Koirat.com

^Kuullostaa sikseen tutulta, että kasvattajalla oli kuulemma samanlaista joskus ollut, siis että lauman johtaja narttu stressasi asemaansa laumassa ja räjähteli tuon tuosta erinnäisistä asioista, varsinkin yhden nartun kanssa. Johtaja narttu sitten jonkun aikaa otti välillä yhteen lauman toisen "hermoilijan" kanssa ja niiden tapellessa eräs itsevarma narttu, seuraava ikäjärjestyksessä, menikin arvojärjestyksessä ohi. Eli hänen mielestään johtajan rakoilu siinä tilanteessa kertoi siitä, että johtaja alkoi olla jo heikko (vanha) ja vallan vaihdos oli tapahtumassa, ja uusi johtaja otti paikan tappelemattomuudella.
Millainen se gorgi on muuten luonteeltaan? Jos se olisi ikään kuin asetettuna lauman pomoksi nyt, mutta hermoilee asemaansa, varsinkin kun aussie narttulle on alkanut tulla ikää?
Kyllähän se on ihan normaalia, että joistain asioista tapellaan, mutta muuten ollaan kavereita ja voidaan just nuolla korvia ja makoilla lähekkäin.

Todennäköisesti olette osaksi syypäänä käytökseen koska teitä käytetään resurssina. Näin ollen siihen voisi vaikuttaa. Voi olla että teidän tulee muuttaa suhtautumista aussiin, mutta mahdoton sanoa täysin näkemättä koiria. Villi veikkaus on että corgi näkee että aussia pitää ainaa laspäin tai se on vaarallinen vastus hänen asemalleen. Suosittelen laumakouluttajan pakeilla käyntiä koko perheen kanssa. Uusioperhe on haastava usein sekä eläimille että ihmisille. Osa tuosta toisen nuoleminen on provoa.

Kuulostaisi varsin järkevältä noi teidän arvailut ja samaan oon itekin aikalailla päätyny. Tytöillä joku kunnon kähmä menossa kun corgi mörisee ja aussie kulkee perässä vähänväliä nuollen sen selkää.
Corgi on aika justiina luonteeltaan muutenkin. Oman porukan koira, vieraita kohtaan varautunu. Leikkisä ja hellyydenkipeä, mutta on kyl kova pitämään komentoa kaikille lauman koirille PAITSI sheltille. Ketään ei haittaa sheltti, se saa tehä ihan mitä huvittaa.

Varmasti ollaan osaksi syypää tähän tilanteeseen. Itsellä välillä kokemus, ettei mies näe, että myös aussie tekee asioita väärin. Aussien käytös usein jää huomaamatta corgin kovaäänisyyden vuoksi. Aussie kun ei sano mitään, mutta elekieli kertoo paljon muuta.

Meillähän tosiaan tämä narttu aussie on muuttamassa pois. Aikamääre on vaan epäselvä. Tässä pohtinut myös sitä, miten laumarakenne yms muuttuu tämän tapahtuessa. Jäljelle jää narttu corgi 6v, sheltti uros 3v ja aussie uros 2v. Aussie urokselle tuo välillä mörisee, mutta uros vain kääntää päätään pois tai ignoraa. Eivät koskaan yhteen ota kuten nartut. Toivon kovasti, että tilanne rauhottuu - ainut vaan ettei tiedä koska aussie on lähdössä.

Minulle tuli pentu toukokuun puolivälissä. Nyt kun se on jo samankokoinen kuin Essi (Essi on kääpiövillakoira ja pentu Oona keskikokoinen), ne leikkivät, painivat välillä hyvinkin äänekkäästi. Chihu (4v) hyökkää haukkuen niiden väliin. Miksi? Eikö se ymmärrä että toiset vain leikkivät, eivätkä tappele? Chihu muutenkin välillä "hyökkäilee" jomman kumman villakoiran lähelle. Ei käy päälle, eikä hauku tai mitään. En tiedä, mikä tarkoitus tuollakin on. Villakoirat kyllä väistävät tuommoisia "hyökkäyksiä". Välillä chihu kuitenkin pyytää Oonaa leikkimään ja innoissaan kiskoo lelua sen kanssa, jaksaa yllättävän pitkäänkin tuota. Minä olen aina kieltänyt chihua hyökkäämästä haukkuen väliin kun toiset leikkivät, kutsunut sen pois. Muutenkin kehun sitä kun se välillä vain makaa vähän kauempana ja katsoo kun toiset painivat.

