Koirat.com

SiVe: Mitä kimeästä haukusta tulee ensimmäisenä mieleen on liika innokkuus tai pelko/ ahdistus.
Paimensukuiset koirat paimentavat haukkumalla. Niiden ääniskaala voi vaihdella urahtelusta kiivaaseen korkeaan haukkuun paimentaessa. Onko koirasi paimenkoira tyylinen koira? Usealle paimenkoiralle on todella tyypillistä meluta jatkuvasti puistossa, etenkin kun paikalla on muita koiria, joiden kanssa riehua ja niitä jahdata. Kyseessä on todennäköisesti paimennusvietin herääminen.
Koira voi myös purkaa liikaa energiaansa haukkumalla eli haukkuminen on jonkinlaista korvaavaa toimintaa, jolla koira tyydyttää tekemisenhaluaan. Tämä tuskin on nyt kysymyksessä, koska käytte koirapuistossa kuitenkin pari kertaa viikossa.
Pelkoaan koira haukkuu joko kimeällä ja kiivaalla haukulla tai kiljahtelulla. Pelkoa koira voi osoittaa äänillään myös murahtelulla. Syystä tai toisesta epäluuloinen koira monesti "hyökkäilee" kohdetta päin samalla kimeästi haukahtaen tai haukkumalla sarjatulta. Kimeään tai korkeaan haukkuu liittyy yleensä aina ns. varoitushaukku. Varoitushaukku ilmenee koiran vartioidessa. Havaittuaan kohteen ja reagoitua siihen yleensä haukahtamalla tai murahtamalla, koira laukee ilmoille varoitushuudon, joka on tarkoitettu laumalle ilmoitukseksi. Esimerkiksi koirapuistossa varoitushaukku ilmenee, kun koira kokee olonsa epämiellyttäväksi ja ilmaisee sen muille, yleensä voimakkaasti ja tunkeilevasti lähestyville koirille.

Mieti mistä haukku voisi johtua, niin asiaan on helpompi puuttua. Haukkuminen on aina koiran puhetta, eikä koira hauku ns. huvikseen vaan siihen on aina jokin syy.

Joillakin koirilla on myös taipumus "jutella" haukkumalla. Eli haukkumiseen ei läheskään aina liity epäluuloa vaan koira ilmaisee mm. mielihyväänsä tai esimerkiksi juuri innostustaan haukkumalla. Remmirähinä ei myöskään aina tarkoita sitä, että koira olisi toisille aggressiivinen tai pelkäisi toisia koiria tai olisi tilanteesta epävarma. Remmirähinä voi myös olla dominanssia, jolla koira dominoi joko omistajaa, toista koiraa, sen omistajaa tai tilannetta yleensä, eli osoittaa, että tilanne on sillä hanskassa, eikä muilla ole siihen puuttuminen. Remmirähinään voi liittyä myös useammin kuin usein innostus. Liika innostuminen tilanteessa patouttaa ja laukaisee rähinän, vaikka koiran tarkoitus olisi lähinnä päästä toisen luokse tutustumaan ja leikkimään.
Eli lenkillä rähiseminen ei ole täydellinen mittari, eikä se välttämättä liity mitenkään koiran muuhun (ongelma)käytökseen.

volkodav, kiitos (jälleen) viisaista sanoistasi. Koira on rodultaan puolet karhukoiraa, ja toiset samojedi x labbis.
Esimerkkisi vastasivat lähes täysin koiramme käytöstä. Tuota ns. hyökkäilyä tekee, ja kiljuu välillä jos toinen koira jahtaa. Ja toisaalta taas juoksuttaa/paimentaa muita räkyttäen yhtä huutoa.

Tänään siellä oli 3-vuotias narttu, meidän Rape otti sen heti "uhriksi" ja paimensi tätä päätä pahkaa. Lisäksi siellä oli uros-pentu, joka puolestaan jahtasi meidän koiraa, ja tämä juoksi häntä koipien välissä pakoon.

Itse olen päätellyt tuota yli-innokkuutta, mutta samalla myös tuntuu olevan hitusen sitä epävarmuutta. Siksi pähkäilen, miten puuttua asiaan.
Koirapuistossa käymme useammin kuin sen pari kertaa viikossa, oikeastaan juuri tuon takia että pääsisi leikkimään muiden koirien kanssa, ja kenties hieman rauhoittuisi. Täällä päin puisto vain on usein kovin hiljainen, että sen pari kertaa viikossa joku muukin sattuu tulemaan samaan aikaan.

Pieni huokaus jos remmirähjäys johtuisi yli-innokkuudesta. Yleensä vinkuu, ja pitää mitä ihmeellisimpiä uikutus-ääniä kun näkee toisen koiran, ja sitten kun ollaan ihan kohdalla, niin alkaa haukkuminen. Tätä nyt olemme yrittäneet korjata saamalla huomio pois vastaantulevasta (eli joko lelu tai herkkupala), ja se on toiminut pääsääntöisesti hyvin. Tiedä sitten poistaako se itse ongelmaa.

