Koirat.com

Epica kirjoitti:

Täällä kaipailtaisi vinkkejä myöskin haukkuongelmaan. asutaan maalla että sinänsä tuo ei naapureita hauku, mutta ihmisiä. Koirista ei ole moksiskaan mm. lenkillä ja näin, mutta jos ihminen kävelee vastaan, tekee omalla pihallaan hommia niin kauhea ärjyminen. Sama on kun meille tule vieraita kylään. 5-30min tuo jaksaa haukkua vieraan vieressä ja "vahtii". Se on itselle myös todella kiusallista, koska on iso koira kyseessä (n.60kg) ja monet pelkääkin sitten vaikka tuo ei mitään teekkään (ole tehnyt). Onko sitruunapannasta apua tällaiseen haukkumiseen? Ja se että kuinka sitten tulisi itse ja vieraan käyttäytyä kun tulee meille? otan aina Veksin pannasta kiinni niin että vieras pääsee sisään ja vaikka keittiöön tai olohuoneeseen istahtaan ja sitten vasta päästä koiran haukkumaan ja nuuskimaan ja haukkumaan. Koirassa pystiffia, kaukkaria, nöffiä ja collieta että taitaa tuo räksynräksyn tulla tuolta vartijapuolelta, mutta onko se hallittavissa? Myös lapseni alkaa olemaan kohta kouluikäinen ja olisi kiva että tnnekkin hän voisi tuoda leikkikaveria, mutta nyt en uskalla ottaa vieraita muksuja tänne, koska en mene takuuseen ettei sattuisi jotain. Ei veksi ole ikinä purrut tai mitään muuta vastaavaa, mutta se innostuksissaan kaataa ja nuolee ja talloo ettei toisille tule sitten traumoja...

5-30min räksytys varsinkin jos koira sulla hallussa ei todellakaan kuulu noille vartiopuolen koirille... Mulla ei ykskään räksytä vieraille kun itse olen paikalla, käyvät nuuhkasemassa ja sen jälkeen vähät välittävät.. Nuo rodut jo tekee sen että olkaa oikeasti tarkkana tän koiran kanssa, enemmän se tuon tekstin perusteella kuulostaa epävarmalta ja ainakaan itse en antais sen nuuhkimaan ja haukkumaan ihmisiä mennä kyllä...

Meillä toinen terrieri haukkuu todella kovalla ja kimeällä äänellä. Ymmärrän normaalin haukkumisen, ja siedän sen, mutta kun haukahdus on niin kimeä että korvissa soi ja niin jotain pitäisi varmaan keksiä.

Koiramme on ottanut tavakseen ilmoittaa tietenkin vieraat, ovikellot, moottoripyörät, peräkärrit ja kaikki äänet mitkä eivät sen mielestä kuulu normaaliin arkeen. Mikäli tämä on vaikka makaamassa ja yhtäkkiä kuulee ulkoa lasten ääniä, on hälytystila päällä samantien ja kimeä haukkuminen alkaa. Vasta rauhoituttuaan haukkuminen muuttuu siedettävän kuuloiseksi. Yleensä uskoo kun sille ärähtää, mutta itse olen väsynyt rähjäämään joka kerta samasta asiasta ja yleensä asiasta joka ei millään tapaa ole haukkumisen arvoinen, esim. se talomme ohi ajanut moottoripyörä.

Todellinen ongelma tämä haukkuminen on kuitenkin koiran kanssa leikkiessä. Yli-innostunut koira aloittaa kimiän haukkumisensa ja itseltä menee samantien fiilis pallon heittoon tms kun korviin sattuu. Koira uskoo hetken kun hänellä ärähtää, mutta samalla leikkiminen menee ristiriitaiseksi kun yrität innostaa koiraa ja kehua, mutta samalla komentaa turhasta haukkumisesta. Koira on vasta parivuotias ja hyvin innokas tapaus, mutta osoittaa innokkuutensa ja elämänilonsa nykyään korvia särkevällä tavalla. Mikä avuksi?

^Tuohon leikkimiseen se, että jos koira haukkuu, niin leikki loppuu. Kun on taas hiljaa, se jatkuu.

