Koirat.com

Laitetaan tipsuille oma ketju, kun en löytänyt vielä moista.

Oma esittely: olen uusi käyttäjä tällä foorumilla ja meillä on 2 1/2 -vuotias tipsupoika. Kyseessä on mun kolmas koirani ja menetin sydämeni rodulle tän pojan myötä: pienen itsepäisyyden & rakastavan luonteen yhdistelmä on mun mielestäni aivan vastustamaton. Ja onhan noita sen kiipeilyitä ja "rukoiluita" yms. tipsujen erikoisuuksia hauska seurata. Temppuja oppii tehokkaasti ruoan voimalla . Koira tulee hienosti kaikkien kanssa toimeen (on saanut aina paljon ikäistään seuraa), joten siltä pohjalta päätettiin, että sille otetaan kaveri.

Pentu syntyi viime viikolla ja on samasta emästä kuin tuo ensimmäinenkin; pennun isoisä on tän vanhemman kaverin isä eli toivotaan tältä pohjalta, että luonne on samantyyppinen. Uusi kaveri saapuu kesäkuussa ja mua kiinnostaa erityisesti, miten kahden tipsun yhteiselo on muilla sujunut? Etenkin alkuvaihe, ootteko laittaneet joitakin "erityisjärjestelyitä"? Toki aiempaa koiraa pitää huomioida enemmän jne. mutta kovasti kiinnostais tiibettiläisten yhteiselo: miten vanhempi koira otti uuden vastaan ja miten siitä on menty eteenpäin. Ja tietty kaikista muistakin tipsujen touhuista on aina hauska lukea!

Meiltäkin löytyy tipsupentu, kohta 5kk täynnä :) Ninni on eka täysin oma koira ja rotuun päädyin sattumalta. Ei voi muuta sanoa ku todellaki valloittava rotu kyseessä! Voisin ottaa toisenkin tipsun kunhan tämä ensimmäinen vähä kasvaa :)

Itseppäisyys ja rakastava luonne on tosiaanki loistava yhdistelmä! Ainut mikä välillä rassaa on ulkona käveleminen hihnassa. Kaikki muu on niiiin mielenkiintosta että millään ei viittis kävellä eteenpäin :D Ja lapset kiinnostaa aivan mahottomasti!

Mistäpäin oote kotosin?:) Ei ole vielä löytyny yhtään tipsu-kaveria meidän neitille :S

Itellä ei ole kokemusta useammasta tipsusta yhtaikaa, mutta uskoisin, että tulee varmasti hyvin toimeen keskenään! Varsinki jos nartuista on kyse. Onko teillä opittu jo paljon kaikkia temppuja?:) Tuntuis että aika fiksu rotu kuitenni :)

Luinpas taas tarkkaan.. Poikahan teillä olikin! No mutta, kyllä ne uroksetki keskenään tulee toimeen tai sitten uros+ narttu, mutta sillon ehkä vaatis lisäjärjestelyjä :D

Täältä löytyy kans kaksi tipsupoikaa, Rocky kohta 4-v ja Rambo 3v5kk.
Meillä on sujunut yhteiselo tosi hyvin. Rocky aikuistu sillon kun Rambo tuli, eli sillon joskus, oliko se nyt sitten 8kk ikänen, rauhottu ihan hirmusesti. Ja tän vuoden helmikuussa Rocky kastroitiin. Ovat kun paita ja takapuoli, vaikka sen jälkeen kun Rocky leikattiin, ovat aina joskus ottaneet yhteen, en tiedä miksi. Aina ihan yks kaks ilman mitään ärsykettä purisevat toistensa kimpussa, ja yhtä nopsaan kun alkaakin, se aina loppuukin.
Täysin eri luonteiset, eli täydentävät hyvin toisiaan.
Ja nyt meillä on sitten vielä laumanjatkeena 10 viikkonen pk collie, neitipuolinen, jota isoveljellisesti hoidetaan ja opetetaan tavoille

Ihania poikia nuo on, vaikka välillä tekisi mieli lähettää rukkastehtaalle

Kuvaset;

Rambo ja Rocky

Sattui sopivasti vielä ihan tuoreet, tänään otetut kuvat.

^ Oii ku sulosia poikia :P Meidän Ninni on aikalailla samaa väritystä :)

Ninni on nyt vähä reilu 5kk ja eilen hampaita löyty lattialta ihan mukavasti :D Huomaa kyllä että alkaa hampaat vaihtumaan ku kaikki mahollinen menee suuhun, kaikkea pitää päästä puremaan (ei onneksi huonekalut oo joutunu kohteeksi!) ja tosiaan hampaita löytyy pitkin kämppää.. Millon teillä alkoi hampaat vaihtumaan?

