KOIRARODUT - Keskiviikkona, 22.09.2010 klo 21:12
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
No niin. Näyttelyt oli ja meni. Mukana oli neljä pihistä - taas oli hauska ihmetellä, kun muut oli puolet pienempiä :D
Kehässä Atte oli kyllä tosi hyvä. Sai olla tyytyväinen, kun harjoittelu on tuottanut tulosta. Arvostelussa ensimmäinen lause onkin: "Esiintyy hyvin." :) Tuomari kehui hyvärakenteiseksi junnuksi. Koostakin oli vain maininta: "Saisi olla hieman pienempi." ja kysyi säkäkorkeuden minulta, ei edes mitannut. Tällä kertaa ongelmaksi muodostuikin purenta! Atte on aina ollut hieman alapurentainen, mutta ajattelin sen olevat vielä sallituissa rajoissa, koska elokuussa Nokialla tuomari arvioi purennan hyväksi. Toisaalta tuomari jutusteli vielä Eurassa, että se voi tasoittua tarpeeksi aikuiseksi kasvettua... Mutta ei voinut tuolla purennalla antaa kuin H:n. Olen ihan tyytyväinen tuohonkin arvosanaan. Sama saatiin Nokialtakin. Mutta ihmetyttää vaan, miten tuomarit kiinnittää huomiota niin eri asioihin. Ja purentavika ei lämmitä mieltä kyllä yhtään :/ Noh, pitänee tarkkailla ite sen purentaa ja josko nyt kesällä vielä kävis näytillä jossain, kun ikää on sillloin jo melkein 2 vuotta ja ollaan sitten kehittyneitä :)
Pihakoiraleirille ja kokoukseen en varmaankaan ehdi. Asutaankin Tampereella, niin matkaa tulee vähän liiaksi. Vaikka olisi kyllä hieno päästä mukaan toimintaan.
Aurinkoista kevättä teille kaikille! Atte ainakin nauttii lenkkeilystä ihan eri lailla kun ei enää ole niin kylmä, eikä tarvi pukea takkeja päälle :) Joissakin aurinkoisissa paikoissa tuntee jo sulan maan tassujen alla: ihanaa! :)
Kehässä Atte oli kyllä tosi hyvä. Sai olla tyytyväinen, kun harjoittelu on tuottanut tulosta. Arvostelussa ensimmäinen lause onkin: "Esiintyy hyvin." :) Tuomari kehui hyvärakenteiseksi junnuksi. Koostakin oli vain maininta: "Saisi olla hieman pienempi." ja kysyi säkäkorkeuden minulta, ei edes mitannut. Tällä kertaa ongelmaksi muodostuikin purenta! Atte on aina ollut hieman alapurentainen, mutta ajattelin sen olevat vielä sallituissa rajoissa, koska elokuussa Nokialla tuomari arvioi purennan hyväksi. Toisaalta tuomari jutusteli vielä Eurassa, että se voi tasoittua tarpeeksi aikuiseksi kasvettua... Mutta ei voinut tuolla purennalla antaa kuin H:n. Olen ihan tyytyväinen tuohonkin arvosanaan. Sama saatiin Nokialtakin. Mutta ihmetyttää vaan, miten tuomarit kiinnittää huomiota niin eri asioihin. Ja purentavika ei lämmitä mieltä kyllä yhtään :/ Noh, pitänee tarkkailla ite sen purentaa ja josko nyt kesällä vielä kävis näytillä jossain, kun ikää on sillloin jo melkein 2 vuotta ja ollaan sitten kehittyneitä :)
Pihakoiraleirille ja kokoukseen en varmaankaan ehdi. Asutaankin Tampereella, niin matkaa tulee vähän liiaksi. Vaikka olisi kyllä hieno päästä mukaan toimintaan.