Olen juuri liittynyt palstalle joten toivon, jotta tekstini menee edes suurinpiirtein oikeaan paikkaan ... :D
Leikattu collieuroksemme asui ensimmäiset 7v rivitalossa ja ei haukkunut tyhjiä, tietty silloin puhkui, jos naapurin poika heitteli palloa seinään. Nyt ollaan asuttu okt:ssa reilut puoli vuotta ja tuo haukkuminen on ihan mahdotonta. Mieheni lähtee yleensä töihin 6.30 ja silloin se alkaa ...! Välillä on hiljaisempaa, mutta silloinkin ravataan edes ja takas ja äristään .... puoli kahdeksan maissa seuraava räjähtävä haukunta, joka kestää ainakin puolisen tuntia. sen jälkeen menee omalle paikalleen nukkumaan ja on muutenkin rauhaisa loppupäivän. Mielestäni ulkoa ei kuulu mitään haukkumisen arvoista!!! Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja kun koiraa komennan, lopettaa haukkumisen siksi aikaa, kun tulee sänkyni viereen mua "moikkaamaan" häntä heiluen, kunnes taas "räjähtää" On aina ollut ns. minun koira, joten hakeeko huomiota vai mikä helkatti sitä vaivaa? collien haukku on vielä niin kamalaa kimitystä, että oksat pois. meillä on myös berni, joka ei hauku aamuisin (on isännän koira :D) kaikki mahd. vinkit tervetulleita, kiitos etukäteen

^Tervetuloa palstalle! Ihan oikeaan paikkaan tuli viesti!

Oliko miehesi töihinlähtö samaan aikaan aiemminkin vai onko aamurutiineissanne tapahtunut muutoksia? Olisiko mahdollista, että miehesi lähtiessään laittaisi koiran jonnekin eri huoneeseen (jos siis haluaette, että koira saa yön olla makuuhuoneessa kanssanne), niin koiran haukkuminen ei ainakaan pääse käymään niin kovasti hermoille? Collien haukku on kyllä kokemukseni mukaan korviariipaisevan kimakkaa, joten ymmärrän turhautumisen.

Toisaalta tuo käytös kuulostaa kyllä siltä, että jotain ääniä se kuulee, kun kerran rauhoittuu puoli kahdeksan aikaan. Huomion hakeminen on myös ihan mahdollista, joten jos kyse on siitä, käytöksen pitäisi laantua ajan kanssa, jos vaan sinnikkäästi olet reagoimatta siihen. Jos kyse ei kuitenkaan ole siitä, silloin huomioimattomuus ei välttämättä auta.

berlie, meillä koiralla on joskus tapana haukkua öisin jotain ääniä TAI jos jompi kumpi lähtee töihin ja toinen jää nukkumaan, niin satunnaisesti saattaa perään vuffailla. Oon huomannut sen, et jos koiran haukkumiseen reagoi MITENKÄÄN, niin haukkuminen jatkuu suurella varmuudella myös seuraavina aamuina/öinä. Esim. jos kerran olen erehtynyt koiralle ärähtämään, kun on miehen perään haukkunut, niin melkein 100% varmuudella sama haukkuminen on myös seuraavina päivinä. Meillä ollaan otettu nyt siis tavaksi, että jos koira meidän nukkuessa pitää minkäänlaista omaa mekkalaa, niin siihen ei reagoida ollenkaan. Itse laitan usein korvatulpat, niin ärsyttävä vuffailu on helpompi suodattaa (tosin jos kurkku suorana räksyttää, niin eipä siinä paljoa tulpat auta)... En tiedä auttaako huomioimattomuus teidän tapauksessa, mutta jos haukkumiselle ei ole mitään järkevää syytä, niin voisi se olla myös kokeilemisen arvoinen juttu...