Rinni kirjoitti:

^ Oii ku sulosia poikia :P Meidän Ninni on aikalailla samaa väritystä :)

Ninni on nyt vähä reilu 5kk ja eilen hampaita löyty lattialta ihan mukavasti :D Huomaa kyllä että alkaa hampaat vaihtumaan ku kaikki mahollinen menee suuhun, kaikkea pitää päästä puremaan (ei onneksi huonekalut oo joutunu kohteeksi!) ja tosiaan hampaita löytyy pitkin kämppää.. Millon teillä alkoi hampaat vaihtumaan?

Samoihin aikoihin meilläkin hampaat vaihtui. Tosin mä en löytänyt yhtään , vissiin koira nielaisi ne...Meillä myös säästyi huonekalut. Lattialistoja tuo vähän pureksi mutta sehän nyt on pientä! Toi on kyllä kiva ikä, kun koirassa alkaa piisata vauhtia mutta opit ei välttämättä ole menneeti ihan perille vielä ...

Mä olen opettanut Rollolle temppuja naksun avulla. Koira on ihan innoissaan - olis pitänyt ottaa naksutin käyttöön heti pentuna! Se keksii tosi nopsaan jutun juonen; tänään opetin sen vartissa pyörimään (tosin olin jo aiemmin opettanut sille kosketuskepin, mitä käytin tossa apuna). Nyt läiskästään tassua, tanssitaan jne jne. Naksusta on ollut iso apu pihallakin kun ohitetaan muita (kaikkiahan olis pakko päästä moikkaamaan) ja pyritään nyt ennen pikkuveljen tuloa eroon viimeisistäkin vetämisistä yms huonoista tavoista. Ulkona tosin pitää palkkioks olla nakkia, perus-koulutusnamit ei riitä! Mut fiksuja nää on - vaikka itsepäisyys sen välillä tehokkaasti piilottaakin!

Vantaalla asustellaan.

Evelian kirjoitti:



Täältä löytyy kans kaksi tipsupoikaa, Rocky kohta 4-v ja Rambo 3v5kk.

Kiva kuulla, että teillä on mennyt noin hyvin! Mahtavan näköiset pojat! Hassua, että sen leikkauksen jälkeen alkoivat räpistä...oliko teillä jo alunperin tarkoitus että tuo vanhempi leikataan vai päätittekö sen jostain syystä sitten, kun pentu oli talossa?

Oliko teillä jotain erityisjärjestelyjä silloin kun toitte Rambon kotiin? Eli tapasivatko koirat sisällä vai ulkona, oliko pennun liikkumatilaa jotenkin rajattu tms? Mä tiedän, että tää meidän isäntä ei tule kunnioittamaan "pennun leluja" mutta en kyllä usko, että se alkais kauheasti puolustaa omiaankaan koskei oo ennenkään sellaista muiden kanssa tehnyt, eikä ruokienkaan kanssa. Tähän mennessä se on rakastanut ihan kaikkia koiria (paitsi yhtä ihanaa berninpaimenkoiraa ja hävettää, kun toi riehuu viattomalle). Mut joka tapauksessa vähän jännittää tää uus tilanne kahden veijarin kanssa!

Sillon kun me Rocky leikkautettiin, oli siinä toisena tekijänä tuo, että tulee narttupentu taloon ja että jos se vähän tuota räyhäämistä lopettaisi. Mutta lähes yhtä paljon tuo vieläkin räyhää, joten siinä ei ollu niinkään apua.

Ei me olla mitään erityisjärjstelyjä käytetty kummankaan Rockyn jälkeen tulleen kohdalla. Rocky oli mukana sillon kun me Rambo haettiin kasvattajalta, ja oli Rocky pari kertaa aiemminkin Rambon nähnyt sitä ennen, joten me vaan sieltä sitten lähdettiin Rambo mukana, ja hyvin sujui.
Leluista nuo ei ikinä ole mitään matsia ottanut, mutta jo pennusta pitäen Rambo on ollu ruuistaan kamalan tarkka. Ja purujutuista.
Se saattaa toiselta puolelta huonetta ponkasta luuta suojeleen jos Rocky sitä lähestyy, vaikka Ramboa ei ois hetkeen koko luu edes kiinnostanut.