Leikkiminen ei ole koskaan vain leikkiä vaan siinä mitataan toista. Ehkäpä chihu on huolissaan tulevasta. Ken tietää kun ei näe elekieltä.

^ Voi olla. Viime aikoina chihukin on vähän ehkä hellittänyt, useammin jää vain tarkkailemaan tilannetta. Välillä se kyllä yllyttää toisia juoksemaankin, haukkuu, häntä heiluu, peppu pystyssä "kutsuu" ja sitten pinkoo karkuun. Ja välillä ajaa toisia takaa. Se on sellainen koira, jota en aina ymmärrä.

Tod näk. vähän epävarma asemastaan ja haluaa aiheuttamallaan hämmingillä todeta kuinka asiat on.

Tuo pentu, ikää nyt 5kk, on ruvennut nylkyttämään toista (villa)koiraani Essiä (1v10kk). Vie siltä myös lelut ja luut suusta röyhkeästi. Syövät kuitenkin usein samaa luuta ihan rauhallisina ja sovussa. Pentu (Oona) menee myös välillä Essin päälle omaa luutaan järsimään. Essi ei sano mitään, eikä lähde poiskaan. Nyt on Oonan ja chihun välille tullut jotain erimielisyyksiä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu kun kokoeroakin on reilusti. Chihu on siis ollut se "pomo" aina, Essi kunnioittaa sitä, väistää aina jne. Mutta Oona ei kunnioita pätkääkään. Yhtenä päivänä Oona pyöritteli aktivointipalloa ja chihu meni nappaamaan yhden nappulan Oonan vierestä. Oona ei tykännytkään, vaan rähisi, laittoi tassun chihun selän päälle. Chihu yritti murista, vaikka oli ihan alakynnessä fyysisesti ja Oona vain painoi sitä tassuilla maahan. En jäänyt pitempään katsomaan että mitä tapahtuu, vaan puutuin tilanteeseen. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta. Pari kertaa aiemmin kun chihu on yrittänyt murisemalla häätää Oonaa kauemmas, Oona on vain laittanut tassun chihun selän päälle, eikä ole väistänyt. Mitähän tässä pitäisi tehdä?

Kannattaa mennä Pevi-kouluttajalle. Väärin tehtynä chihulle tulee suuria vaikeuksia, jopa niin että se todella kärsii tilanteesta. Nyt kun pentulisenssi on päättynyt, Oona korottaa pikku hiljaa panoksia ja myöhemmin puututtuna on aivan liian myöhäistä. Pennun ei pitäisi päästä kiipimään vanhemman yläpuolelle vielä tuossa vaiheessa. Jos et saa asiaa kuntoon, sinäkin saatat kärsiä kohta, tottelemattomuudesta ja sen semmoisesta.:) Ekat juoksut on käännekohta.

Olipas vaikea saada koirista kokonaiskuvaa kun eri teksteissä kokoonpanosta vaikea sada käsitystä. Lopputulos ihan sama oli kaksi tai kolme koiraa jos vanhimmalle ei anneta tukea.

Joo, tähän laumaan kuuluu chihunarttu (Helmi) 4,5v, kääpiövillakoira (Essi) 1v10kk ja keskikokoinen villakoira (Oona) 5,5kk. Essin ja Oona välit on ihan kunnossa, Essi on täysin hyväksynyt että Oona on sen yläpuolella. Arvelinkin, että näin tulee käymään, siis Oonan ja Essin osalta. Niistä kumpikaan ei rähise toiselle, ja jakavat ruokansa ja luunsa toisen kanssa ilman ongelmia. Chihu on se jota Oona ei siedä, tai ei haluaisi antaa sille mitään ruokaa tai luita. Chihu on pikkupennusta asti ollut resurssiaggressiivinen, jo 3-kuisena puolusti luitaan aikuiselta bichonilta (kaverin koira) ärhäkkäästi. Ihmisille se ei murise, ainoastaan koirille. Se ei ole koskaan tykännyt muista koirista, oman lauman jäseniä sietää. Kyllä se vieläkin välillä vetää lelua Oonan kanssa, ja ihan leikkimielellä. Menee lelu suussa Oonan eteen pomppimaan, kutsuu sitä leikkiin. Mutta totta, pentulisenssiä Oonalla ei enää ole.

