Koirat.com

Hei Heidikoo!

Toivottavasti Metku toipuu hyvin leikkauksestaan ja leikkii ja lenkkeilee pian taas entiseen malliin! Kyseessä on perinnöllinen vika joten voi vain toivoa että Metkun vanhemmat ovat lemmikkejä joilla ei ole muita pentueita. Olethan jo ilmoittanut asiasta koirasi kasvattajalle. Hänhän voi vaikka pahaa aavistamatta uusia yhdistelmän ellei tiedä näistä ongelmista.

”Mikä mahtaakaan olla rodun todellinen tilanne lonkkien suhteen?” Sen kun tietäis! Metku ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen leikattu tipsu. Lonkkia kyllä tutkitaan mutta aivan liian vähän. Ja jostain syystä nämä huonoimmat tulokset jäävät aina lähettämättä eteenpäin. Ja sitten kasvattajat väittävät ettei mitään sairaita lonkkia ole olemassakaan kun ei niitä näy virallisissa tilastoissa!!!

Et varmaan halua että tämä sairaus yleistyy rodussamme. Varmista siis, että koirasi lonkkakuvat tulevat kennelliiton eläinlääkärille tarkistettavaksi ja tieto sen lonkkaviasta saadaan jalostustietojärjestelmään. Ei kukaan tahallaan kasvata lonkkavikaisia koiria mutta näistä sairaista on vaikea saada tietoa koska ne tavallisimmin leikataan tai lopetetaan vähin äänin hiiskumatta asiasta mitään minnekään.

Ei ole koiran omistajan vika jos lemmikin lonkat pettävät mutta on hänen vastuullaan, että tieto asiasta tulee kennelliittoon ja sen kautta kasvattajille. Siispä harras pyyntö kaikille joiden tipsuilla on ongelmia takapäässään. Viekää se viralliseen lonkkakuvaukseen ja käskekää lähettää kuvat kennelliittoon lausuntoa varten. On parempi että perinnöllisistä sairauksista tulee tieto mahdollisimman nopeasti eikä vasta sitten kun esim. kyseisellä isäuroksella on sata sairasta jälkeläistä!

Rotujärjestössä lonkista on takuttu jo parikymmentä vuotta. Suuri enemmistö väittää pokkana ettei tipsuilla ole mitään lonkkavikaa. Pieni vähemmistö uskaltaa sanoa äänen että ongelmia on ja että jalostuskoiria pitäisi tutkia. Rotujärjestön foorumissa on asiasta keskustelua osoitteessa: http://tiibetinspanielit.fi/foorumi/index.php/topic,1198.msg11532/topicseen.html#msg11532
Täälä kerrotut kokemuset olisivat todella terveellinen ja tarpeellinen lisä tuohon keskusteluun!

Mitä tuollainen lonkkaleikkaus nykyään maksaa? Muistaisin lukeneeni jonkun vakuutusyhtiön sivuilta että korvaavat vain tervelonkkaisten koirien jälkeläisten leikkauksia. Kasvattajakaan ei liene korvausvelvollinen jos voi osoittaa käyttäneensä jalostukseen tervelonkkaisia koiria. Osaisko joku kertoa miten tämä menee? Leikattujen koirien omistajien kannattaa varmasti olla yhteydessä kuluttaja-asiamieheen ennen kuin neuvottelee asiasta koiransa kasvattajan kanssa.

Tiedot esim. oman koiran vanhempien lonkkakuvaustuloksista löytyvät kennelliiton jalostustietokannasta:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattajat.aspx?R=231

Ellei lonkkakuvaustuloksia näy käy Asetukset kohdassa ruksaamassa Lonkat ja Tallenna ja palaa sitten katsomaan koirasi kasvattajan pentueita.

Hyvää toipumista toivottelen kaikille lonkkaleikatuille tipsuille. Ja kaikkien niitten omistajille vetoomus: Ellei koiranne lonkkakuvia ole vielä lähetetty eteenpäin niin tehkää se nyt. Ei haittaa vaikka kuvauksesta olisi jo viikkoja tai kuukausia tai vuosia. Ottakaa yhteyttä kuvanneeseen eläinlääkäriin tai klinikkaan ja pyytäkää että kuvat lähetetään kennelliittoon. Näin autatte rotujärjestöä selvittämään sen todellisen tilanteen ja laatimaan toimintaohjeet, joilla päästään eteenpäin tervelonkkaisiin tipsuihin.

