Koirat.com

No, alotetaan vaikka tuosta paimenluonteesta. Lunalla sellainen paimenkoiramaisuus näkyy eniten siinä, että sillä on laumavietti aika vahva. Se pysyttelee lenkillä mun lähistöllä vaikka koirakaveri lähtisikin pidemmälle metsän siimekseen. Luna saattaa kaverin perässä juosta jonkun matkaa syvemmälle metsään, mutta aika vikkelään tulee takaisin kun huomaa että mamma on hävinnyt näköpiiristä. Se on muutenkin sellainen, että hengaa siellä missä mekin, tai lähinnä mun perässä kulkee sisällä. Ei siis mitenkään häiritsevästi perskärpäsenä, mutta mieluiten makoilee samassa huoneessa / tilassa missä itsekin olen. Valkkari on kyllä seurallinen koira, ei viihdy yksinään missään ulkotarhassa koko päivää (en nyt ajatellut että olisin semmoiseen tuuppaamassakaan). Kyllä se sisällä seurailee meidän menemisiä ja tulemisia ja ilahtuu valtavasti kun palaan vaikka vaan roskapussin viemisreissulta takaisin, mutta mitään häiritsevää kyttäilyä, sähläystä tai vahtimista ei ole. Pentuna sai kyllä opettaa renkaiden jahtaamisesta (autot, pyörät jne) pois, ja edelleen pois juoksevat jänöt, kissat ja oravat yms saa kyllä takaa-ajoreaktion aikaan. Ihan rauhassa saadaan kyllä nykyään lenkkeillä, ei vaani eikä kyttäile autoja tai muutakaan. No niille pupuille ei kyllä mitään mahda...

Jos aussieen vertaa niin suurin osa valkkareista jää kyllä aktiivisuustasossa aussien alle, sikäli kun rotua tunnen. Valkkareissakin vaihtelua toki löytyy, oma koira on aika energinen tapaus, mutta tiedän leppoisampiakin. Ihan sohvaperunoita nämä ei kyllä ole, meniskö perus sakemannin kanssa samoihin aktiivisuustasoihin suunnilleen. Mutta ei mitään bortsu-kaliiberia missään tapauksessa. Lenkkeillä jaksaa vaikka monta tuntia putkeen väsymättä, mutta eipä tuo oma ainakaan mihinkään repeile jos välillä liikunnat jää vähän pienemmälle.

Huonohermoisuudesta. Se, sekä ääni- ja ihmisarkuus on olleet ja on kyllä ongelmia rodun luonnepuolella. Viime vuosina kuitenkin rotuyhdistyskin on alkanut enemmän kiinnittää huomiota asiaan ja minusta luonne on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Omista tuntemistani valkkareista kaikki ovat kuitenkin ihan täyspäisiä koiria, heikkoa hermoa ja arkuutta olen huomannut vain omalla koirallani, eikä silläkään siinä mittakaavassa että missään epätoivon syövereissä kieriskelisin, arki sujuu ihan hyvin. Ukkosella ja uutena vuotena pysytellään sisällä. Lunalla tuo laumavietti muuten näkyy siinäkin hirmu vahvana, että jos vaan säikähtää jotain yksittäistä juttua, vaikuttaa mun mielentila ja reagointi siihen paljon, miten se itse reagoi. Monet tutut valkkarinomistajat harrastaa aktiivisesti ja kisailee agilityssa, tokossa, pelastuskoirapuolella ja pk-lajeissakin jäljellä ja haussa. Suojeluun näistä ei kyllä ole. Täälläkin palstalla ainakin atac harrastaa koiriensa kanssa vepeä. Me häärätään tokon ja jäljen parissa, ja vähän agilityn alkeitakin viritellään.

Valkkarin pevisaan tuli taannoin pakolliseksi luonnetestaus. Molempien vanhempien tulisi siis olla luonnetestattuja tai MH-kuvattuja. (MH:sta kannattaa tsekata ne eri osiot, senhän saa läpi vaikka olisikin esim paukkuarka tai muuten pelokas) Luonnetestissä olisin itse kaikkein kiinnostunein laukauksista, luoksepäästävyydestä ja toimintakyvystä. Ja hermorakenteesta tietysti, siitähän suurin osa koirista saa sen +1, mitä en vielä pitäisi minään huonona arviona. Noista testauksistakin näkee eniten jos on saatavilla videomateriaalia esim kasvattajan sivuilla, saa paremman kuvan.