Aurinkoista kevättä teille kaikille! Atte ainakin nauttii lenkkeilystä ihan eri lailla kun ei enää ole niin kylmä, eikä tarvi pukea takkeja päälle :) Joissakin aurinkoisissa paikoissa tuntee jo sulan maan tassujen alla: ihanaa! :)
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira u. Hejdalen's Atte Lax, "Atte", s. 10/09
Mikene
Viestimäärä: 382
Katselini tuossa, keitä muita Eurassa oli, ja ootte kyllä saaneet seuraksi pihakoiria sieltä pienimmästä päästä. Toivottavasti purukalusto ei vaivaa Attea. Mä olen tehnyt listan näyttelyistä, jotka on kesällä tässä ok-matkan päässä ja niitä on yllättävän paljon. Ihan joka paikkaan ei kyllä ole varaa eikä edes viitsi lähteä. Harjavallasta voisi saada hyvän tuloksen, kun siellä on israelilainen tuomari, joten voi olla, ettei rotutietämys ole ihan parasta - näin niitä hyviä näyttelytuloksia muotopuolillekin saadaan
Meillä alkoi Hipun kanssa raunio- ja rakennusetsintä. Kohta on teoriaosuus käyty ja päästään ensimmäisiin harjoituksiin. Hippu muuten vaihtoi itse ilmaisunsa kertovasta haukusta maalimiehelle haukkuvaan, kyllästyi ilmeisesti juoksemaan eestaas. No, mikäs siinä jos itseluottamus kerran riittää. Tunnen näköjään oman koirani aika huonosti kun en olis ikinä uskonut sen pystyvän tuohon. Eräs nainen sanoi eilen, että Hippu on muuttanut hänen käsityksensä siitä, mitä pieni koira voi oikeasti olla, niin motivoituneesti ja taitatavasti se tekee työnsä. Tuli kyllä tosi hyvä mieli.
Meillä alkoi Hipun kanssa raunio- ja rakennusetsintä. Kohta on teoriaosuus käyty ja päästään ensimmäisiin harjoituksiin. Hippu muuten vaihtoi itse ilmaisunsa kertovasta haukusta maalimiehelle haukkuvaan, kyllästyi ilmeisesti juoksemaan eestaas. No, mikäs siinä jos itseluottamus kerran riittää. Tunnen näköjään oman koirani aika huonosti kun en olis ikinä uskonut sen pystyvän tuohon. Eräs nainen sanoi eilen, että Hippu on muuttanut hänen käsityksensä siitä, mitä pieni koira voi oikeasti olla, niin motivoituneesti ja taitatavasti se tekee työnsä. Tuli kyllä tosi hyvä mieli.
tarupi Hippu (9/2009)
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
Heissan taas!
Onkos Hippu ilmoitettu Harjavaltaan? :) Me ei mennä, vaikka ensin vähän innostuinkin. Liikaa muuta puuhaa. Oltiin siellä viime vuonna ja tykkäsin kyllä paikasta ja järjestelyistä. Tänne sitten vaan pulinaa ens kuun lopussa, mikäli päätätte mennä :)
Atte teki tässä viikko sitten elämänsä uhkarohkeimman tempauksen. Oikeastaan saa olla tosi ilonen, että on edes hengissä koko koira... Käveltiin metsälenkillä osittain vielä jäässä olevan lammen rantaan. Kuten yleensä aina maalla metsässä mentäessä, Atte oli auki. Noh, sitten joutsen lensi meidän ylitse lammelta pois päin kaakottaen. Atte katsoi ihmeissään sitä, ja sitten jatkettiin matkaa. Kun päästiin lähemmäs rantaa (siis ei ollut tosiaan tarkoitus rantaan edes mennä), Atte bongasi toisen joutsenen rannalta pesältä. Ja ennen kuin ehdin tajuta mitään, Atte lähti painelemaan joutsenta kohti. Joutsen lähti lentoon lammen yli, ja Atte pinkoi sen perässä lammen heikoille jäille! Huusin sitä kaikilla mahdollisilla komennoilla takaisin, mutta se kävi liikaa kierroksilla moisesta valkoisesta otuksesta, eikä ottanut kuuleviin korviinsa huutojani. Siellä se hyppi menemään, vaikka välillä tassu luiskahti jään läpi. Sitten, kun joutsen oli jo mennyt, se vasta kääntyi katsomaan minua taakseen. Se siis ehti parikymmentä metriä rannasta järvelle. Sitten se tyynesti jolkotteli takaisin rannalle, eikä onneksi pudonnut jäihin.