Thimphu kirjoitti:

Hei Heidikoo!

”Mikä mahtaakaan olla rodun todellinen tilanne lonkkien suhteen?” Sen kun tietäis! Metku ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen leikattu tipsu. Lonkkia kyllä tutkitaan mutta aivan liian vähän. Ja jostain syystä nämä huonoimmat tulokset jäävät aina lähettämättä eteenpäin. Ja sitten kasvattajat väittävät ettei mitään sairaita lonkkia ole olemassakaan kun ei niitä näy virallisissa tilastoissa!!!

Rotujärjestössä lonkista on takuttu jo parikymmentä vuotta. Suuri enemmistö väittää pokkana ettei tipsuilla ole mitään lonkkavikaa. Pieni vähemmistö uskaltaa sanoa äänen että ongelmia on ja että jalostuskoiria pitäisi tutkia. Rotujärjestön foorumissa on asiasta keskustelua .

^Mielenkiintoista , kiiitos tiedoista! Pitääpä käydä rotujärjestön foorumilla. Mä todella tässä tilanteessa toivoisin, että todellinen tilanne tulisi ilmi ja että jalostukseen käytettäviltä koirilta edellytettäisi lonkkakuvauksia mikäli tapauksia on runsaammin - pyydän eläinlääkäriä lähettämään Metkun kuvat kennelliittoon. Surullista, mikäli tämä ei ole harvinainen vaiva mutta asia kielletään.

Ilmoitin tilanteesta kasvattajalle. Tämä oli toki pahoillaan tilanteesta ja kiitteli, että kerroin asiasta, on ollut useasti yhteydessä nyt leikkauksen jälkeenkin ja kysellyt kuulumisia joten uskon kyllä, että asia tuli hänelle hyvin ikävänä yllätyksenä. Metkun molemmilla vanhemmilla on useita pentueita, keskenään yksi. Toivon mukaan Metkun sisaruksilla ei ole samaa vaivaa.

Käsittääkseni kasvattajalla ei korvausvelvollisuutta ole. Vakuutusyhtiökään ei korvaa mitään, koska katsovat rakenteelliseksi viaksi. Tämä meidän leikkauksemme maksoi 750 euroa (+ saman verran ell-käynneistä röntgenkuvauksineen edeltävän puolentoista viikon aikana, enempään ei tämän taloden kukkaro taipunut), tekonivel olisi maksanut noin 3800 euroa. Metkun tapauksessa ei ole mitenkään mahdotonta, että toinenkin puoli joudutaan joskus operoimaan.

Täällä kuntoudutaan pikku hiljaa. Metku nousi pian tolpilleen ja etenee kolmella jalalla liiankin näppärästi - haasteena on saada se käyttämään leikattua jalkaa. Varaa jo kyllä välillä sille seistessään, joskus askeltaa vähän, nojaa pissatessa ja leikkiessään unohtaa varoa sitä. Särkylääkkeitäkin vielä toistaiseksi syödään.

Kävimme reilu viikko sitten ekaa kertaa fysioterapeutilla: juoksumattoa testattiin ihan ok menestyksellä, vesijuoksu sitten taas ei koiraa miellyttänytkään (ei yllättänyt)... Saimme jumppa- ja liikuntaohjeita jalan käytön aktivoimiseksi; ihan helppoa tuon koiran "jujutus" ei ole, mutta olen kyllä ollut havaitsevinani edistystä. Pikku hissuksiin... Jalka on hieman lyhyempi kuin toinen takajalka, tämä oli tiedossa jo ennen leikkausta, mutta ei pitäisi suuremmin haitata kunhan koira sitä muuten alkaisi normaalisti käyttämään ja lihaskunto pysyisi yllä.

Hyvää vointia kaikille tipsuille!

Jipii, Metkun kuntoutuminen edistyy!

Kävimme viime viikolla toista kertaa fysioterapeutilla, joka totesi että koira on edistynyt tosi hyvin. Hän oli lähestulkoon riemastuneen ja yllättyneenkin oloinen, tosi hyvä juttu, koska itse olin miettinyt, että tapahtuuko tässä nyt juuri mitään... vaan onhan niitä pieniä edistysaskeleita vaikea huomata, kun koiran kanssa puuhaa päivittäin.