Sanotaan nyt näin että Suomessa on kyllä hyviä valkkarikasvattajia, joille luonnepuoli on oikeasti tärkeää, vaikkeivät muuten harrastustuloksiin kaikki painottaisikaan. Ja sitten on niitäkin joille näyttää merkkaavan vaan sertit ja näyttelytittelit, jos nekään... Rotuyhdistyksen sivuilta klik löytyy listaa kasvattajista pentuvälitys-kohdasta. Kannattaa tutustua sivuihin ja tsuumailla vähän aikaisempiakin pentueita. Fiksu kasvattaja on luonnetestannut koiriaan jo ennen kuin se on ollut pakollista, eikä teetä tai ole teettänyt pentuja aroilla koirilla vaikka ne olisi kuinka sieviä. Ja tietysti jos harrastukset on haaveena, kannattaa vilkuilla myös sen puolen tuloksia. Yksärillä voin vinkata muutamasta, joista mulla on hyvä vaikutelma, jos tykkäät? Tällä hetkellä voisin kyllä sanoa, että valkkaria hankkivalla on ihan täydet mahdollisuudet saada hyvä ja tervepäinen harrastuskaveri, jos hiukan jaksaa nähdä vaivaa pentueen ja kasvattajan etsinnässä eikä ota Keltaisesta pörssistä ensimmäistä vastaantulevaa karvakorvaa. Jos huippu kisatykkiä hakee vaikkapa pk-lajeihin, silloin duunia saa tehdä vähän enemmän ja lipsua ehkä ulkomaillekin, mutta kyllä niitäkin koiria sitten löytyy jossa sitä tavaraa oikeasti on ihan reilulla kädellä.

Tulishan tätä tekstiä taas vaikka kuinka ja paljon, kysele vaan lisää jos tulee jotain mieleen.

^ Hyvää tekstiä, eiköhän siinä tullut ne tärkeimmät. ;)

" Kuinka paljon teidän valkkareissa on ns. paimenluonnetta? Eli oman lauman lähellä pysyttelyä, ei karkaile mihinkään tai että seurailee ihmisten menemisiä jne? Entä paimentaako autoja tai lapsia tai muuta liikkuvaa?"

Velmu pysyy oman lauman lähellä ja hätääntyy vähän ajan päästä jos tiet erkanee. Mutta olen huomannut että mun luona ei sitten pyöri vaan toisten, "vähä-auktoriteettisempien ihmisten" ja yrittää kehollaan pysäyttää /ohjata "eksyneitä sieluja" (heh) takaisinpäin mun luo. Saattaa yrittää näykkästäkin tai ainakin nopeasti hamuta käsiä muilta ihmisiltä jos luulee etten huomaa. Jos oon jonku toisen ihmisen kaa liikkeellä ilman että toisella koiraa lenkitettävänä ja kävelee vierellä ja mennään ressaavaan tilanteeseen (esim. keskusta) niin saattaa yrittää tehdä samaa, purkaa turhautumista sitä kautta, käskyttää sitä osaa laumasta kääntymään mitä uskaltaa. Dominanssia siis löytyy. Kahdestaan ulkona liikkuessa lähtee max. 100 m päähän, paitsi jos saa hajun jostain elukasta niin saattaa lähteä näköpiirin ulkopuolelle 1-10 minuutiksi. Tarkkailen aina sivusilmällä vähän olemusta, ja käsken jättää väliin jos näkee että löys jäljen.

Karkailuun taas voimakas laumavietti ei ole mikään este millään koiralla, pikemminkin hidaste jos ei ole ehdoton auktoriteetti yms. kunnossa. ;) Saalisvietin hallinnan kanssa on saanut tämän kohdalla painia kyllä ja natsikuri pitää olla huushollissa, huomaa heti jos "lipsuu" parikin päivää, koira ei käänny ekalla käskyllä sieltä elukan perästä. Nuorempana tosiaan alko yrittään autojen/pyörien/potkureiden/kaikenmaailman elukoiden yms. perään tuossa 10-11 kk korvilla. Poiskoulutuksessa sai käyttää enemmän keppiä kuin porkkanaa kun pääsi ekoilla kerroilla kun päätti kieltäytyy luoksetulosta joka siihen asti toiminut 100% jahtaan kahdesti poroa, niin palkitseva kokemus että tarvi vaan nähdä joku elukka niin ku napista painamalla suoraa huutoa ja hihnan päähän ittiään kuristamaan.

