Koirat.com

Tkos kirjoitti:


En ajattele että koira pyrkii johtajan pallille huomion antamisella niinkuin sanoit.

Sain sitten väärän käsityksen viestistäsi (puhuin huomionhakemisesta en antamisesta). Tästä vain sai hieman erilaisen kuvan:

Tkos kirjoitti:

Se osaa kuitenkin ärsyttää tahallaan ja yrittää ottaa pomon paikkaa. Jos en tarpeeksi anna huomiota niin koira tulee välillä vetämään hihasta tai raapii lattiaa. Koira ei kuitenkaan tällä saa minulta huomiota muuta kuin että käsken sen jäähylle kylppäriin tai annan muita käskyjä joita koiran täytyy tehdä.

Totean edelleenkin, että keskustelupalstalla luodaan kuva toisesta hänen omien kirjoitusten perusteella. Aika keskeinen juttu useissa viesteissäsi on juurikin käskyttäminen ja puhut jopa pompottamisesta, joten siitä nyt vain rakentui kuva mieleeni, että käskytetään ihan vain käskyttämisen ilosta ja sillä haetaan oman johtajuuden vahvistamista. Pahoittelut väärinymmärryksestä johtuneista kommenteistani. Tarkoitus ei ollut todellakaan haastaa riitaa.

Toivottavasti löydät avun ongelmiin Oletkos muuten koirasi kasvattajalta kysellyt neuvoa? Ainakin pitkän linjan sakemannikasvattajat ovat törmänneet varmasti ongelmaan jos toiseenkin koiriensa kanssa. Kaikenlaisia tyyppejä tietysti silläkin saralla, mutta sitäkin kautta voisi löytyä apua. Pahoittelen, jos tätä on jo kysytty aiemmin.

Mikäli paikkakunnalta löytyy SPL:n alajaosto, niin sitä kautta saattaisi myös löytyy sopivaa koulutusapua.

Juu sori kirjoitin väärin tuon huomion antamisen, tarkoitin siis samaa kuin sinä että huomion hakemisella :) Täällä nyt jotenki puhuu koko ajan ristiin kun on niin paljon asiaa mutta siis koitetaas vielä :D mun mielestä koira ei silloin pidä mua johtajana josse hakee huomiota raapimalla lattiaa tai repimällä hihasta tai jtn. Entiedä, jotenkin itse otan sen niin ettei koira kunnioita minua niinkuin pitäisi ja luulee voivansa pompottaa minua raapimalla lattiaa josta tietää että liikun. Mulle on ihan ok jos tulee hakemaan huomiota esimerkiksi niin että tulee viereen istumaan lelu suussa tai tuo jalkoihin lelun. Tätä koirani tekee ja se on mielestäni ihanaa. Näin enemmänkin koira pyytää leikkiin eikä käske minua.

Juu tietenkin saa teksteistä kuvan mutta ei pitäisi liikaa kuitenkaan takertua, ainakin itse en paneudu keskusteluun niin paljon että miettisin jokaista sanaa tai lausetta :D ehkä pitäisi, koska tosiaan tulee väärinkäsityksiä. Pompottamisella tarkoitan samaa kuin käskytys. Eli en siis turhaan huutele käskyjä ja sillä tavalla pompota kuin jotain amiksen ensimmäistä luokkalaista :D Vaan ihan niin että esim jos koira tekee jotain väärin niin "pompotan" käskyillä joka vie koiran huomion takasin minuun ja siihen että minä luon säännöt. Ja samalla yritän kääntää sen negatiivisen tekemisen pois ilman että minun tarvitsee karjua koiralle.

Aiemmin puhuin kasvattajan kanssa niin samoilla linjoilla oltiin että ensiksi lääkäriin tarkastukseen ja sitten kouluttajan tai muun ammattilaisen kanssa paneudutaan siihen mitä koira pelkää vieraissa, miten muutetaan se ajatus, mitä minä teen väärin, miksi koira on agressiivinen tutuille ihmisille yms.

Tuli tässä mieleen kun aiemmin joku sanoi että siksi koirani murisi minulle kun hain sen vanhempien luota koska se ei halunnut lähteä sieltä... Tuli vähän semmoinen tunne että oonko mä nyt jokin pahis jonka luokse koira ei halua palata. Kyllä mielestäni koira tässä tilanteessa ajatteli jotain muuta, eikä mun mielestä terve koira noin rajusti näytä sitä tunnetta jos ei haluisikaan tulla kotiin. Kuitenkin koiralla on hyvät oltavat minun luona, ja kun vanhempien luona ollaan niin koira kyllä seuraa minua joka paikkaan. Jälkeenpäin mietittynä tilanteessa saattoi olla sekin että kun koputin oveen niin koira oli sillon juuri keittiössä äitini luona vetelemässä poskeen lihan paloja eikä tajunnu heti että ovella on joku. Kun ovi avattiin niin koira tajusi silloin vasta ja jotenki se meni siihen raivo/pelko tilaan että joku vieras tulee ja sitten sen oli vaiketa palautua ja huomata että se olenkin vain minä.
Tämä olisi yksi mahdollinen vaihtoehto koska koiralle vieraat on tosissaan se isoin klikki. Siksi ajattelin myös että koirassa saattaa olla terveydellisiä juttuja koska tuntuu todella oudolta että koira käyttäytyy omistajaansa kohtaa tuolla tavalla, vaikka mikä olisi. Ymmärrän vielä sen että koira murisee minulle kun korvia yritetään putsata koska se on selvästi koiralle itselle arka paikka ja tuntuu todella ikävältä. Mutta tuollainen tilanne mikä pitäisi olla iloinen jälleennäkeminen niin ei mee mun kaaliin se käytös... Samalla tavalla vanhempani koiraa kuitenkin käsittelevät. Samoja ruokia saa, samat lenkit samoissa maisemissa, samat säännöt. Ja näkee vanhempiani tosi usein kun tosiaan tossa kivenheiton päässä asuvat. Että ei se nyt niin ihmeellinen paikka ole mistä ei kotiin haluaisi palata...
Tosin vanhempien luona koira luulee voivansa pompottaa heitä vielä enemmän :D Vanhempani aina sanovat että koira vaatii koko ajan leikkiin ja jossei kukaan jaksa niin alkaa raapimaan lattiaa josta tietää että vanhempani pomppaavat heti pystyyn. Onse ovela ;)

Tosin vanhempien luona koira luulee voivansa pompottaa heitä vielä enemmän :D Vanhempani aina sanovat että koira vaatii koko ajan leikkiin ja jossei kukaan jaksa niin alkaa raapimaan lattiaa josta tietää että vanhempani pomppaavat heti pystyyn. Onse ovela ;)

Tekee tätä sinullekin.;) Uskon että sinun komentaminen ei ole yhtään "viattomampaa". Koira ei voi luottaa ja kunnioittaa sellaista joka ei osaa tehdä omia ratkaisujaan. Kun se saa asioita tahdollaan läpi, se nostaa stressitasoa ja virkaintoisella pukkaa pintaan ne viettien osa-alueet jotka eniten pitävät valtaa koirayksilön perimässä. Mielestäni on täysin loogista että pitää saavutetuista eduista kiinni, jolloi voi tulla nopeasti reviirin vahtimista siellä mistä helposti on saanut. Omistus- ja puolustushaluinen koira ei paljon ei tarvitse provosointia, ei toivottuun reagoimiseen.