Metku käveli juoksumatolla reippaasti. Sitten boksiin lisättiin vettä ja huraa: koira jatkoi tallustelua ihan muina miehinä. Koska vesikävely- / juoksu on tuolle ihan paras kuntoutusmuoto, niin käymme jatkossa fysarilla kaksi kertaa viikossa. Hidastahan ulkoilu edelleen on, mutta jatketaan harjoituksia entistä paremmilla mielin kun ne näyttävät tuottavan halutunlaista tulosta.

Enpä ole aiemmin tänne kirjoitellut. Omistan 3- vuotiaan tipsutytön Myyn. Myyn kanssa harrastamme agilitya ja näyttelyissä on käyty ja jatkossakin olisi tarkoitus jokunen kerta vuodessa käydä näytillä. Myyn kuva löytyy avastani. Myyllä on kaverina kaksi "vääränrotuista", mutta siitä huolimatta Myy on kyllä suuri tipsupersoona.

^Moikka Lydia79!

Meillä kuntoutus edistyy hyvää vauhtia: viime viikolla koira kulki ensimmäistä kertaa vesimatolla sallitun maksimiajan (20 min) ilman sen kummempaa uupumista. Ja parin päivän päästä se yllätti: ravi alkoi ! Olin pitkähkön, käyntivauhtia hissutellun päivälenkin jälkeen varautunut siihen, että illalla käytäisi vain vartin pikapissalla. Vaan ei: Metku lähti ravaamaan hienosti neljällä jalalla eikä menolle loppua näkynyt, joten lenkki kesti noin 35 minuuttia (lopuksi vielä kierrettiin taloa, kun vauhtia riitti). Seuraavana päivänä sama juttu. No, ilmeisesti nuo kunnon ravit sitten väsyttivät Metkua niin että eilen ja tänään on taas edetty enimmäkseen käyntiä, koska ravia ei ole tarjonnut kuin satunnaisesti ja pyrkii taas vaihtamaan kiellettyyn kolmen jalan kengurulaukkaan.

Joka tapauksessa eteneminen on ollut huomattavaa ja oli iso helpotus, että ravi kyllä onnistuu. Lisäksi tuo oppii kaikki uudet jumppaliikkeet hetkessä ja antaa hienosti venytellä yms, ihan täydellinen potilas siis . Ehkäpä joulunaikaan jo lenkkeillään normaalitahtia!

Ostin muuten toisellekin koiralle valjaat ja se tykästyi niihin heti. Kulkee tosi nätisti, ei tempoile eikä vedä.

Metku sai tuliaisia lemmikkimessuilta (vähän vielä näkyy lonkan päällä tuota leikkauksen jäljiltä lyhyempää turkkia)

...ja isoveli tietysti myös.


Rattoisaa pikkujouluaikaa kaikille tipsuille & omistajille!

Moi!

Tässä surffailen nuori sylissäni ja päädyin tänne, tibsukeskusteluun ;) Omistan siis kaksi tibsupoikaa, Sonin ja Cooperin, jotka ovat velipuolet. Soni on käynyt muutamissa näyttelyissä, Cooper aloittelee junnukehiä ensi keväänä..

Parempia esittelyjä voi lukea Sonista (Cooperin vielä tekemättä) allekirjoituksesta löytyvästä linkistä.

Nostellaan...

Onko täältä tulossa porukkaa erkkariin 18.3? Itse ilmoitin Myyn ja pitääpä käydä mätsärissä vähän treenailemassa esiintymistä, kun Turussa ei liikkuminen oikein sujunut.
Jos kiinnostaa, kuvasatoa Turun näyttelystä löytyy täältä -> http://taikavirran.kuvat.fi/kuvat/Turku+KV+-+tiibetinspanielit/

^ Mä olen tulossa erkkariin. Hääräilen tarvikemyynnin puolella varmaan aikalailla koko päivän ja käyn sit oman koiran kiepauttamassa kehässä. Tuo on vaan niin kovin karvaton että saas nähdä kuinka käy.

Heippa taas pitkästä aikaa! :) Roomeosta on kasvanut jo iso poika. Täyttää heinäkuussa jo 2vuotta! Terveenä ollaan pysytty lukuunottamatta toisen anaalirauhasen pahaa tulehdusta, joka ei onneksi ole uusiutunut. Sekin tuli aivan yllättäen, vaikka tarkistan rauhaset en huomannut mitään..

Meillä on aloitettu myös barf-ruokinta :) Mustista ja mirristä saa hyviä raakaruokinta pötköjä ym pakasteesta. Kyllä maistuu.