Kyllä vähän laittoi polvet tutisemaan moinen tapaus. Ajattelin, että joko joutsen pistelee Atten hengiltä, tai sitten Atte putoaa jäihin, enkä pääse painavempana pelastamaan sitä. Molemmat ihan realistisia vaihtoehtoja, mutta saa olla kiitollinen, että nyt selvittiin säikähdyksellä :)
Onkos teidän pihikset koskaan lähteneet jonkun metsänelävän perään?
Onkos Hippu ilmoitettu Harjavaltaan? :) Me ei mennä, vaikka ensin vähän innostuinkin. Liikaa muuta puuhaa. Oltiin siellä viime vuonna ja tykkäsin kyllä paikasta ja järjestelyistä. Tänne sitten vaan pulinaa ens kuun lopussa, mikäli päätätte mennä :)
Atte teki tässä viikko sitten elämänsä uhkarohkeimman tempauksen. Oikeastaan saa olla tosi ilonen, että on edes hengissä koko koira... Käveltiin metsälenkillä osittain vielä jäässä olevan lammen rantaan. Kuten yleensä aina maalla metsässä mentäessä, Atte oli auki. Noh, sitten joutsen lensi meidän ylitse lammelta pois päin kaakottaen. Atte katsoi ihmeissään sitä, ja sitten jatkettiin matkaa. Kun päästiin lähemmäs rantaa (siis ei ollut tosiaan tarkoitus rantaan edes mennä), Atte bongasi toisen joutsenen rannalta pesältä. Ja ennen kuin ehdin tajuta mitään, Atte lähti painelemaan joutsenta kohti. Joutsen lähti lentoon lammen yli, ja Atte pinkoi sen perässä lammen heikoille jäille! Huusin sitä kaikilla mahdollisilla komennoilla takaisin, mutta se kävi liikaa kierroksilla moisesta valkoisesta otuksesta, eikä ottanut kuuleviin korviinsa huutojani. Siellä se hyppi menemään, vaikka välillä tassu luiskahti jään läpi. Sitten, kun joutsen oli jo mennyt, se vasta kääntyi katsomaan minua taakseen. Se siis ehti parikymmentä metriä rannasta järvelle. Sitten se tyynesti jolkotteli takaisin rannalle, eikä onneksi pudonnut jäihin.
Kyllä vähän laittoi polvet tutisemaan moinen tapaus. Ajattelin, että joko joutsen pistelee Atten hengiltä, tai sitten Atte putoaa jäihin, enkä pääse painavempana pelastamaan sitä. Molemmat ihan realistisia vaihtoehtoja, mutta saa olla kiitollinen, että nyt selvittiin säikähdyksellä :)
Onkos teidän pihikset koskaan lähteneet jonkun metsänelävän perään?
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira u. Hejdalen's Atte Lax, "Atte", s. 10/09
saije
Viestimäärä: 4425
Täällä suunnalla kaivattaisiin kovasti teidän pihakoirien omistajien kertomuksia omista koiristanne (luonne, terveys jne.) sillä joskus hamassa tulevaisuudessa toinen koira on suunnitteilla ja kyseinen rotu löytyy suosituimpien listalta. Löytyisikö teiltä jonkunlaista tarinaa? :)
Valkoinen ruotsinhirvikoira "Nimue" Syntynyt 26/3/11 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Nila" Syntynyt 14/12/12 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Loru" Syntynyt 13/9/15 ♀
Karjalankarhukoira "Lyyra" Syntynyt 15/6/17 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Nila" Syntynyt 14/12/12 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Loru" Syntynyt 13/9/15 ♀
Karjalankarhukoira "Lyyra" Syntynyt 15/6/17 ♀
Nitte
Viestimäärä: 6
Luke
Viestimäärä: 1
Heipä hei!