Huono juttu jos juuri pentulisenssin loputtua pentu pääsee aikuisen yläpuolelle. Silloin kun pennulla on vielä lisenssi, aikuiset tosi harvoin sanovat ja ottavat pentua todesta. Jos taas on niin että pentu on oikeasti aikuisen yläpuolela, se ei ole kenellekään millään muotoa hyvä juttu että keskenkasvuisen nulikan mukaan elellään. Siitä seuraa tod. näk. ongelmi jollain tasolla. Aikuiset herkästi katsovat läpi sormien pentujen kaikkia hallinta yrityksiä ja osoittavat huomioimattomuudella ylemmyyttään, aivan kuten ihmistenkin kuuluisi käyttäytyä.

Meille tuli narttupentu (7,5vk) reilu kolme viikkoa sitten, taloudesta löytyy ennestään 13v narttu & 5v uros ja nyt tilanne alkaa olemaan todella stressaava.

Kerron aluksi vähän pohjatietoja ajasta ennen pentua:
Vanha narttu ei ole koskaan liiemmin muista koirista pitänyt, mutta tottui kuitenkin aikoinaan perheeseen muuttaneeseen urospentuun. Vähäisten koirakontaktien takia vanhus ei osaa kovin hyvin koirien kieltä ja uros on hämmentynyt vanhuksen oudosta viestinnästä, osittain myös oppinut väärää viestintää vanhukselta. Vanha narttu ei ole koskaan osannut pitää kunnolla puoliaan ja etenkin nyt viimeisen kuluneen vuoden aikana uros on alkanut pompottelemaan mummelia entistä enemmän. Ajateltiin että lisääntynyt pompottelu olisi liittynyt siihen, että vanhus on selkeästi ikääntynyt ja uroksen mielestä heikentynyt. Esimerkkinä vaikkapa se, että uros blokkaa välillä nartun kulun esim keittiöstä olohuoneeseen makoilemalla keskellä lattiaa, narttu ei edes yritä ohittaa, vaan tyytyy osaansa ja menee johonkin muualle minne esteettä pääsee. Muutamia kertoja uros on myös käynyt mummelin päälle. Onneksi uros ei ole kuin kerran tehnyt vahinkoa (vanhuksen korvaan pienen vekin), tilanne näyttää ja kuulostaa aina tosi pahalta, mutta vahinkoa ei synny. Koirien suuren kokoeron takia tilanteet säikäyttää aina pahasti, sillä vanhus on 10kg ja uros yli 35kg. Tietysti aina samantien tilanteet on lopetettu menemällä väliin ja sen jälkeen kaikki on ollut taas ennallaan.

Uros on sekarotuinen ja tuntuu että se on perinyt kaikista roduistaan heikoimmat piirteet. Se on ollut aina tosi heikkohermoinen ja epävarma (jota taitaa paikkailla machoilemalla). Todella vaikeasti koulutettavissa, sillä motivointi on yleensä miltei mahdotonta. On resursseistaan hyvin tarkka. Todella energinen ja turhautuu helposti. Vierastaa kaikkea uutta ja välttelee vieraita ihmisiä. Tutuista ihmisistä tykkää todella paljon ja on tosi herttanen omille ihmisille. Ei tule juuri ollenkaan muiden urosten kanssa toimeen, mutta narttuja se on aina rakastanut. Koska tuo meidän oma vanha narttu ei tykkää leikkiä, niin perheen ulkopuoliset nartut on ollut uroksen mielestä aina ihan mahtavia ja niiden kanssa on aina mennyt tosi hienosti. Uros on aina ollut hyvin haastava, mutta en kuitenkaan ole koskaan pitänyt sitä mitenkään vaarallisena (muutakuin huonossa tilanteessa muille uroksille). Vanha narttu taas on hyvin vaivaton ja rauhallinen. Rakastaa kaikkia ihmisiä yli kaiken ja ehkä ihmistenkin edelle rakkauslistalla menee ruoka. On siis todella perso ja tekee kaikkensa saadakseen ruokaa (on käynyt monesti uroksen kupilla ja se onkin ollut usein syy miksi uros on nartun päälle käynyt, vaikka näitä tilanteita ollaan kovasti yritetty ennaltaehkäistä). Aikanaan kun uros luoksemme muutti, vanha narttu ei meinannut millään hyväksyä uutta perheenjäsentä. Onneksi narttu ei kuitenkaan ollut pennulle vaaraksi, vaikka sille paljon murisi ja irvistelikin. Ajan myötä kaksikko alkoi tulla toimeen ja nykyään jopa ihan pitävät toisistaan.