Se että ei huomioi koiraa sen vaatimuksista vain silloin kun se itselle sopii, on täysin loogistakoiralle, eikä edes mitään jääkautta. Oli se sitten laumalogiikkaa nojaten tai käyttäytymistieteisiin pohjautuvaa ajattelutapaa niin siitä ei ole haittaa ettei vahvista mitään omaehtoista kiihtymistä. Jos muuten tarjoaa koiralle riittäävästi, voi huoletta ignorata sen vaatimukset.

Koska koiralla voi esiintyä aggressiivisia piirteitä, ne voivat korostua kun lakkaat tottelemasta koiraa. Siksi on turvallisempaa kääntyä ammattikouluttajan puoleen joka osaa kertoa mitä tehdä milloinkin, ja koulutus voi edistyä mahdollisimman nousujohteisesti.

Tkos kirjoitti:


Tuli tässä mieleen kun aiemmin joku sanoi että siksi koirani murisi minulle kun hain sen vanhempien luota koska se ei halunnut lähteä sieltä...
...........Tämä olisi yksi mahdollinen vaihtoehto koska koiralle vieraat on tosissaan se isoin klikki.

En usko koirien kykenevän arvoimaan että vanhempiesi luona on niiiiiiiin paljon mukavampaa, että yritti murista sut ulos elämästään. Todennäköisempi selitys on, että koska ovitilanne on koiralle kiihdyttävä, se menee näissä tilanteissa niin nopeasti niin kiihdyksiin, että menettää arviointikykynsä totaalisesti, myös kykynsä käyttää aistejaan. Stressi on niin kova, siis. Koira voi mennä tällaiseen modeen parissa sekunnissa, koska se on silkkaa aivokemiaa joka tunnetusti toimii räjähdyksen nopeudella.

En lähde tässä ottamaan kantaa johtajuuteen, mutta aika monasti kun on analysoitu niitä tilanteita, joissa omistaja ajattelee koiran "pomottavan" itseään, kyse onkin loppujen lopuksi siitä, että koira on käytöksellään joskus, ehkä yhdenkin kerran, saanut omistajan reagoimaan toivotusti jolloin koira oppi, että kun toimin näin, omistaja toimii noin. Omistaja itse ei välttämättä ole tätä edes tajunnut, mutta koira ei ole koskaan ei-oppimistilassa, vaan se oppii aina ja kaikkialla! Kun oppii seuramaan omaa käytöstään koiran kanssa ja seurassa, huomaa vahvistavansa tahattomasti aika nolon montaa asiaa, hyvää ja huonoa.

Hyvä, että tuo "simputtamisväärinkäsitys" tuli korjattua, koska sain itse myös samanlaisen käsityksen kun siitä aluksi kirjoitit. Tarkoitus ei ole simputtaa koiraa, eikä edes ajaa sitä virheestä toiseen ("teet niin kauan kun teet oikein" tai "teet niin kauan kunnes teet virheen") , jotta niitä päästään "korjaamaan" vaan yksinkertaisesti siitä, että omistajasta tehdään portti kaikkeen mukavaan, jolloin häntä myös kannattaa kuunnella tai mukava on menetetty. Nämä "porttitilanteet" ovat kuitenkin niitä ihan tavallisia juttuja eli istutaan odottamassa lupaa eikä rynnitä ulos, odotetaan lupa ennen kuin pääsee juoksemaan irrallaan tai leikkimään jne, ei sulkeisia kotona ja näin juuri kaiketi toimitkin. Myös ns positiiviset kouluttajat käyttävät tätä Nothing In Life Is Free-menetelmää jos koiralla ei ole ollut mitään rajoja ennen. Toisaalta jos on, menetelmällä ei saavuteta enää mitään, eikä "kurin" kiristäminen tuota enää yhtään parempaa tulosta! Myös positiiviset koulutajat käyttävät joskus lyhyttä jääkautta, mutta tällöin tarkoitus on "puhdistaa" koiran maailma mahdollisesta epäloogisesta puheesta ja käytöksestä, joten sen omistaja (ehkä koko perhe) siihen jatkuvasti kohdistaa ja sen jälkeen sopia säännöt, joita kaikki noudattavat koiraan aina ja kaikkialla samoin periaattein. Eli selkeyttää tilanne sekä koiralle JA omistajalle/perheelle.

Kun luen kirjoituksiasi, löydän mielestäni monta kohtaa, joita kuvailet ongelmallisiksi tai haastaviksi, joista saa ennemmin sen käsityksen, että koira ei yksinkertaisesti tiedä, tai osaa, muuta tapaa toimia. Häslääminen ulos lähdössä on yksi tällainen. Koiran näkökulmasta se on toiminut ihan oikein säheltäessään, koska se palkitaan siitä ulospääsyllä! Koira on erittäin helppo opettaa odottamaan esim pedillään kun itse valmistautuu ulos lähtöön ja vasta sen jälkeen koira saa luvan tulla puettavaksi. Kaikenlainen ovella riekkumninen, myös ovikellon soidessa, on suhteellisen yksinkertaista, joskaan ei aina helppoa tai nopeaa, korvata jollain toivotulla käytöksellä, mutta sitä(kään) käytöstä EI opeteta koiraa "puhuttelemalla", vaan johdonmukaisella ja määrätietoisella harjoittelulla, siis raa`alla työllä. Kaikkia niitä ongelmia, mitä kirjoituksistasi on löydettävissä, on ratkottu muissakin koiraperheissä ainakin miljuuna kertaa ja saatu myös ratkottua menestyksellä (ilman tai kouluttajan kanssa), joten et ole yksin ja kannattaa yrittää löytää netistä apua. Aggressiivisuusongelmiin ottaisin ehdottomasti ammattilaisen mukaan ihan jos pelkästään siksi, että toinenkin mielipide on aina hyvä saada ja toiset silmäparit ei haittaa ikinä, muusta tieto-taidosta puhumattakaan, mutta muita arjen pikkupulmia voi treeanata itsekin esim erilaisilla impulsiivisuus-, itsekontrolli- ja rauhoittumisharjoituksilla, niitäkin löytyy netistä paljon! Myös elosta reaktiivisen koiran kanssa löytyy paljon juttua ja neuvoja arkeen.