Ruusan, eli tän meidän collie-naperon kohdalla tehtiin niin, että vaan tuotiin se sisälle. Hiukan aikaa nuo katseli tyttöä ihmeissään, mutta sitten alkoivat nätisti tutustua kakaraan, joka lähes samantien alko korvista kiskomaan :D

heidikoo kirjoitti:

Mut joka tapauksessa vähän jännittää tää uus tilanne kahden veijarin kanssa!

Koirillasi on tulee olemaan ihanteellinen ikäero. Jos tulisi ylitsepääsemättömiä räyhäämisongelmia, ja päädyt kastraatioon, niin suosittelen omasta kokemuksesta nuoremman koiran kastrointia, ei missään tapauksessa vanhempaa eikä molempia! Kastrointi on peruuttamaton toimenpide ja kannattaa kysellä etukäteen muiden kokemuksia ja koiraterapeuttien mielipiteitä.
Ainoa, jota suosittelen aluksi, niin älä jätä koiria kaksin ihan alkupäivinä. Jos on pakko jättää ilman valvontaa kotiin, niin eri huoneisiin. Sitten kun vanhempi tajuaa, että tuo pieni jää meille, ei ole syrjäytymisuhka ja kuuluu perheeseen, niin sitten voivat olla yhdessä myös yksin kotona.

Meillä on myös tiibetinspanieliuros, nyt vasta 1½ vuotias. On ollut vaikea oppia tiibettiläisille tavoille, aikaisempien paimenkoirarotujen takia. Tämä kun on ihan eri maata.

Rinni kirjoitti:

Ainut mikä välillä rassaa on ulkona käveleminen hihnassa. Kaikki muu on niiiin mielenkiintosta että millään ei viittis kävellä eteenpäin

Veit sanat suustani!

Evelian: Saa nähdä, käykö meillä kuten teillä - kun täälläkin tuo vanhin ei ole tarkka ruoistaan / luistaan / muista kamppeistaan. Eli mä melkein oletan, että pentu on kipakampi tapaus kamojensa suhteen tai jollei ole, se on jonkin sortin pyhimys...Isompi on nimittäin ollut pennusta pitäen tosi pitkämielinen, etenkin muita pentuja kohtaan. Korvissa roikkuminen on sillekin tuttua eikä ole paljoa häirinnyt, vaikka roikkuja olis kuinka sinnikäs ollut. Hmm, no kohtahan se sitten nähdään, miten sujuu. Mut uskon kyllä että tuolla on jo riittävästi arvovaltaa pennun suhteen ja jos ei ole, niin aina se voi hypätä sohvalle (tai vaikka selkänojalle) ylhäiseen rauhaan !

Jethro kirjoitti:

On ollut vaikea oppia tiibettiläisille tavoille, aikaisempien paimenkoirarotujen takia. Tämä kun on ihan eri maata.

[quote=Rinni]Ainut mikä välillä rassaa on ulkona käveleminen hihnassa. Kaikki muu on niiiin mielenkiintosta että millään ei viittis kävellä eteenpäin

Mulla on aiemmin ollut coton-papillon-mix sekä kääpiösnautseri. Allekirjoitan, että tiibettiläiset tosiaan ovat ihan eri maata! Me miehen kanssa kajahdettiin tähän rotuun ihan täysillä, ihanan erikoislaatuisia kavereita.

Kävely-jumitus kuulostaa myös niin tutulta...ihan pari kertaa oon saanut pitkiä katseita, kun oon lopulta päättänyt että nyt mentiin (ilmeisesti porukka säälii pientä raukkaa, joka ei millään jaksa liikkua ) ...onneks nykyään mennään kuitenkin reippaammin kuin alle vuoden ikäisenä. Silloin mielipaikka istunnolle oli suojatie.

Jethro: Joo, mä halusin, että tämä vanhempi on vähintään kaksivuotias kun nuorempi tulee taloon; etenkin koska mulla ei ole ollut ennen kahta koiraa saman katon alla, niin koitan minimoida hankaluudet...toivon, ettei jouduttaisi siihen tilanteeseen, että kastraatiota pitäisi harkita. Mulla on se onni, että voin olla noiden kaverina koko kesän, eli lähinnä "ongelma" sen suhteen on, että pennun pitää oppia myös olemaan yksin. Mutta se varmaan hoituu osaksi siinä sivussa, kun isomman kanssa kuitenkin pitää käydä myös kunnon lenkillä.

Saa nähdä, missä vaiheessa isompi tajuaa, että kaveri tosiaan jää meille koska tähän mennessä täällä on kyllä riittänyt noita vierailevia tähtiä joiden jälkeen on voinut taas ottaa huilia.