Noh, miksi meille tuli pentu? Tietysti siksi miksi niitä koiria nyt yleensä hankitaankin, eli omistajien rakkaudesta koiriin, toisaalta myös tuo vanha narttu on jo niin vanha, että halusimme sille "jatkajan" ennen kuin siitä aika jättää. Yksi syy oli se, että halusimme urokselle kaverin. Uros selkeästi tykkäisi viettää aikaa tuttujen narttujen kanssa, mutta nartut ei halua olla niin tuttavallisia, vaikka uros niitä miten mielistelisi. Ajateltiin että uros rauhottuisi ja tasaantuisi, kun sillä olisi koko ajan kaveri, jonka kanssa saisi touhuilla, mutta metsään meni se ajatus....

Kun pentu haettiin kasvattajalta kotiin, tutustutimme pennun vanhempiin koiriin vieraalla maaperällä ja siellä meni kaikki hyvin. Pentu oli myös päässyt tutustumaan rauhassa kotona sisätiloihin, vanhempien koirien ollessa pienellä kävelyllä. Kun siirryttiin kaikkien koirien kanssa sisälle, aluksi kaikki meni oikein hyvin. Uros oli hyvin innoissaan uudesta kaverista ja seurasi pentua joka paikkaan. Takapihalla ollessa aivan täysin kuin salama kirkkaalta taivaalta uros kävi pentuun kiinni (samalla tavalla kuin aiemmin vanhempaan narttuun, luulin että nyt lähtee pennulta henkselit)! Todella odottamaton temppu, joka tietysti säikäytti aivan älyttömästi. Uros rauhoteltiin ja tilanne vaikutti tasaantuneen. Pentu on kovin reipas ja palautui tilanteesta tosi hyvin, vaikka olikin aivan rää'ssä uroksen hyökkäyksen jälkeen. Kuitenkin takaisin sisälle mennessä uros hyökkäsi uudestaan pentuun kiinni ja tämän jälkeen lurahti niin sanotusti p*ska punttiin, miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, mitä me nyt tehdään?! Koska oli jo aika myöhä, ekana tietty mietittiin että miten ihmeessä edes voidaan nukkua. Koirat on aina nukkunut meidän kanssa makuuhuoneessa, mutta miten voidaan nukkua ettei uros teurasta pentua? Hätäratkaisuna hain autosta koiran kuljetushäkin ja pentu nukkui siellä ensimmäiset yönsä. Sittemmin rajasimme makkarista alueen jossa pentu saa nukkua turvassa. Myös olohuone jouduttiin rajaamaan pennun alueeksi niin, että vanhemmat koirat ei pääse sinne (meillä on iso olohuoneen ja ruokailutilan/keittiön/eteisen yhdistelmä. Vanhemmilla koirilla oli rajatulle alueelle näköyhteys ja pystyivät makoilemaan ihan lähellä). Kahden viikon yhdessäelon jälkeen tilanne oli jo kehittynyt todella paljon parempaan suuntaan ja uros jopa leikki pennun kanssa paljon. Välillä ne nukkuikin jo samalla peitolla, kuitenkin koskematta toisiinsa. Uros ärähteli pennulle välillä, mutta katsottiin aina tarkkana koirien perään ja kiellettiin jos uros ärähti meidän mielestä ei-sallituista syistä (sallittua oli esim jos pentu juoksee yli uroksen nukkuessa, mutta kiellettyä ärähtää jos pentu kulkee rauhallisesti ohi). Vaikutti että kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua ja pentukin sai jo viettää suurimman osan päivästä aikuisten koirien kanssa yhdessä (tarkan valvonnan alaisena), ilman mitään ongelmaa.