SESSET:Myös ns positiiviset kouluttajat käyttävät tätä Nothing In life Is Free-menetelmää jos koiralla ei ole ollut mitään rajoja ennen. Toisaalta jos on, menetelmällä ei saavuteta enää mitään!

Miksi ei saavuteta?

pampulainen kirjoitti:

SESSET:Myös ns positiiviset kouluttajat käyttävät tätä Nothing In life Is Free-menetelmää jos koiralla ei ole ollut mitään rajoja ennen. Toisaalta jos on, menetelmällä ei saavuteta enää mitään!

Miksi ei saavuteta?

Miksi tai miten saavutettaisiin jos koira saavuttaa toivotusti jo kaikki sille astetut kriteerit eli käytännössä toimii niin kuin ko perheessä sen toivotaan käyttäytyvän? Eikä myöskään ole mitään järkeä laittaa koira istumaan ovella kolmesti (tai 80 kertaa, jos määrä korreloi laatua....) ennen ulos pääsyä jos se istui toivotusti jo ekalla kerralla, vai kuinka? Simputus alkaa siitä, kun mikään ei riitä. Jos, tai pikemminkin kun, "mikään" riittää, tavoite on saavutettu.

Edit.
NILIF ei ole sekään mikään oikotie onneen, lähinnä tukitoimi muuhun koulutukseen ja osa muuta koulutusta, eikä sillä esimerkiksi ratkota koiran pelkotiloja tai ahdistusta ja niistä johtuvia käytösongelmia.

Käsitän(sesset) itse tuon lausumasi eri tavalla,: Se että menetelmä ei toimisi jos koiralle on asetettu joitain rajoja.

Sesset:jos koiralla ei ole ollut mitään rajoja ennen. Mielestäni = että koiralle on voitu asettaa esim. 2 rajaa ja muuten se voi olla täysin rajaton= koira voi käyttäytyä kotona kivasti eikä vaikka varasta ruokaa ja ei ylitä kynnystä ilman lupaa, mutta kun pääsee ulos tämä voi repiä hihnaa ja napsia omistajaa kädestä.

Jos koiralle on asettettu KAIKKI rajat ja se hyväksyy ne, menetelmää ei sitten enää tarvita. Jos kuitenkin on NILIF:iä käytetty apuna korjaukseen ja rajoista sekä tienaamisesta ei pidetä kiinni tarvittaessa kiinni, korjaushan oli turha. Olen täsmälleen samaa mieltä Sesset kanssasi simputuksen turhuudesta ja sen haitallisuudesta, mutta niin kauan kun koira ei ole ansainnut jotain joka sille on määritelty, siltä pitää se myös vaatia.

Takerrun siis pikku seikkaan ja sanamuotoon koska asia voi muuttua yhdestä sanasta oleellisesti toiseksi.

Jos ajatellaan että edellinen toiminto vahvistaa tulevaa toimintoa, on järjetöntä jättää hyvää rutiinia pois käytöstä, jos käytöstä pois jättämisen vaatimista seuraa "väärää" (ei toivottua) toimintaa, jolloin paketti leviää. Premackin periaatteen mukaan vaikka 80 istuttamiskerran mukaan istutus ei ole simputusta, vaan turvallinen rutiini joka kertoo koiralle mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihmisen tehtävähän on tarkoitus kouluttamalla koiraa, luoda elämän mittainen positiivinen käytösketju koiralle omaksi edukseen, niin että molemmat elävät täyttä elämää.

Itse ajattelen asiat simppelisti arvojen kautta, vahvempi saa mitä haluaa(laumalogiikka). Jonka jälkeen ei tarvitse simputtaa tai istuttaa oven edessä, koska koira kunnioittaa ja tottelee aina kun on asiaa.

Toinen lähestymistapa samankaltaiseen työstötapaan:

Kouluttamisen kautta ajatteleva ajattelee jokaisen käytöksen ja tunnetilan rakentamista erikseen, ja joutuu näkemään eri käytöksien osaset. Pidän työläänä ja koko elämä on kouluttamista ja "harjoittelua". Tältä kannalta katsottuna istuttaminen ei olekaan simmputtamista.

Aloittajalle. Tuosta koiran käytöksestä tulee paljonkin mieleen eräs tuttu koira, jolta oli kuulo- ja näköaisti menneet huonoksi ja vastaanotti kaikki ovesta tulevat murinalla, kun ei tunnistanut niitä. Reaktiot vahvistuu vielä jos on vahva vahti- ja puolustusvietti. Joten tosiaan kuulo ja näkö olisi hyvä tarkistaa ennen mitään muita koulutuksia. Ja tietty varmasti luusto ja vaikka fyssarilla jumit (jos antaa vieraan koskea itseään), ettei johdu kipuun ehdollistumisesta. Minkä ikäinen koira on ja minkä rotuinen?

Varmaan tärkeintä olisi saada koira luottamaan sinuun, että sinä hoidat kaikki tilanteet ja että et päästä vieraita moikkaamaan koiraa, ennen kuin koira on siihen valmis. Vieraiden ihmisten pitäisi tarkoittaa koiralle vain positiivisia asioita tai olla merkityksettömiä (riippuen koirasta). Koiraporteilla voi myös vähän rajata, että ei pääse esim. suoraan ovelle räyhäämään, ja itse pääset ensimmäisenä vastaanottamaan vieraat/postin.

En usko että mitenkään tiukentamalla koulutusta tässä tapauksessa saisit ihmeitä aikaan, koska vaikuttaa että koira on hyvin osaava ja tottelevainen, ja ongelmana on vieraat ja tuttujen tunnistaminen. Joten kokenut ongelmakoirakouluttaja voisi olla hyvä idea sen jälkeen kun koira on kunnolla tutkittu näön, kuulon ja kipujen osalta.