JekkuetJekku kirjoitti:

Asumme kerrostalossa. Meille tuli kolmisen kuukautta sitten parivuotias löytökoira, tarkkoja tietoja taustasta ei ollut. Kiltti kun mikä, tulee toimeen ihmisten ja muidenkin koirien kanssa. Alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että eroahdistusta oli; jo roskapussin viennin aikana alkoi räksytys, ulina ja ovenpielien raapiminen.
Sattuman kautta keksimme keinon opettaa koirallemme luottamusta "että kyllä ne takaisin tulee". Otimme kerran koiran mukaan saunaan. Ei tykännyt kokemuksesta. Seuraavan kerran kun lähdimme saunaan, koira jäi kotiin, näki kun otimme saunakopan käteen ja lähdimme. Koira yhdisti heti saunakopan ja sen että "ne lähtee siihen paikkaan siinä lähellä ja että sinne en taatusti halua mukaan mutta ne on lähellä ja tulee takaisin". Webbikameralla katseltiin, että rauhallisesti odotti.
Jatkettiin tätä kauppareissuihin yms. Aina kun lähdetään pois, saunakoppa mukaan ja koira jää odottamaan. Näin on poissaoloja pidennetty. Tunti yksin menee jo hyvin. Seuraavaksi tarkoitus on kokeilla yksinoloa ilman saunakoppakikkaa.
Näin siis meillä. Joskus mitä hienoimmatkaan koulutukset ei toimi, vaan ratkaisu voi olla kovin yksinkertainen.

veeeeeera kirjoitti:

En löytänyt/huomannut tälläistä keskustelua, siksi aloitin uuden. Minulla on siis 10kk sekarotuinen koira,joka on niin pitkään kun muistan haukkunut jokaiselle koiralle joka on/tulee koirapuistoon. Koira lähestyy muita koiria aina häntä heiluen, ei siis vihaisesti. Olen koittanut torumista, olla välittämättä ym palkita hiljaisuudesta, mutta mikään ei ole tehonnut.
Ennen muut koiranomistajat ymmärsivät haukun, kun koira oli pentu. Kohta tämä kaveri täyttää kuitenkin vuoden eli siihen pentuuteen ei voi oikein enään vedota, hehe..
Perus lenkeilläkin haukutaan hiukan, mutta yleensä ohitan koirat namulla ym hämäten.
Mitään pahaa ei ole koskaan koirapuistossa sattunut, ja koira leikkii erittäin mielellään muiden kanssa, nuolee niiden suupieliä ja on muutenkin mukava kaveri oli koira minkä kokoinen tahansa. Tuo haukkuminen vaan ärsyttää, yleensä se loppuu noin 15min päästä, haukunta on koko ajan ihan kuin non stopilla tulisi... Ja alkaa aina uudestaan uuden kaverin tullessa sisälle.
Olisiko mitää neuvoja?
:)

En oikein tiennyt mihin keskusteluketjuun tämä kuuluisi, mutta päädyin tänne. 2,5-vuotias urosmittelini on viimeisen muutaman kuukauden aikana ruvennut satunnaiseksi remmiräyhäksi; räyhää kaikille vastaantuleville suomenlapinkoirille, muille koirille vain hyvin hyvin harvoissa tilanteissa, jos esimerkiksi hämärässä toinen koira yllättää/säikäyttää tai on yli-innokas. Mittelini ei kuitenkaan hauku takaisin sille haukkuville koirille, eikä muutenkaan provosoidu kovinkaan helposti hihnassa haukkumaan mitään tai ketään.

Mutta nämä suomenlapinkoirat, joku niissä nyt jurppii meidän mitteliä. Meidän naapurustossa asustaa eräs lapinkoira, joka ulkoillessaan haukkuu paljon, ja sen varsin erikoislaatuinen haukku (jonka itsekin erotan muista) kuuluu meille sisälle ovien ja ikkunoiden ollessa suljettuinakin. Näin on ollut muistaakseni niin pitkään kun tässä olemme asuneet, mutta vasta hiljattain joitakin kuukausia sitten meidän mitteli alkoi reagoimaan siihen. Koira siis alkaa tämän haukun kuullessaan saman tien murista ja jos en ehdi estämään, se juoksee lähimpään ikkunaan haukkumaan ja menee täysin levottomaan olotilaan. Kun tämä käyttäytyminen oli alkanut sisällä, sitä alkoi tapahtua myös ulkona lenkeillä. Riittää että tämän kyseisen lapinkoiran haukku kuuluu korttelin takaa, niin oma koirani menee samaan levottomaan tilaan ja alkaa haukkumaan. Muutoin on siis aina ollut varsin hiljainen tapaus hihnassa. Viime viikkoina koira on nyt sitten alkanut räyhäämään kaikille suomenlapinkoirille, mutta edelleen kaikkien muiden koirien ohitukset sujuvat täysin ongelmitta.