SiVe: Luulen, että kyseessä on jonkinlainen epävarmuus tai pelko. Onko koira arka tai yliherkkä? Säikähteleekö se kovia pamahduksia, nopeita äkkiliikkeitä, kiihdyttäviä autoja, sihiseviä busseja tai vaikkapa kattilan putoamista? Arka koira säikähtää pahoin, jos kattila putoaa lattialla ja kattilan luokse meneminen ottaa pitkän ajan ensin pitkän tutkiskelun jälkeen. Tasapainoinen, itsevarma ja rohkea koira havahtuu tai säpsähtää, mutta menee lähes välittömästi tutkimaan mikä äänen aiheutti. Arka koira vetää kattilasta vähän matkan päästä vainua, pää alhaalla, pieni köyry ja kiristys selässä, sekä monesti kohottaa toista jalkaansa, jolla se ilmoittaa, että on valmis pakenemaan. Rohkea koira katsastaa tasapainoisessa asennossa tilanteen, vetää vainua, ehkä pää hiukan alhaalla, mutta menee kattilan luo uteliaana.
Myöskin arka tai heikkohermoinen koira saattaa räjähtää kiivaaseen haukkuun ja paeta kokonaan paikalta.

Minusta tuntuu, että ongelma on jossain muussa ja koirapuistossa ilmenevä käytös on esimerkki siitä. Tietenkin näin ruudun takaa on kamalan vaikea spekuloida, kun ei näe koiraa toiminnassa.
Jos olen ymmärtänyt tilanteen oikein, lähtisin liikkeelle ihan perusjuttujen vahvistamisesta. Harjoita koiran perustottelevaisuustaitoja päivittäin ja puuhaile koiran kanssa paljon yhdessä, esimerkiksi heittele keppiä ulkona. Tee myös pieniä luottamus ja aktivointiharjoituksia, kuten pyydä koiraa hyppäämään jonkin esteen yli tai tasapainottelemaan vaikkapa suuren kiven päällä tai ulkopenkin päällä. Yritä kehittää sinun ja koirasi suhdetta syvemmäksi, jolloin luottamus teidän välillänne vahvistuu. Tee tottelevaisuusharjoituksia eri paikoissa, lenkkipoluilla, kaupungissa, parkkipaikoilla, kotona, takapihalla, metsässä, puistossa (kun siellä ei ole muita) jne. Luo kehujen ja torujen välille voimakas kontrasti, joka auttaa koiraa oppimaan tekeekö oikein vai väärin ja vahvistaa samalla oikeaa käytöstä.
Rauhoitu itse, äläkä liikaa innosta koiraa vaan yritä pitää koira hallittavassa ja tasaisessa vireessä. Huolehdi kuitenkin, että yhdessä oleminen on koirasta mielekästä. Tee ohitusharjoituksia. Ohitusharjoituksien yhteydessä kannattaa mennä vähän sivummalle ja tehdä tottelevaisuusjuttuja koiran kanssa. Kehujen ja torujen välillä voimakas kontrasti. Yritä saada koira ymmärtämään, että sinuun keskittyminen ja sanojesi uskominen on kannattavampaa kuin toisen koiran luo ryntäily. Hyödynnä kaikki tilanteet ja ota aina tilanteet haltuun. Kun otat tilanteet haltuun, koira alkaa kunnioittamaan sinua todella. Kun sinä määräät ja päätät, pystyt mihin vain, etkä pelkää mitään ja suojelet aina koiraasi, koira palvoo sinua, vieläpä jos kunnioittamisesi on sille erittäin kannattavaa.

Kun suhde kehittyy ja syvenee, koiran pitäisi alkaa luottamaan sinun kykyihisi hoitaa vaikeat ja epämiellyttävät tilanteet. On pitkä prosessi, että koirapuistossa käytös muuttuu, mutta se kannattaa, koska tämä tuo kylkiäisenä niin paljon positiivista elämään koiran kanssa. Kun lenkkeilyt ja tottelevaisuuspuoli on hanskassa, voit alkaa viedä koiraa puistoon toisien koirien aikaan. Käy koirapuistossa harjoittelemassa silloin kun siellä ei ole muita ja luo koiralle luottamussuhdetta koirapuistossa sinuun. Koira nimittäin yhdistää paikkoja ja tapahtumia. Kun olet tänne asti päässyt ja olet vienyt koirasi leikkimään toisten kanssa, lähde sieltä pois, silloin kun koiralla on kivaa ja tilanne on hanskassa. Tulee takapakkia, jos puistossa tapahtuu jälleen koiralle jotain epämiellyttävää, kuten toinen riekkuva koira tai muuta, jossa koira kokee, että sen käytyy käyttää ääntää tilanteen hoitamiseksi. Eli tarkoituksena on jättää koiralle kytö koirapuistosta, jonne se haluaa myös palata.
Kun koirapuistosta on tullut paikka, jonne koira suorastaan hinkuu päästä, olet onnistunut. Koira on oppinut luottamaan sinuun, että huolehdit, ettei koirapuistossa tapahdu mitään pahaa.

Jos kaikki menee nappiin - puhutaan nyt tuollaisesta vajaasta puolesta vuodesta - koirasi luottaa sinuun joka tilanteessa ja kunnioittaa sinua. Sen ei itse tarvitse hermoilla ympäristöstä tai tapahtumista vaan luottaa, että sinä huolehdit kaikesta.
Mönkään koko homma ei voi mennä, koska koira pystyy aina oppimaan uutta. Silloin on vaan muutettava taktiikkaa.

volkodav, empä oikein voi muuta kuin kiittää tuhannesti, kun jaksat noin paneutua vastaukseen.