Tuli vielä mieleen, että eihän teidän asuntoon ole päässyt talkkari/huoltomies tms silloin kun olet ollut poissa ja koira kotona, ja koira käytös vieraita kohtaan olisi tästä muuttunut? Tätä olen kuullut tapahtuneen myös..

pampulainen kirjoitti:

Käsitän(sesset) itse tuon lausumasi eri tavalla,: Se että menetelmä ei toimisi jos koiralle on asetettu joitain rajoja..........

Jep, ymmärrän mitä ajat takaa, huomasin itse saman pugin. Aina voidaan miettiä, olisiko vielä jotain tehtävissä (tämän jätin mainitsematta), mutta jos koira kotona täyttää suurin piirtein kaikki kriteerit, mitä koiralta voidaan inhimillisesti katsoen olettaa eli se odottaa luvat, antaa tehdä vastaan mukisematta kaikki hoitotoimenpiteet ja käsitellä itseään, tottelee ekasta käskystä, osaa käyttäytyä siivosti ja rauhallisesti jne, ei ole mitään järkeä alkaa keksimällä keksimään lisää "kuria" esim laittamalla koira 80 kertaa istumaan ulko-ovella etenkään jos tarkoitus on vain palkita se (ulospääsyllä) hyvästä käytöksestä. Ovitreeni on sitten eri juttu, siinä toistoille on perustelunsa. Mutta "kurin" lisääminen sillä, että koiran pitää ennen ruokaa mennä 100x istu-maahan-seisot kurin takia, ei taatusti enää lisää koiran "kuria". Tai istua ulko-ovella 80 kertaa ennen ulos pääsyä. Mistä koira tietää onko se treenaamassa nyt sunnuntain tokon erivoi-kokeeseen vai hankkimassa lisää "kuria"? Harjoitellaanko (vahvistammeko) me vai palkitaanko me koiraa hyvästä käytöksestä? Meidän on hyvä tietää mitä me tehdään ja miksi eikä keksiä asioita vain keksimisen ilosta, jolloin helposti ollaan simputtamassa.

Se, että kotona koira tekee kaiken vaaditun, vaikka sitten miljoona kertaa toistaen, ei useinkaan poista ongelmia esimerkiksi ulkona, joten ylilyönnit kotona on myös tästä näkökulmasta tarkasteluna turhia. Oikein tehtyinä varmasti tukevat kokonaisuutta ainakin joissain tapauksissa tai voivat olla apuna jossain käänteessä hallinnan muodossa, mutta 100x istu-maahan-seisot ennen ruokaa kotona ei poista koiran kokemaa pelkoa esim toisia koiria tai ihmisiä kohtaan. Hoidetaanko me tautia vai sen oireita? Tämä ei siis ollut tarkoitettu erityisesti kenellekkään eikä etenkään ole kehenkään tai mihinkään kohdistettua kritiikkiä!

Edit

pampulainen kirjoitti:

Itse ajattelen asiat simppelisti arvojen kautta, vahvempi saa mitä haluaa(laumalogiikka). Jonka jälkeen ei tarvitse simputtaa tai istuttaa oven edessä, koska koira kunnioittaa ja tottelee aina kun on asiaa.

Tämä toimii silloin kun ei olla ongelmissa. Kun koira on JO se vahvempi, miten teet itsestäsi vahvemman ilman että "vahvempana" oloa työstetään jotenkin konkreettisesti, siis käytännössä? Lauseestasi voisi päätellä, että omistaja joko on vahvempi tai sitten ei ole. Mutta treenaamalla tätä vahvemman arvoa ei voi saavuttaa? Itse näen, että saavutan "vahvemman" aseman konkreettisesti tekemällä asiat koiran kanssa oikein niin, että minä olen aina tilanteesta vastuussa ja ohjaan tilannetta ja tätä harjoitellaan riittävän monta kertaa riittävän monessa tilenteessa. Joskus on vaan niin, että koira on päässyt syystä X treenamaan ei-toivottua käytöstä jopa vuosia omine nokkineen, remmirähjäys on yksi esimerkki tästä. Mistä koira voi tietää, ettei se ole sallittua koska se on palkautunut siitä joka_ikinen-kerta? Hallintaa voidaan aina rakentaa, jopa väkivaltaa käyttäen, mutta osa meistä haluaa, että ongelmaa ei pikalaastaroida olemalla koiralle riittävän hallitseva, vaan koira osaa hoitaa tilanteen siksi, että se itse tietää kuinka siinä toimitaan ja myös itse haluaa (operantin koulutustavan kautta) toimia niin, jolloin se yleensä osaa myös soveltaa ainakin jossain määrin. Toisin sanoen koira, joka on opetettu suhtautumaan positiiivisesti ihmisiin, toimii mielikuvansa mukaisesti vaikka tilanne olisi vähän haastavampikin ja/tai omistaja ei ole sitä käskyttämässä kun taas koira, joka on ihmisille vihainen, pysyy nahoissaan vain silloin kun omistaja on paikalla käskyttämässä, "hallitsemassa". Molemmat tavat toimii, kyllä, mutta kysymys kuuluukin kumman minä haluan ja kuinka siihen päästään? Mielestäni tämä on se relevantein kysymys silloin, kun ollaan jo ongelmissa.

Joo tekee tätä minullekkin mutta KUTEN SANOIN vanhempien luona tekee tätä ENEMMÄN. Minulle tekee joskus, vanhempien luona koira tekee sitä enemmän koska vanhempani pomppaavat samantien pystyyn ja lähtevät koiran kanssa ulos ja leikittävät yms. Koira on oppinut että raapimalla lattiaa tai vetämällä hihasta porukat alkavat leikkimään sen kanssa. Itse mielummin käskytän tämmöisen käytöksen jälkeen käskytän tai muuten teen itse jotain muuta joka vie koiran huomion muualle esim käyn vessassa tai keittiössä ja jätän koiran huomiotta. Tällä tavalla koira ei yhdistä sitä mukavaan asiaan.

Enkö ole aiemmin sanonut sataan kertaan että ollaan menossa kouluttajalle ?

"En usko koirien kykenevän arvoimaan että vanhempiesi luona on niiiiiiiin paljon mukavampaa, että yritti murista sut ulos elämästään. Todennäköisempi selitys on, että koska ovitilanne on koiralle kiihdyttävä, se menee näissä tilanteissa niin nopeasti niin kiihdyksiin, että menettää arviointikykynsä totaalisesti, myös kykynsä käyttää aistejaan. Stressi on niin kova, siis. Koira voi mennä tällaiseen modeen parissa sekunnissa, koska se on silkkaa aivokemiaa joka tunnetusti toimii räjähdyksen nopeudella."