Mitään ikävää ei yksikään suomenlapinkoira (tai muukaan rotu) ole koskaan koiralleni tehnyt, ei siis pitäisi olla kyse traumasta tms. Mutta onko kenelläkään muulla ollut vastaavaanlaisesta kokemusta tai ajatuksia mistä tällainen voisi johtua? Ja ehkä tärkeimpänä, mitä voin tehdä käytöksen kitkemiseksi? Kiitos jo etukäteen!

^Olen törmännyt vastaavaan tilanteeseen kaverin ranskanbuldogin kanssa joka haukkui kaikille saksanpaimenkoirille. Tässä tilanteessa auttoi kun sai rauhassa tutustua pariin rauhalliseen sakemanniin. Olisiko mahdollista vaikka yrittää vähän tutustua haukkuvaan lapinkoiraan jos kyseinen koira on koiraystävällinen tai jos tuttavapiirissä on jollain rauhallinen lapinkoira.

Heippa,

Meillä on 6 kk pentu ja kyseessä on mun ensimmäinen koirani. Mittelspitz, eli haukkuherkkä rotu, ja vahtikoira, mutta kotona sisällä ei hauku.
Ongelmana on muille koirille haukkuminen ja niihin päin vetäminen hihnassa. Kun pentu näkee toisen koiran, alkaa vetämään niihin päin ja haukkuu hullunlailla eikä huomioi minua, namia tai lelua tällaisessa tilanteessa. Tätä on jatkunut n. 4 kk iästä asti. Ihan pentuna ei huomannut muita koiria ja kun haukkuminen alkoi, häntä vielä heilui, eli oli sellaista innokasta mielenkiinto ja leikkiin kutsumis-haukkua. Nykyään häntä ei enää heilu, mutta mielestäni kyse ei ole agressiivisesta haukusta.. Nousee kahdelle jalalle, vetää koiraan päin ja haukkuu, eikä haukulle tule loppua. Tämä on todella noloa ja tuntuu pahalta, kun en saa käytöstä kitkettyä yrityksistä huolimatta.

Nyt vihdoin n. 5 kk yritysten jälkeen olen saanut pennun vetämistä hihnassa vähennettyä. Jos koira vetää, käännyn toiseen suuntaan ja otan kontaktin, palkkaan ja matka jatkuu joskus jopa kadun loppuun asti vetämättä. Olen tehnyt samaa jos vastaan on tullut koira. No ensinnäkin välttelen niitä ja vaihdan suuntaa ennenkuin pentuni ehtii nähdä ne itse. Mutta jos pentu haukahtaa vastaantulevalle koiralle, käännyn, koitan ottaa kontaktin ja matka jatkuu toiseen suuntaan. Joskus tämä toimii ihan hyvin, toisinaan koira ehtii ylikierroksille ennenkuin ehdin huomata mille hän haukkuu. Silloin ei auta namit eikä lelut.

Mietin mitä apua käytännössä on toiseen suuntaan lähtemisestä, eihän koira tule tottumaan koirien ohitukseen? Auttaa kontaktin vahvistumiseen ja ehkä toisten koirien mieltämiseen nameihin eli kivoihin asioihin?

Pitäisikö minun toisen koiran tullessa vastaan ottaa kontakti , käskeä istumaan ja palkatapalkatapalkata hiljaa olemisesta, kunnes esim. kadun toisella puolella oleva koira on ohittanut meidät. Tiputtaa namit osittain maahan?