Äidillähän on tosiaan aussie ja täällä paljon oleskelen kotona ja koira pennusta asti tuttu niin hyvä ollut huomata eroa näiden yksilöiden välillä, Velmua paljon helpompi koira ollut kyllä vaikka äiti on ihan käsi koirien kanssa. Helppo motivoida, ei tarvi turhia sytytellä lelujen yms. kanssa, ei oo tarvinu erikseen tapella ettei lähdetä riistaeläinten/naapureiden yms. päälle ja luoksetulo toimii 99,9% koska mikään muu ei ole mielenkiintoisempaa ollut ikinä kun ihmisten kaa touhuaminen, koko ajan pyörii jaloissa. Paimentamiskäyttäytymistä esiintynyt Lunalla lähinnä alempiarvoisiin koiriin.

Jokohan tuli peloteltua tarpeeksi? :'D Mutta kuten sanottua, jokainen koira on yksilö ja huolellisella kasvattajan valinnalla voi jo vaikuttaa paljon.

TwoBeans: Onnea suoritetusta BH-kokeesta! :)

JuF: Täällä näkyykin olevan jo paljon hyvää tekstiä valkkareista, mutta innostun nyt omastakin puolestani vastaamaan pienen romaanin verran...
Mulla on kaksi valkkariurosta (vajaa 4v. ja 2,5v.) ja ne ovat ns. samaa sukua, eri maata, eli lähes vastakohdat keskenään. Eli voin ainakin omasta puolestani ehdottomasti taata, että tässä rodussa yksilöiden väliset erot voivat olla valtavan suuria niin luonteessa kuin ulkonäössäkin.

Näistä mun koirista vanhemmalla on hyvin voimakas paimentamisen tarve. Se paimentaa muita koiria, imuria, juoksevia ihmisiä, hevosia, vuohia, lehmiä, jne. Olen itse työskennellyt lomittajana ja molemmat koirat ovat töissäkin olleet mukana, ja kohdanneet siis hevosia, lehmiä ja vuohia. Hevosten ja lehmien jaloista olen tarkoituksella käskenyt nuo pois, mutta vuohien sekaan olen ne päästänyt ja ilokseni voin todeta että tuo vanhempi koira tiesi heti mitä sen kuuluu tehdä. Se muuttui aivan eri koiraksi; ryhti madaltui ja se alkoi kierrellä vuohilauman ympärillä ja piti ne koko ajan yhdessä. Voin jopa kehua että vuohia lypsylle ajettaessa Vinskistä oli ihan selkeästi hyötyä. :)
Tuo nuorempi poika, Ykä, oli kyllä kovin kiinnostunut, mutta sillä taas ei selvästikään istu niin lujassa tuo paimennushomma, ja esim. koirapuistossa muut saavat juosta eikä tämä yritä koota kaikkia muita koiria samaan nippuun.
Metsälenkeillä vapaana ollessa koirat saattavat mennä kauaskin minusta, mutta koko ajan ne pitävät silmällä missä liikun, eli ei niiltä kyllä piiloon pääsisi vaikka yrittäisikin. Pitävät siis huolen että pysyvät porukassa ja luoksetulo on ollut hyvin helppoa opettaa näille (vertailukohteena jo edesmennyt ensimmäinen koirani, chowchow).

Tuosta energiatasosta täällä olikin jo juttua, ja ainakin omalla kohdallani voin todeta että voit valkkarin hankkiessasi saada leppoisan harrastuskaverin tai höyrypääpommin, joka kiipeilee pitkin seiniä ilman tekemistä, ja jonka aktiivisuustasoon verrattuna aussi on lelukoira. Näin meillä siis.