Lahdessa asustaa myös 10kk uros-pihis Luke. Koira on minulle ensimmäinen ja täytyy kyllä sanoa että tämän rodun kanssa ei tylsää hetkeä tule
Luke on aktiivinen, seurallinen, ystävällinen ja energiaa pursuava tehopakkaus. Nyt kun Luke on saavuttanut murrosiän on meno vaan koventunut... hajujen perässä ollaan menossa niin ettei omistaja meinaa pysyä perässä ja hermotkin välillä meinaavat mennä.
Kävimme Luken kanssa kesällä pentukurssin, jossa harjoittelimme perustottelevaisuus-asioita joita olemme nyt jatkaneet niin lenkkipolulla kuin kotonakin. Kävimme myös muutamalla pentuagilityn testikerralla ja niistä Luke tykkäsi kovasti ja olin yllättynyt miten hyvin se keskittyi vaikka oli ihania vieraita koiria vieressä.
Agilityn aloittaminen on kyllä toivelistassamme, mutta tällä hetkellä oma opiskelu sekä autottomuus tuovat hieman esteitä matkaan, joten katsomme harrastuksen aloittamista uudestaan keväällä.
Lahdessa asustaa myös 10kk uros-pihis Luke. Koira on minulle ensimmäinen ja täytyy kyllä sanoa että tämän rodun kanssa ei tylsää hetkeä tule
Luke on aktiivinen, seurallinen, ystävällinen ja energiaa pursuava tehopakkaus. Nyt kun Luke on saavuttanut murrosiän on meno vaan koventunut... hajujen perässä ollaan menossa niin ettei omistaja meinaa pysyä perässä ja hermotkin välillä meinaavat mennä.
Kävimme Luken kanssa kesällä pentukurssin, jossa harjoittelimme perustottelevaisuus-asioita joita olemme nyt jatkaneet niin lenkkipolulla kuin kotonakin. Kävimme myös muutamalla pentuagilityn testikerralla ja niistä Luke tykkäsi kovasti ja olin yllättynyt miten hyvin se keskittyi vaikka oli ihania vieraita koiria vieressä.
Agilityn aloittaminen on kyllä toivelistassamme, mutta tällä hetkellä oma opiskelu sekä autottomuus tuovat hieman esteitä matkaan, joten katsomme harrastuksen aloittamista uudestaan keväällä.
Mikene
Viestimäärä: 382
saije
Mulla on kaksi pihakoiraa, jotka ovat hyvä esimerkki siitä, miten saman rodun edustajat voivat olla kuin yö ja päivä. Hippu on epätyypillinen pihakoira, joka suhtautuu epäilevästi kaikkeen eikä perusta kuin tutuista ihmisistä. Se ei ole kovin innostunut tutustumaan toisiin koiriin mutta tulee kyllä toimeen ihan kenen kanssa vaan. Se on ääniherkkä, ohjaajaherkkä ja muutenkin hiukan varautunut tyyppi. Lilli on toinen ääripää, joka (vielä ehkä osittain pennun ennakkoluulottumuudellakin) rakastaa koko maailmaa. Se ei hätkähdä mistään.
Koska rotu on melko nuori (etenkin Suomen kanta) ja uusia koiria otetaan rotuun jatkuvasti, voi taustalla olla mitä vaan. Esimerkiksi saalis- ja riistavietin suhteen vaihtelua rodun sisällä on tosi paljon. Hipusta opin vähintään sen, että vanhempiin kannattaa tutustua niin hyvin kuin mahdollista. Rotuyhdistyksen sivuilla on pihakoirien luonnetestituloksia, joita kannattaa tutkailla. Pihakoiran ei kuulu olla mikään lapanen, vaan reipas ja rohkea, terrierimäinen mutta vähän miellyttämisenhaluisempi. Jalostussuosituksia kasvattajat ovat mun seurannan mukaan noudattaneet aika tarkkaan. Nekin voi katsoa rotuyhdistyksen sivuilta.
Muistanko oikein saije että asut Pohjois-Suomessa? Tiedän sieltä alueelta ainakin yhden pihakoiranomistajan, joka varmasti treffaa sut mielellään jos tahdot tutustua hänen koiriinsa. Pistä vaikka yksäriä, jos olet kiinnostunut. Pihakoira on hieno rotu!