Rauhoittuukohan tuo kun ikää tulee lisää..ja sillä alkaa olla murkkuikäkin..apua !

Kaverin kaverin puolesta kyselen neuvoja kodinvaihtajan haukkumisongelmaan. Olen menossa itsekin katsomaan koiraa kunhan ehdin. Tässä toiselta palstalta kopioitu viesti:

Eli siis, kuten otsikosta käykin ilmi, niin kaverille apuja.
Hakivat viikonloppuna 3v sakemanni-lapinporokoira-sekoitus nartun. Toisella on jonkin verran kokemusta koirista hoitokoirien muodossa, toisella vähemmän. Fiksuja tyyppejä kumpikin. Nyt kysyivät multa apuja, kun koira haukkuu ovikelloa, kunnes vieras tulee sisään. Samoin haukkuu, kun itse tulevat kotiin. Lisäksi haukkuu hihnassa toisille koirille ja satunnaisesti myös ihmisille.
Sen mitä itse olen koiraa nähnyt, niin enimmäkseen se hihnassa haukkuminen on mun mielestä sellaista kimeää/korkeaa innostunutta haukkua, samoin ilmeisesti ovikellon kanssa. Koira ei vaan "meinaa pysyä pöksyissään". Ymmärrettävästi tuo kuitenkin häiritsee ja haluaisivat päästä ongelmasta eroon. Itse en oikein osannut auttaa, kun ei tuollaista koiraa ole ollut, joten ajattelin kääntyä teidän puoleenne. Olisko siis neuvoja kellään?

orcidea kirjoitti:

Kaverin kaverin puolesta kyselen neuvoja kodinvaihtajan haukkumisongelmaan. Olen menossa itsekin katsomaan koiraa kunhan ehdin. Tässä toiselta palstalta kopioitu viesti:

Eli siis, kuten otsikosta käykin ilmi, niin kaverille apuja.
Hakivat viikonloppuna 3v sakemanni-lapinporokoira-sekoitus nartun. Toisella on jonkin verran kokemusta koirista hoitokoirien muodossa, toisella vähemmän. Fiksuja tyyppejä kumpikin. Nyt kysyivät multa apuja, kun koira haukkuu ovikelloa, kunnes vieras tulee sisään. Samoin haukkuu, kun itse tulevat kotiin. Lisäksi haukkuu hihnassa toisille koirille ja satunnaisesti myös ihmisille.
Sen mitä itse olen koiraa nähnyt, niin enimmäkseen se hihnassa haukkuminen on mun mielestä sellaista kimeää/korkeaa innostunutta haukkua, samoin ilmeisesti ovikellon kanssa. Koira ei vaan "meinaa pysyä pöksyissään". Ymmärrettävästi tuo kuitenkin häiritsee ja haluaisivat päästä ongelmasta eroon. Itse en oikein osannut auttaa, kun ei tuollaista koiraa ole ollut, joten ajattelin kääntyä teidän puoleenne. Olisko siis neuvoja kellään?

Täällä myös kaivattaisiin apua vieraille haukkumiseen! Koira on sinänsä jo vanha ollessaan 8-vuotias, joten ongelmahan olisi pitänyt kitkeä pois jo aiemmin, mutta ehkäpä sille olisi nyt vielä jotain tehtävissä.

Koira on siis aina ovikellon soidessa ryntäämässä ovelle ja haukkuu, kunnes näkee sisälle tulijan ja saa tutustua. Namin kanssa pysyy esimerkiksi toisessa huoneessa, mutta haukkuu silti ja kuuntelee ovelle. Joka kerta, kun ovi käy, alkaa huuto ja räksytys. Kun itse tulen kotiin (kiintynyt minuun), ei todellakaan useimmitenkaan hauku - muille perheenjäsenille kyllä. On siis todella suojelevainen taloakin kohtaan, sama, jos pihalla ollaan ja joku tulee käymään, koira juoksee vastaan haukkumaan.

Miten sen saisi kitkettyä pois? Koiraa ei saa pidettyä poissa ovelta eikä sitä saa olemaan hiljaa.