Vanhempi koiristani on aivan käsittämätön virtapiikki ja energiapommi. Sillä on aivan loputon määrä virtaa ja se ei väsy sitten kertakaikkiaan millään. Se on aivan rasittavuuteen asti innokas, leikkisä ja tekemistä vailla, ja se kuumenee nollasta sataan sekunnissa. Voin kertoa että tätä ei voi kyllä jättää sohvalle päivää kauemmaksi, muuten itselläkin menee järki tähän koiraan..
Tämän emä (tsekintuonti) on samanlainen höyrypää. Liika virta tällä mun vanhemmalla koiralla purkautuu lelujen rikkomisena, käsivarren vahvuisten puiden poikkipuremisena (siis puiden jotka vielä kasvavat pystyssä) metsäklenkeillä, raivoisana haukkumisena/huutamisena kun pitäisi vähän malttaa esim. treenikentällä ja järjettöminä hepuleina ihan itsekseen, mikäli herralle ei järjestetä mielekästä tekemistä päivittäin.
Kun sille järjestää tekemistä päivittäin, se on mitä mahtavin koira, joka tekee kaiken salamannopeasti ja mielettömällä palolla ja innolla, niin että hitaammat jäävät jalkoihin. Ainoat ongelmat ovat juuri tuo liiallinen höyryäminen ja kuumeneminen sekä se, että tämä palkkautuu suurinpiirtein kaikesta mahdollisesta. Jo pelkkä juokseminen ja hyppiminen on sen mielestä niin kivaa, että joskus on vähän vaikeaa saada sitä tekemään töitä palkan eteen kun kaikki muukin on vähintäänkin yhtä kivaa.. Selvästi huomaa että tälle fyysisesti raskaammat lajit (kuten juurikin tuo vesipelastus) ovat parempia, sillä kun se joutuu kuluttamaan energiaansa fyysiseen suorittamiseen, niin muu yltiöpäinen höyryäminen jää vähän vähemmälle. Myös agility sopii tälle sähikäiselle hyvin, se on mielettömän nopea (viimeksi epiksissä jäätiin alle puoli sekuntia voittaneesta bortsusta) ja irtoaa vaikka minne. Kunhan vain sen vielä saisi pysähtymään niille kontakteille jonain kauniina päivänä....

Ja tuo nuorempi sitten... Aluksi luulin että siinä on jotain vikaa, kun se on niin tyyni ja rauhallinen. :D Se ei raivaa puita nurin metsässä tai saa hepuleita, huuda kurkku suorana tai juokse vähä-älyisenä rinkiä yksinään, vaan on todellinen viilipytty, joka osaa ottaa asiat tosi lunkisti. Tämä ei leikkimisestä aivan älyttömästi innostu, mutta nakin saadakseen se hyppii vaikka päällään. Periaatteessa siis tämän kanssa on siis huomattavasti yksinkertaisempaa työskennellä, sillä se tekee juuri ja prikulleen mitä täytyy, saadakseen palkan. Verrattuna siis tuohon toiseen joka huhtoo ja höyryää joka suuntaan ja huutaa kurkku suorana, ja tekee sataa asiaa samaan aikaan..
Niinpä tämä kai onkin se mun tokokoira, sillä siihen lajiin tuosta toisesta mölytoosasta ei ole (kun kaikki ääntely laskee pisteitä ja se karjuu kurkku suorana koko ajan). Agilityäkin ollaan tehty, ja tämä on siinäkin tosi tarkka ja tunnollinen suorittaja, mutta tosi kömpelö (eli kuin norsu posliinikaupassa)... Vepeäkin Ykä tekee hyvällä tarkkuudella, mutta vaatii enemmän motivointia kuin räjähtelevää sorttia oleva puoliveljensä. Tällä ei esim. ole läheskään niin kova tarve ottaa tavaroita suuhunsa ja taistella niistä, kuin tuolla toisella. (Olen nähnyt itse asiassa aika monia valkkareita, joilla ei ole kovinkaan kova taistelutahto/vimma leikkiä repimisleikkejä.) Jahtausleikeistä tämä kyllä tykkää.

Ja tuon suojelun joku mainitsi... Tuota mun vanhempaa koiraa, Vinskiä, on puretettu hihaan ja se syttyi siihen ihan mahdottomasti, siis meni aivan "pähkinöiksi" jos niin voi sanoa. Puree koko suun otteella ja energiataso on aivan mahdoton. Pari suojeluharrastajaa sekä maalimies sanoivat ainakin meille, että tästä ehdottomasti olisi lajiin, jos vaan lähempää löytyisi maalimies, joka valkoisen huolisi.
Tuosta nuoremmasta tiedän itsekin, ettei siitä oikein olisi siihen, kun ei nuo taisteluleikit ole sen juttu ja se on vähän liian leppoinen kaveri, siinä ei ole samanlaista "paloa" kuin tällä vanhemmalla.
Eräs tuttu muuten harrastaa valkkarinsa kanssa suojelua (onnekas kun löysi maalimiehen joka huoli valkoisen) ja jos olen oikein ymmärtänyt niin voisivat olla koevalmiitakin piakkoin. Eli ei suojelukaan mahdotonta ole valkkarin kanssa, vaan suurempi mahdottomuus taitaakin olla se, että löytää maalimiehen ja porukan, jossa ei ole jo valmiiksi todella syvään pinttynyt asennevamma valkoisia kohtaan. Nimittäin jos johonkin, niin ennakkoluuloihin tulet valkkarin kanssa törmäämään takuuvarmasti.