Mulla on kaksi pihakoiraa, jotka ovat hyvä esimerkki siitä, miten saman rodun edustajat voivat olla kuin yö ja päivä. Hippu on epätyypillinen pihakoira, joka suhtautuu epäilevästi kaikkeen eikä perusta kuin tutuista ihmisistä. Se ei ole kovin innostunut tutustumaan toisiin koiriin mutta tulee kyllä toimeen ihan kenen kanssa vaan. Se on ääniherkkä, ohjaajaherkkä ja muutenkin hiukan varautunut tyyppi. Lilli on toinen ääripää, joka (vielä ehkä osittain pennun ennakkoluulottumuudellakin) rakastaa koko maailmaa. Se ei hätkähdä mistään.
Koska rotu on melko nuori (etenkin Suomen kanta) ja uusia koiria otetaan rotuun jatkuvasti, voi taustalla olla mitä vaan. Esimerkiksi saalis- ja riistavietin suhteen vaihtelua rodun sisällä on tosi paljon. Hipusta opin vähintään sen, että vanhempiin kannattaa tutustua niin hyvin kuin mahdollista. Rotuyhdistyksen sivuilla on pihakoirien luonnetestituloksia, joita kannattaa tutkailla. Pihakoiran ei kuulu olla mikään lapanen, vaan reipas ja rohkea, terrierimäinen mutta vähän miellyttämisenhaluisempi. Jalostussuosituksia kasvattajat ovat mun seurannan mukaan noudattaneet aika tarkkaan. Nekin voi katsoa rotuyhdistyksen sivuilta.
Muistanko oikein saije että asut Pohjois-Suomessa? Tiedän sieltä alueelta ainakin yhden pihakoiranomistajan, joka varmasti treffaa sut mielellään jos tahdot tutustua hänen koiriinsa. Pistä vaikka yksäriä, jos olet kiinnostunut. Pihakoira on hieno rotu!
tarupi Hippu (9/2009)
saije
Viestimäärä: 4425
^Laittelen sulle tässä yv:tä :)
Valkoinen ruotsinhirvikoira "Nimue" Syntynyt 26/3/11 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Nila" Syntynyt 14/12/12 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Loru" Syntynyt 13/9/15 ♀
Karjalankarhukoira "Lyyra" Syntynyt 15/6/17 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Nila" Syntynyt 14/12/12 ♀
Valkoinenpaimenkoira "Loru" Syntynyt 13/9/15 ♀
Karjalankarhukoira "Lyyra" Syntynyt 15/6/17 ♀
emäntä
Viestimäärä: 87
Heippa! Liikkuuko täällä pihakoira-ihmisiä enää laisinkaan? :)
Olen jo vuoden etsinyt sitä meille täydellistä rotua ja päätynyt Tanskalais-Ruotsalaiseen pihakoiraan.. Rotu tuntuu melkein liiankin täydelliseltä! Kertokaahan nyt jotain negatiivisia piirteitä pihakoirista! :D
Olen jo vuoden etsinyt sitä meille täydellistä rotua ja päätynyt Tanskalais-Ruotsalaiseen pihakoiraan.. Rotu tuntuu melkein liiankin täydelliseltä! Kertokaahan nyt jotain negatiivisia piirteitä pihakoirista! :D
Labradorinnoutaja Elvis. 01.03. 2013
Mikene
Viestimäärä: 382
^ Ei niitä ole...