Luottamuksesta saattaa hyvinkin olla kyse, onhan se ollut meillä vasta reilu parisen kuukautta.

Valtava vetämis-ongelma oli meillä alkuun, mutta kuonopannan avulla se on parantunut huomattavasti. Enää ei vedä henki hieverissä, vaan kulkee nätisti rinnalla suurimmaksi osaksi. Kuonopannasta onkin nyt luovuttu, ja ollaan jatkettu perinteisimmillä tavoilla, eli pysähdys ja/tai suunnanvaihto jos lipsahduksia sattuu. (+ tietenkin erittäin mielenkiintoiset hajut ja ne koirat). Aloin myös melkein heti treenaamaan perus-käskyjä ulkona, kun siellä huomasin sen suurimman ongelman olevan. Korvat katosi täysin kun pääsi ulos. Siinäkin mielessä olemme edistyneet mielestäni valtavasti.

Arka Rape ei ole, ei pelkää erilaisia työkoneita, eikä kaupungin hälinää tms. Heh, ja oli ihan pakko koittaa tänään sitä kattilan pudottamista, ja koira oli siinä metrin päässä, ei säpsähtänyt, vilkaisi kerran, eikä mennyt edes haistelemaan.

Aikaisemmassa kodissahan Rape oli kyllä ollut kiinnostunut vastaantulevista koirista, oli uikuttanut, mutta ei haukkunut. Paitsi silloin jos vastaantuleva aloitti rähinän ensin.

Rapellehan tuli aika paljon muutoksia pienessä ajassa. Sai uuden kodin, jossa saa nyt olla sisällä, (aikaisemmassa oli aika paljon remmin päässä ulkona), juoksut iski melkein heti päälle meille muutettuaan, sitten vielä alettiin karsimaan tuota vetämistä, kun oli saanut 2,5-vuotta vetää niin pitkään kun henki kulki.

Toisista koirista vielä, niin meidän naapurin nartun kanssa tapaaminen oli sellainen, että ne ensin suht rauhallisesti haistelivat toisiaan, mutta sitten se meni siihen, että vuoronperään kauniisti sanottuna alistivat toisiaan. Molemmat vuorotellen hyppivät toistensa päälle, ei ollut rähinää tms. Vain puolin ja toisin "nylkytystä".

(Ja sitten vielä hieman Ohi Otsikon, eli kun kirjoittelin tuolle "Räyhäävä uros"-aiheeseen, ja kerroin mopsien tapaamisesta, niin seuraava tapaaminen oli heidän kanssaan hieman parempi. Ei enää murinaa, mutta haukkumista kyllä. Rape haki jopa lelunsa, jolla yritti kai houkutella leikkimään. Mutta eihän niitä mopseja kiinnostanut tippaakaan.)

Ehdottaisitko nyt kuitenkin ettemme tapaisi muita koiria ollenkaan tämän koulutuksen aikana, paisti tietysti ne väkisinkin tehtävät ohitukset? Onko minun kannattavaa jatkaa nameilla/lelulla, kun keskittyy kuitenkin mielummin niihin kuin siihen koiraan, ja pysyy siis hiljaa?

SiVe kirjoitti:

Ehdottaisitko nyt kuitenkin ettemme tapaisi muita koiria ollenkaan tämän koulutuksen aikana, paisti tietysti ne väkisinkin tehtävät ohitukset? Onko minun kannattavaa jatkaa nameilla/lelulla, kun keskittyy kuitenkin mielummin niihin kuin siihen koiraan, ja pysyy siis hiljaa?

En välttämättä kokonaan karsisi pois toisten koirien tapaamista ja niiden kanssa leikkimistä. Mielumminkin (jos itse olisin samassa tilanteessa) rajoittaisin toisten koirien tapaamiset ja niiden kanssa leikkimiset.
Koiralle ei ole haittaa, vaikkei se joka päivä tai jokatoinenkaan päivä pääsisi toisten kanssa riehumaan. Suosittelisin painottamaan ajan käytön nimenomaan sinuun ja koiraasi ja koiran koulutukseen. Koirapuistossa voisi käydä esimerkiksi kaksi kertaa viikossa leikkimässä muiden kanssa, JOS homma sujuu ja kaikki nauttivat olostaan.
Mietin jotakin fiksua kaavaa, josta olisi jatkossakin hyötyä... Esimerkiksi käyt joku tietty päivä alkuviikosta, vaikkapa 15-20 min koirapuistossa ja lähde välittömästi pois, jos tunteet meinaa siellä kuumeta. Jos kaikki menee minuutin verran ok, se minuutti on hyvä juttu, se on erittäin hyvä juttu. Jos minuutin jälkeen alkaa homma lähteä lapasesta, niin lähtekää pois. Ei kannata ottaa turhaa takapakkia.
Sitten voisi käydä loppuviikosta tiettynä päivänä vaikkapa 30-60min. Riippuen täysin koirasta, mutta idea olisi, että aika olisi vähän pidempi. Koira saa juosta vapaana ja nauttia olostaan, ehkä nauttia jopa toisista koirista. Kannattaa myös koirapuistossa kouluttamiseen liittää silloin tällöin ns. vapaa tuokio, jolloin koira saa aikalisän ja vähän katsella ympärilleen. Mutta koulutushetki on koulutushetki, hupihetket on erikseen. Tee itsellesi selkeä kaava ja pelisäännöt, se nimittäin helpottaa sinua itseäsi.

