla ihan mykkänä ja kouluttaja huutaa kentän laidalta että kehu sitä koiraa, siitä se innostuu vielä enemmän. Ja niin se tekee, tietysti Tira ahmii ne namit, mutta sen silmät loistavat ihan eri tavalla kun mä kehun ja innostan sitä. Tiran ollessa vuoden tai kaksi treenit olivat mun viikon kauhein kohta (ja silti me vaan jatkettiin siellä käymistä..), mutta nyt täysin päinvastoin: yleensä viikon pelastaa onnistumiset Tiran kanssa :)

Nyt on täällä kaks berniä talossa ja voi miten hyvin nämä herrat toimeen tulevatkaan! Ei mitään ongelmaa, ei pienintäkään. Yhdessä pojat käy halikeikallakin viihdyttämässä :)