No ei vaan, on niitä. Suurin on varmasti luonteen hajonta. Pihakoirissa on jonkun verran arkoja ja ihmistä kohtaan välinpitämättömiä koiria. Ehdottomasti kannattaa tutustua vanhempiin, jotta saat varmasti pihakoiramaisen reippaan, rohkean ja sosiaalisen koiran. Kuitenkin esim. viime vuoden rotuyhdistyksen luonnetestissä lähes kaikilla oli luoksepäästävyys "ystävällinen, luoksepäästävä, avoin". Tässä on menty parempaan suuntaan. Jos luonneasiat kiinnostaa, rotuyhdistyksen sivuille on koottu koirien lt-tuloksia. Tästä luonneasiasta on viime aikoina puhuttu tosi paljon, valitettavasti jotkut nartunomistajat käyttävät omia ei-ehkä-parhaita-luonteeltaan-koiriaan, vaikka suurimmat kasvattajat todella panostavat sekä koirien luonteeseen että terveyteen. Ilahdutat minua kovasti, jos katsot tarkkaan, keneltä koirasi otat
Toisekseen, jos sulle on mainostettu pihakoiraa "helppona terrierinä", suhtaudu varauksella. Ei ole kauaa, kun yksi kettuterrieristä haaveillut päätyi ottamaan pihakoiran juuri tästä syystä ja totesi myöhemmin, että kovin on vilkas koira tämäkin... Ei niiltä virta lopu kesken, mun vanhemmalla koiralla on väh. 4 treenit viikossa ja tekisi mielellään kyllä enemmänkin. Nuorempi taas on erittäin vilkas ja tarvitsee paljon puuhaa. Eli kannattaa varautua siihen, että voi saada paitsi todella vilkkaan myös muulla tavalla terrierimäisen koiran: terävän, nopean ja joissain tilanteissa hyvin itsetietoisen, mutta toisaalta myös erittäin älykkään ja vitsikkään koiran. Perinnöllisyystiedettä tutkiva Kirsi Sainio totesi syksyllä, että "te olette kyllä aivan väärässä roturyhmässä"
Harrastukseni takia lasken huonoksi puoleksi kylmänarkuuden, mutta kyllä muutamassa pakkasasteessa vielä pärjää ilman takkiakin. Karvan laatuhan pihakoirilla vaihtelee jonkin verran, toisilla on aivan silkinohut sileä karva, joillakin vähän paksumpi, ja onpa joillain koirilla jopa vähän pohjavillaa (lähinnä uudet, rotuunotetuista koirista tulevat linjat).
Ei kai siinä. Kysele toki jos tulee jotain mieleen. Meille saa tulla koiria katsomaan jos kiinnostaa ja olet sopivan matkan päässä, mulla on aikalailla ääripäät (sekä luonteen että ulkonäön suhteen) siitä, mitä pihakoirat voivat olla. Tsemppiä pennunodotukseen
No ei vaan, on niitä. Suurin on varmasti luonteen hajonta. Pihakoirissa on jonkun verran arkoja ja ihmistä kohtaan välinpitämättömiä koiria. Ehdottomasti kannattaa tutustua vanhempiin, jotta saat varmasti pihakoiramaisen reippaan, rohkean ja sosiaalisen koiran. Kuitenkin esim. viime vuoden rotuyhdistyksen luonnetestissä lähes kaikilla oli luoksepäästävyys "ystävällinen, luoksepäästävä, avoin". Tässä on menty parempaan suuntaan. Jos luonneasiat kiinnostaa, rotuyhdistyksen sivuille on koottu koirien lt-tuloksia. Tästä luonneasiasta on viime aikoina puhuttu tosi paljon, valitettavasti jotkut nartunomistajat käyttävät omia ei-ehkä-parhaita-luonteeltaan-koiriaan, vaikka suurimmat kasvattajat todella panostavat sekä koirien luonteeseen että terveyteen. Ilahdutat minua kovasti, jos katsot tarkkaan, keneltä koirasi otat
Toisekseen, jos sulle on mainostettu pihakoiraa "helppona terrierinä", suhtaudu varauksella. Ei ole kauaa, kun yksi kettuterrieristä haaveillut päätyi ottamaan pihakoiran juuri tästä syystä ja totesi myöhemmin, että kovin on vilkas koira tämäkin... Ei niiltä virta lopu kesken, mun vanhemmalla koiralla on väh. 4 treenit viikossa ja tekisi mielellään kyllä enemmänkin. Nuorempi taas on erittäin vilkas ja tarvitsee paljon puuhaa. Eli kannattaa varautua siihen, että voi saada paitsi todella vilkkaan myös muulla tavalla terrierimäisen koiran: terävän, nopean ja joissain tilanteissa hyvin itsetietoisen, mutta toisaalta myös erittäin älykkään ja vitsikkään koiran. Perinnöllisyystiedettä tutkiva Kirsi Sainio totesi syksyllä, että "te olette kyllä aivan väärässä roturyhmässä"
Harrastukseni takia lasken huonoksi puoleksi kylmänarkuuden, mutta kyllä muutamassa pakkasasteessa vielä pärjää ilman takkiakin. Karvan laatuhan pihakoirilla vaihtelee jonkin verran, toisilla on aivan silkinohut sileä karva, joillakin vähän paksumpi, ja onpa joillain koirilla jopa vähän pohjavillaa (lähinnä uudet, rotuunotetuista koirista tulevat linjat).