Tätähän mä sanoin itsekkin, luitko loppuun tekstini ? Jos olisit lukenut niin koko lause meni näin "Tuli tässä mieleen kun aiemmin joku sanoi että siksi koirani murisi minulle kun hain sen vanhempien luota koska se ei halunnut lähteä sieltä... Tuli vähän semmoinen tunne että oonko mä nyt jokin pahis jonka luokse koira ei halua palata. Kyllä mielestäni koira tässä tilanteessa ajatteli jotain muuta, eikä mun mielestä terve koira noin rajusti näytä sitä tunnetta jos ei haluisikaan tulla kotiin. Jälkeenpäin mietittynä tilanteessa saattoi olla sekin että kun koputin oveen niin koira oli sillon juuri keittiössä äitini luona vetelemässä poskeen lihan paloja eikä tajunnu heti että ovella on joku. Kun ovi avattiin niin koira tajusi silloin vasta ja jotenki se meni siihen raivo/pelko tilaan että joku vieras tulee ja sitten sen oli vaiketa palautua ja huomata että se olenkin vain minä.
Tämä olisi yksi mahdollinen vaihtoehto koska koiralle vieraat on tosissaan se isoin klikki."

Eli sanoin että joku muu täällä väitti tolleen että koira ei vain halunnut palata mun luokse kotia. Mua oikeesti alkaa sen verran turhauttaa tää keskustelu, tekstejä ei lueta kunnolla ja sitten otetaan joku lause keskeltä ja kerrotaan mielipide siitä.

"Myös positiiviset koulutajat käyttävät joskus lyhyttä jääkautta, mutta tällöin tarkoitus on "puhdistaa" koiran maailma mahdollisesta epäloogisesta puheesta ja käytöksestä, joten sen omistaja (ehkä koko perhe) siihen jatkuvasti kohdistaa ja sen jälkeen sopia säännöt, joita kaikki noudattavat koiraan aina ja kaikkialla samoin periaattein. Eli selkeyttää tilanne sekä koiralle JA omistajalle/perheelle. "

Tämän takia tämän "jääkauden" teenkin koska haluan saada ikäänkuin ravisteltua koiraa ja myös minua takaisin tiettyihin sääntöihin.

"Kaikenlainen ovella riekkumninen, myös ovikellon soidessa, on suhteellisen yksinkertaista, joskaan ei aina helppoa tai nopeaa, korvata jollain toivotulla käytöksellä, mutta sitä(kään) käytöstä EI opeteta koiraa "puhuttelemalla", vaan johdonmukaisella ja määrätietoisella harjoittelulla, siis raa`alla työllä. "

Niinkuin sanoin siksi teen sitä että koira odottaa vähän matkan päässä ovelta kun itse puen päälle ja otan hihnaa. Edes hihnan ottaminen ei saa laukaista enää koiralle sitä että se saa luvan vauhkota ovella. Siksi tein harjoituksen ja aijon tehdä jatkossakin että kun otan hihnan niin koira ei säntää hulluna ovelle. Ja vasta sitten lähdetään ulos kun koira on rauhoittunut ja odottaa minulta lupaa päästä ulos.

"Aggressiivisuusongelmiin ottaisin ehdottomasti ammattilaisen mukaan ihan jos pelkästään siksi, että toinenkin mielipide on aina hyvä saada ja toiset silmäparit ei haittaa ikinä, muusta tieto-taidosta puhumattakaan, mutta muita arjen pikkupulmia voi treeanata itsekin esim erilaisilla impulsiivisuus-, itsekontrolli- ja rauhoittumisharjoituksilla, niitäkin löytyy netistä paljon! Myös elosta reaktiivisen koiran kanssa löytyy paljon juttua ja neuvoja arkeen."

Anteeksi vain mutta kuinka monta kertaa oikeasti minun pitää toistaa itseäni ? Olemme hankkimassa kouluttajan tai muuta ammattilaista apua.

"Aloittajalle. Tuosta koiran käytöksestä tulee paljonkin mieleen eräs tuttu koira, jolta oli kuulo- ja näköaisti menneet huonoksi ja vastaanotti kaikki ovesta tulevat murinalla, kun ei tunnistanut niitä. Reaktiot vahvistuu vielä jos on vahva vahti- ja puolustusvietti. Joten tosiaan kuulo ja näkö olisi hyvä tarkistaa ennen mitään muita koulutuksia. Ja tietty varmasti luusto ja vaikka fyssarilla jumit (jos antaa vieraan koskea itseään), ettei johdu kipuun ehdollistumisesta. Minkä ikäinen koira on ja minkä rotuinen? "

Kohta kolme vuotias sakemanni uros.

"Varmaan tärkeintä olisi saada koira luottamaan sinuun, että sinä hoidat kaikki tilanteet ja että et päästä vieraita moikkaamaan koiraa, ennen kuin koira on siihen valmis. Vieraiden ihmisten pitäisi tarkoittaa koiralle vain positiivisia asioita tai olla merkityksettömiä (riippuen koirasta). Koiraporteilla voi myös vähän rajata, että ei pääse esim. suoraan ovelle räyhäämään, ja itse pääset ensimmäisenä vastaanottamaan vieraat/postin."

Koiraportti olisi mahtava mutta eteiseni on vähän hankala sellaiseen. Eteiseni on siis semmoinen pitempi käytävä jonka toisella sivulla on seinää ja toisella naulakko ja koko käytävän pituudelta menevä kaapisto. Portti olisi kyllä todella hyvä koska silloin voitais paremmin totutella vieraiden tulemiseen ilman että koiraa täytyy pitää pannasta kiinni joka taas lietsoo koiraa enemmän. Välillä ollaan tehty niin että me mennään koiran kanssa ulos ja sitten siellä tutustutaan vieraisiin joidenka kanssa mennään yhdessä sisälle. Tätä ei kuitenkaan voi aina tehdä eikä siitä halua tapaakaan tehdä. Joskus olen jotain omiani viritellyt eteisen käytävälle niin ettei koira heti pääse ovelle mutta ei oikeastaan ole sellaista kunnon estettä mistä koira ei pääsisi tai joka olisi helppo asettaa ja poistaa. Tai kyllähän varmaan siihen kaappia vasten saisi jonkun semmoisen portin joka ikäänkuin vain puristetaan kiinni mutta sitten täytyisi aina poistaa se jos kaapille tahtoo... Täytyy miettiä josko löytyisi semmoinen portti joka yltäisi naulakon toisesta seinästä naulakon alla olevaan seinään ja että sen saisi niin laitettua ettei olisi tiellä.