Palkkaa ja motivoi koiraa sillä mistä se on kiinnostunut. Koira on oman edun tavoittelija. Jos se kovastikin tavoittelee jotain, esim vetolelua, palloa, makkaraa tai vaikkapa sitten porkkanaa, käytä sitä hyödyksesi. Koira tahtoo jotain - se suorittaa tehtävän - se saa mitä haluaa. Eli on koiran kannalta kannattavaa tehdä yhteistyötä.
Palkan voi jättää sitten pois, kun koira taatusti osaa jo käskyn ja osaa sen missä tahansa. Jos koira osaa istua olohuoneessa, muttei metroasemalla, se ei ole oppinut täysin käskyä. Eli tällöin palkkaa ei kannata jättää pois, koska se rohkaisee koiraa ja ruokapalkka on hyvä, koska se rauhoittaa koiraa ja siitä voi laskea hyvin koiran stressitason - koira ei ota makupalaa, jos sen stressitaso on korkea ja jos stressaavaa koiraa palkkaa riehumisleikillä, tulos on todennäköisesti kaikkea muuta kuin mitä sen on toivottu olevan.

^^Treeni-suunnitelma kuulostaa hyvältä. Suuri kiitos vielä sinulle.

Pakko vielä kommentoida, kun tuli noista eri haukkumisista mieleen, että imuroidessani koira räkyttää tätä "sarja-tulta". (Olipa muuten oikein kuvaava sana) Senkin olemme tosin saaneet vähentymään.

Tultiin tännekin antamaan pientä tilannekatsausta, ja ehkä pari kysymystä käyttäytymisestä.

Oltiin koirapuistossa, siellä oli yksi aikaisemmin tavattu 1,5-vuotias uros, tulivat ihan nätisti toimeen. Sitten tuli saksanpaimenkoira-narttu 3v, saivat ensin haistella aidan lävitse, kaikki ok. Saku tuli sisälle, oli arka, pyrki emäntänsä jalkoihin, ja häntä oli koipien välissä. Meidän koira meni putsaamaan siltä korvat, saku vältteli. Kaikki ovat suht hiljaa. Tulee neljäs koira, 1v kultainennoutaja-narttu. Meidän koira kävi siltäkin putsaamassa korvat. (Mitä tämä korvien putsaaminen tarkoittaa...?) Ja leikkiminen alkoi.
Meidän koiran osalta pientä haukahtelua, joka loppua kohden jälleen yltyi. Saku josaain vaiheessa hermostui meidän koiraan, ja ärähti aika rajusti, totteli kuitenkin emäntäänsä valtavan hyvin, ja lopetti samantien käskystä.
Pysyteltiin sitten vähän toisella puolella kenttää, ja meidän koirakaan ei ollut halukas sinne sen kummemin menemään. Uros-koira pysytteli "meidän" alueella, ja pentu puoelstaan ravasi edes takaisin molemmilla puolilla. Sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, leikkivät hiljaa keskenään. Urokselle välillä rähähteli.
Koiramme ei myöskään ole mukana ollenkaan esim. palloa heitettäessä, jos puistossa on muita koiria. (Vaikka muuten on hulluna sen perään) Vaikka muut lähtevät kilpaa juoksemaan, tämä saattaa korkeintaan pari metriä juosta perässä, mutta sitten pysähtyy ja haukkuu. Herkut kyllä maistuvat.

Tutun luona ei sitten ole moksiskaan uroksesta, joka lähentelee jo 10 ikävuotta. Ovat aivan hiljaa, ei minkäänlaisia ongelmia.

Voiko olla niin koirakohtaista tämä toimeentulo? Kai se yleisesti menee niin, että nartut eivät keskenään tule toimeen, eikä urokset. Mutta voiko esim. koiran koolla olla jotain merkitystä, esim. pienet koirat pitävvät isoja uhkaavina ja siksi räkyttävät...? Vai onko ihan puuta heinää... Tottakaihan se niin on, etteivät kaikki ihmisetkään tule keskenään toimeen, mutta voiko olla jotain tällaista "konkreettisempaa"? .

SiVe
Kuulostaa, että teillä on tullut parannusta! Hyvä juttu, vaikkei koirasi vielä käyttäytyisikään "täydellisesti". Koirasi on tämän opiskelun osalta vielä aivan taipaleensa alkupäässä

En tiedä itsekkään pitääkö tämä erityisesti paikkaansa, mutta sanonta ainakin kuuluu, että pienet koirat pelottelevat äänellään, isot koollaan.
Totta on kuitenkin se, että koirallakin voi iskeä ns. alemmuuskompleksi. Pienille se alemmuuskompleksi on arkipäivää, ne ovat aina pienempiä ja heikompia suuriin koiriin verrattuna. Koirat kertovat toisilleen asioita haukkunallaan, mm. omia tuntemuksiaan. Pienet sissin luonteiset koirat kertovat äänellään, etteivät pelkää ja täältä pesee, vaikka olenkin pienempi. Toiset aremmat taas kertovat, että eivät halua tapella ja haluavat vain olla rauhassa. Ääni yhdistettynä kehon kieleen ja vireyteen, kertoo koko totuuden. Mutta noin lyhykäisyydessään, pienemmät monesti haukkuvat isommille.
Oma koirani kun on yleensä aina joukun suurin ja voimakkain, vaikka kakara vielä onkin, se saa kohtaksen kun puistoon tulee itseään suurempi tai suuremmalta näyttävä koira, kuten pyreneittenmastiffi turkkineen näyttää huomattavasti paljon suuremmalta. Koira rähisee karvat pystyssä, mutta nuuhkimisen jälkeen homma tasaantuu - tajuaa, etteivät tulekkaat halua taistella ja tulevat rauhan merkeissä.

