Koirat.com

Helpoin tapa puuttua asioihin on ärähtää koiralle jos sen temput menee yli ja lakata nostamasta sen egoa olematta totelematta koiraa.

Voin sanoa kokemuksesta, että sinnikkäämpää terrieriä voi olla hieman vaikea saada lopettamaan tuota alistamisleikkiä jos kerran toinen koira antaa noin tehdä eikä ärähdä. Tuossa tapauksessa se on ihan luonnollista, kun toinen koira on pentu. Mun jackrussell ei ole noin dominoiva, mutta se on kyltymätön painimaan ja leikkimään, ei ole tullut vielä kaveria kohdalle, joka jaksaisi niin kauan leikkiä kun tuo. Mutta mun russelin koirakavereissa on toooosi paljon eroja, miten niillä noi leikit menee. Naapurin kova narttukoira on saman ikäinen ja pennusta asti ovat tunteneet. Jos tällä nartulla on muuta tekemistä esim metsälenkillä kun mun russelin kanssa painiminen, se sanoo tasan kerran. Se on niin itsetietoinen ja dominoiva koira, että se saa tahtonsa läpi suunnilleen saman tien ja mun russeli lopettaa ja puuhaa omiaan. Käy se silti haastamassa vähän väliä, mutta jos ei, niin ei. Se on ehkä helpoin kaveri tolle ikinä, osaa laittaa rajat milloin leikitään ja milloin ei. Ja pääosin ne kyllä leikkii, ovat ihan parhaat kaverit. Mutta oon aina pitänyt sitä koiraa hyvänä seurana, koska mun koira oppii vähän, että se ei aina saa päättää mitä tehdään.

Sitten taas kaverin lappari, paljon pehmeämpi, kiltimpi koira. Se on paljon kärsivällisempi. Se sietää jatkuvaa pommitusta jonkin aikaa, jollei lähde siis leikkiin mukaan. Mutta kyllä sekin sanoo lopulta. Se ehkä viisi kertaa vähän äristen ajaa pois ja sitten lopulta menee kuppi nurin ja ajaa russelin päälle ja sanoo ihan tosissaan. Mutta huomattavasti vaikeampaa sille on saada se pommitus loppumaan, jonka takia tässä suhteessa russeli päättää enemmän, mitä tehdään.

Riippuen tilanteesta, saan minäkin tottakai jatkuvan häiriköinnin loppumaan. Kotona sisällä en siedä russelin jatkuvaa "leiki mun kanssa perkl!" ärinää, jota se pitää kun toinen ei halua leikkiä ja se yrittää aivan kaikkensa saadakseen toisen mukaan. Taputan käsiä yhteen, ajan russelin etäälle, "riittää" on naapurin laumasta opittu käsky, jolla sielläkin koirat ajetaan erilleen, ja jossa mun russeli on ollut silloin tällöin hoidossa. Se täytyy suorittaa tietyllä itsevarmuudella, eikä niin että "voisitteko pliis lopettaa?". Ja kun koira on ajettu etäälle toisesta, sitä pitää vahtia. Pienikin ele toisen koiran suuntaan saa heti saman reaktion. Jos käsky ei mene perille, laitetaan häiriköivä koira toiseen huoneeseen ja kokeillaan myöhemmin uudelleen. Metsälenkeillä en yleensä puutu noihin, vaan annan koirien hoitaa asiansa itse. Koska kaikista tehokkaimmaksi olen todennut sen, kun se toinen koira ärähtää itse.

Kun meillä on koiria hoidossa, mä otan alusta asti säännön, että sisällä ei leikitä, ei painita, ei äristä, ei mitään. Ulkoillaan paljon ja saavat olla tossa takametsässä vapaana, siellä russelikin keksii jotain muuta tekemistä jos toinen ei jaksa painia. Tämä sääntö on pitänyt ottaa ihan sillä, että mun russeli ei vain lopeta, se jaksaisi loputtomiin sitä härnäämistä, kun toinen olisi jo menossa nukkumaan. Mutta säännön myötä munkin russeli osaa ottaa rennosti, vaikka on toinen koira hoidossa.