Meidän elämästä voi lukea roomeon metkut blogista. Olisi kiva saada lisää lukijoita, että saataisiin järjestettyä jotain kilpailuja. Sekä tietenkin mielipiteitä kaivataan.

Hyvää kesän odotusta kaikille! :)

Mitä tipsuille kuuluu näin keväällä?

Myy päätti pudottaa karvansa, taisi jo ulkoillessa tulla hiki. Ajoitus ei kyllä minun mieleeni ollut, sillä olin ilmoittanut Myyn pariin näyttelyyn. No nyt on näyttelyt takana ja voimme kesän ajan keskittyä agilityyn ja kasvatella turkkia takaisin. Jos sitten syksyllä kävisimme taas pyörähtämässä kehässä.

Hyvää kuuluu! Meillä neiti on juoksussa, tärppipäivät menossa kun tarjoaa ahkerasti peräänsä tuolle meidän toiselle koiralle Salon näyttelyyn olemme menossa 10.6, pitäisi suunnitella tässä pari muutakin näyttelyä kesälle...

Millaista se tiibetinspanielin itsepäisyys on? Miten sen saa silloin tottelemaan? Ja ihan asiasta toiseen: Onko turkinhoito vaikeaa? Miten, ja millä välineillä turkkia hoidetaan? Kiitos vastauksista, täältä ne tulevat varmasti, ettei tarvitse sitä rotukirjaa ostaa. Mielenkiinnosta kyselen, jos joskus vaihtaisin koirarotua, (joka on kyllä hyvin epätodennäköistä).

^ Meillä koirilla se on näkynyt sellaisena "hmmm tuuliko ujeltaa?"-pälyilynä, eli ollaan kuin ei kuultaisikaan. Tottelemaan on saatu ihan niin ettei ole annettu koiralle periksi vaan käskytetty niin kauan että se joutuu tottelemaan. Periksi ei siis saa antaa.

Turkki on helppo, itse pesen ja harjaan koirani vain näyttelyä varten 1-4 kertaa vuodessa. Joillakin korvakarvat menevät helposti takkuun ja niitä voi viikoittain joutua kammalla/sormin pitämään kunnossa. Välineitä ovat siis harja ja kampa sekä shampoo :)

Itsepäisyys ilmenee niin, että jos on joku asia, jota tipsu ei halua tehdä, niin sehän ei tee. Jos tipsua kohtelee koirana, eikä mene mukaan sen oikkuihin, ei ongelmia pitäisi tulla. Eri asia sitten on, miten hyvin pystyy tipsun suloista katsetta vastustamaan. Tämä nykyinen narttuni on mielestäni ihan kiltti koira, ja sitä saa herkuilla motivoitua. Harrastamme sen kanssa agilitya ja se ei kyllä kestä paljon toistoa, eikä treenejä voi olla kovin usein.

Turkki on tosiaan helppo; vain korvantaustat ja pöksykarvat kaipaavat säännöllistä läpikäymistä. Itse pesen tipsuni näyttelyitä varten. Jos emme kävisi näyttelyissä riittäisi, kun pesee silloin kun tipsu on likainen.

Kiitos Rorys ja Lydia vastauksista. :) Yksi kysymys vielä: Tapaamillani tipsuilla, ehkä noin 5 kpl, on ollut samanlaista tapaa hyppiä/hyökkiä yllättäen vasten, silleen "terävästi", mitä se on? Ei ole tarkoitus arvostella, koska nykyiseltäni pieneltä koiraltani löytyy huonoja tapoja.

Ajatus mahdollisesti joskus kaukana tulevaisuudessa tipsusta on olemassa. Ja se vaalea väri on kaikkein kaunein. Jos itselläni olisi mahdollisuus pitää kahta koiraa, niin voisi jo ollakin se toinen, vaan yksi kerrallaan. Palaan asiaan tarpeen tullessa.

^Ihmisiäkö vasten vai toisia koiria? En tainnut ihan ymmärtää mitä tarkoitat.

Oma tipsuni on hyvin sosiaalinen ja haluaisi usein tutustua vastaantuleviin koiriin ja nousee usein kahdelle jalalle seisomaan. Se tykkää myös ihmisistä ja jos ei suostu liikkumaan, kun on saanut päähänsä, että ihana ihminen tulee varmasti silittämään.

^^ Tuollainen käytös taitaa johtua ihan vain koulutuksen/rajojen puutteesta.