Jotkut koirat putsailevat toisten korvia. Olen itse pistänyt merkille, että herkemmät, aremmat ja tasapainottommat koirat putsailevat toisten korvia. Tälle ei ole mitään tieteellistä näyttöä vaan tämä on aivan oma havaintoni.
Tosiasia on ainakin, että korvien putsaus liittyy toisen mielistelemiseen, hoivaamiseen ja hellittelyyn, mutta myös kuuluu joidenkin koirien osalta kosiskeluriittiin. Useimmiten uros nuolee nartun korvia. Joskus, hyvin harvoin korvien putsailuun liittyy jotakin ihan muuta. Sinun tilanteessasi uskaltaisin veikata, että putsailu on juurikin näitä rauhaneleitä ja mielistelyä. Ei siis vakavaa.

volkodav kirjoitti:

Jotkut koirat putsailevat toisten korvia. Olen itse pistänyt merkille, että herkemmät, aremmat ja tasapainottommat koirat putsailevat toisten korvia. Tälle ei ole mitään tieteellistä näyttöä vaan tämä on aivan oma havaintoni.
Tosiasia on ainakin, että korvien putsaus liittyy toisen mielistelemiseen, hoivaamiseen ja hellittelyyn, mutta myös kuuluu joidenkin koirien osalta kosiskeluriittiin. Useimmiten uros nuolee nartun korvia. Joskus, hyvin harvoin korvien putsailuun liittyy jotakin ihan muuta. Sinun tilanteessasi uskaltaisin veikata, että putsailu on juurikin näitä rauhaneleitä ja mielistelyä. Ei siis vakavaa.

Ei kaikissa tapauksissa! Mutta tuo toisten suupielien lipominen on mun mielestä vielä varmempi merkki mielistelystä. Oon huomannu että sitä esiintyy usein kun pentu on aikuisten seurassa, jotka hieman välinpitämättömiä. Pentu alkaa tällöin mielistellä vanhempia lipomalla suupieliä :)

Aduro - juurikin näin. Suupielien ja korvien nuoleminen voi myös olla korvaavaa käytöstä ja kertoa joissakin tapauksissa alkavasta epävarmuudesta. Mutta en oikein jaksa uskoa, että tässä keississä olisi kysymys siitä.

Kiitokset vastauksista :) ^^

Suupielten lipomisen oletinkin olevan pääasiassa mielistelyä, tuttavien 7kk uros-pentu on jatkuvasti meidän koiran suupielien kimpussa, mutta meidän hurtta ei oikein siitä pidä... Mutta korvien putsailu mietittykin enempi, ei ole aiemmin sitä harrastanut.

Liittykö muuten tuo jotenkin stressi-tasoon kun koiramme ei tahdo leikkiä (siis lähinnä ihmisten kanssa, pallon perässä) silloin kun on muita koiria paikalla? Vai onko siinä jotain muuta taustalla?

Niin, piti vielä lisätä, että nyt viime kerrat puistossa koiramme ei ole ollut jahtaamassa muita, se on omistuisesti loppunut kuin seinään. Vaikka haukkuukin, muttei ole varsinaisesti jahdissa.

SiVe
Voihan se johtua stressi tasostakin, mutta luulen, että koirasi on kokenut jonkun sortin valaistumisen, että omistajan lähellä kannattaa olla ja oman lauman/ perheen lähettyvillä on syytä pysytellä. Ja voihan olla, että koiraa ei nyt juuri sillä hetkellä huvita riehua muiden kanssa, eikä pallo kiinnosta...
Sitten kun oma koira kyyristelee vain omistajan jaloissa ja jatkuvalla syötöllä omistajan turvissa, on syytä huolestua - arkuus ja epäsosiaalisuus.

Heh, valaistus-sana kuulostaa erittäin lupaavalta. Sen kun olisi tosiaan tehnytkin, hih. Tuntuu vain niin hassulta kun toiset koirat viilettää innoissaan lumipallojen perässä, ja tämä puolestaan möllöttää ja pällistelee yksinään parin metrin etäisyydeltä minusta, ja juu, haukkuu siis samalla.
Sitten kun kahdestaan ollaan puistossa, niin alkaa lähes heti houkuttelemaan että alapas pyörittelemään sitä lumipalloa.


volkodav, kyllä täytyy sanoa että sinun vinkeistösi on ollut valtava apu...!

Ongelmana 4kk vanha kääpiöpinseri uros. Tiedän että nuo ovat haukkuherkkiä, mutta joku raja sentään!