Pari päivää sitten uros muuttui kuitenkin yhtäkkiä taas äreäksi ja alkoi irvistellä ja murista pennulle melkein joka tilanteessa. Murina oli tälläkertaa paljon vihaisempaa kuin aiemmin. Tuli tosi kova takapakki ja pentu jouduttiin taas erottelemaan täyspäiväisesti aikuisista. Nyt eilen oli jo melkein aivan mahdotonta, koska siitä huolimatta että uros irvisteli pennulle, se myös halusi hakeutua pennun kanssa samaan tilaan. Se pääsee hyppäämään sohvan yli olohuoneeseen ja siinä se könötti sohvalla irvistellen pennulle. Tietysti tässäkin kohtaa urosta kiellettiin ja välillä ohjattiin taas takaisin erilleen pennusta. Toisaalta ymmärrän uroksen käytöstä, koska se on varmasti äärettömän mustasukkainen pennun saamasta huomiosta, mutta tästä touhusta kehittyy koko ajan vaan pahempi noidankehä. Mitä enemmän uros pennulle ärisee, sitä enemmän pennun lähellä täytyy olla, jottei uros pääse käymään käsiksi ja tietysti sitä enemmän urosta ärsyttää kun pentu saa enemmän huomiota. Yritetään olla reiluja kaikille osapuolille, mutta se on melkein mahdotonta tilanteen ollessa näin sekava. Uros ei ole ensimmäisen päivän jälkeen käynyt pentuun käsiksi, mutta luulen että se johtuu vain siitä että pentua valvotaan koko ajan. Eilen murina oli jo niin pahan kuulosta, että uskon uroksen käyneen kiinni jos pentu olisi päässyt lähelle. Illalla isäntä kävi uroksen kanssa todella pitkällä lenkillä ja luulin että se olisi tilannetta tälle päivälle rauhottanut, mutta pyh, äsken se taas jo murisi pennulle pahasti.

Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Tuntuu aivan toivottomalta, kun kaikki menikin aivan päinvastoin mitä oli odotettu. Luultiin että uros on onnensa kukkuloilla kun saa kaverin jonka kanssa touhuta. Vihdoin joku haluaisi viettää kaiken ajan sen kanssa ja sitten tuo tollo käyttäytyy agressiivisesti. Tällästäkö tämä elo nyt on? Todella turhauttavaa, kun tuo uros on ollut aina älyttömän haastava ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana se oli vihdoin alkanut aikuistumaan ja elo sen kanssa on helpottunut todella paljon. Nytkö se sama taas alkaa, että tuo jätkä vaikeuttaa jälleen meidän elämää aivan älyttömästi. Harmittaa niin vietävästi ja on aivan neuvoton olo :(

En ole pitkään aikaan käynyt kirjoittamassa täällä, mutta nyt alkaa keinot olla vähissä. Referoidusti; meillä on 5- ja 3-vuotiaat saksanpaimenkoiranartut, joiden kanssa elämä on ollut helppoa ja on edelleen aina siihen asti, kun ihminen on yhtä aikaa koirien kanssa ulkona kun koirat ovat irti.

Nuorempi aloittaa jossain kohtaa vanhemman koiran ympärillä ravaamisen ja haukahtaen näykkii niskaa. Aina on pyritty katkaisemaan tämä toiminta, koska jossain vaiheessa vanhemmalla on mennyt hermo ja sitten on rähisty nokat vastakkain. Jos häätää/käskee nuoremman vanhemman luota pois, se jatkaa ympärillä ravaamista kierroksilla käyden, eikä ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Ei myöskään silloin jos se on päässyt jostain syystä näykkimään vanhemman niskoja. Vahingoilta on (toistaiseksi) vältytty kun vanhemmalla on suht pitkät hermot. Tuntuu vaan, että vanhempi ottaa itseensä kun nuorempaa komennetaan. Osa tilanteista on saatu purettua niin, että mielenkiinto toisesta koirasta on saatu käännettyä esim. johonkin leluun tai muuhun ja kehuttu kovasti.