Ja tuosta hermoheikkoisuudesta vielä.. Valkkareilla valitettavasti on ollut ongelmia luonteen kanssa, mutta onneksi asiassa yritetään päästä niskan päälle kaiken aikaa. Omaan tuttavapiiriin kuuluu älyttömän avoimia valkkareita, normaaleja pidättyväisiä valkkareita, epävarmoja valkkareita sekä yksi todella arka valkkari. Ehkä eniten olen valitettavasti tavannut noita epävarmoja valkkareita, jotka erilaisissa tilanteissa reagoivat todella yllättävästi. Toki noita iloisen avoimia sekä normaalin pidättyväisiäkin on paljon. :)
Omista koiristani voisin sanoa että tuo vanhempi ei tunne sanaa outo, vaan sille "kaikki ovat tuttuja" eli se rakastaa kaikkia ja kaikkea ihan rasittavuuteen asti. Ja toinen on sitten ehkä enemmän pidättyväinen, se tervehtii vieraat ihmiset pikaisesti ja menee sitten vaan jonnekkin omiin oloihinsa tai sitten ignoraa vieraat ihmiset täysin. Esim. näyttelykehässä tuomarin tarkasteltavana se usein käyttäytyy kuin tuomari olisi pelkkää ilmaa.

Tosiaan, noita arkoja koiria voi välttää vaan huolellisella taustojen tutkimisella ja sillä, että näkee ainakin pentujen emän, mielellään myös isän, että saa tarkan kuvan siitä, millaisesta yhdistelmästä pennut ovat.

Zohjo: Niin sulle vielä, mä taidankin tuntea sun koiran velipojan, Kamun. :)

Voi kiitos kaikille tosi kattavista vastauksista, antoi jo hyvää kuvaa rodun edustajista :) Ja TwoBeans, laita vaan yksärillä hyväksi havaitsemiasi kasvattajia. Olen jonkin verran koiranetissä selaillut kasvattajia ja heidän kasvattamiensa pentueiden terveystietoja ja tuloksia, mutta lisäinfo ei koskaan ole pahitteeksi!

Näiden kuvausten perusteella rotu kyllä vaikuttaisi hyvältä omaan korvaani. Mutta tietysti aina omalle kohdalle voi osua ihan erilainen yksilö. Itse oon elämässäni vähä lähempää tuttavuutta tehnyt vain kahden valkkarin kanssa, mutta molemmat oli tosi lunkkeja ja ihan _älyttömän_ tottelevaisia. Kunnia tietysti omistajallekin, mutta oli jännä miten näiden omistaja valitteli huonoista hermoista samaan aikaan, kun mun mielestä sen koirat oli ihan unelmia ja käyttäytyi tosi hienosti.

^ No se on se että omistaja elää koiriensa kanssa joka päivä, muut näkevät vain otteita niiden elämästä. : D

Velmua ihaillaan monesti kun se on niin rauhallinen sisällä ja treeneissä odottamassa, tottelevainen, ja antaa ehkä vähän sellaisen yhden-ihmisen-koira-vaikutelman tms. kun sillä ei vieraat monesti kinosta haistelua enempää ja tulee sit mun luo odottamaan ohjeita. Ja monesti alkaa ihmiset siinä samalla haaveilemaan omastakin valkoisesta jos erehdyn pysähtyyn jututettavaksi (missä kohtaa pistän stopin ihailulle ja pelottelen jaskat housuun koska valkkari ei minusta kuulu pelkäksi seurakoiraksi tai ihmiselle jolla ei oo oikeen tyylistä koirakokemusta ja asennetta, olkoon vaikka kuinka monta kertaa perhe- ja seurakoira rotumääritelmässä).

Mut eipä vieraat ihmiset voi nähdä sitä määrää työtä, itkua ja hammasenkiristystä mitä voi mahtua sellaisen koiran taakse jolla ei pääkoppa pelaa ihan täysillä ja mitä kaikkea mahd. sellaisen yksilön kanssa joutuu pitämään yllä että tasapaino säilyy. Voin sanoa että minusta koiran kanssa elon ei kuuluisi ihan olla tätä mitä Velmun kanssa enkä toivoisi sitä kenellekään muulle. Huolimattakin että koira on tähänastisista rakkaisin, osaksi juurikin sen takia että olen joutunut tekemään sen kanssa ihan tajuttoman määrän töitä penikasta asti ja käynyt läpi niin paljon, että meistä on pakostakin tullut tiivis tiimi.