Haukkumistilanteet:

- Se haukkuu lenkillä ihmisiä
- Haukkuu keskellä aamuyötä kun hesarinjakajat tulevat jakamaan postia rappukäytävään
- Kun posti tipahtaa postiluukusta
- Jos naapurit mekastavat rappukäytävässä
- Jos joku tulee ovesta sisään
- Jos joku tulee huoneesta ulos (ihan rauhallisesti, mutta koira silti jotenkin yllättyy vaikka on itse nähny kun ihminen on mennyt sinne. Mutta sitten vissiin unohtanut että ihminen on siellä)
- Kun koira istuu sohvalla ja katsoo ulos ikkunasta, jos siellä liikkuu ihmisiä niin alkaa haukkumaan

Ja keinot mitä nyt ollaan kokeiltu, on suihkepullo. Sitä käytetään aina kun koira haukkuu ja tehostetaan vielä sanomalla "ei". Koira jatkaa siitä huolimatta kunnes esim. ääni rapussa tai ihminen kadulla on kadonnut.

En haluiaisi alkaa käyttämään sitruunapantaa tms. koska kyseessä on vasta pentu. Tuntuu vain että mikään muu ei auta.

Ongelmana 4kk vanha kääpiöpinseri uros. Tiedän että nuo ovat haukkuherkkiä, mutta joku raja sentään!

Haukkumistilanteet:

- Se haukkuu lenkillä ihmisiä
- Haukkuu keskellä aamuyötä kun hesarinjakajat tulevat jakamaan postia rappukäytävään
- Kun posti tipahtaa postiluukusta
- Jos naapurit mekastavat rappukäytävässä
- Jos joku tulee ovesta sisään
- Jos joku tulee huoneesta ulos (ihan rauhallisesti, mutta koira silti jotenkin yllättyy vaikka on itse nähny kun ihminen on mennyt sinne. Mutta sitten vissiin unohtanut että ihminen on siellä)
- Kun koira istuu sohvalla ja katsoo ulos ikkunasta, jos siellä liikkuu ihmisiä niin alkaa haukkumaan

Ja keinot mitä nyt ollaan kokeiltu, on suihkepullo. Sitä käytetään aina kun koira haukkuu ja tehostetaan vielä sanomalla "ei". Koira jatkaa siitä huolimatta kunnes esim. ääni rapussa tai ihminen kadulla on kadonnut.

En haluiaisi alkaa käyttämään sitruunapantaa tms. koska kyseessä on vasta pentu. Tuntuu vain että mikään muu ei auta.

Tiedätkö, että koirasi on vielä aivan vauva. Se totuttelee itseensä, perheeseen, ympäristöön, tilanteisiin jne. Se ei tiedä vielä mistään mitään ja sitä kaiken lisäksi jännittää ja pelottaa uudet toistuvat tilanteet, kuten myös aikuisiakin koiria. Se on tajunnut, että osaa haukkua, omistaa hännän ja jalkojakin on peräti neljä kappaletta.
Koira siis aivan elämänsä alkutaipaleella.

On normaalia, että pennut reagoivat haukkumalla, että vinkumalla. Sitruunapanta on vihon viimeinen juttu noin pienelle pennulle. Eikä se suihkepullokaan ole sieltä parhaimmasta päästä ideoita. Ei ole mitään oikoteitä vaan hommaan pitää pureutua kunnon koulutuksella.

Opeta koiralle "hiljaa" käsky. Se on helppoa, kun koira on vielä noin vauva ja se on oikeastaan kaikkein otollisimmillaan tällä hetkellä opettelemaan sille elintärkeitä käskyjä, kuten luoksetulo, "ei", "seis", "hiljaa" ja lopettaminen.

Opeta koiralle "hiljaa"-käsky seuraavasti, ILMAN suihkepulloa.
Kun huomaat, että koirasi on reagoimassa johonkin ja latautuu haukkumaan, sano "hiljaa", sellaisella äänellä, että se keskeyttää koiran aikomukset alkaa haukkumaan. Kun koira hiljenee, kehu sitä vuolaasti ja palkkaa se herkulla. Palkkaus tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun koira reagoi käskyysi ja luopuu aikeistaan haukkua. Tuon ikäinen pikku pentu tajuaa homman jujun nopeasti, kun ajoitat käskyn ja palkkauksen oikein. Viljele hiljaa-opettelua jokapaikassa ja tilanteessa, jossa koira on aikeissa haukkua. Muista aina palkita. Älä huuda käskyä.
Luo koiralle mielikuva; haukkumisaikeista luopuminen on kannattavampaa kuin haukkuminen.

Muoks. Pyydän anteeksi pitkää tekstiä, mutta toivottavasti siinä on ainakin kaikkea mahdollista taustatietoa riittävästi ja siis tämän päälle hyökkänyt cairnterrieri, bokseri ja ahdisti ilm. sekarotuinen isohko koira.

Meillä on 2,5 vuotias kääpiösnautserinarttu, jonka kimppuun on hyökätty kaksi kertaa hihnassa ja kerran toinen koira ahdisti sitä (oma koira hihnassa, toinen vapaana) 30 cm päässä ja murisi sekä karvat pystyssä.

Juuri ennen ekaa hyökkäystä oltiin saatu koira olemaan hiljaa ihmisten mennessä ohi.