"En usko että mitenkään tiukentamalla koulutusta tässä tapauksessa saisit ihmeitä aikaan, koska vaikuttaa että koira on hyvin osaava ja tottelevainen, ja ongelmana on vieraat ja tuttujen tunnistaminen. Joten kokenut ongelmakoirakouluttaja voisi olla hyvä idea sen jälkeen kun koira on kunnolla tutkittu näön, kuulon ja kipujen osalta."

Juu en mäkään usko että tiukempi koulutus poistaa tätä ongelmaa vieraiden kanssa joka on siis isoin ongelma. Mutta kun tiukennan koulutusta niin saan koiran paremmin kuuntelemaan minua ja paremman otteen. Kun kuitenkin minulla ja koirallani on myös hiomista suhteessamme niin siksi tiukennan koulutusta ja sääntöjä. Ollaan menossa kouluttajalle heti kun näkö ja kuulo on tutkittu, ne sitten heti kun on varaa eli alkuvuodesta. Siihen asti yritän vain itse kotona korjata asioita jotka parantaa kokonaisuutta.

"Tuli vielä mieleen, että eihän teidän asuntoon ole päässyt talkkari/huoltomies tms silloin kun olet ollut poissa ja koira kotona, ja koira käytös vieraita kohtaan olisi tästä muuttunut? Tätä olen kuullut tapahtuneen myös."

Ei ainakaan minun tietääkseni. En usko että kukaan huoltomies olisi sisälle uskaltanu tullakkaan kun koira haukkuu :D Mutta tosiaan ei ainakaan ole tiedossa, eikä ole koskaan ollut epämukavaa vierailua keneltäkään kun minä olen ollut paikalla. Tuntuu että ehkä enemmän syy on myös siinä että meillä ei käy hirveästi vierata, yleensä itse lähden kavereiden tai vanhempien luokse. Koira ei ole siis tottunut siihen että meillä kävisi joku. Ajattelin että sitäkin pitäisi nyt alkaa muuttaamaan eli pyytää jengiä enemmän meille kylään ja tehdä ikäänkuin siedätyshoitoa siihen että on ihan ok kun tulee vieraita :)

Se, että koira haluaa jäädä vanhempiesi luo, ei tarkoita sitä, että olisit huono omistaja. Ennemminkin sillä on tekemistä sen kanssa, että vanhempasi vielä enemmän tanssivat koiran pillin mukaan kuin sinä.
Olen monesti nähnyt, että koira hakeutuu just sinne missä sillä on parhaat oltavat. Yksi omista koiristanikin päätyi vanhempana mummolaan, jossa se oli usein hoidossa. Se ei kaivannut kotiin kerrostaloon, kun mummolassa sai olla pihalla kaiket päivät ja jestas miten mummo sitä syötti! Ei se nyt murissut meille, mutta ei mitenkään pyrkinyt mukaamme kun siellä kävimme.

Omistajalleen muriseva koira ei mikään luonnonoikku ole, dominanssia se sillä ilmaisee. Ehkäpä tarkoitus oli että tänne et tule minua komentelemaan, täällä määrään minä! Varsinkin kun vielä ruokailu oli menossa :) Tämä pätee nyt vain siinä tapauksessa, että koira on aisteiltaan terve.

Aloituksesi on herättänyt kovasti keskustelua, hyvähän se vaan on. Saamme vaihtaa mielipiteitä ja oppia toisiltamme. Ei sinun tarvitse selitellä ja puolustautua niin kiihkeästi, tässä nyt heitellään mielipiteitä ja sinä loppujen lopuksi olet se, joka koirasi asioista päättää jatkossakin. Kait se idea on, että eriävät mielipiteet toisivat sinulle uusia ajatuksia ja löytäisit tien ulos ongelmistanne.
Sitä me kaikki toivomme.

Kohta kolme vuotias sakemanni uros.

Tämä lukee aloittajan ensimmäisessä lauseessa.:)

Ottaen huomioon rotu, ikä ja sukupuoli, käytös ei ole mitenkään outoa tai ennalta-arvaamatonta. Jos on terve niin uskon että voit saada koirasi hallintaan oikeilla keinoilla.

^Jep ja ton ikäisiä koiria ja varsinkin uroksia on paljon myynnissä eri ongelmien vuoksi Tai ainakin silloin oli kun harrastin vielä apulan lukemista.

Ois kiva kuulla sitten jatkossakin kuulumisia miten on mennyt ja mihin tyyliin koiraa aletaan kouluttamaan jne

"Se, että koira haluaa jäädä vanhempiesi luo, ei tarkoita sitä, että olisit huono omistaja. Ennemminkin sillä on tekemistä sen kanssa, että vanhempasi vielä enemmän tanssivat koiran pillin mukaan kuin sinä.Aloituksesi on herättänyt kovasti keskustelua, hyvähän se vaan on. Saamme vaihtaa mielipiteitä ja oppia toisiltamme. Ei sinun tarvitse selitellä ja puolustautua niin kiihkeästi, tässä nyt heitellään mielipiteitä ja sinä loppujen lopuksi olet se, joka koirasi asioista päättää jatkossakin. Kait se idea on, että eriävät mielipiteet toisivat sinulle uusia ajatuksia ja löytäisit tien ulos ongelmistanne. Sitä me kaikki toivomme."

Kun se mut täällä saa kiihkoilemaan kun mun tekstejä ei lueta. Kun just sanoin aikasemmin että en usko että se minusta johtui ja kerroin että koira pystyy pompottamaan vanhempiani paljon helpommin kuin minua. Ja sitten perään kirjotellaan samoja asioita mitä mä olen sanonut mutta kirjotatte niitä kuin omia ajatuksianne ja ihankun en niitä itse ymmärtäisi. Jokasella saa olla omat mielipiteet, se ei mua saa kiihkoilemaan tai loukkaantumaan. Mutta jos saan koko ajan toistaa itseäni kuin jokin aasi niin ei tässä ole mitään järkeä. Haluan kuulla erilaisia ehdotuksia, siksi tänne kirjoittelinkin. Mutta oikeasti olen joutunut toistamaan itseäni niin monta kertaa ja koko ajan tulee samanlaisia viestejä uudelleen ja uudelleen. Koko ajan joudun selittämään itseäni uudelleen... Ehkä mun pitää sitten vaan ohittaa ne ja lukea niitä kehittävämpiä viestejä :D...

Hyviä uutisia !