Ei kai siinä. Kysele toki jos tulee jotain mieleen. Meille saa tulla koiria katsomaan jos kiinnostaa ja olet sopivan matkan päässä, mulla on aikalailla ääripäät (sekä luonteen että ulkonäön suhteen) siitä, mitä pihakoirat voivat olla. Tsemppiä pennunodotukseen
tarupi Hippu (9/2009)
emäntä
Viestimäärä: 87
Kiitos vastauksesta!
Pennun hankinta ei itseasiassa ihan vielä ole ajankohtainen, mutta halusin päättää rodun ajoissa jotta voin tutustua siihen ja kasvattajiin huolella :)
Ajatuksena on hankkia meille pentu rauhallisista vanhemmista.. Koiran energisyys ei sinänsä haittaa, mutta rajansa kaikella :D Tasapainottelin pihakoirien ja Parson russelin välillä jonkun aikaa, mutta oon saanut sen käsityksen, että pihakoirien kanssa voisi päästä asteen helpommalla..
Ajattelin mennä Huhtikussa Lahden koiranäyttelyyn katsomaan pihakoiria tarkemmin :)
Pennun hankinta ei itseasiassa ihan vielä ole ajankohtainen, mutta halusin päättää rodun ajoissa jotta voin tutustua siihen ja kasvattajiin huolella :)
Ajatuksena on hankkia meille pentu rauhallisista vanhemmista.. Koiran energisyys ei sinänsä haittaa, mutta rajansa kaikella :D Tasapainottelin pihakoirien ja Parson russelin välillä jonkun aikaa, mutta oon saanut sen käsityksen, että pihakoirien kanssa voisi päästä asteen helpommalla..
Ajattelin mennä Huhtikussa Lahden koiranäyttelyyn katsomaan pihakoiria tarkemmin :)
Labradorinnoutaja Elvis. 01.03. 2013
Flea
Viestimäärä: 16
Onko pihakoiraa helppo pitää vapaana? Yksilöissä on tietysti paljon eroja, mutta kokemuksia olisi kiva kuulla. :) Tietysti koira kuin koira lähtee esimerkiksi oravan perään, mutta lähteekö pihakoira miten helposti pelkkien hajujen perään? Ja jos/kun koira lähtee, tuleeko se kutsuttaessa takaisin?
emm
Viestimäärä: 1
magik
Viestimäärä: 3965
Näin tossa yksi päivä tän rotuisen koiran. Vaikutti kivalta ainakin ulkonäöllisesti:) Onko pihakoirilla metsästysviettiä et voiko pitää kuinka helposti vapaana?
*2x serobi-uros ja narttu. Synt. 09/2012
*Kääpiövillakoira mix narttu. Synt. 05/2018
*Kääpiövillakoira mix narttu. Synt. 05/2018
Nöpsykkä
Viestimäärä: 55
kmmo
Viestimäärä: 5
Tämän ketjun peruusteella vaikuttaa siltä, että pihakoira voisi olla meille sopiva. Ainoa vaan, että täytyy ilmeisesti kunnolla tutustua hamassa tulevaisuudessa hankittavan pennun vanhempiin.
Entä, onko teillä kokemuksia siitä miten pihakoira tulee kissan kanssa toimeen? Ainakin jostain luin, että yleensä ihan hyvin jos ovat pennusta asti niihin tottuneet.