Eka hyökkäys tapahtui koiran ollessa n. vuoden vanha. Koirani oli kaverini kanssa kontaktissa, hihnassa ja käskyn alla selin hyökkäävään koiraan.
Edelleen pelkää kyseistä rotua ja kiertää ne kaukaa. Myöskin ihan kaikki koirat haukutaan ulkona ja ihmisille ajoittain. Heti ulos päästyämme jos näkee jotain liikettä -> haukkuu.
Kaikki koirat haukutaan, paitsi tutut. Lastenvaunuille/rattaille haukkuu. Joskus ohittaa koirat hiljaa, jos ehdin ajoissa heitellä sille nameja ja antaa käskyn etsi, ja taas tehdä sitä sitten koko ohituksen ajan, jos haluan, että koira on hijaa. Olen yrittänyt myöskin kauempana istumista ja namin syömistä -> koira menee ohi.

Agilityhallin ympäristössä saattaa mennä koko lenkki, että on hiljaa eikä hauku muille koirille -> siellä kävellään autoteiden varsilla, joten ollaan selkeästi kauempana toisesta koirasta kuin kotiympäristössä.

Tähän olen käyttänyt veden ruiskimista, komentamista, olla noteeraamatta ja yrittänyt olla itse välinpitämätön. Tämä on siis ongelma, jonka takia mieheni ei tykkää ulkoiluttaa koiraamme kuin iltamyöhällä, jolloin liikkuu selkeästi vähemmän ihmisiä.

Asumme kerrostalossa kohtalaisen vilkkaan kävelytien vieressä, josta mennään esim. 100 metrin päässä olevaan koirapuistoon.
Koirapuistossa ollessamme haukkuu kaikelle mikä liikkuu puiston ulkopuolella. Tähän olen onnistunut hiukan saamaan parannusta, eli jos ehdin ennen koiraa huomaamaan jotain liikettä -> järjestän koiralle namin etsintää ym. tekemistä.

Jos ehtii haukkumaan kerran kunnolla lenkin aluksi voi rauhoittuminen kestää jonkin aikaa ja jos tulee nopeasti uusi syy haukkumiseen, niin aika vaikeaa yriittää saada hiljaiseksi -> koiralla "kierrokselle" päällä edelleen ja haukkuu helpommin. Myöskin jos kävelemme talon edestä parkkipaikalle ja joku tulee vastaan -> alkaa haukkumaan ja on räksyttämistä.

Tämän haukkumisen alkamiseen ei välttämättä tule kauheasti mitään ennakkoreaktioita. Eli vaikka ehtisin näkemään ennen koiraa esim. vastaan tulevan koiran -> koira ei reagoi minuun ollenkaan sen jälkeen, kun on nähnyt koiran.

Koiramme äiti on kyllä haukkuherkkä.
Koiramme harrastaa agilitya 1-3 krt viikossa sekä lisäksi kotona temppuillaan, ulkona leikitään yhdessä ja temppuillaan, tehdään tottelevaisuutta ym.
Nuo ulkona yhdessä tekeminen ja leikkiminen ei ole aina onnistunut ja se on nyt viimeisen puolen vuoden aikana parantunut.
Lisäksi koiramme pääsee leikkimään lähes joka viikko vapaana kavereiden kanssa.

Koira on herkkä, mutta jääräpäinen.
Koirien ohituksissa yrittää hyökätä kohti ja haukkumisessa tulee kaikki mahdolliset muodot ohituksen aikana esille.
Emme tapaa vieraita koiria hihnassa koskaan -> koira tapaa vieraita koiria vain vapaana metsässä tai koirapuistossa. Koirapuistossa joskus on selkeästi pelokas/arka ja on vallan jaloissa esim. koiran tullessa puistoon. Yritämme jos mahdollista mennä vähän kauemmaksi siitä koirasta, niin että koirani saa itse tehdä päätöksen meneekö tutustumaan ja ettei oltaisi ihan portilla, jolloin olisi vähän kauempana siitä puistoon tulevasta koirasta. Myöskin pyrin siihen, ettemme lähtisi puistosta pois silloin kun koira on arimmillaan, siis ettei äiskän jaloissa pyöriminen tarkoita, että pääsee sieltä heti pois vaan liikun oman koirani kanssa kauemmas pelottavasta kohteesta ja yritän saada koirani rauhoittumaan ja palautumaan sillä, että teemme jotain tottelevaisuutta tai temppuja ym. millä saan koiran keskiittymään.

Mutta kaipaan uusia tekniikoita parantaakseni meidän lenkkeilyä, koska välillä ei innosta lähteä lenkille, jos ei jaksa koko ajan miettiä mitä tekisi jos koiria tulee vastaan. Välillä vaihdamme suuntaa, jos mielestäni koiran ohittamispaikka on liian ahdas tai tiedän, että vastaan tuleva koirakko saattaa väkisin tunkea tapaamaan. Täälläpäin on ihmisiä, jotka ei tajua, etten halua koirani tapaavan toisia koiria hihnassa.

Esim. agilityhallissa saattaa haukkua toisille koirille, mutta ei hauku enää niille, joiden kanssa on yhdessä käyty vaikka hihnalenkillä.

Haluan koirastani upean koiran joka se kaikin puolin muuten on.
Koiramme on älykäs ja tykkää kaikesta tekemisestä.