Apua kaipaisin koirani kanssa.
Minulla on 1,5 v. narttu koira ja koira haukkuu minulla kun yritän jotain sanoa tai muuten vaan haukkuu ja katsoo suoraan silmiin, onko normaalia?
Koira asustelee tarhassa ja vieressä on koirakaveri.
Voiko johtua jostain eroahdistuksesta?
Koira on aika tuore tapaus, kun n. viikon on ollut meillä, ja rodultaan Norjan Harmaahirvikoira. Sitten päivisin koira haukkuu niinkuin muuten vaan. Kaksi kertaa ollaan päivässä käyty lenkillä ja yöhaukkumiset on jääny pois. Mutta voiko johtua murrosiästä?
Kovati haluaisin auttaa koiraa jotenkin, mutta en saa mitään kontaktia koiraan ja koira pelkää kaikkea mikä vaan on kädessä, sen verran ollaan edistytty että ottaa makupalan kädestä kun jaksaa vaan odottaa.
Onkohan tämä aivan toivoton tapaus?Voiko johtua siitä että olisi kokenut jotain kamalaa edellisessä paikassa?

Koirasi on juuri muuttanut uuteen kotiin ja se on ilmeisen arka luonteeltaan. Se luultavasti haukkuu epävarmuuttaan, se ei tiedä onko tilanne turvallinen ja mitä aiot tehdä. Jos koira pelkää kaikkea mitä on kädessä, niin sillä on ainakin yksi peloittava kokemus kun ihmisellä on jotain kädessä.
Olet ilmeisesti lapsi/nuori ja koira ei ehkä ole tavannut ikäisiäsi ennen. Liikkeesi voi olla liian äkkinäisiä tai koira voi reagoida suoraan katseeseen haukkumalla.
Nuori koira tarvitsee myös aktiviteettiä ja haukkumalla se saattaa myös pyytää sinua leikkimään . Keksi jokin kiva tekeminen yhdessä.
Etsintä-leikki voi olla kiva juttu koirastakin. Ensin piilota nami tai lelu ihan lähelle( vaikka selkäsi taakse kun istut tai olet kyykyssä) koiran nähden ja pyydä " etsi" ja kun löytää niin kehu kovasti.

No en nyt sanoisi olevani enää lapsi tai nuori kun ikää on jo yli 30-vuotta. Ja koirista on kokemusta neljän koiran verran. Tuo etsintä-leikki kuulostais aika kivalta, pitääpä kokeilla. Onhan sitä jo edistytty päivä kerrallaan, joten eiköhän tämä tästä ajan kanssa mene eteenpäin. Tyttö on muuten niin mukava persoona, että eiköhän siitä lauman jäsen vielä tule kunhan luottamus saadaan kuntoon.

Osaiskohan joku auttaa minua. (en millään jaksa lukea koko keskustelua läpi ja katsoa onko samaa jo kysytty)
Eli siis, mulla on nyt kolmatta päivää pentu 7vk ikäinen pentu kotona. Ja meillä on ongelmana JATKUVA haukkuminen, mikään ei auta. Ei kiellot, ei huomiotta jättäminen. Pahin on varmaan silloin kun jätän pennun yksin kotia harjoittelun lomassa ja ruokaa odottaessa. Pentu haukkuu yölläkin, josta erityisesti haluaisin eroon, koska asumme kerrostalossa ja naapurimme luultavasti haluavat ne omat yöunensa minun pennusta huolimatta.

Olen itse todella väsynyt tähän tilanteeseen, kun mikään ei auta. Tietysti pentu on vielä todella nuori ja vasta viety pois sisarusten ja emon luota, ikävä on varmasti. Pennulla on paljon leluja ja luita, mutta ne ei niin kiinnosta.

Olen todella kiitollinen jos joku keksii jotakin millä voisin kitkeä haukuntaa pois, vai pitääkö vaan antaa aikaa? On niin väsyttävää ja sydäntä särkevää kuunnella toisen itkua ja haukkua.