Oon aloittanut korvien putsaus harjoittelun ihan puhtaalta pöydältä ja alusta. Muutaman päivän koskin koiran korvia pelkällä paperilla ja palkitsin siitä ja ylistin kunnolla. Koira kun aiemmin juoksi karkuun ja meni pelokkaaksi jo pelkästä paperista tai putsausaineesta. Pikkuhiljaa otin mukaan myös paperin johon olin laittanut ainetta ja hieman putsasin korvalehtiä ja taas kovaa ylistämistä ja herkkua.

Tänään oltiin jo niin pitkällä että kun koira istui ruokakipon edessä odottamassa ruokaa niin putsasin korvat siinä ja ihan ilman mitään probleemaa. Sain jo putsattua syvemmältäkin ja huolellisemmin, sitten kun olin valmis ja annoin luvan niin koira iloisesti alkoi syömään herkkuruokaa palkinnoksi. Ihanaa että tämä on kääntynyt näin, piti vain oikeasti aloittaa alusta ihan kuin koira ei olisi koiran kanssa tätä asiaa koskaan tehty.

Auttaa kun sanon iloisesti ja vähän nauraen jotain pientä esim tuleppas nyt tänne höntti tää on mennyt niin hyvin ja koira silloin itse tulee luokse ja antaa putsata. Ei ole kertaakaan murahtanut tai juossut karkuun :)

Hienoa.:)

Seset:Lauseestasi voisi päätellä, että omistaja joko on vahvempi tai sitten ei ole. Mutta treenaamalla tätä vahvemman arvoa ei voi saavuttaa? Itse näen, että saavutan "vahvemman" aseman konkreettisesti tekemällä asiat koiran kanssa oikein niin, että minä olen aina tilanteesta vastuussa ja ohjaan tilannetta ja tätä harjoitellaan riittävän monta kertaa riittävän monessa tilenteessa.

Lauseeni todella tarkoittaa sitä että johtajuus joko on tai ei. Jos ihminen epäilee itseään, koira sen heti kyllä huomaa. Jos toinen osapuoli on yhtään asemastaan epävarma, johtajuus ei ole varma. Vertaisin tätä rehellisyyteen, joko sitä on tai ei. Voihan sitä juu harjoitella mutta riittävän pitkään kun sitä on harjoiteltu ilman ehdottomuutta, ei voida enää luottaa.

Tässä kohtaa törmää kouluttaminen ja johtajuus-ideologia keskenään. Johtajuutta ei tarvitse treenata, ainoastaan pitää saavutetusta statuksesta kiinni olemalla uskottava. Harvoin pelkällä kouluttamisella saavutetaan uskottavuutta. Jos omistaja joutuu koko ajan "harjoittelemaan" johtajuutta saavuttaakseen , se ei ole kunnioitusta edes oikeasti saavuttanut. Johtauus on kasa henkisiä arvoja, jotka ilmenevät itsestään selvänä viesintänä ja käytöksena eri-arvoisten välillä. Kouluttamisella on siis arvojen kannalta pienempi merkitys kuin ihmiset pystyvät mieltämäänkään.

Vertaisin tässä kohtaa kouluttamalla väkisin väännettyä toimintaa; nokkavaan teiniin joka asettaa itsensä opettajasijaisen yläpuolelle ja hänet pakotetaan pyytämään anteeksi toiselta oppilaalta ja suorittaa toiminnan joko säälistä sijaista kohtaan, vittumaisen epäaidosti, tai päästäkseen vain tässä kohtaa helpolla, noh joka tapauksessa ajatellen vain että ei todellakaan tarkoita viestiä toimintaa suorittamalla mitä oikeasti ajattelee. Käskystä istumisella ei ole periaatteessa mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Tässä on muuten selitys siihen miksi useilla miehillä ei tunnut olevan koiran kanssa ulkoilu haastavaa vaikka sama koiran on käytökseltään mahdoton kovasti treenaaavan emännän kanssa. Johtajuus on hukassa siellä narun päässä. Jos kerta mies tekee mitä huvittaa, eikä edes kouluta ja koira toimii silti niin mihinköhän muuhun se perustuu kuin johtajuuteen?

Taas hyppää vielä yhteen esimerkkiin. Pentukoira(pikku) on oikein ahne ja haluaa syödä sormet kun sille annetaan namia. Asiaan ei siinä hetkessä puututa. Viikon aikana tapahtuu paljon erilaisia tilanteita muiden koirien ja ihmisen kanssa, joissa pentu joutuu tarkastelemaan laumapaikkaansa=arvojärjestystä. Viikon päästä pentu osaa ottaa kädestä namin kohteliaasti, vaikka asiaa ei olla harjoiteltu. Mistä tämä voisi johtua? Koiran nälkä, vireystila, paikka ja nami on täsmälleen sama.

Tässä kohtaa voisi sanoa koiran yleistävän lajilleen luonnollisen käytöksen ja tunnetilan huomattavasti paremmin, kuin tilanteeseen luonnottoman ja kuulumattoman toiminnon yleistäminen. Motivaatio tarpeettoman asian tekemiseen voi olla olematon, syystäkin, tuntuu ettei koira vaan opi jotain toimintoa...

Meniköhän liian korkealentoiseksi. :)

pampulainen kirjoitti:


Lauseeni todella tarkoittaa sitä että johtajuus joko on tai ei. Jos ihminen epäilee itseään, koira sen heti kyllä huomaa. Jos toinen osapuoli on yhtään asemastaan epävarma, johtajuus ei ole varma. Vertaisin tätä rehellisyyteen, joko sitä on tai ei. Voihan sitä juu harjoitella mutta riittävän pitkään kun sitä on harjoiteltu ilman ehdottomuutta, ei voida enää luottaa.

Mä luulin, että se harjoittelu tarkoitti sen koiran harjoittelua, ei sen koiran ohjaajan / omistajan. Kuvaat muuten jälleen tätä johtatjuutta siten, että on ihmisiä, jotka sen osaavat automaattisesti ja luonnostaan. Sitten niitä raukkoja, jotka eivät siihen kykene, eikä harjoittelemallakaan asia parane. Nääs kun se joko on tai ei. Ihminen kuitenkin lajina on nimenomaan erinomaisen kykenevä muuttumaan ja oppimaan uusia tapoja toimia. Siksi on outoa, ettet pysty tällaista mahdollisuutta myöntämään. Ihmisen aivot (jotka käyttäytymistämme ohjaavat) ovat erittäin joustavat, oppimiskykyiset, muutoksiin sopeutuvat. Miksei siis olisi mahdollista oppia toimimaan koiransa kanssa? Omituisen fatalistinen näkemys, että meillä vain on tai ei ole joitain kykyjä.