Pentukurssilla jo teki ohitusharjoitukset hienosti, mutta missään muualla ne ohitusharjoitukset ei onnistunut.
Koiran kanssa tehdään paljon ja kaverini auttaa aina jos apua pyydän koiran koulutuksessa. Pimeällä koiran asennosta näkee että tarkkailee vielä enemmän.

Ihmisten ohitukset onnistuu jo aika usein ihan hyvin. Jos koira pelästyy ihmistä eikä ehdi tarpeeksi ajoissa huomata, niin varmasti haukkuu..

Koiramme ei ole agressiivinen, on joskus vahingossa päässyt lähtemään räksyttäen toista koiraa kohti, mutta päästyään lähemmäs vain haistelee ja haukkuu, koskaan ei hyökkää päälle.

Ja siis olen parhaani yrittänyt viimeisen reilun kahden vuoden aikana, mutta en enää keksi mitä tehdä tuon kanssa, mutta tosiaan tuo toisille koirille haukkuminen on ainoa ongelma.

^ Aika hankala tilanne, varsinkin jos (kun?) jossain vaiheessa mietit toista koiraa. Kuoro on äkkiä pystyssä.

Ootko koittanut vaihtaa suuntaa, kun koira alkaa haukkua? Tyyliin vastaan tulee joku --> koira reagoi --> täyskäännös. Kun koira on hiljaa, käännytään takaisin kohtaamaan ohitettava. Jos haukkuu taas, käännytään jne. Myös vastaehdollistaminen vois toimia, mutta vaatii pitkää pinnaa. Ihan sama mitä tapaa käytät, hankaluuksia tietenkin tuottaa jos ihmis-/koiraliikenne on kovin vilkasta koko ajan.

Rez kirjoitti:

^ Aika hankala tilanne, varsinkin jos (kun?) jossain vaiheessa mietit toista koiraa. Kuoro on äkkiä pystyssä.

Ootko koittanut vaihtaa suuntaa, kun koira alkaa haukkua? Tyyliin vastaan tulee joku --> koira reagoi --> täyskäännös. Kun koira on hiljaa, käännytään takaisin kohtaamaan ohitettava. Jos haukkuu taas, käännytään jne. Myös vastaehdollistaminen vois toimia, mutta vaatii pitkää pinnaa. Ihan sama mitä tapaa käytät, hankaluuksia tietenkin tuottaa jos ihmis-/koiraliikenne on kovin vilkasta koko ajan.

Suuntaa koitettu vaihdella suuntaa, mutta ei auta.. En tiedä miksei onnistu tässä koskaan hiljaa koirien ohittaminen, mutta esim. hallilla onnistuu.
Ottaa koiran nähtyään niin kovat kierrokset päälle, ettei auta yhtään, jos peittää näkyvyyden ym. vaan lähtee heti hakemaan reittiä mistä pääsee näkemään ja haukkumaan.. Vaikka toinen koira menisi toiseen suuntaan niin täytyy haukkua.
Veden ruiskuttamista kesällä testasin ja se toimis, mutta talvella en viitsi koiraa ulkona kastella.

Olen yrittänyt kaikkea mahdollista; vasta ehdollistaminen tehoaa ainoastaan jos on tarpeeksi väliä ohittavaan koiraan ja palkka pitää olla todella hyvä.. tyyliin metvurstia ym. ja ei ole aina juuri metvurstia mukana. En vaan enää tiedä miten yrittää muuttaa tilannetta kotiympäristössä. Hiljaa ohitetaan ihmiset jos ehdin ajoissa saada koiran lähelle ja kuuntelemaan.

Luulen, että tässä kotiympäristössä on todella vahvasti vahtiviettiä/reviiriviettiä ym.

Mutta antakaa vain ehdotuksia mitä yrittää. Ollaan yritetty siis kaikkea mitä olen keksinyt kirjoja lukemalla ym.

^ Tuossa pitää olla kärsivällinen, aivan kuin kaikessa koirankoulutuksessa. Totta kai koira kuikuilee taakseen/laittaa jarrut päälle/mitä vaan, jotta sais jatkaa räksyttämistään. Sit vaan kävellään niin kauan, että turpa on rullalla. Tässä vaiheessa koiran voi palkata ja ns. huomaamattomasti vaihtaa suuntaa takaisin päin. Hiljentyminen tapahtuu pian nopeammin ja nopeammin. muoks// Niin ja tietty ihanne olis tietää koiran rajat, että käännöksen vois ajoittaa siihen hetkeen kun koira on vasta aikeissa haukkua. Lirissä ollaan, jos molemmista suunnista tulee joku vastaan.. Sillon pitää vaan improvisoida ja kääntyä vaikka risteyksestä.

Jos oma(t) koira(t) pelais tuommosta peliä, saattaisin jo antaa niille vähän kovempaa palautetta. Mun seurassa ei rätkötetä, eikä koirien tehtävä oo huutaa muita loitommas. Piste. Niin joo, noilla toimii parhaiten se, että käsken ne hyvissä ajoin ennen ohitusta mun taakse kävelemään. Remmit kerin vielä varmuuden vuoks lyhyelle. Varmempi ohittaa, kun mä tavallaan handlaan tilanteen ja karja tulee perässä.

muoksmuoks// Millaista remmiä käytät? Vastaehdollistamiseen kuuluu minusta aika olennaisesti palkan menetyksen mahdollisuus, joten siitäkään syystä mikään juhlametukka ei oo paras vaihtoehto.