Elokuun alussa olisi nyt tuleva ihan OMA valkoinen.
Isällä kolme vuotta ollut valkkari, jonka edessä olen kyllä aika myyty.

Nyt sitten tuli omallakin kohdalla toisen koiran hankinta ajankohtaiseksi, kun harrastuskaveria kaipaan. Nykyinen koira ei tunnu vanhentuneen päivääkään 9-vuoden aikana, mutta iän ja vanhuusvaivojen vuoksi en sitä halua enää rasittaa liikaa, enkä siten aloittaa enää uusia harrastuksiakaan.

Mutta ehkä tulevan valkkarivauvan kanssa pääsee taas koiraharrastuksen pariin.

^Oi, onnea tulevasta valkkarivaavista! Laitathan sitten paljon kuvia, jookos kookos?

Aivan varmasti laitan. x)

Yrittänyt pysyä nyt odotteluvaiheen ajan muutenkin aika hissunkissun koirasta, jotta ihmiset ei ihan hirveästi muhun kyllästy. :D Vaikka en mä ole tainnut viimeiseen pariin kuukauteen muuta enää tehdä, kun puhua koirasta ja miettiä, että mitä mun pitäisi tehdä, jotta saisi tuota aikaa kulumaan vähän rivakammin. Nytkin välillä havahdun ajatukseen, että se pentu on tosiaan meille varattu ja hakupäiväkin kasvattajan kanssa sovittu. Mutta ehkä kaikki tuntuu vähän todellisemmalta sitten, kun on saanut parit pissalätäköt luututa lattialla.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä leluostoksille ja kotona sitten järjestellä vähän pentuystävällisempi sisustus. Sekä jatkaa aikakoneen suunnittelua. Huomenna tasan kaksi viikkoa pennun hakuun. \o/

Arkajalka kirjoitti:

Sekä jatkaa aikakoneen suunnittelua.

Nyt heräsi uteliaisuus, mitäs tieteen nobelpalkintoja siellä tavoitellaan?

Heippa kaikille!

Ollaan etsitty meidän Berni-herralle koirakaveria ja päädyttiin sitten pohdintojen jälkeen valkkariin. :) Aikalailla rotumietinnässä oli saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira. Nyt sitten alkaisi sopivan kennelin etsintä... Muutaman olen löytänyt, mutta ajattelin täällä myös asiantuntijoilta kysyä haluaisiko joku lähettää vaikka viestillä hyviä kenneleitä?
Olisi niin mahtavaa kun saisi avoimen ja reipasluonteisen koiran, jonka kanssa pääsee touhuilemaan harrastuksissa. Onkos muuten kenelläkään kokemuksia agilitysta valkoisen kanssa? Löytyykö keski-suomesta valkkarin omistajia? :)

Tämänoloinen veijari muutti meille eilen :)

^ Voi että mikä mussukka, onnea pennusta!

^^ Laitan yksäriä sulle.

Onhan noita agiharrastajia valkkareissa. Koiranetin mukaan näyttäs olevan viimesen puolen vuoden aikana virallisissa kokeissa 149 starttia valkkareilla, plus sitten möllit ja epikset mitä ei tietysti tuolla näy, ja ne jotka ei kisaile ollenkaan... Onhan valkkari jo sen kokoinen koira että ei sillä agilityssä mitään SM-kisoja voiteta, mutta jos tavoitteet ei ihan niin korkealla siinnä niin onhan se mukavaa puuhaa. Mekin ollaan nyt aloiteltu tänä kesänä agitouhuja, ihan alkeissa ollaan vielä, mutta Luna selvästi tykkää siitä ja on hirmu oma-aloitteinen (ts ohjaaja seisoo tumput suorina raapimassa päätään ja koira suorittaa häntä heiluen esteitä vapaavalintaisessa järjestyksessä ja toisinaan myös vapaavalintaisella tyylillä).

Moikka Juuli!
Mulla on kaksi valkkariurosta ja näiden kanssa harrastetaan agilityä, toisen kanssa enemmän tosissaan kuin toisen. Tottahan on tuo, mitä TwoBeans sanoi, että valkkarit, etenkin nuo urokset, ovat usein liian isoja ja hitaita agilityyn, mutta toki se on myös yksilökohtaista. Monet nartut ovat pieniä ja ketteriä.
Mulla näistä uroksista pienempi (63cm,34kg) on melko lyhytrunkoinen ja erittäin virtaisa tapaus ja se kyllä menee agiratoja reilusti alle ihanneaikojen ja kääntyy halutessaan kolikon päällä. On siis kaikin puolin ihan hyvä tähän lajiin, vaikka ei toki mikään bortsu olekaan.
Toinen taas on reippaasti isompi ja pitkärunkoisempi, ja se on kyllä radalla joskus "kuin norsu posliinikaupassa". Se on lisäksi paljon hitaampi kuin tuo veljensä, mutta tykkää hulluna agista. Toki tähän mennessä enemmän nollia ainakin noissa epiksissä on tehnyt tämä hitaampi kun kerkiän vähän paremmin ohjailla, kun koira ei ole aivan "sokka irti" siellä radalla. :)

Ja noista kenneleistä voisin laittaa yksäriä. :)

Kiitos teille yksäreistä.