Sitäpaitsi - edes rehellisyys ei ole kuvaamallasi tavalla yksiselitteistä. Joku ymmärtää rehellisyydeksi sen, että päästelee suustaan kaiken negatiivisen, mitä ikinä tuleekaan toisista mieleen. Toinen taas pitää tällaisista asioista suunsa kiinni kohteliaasti, muttei siltikään valheita laskettele. Onko rehellisyyttä se, että möläyttää toisen lihoneen (mikä on ihan totta) vai se, että jättää tuon sanomatta, mutta kehuu uuden paidan värin onnistuneisuutta (mikä sekin on ihan totta)? Molemmat ajattelevat olleensa täysin rehellisiä, mutta vain toinen saa kanssaihmisensä hyvälle tuulelle. Johtajana alaisensa toimimaan hyvin ja tuottavasti. Toinen taas ehkä kuvittelee sen kuulijan olevan kykenemätön kestämään totuutta. Ja onnittelee itseään kyvystään paljastaa tälle, miten asiat oikeastaan rehellisesti katsoen ovat. Eli ehkä jopa valehtelee itselleen, miten viallisia ovat muut verattuna omaan täydellisyyteen.

Tässä kohtaa törmää kouluttaminen ja johtajuus-ideologia keskenään. Johtajuutta ei tarvitse treenata, ainoastaan pitää saavutetusta statuksesta kiinni olemalla uskottava. Harvoin pelkällä kouluttamisella saavutetaan uskottavuutta. Jos omistaja joutuu koko ajan "harjoittelemaan" johtajuutta saavuttaakseen , se ei ole kunnioitusta edes oikeasti saavuttanut. Johtauus on kasa henkisiä arvoja, jotka ilmenevät itsestään selvänä viesintänä ja käytöksena eri-arvoisten välillä. Kouluttamisella on siis arvojen kannalta pienempi merkitys kuin ihmiset pystyvät mieltämäänkään.

Hmm. On se jännä, että silti yhteiskuntamme oikein varta vasten antaa ihmisille johtajakoulutusta. Vaikka asiaa ei voi opetella, eikä harjoitella. Johtajuus sitäpaitsi ei ole mitään eriarvoisuutta. Ehkäpä tämä omituisen vanhanaikainen ja viimevuosisatainen näkemyksesi jkhtajuudesta selittää myös nuo omituisuudet käsityksessäsi siitä, miten sitä voi oppia ja harjoitella. Toki, jos johtajuus perustuu (synnynnäiseen?) eriarvoisuuteen, se tosiaankin joko on tai ei ole ilman mahdollisuutta opiskella paremmaksi. Tosiasiassa juuri kuvaamasi kaltaiset ns. johtajat eivät pelitä. Omaa ylemmyyttään korostavat johtajat vain kiihottavat alaisensa kiistämään ja kyseenalaistamaan johtajuutensa joka käänteessä. Ja se myös romahtaa helposti, kun johtaja jää kiinni osaamattomuudesta.

Vertaisin tässä kohtaa kouluttamalla väkisin väännettyä toimintaa; nokkavaan teiniin joka asettaa itsensä opettajasijaisen yläpuolelle ja hänet pakotetaan pyytämään anteeksi toiselta oppilaalta ja suorittaa toiminnan joko säälistä sijaista kohtaan, vittumaisen epäaidosti, tai päästäkseen vain tässä kohtaa helpolla, noh joka tapauksessa ajatellen vain että ei todellakaan tarkoita viestiä toimintaa suorittamalla mitä oikeasti ajattelee. Käskystä istumisella ei ole periaatteessa mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Mutta entäs jos tuo ns. nokkava teini vain sattuukin olemaan sellainen luontainen johtajatyyppi? Eikö silloin ole vain luonnollista, että hän testailee, mihin omat rahkeet riittävät? Sellainenko maailmamme on, että käynnissä on jatkuva johtajuustaistelu koko ajan? Itse tapasin huvitella kyykyttämällä ärsyttäviä opettajia saamalla heidät kiikkiin osaamattomuudesta ja virheistä. Tai tottelemalla liiankin hyvin, jolloin pyydetty toiminta muuttui karikatyyrikseen. Sekä otin aseet heiltä pois olemalla niin vastaansanomattoman osaava itse, etteivät voineet minuun mistään kohtaa tarttua. Silloin nokkavana teininä siis. Ei kovinkaan kypsää ja hyvää käytöstä, mutta hupaisaa muutamankin opettajaraukan kustannuksella.

Tässä on muuten selitys siihen miksi useilla miehillä ei tunnut olevan koiran kanssa ulkoilu haastavaa vaikka sama koiran on käytökseltään mahdoton kovasti treenaaavan emännän kanssa. Johtajuus on hukassa siellä narun päässä. Jos kerta mies tekee mitä huvittaa, eikä edes kouluta ja koira toimii silti niin mihinköhän muuhun se perustuu kuin johtajuuteen?

Hyvin näyttää PeVin sovinismi tarttuneen oppilaisiin. Jälleen tätä soopaa mukalepsuista ja johtajuuteen kykenemättömistä naisista. Eipä tästä enää muuta oikeastaan puutu, kuin väittää tuon miestenkohtajuuden olevan perua RUK: n käymisestä. (Paitsi, ettei tietenkään tämäkään kouluta johtajuuteen, vaan sinne vain valikoituvat ne luonnostaan johtajamaiset tyypit).

Taas hyppää vielä yhteen esimerkkiin. Pentukoira(pikku) on oikein ahne ja haluaa syödä sormet kun sille annetaan namia. Asiaan ei siinä hetkessä puututa. Viikon aikana tapahtuu paljon erilaisia tilanteita muiden koirien ja ihmisen kanssa, joissa pentu joutuu tarkastelemaan laumapaikkaansa=arvojärjestystä. Viikon päästä pentu osaa ottaa kädestä namin kohteliaasti, vaikka asiaa ei olla harjoiteltu. Mistä tämä voisi johtua? Koiran nälkä, vireystila, paikka ja nami on täsmälleen sama.

No eihän kaikki ole ollenkaan samaa, jos kerran koira myöhemmin kykenee toimimaan maltilla. Odottamista ja rauhallisuutta toki voi koira harjoitella muissa tilanteissa ja sitten soveltaa sitä namin ottamiseen. Kysehän on hyvinkin paljon koiran kehittyvästä kyvystä hallita itseään. Jos yhtään olen hahmottanut, milaista se johtajuuskasvatus on, niin sen kauttahan juurikin koiraa jatkuvasti harjaannutetaan tässä asiassa.