Entä, onko teillä kokemuksia siitä miten pihakoira tulee kissan kanssa toimeen? Ainakin jostain luin, että yleensä ihan hyvin jos ovat pennusta asti niihin tottuneet.
Milena
Viestimäärä: 7
Niii
Viestimäärä: 4297
lintuja
Viestimäärä: 676
Heipähei,
pihakoiratyttö Tähti esittäytyy. Reipas, rohkea ja avoin ovat olleet ainakin tähän asti Tähden ominaispiirteitä siinä missä "terrierimäinen" käy hyvin myös. Täpsy sanoo äänekkäästi koirille ja hevosille. Ihmisiä suukotetaan. Jänön perässä on kiva juosta, samoin lenkkeilijän ja variksen. Vähän matkan päästä voi tulla takaisin täysin normaalisti ja tuumia: "Mä vaan vähän katoin, anna herkkuja!" Treenihallissa juostiin samantien hurjaa vauhtia ympyrää, eivätkä mummon rollaattorit ja pyörätuolit juuri hätkähdyttäneen.
Tähti on myös pikkuriikkinen. Lisäksi siinä on melkoiset äänitehosteet.
Kuvassa Tähti (takana oikealla ;) ) on noin 13 viikkoa. Nyt ikää on 14 tai 15? (Rokotteita odotellessa.)
pihakoiratyttö Tähti esittäytyy. Reipas, rohkea ja avoin ovat olleet ainakin tähän asti Tähden ominaispiirteitä siinä missä "terrierimäinen" käy hyvin myös. Täpsy sanoo äänekkäästi koirille ja hevosille. Ihmisiä suukotetaan. Jänön perässä on kiva juosta, samoin lenkkeilijän ja variksen. Vähän matkan päästä voi tulla takaisin täysin normaalisti ja tuumia: "Mä vaan vähän katoin, anna herkkuja!" Treenihallissa juostiin samantien hurjaa vauhtia ympyrää, eivätkä mummon rollaattorit ja pyörätuolit juuri hätkähdyttäneen.
Tähti on myös pikkuriikkinen. Lisäksi siinä on melkoiset äänitehosteet.
Kuvassa Tähti (takana oikealla ;) ) on noin 13 viikkoa. Nyt ikää on 14 tai 15? (Rokotteita odotellessa.)
suomenpystykorva-karjalankarhukoira-?: Helmi 05/09.
tanskalais-ruotsalainen pihakoira: Tähti 12/13.
tanskalais-ruotsalainen pihakoira: Tähti 12/13.
(Viestiä on muokattu torstaina, 03.04.2014 klo 22:49)
sallan
Viestimäärä: 31
Täällä olis myös yksi pihakoirista kiinnostunut. Ennestään meiltä löytyy Jackrussel-narttu ja jos hyvin käy ensi kesänä olisi hänelle tarkoitus hankkia leikkikaveri. Pihis vaikuttaisi melko sopivalta vaihtoehdolta, se on sopivan kokoinen ja varmasti jaksaa mennä ja touhuta toisen sähköjäniksen kanssa :) Harrastuksena meillä on nyt agility ja seuraavasta koirasta toivoisin myös kaveria ei-niin-vakavamieliseen harrastamiseen (agilty, rally-tokoa, doboa, flyballia olisi ainakin kiva kokeilla..) ja muuten vaan kotona puuhailuun, sekä sienimetsälle. Oppivatko pihakoirat helposti uusia asioita? Tuolla terrierillä kun ei meinaa ainakaan kärsivällisyys riiittää, vaan turhautuu ja kyllästyy kun ei saa heti haluamaansa, pitäis mennä vaan täysillä koko ajan, lopputuloksella ei ole niin väliä :D Onko pihakoirissa muuten nartuilla ja uroksilla suuria luonne-eroja, vai onko ihan yksilökohtaista?
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28065 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6252 |
Viestejä yhteensä | 545357 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 1 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265749 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 19.03.2024 klo 11:00) |