Näillä näkymin meille on tulossa syyskuun puolenkuun aikoihin oma pieni valkkari.

Me saatiin käytyä viime sunnuntaina luonnetestissä viimein, meni aivan kuten odotinkin. Ainoastaan pimeän huoneen osalta arvioin alakanttiin ettei uskalla liikkua ja jää vaan ovelle kyhjöttämään, vaan liikkui aktiivisesti nuuskien että missä se ämmi on, etsimisessä tosin meni kauan aikaa ja mut löydettyä oli vaan sellainen "Jaaha." ja meinas lähtee pokkana takas tutkimaan jännää rakennusta. :'D

72 p ja hermorakenteesta -1 eli ei läpi, ja uusita ei koska ei tuo tuota tulosta mihinkään "tarvi". Video kaukaa kuvattu ja paikoittain huonolaatuinen audion osalta kun kaveri ajettiin rakennuksen katolle kuvaamaan testiä (.....), uhkaajan kohdalla tuli ainakin kaksi hyökkäysyritystä tämän käännettyä selän (toinen n. 5. minuutin kohdalla, nappasi käteen ja vei hanskan) mikä oli yksi asia muiden joukossa joka kielii ongelmista hermorakenteen kanssa.

http://youtu.be/LnAdWmKGXSA

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyhalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne -1 Vähän hermostunut
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2 Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen (naistuomari)
+++ laukausvarma

Oli kyllä mukava käydä ja seuraavankin rotupin kanssa olen kyllä menossa sitten joskus.

Oletteko muuten törmänneet valkoistenne kanssa ennakkoluuloihin kuinka paljon?

Mulle on yksi nainen ehtinyt tunkemaan jo sanoja suuhun; tai ehkä enemminkin yrittänyt saada sanomaan, että valkkarit on kaikki läpimätiä ja niistä ei ole mihinkään. :D
Intti mulle hirveästi sitä, että kun valkkareilla ei ole vahtihaluja, eikä niistä ole harrastuskoiraksi.
Itse intin takaisin, että yksilöitä on laidasta laitaan. Tunnen ehkä hieman jääneeni kakkoseksi tuossa väittelyssä, vaikka enpä nyt pahemmin jaksa tuntemattomille ihmisille mitään todistellakaan.
En ymmärrä miksi se on niin iso asia joillekin, minkälaisen koiran joku omistaa ja mitä sen kanssa aikoo tehdä. Mutta niin, itse kysymykseen ja varsinaiseen aiheeseen, jos jota kuta kiinnostaisi kertoa kokemuksiaan, mikäli sellaisia on.

No okei, mua ehkä vähän jännittää/pelottaa lähteä noihin palveluskoirapiireihin sitten jonakin päivänä tulevaisuudessa.

Liitympä keskusteluun kertomalla, että eilen kävin katsomassa yhtä pentuetta. Aivan suloisia otuksia! Niimpä sitten yksi pentu varattiin ja ensi viikon perjantaina haetaan tyttö kotia! :)

Ensimmäiseksi koiraksi siis tulee. Aijempaa kokemusta koirista onkin aika vähän, siksi koirakokenut kaverini tuli mukaan katsomaan pentuja. Hänkin ihastui minun varaamaan tyttöön niin paljon, että sai jo pelätä hänen vievän pentu kotia! :D

Pentujen emä oli aivan ihana ja ystävällinen. Heti tervehtimäs ja vaatimas rapstuksia. Tunki aina välillä kainaloon ja oli ihan mustasukkainen jos ei saanut rapsutusta. Isä oli sitten hieman pidättyväisempi. Kävi tervehtimässä ja oli hetken rapsutettavana, mutta sitten siirtyi etäämmälle. Kumpikaan ei pelännyt yhtään.