Tradylle antaisin siis vinkkiä että parsonin kanssa vaan kärsivällisyyttä ja rajoja siihen touhuun. Sinä olet pentusi suojelija, sinä päätät kuka sen kanssa leikkii ja millaisia kokemuksia se saa toisista koirista. Jos joku koira ei sovi sen seuraksi, niin älä anna niiden olla yhdessä. Laittakaa mökillä parsoni liekaan niin griffoni pääsee sitä karkuun jos haluaa. Tai otatte johdonmukaisen säännön, että parsonilta kielletään griffonin alistaminen. Jossain määrin nuo ovat pitkälti luonne kysymyksiä. Toiset koirat ovat alistuvia ja antavat toisten nylkyttää, toiset koirat ovat sinnikkäitä ja kyltymättömiä dominoimaan. Se täytyy vain ottaa koiran kanssa huomioon, minä en esim. vie omaa russeliani koriapuistoon juuri siksi että se on vähän, no, kusipää joskus, eikä todellakaan lue toisten rauhoittavia eleitä tai anna tilaa. Sillä on tietyt kaverit jotka on sen parhaita kavereita, niiden kanssa leikit sujuu ja russeli ei ole liian dominoiva, tällaista seuraa pidän sopivana koiran luonteelle, että sillä on hauskaa, mutta sille osataan myös laittaa rajat.

Mielestäni griffonille ärähdetään ja terrierille sanotaan että annetaas olla. Griffon ei ole millään tavalla heikoilla tuossa, eikä ole edes kovin pentu enää.

Millä perusteella griffonille ärähdetään? Jos tarkoitat että griffon on tässä se joka haastaa riitaa? Tradyn mukaan parsonin leikit olleet aina turhan kovia, parsoni ei rauhoitu toiseen huoneeseen, parsoni ei lopeta, vaikka griffoni ois ihan sujut ja rauhoittuu kunhan parson poistetaan tilanteesta? Kyllä musta kuulostaa et Parson on tässä se häirikkö, joka on ottanut grifgonin kivaksi lelukseen. En kyllä osaa noin lyhyen videon perusteella sanoa, mut kiinnostaa Pampulan ajatus mitä grifgoni tekee väärin tuossa?

Koska se olisi oikein parsinia kohtaan.

En edelleenkään ymmärrä miksi se on oikein parsonia kohtaan? Ymmärrän kyllä että aikuinen koira on pennun yläpuolella (ja kyllä, 1v on aivan pentu vielä) ja saa sitä ojentaa jos pentu ei käyttäydy, mutta en minä missään laumassa hyväksyisi jatkuvaa kyykytystä kenenkään taholta.

Tässä olen kyllä pampulaisen kanssa samaa mieltä. 1 -vuotias koira ei todellakaan ole enää mikään pentu, se on jo sukukypsä vaikkei täysin aikuiseksi ole välttämättä vielä kehittynytkään. Jos vuoden vanhaa koiraa pidetään vielä pentuna, niin pieleen menee. Mutta toki kukin taas tavallaan.

Ja minä ärähtäisin kyllä molemmille koirille. Tuon lyhyen videon perusteella molemmat näyttävät ihan yhtä "syyllisiltä", griffoni selkeästi vaan houkuttelee parsonia jatkamaan touhua. Jos eivät itse lopeta ei-toivottua toimintaa, niin silloin se on sen ihmisen tehtävä puuttua siihen. Molempien koirien osalta.

Tarkoitinkin pentu juuri henkisellä puolella. Ja varsinkin laumassa. En tarkoita että sitä pitäisi jotenkin päästää helpommalla, vaan ottaa vain huomioon, että se ei ole vielä tasaantunut aikuinen.