Kun ovat keskenään aidassa ulkona, sisällä tai missä tahansa muualla, kaikki menee oikein loistavasti. Nuorempi yrittää myös kiertää kehää meidän ihmisten ympärillä, jos ollaan ulkona. Olin jostain lukevinani, että tällainen käytös on paimentamista - olenko väärässä? Jotenkin tuntuu, että nyt on johtajuus jossain kohtaa mennyt pieleen.. :'( Yksin koira kuitenkin tottelee ja on todella mukava, mutta yhteiset ulkoilut tuottavat päänvaivaa.

Uskoisin tämänkin tilanteen olevan täysin korjattavissa, mutta nyt kaipaamme teiltä koirat.comilaisilta apuja.

Päivittelen nyt hiukan meidän tilannetta, vuosi on kulunut ja myös Oona on aikuinen eli 1,5-vuotias. Essi täyttää kohta 3v ja chihu Helmi on 5,5-vuotias. Tilanne kärjistyi jo vakavaksi, eli Helmi ja Oona ottivat yhteen usein ilman mitään näkyvää syytä. Usein Oona piti Helmiä tassuilla maahan painettuna ja Helmi murisi ja rähjäsi ja yritti päästä pois. Oona painaa yli 8kg, eli fyysisesti Helmillä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä pois. Helmi on ottanut yhteen myös Essin kanssa, Essi ei enää väistä vaan antaa samalla mitalla takaisin. Kerran kun kaikilla oli omat puruluut, söivät jokainen eri paikoissa ihan rauhassa, Helmi häkissään (ovi auki) ja Essikin huoneen toisessa reunassa. Yhtäkkiä Helmi lähti häkistään matalana muristen kohti Essiä, meinasi ottaa Essin luun. En ehtinyt ajoissa väliin ja tappeluhan siitä tuli. Usein oli myös niitä tilanteita että Helmi ja Oona alkoivat tuijottaa toisiaan (mitään luita, leluja ym. ei ollut lähelläkään) ja jos en heti ehtinyt väliin niin hyökkäsivät toistensa kimppuun. Yleensä kyllä ehdin puuttua ja ohjasin toisen pois tilanteesta.

Kolmisen viikkoa sitten kun Helmi ja Oona ottivat yhteen, Oona meni selälleen ja Helmi oli osittain sen päällä. Koskaan aiemmin Oona ei ollut noin "alistunut", vaan pysynyt Helmin päällä. Sen jälkeen yhteenottoja ei ole ollut yhtäkään. Eikä turhia murinoita. Toki Helmi murisee omasta luustaan, mutta Oona on kääntänyt pään pois ja kiertänyt kauempaa. Reilut pari viikkoa sitten muutin isompaan asuntoon ja liikunta on lisääntynyt. Sekin varmasti vaikuttaa. Jossain vaiheessa mietin jo uuden kodin etsimistä Helmille, kun se kotona vain murisi koko ajan villakoirille, kulki matalana vihaisesti mulkoillen. Helmi vaikutti pahasti stressaantuneelta. Mutta enää ei tarvitse sellaista miettiä, Helmi on paljon iloisempi ja rennompi. Toivottavasti tämä tilanne pysyy.

^^Ota se remmiin hetkeksi jos ei usko sua? Sitten kun rauhoittuu niin päästät irti?

Mun isovilla villiintyy välillä kun päästän noi irti, napsii kaulaa ja räkyttää rotikan ympärillä. Se tietysti kun joskus rotikka lähtee leikkiin mukaan, mutta useimmiten ei eikä puudeli tunnu ymmärtävän lopettaa. Yleensä se lopettaa kun ite komennan tai jos on joku lelu tai keppi matkassa, mutta jos ei niin toi remmiin ottaminen on tepsinyt.

Monesti tuo on liittynyt myös siihen ettei villiksen kanssa olla juurikaan tehty mitään tai päässyt kunnon lenkeille niin silläpä se varmaan meneekin kierroksille sitten