Kehuskelenpa tänne amazon.com: ista tilaamaani kirjaa Tibetan Spaniel (A comprehensive owners guide, 2006), kirjoittaja Juliette Cunliffe. Hintaa postikuluineen tuli noin 25 euroa ja opus on hintansa väärti. Hyvät kuvat, rodun historiaa, ja normaalit terveys- ja käytösjutut rotuspesifisti esitettynä, tykkään!

Tulipa mieleen, että millaisia mielestänne erikoislaatuisia / muista roduista poikkeavia / muuten vaan mielenkiintoisia tai huvittavia tapoja ja tottumuksia koirillanne on?

Meillä mm. tällaista, varmaan moni näistä on aika tavanomaista käytöstä tipsuilla:

- "vuorille" pitää kiivetä. Eli sohvan selkänojalle, ikkunan ääreen. Kun koira tuli, olimme tiukkoina (mä vanhojen tottumusteni pohjalta ajattelin, että koiran paikka on lattialla). Turhaan. Eipä tuo ylhäällä ollessaan rellestä vaan ns. meditoi, katsellen kaukaisuuteen.
- ilmiömäinen itsepäisyys. Ymmärryskyvyssä ei ole vikaa, mutta motivointi ei ole aina helpoin homma...nakki pääsääntöisesti toimii. Tulee luokse sitten, kun haluaa. Mökillä saattaa häipyä naapuriin, jos sieltä tuoksahtavat paremmat eväät. Tämä on se huonoin puoli. Onneksi tykkää koirapuistoilla.
- ns. rukoilu etutassuilla kun näkee jotakin, mitä tahtoo. Esim ruokaa tai toisen koiran.
- jokailtainen sänkyepisodi: koira tulee antamaan iltapusun molemmille ja pesee miehen korvat. Sitten menee sängyn tai sohvan alle, oma sänky ei kelpaa.
- ei ikinä - rotumääritelmän vastaisesti - suhtaudu vieraisiin varautuneesti tai edes välinpitämättömästi. Rakkautta riittää...
- osaa selvästi suomea paljon enemmän kuin emäntä aavistaakaan
- naksutinkoulutushullu
- toruminen ei tehoa. Oikeastaan ainoa toimiva rangaistus on parin minuutin jäähy kylppärissä, korjaa kyllä käytöksensä sitten. Äänen kohottamisesta menee mököttämään. Saattaa jurottaa tuntikaudet päiväpeiton alla jos tulee sanottua liian kovaan sävyyn
- ei kiinnostu pallosta lainkaan (tätä pidän ehkä oudoimpana piirteenä koirassa...). Kumilelut ovat ok ja pehmolelut parhaita kavereita, antaa myös niille monesti iltapusun.
- fyysisyys yllätti - kova hyppyvoima ja juoksee isot koirat kiinni eli nopea kuin mikä. Vinttikoiralle ei pärjää mutta yritys on kova. Jos olisi enemmän miellyttämishalua, agility kiinnostaisi, koska tuolla olis loistavat edellytykset muutoin; kauhea menijä. Silti ihanan leppoisa kotona.

Tänään pojjaat otti taas ihan kunnolla yhteen kun tuossa meidän pihassa oltiin. Kävi naapurirapun koira noita moikkaamassa, niinkun aina ulkona törmättäessä/ollessa, ja pojilla meni jotenkin narut solmuun. Lopputuloksena Rambolla naarmu nenässä

Onneksi ei iso naarmu tullut, vähän verta siitä tuli, mutta nopeasti se sitten tyrehtyi. Täytyy nyt seurailla sitä. Kasvattajalta kysyin, että otanko tuosta suurempaa stressiä, ja sieltä tuli, että ei tarvitse, jos ei ala tulehtumaan. Puhdistin samantien laimennetulla Betadinellä, saa tänään vielä viimeisen lenkin jälkeen saman käsittelyn.

Ja vähän matsin jälkeen nuo sitten jo vierekkäin istuivat noistensa korvia pesemässä, eli ei tunnu suurta kaunaa Rockylle kantavan. Hyvä niin. Mutta kyllä mie pelästyin, kun huomasin, että verta valuu. Onneksi ei pahemmin käynyt.

heidikoo kirjoitti:


- ei kiinnostu pallosta lainkaan

Meillä sama juttu. Tehtiin sitten pojalle villalangasta kerä, niin siitä pallosta tykkää oikeinkin paljon. Kokeile!

Evelian: Onneks ei käynyt kummemmin! Voi poikia...toivottavasti ne tuosta iän myötä laantuvat.