Olen onnistunut tekemään jotain väärin niin etten huomaa sitä itse ja nyt minulla on sitten koira joka on löytänyt haukkumisen ilot. Bella on ollut aina melko hiljainen pikkukoiraksi eikä ole haukkunut sisällä. Se on alkanut haukkumaan ja miehen mukaan sitä tapahtuu vain silloin kun minä olen täällä. Se haukkuu oikeille äänille ja kummituksille. Se aloittaa sellaisella uhinalla ja siitä sitten yltyy haukuksi. Minulla menee hermot! Inhoan räksyttäviä koiria ja nyt minulla sitten on sellainen. Kiva.

Mitenkäs on, aiemmin koira on uskonut käytännössä vain sitä että sanotaan nätisti. Minkäänlainen räyhääminen ja huutaminen ja ruma käytös ei ole tuottanut tulosta, vain se että sanotaan kivalla äänellä. Nyt se ei toimi, mutta rähinä toimii tässä haukkumisasiassa. En ole huomannut mitään eroa sillä että koira olisi väsynyt tai virkeämpi, tai sillä että mihin vuorokaudenaikaan haukkumista esiintyy. En edes tiedä mitä olen tehnyt eri tavalla. Miksi juuri silloin kun minä olen kotona?

Tämä nyt olisi voinut mennä ihan hyvin vaikka purkautumisosastoon, mutta kunhan nyt kitisen siitä etten taas osaa jotain koirankoulutuksen hienoutta. Jotenkin sitä ajattelee että jos koira on pennusta asti ollut hiljainen, sitä ei enää 2-vuotiaana tarvitsisi kouluttaa pois yhtäkkiä alkaneesta haukkumisesta.

Mullakin täällä pieni haukkuongelma. Eli siis eka sanon, että tiedän kyllä et cairn ei oo mikään maailman hiljasin rotu mutta asiaan. Eli siis Topi on tässä parin kuukauden aikana alkanu tekee sitä, että se saattaa vaan yhtäkkiä alkaa sisällä haukkumaan. Sitten kans monesti kun lähen kouluun tai ulos, Topi alkaa haukkumaan. Oon yrittäny et aina kun lopettaa haukkumisen, kehun, mutta jos ei lopeta nii sitte menee vaa hermot ja laitan sen vessaa ja ku siellä rauhottuu ni pääsee pois. Ja jos päästän ulos (sisäpihalle/naruun) ni se alkaa sillonki monesti haukkuun ja otan sisälle, jos i tuu ni haen sen mut jos tulee ku kutsun ni kehun paljon. Tää haukkuminen ei nii haittaa ku asutaan omakotitalossa mutta alkaa tää kyllä pikkuhiljaa ottaa päähän. Joten apua kaivataan!

Haukkuminen on Essin kanssa iso ongelma. Se haukkuu paljon, sisällä ja ulkona. Sisällä lähinnä leikkiessä ja kun komentaa chihu Helmiä. Jos sitä kieltää, se vain tuijottaa minua suoraan silmiin ja haukkuu vielä enemmän. Kun Essi pääsee vauhtiin, ei se haukkuminen lopu millään. Ulkona se haukkuu ihmisille, koirille, oudoille asioille. Ihan kaikelle. Usein haukkuu ihan haukkumisen ilosta, vaikka mitään tai ketään ei näy missään eikä mitään ääntäkään kuulu. Hermoja kiristää, kun mikään ei auta. Kun se rupeaa haukkumaan vaikka jollekin vastaantulijalle, käännyn pois. Essi kävelee sivuttain ja jatkaa haukkumista. Vaikka saisin Essin huomion itseeni, haukkuminen jatkuu. Joskus onnistuu se, että namitan koko ohituksen ajan, jos ehdin aloittaa namien antamisen ennen kuin se ehtii aloittaa haukkumista. Tosin jos pitää ohittaa koira, ei namitus onnistu. Essi ei silloin ota namia suuhun. Yritän aina kiertää koirat mahdollisimman kaukaa, jos vain mahdollista. Eniten ärsyttää silloin kun ei ole mitään mille haukkua ja silti Essi haukkuu. Ja sisällä haukkuminen. Essillä on kova ja kimeä ääni.