Pentuja oli neljä narttua ja yksi uros. Neljä urosta oli jo lähtenyt uusiin koteihinsa. Yksi narttu oli erittäin enerkinen ja selvästi pentueen pomottaja. Oli tarttumassa koko ajan lapasiin ja takin hupun karvoihin, mutta päästi irti kun käski. Yksi narttu oli hieman arka ja alkuun pysyttelikin sivummalla, mutta kun uskaltautui tulla sitten rapsutettavaksi ja rohkaistui koko ajan enemmän, mitä kauemmin oltiin siellä. Nuoli kasvojanikin jo ennen kuin lähdimme.

Sitten tämä pentu jonka varasin. Aivan ihana! Pentueen ainoa pitkäkarvainen ja tosi suloinen. Lunteeltaan ei ollut niin enerkinen eikä ollut koko ajan pöllimässä lapasia, mutta tuli syliin ja ei pelännyt yhtään. Alkuun kyllä hyppeli ympäriinsä, mutta väsähdettyään nukahti vierelleni, kunnes sisko tuli järsimään tassuja.

Pennut eivät ole rekisterissä, mutta omistaja kertoi syyn sille. Viime vuoden pentueen he olivat laittaneet rekisteriin, mutta vain yksi ostaja oli ollut rekisteristä kiinnostunut, joten päättivät jättää tämän pentueen rekisteröimättä. Eikä se niin minua haittaa, kun en kaipaakkaan muutakuin seura koiraa, jonka kanssa voi kotona harrastella kaikkea mukavaa. Vanhempia ei oltu myöskään luonnetestattu, mutta kun niihinkin nyt tutustuin, niin ei ne mielestäni sellaista kaipaakkaan. Tämä pentue nyt olikin toinen ja viimeinen vahinko pentue mikä tuonne tulee, kun emä viedään kohdun poistoon heti kun pennut ovat uuden kodin löytäneet.



Minkälaista teillä oli kun valkkerin pentu tuli kotia? Ja miten te olette valkkarianne pentuna ruokkinut? Entä mitä kannattaa huomioida ennen kuin pentu tulee taloon? :)

Soljapp kirjoitti:

Pennut eivät ole rekisterissä, mutta omistaja kertoi syyn sille. Viime vuoden pentueen he olivat laittaneet rekisteriin, mutta vain yksi ostaja oli ollut rekisteristä kiinnostunut, joten päättivät jättää tämän pentueen rekisteröimättä. Eikä se niin minua haittaa, kun en kaipaakkaan muutakuin seura koiraa, jonka kanssa voi kotona harrastella kaikkea mukavaa. Vanhempia ei oltu myöskään luonnetestattu, mutta kun niihinkin nyt tutustuin, niin ei ne mielestäni sellaista kaipaakkaan. Tämä pentue nyt olikin toinen ja viimeinen vahinko pentue mikä tuonne tulee, kun emä viedään kohdun poistoon heti kun pennut ovat uuden kodin löytäneet.

Et kai tosissasi usko tuohon selitykseen? Jalostukseen käytettävillä valkkareilla kuuluu olla luonnetestitulos, jotta pennut saadaan rekisteröityä. Niitä ei siis edes voisi rekisteröidä vaikka kaikki ostajat niin vaatisivat. Pentutehtailijoilla on aina selitykset valmiina, ja hyväuskoiset ostajat menevät halpaan. Tuollainen "kasvattaja" kannattaa kiertää kaukaa.

Vanis kirjoitti:


Et kai tosissasi usko tuohon selitykseen? Jalostukseen käytettävillä valkkareilla kuuluu olla luonnetestitulos, jotta pennut saadaan rekisteröityä. Niitä ei siis edes voisi rekisteröidä vaikka kaikki ostajat niin vaatisivat. Pentutehtailijoilla on aina selitykset valmiina, ja hyväuskoiset ostajat menevät halpaan. Tuollainen "kasvattaja" kannattaa kiertää kaukaa.

Nämä henkilöt eivät ihan vieraita ihmisiä minulle ole ja minä ainakin uskon heidän selitykseen ja tiedän, että heille koira on perheenjäsen, evätkä todellakaan harrasta 'pentutehtailua'. Omistajat selvästi välittivät koiristansa ja sen takia juuri emo viedäänkin kohdunpoistoon heti kun pennut ovat uuden kodin löytäneet, koska synnytys oli ollut erittäin raskas eivätkä he halua emon enää saavan vahinkopentuja.

Lisäksi tutustuin pentujen vanhempiin ja ne eivät olleet mitenkään arkoja, agressiivisia tai muutenkaan huono luonteisia, päinvastoin.