Jethro: Meilläkin kelpaavat kaikki muut "pallot" kuin varsinaisesti koirille tarkoitetut taikka tennis- tms. tavanomaiset pallot . Esim. kaksi puhdasta sukkaa yhdessä kiinnostaa aina vaan ja houkuttaa varkauksiin...tuo sinun versiosi saavuttaisi varmaan suosiota täälläkin. Mutta kyllä tää ominaisuus sikäli helpottaa elämää, ettei haittaa, vaikka asustamme fudiskentän vieressä - koira kävelee tyynesti ohi.

Olen uusi käyttäjä täällä ja meillä asui 18 vuotta ja 5 kuukautta tipsu uros, Kingi ( Kin-Sei Str Sky ). Oli kyllä aika veikeä koira, paljon hyvä muistoja on jäänyt edesmenneestä koirasta

^ Oi, noihin vuosiin taatusti mahtuu paljon. Hieno kuvakollaasi , pitäisi itsekin opetella tekemään tuollaisia! Onko teillä koiraa tällä hetkellä?

Kävin tänään katsomassa kesäkuun 17. päivä kotiutuvaa pentuamme. Se oli tosi reipas ja potra poika, häntäkin jo vipatti ihan vauhdilla. Mulla on edessä piinaavat viikot tässä odotellessa, onneksi on kaksi lyhyttä reissua yms. mukavaa väliohjelmaa lievittämässä tätä pentuintoa.

papunen on vajaat 5 vkoa vanha


tässä vaalean siskonsa kanssa


yli esteiden


Kehuskelin kasvattajalle isoveljen hyvää luonnetta ja hän kertoi, että tämän pennun isä on vähintään yhtä mukavansorttinen kuin Rollonkin isä, kuulemma mallia sylivauva (pojillahan on sama emo). Eiköhän noista kehkeydy meille oiva parivaljakko.

Kun nyt kuvasaastutuksen makuun pääsin, niin tässä vielä isobroidi uniansa näkemässä, jalat ojossa, yllättäen ihmisten sängyssä...

Vihdoin ja viimein löysin itteni taas tänne! Jääny vähän vähemmälle tää koneella istuminen näin ah niin lämpimän kesän ansiosta :D

heidikoo kirjoitti:



- ilmiömäinen itsepäisyys. Ymmärryskyvyssä ei ole vikaa, mutta motivointi ei ole aina helpoin homma...nakki pääsääntöisesti toimii. Tulee luokse sitten, kun haluaa. Mökillä saattaa häipyä naapuriin, jos sieltä tuoksahtavat paremmat eväät. Tämä on se huonoin puoli. Onneksi tykkää koirapuistoilla.
- ei ikinä - rotumääritelmän vastaisesti - suhtaudu vieraisiin varautuneesti tai edes välinpitämättömästi. Rakkautta riittää...
- toruminen ei tehoa. Oikeastaan ainoa toimiva rangaistus on parin minuutin jäähy kylppärissä, korjaa kyllä käytöksensä sitten. Äänen kohottamisesta menee mököttämään. Saattaa jurottaa tuntikaudet päiväpeiton alla jos tulee sanottua liian kovaan sävyyn

Meillä pätee kans nämä.. liekö sitten hyviä vaiko huonoja puolia, mutta huomaa, ettei oo mikään miellyttämishaluisin rotu kyseessä. tekee just tasan sillon ku itteä kiinnostaa
Motivointi ei todellakaan oo mikään helpoin homma, meillä ei oikein tuo nakkikaan auta :o mut leluista tykkää varmaan eniten maailmassa, joten niillä on sitte houkuteltu

oon monesti toivonu että Ninni suhtautuis ees _vähän_ varautuneemmin ihmisiin ja etenkin koiriin! se on aina pää viidentenä jalkana menossa kaikkien luokse ;S

Meilläkään toruminen ei tehoa, jopa selätys on aivan turhaa. kylppärijäähy toimii parhaiten! ja tämän jälkeen neiti on niiiin nöyränä ettei kiinnosta enää riehua

Meillä asustelee reilun vuoden ikäinen tipsutyttö, lempinimeltään Minni. :)
Oltiin hankkimassa koiraa, ja meidän tutulla oli kaksi tipsua. Ehdotti siinä sitten kasvattajaa, ja menimme katsomaan Minniä, joka oli silloin reilun 7kk. Oli siis kaupan peruuntuminen, sen takia vähän vanhempi. Ei ollut kuitenkaan missään muualla vielä asunut. Nyt Minni on ollut meillä puolisen vuotta. :)

Ja me ollaan siis Keski-Suomesta. :)