Tuo parsonin touhu kuullostaa vaan niiiiin tutulta. Kun oma koira on vähän samalla tavalla maaninen muiden koirien kanssa, ei noin dominoivasti, mutta kuitenkin. Se ei vain rauhoitu, ennen kuin minä tai toinen koira älähtää oikein kunnolla. Ja sille nimenomaan älähdetään, koska se on se, joka sählää ja touhuaa ja haastaa koko ajan, vaikka muut olisivat jo rauhoittuneet makuulle sisällä ulkoilun jälkeen tms. Varsinkin kaverin lapinkoira on niin mielyttämisen haluinen, että se lähtee kyllä helposti makuulta, vähän sählää siinä mukana, ja alkaa sitten kohta näykkimään että lopeta jo. Ja tämähän on vain hauskaa mun koiran mielestä. Kunnes toinen ottaa suupielestä kipeämmin kiinni ja sanoo ruman sanan. Kun viesti menee lopulta mun koiralle perille, kaikki on rauhassa.

Kiitos vastauksista! Kiellän myös griffonia härkkimästä päälle. Välillä annan esimekiksi paikka käskyn, jolloin se istahtaa/menee makuulle ja luovuttaa. Parson ei kuitekaan rauhoitu, vaan tuijottaa koko paikallaanoloajan vilkaisemattakaan muualle. Jos Griffon vapautetaan käskyn alta, se menee esimerkiksi keittiöön katsomaan mitä muut touhuaa/vetää pitkälleen. Jos parson vapautetaan käskyn alta se juoksee suoraan ilman mutkan mutkaa griffonin päälle. Mökillä, jos otimme griffonin kiinni ei se saanut sekunninkaan rauhaa parsonilta. Kun taas laitoimme parsonin kiinni, griffon touhuili omiaan ja nautti myös ihmisten seurasta. Keksin niille ruoan avulla samaan aikaan tekemistä: temppuja, etsimistä ym. Silloin molemmat rauhottuivat syömään ja keskittyivät etsimään/temppuilemaan. Kuitenkin jälleen samalla sekunilla kun ruoka loppui, oli parson taas kimpussa.

Pitää koittaa tuota ohjetta, että pitää molemmat vapaana, mutta itse käskee parsonia ottamaan etäisyyttä ja estää niiden toistensa iholle pääsemisen. Toivottavasti vaan omat hermot kestää :D Koirat siis asuvat eri osoitteissa eikä äidin parsonia ole liiallisesti koulutettu. Se ei osaa rauhoittua eikä sille ole sitä ikinä opetettu. Esim vieraiden ja lasten seurassa se pitää useimmiten eristää, koska sille ei opeteta oikeita käytöstapoja ja se härkkii myös kaikkien ihmisten kimpussa (ei nylkytä ihmisiä, mutta haluaa huomiota). Olen yrittänyt neuvoa miten pitäisi toimia, mutta eipä ne ota kuuleviin korviinsa... Koira tulee meille jonkin ajan päästä viikoksi hoitoon ja yritän kaikkeni opettaa sille rauhoittumista. Jos griffon osaisi vaikka näyttää mallia, se rauhoittuu missä vain taitavasti ja kuuntelee käskyjä. Vaikka oli itsekin ylienerginen petu ja on vaatinut paljon koulutusta.

pampulainen kirjoitti:

Parson tekee hienoa rauhallista uutteraa työtä ja griffon on se joka tarvitsee kuria. Griffonin häntä nousee joka kerta kun parson pitää tauon, eli näyttää parsonille keskaria. Jos leikkaat molemmat, voi olla että teet peruuttamattoman virheen. Laumalogiikkaan perehtynyt testaa koirat ja kertoo kumpi leikataan ja auttaa sinua käyttäytymään siten ettei ole enää mitään ongelmaa.

Mä en lukis tilannetta, että "häntä nousee pystyyn". Se heiluu ja viestii, että leikitään. Pystyyn nouseminen, eli se "keskarin näyttäminen" on yleensä häntä jäykkänä, ei häntä heiluen. Ja kuinka kauan tuota uutteraa työtä pitäisi antaa tehdä? Montako tuntia/päivää? Koska mä en lupaa, et se loppuu. Ja mä en uskalla koittaa milloin se loppuu, koska parsonin käyttäytyminen ruokkii sitä enemmän ja enemmän. Kaikenlisäks parson tekee tota myös muiden koirien kanssa, joten on se kumma, jos kaikki vaan ärsyttää sitä vaikka tekeekin täysin oikeaa ja uutteraa työtä. Rauhallista mä en saa tosta edes silmät kiinni.

ridgeback kirjoitti:

Tässä olen kyllä pampulaisen kanssa samaa mieltä. 1 -vuotias koira ei todellakaan ole enää mikään pentu, se on jo sukukypsä vaikkei täysin aikuiseksi ole välttämättä vielä kehittynytkään. Jos vuoden vanhaa koiraa pidetään vielä pentuna, niin pieleen menee. Mutta toki kukin taas tavallaan.