Siis sekä koiraa että ihmistä vasten on tuota hyökkimistä. Se kun on niin nopea ja silleen "terävä".
Juu ei ole minunkaan koira mitenkään hyvä käytöksinen. Kuinka tutulta kuulostaakaan: "ihanaa,tuo ihminen tulee varmasti rapsuttamaan... Äiti ei liikuta vielä 10 minuuttiin..." Että en sitten tiedä, jos olisikin kaksi "jumittaja" koiraa, joita saisi houkutella liikkeelle.

Minäkin täällä pitkästä aikaa!

Koirat ovat olleet terveinä ja Metkun lonkkakuntoutus onnistui hienosti. Siinähän kävi niin että se rakastui vesijuoksuun, jota sitten harrastettiin melkein puolen vuoden ajan (ensin kaksi kertaa viikossa, myöhemmin kerran, kun muukin lenkkeily sujui jo hyvin). Viimeisen kerran taidettiin käydä fysarilla helmikuussa ja silloin terapeutti oli sitä mieltä että koira on kuntoutunut niin hyvin ettei varsinaista tarvetta vesijuoksulle enää ole, kun tuo tallusti matolla maksimiajan ilman mitään ongelmia. Se oli kyllä maailman helpoin ja yhteistyöhalukkain potilas; fysioterapeuttikin oli pari kertaa ihan tippa linssissä kun toinen oli niin kiltti ja edistyi hienosti. Onhan tuo leikkaamaton jalka edelleen leikattua vahvempi muttei mitenkään merkittävästi.

Turkinhoidosta kyseltiin. Näillä on tosi helpot turkit. Mä harjaan ne noin kerran viikossa ja Metkun korvantaukset kampaan pari kertaa viikossa. Niihin tulee helpommin takkua, jotka on kyllä tosi helppo selvittää. Pesulla voitais käydä ehkä taas kuukauden päästä kun tällä hetkellä noilla on vielä punkkikarkotteet.

Mukavaa loppukesää kaikille tipsuille ja omistajille!

Heipsan!

Kohtalotovereita tässä metsästelen.
Eli onko kenellekkään muulle sattunut eteen niinkin ikävä sairaus kuin mäyräkoirahalvaus? Meillä asustaa Rölli-tipsu, ikää 7,5 vuotta, joka sairasti tämän hyvinkin kivuliaan sairauden -09? keväällä... Muutamassa päivässä Röllin sairaus eteni niin, että takajalat halvaantuivat. Vaihtoehtoja oli tuolloi kaksi. Lopetus tai leikkaus. Me päädyimme leikkaukseen, koska koiran henki oli niin rakas. Kuluja syntyi itse leikkauksesta 2000€ + ell käynnit ja vesijuoksuterapia kuntoutuksena. Noh, Rölli tokeni loistavasti! Koira palautui lyhyessä ajassa entiselleen ja voi sitä onnen määrää. Meitä kyllä varoitettiin ohimennen, että tila ja selän tyrä voi uusiutua eikä ehkäisyä ole, mutta todennäköisyys on pieni.
Meille se pienikin mahdollisuus sitten osui. Nyt Rölli on muutaman viikon jo kipuillut enempi vähempi. Ell määräsi täyteen lepoon ja kipulääkettä nassuun. Leikkauksessa Röllin selän välilevyihin tehtiin reikiä, jotta tyrän mahdollisesti uusiutuessa se ei lähde kasvamaan kohti selkäydintä vaan välilevyjä myöten. Ell mukaan tyrä ja massa menisi itsellään ohi. Eipä ole vielä mennyt. Takajalat kyllä toimii, hieman tönkösti kylläkin, koira syö, juo ja tekee tarpeensa ongelmitta. Kuitenkin näkee, että siihen sattuu ja välillä läähättelee kovasti, itkee ja tärisee. Tänään sitten onkin uusintakierros eläinlääkärille, mun mieli ei enää kestä katsella sairasta koiraa. Välillä se on ihan normaali, mutta tila voi nopeastikkin vaihtua huonoksi. Kuten eilen illalla, Rölli oli pirteä, liikkui, kävi reippaasti tarpeillaan yms, mutta nyt aamulla on taas niin kipeä.... Pieni pelkohan tässä selkäpiitä karmii, ettei tuosta enää koiraa saa ja tämän päivän ell käynti koituu sen kohtaloksi.
Onko täällä siis ketään, joka pystyisi tämän kokemuksen jakamaan? En millään jaksanut selata kaikkia edellisiä kommentteja monien vuosien takaa.