Ja minä ärähtäisin kyllä molemmille koirille. Tuon lyhyen videon perusteella molemmat näyttävät ihan yhtä "syyllisiltä", griffoni selkeästi vaan houkuttelee parsonia jatkamaan touhua. Jos eivät itse lopeta ei-toivottua toimintaa, niin silloin se on sen ihmisen tehtävä puuttua siihen. Molempien koirien osalta.

Griffonia ei pidetä millään tavalla pentuna. Sanoin, että "pienenä pentuna kokoero oli iso, mutta pennun kasvettua ei enää kokoero haitannut." En, että sitä enää nykyään pentuna pidetään Molempia on kielletty, ja yllä kirjoitin mitä kieltäminen auttaa. Griffon lopettaa, parson ei. Mitäs sit seuraavaks?

Griffon hihnaan ja kun parsonia meinaa tulla niin se ajetaan helevetin vihaisesti hiiteen.:)

TRADY kirjoitti:

Parson ei kuitekaan rauhoitu, vaan tuijottaa koko paikallaanoloajan vilkaisemattakaan muualle. Jos Griffon vapautetaan käskyn alta, se menee esimerkiksi keittiöön katsomaan mitä muut touhuaa/vetää pitkälleen. Jos parson vapautetaan käskyn alta se juoksee suoraan ilman mutkan mutkaa griffonin päälle. Mökillä, jos otimme griffonin kiinni ei se saanut sekunninkaan rauhaa parsonilta. Kun taas laitoimme parsonin kiinni, griffon touhuili omiaan ja nautti myös ihmisten seurasta.

Aikalailla näin se menee meilläkin jos russeli haluaa leikkiä ja lapinkoira ei. Nimittäin terveisiä vaan taas täältä kahden koiran laumasta, kun lapinkoira tuli hoitoon ja sillä on vieläpä juoksut tuloillaan. Ei sillä ole vielä muita merkkejä juoksuista, paitsi tuo russeli, joka roikkuu sen perseessä kiinni koko ajan läähättää ihan hermona. :D
Koirissa on niin paljon eroja, miten ne ottaa komennusta vastaan, ettei sitä uskoisi ennen kuin pääsee näkemään kaksi ääripäätä. Tälle lapinkoiralle riittää rauhallinen ei. Sisällä ei leikitä. Se lukee ajatusta kuin peiliä, eikä halua mitään hankaluuksia. Mutta auta armias kun joudun laittamaan russelin touhulle lopun, niin lapinkoira ei kestä sitä. Se luulee että hän on tehnyt jotain väärin ja pyytää loppu päivän koko maailmalta anteeksi. Jos joku menisi luulemaan, että "saipa mitä halusi, lapinkoira vain kerjää että russeli roikkuu sen niskassa" ja menee karjaisemaan lapinkoiralle niin onneksi olkoon, lapinkoiralta loppuu viimeisetkin rohkeuden rippeet nousta russelia vastaan.
Russeli puolestaan on sellainen, että saan sen tarpeeksi kovaa karjumalla ja käsiksi käymisellä antautumaan. Ja sitä antautumista kestää noin viisi minuuttia, ennen kuin se haastaa taas. Taas kova huuto ja russeli ajetaan lapinkoiran kimpusta helevetin vihaisesti eteiseen. Se jää sinne, kohta alkaa vinkumaan mouruamaan. Kun se pidetään sinnikkäästi lapinkoirasta etäällä, riittää kohta pelkä kova "ei". Siitä se pikkuhiljaa aina rauhoittuu ja nytkin nuo nukkuvat sängyllä vierekkäin.
Onneksi meillä tuo lähimetsä on neutraalia aluetta ja siellä lapinkoira näyttää kaapinpaikan. Mutta siitäkin näkee, kuinka lapinkoira joutuu koko ajan keskittymään russeliin, joka on uudestaan ja uudestaan haastamassa. Esimerkiksi russeli yrittää hypätä selkään, ja lapinkoira räjähtää sille. Se käy russelin päälle, ottaa poskesta kiinni ja kiepsauttaa terrierin maahan. Örisee siinä terrierin päällä vähän aikaa. Nousee varovasti ylös. Russeli seuraa perässä. Heti uusi körmytys jos russelilla häntä nousee. Ja taas. Sen pitää viitisen kertaa hoitaa sama körmytys ennen kuin russeli antaa etäisyyttä ja antaa lapinkoiran puuhata omiaan.

Tuon russelin kanssa ollaan aika paljon harrastettu tokoa ja muuta hallintaa vaativaa niin se on sikseen hanskassa, mutta helppoa se ei silti ole. Sikäli russelin koulutustausta ei mielestäni kamalasti vaikuta tuohon toisten koirien kanssa olemiseen, näen että se on vain tuo sinnikäs ja kyltymätön luonne kera älyttömän itsevarmuuden. :D

Heipparallaa

Griffonin leikkauksesta 3 viikkoa, parsonin reilu kuukausi. Sunnuntaina tuli parson viikoks hoitoon ja leikki oli kun eri koirilla! Jahtaamista, painimista ja hyppimistä, niillä oli selvästi hauskaa. Pakkomielteinen nylkyttäminen, toisten vehkeiden lukuttaminen ja jatkuva maahan painaminen, kaikki loppunu! Ah tätä iloa Toki paljon on parsonissa koulutettavaa, vielä neljä päivää aikaa.... Paljon se kyllä on oppinu!

Nykyään ne on bff.

Kyllähän tuossa ylemmässä kuvassa griffon dominoi parsonia ja parsonia vi..ttaa. Vaikka muuten parhaat kaverit olisivatkin.

pampulainen kirjoitti:

Kyllähän tuossa ylemmässä kuvassa griffon dominoi parsonia ja parsonia vi..ttaa. Vaikka muuten parhaat kaverit olisivatkin.

Sä oot kyllä aikamoinen koiraprofessori. Toisessa kuvassa ne nukkuu, griffon nosti päänsä laiskasti, kun otin kännykän esiin. Kuvan jälkeen tiputti sen takas sohvalle.
Toisesta kuvasta näkee kuinka parson on oppinu rentoutumaan, kesken leikin heittäytyy selälleen vaikka ei ikinä ennen olis niin tehny. Griffon halailee ja yrittää saada toista takas painimaan. Ja jos johtajuudesta puhutaan, ei ole epäilystäkään etteikö parson olis se korkeampi koirien kesken. Välillä jätti griffonin leikkikutsut huomioimatta, mikä oli sekin aivan uutta

Jos sillä periaatteella mennään että aina kun pää on toisen yläpuolella niin alistetaan, niin voi mun koira raukkaa kun sen kaikki koirakamut on puolet sitä korkeampia. Sehän elää jatkuvasti alistuksen alla. :P

Hienoa Trady jos pojat on rauhoittuneet keskenään. :)

Miksi parsonilla on valjaat?

Minulla on 2 koiraa, chihuahua Helmi 4v ja villakoira Essi 1v5kk. Nämä eivät ole parhaita kavereita, Helmin mielestä Essi voisi häipyä jonnekin lopullisesti. Kotona sisällä menee ihan hyvin, Essi kunnioittaa Helmiä, väistää aina jos Helmi ärähtää. Ulkona vapaana noita ei oikein voi pitää yhtä aikaa. Vaikka kokoeroa ei nyt ihan hirmuisesti ole (Helmi 2,7kg ja Essi 5,7kg), niin silti välillä pelkään että Helmille käy huonosti. Essi juoksee täysiä Helmiä päin, nappaa niskasta/selästä ja tönäisee Helmin kumoon. Jos en ole tarkkana ja ehdi väliin ajoissa. Käytännössä joko pidän Helmin hihnassa koko ajan tai huolehdin muuten, että Helmi pysyy minun jalkojen vieressä. Olisihan se kiva että kumpikin saisi mennä vapaana huoletta, mutta onkohan se koskaan mahdollista? Siis mitä minun pitäisi tehdä? Essille ärähtäminen tai tiukka kieltäminenkään ei auta yhtään, päinvastoin, se innostuu vain pahemmin hyökkäämään Helmin päälle. Helmi kyllä yrittää kiukkuisesti ajaa Essin pois, mutta tuloksetta. Olen myös kutsunut Essiä kun näen, että se on juoksemassa Helmiä kohti, joskus toimii, usein ei. Vaikka Essi juoksisi vain Helmi ohi, niin sen on ihan pakko saada edes vähän tökätä Helmiä ohi mennessään. Tämä kaikki alkoi noin vuosi sitten kun Elena kuoli. Sitä ennen Elena ja Essi juoksivat kahdestaan ja Helmi sai olla rauhassa.

Täytyy tänne kirjottaa meidän oudosta käyttäytymisestä.

Eli meiltä löytyy nyt 2 urosta (australianpaimenkoira, sheltti) ja 2 narttua (aussie ja corgi cardigan).
Muutettiin miehen kanssa yhteen tuossa n. 6kk sitten jolloin meidän laumat yhdistyi lopullisesti. Ongelmana on se, että nartut käyttäytyy kovin erikoisesti - varsinkin corgi. Corgilla on tapana möristä ja öristä narttu aussielle todella paljon. Riittää ihan se, että kaikki makaa jaloissa ja aussie nostaa päätä, niin corgi saattaa alkaa möristä sille. Lisäksi jos aussie lähestyy meitä, liikkuu jotenkin tai mitä vaan niin corgi saattaa sille huutaa. Ruoka myös pahentaa tilannetta (toisin tähän on saatu hieman järkeä kieltämällä koirien olo keittiössä).
Corgi siis saattaa möristä aussielle pitkään, kulkea ympäriinsä ja sit kumminkin yhtäkkiä pestä aussien silmiä/korvia Joinakin tapauksina tässä käy niin, että corgi mörisee tarpeeksi kauan, aussiella menee hermot ja ottavat yhteen. Tämä yhteen ottaminen on miehen mukaan pahentunut kun yhdistettiin laumat. Useamman kerran on täytynyt mennä väliin. Aussiella on todella pitkät lehmän hermot onneksi, joten näitä yhteenottoja ei tapahdu läheskään niin usein kun voisi.
Corgi ei mörise sheltille, joskus uros aussielle, mutta ei läheskään niin usein. Selvästi kohdistaa tämän mörinän ja komentelun narttu aussieen.

Itse en ymmärrä oikeen tilannetta. Samalla koira voi möristä ja näyttää hampaita, mutta sit pesee toisen silmiä ja korvia? Jotain näiden kahden nartun välillä tällähetkllä tapahtuu, koska kovin on levotonta. Onko kyseessä sit joku valtahomma (corgi 6v, aussie 3,5v), laumadynamiikan hakeminen vai onko se meidän omistushalua, koska usein örinän laukasee varsinkin meihin lähestyminen. Toinen vaikuttava on lelujen vetäminen. Corgi saattaa urosaussien kanssa vetää lelua ja sit yhtäkkiä lähteä mörisemään naurttuaussielle..

Itse en vaan ymmärrä tuon corgin käyttäytymistä. Tekee koko laumasta jotenkin "levottoman" kun hereilläoloajasta puolet tuo mörisee ja örisee tuolle aussielle jotain.

Kellään ideaa?

//muok. niin ja siis corgi on tehnyt tätä jo ennen kun muutettiin yhteen. Asiaan ei oo saatu muutosta, itse vaan haluaisin jonkun järjen tähän.. Tuo yhteen ottaminen on nyt pahentunut muutettua.